Pentax K-m

Pari päivää sitten kirjoitin kuinka olin joutunut, vapaaehtoisesti tosin, kuvaamaan ihan oikeaa toimeksiantoa Pentaxin edullisimmalla järjestelmäkameralla. Tässä loppuosa käyttökokeilustani.

Ensimmäinen järjestelmäkamerani vuonna 1979 oli Pentax ME Super, jonka ostin uutena kun se oli juuri tullut markkinoille. Kuvasin Pentaxilla pari vuotta, mutta sitten siirryn Nikoniin, koska se oli tosi kuvaajien kamera. Pentaxiin liittyy osaltani siis joitakin muistoja, sillä eihän kuvaaja unohda ensimmäistä järjestelmäkameraansa. Hienoa, että Pentax on edelleen kuvioissa mukana, koska onhan se yksi perinteisiä kameramerkkejä. 

Kokeilin Pentaxin K-m kameraa, jota myydään ainoastaan yhdessä objektiivin kanssa kittinä. Pentax K-m on ensimmäiseksi digijärkkäriksi tarkoitettu 10 megapikselin kone.  Mukana tuleva objektiivi on tyypillinen kittilinssi 18 - 55 mm f/3.5 - 5.6. Bajonetti on muovia, mutta kakkula tuntuu ihan kohtalaisen laadukkaalta eikä ole ollenkaan kehnoiten tehty lajissaan.

Kamerarunko on myös ihan asiallisen tuntuinen vailla nitinöitä ja natinoita. Runko on yhdessä opiskan kanssa kevyt ja pienikokoinen yhdistelmä, jota oli vaivaton kuljetella mukana. Taskuun Pentax ei mahdu, mutta peilikamera ei varmaan kovin paljon pienempi voisi olla.

Ergonomia on aivan kelvollinen ja minun sormilleni sekä vivut että hanikat osuivat sopivasti paria pikku seikkaa lukuunottamatta. Peukalolla painettavaksi tarkoitettu tarkennuksen lukitusnappi ei oikein osu millekään sormelle ja niin ikään peukalolla pyöritettävä valitsinkiekko on hieman liian lähellä etsintä. Kiekkoa pyörittävä peukalo tulee miltei silmään ja jos kuvaajalla on silmälasit, niin peukku osuu laseihin.

Säätökiekkoja on vain yksi, jolla valitaan niin aukko kuin aikakin. Tällainen järjestely ei suosi sujuvaa valotuksen käsikäyttöä, joten kuvatessa on parempi käyttää joko puoli- tai täysautomaattia. Minä kuvasin miltei kaikki kuvat aukon esivalintaa käyttäen. Valotus toimii luotettavasti, mutta hämääntyy hieman joissakin vastavalotilanteissa. En tosin ole vielä tavannut sellaista kameraa, jossa olisi käyttäjää viisaampi valotusmittari. Opettelemalla oman kameransa tavat pääsee haluamiinsa valotuksiin.

Valikot ovat ihan kotimaisella kielellä ja selkeät käytellä. Takaseinän näyttö on hyvä enkä huomannut käytössä hankaluuksia kirkkaassakaan valossa. Auringonpaisteessa ei sattuneesta syytä tarvinnut edes kokeilla. 

Kuvanlaatu on on mielestäni hyvä eikä varmasti käytännössä eroa juurikaan muista saman hintaluokan laitteista ainakaan huonoon suntaan. Nykyisin edullisissakin kameroissa on ihan hyvä kuva teknisessä mielessä. Kuvasin ainoastaan raakana ja kuvissa on ihan mukavasti sävyjä ja lievästi ylivalottuneen kuvankin voi pelastaa. Pentax oli mukana myös resoluutiovertailussani ja suoriutui hintaansa nähden mielestäni aivan hyvin. Vertailun seuraavaksi kalleimman kamerarungon hinnalla saisi n. viisi Pentaxia objektiiveineen.

Korkeilla herkkyyksillä kohinaa tulee tietenkin mukaan kuvaan, mutta mielestäni ISO 1600 on vielä käyttökelpoinen. Käyttökelpoisen määritelmä riippuu tietenkin lopulta kuvaajasta. Joillekin kelpaa kohisevakin kuva, mutta joillekin pitää olla aivan kohinatonta. 

 

ISO-arvoa voi muuttaa 1/3 aukon välein, joka on hyvä asia. Joissakin edullisissa kameroissa herkkyyttä muutetaan täyden aukon välein, joka on aivan liian karkeaa. Pentaxissa on myös erittäin helposti säädettävä auto-iso, jonka käytössä ollessa kamera säätää ISO-arvoa kuvaajan asettamissa rajoissa.

Objektiivin suorituskyky on hyvä kittisarjassa ja riittää aivan mainiosti perusnäppäilyyn. Laajakulma-asennossa kuvan reunat ja nurkat eivät yllä piirrossa samalle tasolle kuin keskusta, jossa piirto on erinomainen. Pidemmillä polttoväleillä kontrasti voisi olla parempikin täydellä aukolla, mutta tämän kanssakin pärjäilee peruskuvaaja aivan hyvin. Pentaxilla on omia laadukaampia putkia tarjolla, jos tarvetta tulee ja kolmannen osapuolen objektiivejakin on hyvin tyrkyllä.

Tarkennus toimi riittävän vikkelästi ja tarkasti kameran luonteen ja kohderyhmän huomoiden. Rungossa oleva kuvanvakaaja tekee työnsä aivan mallikkaasti ja helpottaa käsivaralta kuvaamista. Vakaaja on erittäin hyödyllinen varsinkin kittiobjektiivin kanssa, jonka valovoima ei talven pimeinä päivinä tahdo riittää.

Salamakin löytyy prismakotelon päältä. Tällainen pieni tuikku voi olla joskus hyödyllinen esim. täytevalona, mutta erillinen salama kääntyvällä välähdyspäällä on tietenkin monipuolisempi.

Virtalähteenä on neljä AA-paristoa tai -akkua. Kokeilukamerassa oli 2500 mAh akut, joilla kuvasin helposti yhden päivän turistikuvat, joka tarkoittaa joitakin satoja kuvia. Vara-akut kannattaa toki aina pitää mukana olipa kamera mikä tahansa. Kameran mukana tulee paristot ja akut latureineen pitää hankkia erikseen. Tämä on mielestäni pieni miinus, mutta saapahan sitten toisaalta valita mieleisensä.

