Sulantoblog on nyt Sulantoblog!

Pahoittelen edellisen postauksen epäselvää viestiä, mutta aprillipäivällä saattaa olla osuutta siihen. Ainakin vähän. Enhän minä Sulantoblogia lopeta, lopetan vain tämän blogin täällä Bloggerissa.

Sulantoblog on muuttanut ihan omaan kotiin omalle serverille ja omaan osoitteeseen. Tervetuloa uuteen Sulantoblogiin osoitteeseen www.sulantoblog.fi.

Aikansa kutakin

Tämä on viimeinen kirjoitus tähän blogiin ja samalla tämän blogin loppu. Nyt valistunut lukija katsoo kalenteria ja ajattelee, että tässä on kyse aprillipilasta, mutta tämä ei ole pilaa. On vain yhteensattumien summa, että lopettamisilmoitus osuu aprillipäivälle.

Olen kirjoittanut tätä blogia nyt n. 4,5 vuotta ja sinä aikana blogistani on tullut yksi Suomen suosituimmista kamera- ja valokuvausaiheisista sivustoista. Ehkä jopa suosituin, jos foorumeita ja muita, jotka eivät tuota omaa sisältöä, ei lasketa. Kävijämäärät ovat ylittäneet moninkertaisesti hurjimmat alkuaikojen kuvitelmani ja blogini on vakinnuttanut asemansa.

Kaikki loppuu aikanaan eikä mikään ei ole ikuista. Blogin ylläpitäminen tässä muodossaan ei enää ole mahdollista. Haluan tehdä hyvää sisältöä, mutta se vie niin paljon aikaa, että minun on pakko tehdä valintoja. Jos teen tätä blogia, niin en voi tehdä kunnolla töitä ja päin vastoin. Olen siis päättänyt lopettaa tämän blogin.

Kiitos kaikille lukijoilleni, olette mahtavaa porukkaa. Toivottavasti tapaamme vielä joissakin merkeissä joko netissä tai livenä.

t. Matti

Nikkor AF-S 80 - 400 mm kokeilua

Pieni video pitkästä aikaa. Tässä näkyy Sulantoblogin tieteellinen testaustoiminta, kun olin tekemässä uudella Nikkor AF-S 80 - 400 mm f/4.5 - 5.6 zoomilla koekuvauksia. Tämän videon aikana syntynyt kuvasarja tulee jakoon myöhemmin (parin päivän sisällä), jotta jokainen voi ihan itse päätellä jotain Nikkorin pätevyydestä.

Vasemmalla vanha , oikealla uusi.

Vertailin tänään uutta Nikkor AF-S 18 - 35 mm f/3.5 - 5.6 G zoomia vanhaan Nikkor AF 18 - 35 mm f/3.5 - 5.6 D versioon. Sain hyvältä ystävältäni lainaksi uuden zoomin edeltäjän ja ajattelin tarkistaa onko optisessa suunnittelussa tapahtunut mitään vai onko ulkomuoto ja hinta vain laitettu uusiksi. Vertailuni tuloksia on nähtävissä aivan lähipäivinä, mutta kerron jo nyt, että eroa uuden vanhan välillä on.

Nikon D7100 ja Nikkor 80 - 400 ensifiilikset

Nikon D7100 + Nikkor AF-S 80 - 400 f/5.6 G ED
@ 400 mm, f/8, 1/640 s. ja ISO 220.

Kävin ottamassa tunnelmat Nikonin uusilla D7100 kameralla ja Nikkor AF-S 80 - 400 mm f/4.5 - 5.6 zoomilla.

Nikon D7100 + Nikkor AF-S 80 - 400 f/5.6 G ED
@ 400 mm, f/5.6, 1/640 s. ja ISO 500.

