Päivän kuvat

Olen työstänyt valaisuohjeita salamalle ja tällä viikolla tulee ensimmäinen osa, jossa käsitellään aivan perusasioita. Valaisun perusasioita siis. Vanhan kertausta on tulossa, ainakin aluksi, mutta katsotaan mihin kaikki johtaa.

Tässä joitakin Nikon D300ässällä pikseleille tallennettuja näkymiä. Kaikki on kuvattu 35 mm f/1.8 objektiivilla.

Olympus E-P2 sähköinen etsin

Merkittävin ero uuden Olympus Pen E-P2 ja viime kesänä esitellyn E-P1 välillä on sähköinen etsin, josta tähystely muistuttaa perinteisen kameran etsimen läpi katselua. Tässä muutamia huomioita etsimen toiminnasta.

Etsin kytketään toimintaan sen takareunassa olevasta pienestä napista ja kun etsin on toiminnassa, niin kameran takaseinän iso lcd-näyttö ei toimi. Jos kuvaaja haluaa tehdä kameraan jotain säätöjä, jotka vaativat näytöltä katselua, niin etsin pitää kytkeä pois toiminnasta. Ainakin aluksi tämä tuntuu hiukan hankalalta.

Toivoisin, että Olympus tulevissa firmware päivityksissä tekisi seuraavan kaltaisen muutoksen kameran toimintaan, kun etsin on kytketty käyttöön. Esim. menu- tai toistonappia painamalla takanäyttö kytkeytyisi päälle ja sammuisi esim. laukaisimeen koskemalla.

Toinen toive olisi lukitus etsimeen, sillä nyt se saattaa kuvauksen kiihkeässä rytmissä luiskahtaa pois paikaltaan salamakengästä. Tämä kylläkin vaatisi mekaanisia muutoksia.

Etsimestä kuvaaminen on paljon mukavampaa kuin takanäytöltä. Kamerasta saa kunnon otteen ja esim. pitkähköillä suljinajoilla kuvaaminen on varmempaa. Suoraan sanottuna kamera tuntuu enemmän oikealta kameralta, kun siinä on etsin. Sähköinen etsin lukittuu normaaliasentoon, mutta sen voi kääntää pystyyn n. 90 astetta, joka mahdollistaa alaviistosta kuvaamisen.

Hämärässä sisätilassa kittizoomin teleasennossa aukolla f/5.6 etsimen kuva kohisee jonkin verran, mutta valovoimaisemmalla optiikalla kohina ei häiritse. Etsinkuva suurenee automaattisesti, kun käsitarkennusrengas liikahtaa ja suurennetusta kuvasta on helppo tehdä tarkennus. Suurennettu kuva muuttu hämärässä huonovalovoimaisella, esim. f/5.6, objektiivilla melkoiseksi puuroksi ja käsitarkennus voi olla hankalaa.

Kuvittelisin, että useimmat kuvaajat käyttävät automaattitarkennusta, joten tuo suurennetun etsinkuvan puuroutuminen ei mielestäni ole paha ongelma, eikä se valovoimaisilla ( parempi tai yhtäsuuri kuin f/2.8 ) objektiiveilla ole muutenkaan ongelma. Etsimen kuva on käyttökelpoinen niissä puitteissa kuin käsivaralta kuvaaminen on mahdollista tai järkevää.

Micro 4/3 kameroihin saa sovittimella kiinni lähes mitä objektiiveja tahansa, mutta silloin tarkennus on pakko tehdä käsin. Tässä tapauksessa sähköinen etsin on paljon parempi kuin takanäyttö. Kokeilin vanhaa Olympuksen 50 mm objektiivia ja tarkennus oli suhteellisen helppo suorittaa. Etsinkuva ei suurene automaatisesti, mutta silti tarkennus on vaivatonta.

Eihän sähköinen etsin ole peilikameran optisen etsimen veroinen, mutta useimmissa kuvaustilanteissa se on kameran takanäyttöä parempi vaihtoehto.

Ohessa Olympuksella kuvattu mahtava maisema :-) Ainakin meillä päin satoi lähes koko valoisan ajan, mutta aurinko pilkisti pilven takaa muutaman hetken ennen kuin meni horisontin taakse.

Olympus E-P2 Sulantoblogissa

Olin kuullut huhuja, että Olympus Pen E-P2 kamera olisi jo maassa, mutta tänään iltapäivällä sain yllättäen kutsun noutaa E-P2 pikakokeiluun viikonlopun ajaksi. No, mitäpä en tekisi lukijoideni hyväksi. Hyppäsin siis autoon ja lähdin hakemaan kameraa.