Pentax K-m on mielestäni hyvä kamera ensimmäiseksi järjestelmäkameraksi, eikä suorituskyky lopu aivan heti vaikka kuvaamisesta innostuisi enemmänkin. Pentaxin käyttö on sujuvaa, kuvan laatu hyvä ja hinta edullinen. Mitä muuta voi pyytää? Kamera objektiiveineen maksaa alle 400 euroa.

Yllä joitakin Pentaxilla kuvaamiani turistikuvia. 

Viikonvaihteessa Nikon D3x

Viikonlopun kunniaksi julkaisen tänä viikonloppuna mielipiteeni Nikonin D3x-mallista, jonka moni koko vehjettä koskaan edes nähneenä on jo ehtinyt tuomita liian kalliina ja myöhään syntyneenä. 

Maailman suurin tämäkin... ehkä

Valokuvaajalegenda Helmut Newtonin kuolemasta tuli vajaa viikko sitten viisi vuotta. Newton on aina kuulunut suosikkikuvaajiini. Hänen rosoinen dokumentaarinen tyylinsä tehoaa minuun ja kuvissa on usein vahva tarina, joka vetoaa katsojan mielikuvitukseen.

Vuonna 1999 Newton julkaisi Sumo-nimisen kirjan, jonka nimi viittaa kirjan kokoon. Opus painaa n. 30 kiloa ja sivun koko on n. 50 x 70 cm eli aukeama on n. 70 x 100 cm. Ei mitään kevyttä selailtavaa. Kirjoja painettiin 10 000 numeroitua kappaletta, jotka Newton signeerasi omakätisesti. 

Minulla on tapana tilaisuuden tullen ostella suosikkikuvaajieni valokuvakirjoja. Ostin oman Sumoni heti ilmestymisvuonna. Kun olin nänhyt kirjan livenä minun oli ihan pakko saada se. Newton väitti, että Sumo on viime vuosisadan suurin painettu kirja. En tiedä onko se totta, mutta kokoa löytyy ihan riittävästi joka tapauksessa. Kirjan mukana tuli metallinen teline, jossa kirjaa voi pitää esillä.

Sumoa on tänäkin päivänä saatavana sekä käytettynä että uutenakin. Newtonin kuolema nosti hintoja ja nykyään kirjasta saa pulittaa jopa moninkertaisen summan alkuperäiseen hintaan verrattuna. Sumo on komea teos ja painojälki on upeaa. Newtonin kuvat toimivat mahtavasti isoina jopa aukeaman kuvina. 

Varsinkaan nykyisillä hinnoilla Sumo ei ole jokaisen ulottuvilla ja jäisi minultakin ostamatta. Onneksi kirjaa voi ihastella ainakin Berliinissä Helmut Newton Foundationin näyttelytilassa, joka on muutenkin pakollinen kohde Saksan pääkaupungissa vierailevalle valokuvauksen ystävälle.

Laitoin kuviin Pentaxin mittakaavaksi.

Pentax K-m tositestissä

Eilen minulla oli kalenterissa ihan vapaata ohjelmaa, eikä yhtään kuvausta sovittuna. Olin päättänyt kuvata Pentaxilla vielä joitakin kuvia ennen kameran palautusta. Kun aamulla lähdin liikkeelle, niin jätin varsinaisen työkalureppuni kotiin. Lähes kaikki kuvaukseni ovat etukäteen sovittuja, enkä juuri koskaan saa viime hetken toimeksiantoja, joten pidin ihan selvänä, että voin tehdä ihan mitä huvittaa.

Huuhailen jossakin Itä-Helsingin suunnalla ja tähtäilen Pentaxilla, kun puhelin soi. Soittaja on eräs asiakas, joka on unohtanut kutsua kuvaajan paikalle henkilöhaastattelua varten. Soittaja kysyy, että voinko lähteä saman tien kuvauspaikalle. Vastaan, että minulla ei ole ihan oikea työkalusarja mukana, mutta jos kyseessä on lähes paniikki, niin kyllä minä menen kuvaamaan.

Minulla oli siis mukana ainoastaan Pentax K-m kamera ja sen mukana tullut kittilinssi. Ei valoja, eikä mitään muutakaan ylimääräistä. Nythän tulisi testattua, että onko se kuvaajasta vai kamerasta kiinni. Haastattelun ohella minun piti kuvata repparityylillä muutamia tilannekuvia, joita olin kuvannut jo aikaisemmin ja tyylin piti olla sama. 

Edullisten vajaakennoisten järjestelmäkameroiden huono puoli on etsin, josta on todella vaikea nähdä mihin kamera on tarkentanut. Kittiobjektiivien huono puoli on surkea valovoima.

Juuri nuo seikat tekivät kuvaamisestani vaikeampaa kuin normaalilla kalustollani, mutta muuten Pentax toimi hienosti. Kameran kuvausnopeus oli riittävä ja tarkennus toimi varsin luotettavasti. Kuvasin tietenkin täydellä aukolla ja yritin käyttää laajakulmaa niin paljon kuin mahdollista, koska valovoima on siten hieman parempi. Käytin ISO 800 - 1000 herkkyyttä, jolla suljinajat olivat 1/30 - 1/60 s. välillä. 

Kolmas tällaisessa kuvaamisessa häiritsevä asia Pentaxissa oli liian pitkä viive kuvan ottamisen ja kuvan katselun välillä, kun kuvasin raakana. Kuvia ei myöskään voi selata suurennettuna, joka hidastaa lopputuloksen tarkastelua.

Sain kuvaamistani ruuduista kasattua varsin tyydyttävän sarjan kuvia asiakkaalle ja kuvien tekninen laatu on hyvä. Pentax K-m ei ole tällaiseen kuvaamiseen tarkoitettu, sillä se on aloittelijan järjestelmäkamera. Vapaa-ajan kuvaamisessa ei noilla mainitsemillani huonoilla puolilla ole juurikaan merkitystä. Toisella valovoimaisemmalla objektiivilla varustettuna olisin suoriutunut tuosta kuvauksesta paljon helpommalla.

Valitettavasti ei voi julkaista tässä kuvia tuolta kuvauskeikalta, mutta yllä muutama muu Pentaxilla kuvattu kuva. Pentax K-m ei ole vielä osaltani loppunkäsitelty, joten tähän palataan vielä.

Canon 5D mk2

Canon 5D oli todellinen yllätys aikanaan, kun tämä täyden kennon edullinen digikamera julkistettiin. Viitonen oli tuotannossa ennätyksellisen pitkään digikameroiden lyhyessä historiassa, peräti n. kolme vuotta. Canonilla ei ollut mitään tarvetta tuoda uutta päivitettyä mallia markkinoille ennen kuin kilpailijat alkoivat tehdä samankaltaisia tuotteita.

