Julkkiksia!

Olin kuvaamassa Luovat Palvelut nimisen yrityksen synttäribileissä. Tällaiset kuvaukset eivät ole päätuotteeni, mutta jos hyvä asiakas pyytää, niin toki menen kuvaamaan. 

Yritysjuhlien kuvaaminen on eräänlaista repparikuvaamista, jossa pitää dokumentoida hyvä tunnelma paikan päällä. Näissä bileissä oli paikalla huomattava määrä julkkiksia, joka on minulle pieni ongelma. Olen toki vuosien mittaan kuvannut monenlaista julkimoa aina Suomen presidentistä kansainvälisiin rokkistaroihin, mutta olen kovin huono seuraamaan julkkisten elämää. Tästä seuraa että en oikein tunne uusimpia julkkiksia enkä tiedä kuka on kuka.

Tämä julkkishomma on mielenkiitoinen ilmiö, sillä joillekin ihmisille nämä julkisuuden henkilöt ovat kuin toisesta maailmasta, josta esimerkkinä YLEn tiloissa sattunut pieni ja hauska välikohtaus.

Kuvasin YLEllä eläkeläisten kiertokäyntiä studiotiloissa. Kuvat tulivat YLEn arkistoon ja tämä tapahtui joskus 90-luvun alkupuolella. Menimme studiosta toiseen, kunnes tultiin uutisstudioon, jossa ihan ilmielävä Arvi Lind oli seuruetta vastassa. Siinä meinasivat mummoilta jalat mennä alta. Eräs vanha rouva sanoi vapisevalla äänellä: "saanko koskea?"

Kuvasin synttäribileissä  varmuuden vuoksi mahdollisimman kattavasti ja pyrin siten tallentamaan kaikki tärkeät ja vähemmän tärkeät vieraat. Tai ei kai siellä niitä vähemmän tärkeitä ollutkaan. 

Käytin kuvauksessa Nikon D700 kameraa, 24 - 70 mm f/2.8 ja 14 - 24 mm f/2.8 zoomeja sekä SB-800 salamaa. Salamassa minulla oli kääntösuodin, joka muuttaa salamanvalon keinovalon väriseksi.

Olisin pärjännyt hyvin pelkällä pidemmällä zoomilla, mutta aluksi ajattelin, että 14 millisellä voisin tehdä jotakin hauskoja ja dramaatisia kuvia. Koska minulla oli vain yksi runko, niin käytännössä kuvasin miltei koko illan 24 - 70 mm zoomilla, koska se on erittäin hyvä polttovälialue.

Tuo 14 - 24 mm zoomi on kyllä ihan tajuton kakkula optisesti. Piirto on erinomaista täydellä aukolla kuvan reunoille asti. Huonoa on pullistuva etulinssi, joka on esillä hieman liikaa. Ulkona kuvatessa etulinssiin tulee pisaroita aivan heti, jos vähänkin sataa. Suodatinta ei myöskään voi käyttää. Minulle tämä on tärkeää, koska joskus kiinnitän kameran autoon imukupilla ja kuvaan auton liikkuessa. Suodatin voi pelastaa, jos linssiin osuu pieni kivi tai jotain muuta.

Nikon D700 on todella miellyttävä kamera käytellä. Minulla tietenkin sormet ovat tottuneet Canoniin, mutta siltikin kuvaaminen Nikonilla oli sujuvaa. Kuvasin koko illan ISO 1600 asetuksella ja minulla ei ole pahaa sanottavaa kameran suorituskyvystä tältä osin. Tarkennus toimi hyvin, mutta erittäin hämärässä tuli muutamia hutilaukauksia. Muistikortin lokeron kansi aukesi muutaman kerran kameraotteeni seurauksena, joka oli erikoista ja ennennäkemätöntä minulle.

Kokeilen Nikonia vielä muutamissa kuvauksissa ja katsotaan sitten mihin siitä loppujen lopuksi on.

Yllä muutama otos bileistä.

Ammattilaatua?

Nykyään objektiiveissa on hyvin korostetusti lähes jokaisella valmistajalla niin sanottuja ammattikäyttöön tehtyjä sekä harrasteluun tehtyjä objektiiveja. Joskus muinoin, ehkä ennen 90-lukua tilanne oli hieman toinen, sillä objektiivit olivat ainakin mekaaniselta rakenteeltaan enemmän toistensa kaltaisia. Tuo tarkoittaa, että ne olivat keskimäärin parempia kuin tänä päivänä. Tai ainakin tasalaatuisempia keskenään mekaaniselta rakenteeltaan.

Automaattitarkennus toi mukanaan muovista tehtyjä objektiiveja. Muistan, kun ensimmäiset Nikonin automaattitarkenteiset kakkulat tulivat markkinoille. Ne olivat aivan hirveitä muovitötteröitä, joita oli käsin todella hankala tarkennella. Esim. Nikonin legendaarisen metallirunkoisen 180 mm f/2.8 ED objektiivin automaattitarkenteinen seuraaja oli mustan muovipurkin näköinen ja myös tuntui siltä.

No, nykyään saa laatua, jos niin haluaa. Mutta mitä, jos esim. Canonin käyttäjä ei halua kaikista isointa, kalleinta ja painavinta objektiivia? Mitä, jos kuvaaja haluaa laadukkaan pienikokoisen objektiivin? Esimerkiksi 35 mm f/2, joka on mitä parhain kompromissi suhteellisen hyvän valovoiman ja pienen koon väliltä. 