Luulisi meikäläisen jo oppineen, kun tämä blogikin jo viidettä vuotta pyörii, että aina pitää ensimmäiseksi tarkistaa lainakameran kellonaika ja päiväys. Kun tuon Lightroomiin kuvat, niin ne menevät päiväyksen mukaan kansioihin. No, tänään tulin toimistolle ja imutin kuvat Lightroomiin huomatakseni, että tammikuun 16. tänä vuonna olin kuvannut Nikon D7100 kameralla. Jostain kumman syystä kamera ei ollut ihan tässä päivässä. Ei siinä onneksi mistään vakavasta asiasta ole kyse, mutta on ihan turhaa lisävaivaa muuttaa kuvien päiväys ja siirrellä niitä kansiosta toiseen.

Nikon D7100 + Nikkor AF-S 80 - 400 f/5.6 G ED
@ 400 mm, f/8, 1/640 s. ja ISO 360.

Sitten ne fiilarit. Lyhyesti sanottuna Nikon D7100 on kuvaustilanteessa ihan (melkein) kuin D7000. Runko on tukeva ja kaikin puolin asiallisen näköinen. Kuvausote on oikein passeli keskikokoisille käsille ja molemmat säätökiekot  ovat juuri oikeilla paikoilla. Tarkennuspisteen siirtely on sujuvaa ja 51 pistettä kattavat kuva-alan hyvin. Herkkyyden säätönappi on edelleen täysin käsittämättömässä paikassa takaseinässä niin kuin muissakin Nikoneissa.

Ensikokemukset ovat hyvät ja vaikuttaa siltä, että Nikon on tehnyt saman kuin reilut kaksi vuotta sitten D7000 mallin kanssa: tuonut kuluttajille kameran, jossa on paljon ominaisuuksia kohtuuhinnalla. Kuvaan pääsiäisen aikana lisää ja kerron sitten pysyykö positiivinen fiilis päällä.

Nikon D7100 + Nikkor AF-S 80 - 400 f/5.6 G ED
@ 400 mm, f/5.6, 1/800 s. ja ISO 100.

Uusi telezoom AF-S 80 - 400 mm f/4.5 - 5.6 G VR on huomattavasti kalliimpi kuin edeltäjänsä, joka oli kieltämättä jo vanhentunut, mutta näin alkuun ainakin vaikuttaa, että rahalle on vastinetta.

Objektiivi on kookas, mutta ei lähelläkään esim. Nikkor 200 - 400 f/4 superzoomia, eikä ihan kevytkään. Voi ehkä kuitenkin sanoa, että ominaisuudet huomioiden uusi zoomi on fyysiseltä olemukseltaan ihan ok. Mekaaninen rakenne tuntuu olevan ihan ammattitasoa tai ainakin 95% siitä. Zoomirengas on aavistuksen jäykkä ainakin uutena, mutta toimii pehmeästi. Tarkennus on erittäin nopea, mutta teen vielä ihan kunnon kokeet liikkuvan kohteen kanssa. Polttovälialue on laaja, eikä paljon pidempää voisi tällä valovoimalla toivoakaan, jos kuljetettavuus pitää säilyttää. Kuvanvakaaja on hyödyllinen jo ihan kuvan sommittelunkin kannalta ja antaa mahdollisuuden kuvata suhteellisen pitkillä ajoilla.

Exif-tietojen mukaan tässä kuvassa oli aika pieni aukko.
Ei näkynyt merkkiäkään valon taipumisesta, ihme kyllä :)

Kaikki oheiset kuvat ovat kameran suoria jpg-kuvia, koska Lightroom ei vielä ymmärrä uuden Nikonin raakakuvia. Koskahan tähänkin saadaan joku järki ja yhteistyökyky kamera- ja softavalmistajien kesken. Ja nimenomann niin, että kameravalmistaja keskittyy siihen mitä osaa ja jättää softat niille, jotka osaavat. Tämä koskee kaikkia kameravalmistajia.

Lisää tulee pääsiäispyhien aikana.