Viime syksynä Photokinassa julkistettiin uusi Canon 5D mk2, jossa merkittävin uutuus oli 21 megapikselin kenno ja videokuvausmahdollisuus. 

Kuvasin n. viikon ajan mk2-mallilla ja uusi kamera on edeltäjäänsä parempi monessa suhteessa, mutta siltikin mielestäni suhteellisen maltillinen uudistus. Käytössä uusi valikkorakenne on vanhaa parempi ja helpottaa valintojen tekoa. Takaosan uusi iso näyttö on erinomainen ja siitä on mahdollista tarkistaa kuvan terävyys entistä paremmin. Etsimessä näkyy ISO-arvo kaiken aikaa, joka on niin ikään hyvä asia. Muitakin pikkuparannuksia on tehty, kuten akun varaustilan kunnollinen näyttö.

Vaikka Canonilla korostetaan, että kuvaajia kuunnellaan tuoteparannuksia tehtäessä, niin aina eivät pienetkään parannukset päädy tuotantoon. Uudessa 5D:ssä on edelleen kuvaustilan valintakiekko vailla lukitusta, vaikka sen lisääminen tuskin olisi ollut iso asia. Kiekko kääntyilee toiminnan tuiskeessa aika helposti asiattomaan asentoon. 

Automaattitarkennuksen perusteellista päivitystä oli moni minun lisäkseni toivonut, mutta tarkennukselle on tehty ainoastaan hienosäätöä. Tarkennus tuntuu aavistuksen paremmalta kuin vanhassa mallissa, mutta ero ei ole dramaattinen. Muutama uuden kameran ostanut kolleegani on myös sanonut, että tarkennus toimii vanhaa luotettavammin. Luotettavuus ei kuitenkaan ole samalla tasolla esim. Nikonin paremmissa malleissa käyttämän 51 pisteen tarkennuksen kanssa. 

Paremmalla tarkennuksella varustettuna 5D mk2 olisikin kyllä jo miltei liian hyvä kamera hintaansa nähden ja saman ovat ilmeisesti todenneet myös Canonin markkinoinnin ihmiset. Jotakin pitää jättää seuraavaan malliin.

Tarkennuksen voi kalibroida jokaiselle objektiiville erikseen, jos niin haluaa. Tämä on merkittävä parannus, sillä ainakin minun molemmat edellisen sukupolven 5D:t kaipaisivat tätä.

Kuvanlaatu on erinomainen ja aivan tasoissa esim. uuden Nikon D3x:n kanssa, kuten resoluutiovertailustani voi todeta. Terävyys, herkkyys ja dynamiikka ovat mainiot. Käyttökelpoista jälkeä tulee jopa ISO 6400 asetuksella, jossa kohinaa näkyy tasaisilla pinnoilla, mutta terävyys ja sävyala ovat hämmästyttävän hyvät. 

Videokuvaus on tullut jäädäkseen myös järjestelmäkameroihin, mutta esim. Nikonin uudessa D3x-mallissa videota ei ole. Syy tuohon on isojen tapahtumien, kuten olympialaisten televisio-oikeudet. Tuollaisiin tapahtumiin ei välttämättä ole asiaa videokameran kanssa.

Canonilla voi kuvata videoita ja hyvällä laadulla. Mikään lomakuvaajan tähtää ja ammu videokamera Canon ei ole, sillä tarkennus videota kuvatessa on hieman hankalaa. Järjestelmällisessä videotuotannossa varsinkin jalustalta kuvattuna videokuva on erittäin näyttävän näköistä. Pieni syväterävyys mahdollistaa ihan oikean elokuvan näköisen kuvausjäljen.

Canon 5D mk2 on ehdottomasti hintansa arvoinen päivitys vanhoille 5D-kuvaajille ja hyvä hankinta suhteellisen edullisia pikseleitä kaipaavalle. Parempaa kuvanlaatua ei tällä hetkellä ole missään kinodigissä. Kovemman hinnan maksamalla saa lisää nopeutta ja käyttömukavuutta.

Muutama kommenttini Canonista on on myös täällä.

Yllä oleva Bemarin kuva on kuvattu 5D mk2 kameralla ja 200 mm f/2 L IS USM objektiivilla ja alempi kuva on kuvattu 24 - 105 mm f/4 L IS USMobjektiivilla, joka on mitä parhain yleiskakkula ja sopii hyvin pariksi uuden viitosen kanssa.

Resoluutiovertailun tulokset

Nyt se on esillä, täällä. Nimittäin resoluutiovertailuni tulokset.

Tässä olen keskittynyt vain resoluutioon ja kannattaa muistaa, että kameroissa on monia muitakin ominaisuuksia, jotka tekevät niistä sopivimpia joillekin ja epäsopivampia toisille.

Hyvä ystäväni ja kolleegani pohti tuossa eräänä päivänä hieman samaa asiaa näin. Otetaan kaksi identtistä kuvaa, joissa toisessa on esim. 20 megapikseliä ja toisessa esim. 8 megapikseliä. Molemmat kuvat ovat huonoja, mutta onko 20 megapikselin kuva huonompi, koska siinä on enemmän huonoa kuin 8 megapikselin kuvassa?

Kuvat eivät varmasti parane, jos niihin lisätään pikseleitä. Kyllä ne paranevat ihan jollakin muulla tavalla. Joku kuva on toisen mielestä ihan kelvoton ja toisen mielestä erinomainen. Hyvää kuvaa on aika vaikea edes määritellä, mutta aika harva kuva on hyvä esim. vain siksi, että se on terävä ja tarkka.

Varsinkin digiaikana kuvien tekninen laatu ja sen tarkkailu on saanut aivan uudet mittasuhteet. Jokaista valokuvaajaa kiinnostaa ainakin hitusen, että mitä parempaa uusi kamera voisi tuoda omiin kuviin.

Katso täältä mitä eroa on 10 - 39 megapikselin valillä. Itse olen sitä mieltä, että paras hinta - laatusuhde kuvanlaadussa taitaa olla halvimmassa kamerassa, mutta paras absoluuttinen kuvanlaatu on odotetusti kalleimmassa.

Yllä oleva kuva on otettu Pentax K-m kameralla ja kittizoomilla.