Mainittu 35 millinen Canonin valikoimasta on optisesti melkoisen hyvä, kevyt ja pieni. Lähes täydellinen vaikkapa paljon reissaavalle kuvaajalle, joka ei halua kantaa liian painavaa laukkua. Tämän objektiivin ongelmana on juuri tuo muovinen rakenne, joka toisaalta varmaan kyllä auttaa pitämään painon kurissa.

Saksan karnevaaleja kuvatessani minulla oli toisessa rungossa juuri tuo mainittu 35 millinen kiinni. Ryysis oli aivan hirveä ja ihmiset tönivät toisiaan, kun liikkuivat. Minäkin sain osani tönimisestä ja niin sai kamerakin. Vastavalosuoja tippui maahan tai niin ensiksi luulin. Vv-suojan mukana tippui objektiivin etuosasta muovinen rengas, joka pitää muutamaa muuta osaa paikoillaan. Onneksi enempää tavaraa ei pudonnut ja onnistuin keräämään kaikki muovinpalat talteen.

Irronneseen muoviosaan kiinnittyy vv-suoja ja koska vv-suoja sai pienen tällin, niin koko muovirengas irtosi. Mielestäni todella helposti. Tämä olkoon esimerkkinä siitä, että työkalut pitää olla tehtävän mukaiset. Sääli, sillä pidän todella Canonin 35 mm f/2 objektiivista.

Sigman pikselitirkistelyä

Sigma 50 mm f/1.4 DG HSM on mielestäni hyvä objektiivi ja erittäin mukava käyttää. Edellistä juttuani kommentoinut Anonyymi kertoi, että vastavalosuoja kuuluu objektiivin hintaan mukaan, joka on ilman muuta hyvä uutinen.

Täällä on muutama esimerkki 100 % osasuurennoksineen. Näistä voi päätellä jotakin Sigman paremmuudesta. Parasta antia on hyvä terävyys ja nopea tarkennus. Huonointa on aberraatiot ja iso koko.

Sigma maksaa ostopaikasta riippuen vajaat 400 euroa, mutta näyttää juuri nyt olevan tarjouksessa Rajalassa hintaan 359,-.

Sigmalla kuvattua

Pahoitteluni muutaman päivän tauosta, mutta olen ollut hieman kiireinen muissa touhuissa. Olen kuitenkin ehtinyt kuvata Sigman 50 millisellä joitakin kuvia.

Sigma 50 mm f/1.4 DG HSM on oikein hyvä objektiivi. Sigma on hyvin tehty, ainakin mekaaninen rakenne on tukeva ja objektiivi tuntuu sopivalta kovempaankin käyttöön. 

Vastavalosuoja olisi aivan ehdoton varuste, enkä ole ehtinyt reissun päältä tarkistaa kuuluuko suoja hintaan vai onko se lisävaruste. Kuvasin saksalaista karnevaalihumua tihkusateessa ja vv-suoja olisi estänyt pisaroiden osumisen etulinssiin. Ihmispaljouden keskellä vv-suoja varjelee etulinssiä myös satunnaisilta tölväisyiltä.

Sigman tarkennus toimii nopeasti ja äänettä. Tarkennus ei ole aivan nopeimpia kokemiani, mutta nopea kuitenkin ja lisäksi täsmällinen. 

Optinen suorituskyky on hyvä. Piirto ja kontrastintoisto ovat oivalliset jo täydellä aukolla, mutta paranevat luonnollisesti hieman himentämällä. Krittisimmät pikselirunkk... eikun pikseliviilaajat voivat huomata, että kuvan nurkissa terävyys ei yllä aivan kuvan keskustan tasolle edes himmennettynä. Kuvan reunoilla ja nurkissakin piirto on parhaimmillaan kuitenkin hyvä, joten tältä osin kokonaisuus toimii mielestäni varsin kelvollisesti. 

Täydellä aukolla Sigma tekee kaunista jälkeä henkilökuvissa ja epäterävät alueet näyttävät miellyttäviltä.

Kromaattisia aberraatioita ilmenee paikoitellen hieman enemmän kuin olisi tarpeellista. Monesti sanotaan, että nämä vihertävän punertavat tai sinertävän keltaiset korostukset kontrastikkaissa rajapinnoissa ovat helposti korjattavissa esim. photoshopilla, mutta korjailu ei aina ole niin helppoa ja se on selkeä lisätyö. Sigma voisi siis olla tältä osin hieman parempi.

Sigma tekee lievän tynnyrivääristymän, joka näkyy otollisissa kuvauskohteissa, mutta ei häiritse keskimäärin. Tämänkin virheen voi korjata kohtuullisella vaivalla jälkeenpäin, jos niin haluaa.

Sigma on isokokoinen verrattuna muihin vastaaviin objektiiveihin. Isot linssit voivat vähentää vinjetointia ja Sigma ei tummenna kuvan nurkkia juurikaan edes täydellä aukolla. En kuvannut valkoista seinää tässä tarkoituksessa, mutta oikeissa kuvaustilanteissa en huomannut häiritsevää vinjetointia.

Kokonaisuutena pidän Sigman 50 millistä hyvänä objektiivina. Sigma on kuitenkin hieman kalliimpi kuin kameravalmistajien omat vastaavat tuotteet, joten se pistää miettimään. Sigmaan päätyvä ei varmasti pety ja vastine rahoille on hyvä. Sigma on parhaimmillaan isoilla aukoilla henkilö- ja tilannekuvauksessa.