Pääsiäsherkkuja Nikonilta

Kamerat ja objektiivit vaihtuvat Sulantoblogin toimistolla. Nyt on vaihteeksi vuorossa Nikonin uusimpia herkkuja: Nikon D7100, Nikkor 80 - 400 f/4.5 - 5.6 ja Nikkor 18 - 35 mm f/3.5 - 4.5.

Nikon D7100 on D7000 mallin seuraaja ja Nikonin mukaan DX-malliston lippulaiva, mutta saa nähdä tuleeko vielä joku D400 tai vastaava. Kun D7000 tuli, niin siinä oli paljon herkkuja kohtuuhinnalla ja nyt sama toteutuu D7100 mallissa. Paperilla ainakin näyttää, että kovin paljon lisää ei voi enää tarvita. Pikseleitä on tarpeelliset 24 miljoonaa ja AA-suodatin on heitetty mäkeen, mikä lupaa terävyyttä, mutta lupaako se myös moiréa?

Uusi laajakulmazoomi 18 - 35 mm on edullinen vaihtoehto FX-kuvaajille ja on mielenkiintoista nähdä miten piirto riittää D800 kameralle. Pitkään odotettu uusi versio 80 - 400 mm telezoomista on melkoinen pötkylä, mutta eihän tällainen voi taskukokoa ollakaan. Vakaajat nanopinnoitteet sun muut herkut kuuluvat hintaan (n. 2800 euroa), joka onkin pompannut ylöspäin, mutta ehkä sille on katetta. Edellinen mallihan oli jo melko ikääntynyt.

Sulantoblogissa herkutellaan pääsiäisenä Nikonilla. Kerron miltä maistui heti, kun tiedän.

Fujifilm X100S kokeilussa

Fuji X100S
@ f/2.8, 1/40 s. ja ISO 3200.

Fujifilm säväytti vuonna 2010 Photokinassa esittelemällä X100 kameran, joka muistutti vanhaa filmikameraa ulkonäöltään, mutta vakuutti ominaisuuksillaan. Fuji X100 merkitsi valmistajalleen samalla eräänlaista paluuta digikameravalmistajana. Fujifilm oli valmistanut , tai muokannut, digijärkkäreitä Nikonin rungoista, mutta muuten Fujifilm ei ollut aikaisemmin alusta asti tehnyt muita kuin digipokkareita. X100 oli ihan muuta kuin pokkari eikä tarvinnut olla mikään älypää keksiäkseen, että Fujilla oli varmasti järkkärikin tuloillansa.

Fuji X100S
@ f/2, 1/50 s. ja ISO 3200.

Minä ihastuin X100 -malliin oikopäätä ja kuvasinkin sellaisella jonkin verran, mutta muutamat käyttöä hankaloittavat seikat estivät minua ostamasta omaa. Tilanne muuttui ihan toiseksi, kun Fuji esitteli X100S -mallin, joka ainakin paperilla kuulosti unelmien täyttymykseltä. Viime viikolla sain pitkältä tuntuneen odottelun jälkeen oman ässäni, jonka ominaisuuksista olen nyt saanut jonkinlaisen käsityksen.

Kameran ulkoasu on ensisilmäyksellä sama kuin ennenkin, mutta muutama pieni muutos on kuitenkin tapahtunut. Fuji on pieni kamera, eikä painoakaan ole liiaksi asti, mutta taskukamerasta ei voi oikein puhua. Olen tosin omaani takin taskussa kuljettanut ilman ongelmia. Mekaaninen rakenne on tukevan tuntuinen ja ulkonäkö hieno, jos klassinen tyyli miellyttää.