Viikonlopun aikana otan selvää miten sähköinen etsin toimii ja mitä uutta Olympus Penin viimeisin versio sisältää. Sain kameran mukana sovittimen Olympuksen filmiobjektiiveja varten ja Olympus Zuiko 50 mm f/1.8 objektiiivin. Uusi etsin nimittäin tekee vanhojen käsitarkenteisten kakkuloiden käyttämisen melko mukavaksi, kun tarkennus on helpompaa edelliseen Peniin verrattuna.

Palataan tähän aiheeseen siis huomenna syvällisemmin.

Muutama kuva Nikon D300s kameralla

Tässä joitakin kuvia Nikon D300s kameralla. En ole kuvannut yhtään kuvaa s-mallin edeltäjällä, joten en voi esittää mitään vertailevaa analyysiä. D300s on minulle helppo kamera, koska se on käytännössä hyvin samanlainen kuin oma kamerani, D700.

Nikonin käyttölogiikka ja säätimet ovat hyvät, parhaasta päästä mihin tahansa verrattuna, mutta minulle opettelukynnys on joka tapauksessa olematon. Kaikki tuntuu olevan kohdallaan ja kuvaamisen aloittaminen on hyvin helppoa.

Nikon tuntuu oikealta työkalulta heti kättelyssä. Etsinkuva on erittäin hyvä, tarkennus toimii varmasti ja kamera reagoi kuvaajan toiveisiin rivakasti.

Ensimmäiset tunnelmat ovat mukavat, mutta katsotaan miten jatko sujuu.

Kaikki nämä kuvat on otettu Nikkor 35 mm f/1.8 DX objektiivilla, jonka pitäisi löytyä jokaisen DX-kennoisella Nikonilla työskentelevän kuvaajan kameralaukusta. Se on hyvä objektiivi.

Keikalla valkoisella taustalla

Tässä yksi keikkakertomus, nehän ovat osoittautuneet suosituiksi.

Asiakkaani toive oli, että ihmiset ovat valkoisella taustalla ja näyttävät hauskoilta, innostuneilta tai muuten vaan hulluttelevat. Ei ole ihan helppo toive, sillä suomalaiset ovat usein melko vaatimattomia kuvissa ja haluavat esiintyä hillitysti. Kuten näistä parista esimerkistä näkyy, niin lopputulos on ihan kelvollinen. Helppoa kuvaajalle, kun mallit ovat näin hyviä, niin ei tarvitse kuin nappia painella.

Ennen laukaisimen painelua minun piti kuitenkin pystyttää tausta ja valot. Olin sopinut tietyn tilan käytöstä kuvaukseen ja koska olin ollut siellä ennenkin, niin pystyin etukäteen miettimään studion paikan.

Sillä välin kun pystyttelin valoja, niin maskeeraaja Sanna Liljamo laittoi mallit edustavaan kuntoon. Kuvausmeikki tekee ihmeitä ja vaikuttaa lopputulokseen ihan silmin havaittavasti.

Valkoinen tausta on sinänsä helppo tehdä, mutta huolellisella valaisulla lopputulos paranee merkittävästi ja kuvankäsittelyä tarvitsee tehdä vähemmän. Jos valkoinen on liikaa valaistu, niin kuvan kontrasti kärsii ja kohteen ääriviivat pehmenevät. Jos valkoinen on taas liian vähän valaistu, niin se ei ole valkoinen. Tässä tavoitteena oli juuri ja juuri puhkipalanut valkoinen.

Valaisin taustan kahdella 1 x 1 metrin tasovalolla, joissa kummassakin oli Elinchrone 600 Ws salama. Käytin tasoja, koska halusin mahdollisimman tasaisen valon, joka ei leviä kohteeseen.

Päävalona käytin yhtä 300 Ws salamaa heijastavalla sateenvarjolla. En erityisemmin pidä läpiampuvista sateenvarjoista, koska niiden valo leviää joka puolelle ja sitä on vaikeampi hallita. Kuvissa näkyvä neljäs salama oli varalla, jos sille tulisi tarvetta.

Halusin kuvausaukoksi melko pienen, joten päädyin aukkoon f/10 ( 8 2/3 ) ja koska taustan piti palaa hallitusti puhki, niin taustan valotukseksi säädin f/14 ( 11 2/3 ), eli yksi aukko ylivalotusta pääkohteeseen verrattuna. Nämä lukemat on siis mitattu kohdistuvasta valosta, joka on tavallaan absoluuttinen mittaustapa, johon kohteen väri tai sävy ei vaikuta.