Oikeita töitä välillä

Tässä hieman väliaikatietoja. Olen ollut vähäsanainen tällä viikolla, mutta se johtuu siitä, että olen tehnyt hieman oikeitakin töitä välillä. Kuvasin Nikonin D3x-mallilla muutaman ihan oikean työkeikan ja olen vaikuttunut tuon kameran kyvyistä tositoimissa. Huomenna julkaisen resoluutiovertailuni tulokset ja viikonlopun aikana vielä loput mielipiteet Canon 5D mk2 kamerasta. Minulla on kokeiltavana myös Zeissin 50 millinen Canoniin sopivana versiona, joten siitäkin tulee juttua ensi viikolla. Ja tietysti käyttökokeiluni tulokset Nikonin lippulaivasta. Ja monta muutakin juttua on työn alla, muutakin kuin pelkkää laitetta, mutta näitä nyt sattui tähän kohtaan tällainen suma.

Yllä oleva kuva on kuvattu Pentax Km kameralla ja kittilinssillä. Polttoväli 18 mm, aukko 5.6, aika 1/100 s. ja ISO 100.

Resoluutiokuningas hakusessa!

Olen kuvannut rinnakkain ja peräkkäin neljälla erilaisella digitaalikameralla, koska halusin itse ottaa selvää kuinka suuri ero resoluutiossa käytännössä on. Minulla kävi hieman tuuria, koska Canonia ja Nikonia jokainen haluaa kokeilla, mutta ne sattuivat minulle samaan aikaan. Samaan rysään tuli vielä Pentaxikin ja päätin ottaa senkin mukaan, koska se on tyypillinen aloittelijan järkkäri. Color-Kolmiosta antoivat ystävällisesti vielä Hasselin lainaksi tätä varten. 

Kuvatut kamerat ovat Canon 5D mk2, Hasselblad H3D II, Nikon D3x ja Pentax K-m. Julkaisen tulokseni aivan pian, mutta minulla on vielä yksi pulma ratkaistavana. Kuten kaikki digitaalikameroilla kuvaavat tietävät, niin riemuksemme jokaisella valmistajalla on oma versionsa kuvatiedostosta. Nikon D3x raakakuvat eivät toistaiseki aukea tietääkseni muilla kuin Nikonin omalla softalla tai Capture Onella. Pitää siis päättää miten kehittelen kameroiden raakakuvat.

Ajattelin aluksi käyttää jokaisen kameran kuvien käsittelyyn kunkin valmistajan omaa softaa, mutta pienen kokeilun jälkeen se ei tuntunut hyvältä. Tarkoitukseni on muuntaa kaikki Adoben standardiformaattiin, siis DNG:ksi. Nikonin kuvien pitäisi muuntua Capture Onella, joten suunnitelmani taitaa toimia. Lightroom on minulle tuttu ohjelma ja osaan sitä käyttää ja siksi minusta tuntuu tasapuoliselta, että käytän samaa ja hyvin tuntemaani ohjelmaa kaikille kameroille.

Tähän aiheeseen siis palataan aivan pian.

Pimeän valtias, Canon 200 mm f/2 L IS USM

Canon toi legendaariselle 200 mm f/1.8 objektiiville seuraajan viime syksynä. Uutuus on valovoimaltaan edeltäjäänsä hieman huonompi, sillä suurin aukko on vain 2, mutta kuvanvakaaja enemmän kuin korvaa tuon 1/3 aukon huononnuksen valovoimassa.

Kuten odottaa sopii, niin kakkulan rakenne ja mekaaninen laatu on luksusluokkaa, johon viittaa mallinimessä oleva L-kirjainkin. Muiden Canonin supertelejen tapaan myös 200-millisessä on nappuloita enemmän kuin perusobjektiivissa. Tarkennusta voi rajoittaa eri tavoilla, jotta esim. kuva-alan poikki kävelevä ihminen ei aiheuta äkillistä tarkennuksen siirtymistä. Yhden tarkennusetäisyyden voi myös asettaa muistiin ja tuon etäisyyden voi palauttaa tarkennusrenkaan etupuolella olevaa hammastettua kehää kääntämällä.

Optinen laatu on juuri niin hyvä kuin voi olla. Täyttä aukkoa voi käyttää huoletta, sillä terävyys ja kontrasti ovat erittäin hyvät. Kuvan laatu paranee aavistuksen hieman himmentämällä, mutta selvästikin sunnittelussa on painotettu täyden aukon suorituskykyä, joka on siis erinomainen. 

Canon mainostaa, että kuvanavakaaja on viiden aukon arvoinen. Tuota on vaikea todentaa, mutta tehokas vakaaja on. Kuvasin teräviä kuvia 1/5 sekunnin valotusajalla käsivaralta. Tuo vaati kyllä muutama kuvan sarjan, mutta siltikin. Sitä paitsi uuden 5D:n hyvä resoluutio ei anna anteeksi pientäkään tärähdystä.

Syväterävyysalue on luonnollisesti lyhyt ja tarkennuksen kanssa pitää olla huolellinen. Tarkennus toimii äänettömästi ja todella nopeasti eikä hämärässäkään hapuile. Tein kokeilut 5d mk2 rungolla, joten ammattirungolla tarkennus voi olla vieläkin parempi.

Valovoimaisen putken kääntöpuoli on tietty iso koko. Kuvassa 200 millinen on 70 - 200 f/2.8 zoomin vierellä. Tällainen iso valkoinen putki tyo katu-uskottavuutta, mutta ihan huvikseen tuollaista ei kyllä viitsi kanniskella. 

Tämä on ehdoton valinta, jos valovoima on tarpeen. Helsinkiläisessä verkkokaupassa 200 mm f/2.8 L II maksaa n. 840 euroa ja 200 mm f/2 L maksaa n. 5970 euroa. Onhan tuossa kalliimmassa sentään kuvanvakaajakin. No, ainahan valovoimasta on saanut maksaa.

Muutama jpg-kuva on täällä zippinä, jonka voi imuroida, jos haluaa itse katsella täydessä koossa testikuvia. Kuvia katsoessa pitää muistaa todella lyhyt syväterävyysalue. Katso exif-tiedoista myös valotusaika ja muut tiedot.

Nämä testikuvat ovat ainoastaan katseluun oman tietokoneen näytöltä. Kuvia ei missään tapauksessa saa julkaista muualla ilman lupaani.

Maailman suurin

Maailman suurin venenäyttely järjestetään tähän aikaan vuodesta Düsseldorfissa Saksassa eikä se ole edes meren rannalla. Saksalaiset rakastavat isoja messutapahtumia, joten se selittänee.