Käytettävyyden kannalta ilman muuta tärkein parannus on tarkennuspisteen siirtely, joka nyt käy oikean käden peukalolla kätevästi. Edeltäjässä pisteen siirtely työllisti kaksi kättä. Takaseinän monivalitsin oli X100 -mallissa huonosti toteutettu eikä oikein totellut sormia, mutta uudessa ässässä säädin on paljon parempi, mutta silti ehkä vieläkin pikkuisen epämääräinen, mikä tuntuu juuri tarkennuspistettä valitessa eikä niinkään valikoita selatessa. Takaseinässä on nyt sama Q-nappi, joka löytyy esim. X-E1 järkkäristä. Napilla pääsee kaikkiin tärkeimpiin valintoihin nopeasti, eikä valikoita kuvauksen aikana tarvitakaan.

Fuji X100S
@ f/11, 1/25 s. ja ISO 400.
Tämä on raakana kuvattu.

Valotuksen säätäminen on erittäin miellyttävää perinteisillä säätimillä. Suljinaika valitaan kiekosta kameran päällä ja himmentimen aukko objektiiivin juuressa olevalla renkaalla. Automaatilla tarvittava valotuksen korjailu on oikella peukalolla hallittavissa ja kiekon pykälöinti on riittävän napakka estämään itsekseen pyörimisen.

Automaattinen herkkyydensäätö on myös päivitetty. Nyt kuvaaja voi valita lyhyimmän sallitun valotusajan, korkeimman sallitun herkkyyden ja vielä alimmankin sallitun herkkyyden. Valotusajan voi valita 1/4 - 1/125 sekunnin välille.

Fuji X100S:n etsin on erikoinen, siinä on yhdessä ja samassa optinen ja sähköinen etsin. Jokaiselle pitäisi löytyä sopiva vaihtoehto, kun vielä takanäytönkin kautta voi kuvata. Optinen etsin on varsin hyvälaatuinen ja näyttää kaikki samat tiedot kuin sähköinenkin. Tarkennuspiste, valotustiedot ynnä muut ovat näkyvillä. Minä suosin kuitenkin sähköistä etsintä.

Fuji X100S
@ f/2, 1/60 s. ja ISO 3200.

Sähköinen etsin on tarkempi kuin edeltäjässä ja sen huomaa, etsinkuva on varsin hyvä. Sähköisen hyvä puoli on tietenkin tarkka 100% näkymä, mutta Fuji ei ole ottanut ihan kaikkea irti sähköisestä etsimestä. Automaattivalotuksella kuvatessa etsinkuva näyttää kuvan sellaisena kuin se tallentuu, mutta valotuksen käsisäädöllä kuvan kirkkaus ei muutu valotussäätöjen tahtiin, vaan laukaisin pitää painaa puoliväliin, jotta todellinen valotus näkyy etsimessä. Myöskään histogrammi ei reagoi valotuksen säätöihin käsivalotuksella, mikä on outoa. Olisi hyvä, jos kuvaaja voisi valita miten etsinkuva käyttäytyy. Esim. Olympuksessa voi valita näyttääkö etsinkuva valotuksen livenä vai ei. Muuten sähköinen etsinkuva on erinomainen ja selkeä hämärässäkin.

Fuji X100S
@ f/2.8, 1/35 s. ja ISO 3200.

Sitten se paljon puhuttu tarkennus. Fujissahan on kennolla sekä kontrasti- että vaihetarkennus. Sanotaan nyt heti alkuun, että tarkennus toimii hienosti ja on aivan eri tasolla kuin edeltäjässä. Tarkennusnopeudesta ei voi sanoa selkeästi mitään, koska nopeus vaihtelee tilanteen mukaan. Parhaimmillaan tarkennus löytyy todella nopeasti, jopa niin, että pitää oikein ihmetellä. Toisinaan tarkennus tekee kontrastitarkennukselle tyypillisen eestaas-liikkeen, mutta silloinkaan aikaa ei tuhraudu liikaa. Fujille tyypillisesti tarkennus ei juuri sahaa epäselvissä tapauksissa, vaan lopettaa kerrasta, toisin kuin moni muu kamera.