Teen vielä tapani mukaan sivun, jossa on muutama esimerkki ja 100% osasuurennoksia, mutta nyt kun olen reissussa, niin lukijani saavat tyytyä pieneen galleriaan, jossa on muutama Sigmalla kuvattu kuva. Katsele ja nauti!

Hyvä Canon!

Canon on julkistanut uuden firmwaren SX1 IS  kameraan ja uuden firmiksen myötä RAW-kuvaaminen tulee mahdolliseksi tällä kameralla. Hyvä Canon! 

Digitaalikameroiden alkuaikoina 90-luvulla RAW-tallennus oli kaikissa kameroissa, mutta kukaan ei oikein tiennyt mitä hyötyä siitä on. Hyvät työkalut puuttuivat ja siksi moni ei muutaman testikuvan jälkeen RAW-kuvia koskaan kuvannut. Nykyään meillä on hyviä ohjelmia, joilla RAW-kuvien käsittely on sujuvaa ja tehohyödyntäminen mahdollista. Siksi RAW-mahdollisuus on tänä päivänä erittäin käyttökelpoinen ja antaa kuvaajalle paljon jpgtä enemmän mahdollisuuksia.

Toivottavasti Canonin esimerkki on osoitus uudesta suunnasta ja tuo RAW-tallennuksen takaisin useampiinkin pokkareihin.

Ihan normaali Sigma

Posti toi tänään paketin, jonka sisällä oli kuvissa komeileva objektiivi: Sigma 50 mm f/1.4 DG HSM. Tämä on mielenkiintoinen uutuus, koska perinteisesti kolmannen osapuolen objektiivivalmistajat ovat yrittäneet kilpailla vahvasti myös hinnalla. Sigman viime syksynä esitelty 50 millinen maksaa jopa enemmän kuin jotkut vastaavat merkkituotteet. Päätin ottaa selvää mistä on kyse ja onko Sigma hintansa veroinen.

Ensivaikutelma on positiivinen ja objektiivi tuntuu mekaanisesti hyvältä. Pikainen kokeilu osoitti, että tarkennus on suhteellisen nopea ja äänetön. Kokoa on kertynyt enemmän kuin vastaavissa normaaleissa, mutta katsotaan onko siitä hyötyä esim. vinjetoinnin kohdalla. Vastavalosuojaa ei tullut mukana, mutta tarkistan, että kuuluuko suoja hintaan vai ei. Vastavalosuoja on mielestäni lähes välttämätön varuste, joka suojaa etulinssiä hajavalon ohella myös vaikka sateelta. Ruuvasin etulinssin suojaksi kuvissa näkyvän suodattimen kaiken varalta.

Olen muutaman päivän työmatkalla, mutta otan Sigman mukaan ja raportoin reissusta lisää kokemuksia Sigman pätevyydestä.

Canon 24 mm f/1.4 L II USM

Canon on hiljalleen uusinut valovoimaisia kiinteäpolttovälisiä objektiivejaan. Viime Photokinassa oli vuorossa 24 mm valovoimaltaan 1.4. Canonilla on valtamerkeistä paras valikoima valovoimaisia kiinteitä laseja ja Canonin omistaja voi kuvata 24 - 85 mm välillä joko 1.4. tai 1.2 valovoimalla. Vanhaa sukupolvea tässä sarjassa edustaa 35 mm vaihtoehto, joka lienee seuraavana päivitysvuorossa.

Kuvasin uudella 24 millisellä jonkin verran, mutta en suorittanut varsinaista vertailua mihinkään. En myöskään ole käyttänyt tämän objektiivin edeltäjää.

Uutuus on verraten kookas, kuten valovoimaiset objektiivit yleensäkin. Pöly- ja kosteuseristys on huippua ja sopivan rungon kanssa käytettynä 24 millisellä voi kuvata vaikka sateessa. Mukana tulee hyvä ja riittävän iso vastavalosuoja. Mekaaninen rakenne on tuttua Canonin L-sarjaa ja siis erittäin hyvä.

Automaattitarkennus on äänetön ja nopea, mutta varsinkin täydellä aukolla terävyysalue on lyhyt ja tarkennuksen pitää olla halutussa kohdassa just eikä melkein. Valovoimainen laajakulma on hieno kapine tilannekuvauksessa ja miljööhenkilökuvissa, koska suuri aukko mahdollistaa taustan häivyttämisen suuren kuvakulman yhteydessä. Tämä on eräs seikka, jossa täyden kennon kamera pääsee oikeuksiinsa verrattuna pikkukennoisiin. Pienellä terävyysalueella kuvatut laajakulmakuvat vaan näyttävät niin hienoilta.

Optinen suorituskyky on mielestäni erinomainen. Toki täydellä aukolla kontrasti ja piirto ovat hieman pehmeät, varsinkin kuvan reunoilta. Tällaisen objektiivin käyttö täydellä aukolla on parhaimmillaan sellaisissa tilanteissa, joissa reunapiirrolla ei yleensä ole mitään merkitystä. Isolla aukolla kuvatussa miljööpotretissa kohdetta lukuunottamatta kaikki muuhan juuri halutaan epäteräväksi ja kohde tavallisesti sijaitsee kuvan keskustan tienoilla. Maisemakuvan ottajalla tuskin on mitään erityistä syytä kuvata täydellä aukolla, jos hän haluaa maiseman kauttaaltaan terävänä. 