Kuvasin tänään muutamia kuvia venenäyttelyssä uudella Canon 5D mk kakkosella. Näyttelyt ovat siinä mielessä haastavia kuvauspaikkoja, että kontrastit ovat kovat, kirkkaita spottivaloja on joka puolella ja valoa on toisinaan liian vähän.

Ensituntumalta sanoisin, että ISO 3200 on hyvin käyttökelpoinen lehtikäyttöön. Kohinaa on näkyvissä, mutta kuvissa on kohtuullisen hyvä sävyala, joka on myös tärkeää. ISO 1600:lla kohinaa on myös näkyvissä, mutta tätä asetusta ainakin itse käyttäisin aika huoletta lehtityössä, myös aikakausilehteen reportaasikuvauksessa.

Hyvä kuvanlaatu korkeilla herkkyyksillä mahdollistaa esim. näyttelyitä kuvatessa nopeat suljinajat, jos liikkeen pysäyttäminen on tärkeää ja toisaalta taas himmentäminen melko pienellekin aukolle onnistuu suuremman syväterävyyden saamiseksi. Jalustaa ei tarvitse mukana kuljetella.

Uusi 5D tuntuu pykälää paremmalta kuin vanha 5D. Kamera tuntuu paremmin tehdyltä ja napakammalta kädessä verrattuna vanhaan malliin. Uusi menurakenne on vanhaa parempi ja uusi näyttö kameran takana on myös parannus edelliseen.

Tässä ensituntumia. Ohessa muutama kuva, jos vaikka joku lukija olisi veneintoilija. Olisi mukava laittaa esille täysikokoiset fileet, mutta se ei oikein ole mahdollista, kun näissä uusissa kameroissa on niin paljon pikseleitä. 

Kaikki kuvat on kuvattu joko 24 - 105 mm f/4 L tai 24 mm f/1.4 L II objektiiveilla ja ISO oli joko 3200 tai 1600. Kuvasin raakana ja kehitin Adobe Lightroomilla. Minulla kohtalaisen tehokas Apple MacBook Pro, mutta 21 megapikselin raakakuvia kehitellessäni koneeni on selvästi hitaampi kuin vajaan 13 megapikselin kuvien kanssa, joita vahna 5D tekee.

Muuntautumisleikki

Tein oman versioni muuntautumisleikistä, joka on ollut suosittua mm. naistenlehdissä. Kuvasin studiossa kahden henkilön muotokuvat. Minulla oli apuna maskeeraaja Sanna Liljamo, joka auttoi tekemään malleista ihmisen näköisiä.

Kuvasin mallit täsmälleen samoilla valoilla ennen ja jälkeen meikkauksen. Ero on huomattava ja näyttää selvästi, että kuvaaja pääsee tässä helpolla, kun käyttää ammattitaitoista apulaisia.

Käytin erittäin yksinkertaista valaistusta, jossa päävalona oli studiosalama kahdeksankulmaisen tason sisällä ja taustalla yksi hunajakennolla varustettu salama. 

Kamerana käytin Sinar Hy6:a varustettuna Sinar eMotion 75LV digiperällä, jossa on 33 miljoonaa pikseliä.

Video vilkkuu hieman alussa, joka johtuu käyteystä kamerasta. Pahoitteluni tästä.

Katsele video ja nauti.

Canon 5D mk2 ja ISO 6400

Ennakko-odotukseni olivat kovat, koska Canon 5D mk2 on ylistetty joka puolella. Sain vihdoin kokeiluun kameran ja pääsen itse toteamaan huhujen ja puheiden paikkansapitävyyden.

Canonin rungon mukana tulivat kokeiluun myös uudet objektiivit 24 mm f/1.4 L II ja 200 mm f/2 L.

Ylhäällä äsken kynttilänvalossa ja läppärin ruudun valossa kuvaamani otos. Kamera siis Canon 5D mk2, objektiivi 200 mm f/2 täydellä aukolla, valotusaika 1/60 ja ISO 6400. Alempi kuva on 100% rajaus koko kuvasta. Kuva kehitetty Adobe Lightroomilla, joka ei varmasti ainakaan imartele minkään kameran kohinatasoja. Molemmat kuvat näkyvät isompina, kun niitä klikkaa.

Ensi viikolla tulee lisää kokemuksia Canonin uutuudesta, mutta aion tehdä myös oman versioni kahden tämän hetken huippukameran kuvanlaadun vertailusta. Tarkoitukseni on kuvata rinnakkain uudet Canon 5D mk2, Nikon D3x. Tulossa on taattua sulantoblogin epätieteellistä vertailua. Jotta homma ei olisi ihan perusmättöä otan mukaan ainakin Hasselbladin H3D 39 megapikseliä ja toivottavasti myös Phase Onen 39 megapikseliä.

Mitä ihmettä tämä kuva tekee Tuulilasi-lehdessä?

Useimmat suomalaiset tietävät, että Tuulilasi on Suomen suurin autolehti. Lehden uusin numero ilmestyi tällä viikolla ja sivulla 99 komeilee yllä oleva kuva. Tosin hieman eri tavalla rajattuna koko sivun pystyksi. Mitä tuo kuva tekee autolehdessä, jonka lähes kaikki lukijat ovat miehiä?

Olimme työmatkalla hakemassa autoa Englannista ja majoituimme b&b-paikkaan pikkukylässä lähellä Englannin eteläistä rannikkoa. Majoitusliikkeen yhteiskäytössä oleva kylpyhuone oli saarivaltiolaiseen tapaan hieman persoonallinen. Kylpyamme oli tyylikkäästi kokolattiamatolla ison seinän vieressä yksinään.

Aamulla, kun olimme lähdössä, niin Kari keksi hyvän kuvaidean, jonka toteutimme noin kymmenessä minuutissa. Ajattelimme, että jotenkin tämä täytyy voida hyödyntää tulevassa lehtijutussa. No, nyt kuva ei ole osa varsinaista juttua, mutta on hienosti esillä joka tapauksessa.

Kuva on otettu vallitsevassa valossa, joka koostuu kylpyhuoneen hehkulampusta sekä ikkunasta tulevasta päivänvalosta. Käytin jalustaa, koska valotusajaksi tuli 0,6 sekuntia aukolla 5 ja ISO arvolla 100. Objektiivi oli Canon 24 - 70 mm f/2.8 zoomi polttovälillä 28 mm. Kylppärin lattia oli notkuvaa lajia, joten kuvatessa piti seistä aivan hiljaa. Karilla oleva päähine ja lasit olivat mukana ihan käyttöä varten, koska auto, jota haimme keskellä talvea oli avoauto ilman mitään kunnollista kattoa.