Mitä kauempana tausta on kohteesta, niin sitä helpompi on hallita kummankin, kohteen ja taustan, valaistus toisistaan riippumatta. Toisaalta mitä kauempana tausta, sitä isompi sen pitää olla, varsinkin jos kuvaaja haluaa käyttää laajakulmaa.

Minä halusin käyttää laajakulmaa joihinkin kuviin ja koska vakio taustakartonki on n. 2,7 m leveää, niin en voinut laittaa taustaa kovin kauaksi kohteen taakse. Tässä tapauksessa kuvaustilan korkeus asetti myös omat rajoituksensa studion rakentelulle.

Merkkasin pienellä teipinpalalla kohteelle paikan, jonka päällä pyysin malleja seisomaan. Kuvattavia oli seitsemän ja valotin heistä yhteensä n. 300 ruutua, joista n. 100 heitin pois, koska ilme tai asento oli huono. Toinen esimerkkikuvista on tavallaan pilalla, koska kuvattavan käsi meneen ulos kuvasta. Pidän kuvasta muuten ja siksi käytän sen nyt tässä.

Kuvauksessa käytin Nikon D700 kameraa ja 24 - 70 mm zoomia. Kuvasin vaihtelevilla polttoväleillä ja kuvakulmilla taustan suomissa rajoissa.

Huom: Olen korjannut aukkoarvot oikein myös tuonne tekstiin. Alunperin olin kirjoittanut taustan aukoksi f/11, joka on tietenkin väärin.

Pentax K-7 lähti ja Nikon 300s tuli tilalle

Kamerat vaihtuvat, Pentax lähti takaisin maahantuojalle ja Nikon D300s tuli tilalle. Jos asiat menevät hyvin, niin saatan saada Nikonin kanssa samaan aikaan kokeiluun myös Canon 7D:n, mutta se asia on vielä hieman epävarma.

Olen vaihtanut kameralaukunkin toiseen, sillä Lowepro Classified vaihtui Tamrac Aero Speed Pack 85:een, joka on selkäreppu. Kerron lähiaikoina mitä mieltä olen tästä kalustonkantoratkaisusta.

Tällä viikolla on tulossa vielä yksi keikkaraportti ja ehkä jotain muutakin kiinnostavaa.

Tässä näin lyhyesti tänään, mutta huomenna enemmän asiaa taas.

Pentax K-7, viimeinkin

K-7 on tällä hetkellä parasta mitä Pentax tarjoaa digikuvaajalle ja K-7:n ominaisuudet ovatkin lupaavat. Runko on roiskevesitiivis ja säädöistä löytyy valinnanvaraa jokaiselle.

Minua kiinnostaa eniten jokaisessa kamerassa sen toiminta kuvaustilanteessa ja tietenkin kuvan tekninen laatu, mutta se on nykyään yleensä riittävän hyvä, vaikka eroja kameroiden välillä toki on.

Kuvaan aina raakana, joten tavallisesti jätän jpg-kuvien säätöön ja muokkaukseen tarkoitetut ominaisuudet omaan arvoonsa. Pentaxissa on mm. raw-kuvien kehitys mahdollista kamerarungolla, mutta en oikein näe mitään käyttöä tälle ominaisuudelle.

Pentax on hyvin tehdyn tuntuinen, se ei natise käsissä eikä tunnu muoviselta. Runko on pienikokoinen, mutta hyvä pidellä käsissä. Käytönapit ovat pääosin hyvin sijoitellut ja tärkeimmät toiminnot onnistuvat valikoihin menemättä.

Parin napin paikkaa kuitenkin vaihtaisin. Minulla on tapana erottaa laukaisin ja tarkennus toisistaan, jos se on mahdollista. Kytken tarkennuksen peukalonapille kameran takaseinään ja laukaisimelle ainoastaan sulkimen toiminnan.

Pentaxissa tarkennuksen voi kytkeä kameran takasenässä olevaan nappiin, mutta tuo nappi on hankalassa paikassa ja sitä painaessa käsi ei ole parhaassa kuvausotteessa. Valotuksen lukitusnappi sen sijaan on juuri siinä missä tarkennusnapin pitäisi olla. Näiden kahden napin paikkaa vaihtaisin keskenään ja käyttömukavuus paranisi huomattavasti.

Etsin on hyvä pikkukennoiselle kameralle ja näyttää koko kuva-alan, joka on tässä hintaluokassa harvinaista herkkua. Vaikka etsinkuva on hyvä, niin silti se ei ole lähelläkään esim. Nikon D700 etsinkuvaa kokonsa ja selkeytensä puolesta, mutta omassa sarjassaan se on parhaasta päästä.