Jatkuva tarkennus ei ole sellainen mihin on totuttu. Se kyllä tarkentaa jatkuvasti, mutta ei sarjakuvauksen aikana. Tämä toiminto vastaakin enemmän joissakin kameroissa olevaa esitarkennusta. En ole vielä oikein keksinyt käyttöä jatkuvalle tarkennukselle, mutta ehkä sekin tilanne vielä tulee.

Kokonaisuutena X100 ässän tarkennus toimii ainakin omaan kuvaustyyliini hyvin ja on erittäin täsmällinen, eli kuva on tarkka siitä mihin tarkennuspiste on osoitettu.

Fuji X100S kameran objektiivissa on keskussuljin, joka on miltei äänetön. Tämän suljintyypin ominaisuuksiin kuuluu salamatäsmäys kaikilla valotusajoilla, mutta kääntöpuolena on nopeiden aikojen rajoitus suurilla aukoilla. Fujin nopein valotusaika on 1/4000 s., mutta se on käytössä vain f/8 ja sitä pienemmillä aukoilla. Suurimmalla aukolla f/2 lyhyin mahdollinen aika on 1/1000 s, joka kuulostaa aluksi ihan kömpelöltä, mutta onneksi siihen on kiertotie. Objektiivissa on sisäänrakennettu harmaasuodin, joka vähentää valotusta 3 aukkoa ja se mahdollistaa aukon f/2 käyttämisen melkoisen kirkkaassa valossa ajalla 1/1000 s.

Fujissa on ohjelmoitava Fn-nappi, jolle asetin harmaasuotimen. Näin suodin on helppo ottaa käyttöön tarvittaessa.

Fuji X100S
@ f/2, 1/1000 s. ja ISO 200.
Valaisin hangessa kököttävän Lowe Pro repun
yhdellä Nikon SB-900 salamalla sateenvarjon läpi.

Kaikilla ajoilla toimiva salamasynkka on kätevä, koska lähes mitä tahansa salamaa voi käyttää. Tässäkin on pieni rajoitus, sillä radioilla ei pääse kuin n. 1/1000 sekunnin valotusajoille ja sitä lyhyemmillä pitää käyttää synkkajohtoa. Fujilla voi kuitenkin aika mutkattomasti kuvata aukolla f/2 kirkkaassa päivänvalossa ja käyttää vielä salamaa valaisuun.

Kuvan tekninen laatu on erinomainen kaikilla herkkyyksillä. Fujin jpg-kuvat ovat jo miltei käsite, mutta uusin Lightroom osaa X-Trans -sensorin raakakuvatkin sangen tyydyttävästi. Kennon edestä puuttuu AA-suodatin ja se tekee kuvista tosi skarpin näköisiä, eikä moiréta näy.

Fuji X100S
@ f/2.8, 1/60 s. ja ISO 2000.

Fujin raakakuvien kohina on erilaista kuin muiden kameroiden, se on pehmeämpää ja siitä joko pitää tai ei. Minä pidän, koska se muistuttaa filmin rakeita. En ole tehnyt vielä kovin perusteellisia kokeita korkeilla herkkyyksillä, mutta ISO 6400 on täysin käyttökelpoinen. Olen asettanut automaattisen herkkyyden välille ISO 200 - 3200 normaalikuvauksessa, koska se riittää minulle hyvin.

Objektiivi on sama optisesti mainio 23 mm f/2 (kuvakulma FX-koossa 35 mm vastaava), joka oli jo edeltäjässäkin. Kakkula suoriutuu tehtävästään hyvin. Terävyys ja kontrasti ovat erittäin hyvät jo täydellä aukolla, mutta paranevat luonnollisesti pienellä himmennyksellä. Objektiivin terävyystaso ei ole aivan suora ja kuvien nurkat tarkentuvat lähemmäs kuin keskusta. Tästä ei ole isoa haittaa esim. henkilö- tai tilannekuvauksessa, mutta vaikkapa maisemakuvissa kannattaa himmentää aukolle f/8.