Onko kohinaa?

Otin Sinarin eMotion 75LV perällä pari kuvaa, joista voi päätellä keskikoon digitaalikameran suorituskykyä korkeammilla ISO arvoilla. Kuvat siis täällä.

Sain kritiikkiä Canon Sinar vertailusta valokuvauksen pitkän linjan ammattilaiselta Timo Simpaselta, jolle vastasinkin, mutta selitellään nyt vielä hieman.

Tuollaisten vertailujen paras anti on mielestäni viihteellinen ja uteliaisuutta tyydyttävä. Kaikki eivät pääse kokeilemaan Sinarin kaltaisia kameroita eikä välttämättä edes Canon 5D mk kakkosta. Siksi tein tuonkin vertailun. Se oli monestakin seikasta johtuen liian kiireellä tehty, mutta kyllä sillä silti mielestäni on juuri uteliasuus- ja viihdearvoa.

Minun ja muidenkin tekemiin kokeiluihin ei pitäisi suhtautua liian vakavasti. Vaikka joku laite testataan viimeisen päälle huolella ja perusteellisesti, niin aina löytyy joku, jonka mielestä jokin kohta testauksessa oli väärin tehty.

Toivon, että omista käyttökokeiluistani on iloa, vaikka ne eivät olekaan tieteellisä testejä. 

Canon 5D mk2 vastaan Sinar eMotion 75LV

Tein tänään hyvin pikaisen pikavertailun Canon 5D mk2 ja Sinar eMotion 75LV digiperän välillä. Canonissa on erittäin hyvä kuva, mutta jos kuvaaja haluaa äärimmäistä teknistä laatua, niin keskikoon digiperälle ei ole korviketta.

Tämä ei ole tieteellisellä tarkkuudella tehty tarkkuusvertailu, mutta antaa ihan selkeän vertailukohdan näiden kahden kameran välille.

Kuvasin jääkylmässä merituulessa Helsingissä kaksi todellista taidekuvaa, joita voi ihailla täällä. 

Käy katsomassa ja jos haluat omalla koneella tirkistellä pikseleitä, niin voit imuttaa raakakuvat itsellesi omaa tirkistelyä varten. 

Ensituntumaa Sinarista

Pääsin vihdoin kuvaamaan muutamia kuvia Sinarin Hy6 kameralla, jossa on Sinarin 33 megapikselin digiperä kiinni.

Olen joskus ääneenkin ihmetellyt, että miksi aina kameratesteissä sun muissa esimerkkikuvat ovat niin surkeita. Nyt, kun olen itse kokeillut erilaisia kameroita, niin huomaan, että ei ole aina niin helppo tehdä komeita testikuvia. Kuvasin kuitenkin jotakin ja laitoin tulokset tänne. Huomenna kuvaan potretteja studiossa ja nyt toteutuu sekin lupaus, jonka tein kun kuvasin Phase Onen prototyyppillä. Lupasin seuraavan keskikoon digikameran kokeilussa käyttää valokuvamallia ja sellainen minulla on huomenna.

Sinar tunnetaan ennen kaikkea hienojen palkkikameroiden valmistajana. Olen itsekin kuvannut aikanaan Sinar P2 palkilla ja muistan hyvin tarkkustyöna koneistetut pehmeätoimiset hammaspyörävälitteiset säädöt, joilla kamera oli miellyttävä asettaa kuvausasentoon. Kun kamera oli kohdillaan, niin säädöt myös pysyivät.

Sinar Hy6 on uusi kamerarunko, jossa voi käyttää digiperän ohella myös 6x6 filmikasetteja. Runko on tukevan tuntuinen ja kaikin puolin viimeistellyn sekä laadukkaan oloinen. Automaattitarkennus kuuluu ominaisuuksiin, kuten myös Av, Tv ja P valotusohjelmat. Tällaisen kameran ostaja tuskin täysautomaatilla koskaan kuvaa, mutta kai nykyään pitää noita ominaisuuksia kasata joka vermeeseen. 

Sinarback eMotion 75LV digiperän kuvatiedostot ovat pelkää rawia eikä jpgtä voi kuvata lainkaan. Perässä on sisäistä muistia 6 gigaa, johon mahtuu 85 pakkaamatonta kuvatiedostoa. Lisää tallennustilaa saa käyttämällä Compact Flash muistikortteja. 

Tyypillisesti keskikoon digeillä kuvataan suoraan tietokoneelle, jolloin tallennuskapasiteetti ei ole ongelma. Sinarin kuvat tallentuvat muistikortille omaan tiedostomuotoonsa ja kuvat pitää siirtää koneelle Sinarin omalla softalla. Siirron yhteydessä kuvat muuntuvat DNG-tiedostoiksi, joita voi käsitellä esim. Photoshopilla. Sinarinkin voi kytkeä Firewire-johdolla tietokoneeseen, joka varsinkin studiossa on älykästä, koska silloin kuva näkyy tietokoneen näytöltä isona. 

Sinarin digiperässä oleva näyttö ei ole tasoltaan eikä kooltaankaan uusien pienempien digikameroiden vertainen. Tämä on tyypillistä keskikoon kameroille eikä ole pelkästään Sinarin vika. Johtuneeko siitä, että näillä kuvataan hyvin usein suoraan koneelle, jolloin perän näytöllä ei ole mitään virkaa.

Pikseleitä kokeilussa olleessa perässä on 33 miljoonaa ja CCD-kennon koko on 48 x 36 mm. Kuvan koko pikseleinä on 6668 x 4992 ja DNG-muodossa yksi kuva vie tilaa n. 67 megaa. parhaalla laadulla pakattuna jpg-kuva vie n. 30 megaa, jos kuvattuna on muutakin kuin valkoista seinää.

Sinarin digiperä on kääntyvää mallia, joka mahdollistaa pysty- ja vaakakuvien ottamisen kameraa kääntämättä. Sinarin digiperä käy sovitteella myös muun merkkisiin kameroihin ja sovitteen voi vaihtaa itse, kun muut digiperät pitää lähettää huoltoon sovitteen vaihtoa varten.

Ensituntuma kuvaamiseen Sinarilla oli positiivinen, mutta kamerassa on muutamia erikoisuuksia. Ihmetyttää sekin, että virta pitää kytkeä erikseen sekä kameraan että perään. Kun kamera ja perä ovat saman valmistajan tekoa, niin luulisi, että virrat voisi kytkeä ja katkoa yhdelläkin napilla. No, pikkujuttuhan tuo lopuksi on, mutta kuitenkin. 