Parin aukon himmennys nostaa kuvan optisen laadun erinomaiselle tasolle kuvan keskustassa ja reunat seuraavat hyvin perässä. Aukolla 5.6 ovat reunat ja nurkatkin todella hyvän näköiset. Himmentämällä 24 millinen täyttää mielestäni vaativankin käyttäjän tarpeet, mutta antaa mahdollisuuden kuvata aukolla 1.4, jos tilanne tai tarkoitus niin vaatii. Vaikka terävyys ja kontrasti paranevat himmentämisen myötä, niin täysi aukko on mielestäni aivan käyttökelpoinen vaativaankin kuvaamiseen. Kuvaajan pitää olla erityisen huolellinen tarkennuksen kanssa, sillä vaikka kyseessä on laajakulma, niin terävyysalue on lyhyt täydellä aukolla.

Kromaattisia aberraatioita näkyy kontrastikkaissa rajapinnoissa jonkin verran, mutta näiden kiusallisten värivirheiden korjaus käy suhteellisen hyvin esim. Adoben Lightroomissa. Jotkut objektiivit tekevät niin pahoja virheitä, että niiden korjaaminen jälkikäteen voi olla kohtuuvaivalla miltei mahdotonta.

Canonin uusi linssipinnoite, jota käytetään 24 mm objektiivin uuden version etulinssin sisäpinnalla hoitaa osansa ilmeisen hyvin, sillä objektiivi pelaa vastavalotilanteissa hyvin. Heijastuksia voi saada näkyviin, mutta kokonaisuus on tässä suhteessa hyvä.

Huonoja puolia? No, ne tavalliset, eli suhteellisen iso, painava ja kallis. Canonin vatimattomampi kiinteä 24 millimetrinen on 2.8 valovoimainen ja melko vanha konstruktio, mutta toki paljon edullisempi kuin valovoimainen serkkunsa. Canon 24 mm f/1.4 L II USM tarjoaa suorituskykyä koko rahalla ja jos tällaiselle objektiiville on tarvetta, niin vastine rahoille on hyvä. Canon 24 mm f/1.4 L II USM maksaa ostopaikasta riippuen n. 1700 euroa.

Muutama esimerkkikuva on täällä.

Autokaupan lopputulos

Ohessa juuri ilmestyneen Talouselämä-lehden autojutun taitto. Tämä päivityksenä edelliseen juttuuni, jossa kerroin kuvauksesta. Näin kuvat olivat lehdessä. Kuvat toimivat aika hyvin, vaikka itse sanonkin. Avaus on juuri sellainen kuin olin itsekin kuvitellut.

Autokauppaa tekemään

Kuvasin viime viikolla tämän viikon Talouselämä-lehteä varten muutamia repparityylisiä kuvia autokaupassa. Tehtävänä oli kuvittaa autokaupan tilaa käsittelevään juttuun myyjä - asiakas tilanne ja siitä muutamia eri versioita.

Toimituksessa olivat sopineet Metro-Auton Herttoniemen myymälän kanssa, että siellä voi kuvata. Menin paikalle sovittuna aikana toimittajan kanssa. Toimittaja haastetteli samalla hieman asiakasta, jonka jälkeen kuvasin tilannekuvia.

Tilauksena oli myös mahdollinen aukeaman avauskuva juttuun ja siksi keskimmäinen kuva on sommiteltu tuolla tavalla. Paljon tasaista pintaa, jotta tekstille on tilaa ja että taite ei tule kriittiseen paikkaan kuvan sisällön kannalta. Saas nähdä miten kuvia on käytetty, kun lehti ilmestyy.

Kuvasin kaikki kuvat vallitsevassa valossa 35 mm objektiivilla aukolla 2.2. Paljon yksinkertaisemmaksi ei kuvauskalusto voi tulla. Halusin pientä syväterävyyttä ja siksi iso aukko, mutta 35 mm polttoväli mahdollisti suhteellisen läheltä kuvaamisen.

Objektiivien kokeilut jatkuvat.

Vielä on varastossa pieni käyttökokemus Canonin 24 mm f/1.4 L USM II lasista, joka täydentää Canonin pikkuhiljaa uusimaa valovoimaisten kiinteiden sarjaa. Tämän pyrin julkaisemaan viikonvaihteen aikana.

Tulossa on mielestäni erittäin mielenkiintoinen uutuus Sigmalta, nimittäin 50 mm f/1.4 DG HSM, joka on ainakin maailmalla saanut kohtuullisen hyviä arvosteluja.

Näin otan hyvät potretit

Eräs asiakkaani uusi nettisivustonsa ja tietenkin uusille sivuille piti saada kuvia ihmisistä. Olen aikaisemmin kuvannut tämän yrityksen johtoryhmän oikein huolella, mutta mukaan on viime kuvauksen jälkeen tullut muutama uusi kasvo. Uusista henkilöistä piti tehdä entisten kuvien kanssa saman tyyliset kuvat ja siinä oli meikäläiselle pieni keikka.

Kuvasimme eräänä aamuna ja aikaa oli varattu n. 1,5 tuntia maskeerauksen kanssa. Kohteina oli kaksi miestä ja yksi nainen. Sanna puuteroi ensin miehet ja sillä välin, kun kuvasin herroja, niin nainen sai kuvauksellisen käsittelyn. Varsinkin talvella on maskeeraajalla todella iso merkitys kuviin, koska suomalaiset tuppaavat olemaan punakan kalpeita.

