Nikon oli ensimmäinen valmistaja, joka ilmoitti kameransa herkkyydeksi yli 100 000 ISO. Nikon D3s uutuuden suurin herkkyys on samalla suurin muutos vanhaan D3 malliin, vaikka muitakin muutoksia on.
Kokeilin Nikon D3s kameraa erittäin pikaisesti yhdessä uuden 70 - 200 f/2.8 VRII zoomin kanssa. Koska kokeilu oli varsin lyhyt, niin kerron tässä niistä asioista, jotka jäivät päällimmäisenä mieleen. Minulla ei ollut aikaa tehdä tarkkoja vertailuja eri kameroiden välillä, mutta kuvasin samoja kohteita myös Nikon D700 kameralla.
Olen sitä mieltä, että kameroiden herkkyysominaisuuksia korostetaan liiaksi nykyään. Kohinasta kohistaan ihan liikaa ja herkkyys ei tunnu riittävän millään, vaikka mitä olisi tarjolla. Kun kuvasin Nikon D3s:llä, niin on pakko myöntää, että kyllä se suun hymyyn veti, kun miltei pimeässä saatoin kuvia napsia.
Valovoimaisella objektiivilla varustettuna Nikon D3s mahdollistaa hämärissä oloissa kuvaamisen ennen kokemattomalla tavalla. Suurin herkkyys ISO 102400 on kelvollinen silloin, kun kuvan saamiselle ei ole vaihtoehtoja, sillä kohinaa on jonkin verran, mutta värit toistuvat ihmeen hyvin.
Herkkyydellä ISO 25600 sen sijaan kuvaisin epäröimättä esim. sanoma- tai aikakauslehtiin, jos kohteena olisi toimintaa vähässä valossa. Kohinaa on tässäkin vielä jonkin verran, mutta värit ja terävyys ovat hyvällä mallilla. Tästä alaspäin, siis ISO 12800 ja alle, kohina ei näyttele merkittävää osaa.
Muilta ominaisuuksiltaan D3s on aito työkalu, laadukas sellainen. Kameran reagointi seurailee lähes tulkoon kuvaajan ajatuksia, eikä kuvaajan tarvitse odotella kameraa missään tilanteessa. Tarkennus toimii hämärässäkin vauhdikkaasti ja heti D3s:n jälkeen D700 tuntui ihan toivottomalta. Ero näiden kahden välillä on huomattava, eikä D700 ole ollenkaan huono tarkentamaan.
Uudella 70 - 200 mm zoomilla varustettuna D3s on melko mojova paketti, sillä uuden zoomin tehokas vakaaja sallii kuvaamisen huomattavan pitkillä valotusajoilla, kunhan kohde pysyy paikallaan. Tarkennus on esimerkillisen täsmällinen ja napsahtaa kohdalleen hankalissakin olosuhteissa luotettavasti ilman haparointia. Tällaisella yhdistelmällä kuvaamisen jälkeen kaikki muut kuvauskalut tuntuvat jotenkin vajavaisilta.
Zoomin suorituskyky ei lyhyen kokeilun aikana jättänyt paljon toivomisen varaa ja miksi olisi? Nikon on niin halutessaan osannut tehdä hyviä objektiiveja jo vuosikymmeniä. Vanhan 70 - 200 mm zoomin ominaisuuksissa oli selvä korjaamisen paikka ja Nikon on vuosien mittaan harjoitellut useaankin kertaan tällaisen zoomin tekoa. Tässä tapauksessa hinnallakaan ei tarvitse kilpailla, joten mitään keskinkertaista kompromissia ei kai kukaan odottanutkaan.
Kuvat eivät parane kameraa vaihtamalla, mutta hyvillä kameroilla on mukava tehdä kuvia, kunhan tietää mitä tekee. Nikon D3s on työkalu kovaan käyttöön ja ominaisuudet ovat sen mukaiset. Ok, onhan se iso, painava, kallis jne. sanoi kettu pihjalanmarjoista.
Olen kuvannut oheiset kuvat raakana ja kehittänyt Lightroomin versiolla 2.6. Kuvat ovat suoraan kamerasta, en ole tehnyt mitään säätöjä kuviin jälkeenpäin ja kohinanvaimennus on LR:n oletusarvoissa.
