Maisemakuvaus ei ole ainakaan minun vahvimpia osa-alueita ja luulen, että se johtuu lyhyestä kärsivällisyydestäni, sillä en jaksa odotella tai etsiä parasta valoa tai parhaita olosuhteita tietylle maisemalle. Olen ollut siinä uskossa, että ne hienot tai jopa täydelliset maisemakuvat vaativat kuvaajalta perinpohjaista perehtymistä kuvattavaan maisemaan. Olen luullut, että oikea kuvausajankohta on aivan oleellisen tärkeä seikka hienon maisemakuvan aikaansaamiseksi.
Sain käsiini Digi-kuvan rompun, joka on otsikoitu "Näin otat täydelliset maisemakuvat". Tällä rompulla on siis ohjeet, joilla jopa minä voin saada aikaan hienoja, eikun siis täydellisiä maisemakuvia. Täydellisiä! Opeteltuani asiat ja tekniikat tältä rompulta minä osaisin ottaa maisemakuvia, joissa ei ole mitään vikaa. Maisemakuvani olisivat täydellisiä.
Innolla aloin perehtyä rompun sisältöön ja heti alkuun tajusinkin miksi maisemakuvani eivät ole olleet täydellisiä tai edes lähellä sitä. Olen nimittäin yrittänyt etsiä sopivaa valoa, vuorokauden- tai vuodenaikaa, jolloin jokin kohde näyttää parhaalta.
Rompulta käy selväksi, että täydelliset maisemakuvat saadaan aikaan kuvan jälkikäsittelyllä. Kuvanottohetkellä ei liene kovinkaan tärkeää mitä kuvaaja tekee tai näkee, sillä jälkeenpäin kuvan voi aina korjailla täydelliseksi. Tämä onkin erityisen miellyttävä lähestymistapa, sillä näin esim. lomamatkalla ei tarvitse keskittyä niin paljon kuvaamiseen, vaan voi tehdä kaikkea muuta kivaa ja räpsiä kuvia siinä sivussa.
Rompulla puhutaan paljon raw-kuvan eduista, kuvankäsittelystä sun muusta, mutta valokuvaamisesta puhutaan tai kerrotaan kovin vähän. Johtuneeko tämä siitä, että ohjeita täydellisten tai edes hienojen valokuvien ottamiseen ei oikeasti voi antaa. On paljon helpompi tehdä asiaa kuvanmuokkauksesta, joka on yliarvostettua muutenkin.
Hienon kuvan ottanut kuvaaja voi kertoa miten hän kuvan sai aikaan, mutta se ei takaa, että joku toinen siltikään päätyy samanlaiseen lopputulokseen. Varsinaista reseptiä hyviin kuviin ei ole olemassakaan.
Rohkenen tässä ihan julkisesti olla sitä mieltä, että valo tekee valokuvan ja että huonosta ei tule hyvää eikä varsinkaan täydellistä, vaikka mitä tekisi jälkeenpäin. Digi-kuvan rompulle olisi ollut parempi otsikko esim. "Näin muokkaat huonoista valokuvista edes jotenkin siedettäviä"
Ohessa iPhonella tänä aamuna otettu maisemakuva, jota ei ole käsitelty muuten kuin kokoa pienennetty.
4 kommenttia:
Mutta Matti, sinä oletkin suhtautunut maisemakuvaan valokuvaajaana - et digikuvaajana.
Kuvauksesta on tullut tämän buumin myötä välinerunkkausta ja teknistä suorittamista hiirikädessä, siihen itsekin sortuen.
Dialle kuvatessa kuva oli pilalla kun se oli väärin valotettu tms. Nyt vaan LR:ssä hieman säätöä ja vibrancea niin kuva on karkki. Ja hyvä niin, monta kuvaa pystynee sillä tavoin pelastamaan. Tämä on tehnyt kuvauksesta insinööri hommaa.
Vanha totuus "valokuvaus on helppoa, painat vain nappia" on ajankohtaisempi kuin koskaan.
Pitäydyn paperille piirtämässäni aurinkokellossa jolla näen että milloin valo on suunnaltaan oikea ;), jos luoja suo, ehdin paikalle oikeaan aikaan. Kuvankäsittely tosiaan on kenties yliarvostettua mutta RAW vedostus ei.
Ei kannata unohtaa vanhaa kunnon rajausta. "Kuvaa vaan jotain täältä, Mä rajaan sitten sen kuvan" Nythän tilanne on ihan loistava. Kuvaa vaan jotain ja säätää sävyt ja muut, sitten siihen kuvaan tulee vielä hyvä rajaus taitossa. Kätevää!
Joo-o, eipä ole vielä toistaiseksi kukaan keksinyt sellaista ihmepulautinta tai taikatemppua, jolla sonnan saisi muutettua kullaksi. Moni on kyllä väittänyt... :)
Itsestäni ainakin tiedän, että jos kuva on susi, niin syytä saa etsiä kameran takaa. Eikä siinä silloin Lightroomit tai Photoshopit enää auta. Hyvän kuvan saa aikaiseksi vain silloin, kun lähtömatskukin on hyvää. Tai kuten vanha viisaus sanoo: "P...aa sisään, p...aa ulos!"
Kuvankäsittelyllä voi toki tehdä paljon, mutta siihen pitäisi suhtautua kuin hienon puusepäntyön loppukiillotukseen. Silloin, kun sitä käytetään rankemmin, kuvatkin yleensä otetaan suurella huolella käsittelyä silmällä pitäen.
Ikävä kyllä kuvaamisen helppous ja jälkikäsittelyn näennäinen kaikkivoipaisuus ruokkivat leväperäistä suhtautumista itse kuvan ottamiseen.
Lähetä kommentti