Valoina käytin kolmea Elinchromen salamaa, jotka asettelin siten, että valaistus täsmäsi aiemmin tekemiini kuviin. Iso aula, jossa kuvasimme on hyvä studio, koska tilaa riittää. Sijoitin kaikki valot melko kauaksi kohteesta, koska silloin valaistus ei ole niin kriittinen esim. mallin liikkumiselle.

Päävalona käytin 1 x 1 metrin tasoa, jonka nostin aivan kattoon. Taustaa valaisi pelkällä heijastimella varustettu salama, jonka suuntasin kiiltävään metallikattoon. Katon heijastukset tekevät taustalla oleviin verhoihin kuvioita ja näin tausta näyttää hyvältä pienellä vaivalla.

Suuntasin vielä yhden valon kapealla hunajakennolla malliin takaviistosta, mutta jätin tämän valon hyvin vaimeaksi ja se tuskin näkyy kuvissa.

Kuvatessa näytin malleille paikan, jossa halusin heidän seisovan. Yritin sommitella niin, että taustalla ei näkyisi muuta kuin vaaleat verhot. Teknisen suorituksen lisäksi tällaisessa kuvaamisessa on tärkeää innostaa, motivoida ja ohjata malleja, joilla ei aina ole kokemusta poseeraamisesta ja jotka eivät aina edes pidä kuvattavana olemisesta. Tällä kertaa homma meni aivan loistavasti, mutta toisinaan kuvaajan pitää olla melkoinen viihdyttäjä, jotta tulos olisi mahdollismman hyvä.

Kuvasin 70 - 200 zoomilla ja käytin aukkoa 4, koska halusin taustan epäteräväksi. Käyttämäni polttoväli vaihteli, mutta suurin osa kuvista on kuvattu 150 - 190 mm asetuksella. Valotusaika oli 1/160 s., jotta vallitseva valo vaikuttaisi mahdollisimman vähän.

Kaikilta kuvauskeikoilta en voi julkaista tällaisia kuvia, mutta onneksi edes joiltakin. Erityinen kiitos tässä esiintyvälle asiakkaalle.

Matkamittari esille!

Olen pikkuhiljaa alkanut itsekin miettimään kameroiden päivitystä uusiin ja siksi poikkesin aina niin mainiossa JAS-tekniikassa kysymässä mitä maksaa kamerani sulkimen laukaisumäärän selvittäminen. Sulkimen lukema voi auttaa vanhan kameran myymistä tai vaihtamista.

Ystävällinen huoltohenkilö tiskin takana kertoi, että kysymäni työ maksaa 49 euroa ja kestää n. 20 minuuttia. Minä en tiedä miten tuo sulkimen lukema kamerasta etsitään, mutta kuvittelen tässä jotain. Kuvittelen, että huoltohenkilö laittaa johdon kiinni kameraani, käynnistää tietokoneohjelman ja painaa hiirellä pari kertaa, jolloin ohjelma näyttää halutun tiedon. Kuvittelen edelleen, että tuohon voisi osaavalta henkilöltä kulua n. 5 min.

Minulla on tietokoneohjelma, jolla voin lukea autoni vikakoodeja ynnä muuta hyödyllistä tietoa. Kun luen autoni vikakoodit, niin se sujuu kutakuinkin yllämainitulla tavalla. Juuri tämän vuoksi kuvittelen, että kameran sulkimen lukeman selvittäminen käy samalla tavalla.

Ymmärrän toki, että pitää olla jokin minimiveloitus pienellekin työlle, niin minulla on omassa työssänikin. Sulkimen lukema vaan on sellainen tieto, joka pitäisi mielestäni näkyä kuvaajalle ihan kamerasta suoraan. Kuvitellanpa, että autossakaan ei olisi matkamittaria ollenkaan. Joka kerta, kun autoilija haluaisi selvittää autollansa ajetun matkan, hänen pitäisi mennä huoltokorjaamoon, joka kertoisi ajetut kilometrit 50 euron korvausta vastaan.

Uusissa kameroissa on kaikenlaisia ominaisuuksia, mutta matkamittari puuttuu. Minusta tämä on aika kummallista varsinkin, kun ominaisuuden lisääminen näkyväksi kuvaajalle ei vaatisi muuta kuin firmwaren päivityksen. En ymmärrä, että kenelle olisi haittaa tästä ominaisuudesta. 

Joidenkin kameroiden laukaisumäärä näkyy esim. exif-tiedoissa, mutta ei kaikkien. Esim. Canon haluaa tahallaan piilottaa lukeman jostakin syystä joidenkin mallien osalta. Soitto maahantuojalle ei tuonut mitään valaisua asiaan ja minulle jäi tunne, että tämä ei loppujen lopuksi edes kiinnostanut kovin paljon merkin edustajaa.

No, ehkä se ei olekaan niin tarkeä asia ja pitäähän huollollakin olla jotakin laskutettavaa.

KORJAUS: Kameran sulkimen laukaisujen selvittäminen maksaa 39 euroa JAS-tekniikassa, eikä siis 49 eiroa.