Kuvasin nämä kuvat melko hämärässä, sillä esim. tuon keskimmäisen lyhtykuvan valotusaika herkkyydellä ISO 800 olisi ollut 1/2 sekuntia aukolla f/1.4.
11 kommenttia:
Olis ihan mieleenkiinnosta kiva nähä mitä uus lr3:sen beta tekee tuon kuvan kohinoille suurilla herkkyyksillä. Ainakin D200:sen kanssa suurista kohinamääristä tuli suhteellisen miellyttävia katsella koska tuon uuden betan tapa käsitellä kohinaa on enemmän filmimäinen, puuttuu kokonaan tuo revityn näköinen digikohina.
Määriin tuo uusi versio ei juuri tuntunut vaikuttavan(tuskin sieltä aluperäisestä rawista kuitenkaan sen vähemmin kohinaa löytyy käsitellään se sit ohjelmalla x tai y :) ) mutta mielestäni suurin apu on juurikin tuossa ulkoasussa.
Sain D3s kuvat auki LR3 Betassa vain muuntamalla NEFit DNGksi. Ainakaan tämän kameran kuvissa ero LR2.6 ja LR3 välillä ei ole mainittava. Sama koskee Nikon D700 kameraa.
Saatan laittaa pari esimerkkiä näkyville hieman myöhemmin.
Onko, tai mikä on nähdäksesi suurin ero D3:n ja D3s:n tarkennuskyvyssä? Tekeekö suuri herkkyyskapasiteetti uudesta versiosta oleellisesti paremman tarkennusmielessä, joko pimeissä tai sitten vähän valoisammissa olosuhteissa?
En ole kuvannut kylliksi kummallakaan rungolla, jotta voisin vastata onko eroa tarkennuksessa. Myös vanhan D3:n tarkennus on erittäin nopea ja luotettava.
Kennon herkkyys ei vaikuta tarkennukseen, mutta D3s on parasta mitä Nikonilla on tarjota ammattilaiselle, joten tarkennuksenkin pitää on samaa sarjaa.
Kun me dinosaurukset kuvasimme filmille, en muista että ammattilaiset olisivat koskaan keskustelleet rakeesta.
640 ASA oli väridialle huippu pitkän aikaa.
TRI-X prässättiin sujuvasti 1600 ASA:n saakka, enemmänkin. Jälki olisi nykystandardin mukaan kelvotonta, rae oli isoa ja epämääräisen muotoista ja jyrkkyys aivan kamalaa.
Mutta kukaan ei välittänyt siitä mitään.
Se oli olemassaoleva fakta ja kaikki keskittyivät kuviin.
-
Suurissa urheiluskaboissa oli tapana ottaa nippu lähetettyjä telefotoja mukaan iltaoluelle ja siihen kertyi iso joukko kollegoja, joiden kanssa juteltiin, ei kameroista, ei filmeistä vaan kuvista, siitä mitä voisi tehdä paremmin.
Upeita hetkiä jotka ovat ainaiseksi menneet pois.
Siksi joskus huvittaa kommentit, joissa ollaan ahdistuneita siitä onko jonkun kameran kohina parempaa kuin jonkun toisen vai huonompaa mutta kuvatut aiheet ovat epätarkkoja ja epäteräviä räpsyjä naapurin mustasta koirasta hangella sadan metrin päästä kuvattuna, koira umpitukossa ja hanki puhki....
Nimerkki: "oli menneisyydessä jotain hyvääkin"
eli jorepuusa
En ihan ymmmärrä Joren vastenmielisyyttä tekniikkakeskusteluja kohtaan.
Laiterunkkausta on aina ollut, ammoisina aikoina PROkuvaajilla oli PROvehkeet, eli parasta mitä kaupasta sai ja hihnassa luki Nikon. Harrastajan hihnassa luki Cosina ja haaveiltiin Pentaksista... ja kuolattiin lehtiartikkeita. Se on totta että tärkeintä on kuvat, mutta kyllä leluistakin saa tykätä ja kohinaa hieroa. Ainakin minun mielestä...
