Sigma DP2, edelläkävijä

Sigma oli ensimmäinen valmistaja, joka toi markkinoille monen kaipaaman pikkukameran, jossa on iso kenno ja hyvä kuvanlaatu. Tästä pitää heti kättelyssä antaa pisteet.

Sigma DP2 on alkuperäisestä DP1-mallista paranneltu versio ja eroaa vuonna 2006 esitellystä DP1:stä myös objektiivin osalta. DP1 oli varustettu laajakulmalla ja DP2 kuvaa lähes normaalilla polttovälillä, joka vastaa kinokameran 40 millistä kuvakulmaltaan.

Sigma käyttää ainoana valmistaja Foveon kennoa, jonka toiminnasta on hyvä selitys täällä enkä siksi ala sitä tässä yksityskohtaisesti selittelemään. Foveon toimii erittäin hienosti kohteissa, joissa yksi väri hallitsee kuvaa.

Tavallisen Bayer-kennon kuva huononee normiaiheesta, jos kuvassa on pääasiassa esim. punaista väriä. Kennossa kun vain osa pikseleistä on herkkiä punaiselle, niin kameran prosessori joutuu arvaamaan tavallista isomman osan kuvan yksityiskohdista.

Sigman kenno on hieman APS-C kokoa pienempi, mutta 4/3 kokoa suurempi. Foveonissa pikseleitä ei ole yhtä tiheässä kuin Bayer-kennossa ja siksi kuvan koko jää nykymittapuun mukaan vaatimattomaksi. Sigma DP2:n kuvassa on 2460 x 1760 pikseliä, joka tarkoittaa n. 4,6 megapikseliä.

Sigma puhuu 14,6 megapikselin kamerasta, mutta se kuulostaa hieman hassulta, kun kuva kuitenkin on vain n. 4,6 megapikseliä.

Pikselieiden lukumäärä ei merkitse lopputuloksen kannalta ollenkaan niin paljon kuin mainoksissa annetaan ymmärtää, mutta joissakin tapauksissa pikseleitä kuitenkin tarvitaan paljon. Monet kuvatoimistot haluavat tietyn kokoisen kuvan, jota ei ole suurennettu jälkeenpäin. Rajaaminen voi olla joskus tarpeellista ja silloin on kiva, jos rajaamisen jälkeenkin on vielä jotain jäljellä.

Sigman käyttöliittymä on hieman sekava eikä noudata aivan samoja kaavoja kuin valtavirran kamerat. Kokeilukamerassa ei tullut käyttöohjetta mukana, joten käyttöliittymän selkeys tuli korostetusti esiin. Omistaja-asteella tämä ei tietenkään haittaa, mutta satunnaista käyttäjää hieman.

Kameran takaseinässä olevat painonapit ovat rungon sävyyn mustia ja pienet symbolit napeissa ovat myös mustia, josta seuraa, että symboleita ei nappien päistä erota. Tämänkin oppii omistajana, mutta silti seikka ihmetyttää.

Sigmaa on moitittu monessakin testissä hitaaksi, joka ei ole aivan turhaa kritiikkiä. Sigma ei kuitenkaan ole aivan toivoton, mutta kieltämättä monessa tilanteessa toivoisi kameralta hieman nopeampaa reagointia.

Toisaalta taas, kun muistelee menneitä, niin kaikki nykyajan digikamerat ovat käytännössä vähintään yhtä nopeita kuin vastaavanlaiset filmiajan sukulaisensa. Kuvasin pitkästä aikaa Olympus XA:lla, joka on aivan mainio ja erittäin pieni filmikamera, mutta käsiviritteisenä XA:n sarjakuvausnopeus ei ole kovin kummoinen.

Kaikki on suhteellista, mutta tämän päivän standardeilla mitattuna Sigma DP2 on hieman hitaanpuoleinen. Myös käynnistyminen tapahtuu laiskasti ja kestää hieman liian kauan.

Tarkennus on luotettava, mutta hidas ja luovuttaa yllättävän helposti hämärässä, jos tarkentaminen ei heti onnistu. Onneksi etäisyyden voi asettaa näppärästi myös käsin, sillä näytölle tulee asteikko, jolla peukalopyörylällä asetettava etäisyys näkyy. Hyvä toiminto, jonka toivoisi myös muihin vastaaviin kameroihin.

Sigman 24,2 mm f/2.8 objektiivi on kerrassaan loistava. Tämän kuvakulmaltaan kinarin 40 millistä vastaavan kakkulan piirto ja kontrastintoisto ovat mitä parhaimmat eikä kromaattisia aberraatioita juuri näy. Himmentäminen vaikuttaa käytännössä vain syväterävyyteen, sillä toisto on hyvä jo täydellä aukolla. Pienillä aukoilla diffraktio eli valon taipuminen tuo pehmeyttä mukaan, mutta tämä ei ole objektiivin vika, vaan fysikaalinen ilmiö.