Fuji X100S
@ f/8, 1/900 s. ja ISO 200.
Tämä on raakana kuvattu.

Vastavalosuoja ei valitettavasti kuulu mukaan ja vaikka sen hinta ei Sony RX1:n vv-suojan hintoihin ylläkään, niin ei yli satasen hintaa edullisenakaan voi pitää. Objektiivissa ei kaiken lisäksi ole suodinkierrettä ja siksi pitää ostaa vähintään AR-X100 -sovitinrengas (n. 56 euroa), että minkään vv-suojan tai suodattimen kiinnitys onnistuu. Linssinsuojus on tyylikäs, mutta minusta tuntuu, että se vielä irtoaa ja hukkuu joku päivä.

Kortille kirjoitus käy ripeästi, mutta kirjoituksen aikana vain viimeisintä kuvaa voi katsella ja suurennella. Minua tämä ei häiritse, koska kuvaan harvoin sarjoja.

Akun kesto on samaa keskinkertaista tasoa, mitä peilittömissä ja sähköisellä etsimellä varustetuissa kameroissa on. Fujin akkumittari on aika hätäinen, sillä kun varoitus tulee, niin montaa kuvaa ei sitten enää oteta. Vara-akku siis mukaan.

Fuji X100S
@ f/2, 1/60 s. ja ISO 3200.

Fujifilm on tosiaan kuunnellut kuvaajien palautetta, kun X100S suunniteltiin ja mitään oikein pahaa puutetta tai epäkohtaa on paha osoittaa. Toivoisin sähköisen etsimen toimivan eri tavalla valotuksen käsisäädöllä, mutta siinä se. Muut valitukset ovat pikkujuttuja.

Onko Fuji X100S hyvä ostos ja kannattaako nyt ostaa X100, kun niitä nyt saa halvalla alesta? Minä en ostaisi X100:aa, koska kuvatessa kiroaisin juuri niitä asioita, jotka S-mallissa on korjattu, ja unohtaisin edullisen hinnan. Fuji X100S kameran suora kilpailija on tulossa oleva Nikon Coolpix A, mutta eri hintaluokassa oleva Sony RX1 on myös hengeltään samanlainen. Nikonilla en ole kuvannut vielä, joten siitä ei sen enempää. Sony on hieno kamera, mutta hirveän hintainen, eikä siksi ehkä ihan samoista ostajista Fujin kanssa edes kilpaile.

Fuji X100S
@ f/2, 1/60 s. ja ISO 640.

Fuji X100S on hyvä kokonaisuus ja kokolailla sellainen kuin pari vuotta sitten toivoin, että X100 olisi. Fujin vahvoja puolia ovat hyvä tarkennus, kuvan tekninen laatu ja monipuolinen etsin.

Kiinteällä kiinteäpolttovälisellä objektiivilla varustettu kamera ei varmasti ole kaikkien mieleen, mutta niiden, jotka tällaisen päälle ymmärtävät ja ovat aikeissa ehkä ostaakin, kannattaa tutustua Fujifilm X100S:ään.

Tällä kameralla kuvattuja kuvia tulee Sulantoblogiin vielä paljon. Odotan erityisesti, että pääsen kunnolla kokeilemaan salamasynkkaa henkilökuviin. Nämä kuvat ovat suoria kameran tekemiä jpg-kuvia kahta lukuunottamatta.

Kannattaa vielä lukea ensitunnelmat täältä.

Tamron kokeilussa

Canon 6D + Tamron 24 - 70 mm f/2.8 Di VC USD
@ 24 mm, f/8, 1/125 s. ja ISO 100.

Minulla on ollut kolme Tamronin objektiivia kokeilussa. Ensitunnelmat ovat täällä ja nyt sitten tulee loput arviot. Tamronit ovat 70 - 200 mm f/2.8 Di VC USD, 24 - 70 mm f/2.8 Di USD ja 90 mm f/2.8 Di VC USD Macro.