Tarkennus ei ansaitse aivan täysiä pisteitä, sillä se ei ole aivan nopeimpien joukossa eikä tarkkuuskaan aina herätä luottamusta. Toki useimmissa tilanteissa nopeus riittää varsin hyvin, mutta epäluotettavuus on seikka, jota aivan erityisesti kammoan.

Kun Nikon D1 joskus kauan sitten tuli markkinoille, niin siinä oli absoluuttiseti ajatellen aika keskinkertainen automaattitarkennus, vaikka se saattoi siihen aikaan olla muihin kameroihin verrattuna suhteelisen hyvä. Minulle on kertynyt muitakin huonoja kokemuksia vuosien mittaan epäluotettavista tarkennusjärjestelmistä, jotka tekevät työnteosta tuskallista.

Kittiobjektiiveilla, varsinkin 50 - 200 mm, tarkennus meni välillä pieleen, vaikka kohde oli hyvin selkeä ja paikallaan. Kokeilu Pentaxin 16 - 50 mm f/2.8 huippuzoomilla ei tässä suhteessa parantanut asioita, sillä varsinkin laajakulma-asennossa tämäkin zoomi tarkentaa toistuvasti väärään paikkaan.

Kuvasin useita maisemia, joihin tarkentaessani keskimmäinen tarkennuspiste syttyi ja siten tarkennuksen olisi pitänyt olla jossakin kaukaisuudessa, mutta todellinen tarkennus olikin muutaman metrin päässä. Kyseessä saattaa olla yksilövika, josta selviää säätämisellä, koska ongelma oli sen verran paha. Teleasennossa tarkennus toimi laajakulmaa paremmin, mutta ei aivan täydellisesti.

Pentaxin automattinen tarkennuspisteen valintalogiikka ei ihan valjennut minulle, sillä kamera käytti lähes yksinomaan viittä keskimmäistä pistettä, jotka ovat kuvan keskustan tuntumassa. Tarkennuspisteet ovat etsimessä tarpeettoman pieniä ja ovat valaistuna liian lyhyen aikaa tarkennuksen yhteydessä.

Kuvan laatu on hyvä, kuten nykyaikaiselta digijärkkäriltä voi odottaa. Kohinaa näkyy hieman enemmän kuin olisi tarpeellista, mutta tämä on pitkälle makuasia. Minua pieni kohina ei häiritse, mutta jotakin toista se saattaa häiritä pahastikin. Omassa kuvauksessani Pentaxin suurin käyttökelpoinen herkkyys on tilanteesta riippuen 1600 - 2000 ISOn tienoilla.

Jossakin kameratestissä kerrottiin, että K-7:n dynamiikka olisi keskivertoa huonompi, mutta en huomannut mitään ongelmia tässä suhteessa. Kuvat ovat sävykkäitä, eikä huippuvalojen puhkipalaminen ollut riesa. Amerikan matkalta osa Pentaxilla ottamistani kuvista päätynee painettavaksi ihan lehteen asti.

Kuvanvakaaja on sisäänrakennettuna Pentaxiin, mutta ei ole kokemukseni perusteella kovin tehokas. Rungossa oleva vakaaja häviää tyypillisesti objektiivissa olevalle varsinkin pitkillä polttoväleillä, eikä Pentax K-7 ole poikkeus.

Pitkällä 50 - 200 mm kittizoomilla ei vakaaja toimi läheskään niin hyvin kuin lyhyemmällä 18 - 55 mm zoomilla. Onnistuin laajakulmallakin tuottamaan useita yllättävästi tärähtäneitä kuvia jopa 1/15 s. valotusajalla, vaikka yritin pidellä kameraa huolella ja vakaasti. Tuollaisella valotusajalla kuvaan omalla kamerallani ihan kelpo otoksia ihan ilman vakaajaakin.

Kyllä Pentaxin vakaajasta on epäilemättä hyötyä, mutta vakaaja ei vain ole niin tehokas kuin joissakin muissa kameroissa.

Pentaxin suurin kuvausnopeus riittää hyvin oikeastaan kaikkeen ja akkukin kestää pitkään. Muistikortin luukku voisi aueta hieman enemmän, niin kortin asettaminen ja poistaminen olisi helpompaa.