Kameraan saa prismaetsimen, mutta kokeilukamerassa oli kuiluetsin, josta tähtäillessä tuli ihan nostalginen olo. Käsitarkennus on vaivatonta, kun esiin käännettävällä luupilla voi suurentaa näkymää tähyslasilla. Kuvan rajaaminen on hieman tarkkuutta ja tottumusta vaativaa puuhaa, sillä etsin näyttää sekä pysty- että vaakakuvien alan saman aikaisesti. Tähyslasilla on ohuet viivat, joiden mukaan rajaus pitää tehdä. Kuvaajan pitää kuvatessaan muistaa onko perä pysty- vaiko vaaka-asennossa. Minulla kävi pari kertaa niin, että luulin kuvaavani pystyä, mutta kuvasinkin vaakaa, kun en heti katsonut näytöltä kuvanoton jälkeen.

Säätimet ja namikat ovat hyvin sormien ulottuvilla. Käsikahva, josta kameraa oikealla kädellä pidellään on kääntyvä ja sopiva kahvan asento löytyy kaikkiin kuvaustilanteisiin. Kahvassa on laukaisimen ohella ajan ja aukon säätimet sekä peilin ylösnoston nappi.

Sinar Hy6 runko, 80 mm Schneider objektiivi, eMotion 75LV perä, softa, akku, laturi ym. maksaa pakettina 17 800 euroa + alv. Hinnat ovat keskikoon digeissä halventuneet aivan kuten muissakin digikameroissa, mutta sen verran euroja pitää tiskiin latoa, että ihan oikea tarve pitää olla tällaiselle ennen kuin kaupat syntyvät.

Tässä ensitunnelmat. Lisää tulee, kun kuvaan lisää. Muutama kuva on täällä.

Tulossa on myös vertailu kuvanlaadusta Canon 5D mk2 ja Sinar eMotion 75LV välillä. Tämä on kiinnostavaa, sillä Canonia on estotta kehuttu joka paikassa. Katsotaan onko kinarista vastusta keskikoon pelurille.

Lukijoiden kuvavalinnat vielä kerran

Blogissani ollut lukijoiden kuvavalinta ja siihen liittynyt arvonta on ohi. Tässä vielä kaikkien kuvien saamat äänet. Galleria, josta kuvia valittiin on täällä.

Kuva numero 010 sai 22 % äänistä.

Kuva numero 012 16 %

Kuva numero 005 12 %

Kuva numero 008 10 %

Kuva numero 002 10 %

Kuva numero 006 8 %

Kuva numero 004 4 %

Kuva numero 009 4 %

Kuva numero 003 2 %

Kuva numero 007 2 %

Kuvat 001 ja 011, jotka ovat yllä eivät saaneet yhtään ääntä.

Mielenkiintoista monestakin syystä, mutta kerrottakoon, että eniten ääniä saanut kuva oli kuvattu Canon 5D + 24 - 70mm f/2.8L yhdistelmällä, toiseksi eniten ääniä saanut oli kuvattu Olympus E-410 + 14 - 42 mm f/3.5 - 5.6 yhdistelmällä ja kolmanneksi eniten ääniä saanut oli kuvattu Canon A460 pokkarilla.

Palaan siis vielä tähän aiheeseen ensi viikon alussa viimeistään.

Viikoloppuna syvennyn uudestaan Sinar Hy6-kameraan ja kuvaan muutamia potretteja. Sinarissahan on joitakin kiintoisia ominaisuuksia, kuten lyhin salamatäsmäysaika, joka on 1/1000 s. Kokeilukamerassa on kiinni Sinar eMotion 75 LV digiperä, jossa on 33 megapikseliä. 

Ensi viikolla saan kokeiluun Pentax KM digijärkkärin ja sitä seuraavalla viikolla kokeilussa on Nikon D3x, joka taitaa olla tämän hetken kallein digijärkkäri, jos keskikoon kameroita ei lasketa. 

Ja voittaja on....!

Blogissani olleen arvonnan voittaja on Mika Vehkala, jolle postitan palkinnoksi 4 gigan CF muistikortin.

Vielä kerran kiitos kaikille osallistuneille. Toivon omasta puolestani että tämä ei jää vimeiseksi arvonnaksi tai kilpailuksi blogissani.

Lukijoiden valinnat

Blogissani ollut parhaan kuvan äänestys ja siihen liitynyt arvonta meni umpeen viime yönä. Yllä kolme eniten ääniä saanutta kuvaa, paras ylinnä. Arvonta suoritetaan huomenna, jolloin selviää onnellinen muistikortin voittaja.

Kerroin, että käytän äänestyksestä saamaani tietoa tulevan jutun tekemiseen. Tuo juttu tulee tänne blogiini mahdollisimman pian, mutta viimeistään ensi viikon alussa.

Kiitos oikein paljon kaikille osallistuneille.

Uusia RAW säätöohjeita

Olen laittanut RAW-kuvien perussäätöjä esittelevälle sivustolleni pari esimerkkiä lisää. Käy katsomassa, niin voit oppia jotakin uutta :) Uudet kuvasäädöt ovat täällä ja täällä.

Tänään on viimeinen päivä osallistua arvontaan täällä blogissani. Jos et ole vielä osallistunut, niin tee se nyt!

Helvetin porteilla

Vuonna 1994, muistaakseni, maailman vaurain henkilö ja Windows-käyttöjärjestelmän meidän hyödyksemme kehittänyt Bill Gates vieraili Suomessa ensimmäisen kerran. Suomen Microsoft halusi suuresta johtajasta omaan käyttönsä muutamia kuvia ja soittivat siksi minulle.

Olin jo tuossa vaiheessa uraani kuvannut kaikenlaisia julkkiksia, mutta kyllähän se hieman kuitenkin jännitti, kun maailman rikkain mies piti kuvata. 

Otin apulaisen mukaani ja menimme illansuussa lentokentälle hyvissä ajoin katsomaan paikkoja ja laittamaan valoja valmiiksi. Kuvaus tehtiin lentosemalla heti, kun Gatesin kone oli laskeutunut. Olimme asiakkaan edustajan kanssa keskustelleet ja sen perusteella olin päättänyt tehdä perinteisen potretin kolmella valolla.