Kaikkien kolmen mekaaninen rakenne on samanlainen, laadukas, mutta ei aivan parhaiden tasolla. Ulkokuori on muovia sekä 24 - 70 että 90 millisessä, mutta tuntuu kestävältä. Pidemmässä zoomissa sen sijaan ainakin osa ulkokuoresta tuntuu metalliselta. Vastavalosuoja tulee mukana kaikissa, mutta lyhyen zoomin suoja mitoitettu laajakulman mukaan ja on liian matala 70 mm polttovälille.

Canon 6D + Tamron SP 90 mm f/2.8 Macro Di VC USD
@ f/11, 1/125 s. ja ISO 100.

Kuvanvakaaja on kaikissa ja se toimii hyvin. Kuvaajasta riippuen valotusaikaa voi venyttää melko pitkäksikin. Minä sain helposti 200 mm polttovälillä terävää jälkeä 1/15 sekunnin valotusajalla. Lyhen zoomin 24 mm polttovälillä 1/4 sekuntia oli mahdollista pienellä keskittymisellä. Makron vakaaja on enemmän hyödyksi muussa kuin makrokuvauksessa, koska huolellinen lähikuvaus edellyttää jalustan käyttöä, eikä vakaajasta silloin ole hyötyä.

Canon 6D + Tamron 24 - 70 mm f/2.8 Di VC USD
@ 70 mm, f/2.8, 1/160 s. ja ISO 100.

Kaikkien obektiivien tarkennus toimii niin ikään hyvin. Lähes äänetön moottori ja nopeus tekevät kuvaamisesta mukavaa. En huomannut minkään kokeiluobjektiiivn kanssa ongelmia tarkennuksen täsmällisyydessä. Tarkennus osui kohdalleen joka kerta Canon 6D rungon kanssa.

Canon 6D + Tamron SP 90 mm f/2.8 Macro Di VC USD
@ f/2.8, 1/1600 s. ja ISO 100.

Optinen suorituskyky on mielestäni hyvin suhteessa hintaan kaikissa kolmessa. Seuraava selostus perustuu Canon 6D:llä kuvattujen testikuvien havainnointiin silmämääräisesti.

24 - 70 mm f/2.8

Terävyys ja kontrasti ovat kuvan keskellä hyvät jo täydellä aukolla ja paranevat reunoja kohti n. aukolle f/8 asti, jolloin koko kuva-ala on nurkkiin asti hyvä ja käyttökelpoinen. Mielestäni tämän zoomin optinen puoli on sopusointuinen kokonaisuus ja se riittää hyvin ainakin n. 20 Mp kameraan. Täydellä aukolla kehtaa kuvata esim. henkilökuvia hämärässäkin, mutta jo parin aukon himmennys levittää tervävyyden lähes koko kuva-alalle.

Canon 6D + Tamron 24 - 70 mm f/2.8 Di VC USD
@ 24 mm, f/10, 1/80 s. ja ISO 100.
Sivuvastainen valo voi olla haasteellinen.

Vinjetointi on näkyvää täydellä aukolla, mutta häviää kokonaan aukolle f/5.6 mennessä kaikilla polttoväleillä. Sivuvastainen valo voi tehdä 24 mm polttovälillä kuvioita kuvaan, mutta tämä ei ole mitenkään epätavallista muillakaan laajakulmilla. Vääristymät ovat samaa tasoa kuin muillakin vastaavilla zoomeilla: tynnyriä laajakulmalla ja tyynyä telellä. Helposti korjattavissa tarpeen mukaan.

Kokeiluobjektiivi oli hieman epäkesko ja kuvan oikea puoli ei ollut terväyydeltään samalla tasolla kuin vasen.

90 mm Macro

Terävyys ja kontrasti ovat kuvan keskellä hyvät jo täydellä aukolla ja paranevat reunoja kohti n. aukolle f/5.6 asti, jolloin koko kuva-ala on nurkkiin asti hyvä ja käyttökelpoinen. Lähikuvauksessa aukko f/16 on vielä täysin käyttökelpoinen eikä valon taipumisesta näy merkkejä.