Kuvanlaatu on Sigmassa erittäin hyvä. Kuva on terävä ja sävyt ovat miellyttävän pehmeät. Kamera tosin tekee todella platkua jälkeä perusasetuksilla ja kuvat tarvitsevat jälkikäsittelyä näyttääkseen kunnollisilta värien puolesta. Enkä todellakaan ole ylikylläisten värien ystävä. Kuvasin ainoastaan raakakuvia, jotka kehittelin Adobe Lightroomissa.

Sigman kuvat näyttävät aivan hyviltä vedostettuna 30 x 40 cm kokoisisksi, mutta aavistus pehmeyttä näkyy, kun oikein läheltä katsoo. Normaalilta katseluetäisyydeltä kuvat ovat hyvännäköisiä.

Foveon-kennon tekniikka vaikuttaa hyvältä, mutta uusissa Bayer-kennoissa on niin paljon enemmän pikseleitä ja prosessorien arvauskyky hyvä, että Sigman kennon mahdollinen paremmuus kuvanlaadussa hieman katoaa vähiin pikseleihin.

Kuvatiedostot sen sijaan eivät ole aivan pieniä, sillä raakakuvan koko on n. 12 megaa, joka on samaa sarjaa esim. Nikon D700 kanssa. Isolle muistikortille on käyttöä Sigmassa.

Sigma on pokkarin kokoinen ja siinä suhteessa ainutlaatuinen kamera varustettuna isohkolla kennolla ja hyvällä optiikalla. Sigma DP2 ei ole kaikkien makuun, mutta jos pieni pikselimäärä ei hirvitä, niin oikein käytettynä Sigmalla voi tehdä aivan eri näköistä jälkeä kuin peruspokkarilla.

Aivan äskettäin esitelty Olympus E-P1 on hieman Sigmaa kalliimpi, mutta saattaa monelle olla houkuttelevampi vaihtoehto vaihto-objektiiveilla ja hyvällä käytettävyydellä. Sigma DP2 maksaa vajaat 700 euroa ostopaikasta riippuen.

Yllä vielä muutama Sigmalla kuvaamani otos, jotka kaikki on kuvattu raakana ja vedostettu Lightroomissa. Teknistä tietoa Sigmasta löytyy täältä ja täältä.

Päivän kuvat

Tänään on ollut niin komea päivä, että kirjoittaminen ei ole oikein maistunut, joten Sigma DP2-juttu tulee alkuviikosta. Tässä kuitenkin Sigmalla kuvattuja kuvia.

Tamron 70 - 200 mm toisen kerran

Olen kirjoittanut tästä objektiivista jo aikaisemmin, mutta minulla on ollut jonkin aikaa käytössäni eri yksilö kuin se, josta aiemmin kirjoitin. Edellisessä jutussani ihmettelin, että perustuuko objektiivin tarkennus tietyissä olosuhteissa enemmän arvaukseen kuin nykyteknologiaan.

Tämä nyt kokeilemani kappale toimii huomattavasti paremmin kuin ensimmäinen. Tarkennus on hyvinkin tarkka ja luotettava lähietäisyyksillä, eli noin alle 10 metriä. Kaukaisempiin kohteisiin tarkennus ei ole aivan yhtä luotettava, mutta kuitenkin aivan eri maailmasta kuin aikaisemman kokeilukappaleeni.

Muuten kaikki edellisessä jutussa kirjoittamani pitää edelleen paikkansa. Tamron on optisesti hyvälaatuinen ja myös mekaanisesti aivan kelpolailla kokoon laitettu. Mukana tuleva vastavalosuoja on riittävän pitkä ja suojaa kannattaa myös pitää paikallaan kuvatessa. Ei sillä, että Tamron olisi jotenkin yliherkkä vastavalolle, mutta kaikki objektiivit, joissa on iso etulinssi tuppaavat kärsimään vastavalosta.

Yhteenvetona voisi sanoa, että sitä saa mistä maksaa. Tamronin pahin heikkous on tarkennuksen lievä epäluotettavuus kaukana oleviin kohteisiin. Tamronin kanssa kyllä pärjää, mutta tarkennuksen kanssa pitää olla tarkkana ja tiedostaa tämä ominaisuus.

Pitkällä esim. 200 mm polttovälillä kuvatessa syväterävyys voi olla erittäin pieni suhteellisen kaukaisessakin kohteessa aukolla f/2.8, joten kannattaa ensin varmistua omasta kuvaustekniikasta ennen kuin syyttää objektiivia.

Toisaalta taas optinen suorituskyky on hyvällä mallilla hintaan nähden ja siksi valinta ja ostopäätöksen teko ei ole välttämättä helppo.

Nikonkuvaajalla valinta on melko selvä, Tamron maksaa esim. TopShotissa 797 euroa ja Nikkor 70 - 200 f/2.8 VR 2367 euroa. Nikkorissa on kuvanvakaaja, mutta harrastajalle hinta on kova. Ammattilainen valitsee Nikkorin, mutta harrastaja päätynee Tamroniin.