Carl Zeiss Planar T* 50 mm f/1.4 Canoniin

Carl Zeiss on jonkin aikaa valmistanut järjestelmäkameroiden  käsitarkenteisia objektiiveja uusimpiin digitaalikameroihin. Canonin käyttäjät eivät ole kuitenkaan päässeet näistä legendaarisista objektiiveista nauttimaan muuten kuin sovitteiden välityksellä. Näin oli ennen viime Photokinaa, jossa Zeiss vihdoin esitteli Canoniin sopivan sarjan objektiiveja. 

Sarja on tosin vielä hieman suppea, sillä saatavana ovat ainoastaan 50 mm ja 85 mm polttovälit valovoimalla 1.4. Lisää toivottavasti tulee ennen pitkää, sillä moni toivoo laadukasta laajakulmaa, joka pysyisi mm. uuden Canon 5D mk2 kuvan laadussa mukana.

Kokeilin Zeissin 50 millistä Canoniin ja tein myös silmämääräistä vertailua Canonin omaan EF 1.2/50 mm  ja Sigman 2.8/50 mm makroon. Tein kokeiluni ihan normaalisti kuvaamalla käytännön tilanteissa, koska niin kameroita ja objektiiveja pitää käyttää. Lähikuvassa turvauduin perinteiseen kirjahyllyyn, koska se toimii.

Zeissin 50 millinen on erittäin hieno esine. Se on kauniisti viimeistelty ja kokonaan metallia. Tarkennusrengas kääntyy silkinpehmeästi ja tuntuma on miellyttävä. Himmenninrengasta ei ole, sillä objektiivi tottelee kameran säätöpyöriä. Mukana tulee luonnollisesti hyvä metallinen vastavalosuoja, joka kiinnittyy bajonetilla objektiiviin.

Käytössä Zeissin 50 millinen edustaa perinteitä sekä hyvässä että pahassa. Nykyisillä automaattitarkenteisilla kameroilla tähyslasilta tarkentaminen on hankalaa, koska tahyslaseja ei ole suunnuteltu käsin tarkentamiseen. Tarkennuksessa pitää käyttää apuna automaattitarkennuksen merkkivaloja. Joihinkin kameroihin saa vaihdettua paremmin käsitarkennukseen sopivan tähyslasin, joka on suositeltavaa, jos omistaa useita käsin tarkennettavia objektiiveja.

Tarkentelin Canon 5D:n etsimestä tähystellen ja olin aivan varma, että tarkennus oli kohdallaan, mutta todellisuudessa se ei ollut lähelläkään. Jouduin ottamaan useita kuvia hieman eri tarkennuksella, jotta sain yhden tarkan kuvan. Kaukana oleva kohde ja himmentäminen tietenkin auttavat tässä ongelmassa.

Zeissin tarkennusrengas kääntyy suhteellisen paljon, joka mahdollistaa tarkennuksen todella pikkutarkasti, mutta myös hidastaa operaatiota, koska rengasta pitää kiertää runsaasti. Minulla on jäljellä filmiajoilta Nikon FM2 ja Nikkor 1.4/35 mm. Tuossa Nikkorissa on mielestäni Zeissia sopivampi tarkennusrenkaan liike.

Zeiss mainitsee, että objektiivi on optimoitu keskipitkille ja pitkille tarkennusetäisyyksille. Tuon huomaa, sillä lähelle tarkennettuna suorituskyky ei ole yhtä hyvä kuin äärettömään tarkennettuna. Lähelle tarkoittaa suunnilleen alle 1,5 metriä.

Molemmat vertailuobjektiivit, siis Canon EF 50 mm f/1.2 L ja Sigma 50 mm f/2.8 makro ovat silmämääräisesti yhtä hyviä käytännön kuvauksessa Zeissin kanssa, mutta automaattitarkennus tekee kuvaamisesta mukavampaa. Sekä Canon että Sigma toimivat lähietäisyyksillä paremmin, koska Zeissia ei ole korjattu lähelle.

Zeiss on erittäin hyvin korjattu kromaattisia aberraatioita vastaan, sillä kiusallisia purppuran ja vihreän sävyisiä korostuksia kontrastikkaissa reunakohdissa ei pahemmin näy. Zeissin polttoväli on selvästi pidempi kuin kummankaan vertailuobjektiivin. Canon ja Sigma tekevät samanlaisen rajauksen, mutta Zeissilla kuvattu kuva on tiukemmin rajattu. Zeiss tekee lievän, mutta 50 milliselle yllättävän tynnyrivääristymän, joka näkyy selvästi, jos kuvattu aihe on sopiva.

Optinen suorituskyky on perinteinen myös siinä mielessä, että terävyys ja kontrasti paranevat huomattavasti himmentämisen mukana. Uusimmat überobjektiivit ovat usein erittäin hyviä jo täydellä aukolla. Zeiss on täydellä aukolla hieman pehmeä ja kontrastin toisto on loiva. Kuvan keskustassa optinen laatu paranee huomattavasti jo aukolla 2.8 ja reunat tulevat kunnolla mukaan jossakin aukon 4 - 5.6 paikkeilla. Parasta suorituskykyä Zeiss tarjoilee noin aukolla 8, jolloin piirto ja kontrasti ovat erinomaiset. 

Tuo ei tietenkään tarkoita, että Zeissia ei voisi tai kannattaisi käyttää esim. täydellä aukolla. Oikein käytettynä Zeissilla voi tehdä erittäin kaunista jälkeä, kun himmennin on täysin auki. 