Canon 6D + Tamron SP 90 mm f/2.8 Macro Di VC USD
@ f/2.8, 1/250 s. ja ISO 3200.

Vinjetointi on näkyvää täydellä aukolla, mutta häviää kokonaan aukolle f/5.6 mennessä. Vääristymistä ei voi puhua, sillä mitään näkyvää vääristymää ei ole.

Canon 6D + Tamron SP 90 mm f/2.8 Macro Di VC USD
@ f/11, 1/160 s. ja ISO 200.

Kokonaisuutena on Tamron 90 mm makro on hyvä objektiivi ja sopii lähikuvauksen ohella yleiskäyttöön. Olen aina pitänyt valovoimaisista objektiiveista, mutta viime aikoina olen alkanut kääntää takkia. Minulla on Fuji 60 mm makro ja Olympus 60 mm makro, jotka ovat mielestäni paljon monikäyttöisempiä kuin vastaavat valovoimaiset telet, joilla ei voi tarkentaa lähelle. Kannattaa miettiä makro-objektiivia, jos lyhyt tele on hankintalistalla. Aukko f/2.8 on riittävä valovoima ja lähikuvausominaisuuksille saattaa olla enemmän käyttöä kuin esim. aukolle f/1.8

70 - 200 mm f/2.8

Terävyys ja kontrasti ovat kuvan keskellä hyvät jo täydellä aukolla ja paranevat reunoja kohti n. aukolle f/5.6 asti, jolloin koko kuva-ala on nurkkiin asti hyvä ja käyttökelpoinen. Mielestäni tämänkin zoomin optiikka on sopusuhtainen kokonaisuus, joka riittää hyvin ainakin n. 20 Mp kameraan. Täydellä aukolla voi kuvata huoletta, mutta jo yhden aukon himmennys tuo selvästi ryhtiä kuvaan. Syväterävyyden vuoksi voi himmentää ainakin aukolla f/16, eikä kuva pehmene liikaa.

Canon 6D + Tamron 70 - 200 mm f/2.8 Di VC USD
@ 152 mm, f/8, 1/200 s. ja ISO 100.

Vinjetointi on näkyvää täydellä aukolla, mutta häviää kokonaan aukolle f/5.6 mennessä kaikilla polttoväleillä. Vääristymät ovat samaa tasoa kuin muillakin vastaavilla zoomeilla ja helposti korjattavissa, jos tarvetta on.

Canon 6D + Tamron 70 - 200 mm f/2.8 Di VC USD
@ 147 mm, f/5.6, 1/250 s. ja ISO 100.

Uudet Tamronin zoomit ovat hyvä vaihtoehto kameravalmistajien omille tuotteille ja varsinkin Canon -kuvaajille houkutteleva, mutta Nikon -kuvaajakin säästää sievoisen summan. Optisesti Tamronit ovat käytännön kuvaamisessa varmasti ihan yhtä hyviä kuin mikä tahansa muukin, eikä mekaaninen rakennekaan halvalta tunnu, vaikka ei ihan parhaiden Nikkoreiden tasoinen olekaan.

Canon 6D + Tamron 70 - 200 mm f/2.8 Di VC USD
@ 200 mm, f/4.5, 1/1600 s. ja ISO 100.

Jokaisen pitää miettiä kuinka paljon alkuperäisestä voi maksaa arvolisää ja onko kaluston statusarvo tärkempi asia kuin valokuvaaminen. Tamroneilla pitäisi jokaisen pystyä tekemään hyvää jälkeä, jos omat taidot riittävät. Tämän kokeilun perusteella voin suositella kokeilemiani Tamroneita.

Käytin kokeilussa Canon 6D kameraa, kuvasin raakana ja kehitin kuvat Lightroomissa.