Adobe Lightroomin viimeisin versio avaa Panasonic GF1:n raakakuvat ja koska kuvasin kaikki kuvani Panalla jpg:n lisäksi myös raw-muodossa, niin olen mulkoillut niitä nyt Lightroomissa.
Pana GF1 tekee hienon näköisiä jpg-kuvia, mutta raakana kuvista saa vielä enemmän irti. Kuvien terävyys ja erottelukyky on ensiluokkainen, ainakin hyvälaatuisella 20 mm pannukakkulasilla kuvattuna.
Työvaraa, tai sanotaanko dynamiikkaa, ei ole aivan niin paljon kuin isokennoisissa kameroissa, kuten esim. Nikon D700. Ylivalotusta voi pelastaa reilun aukon verran, hieman kuvauskohteesta riippuen ja pari aukkoa alivalotetusta otoksesta saa käyttökelposen, mutta kohinaa kyllä tulee näkyviin tummiin kohtiin.
Panasonicin kuvatiedostot ansaitsevat mielestäni erinomaisen arvosanan ja edustavat luokassaan parhaimmistoa. Isokennoiset kamerat ovat Panaa parempia korkeilla herkkyyksillä sekä raakakuvien työvarassa, mutta Panasonicilla on mahdollisuus tehdä sekä teknisesti että visuaalisesti hienoja kuvia. Lopputulos on kuvaajasta kiinni.
Ainakin tällä hetkellä Pana edustaa omasta mielestäni huippua pienten kameroiden sarjassa. Ne kaikki, jotka ovat odottaneet ja himoinneet isokennoista pienikokoista kameraa hyvällä kuvanlaadulla ovat Panan muodossa saaneet toiveidensa täyttymyksen.
Ne, joille Pana ei kelpaa, koska siinä on liian pieni kenno eikä siinä ole optista etsintä tai jotakin muuta perinnekameran ominaisuutta, voivat aina ostaa Leica M9:n. Leican luulisi tyydyttävän vaativimmankin puritanistin tarpeet.
Sitten on tietenkin se ryhmä, jolle mikään ei kelpaa, mutta tuon ryhmän jäsenet eivät luultavasti ota koskaan kuviakaan, vaan keskittyvät löytämään vikoja ja puutteita valokuvausvälineistä.
Yllä yksi Panasonic GF1:llä otettu kuva ja siitä 100% osarajaus. Kuvan krittiset arvot ovat f/5.6, 1/1000 s. ja ISO 100. Kuva on avattu Lightroomissa oletusasetuksilla, valotusta hieman korjattu ja sitten tallenettu parhaalla laadulla jpg:ksi.
10 kommenttia:
Kirjoituksiasi on ilo lukea. Niissä on paljon tietoa, ja lisäksi höystät tekstit omilla mielipiteilläsi ja näkemyksellä.
Tämänpäiväinen on yliveto:
Ne, joille Pana ei kelpaa, koska siinä on liian pieni kenno eikä siinä ole optista etsintä tai jotakin muuta perinnekameran ominaisuutta, voivat aina ostaa Leica M9:n. Leican luulisi tyydyttävän vaativimmankin puritanistin tarpeet.
Ja vielä paremmin jatkuu:
Sitten on tietenkin se ryhmä, jolle mikään ei kelpaa, mutta tuon ryhmän jäsenet eivät luultavasti ota koskaan kuviakaan, vaan keskittyvät löytämään vikoja ja puutteita valokuvausvälineistä.
Kiitos näistä!
Kiitos kameraesittelyistä!
On hienoa, että Suomessakin saadaan heti ensikokemuksia uusista tuotteista.
Panasonic on kiinnostava tuote, mutta sitä ei saa oikein mistään ostettua, koska kaupat tuppaa olla täynnä "vain Canoneita ja Nikoneita".
Jään mielenkiinnolla odottamaan Canon G11 testiä. Olisi myös mielenkiintoista kuulla sitten muutama vertailukommentti G11 vs. Pana GF1 (koska molemmat kaiketi ns. parempia pokkareita).
Yritän saada kameroita ja muitakin laitteita kokeiltavaksi mahdollisimman pian esittelyn jälkeen. Joidenkin tuotteiden kohdalla se onnistuu helpommin kuin toisten.
En laskisi Panasonicia ( GF1 ) varsinaisesti pokkariksi, kyllä se järjestelmäkamera on, eikä se edes mahdu taskuun pienestä koostaan huolimatta.