Amerikasta käsin raportoin, että kittiobjektiivit eivät oikein miellyttäneet minua. Molemmat edulliset kittiobjektivit välttävät kyllä, mutta minusta on hassua ostaa jonkin merkin huippurungon kaveriksi keskinkertaista optiikkaa. Sitä paitsi objektiivit eivät vanhene ja menetä arvoaan ollenkaan siinä tahdissa kuin kamerarungot.

Sain maahantuojan suosiollisella avustuksella kokeiluun Pentax DA * 16-50mm F2.8 ED/AL (IF) zoomin, joka edustaa Pentaxin ammattitasoista sarjaa. Tämä on kaikin puolin eri laite kuin kittizoomi. Rakenne on tukevampi ja tarkennus tapahtuu äänettömästi objektiivin sisään rakennetulla moottorilla.

Halusin kokeiluun jonkin valovoimaisen laadukkaan objektiivin, jotta olisin voinut arvioida K-7 runkoa paremmin. En siis ole tehnyt varsinaista objektiivikokeilua 16 - 50 mm kanssa, eikä aika edes ole ollut riittävä sellaiseen.

Minun on tietenkin helppo sanoa, että oma valintani K-7 rungon kanssa olisi ehdottomasti 16 - 50 mm hinnasta piittaamatta, kun en ole kumpaakaan ostamassa. Kuten aikaisemmin jo sanoin, niin objektiiveihin satsaaminen on paljon älykkäämpää kuin kamerarunkoon.

Hyvä objektiivi kestää ja toimii monen rungon elämän ajan. Eräs kolleegani vaihtoi juuri Canon 70 - 200 f/2.8 zoominsa uuteen kuvanvakaajalla varustettuun, koska vanha oli jo hieman kulunut. Ei ihmekään, sillä se oli ollut ammattikäytössä jo yli 10 vuotta, jota yksikään digikamerarunko ei olisi taatusti kestänyt.

Takaisin Pentaxiin. 16 - 50 millinen antaa lisähintaan parhaimmillaan kaksi aukkoa kittizoomia enemmän valovoimaa ja keskimäärin parempaa terävyyttä. Keskellä kuva on terävä jo täydellä aukolla kautta linjan ja himmetäminen levittää terävän alueen vähitellen kuvan reunoille.

Pentax 16 - 50 mm ei ole aivan parhaimpien zoomien tasoinen, mutta hyvä se on ja ehdottomasti kittizoomia parempi. Objektiivin käytös on tasainen polttovälistä riippumatta, jolloin kuvaajan on helppo oppia hyödyntämään sitä. Paras terävyys ja kontrasti esiintyy jossain aukon f/11 kieppeillä, jonne kannattaa himmentää, jos kuvan reunoilla tai nurkissa on sisällön kannalta tärkeitä asioita.

Minulla oli hyvät odotukset Pentax K-7 kamerasta, koska olin lukenut siitä kiittäviä arvioita ja koska pidin kovasti viime talvena kokeilemastani Pentax K-m kamerasta. Halusin pitää K-7:sta, mutta loppujen lopuksi en ihan täysillä innostunut siitä.

Pentaxissa on paljon hyvää, kuten etsin, sääsuojaus, sarjakuvanopeus, pieni koko ja laadukas mekaaninen olemus. Kuvasin Pentax K-7:lla monta hyvää kuvaa ja olen varma, että niin tekee moni muukin kuvaaja. Minä en kuitenkaan oikein päässyt sinuiksi K-7:n kanssa, mutta koska se on vain minun mielipiteeni ja jos Pentax kiinnostaa sinua, niin kannattaa käydä itse kaupassa kokeilemassa laitetta.

Top-Shotissa on ihan kohtuullinen paketti, johon kuuluu K-7 runko ja 16 - 50 mm f/2.8 zoomi. Vastaavilla ominaisuuksilla ei taida samaan hintaan mitään muuta kameraa saada, varsinkin, kun otetaan huomioon Pentaxin 150 euron cash back.

Video-ominaisuutta en juurikaan kokeillut, koska sen esittäminen netissä on osoittautunut hankalaksi ja täysikokoinen video vie ihan älyttömästi tilaa. Viiden sekunnin klippi taas ei oikein kerro mitään.

Dpreview on tapansa mukaan tehnyt lähes uuvuttavan kattavan testin Pentax K-7 kamerasta ja joissakin kohdin heidän kokemuksensa eroavat omistani. Testin yhteydessä on täydelliset tekniset tiedot ja se on muutenkin hyvää luettavaa, jos intoa riittää.

Tässä jutussa olevat kuvat on kaikki kuvattu 16 - 50 mm f/2.8 objektiivilla.