Työkaluna Zeissin 50 millinen ei juuri anna lisäarvoa esim. Canonin omiin objektiiveihin verrattuna, jos ajatellaan optista suorituskykyä ja käyttöominaisuuksia. Perinteistä nautiskeleva kuvaaja sen sijaan saa tyydytystä jo pelkästään Zeissin komeasta viimeistelystä ja hienosta mekaanisesta rakenteesta. Kyllä Zeiss Canonin tai Nikonin keulalla ainakin herättänee huomiota ja antaa hyvän keskutelun aiheen, jos paikalla on muita alan harrastajia.

Hinnaltaan Zeissit ovat oikeastaan ihan maltillisia, sillä Carl Zeiss T* 1.4/50 mm maksaa 614,10 euroa ja Carl Zeiss T* 1.4/85 mm maksaa 1075,44 euroa. Maahantuoja on Color-Kolmio Oy.

Muutamia kuvia on täällä.

Canon 5D mk2 ja Nikon D3x kohinat

Kuten aikaisemmin lupasin, olen nyt tehnyt sivut, joissa on vertailtu hieman otsikon kameroiden suorituskykyä korkeilla herkkyyksillä. Luvassa ei ole aivan oikeaa parivertailua muuten kuin iso 1600 herkkyydellä, mutta kyllä noista esimerkeistä hyvää arviota saa. Käy katsomassa täällä.

Canon 5D mk2 video

Canon 5D mk2:lla voi taitava käyttäjä tehdä todella näyttävän näköistä videota ja eritasoisia videopätkiä on netissä nähtykin. Tein oman osuuteni ja leikkelin kasaan lyhyen pätkän, jonka kuvasin Helsingin pimeässä aamussa pikaisesti. Kuva on täysin muokkaamatonta suoraan kamerasta, mutta olen pienentänyt videon 1280 x 720 kokoon. Katso video.

Yllä oleva kuva on täysikokoinen stilli videolta. Kuva suurenee klikkaamalla.

Nikon D3x

24 megapikseliä, 5 kuvaa sekunnissa ja n. 8000 euroa! Se on Nikon D3x, tämän hetken kallein kinokoon järjestelmäkamera ja hinnan ohella siinä on myös eniten pikseleitä Sony Alpha 900 ohella. Nikon D3x on sama kamera kuin D3, mutta eri kennolla varustettuna.

Nikonin uutuutta on arvosteltu liian kovasta hinnasta ja liian myöhäisestä markkinoille tulosta. Moni Nikonisti olikin varmaan menettää uskonsa koko merkkiin, ennen kuin D3 tuli markkinoille ja pisti Nikonin eräänlaiseen johtoon kameravalmistajien kisassa. Minäkin vaihdoin Nikonista Canoniin silloin, kun Nikonin johto antoi haastatteluja, joissa vihjailtiin, että täyden kennon Nikonia ei ehkä tulekaan. Nikon D2x oli tuolloin esitelty ja minulla oli D1x, jonka halusin päivittää. Ostin silloin Canonin 20D-mallin, joka oli selvää alaspäin menoa mekaanisessa laadussa. En tainnut kuvata vuottakaan 20D:llä, kun Canon esitteli 5D:n, jonka ostin heti ja ostin vielä toisenkin hetken kuluttua. Jotenkin noin se osaltani meni, muistaakseni ainakin.

Nikonin olisi pitänyt tuoda täyden kennon kamera markkinoille jo paljon ennen D3-mallia, mutta parempi myöhään kuin ei ollenkaan. Nikon D3x on merkille imagon kannalta tärkeä malli, sillä johtavalla, tai johtavaksi mielivällä valmistajalla pitää toki tänä päivänä olla yli 20 megapikselin täyden kennon malli.

Nikon D3x on erittäin hyvin ja kovaan käyttöön tehty kamera. Kosteus- ja pölytiivistys on huippua ja kemararunko tuntuu siltä kuin se olisi yhdestä alumiinin palasta koneistettu. Säätökiekot ja -nappulat toimivat hyvin täsmällisesti ja ovat varustettuja lukituksella. Muistikorttilokeron kansi tuntuu pienen tallelokeron ovelta, jossa on tiivistys.

Nikonilla saa kuvan otettua helposti aivan kuin millä tahansa kameralla, mutta D3x on täynnä ominaisuuksia ja ominaisuuksien muuntelumahdollisuuksia. Lähes kaikki toiminnot voi personoida omien tottumustensa mukaisiksi. Käyttöohjekirja on 450-sivuinen, joka kertoo osaltaan hieman kameran toimintojen määrästä. Valikot ovat selkeät, mutta niitä on monta ja ne ovat pitkiä, mutta sitä ei voine välttää mitenkään, sillä jotenkin ne kaikki toiminnot pitää voida hallita.

Kuvaaminen D3x:llä on erittäin miellyttävä kokemus.Kameraa on hyvä pidellä ja laukaisimessa on hyvä tuntuma. Eniten ehkä koko kamerassa minua miellytti tarkennus, joka on paras koskaan käyttämäni automaattitarkennus. Tarkennus käyttää tarvittaessa 51 tarkennuspistettä ja mukana on myös kasvojentunnsitus. Viimeksimainittu saattaa aluksi hymyilyttää, mutta kokeilun jälkeen hymy hyytyy, sillä järjestelmä on käytännössä mainio. Ihmisiä kuvatessa tarkennus osuu kasvoihin melko hyvin, joka tekee esim. haastattelun tai vastaavan kuvaamisen mukavaksi. Nikonin tarkennus on erittäin täsmällinen, nopea ja tarkka, eikä hapuile.