Tuohon aikaan minulla oli keikkasettinä kolme pientä Multiblitzin salamaa, joissa hyvää oli pieni koko, mutta ei paljon muuta. Pystytimme valot kuvausta varten varattuun kabinettiin Helsinki-Vantaan sellaisessa osassa, jota tuskin on olemassakaan enään.  Latasin kaksi Mamiya RZ filmikasettia valmiiksi ja minulla oli siis yhteensä 20 ruutua käytössäni. Otin testipolaroidit apulaiseni toimiessa mallina ja kaikki oli kunnossa. Kaiken pitikin olla kunnossa, sillä kuvaukseen oli varattu 10 minuuttia tai jotakin vastavaa. Ei ollut varaa sählätä.

Odotimme konetta, joka taisi olla jonkin verran myöhässä. Ainakin tuohon aikaan Gates matkusti reittikoneilla. Lopulta lento laskeutui ja jännitys tiivistyi. Paikalla oli toinenkin kuvaaja, Suomen Kuvalehden Markku Niskanen, joka oli vuorossa ennen minua. 

Markun otettua kuvansa Bill ohjattiin minun kabinettistudiooni. Esittelin itseni ja apulaiseni ja ryhdyimme kuvaamaan. Otin ensimmäisen kuvan, mutta salamat eivät välähtäneet. Synkkajohdon pistoke kameran päässä oli hieman kulahtanut eikä mukana tietenkään ollut toista johtoa. Johto sitä paitsi toimi aivan hienosti, kun otimme testikuvia.

Pyörittelin johtoa hieman kameran töpselissä ja otin seuraavan kuvan välähdyksen kanssa. Noniin, nyt homma alkoi sujua. Paitsi, että kolmas kuva oli taas pimeä. Minulle alkoi hiki nousta pintaan, sillä minullahan oli vain 20 ruutua. Yritin siinä jotakin small talkia heittää samalla, kun kääntelin synkkajohtoa kamerassa.

En usko, että kuvattava huomasi mitään, mutta minulle meinasi tulla kuumat paikat. Loppujen lopuksi noin puolet kuvaamistani ruuduista olivat pimeitä, mutta onneksi Billillä oli hyvä pokerinaama ja oikein valottuneista sain asiakkaalle riittävän monta kelvollista kuvaa.

Suomen kuvalehden toimittaja haastatteli Gatesia ja tuossa yhteydessä kuvasin vajaan rullallisen mustavalkofilmiä vielä ikään kuin varmistukseksi.

Tuo kuulostaa jälkeenpäin oikein malliesimerkiltä siitä, miten ei pidä toimia. Jälkeenpäin on tosin aina niin helppo viisastella. Nykyään digiaikana tuon kaltainen tilanne ei edes olisi mahdollinen, koska hätätapauksessa voisi kuvata vaikka vallitsevassa valossa.

Tuosta sessiosta minulla ei valitettavasti ole yhtään kuvaa jäljellä. Taitavat kaikki oikein valotetut diat olla jossakin Microsoftin arkistoissa.

Hei, mullahan oli ihan sama idea!

Onko sinulle koskaan käynyt niin, että olet suunnitellut tekeväsi hienon valokuvan, sarjan kuvia jostakin tietystä aiheesta tai jotakin vastaavaa, mutta et ole saanut aikaiseksi? Olet miettinyt asiaa aina silloin tällöin, mutta olet ajatellut, että nyt et jaksa etkä ehdi, mutta ehkä jonakin päivänä.

Sitten eräänä päivänä näet jollakin nettisivulla, YouTubessa tai jossakin muualla, että joku toinen on tehnyt aivan samankaltaisen projektin juuri samalla idealla, joka sinullakin oli. Sitten kiroat, että miksi hitossa en toteuttanut juttuani silloin viisi vuotta sitten, kun ensi kerran sitä ajattelin.

Minulle on käynyt tuolla tavalla useammankin kerran ja viimeksi muutama päivä sitten, kun näin yllä olevan videon ensimmäisen kerran. Minulla on kotona toimistohuone, josta on näkymä pellon yli metsään. Näkymään vaikuttaa säätila ja vuodenaika huomattavasti ja joskus on vaikea uskoa, että katsoo joka kerta samaa maisemaa, kun se näyttää niin erilaiselta.

Olen jo usean vuoden ajan suunnitellut, että kuvaan ikkunasta saman näkymän vuoden ajan ja teen siitä animaation, jossa vuodenaikojen vaihtuminen näkyy nopeutettuna. No, voinhan toki tehdä sen vieläkin ja teenkin, mutta nyt se enään tunnu samalta. Tosin onhan tuon keksinyt moni muukin ja joku varmaan ennen minuakin.

Jos sinulla on jokin valokuvausprojekti mielessä, jota olet hautonut pitkään, mutta et ole toteuttanut, niin toteuta se tänä vuonna. Ennen kuin joku toinen tekee saman ja tulee maailmankuuluksi. Nyt on koko vuosi aikaa.

Ylläolevasta videosta ja sen tekemisestä lisää tekijänsä sivustolla.

Muista osallistua arvontaan blogissani!

Hieman alempana.

Ylös, ulos ja kuvaamaan!

Syksy oli pitkä ja pimeä tavalliseen tapaan eikä innostanut juurikaan kuvaamaan. Nyt sen sijaan ainakin Etelä-Suomessa on ollut hyviä säitä, jotka jatkuvat ainakin muutaman päivän, jos ennusteeseen on uskominen.

Nyt viimeistään on jokaisen kameran omistajan aika mennä pihalle ja kuvata jotakin ihan oikean auringon valossa. Nyt ei riitä tekosyyksi valon puute tai kittilinssin huono valovoima. 

Näpsin muutamia kuvia tänään päivällä. Luonto- ja maisemakuvaus ei ole vahvinta aluettani, joka näkyy, mutta laitan oheiset kuvat esimerkiksi, että aina kannattaa kuitenkin yrittää. Kuvauskohteita ei kannata kalastella merta edempää, sillä kuvattavaa löytyy vaikka omasta pihasta.

Viime aikoina olen käyttänyt näppäilyyn Canonin A460 pokkaria, mutta tänään kuvasin 5D:llä ja zoomeilla. 

Lisää hyvää luvassa!

Kunhan välipäivät, loppiaiset sun muut on käsitelty, niin blogiini on tulossa paljon hyvää tavaraa. Lisää tuotekokeiluja on luvassa. Minulle on luvattu sekä Canon 5D mk2 että Nikon D3x, jotka toivottavasti saan mahdollisimman pian.

Lisää videoita on myös tulossa aivan pian, joten kannattaa pysyä tuntumalla.

Muista osallistua arvontaan, joka on tuossa hieman alempana.