Niin, me emme koskaan keskustelleet kameroista ammattilaisten kesken, me puhuimme vain kuvista.
Nyt puhutaan vain kameroistamutta kuvista puhujaa pidetään pimeänä.
Vastenmielisyyteni kamerakeskusteluja kohtaan johtuu siitä että kuvan merkitys on ajettu alas.Kuva on tunteisiin liittyvää humanismia ja sellainen on nykyihmiselle paha asia.
Tässä Jore Puusa on kyllä harvinaisen oikeassa, hyvä kuva on hyvä kuva vaikka se olisi otettu 100€ digiräpsyllä, kertakayttöfilmikameralla tai raskaan sarjan ammattilaisvehkeillä (merkillä ei väliä). Tärkeitä elementtejä ovat sommittelu, idea, estetiikka, kompositio. Muuten teille kohinanviilaajille tiedoksi, kameramerkkien omat konvertointisoftat ovat tuottaneet parhaat tulokset näissä äärimmäisyysherkkyyksissä. Itse kaipaisin kovasti ISO 50, 32, 25 ja vaikka ISO 10 herkkyyksiä digikameroihin. Kyllä näilläkin herkkyyksillä olisi käyttöä semminkin jos jälki olisi erityisen, terävää, kohinatonta ja värikylläistä.
Minä olen samaa mieltä, että alhaisiakin herkkyyksiä saisi olla. Olen kirjoittanut aiheesta joskus jopa pienen jutun.
http://sulanto.blogspot.com/2008/11/miksi-ei-iso-25.html
Tuo on kyllä totta mitä Jore sanoo, mutta vain puolet asiasta. Laitteista on helpompi puhua, koska kohina tms. on faktaa.
Kuvista keskustelu onkin paljon vaikeampaa. Mikä oikeasti on hyvä kuva? Ja kuka on auktorisoitu arvostelija? Mikä on valokuvan tehtävä? Saako valokuva olla kaunista ja viihdyttävää silmäkarkkia vai onko "taiteellisesti" hyväksyttävän valokuvan pursuttava tuskaa, hätää ja ajattelemisen aihetta ollakseen vakavasti otettavaa valokuvausta?
Onko hyvän valokuvan heijastettava yhteiskunnan mädänneisyyttä vai riittääkö että appelsiini on kultaisessa leikkauksessa?
Saisikohan aiheesta pystytytettyä blogin jossa keskustelu säilyisi hyvän maun rajoissa ja valokuvassa, tekniikan ja henkilökohtaisuudet unohtaen?
Vähän offtopic nutta menkööt...
Jotta valokuvista voi keskustella asiallisesti pitää olla yleistietoa, lukeneisuutta, tietoa valokuvan historiasta,
kykyä löytää metafota maailmantaiteesta, osata hiukan semiotiikkaa jne.
Asoita jotka kaikki ennen kuuluivat yleissivistykseen jos/kun tuli alalle.
Valokuva on yhteiskunnan uloke, peili joka näyttää miten kuvaaja ajattelee asioista ja miltä asiat näyttävät.
Ilman tunnetta ei myöskään voi kirjoittaa valokuvasta siis siten, että kuvasta tunnistaa tunteen.
Ilman noita elementtejä kuvasta voi vain lukea pinnan joka on : "hyvä kuva, ei kohise.."
-
Kehotan aloittamaan Susan Sondtagilla jne.
Jos pudotat sen ensimmäisen sivun jälkeen syrjaan kannattaa keskittyä kohinaan, siitä on todella helpompi kirjoittaa.
Me elämme nyt yhteiskunnassa, joka vihaa tietoa, osaamista, syyvyyttä ja humanismia. Mutta historia on aaltoa ja uskon että minun 1965-1980 vielä palaavat ja ihmiset löytävät taas ajattelun ja visuaalisten asioiden kytkyt yhteiskuntaan ja meihin itseemme.Toistaiseksi tavaramaailmassamme keskustelu kuvasta on turhaa ja johtaa vain erillaisen ajattelun solvaamiseen. Eikäsellaista jaksa kukaan loputtomiin.
Lähetä kommentti