Juttelin erään kollegani kanssa, joka on pitkän linjan Nikon-kuvaaja. Hän kuvaa nykyisin D3-mallilla ja kertoi, että tuossa kamerassa on ensimmäinen automaattitarkennus, jonka kanssa repparien kuvaaminen on miellyttävää.

Suurin kuvausnopeus, viisi kuvaa sekunnissa, riittää hyvin lähes kaikkeen muuhun paitsi urheiluun. Nikonin raakakuvat ovat joko 12- tai 14-bittisiä, mutta 14-bittisiä kuvatessa suurin kuvausnopeus laskee n. 2 kuvaan sekunnissa. Kaksi kuvaa sekunnissa on melko aneeminen tänä päivänä ja rajoittaa parhaan kuvalaadun käyttämisen vain tiettyihin tilanteisiin. Käytännössä tosin 12-bittinen peruslaatukin on erittäin hyvä ja ero 14-bittiseen ei ole häikäisevä.

Nikonista puuttuu kennon pölynpoisto, jota maahantuojan edustaja perusteli sillä, että pölynpoistomekanismin viemä tila pienentäisi etsinkuvaa. Videokuvaus puuttuu myös ja sitä Nikon selittää sillä, että esim. isoissa urheilukisoissa televisio-oikeudet estävät videokameroiden tuomisen kisa-alueelle. Näin siis lehtikuvaaja voisi jäädä porttien ulkopuolelle.

Kuvanlaatu on parasta mitä kinodigillä voi tänä päivänä saada. Canon 5D mk2 ja Nikon D3x ovat tämän hetken kaksi parasta kameraa kuvan laadun kannalta ja oman kokemukseni mukaan käytännössä aivan tasaveroiset. Eri tilanteissa ja eri herkkyyksillä jompi kumpi voi olla hieman toista parempi, mutta oikeissa kuvaustilanteissa erot häviävät. Kuvaustuloksen kannalta on paljon tärkeämpää, että kuvaaja tuntee kameransa ja osaa sitä käyttää kuin se, että onko jossakin kamerassa esim. puoli aukkoa enemmän dynamiikkaa tai pari megapikseliä vähemmän. Sony Alpha 900 on myös erittäin hyvä vaihtoehto, mutta kokeiluni Sonyllä oli valitettavasti niin lyhyt, että en voi siitä tässä yhteydessä enempää itse koettua sanoa. Nikon D3x oli mukana resoluutiovertailussani.

Kenelle yli 20 miljoonaa pikseliä on tarpeen? Hyvä kysymys, johon on vaikea vastata, mutta hyvä kuvanlaatu ei tule itsestään edes Nikon D3x:llä. Kuvaajan ja optiikan virheet korostuvat huimasti, kun kamera pystyy näyttämään kaiken niin tarkasti. Muistikortit ja kovalevyt täyttyvät vauhdilla, kun Nikon työntää 45 megapikselin raakakuvia ulos. Kahdeksan gigainen muistikortti ei tunnukaan niin isolta. Onneksi korttipaikkoja on Nikonissa kaksi kappaletta. Tietokone, joka tuntui tehokkaalta alkaakin tahmata megapikseleitä jyystäessä.

Nikonisti, joka haluaa 24 megapikseliä käyttöönsä ei voi valita. Nikon D3x on toistaiseksi ainoa yli 20 megapikselin Nikon ja siitä pitää latoa tiskiin vajaat 8000 euroa. Kahdeksan tonnia on paljon rahaa, etenkin näinä aikoina. Nikonin viime aikaisia toimia katsellessa voisi luulla, että D700x tulee vuoden sisällä, mutta voi olla että ei tulekaan.

Nikon D3x on paras käyttämäni digitaalikamera. Kuvan laatu on hyvä, tarkennus on hyvä ja ergonomia on hyvä. Jos rahalla ei ole väliä, niin osta D3x, mutta samaan kuvan laatuun pääsee käsiksi alle puolella, jopa alle kolmanneksella Nikonin hinnasta. Sanottakoon, että kokemukseni Canonin 1-sarjasta ovat todella vähäiset, enkä siksi voi omakohtaisia kokemuksiani Canonin ja Nikonin välillä tältä osin verrata.

Kameran kanssa minulla oli kokeiltavana 12 - 24 mm f/2.8 ja 24 - 70 mm f/2.8 Nikkorit. Molemmat objektiivit olivat mekaaniselta rakenteeltaan ensiluokkaiset ja omien kokeilujeni perusteella vastaavat hyvin D3X:n pikselihaasteeseen. Kumpikin lasi oli yllättävän sirokokoinen, vaikka 12 - 24 millinen näyttää kuvissa isolta. Pidempi 24 - 70 millinen on Canonin vastaavaan lasiin verrattuna todellinen laiheliini, vaikka painoa onkin kertynyt.

Yllä muutamia Nikonilla kuvattuja kuvia. Lisään vielä alkuviikosta sivun, jossa on 100% esimerkkejä eri herkkyyksillä sekä Canon 5D mk2 ja Nikon D3x:llä.

KORJAUS!

Toinen objektiivi oli tietenkin 14 - 24 mm f/2.8, eikä 12 - 24 mm.