Vanhana narisijana kyllä pidän optisen etsimen puutetta vikana, vaikka se joittenkin mielestä on ominaisuus. Tuon irrallisen sähköisen etsimen läpi en ole katsellut, mutta jotkut valittavat sen laadusta. 20 mm pannukakku Voigtländerin optisela etsimellä saattaa olla kuitenkin meikäläisen
reissukamera
kapa
Tiedätkö, mitä tuo Panasonicin uusi 40 mm/2.8 makro maksaa?
Mitä objektiiveja suosittelisit GF1:n kanssa?
Itse kaipaisin kait lähinnä jotain valovoimaisia 24- ja 100-milliä vastaavia kiinteiteitä obtiikoita ja olisin aivan kylläinen niistä.
Niistä objektiiveista, joita olen Micro 4/3 järjestelmässä kokeillut voin vilpittömästi oman kokemukseni perusteella suositella ainoastaan Panasonicin 20 mm f/1.7 pannukakkua.
Tämä on siis oma mielipiteeni tällä hetkellä ja perustuu paitsi omiin mieltymyksiini ja kuvaustyyliini, niin myös tuon objektiivin suorituskykyyn, joka on kerrassaan erinomainen.
Valovoimaiset laajakulma ja pikkutele olisivat ehdottomasti tarpeellinen lisä Micro 4/3 järjestelmään.
Kiinnostava arvostelu ja kamera.
Onko tuo 20-millinen objektiivi sellainen, että sitä voi käyttää polarisaatiofiltterin kanssa, eli filtteri pysyy samassa asennossa tarkennettaessa?
Jarmo: Panasonic Leica DG Macro-Elmarit 45mm/F2.8 ASPH maksaa britti-Amazonissa 720£
20 millisen kanssa voi käyttää polarisaatiosuodatina. Dpreview julkaisi pari päivää sitten testin tästä objektiivista, jos kiinnostaa. Ovat tulleet Sulantoblogin kanssa ihan samaan loppupäätelmään, joten näyttävät osaavan hommansa :-)
http://www.dpreview.com/lensreviews/panasonic_20_1p7_o20/
Yllä oleva kuva on kyllä terävä, mutta miten on jos tilanteesta johtuen ei pääsekään käyttämään tuollaisia valotusaikoja? Tuosta kun puuttuu lähimmässä kilpailijassa oleva vakautus. Pannukakun herkkyys varmaan auttaa, mutta esim. toisen "kittilinssin" telepään F5,6 onkin jo varmaan toinen tarina...
Lisäksi ilmoittaudun Jarmon perustamaan Kommentteja kaivataan G11 vs. GF1 -kerhoon!
- Janne
Vakaajasta on toki tietyissä olosuhteissa hyötyä, mutta hämärän rajamailla jos ollaan, niin harvoimpaihan täydellistä teknistä laatua saavutetaan muutenkaan. Jalusta on ainoa väline, jolla voi lähes aina taata terävät kuvat.
Kamera kuin kamera on vain työkalu ja on kuvaajan asia hyödyntää tuota kalua parhaaksi katsomallaan tavalla.
Valovoimaltaan f/5.6 objektiivi on vakaajasta huolimatta melko onneton muualla kuin ulkona auringonpaisteessa.
Tämä saattaa johtua siitä, että olen oppinut kuvaamaan ennen digikameroita ja vaakajia, enkä siis kiellä kuvanvakaajan hyödyllisyyttä, mutta en myöskään pidä vakaajan puutetta mitenkään huonona puolena esim. GF1:n kaltaisessa kamerassa.
Pitkillä, sanotaan vaikka yli 180 mm, objektiiveilla vakaaja on tosi hyvä varuste, mutta lyhyillä polttoväleillä n. alle 100 mm vakaajan puute ei ole minulle iso juttu.
Pana GF1 tai vastaava kamera on mielestäni parhaimmillaan suhteellisen lyhyillä polttoväleillä ja pienikokoisilla objektiiveilla varustettuna. Omassa käytössäni pärjäisin 10, 20 ja 40 mm objektiiveilla, plus miinus pari milliä suuntaan tai toiseen.
Kuvat ovat mitäänsanomattomia useinmiten aivan muista syistä kuin siitä, että kuvaaja ei ole kamerallaan päässyt aivan täydelliseen terävyyteen.
Sitten se Canon G11. Olen ollut jo ajat sitten yhteydessä Canoniin ja minulle on luvattu G11 kokeiluun heti, kun se on mahdollista. En juuri nyt oikein voi muuta tehdä kuin odotella, mutta toivon, että se mahdollisuus on pian.
Lähetä kommentti