Canonkuvaaja on pahemman valinnan edessä. Samassa kaupassa Canon 70 - 200 mm f/2.8 ilman vakaajaa maksaa 1367 euroa, joka on miltei kaksi kertaa Tamronin hinta, mutta silti monen harrastajankin tavoitettavissa. Vakaajamalli Canonista onkin jo yli 2000 euroa ja siis ammattiluokkaa. Kiintoisa vaihtoehto sen sijaan on Canon 70 - 200 mm f/4 ilman vakaajaa hintaan 697 euroa. Viimeksi mainittu on optisesti erinomainen, pienikokoinen ja tarkennuksen kanssa tuskin tulee isompia ongelmia.

Ei muuta kuin pähkäilemään.

Yllä muutama kuva Tamronilla ja Nikon D3x kameralla kuvattuna. Alin kuva on täysikokoinen osarajaus toiseksi alimmasta kuvasta 200 mm polttovälillä täydellä aukolla f/2.8. Kuten näkyy Tamron on parhaimmillaan erittäin hyvä, sillä D3x ei anna anteeksi huonoa objektiivia. Kuva on raakafileestä Lightroomilla vedostettu ja terävöitys oli oletusarvoissa. Suljinaika oli 1/250 s. ja ISO 360.

Kaikki ei ole glamouria

On kiva kertoa kuvausmatkoista kaukaisiin kohteisiin tai kuuluisista kuvauskohteista, mutta suuri osa valokuvaajan työstä on melko tavallista peruskuvaamista. Elämä ei vain ole kaiken aikaa loistoa ja glamouria, ei edes valokuvaajan elämä :-) Sitä paitsi näinä päivinä voi olla hienoa jo pelkästään se, että on töitä, joista maksetaan.

Nämä peruskuvaukset eivät ole mitenkään huonoja kuvauksia ja niissäkin vaaditaan ammattiaitoa, jotta lopputulos tyydyttää asiakasta. Oikeastaan näissä kuvauksissa on melko helppo tehdä virhearvio ja luulla, että homma on todellista helpompi.

Kuvasin alkuviikosta Alfa Lavalin toimeksiannosta pari tällaista peruskuvausta, joissa kohteena oli omakotitalon lämpökeskus, vai oliko se lämmönjakokeskus. No, ei kuitenkaan missään tapauksessa mitään kovin seksikkäältä kuulostavaa.

Aamulla menimme Helsingin Energian toimitaloon Kamppiin Suomen pääkaupunkiin. Täällä kuvasin näyttelytilassa olevan Sampo-nimisen laitteen.

Valaistuksena käytin kahta Elinchromen metri kertaa metri tasovaloa, jotka laitoin reproasentoon kohteen molemmin puolin. Kuvattava laite oli kapeassa tilassa, joten jouduin käyttämään melko lyhyttä n. 30 mm polttoväliä mahduttaakseni kohteen kokonaisuudessaan kuvaan.

Tämä homma oli ohi n. tunnissa ja sen jälkeen suuntasimme kohti Lahtea J-Steel nimiseen yritykseeen, joka valmistaa lämmönjakokeskuksia. Täällä toinen samanlainen laite odotti kuvaamista.

J-Steelin tiloissa, josta yllä olevat kuvat ovat, teippasimme valkoisen taustan varastohyllyyn ja nostimme kuvauskohteen taustan eteen. Valot ja niiden asettelu olivat aivan samat kuin aamullakin, mutta tilaa oli enemmän. Tämä iltapäivän kuvaus kesti hieman aamuista kauemmin, sillä kuvasin useita versioita parista eri kohteesta.

Kuvasin tuotekuvat Nikon D3x kameralla ja Nikkor 24 - 70 mm f/ 2.8 zoomilla. D3x on painava ja iso monsteri, mutta kuvanlaatua ei voi liikaa kehua. Toivottavasti saamme joskus D700:n kokoisen kameran, jossa on reilut 20 megapikseliä. Tarkoitan, että me Nikonkuvaajat, sillä Canonkuvaajilla sellainen jo on.

Päivän kuva

Maisemaa riittää vieläkin. Tässä Sigma DP2:lla kuvattu otos. Tämä on kuvattu raakana ja vedostettu Lightroomissa. Olen sanonut tämän ennenkin, mutta kyllä raakakuva on ainoa oikea digikuva. Vedostamisen vapaus pitää jäädä kuvaajalle.

Onko unelma toteutunut?

Olympus julkisti hiljattain uuden kameran, Olympus PEN E-P1. Tämä kamera on Micro 4/3 järjestelmän laite, johon Panasonic on aiemmin tehnyt kaksi kameraa. Olympuksen esikoinen tähän järjestelmään eroaa Panasonicin kameroista rohkeammalla ja pelkistetymmällä muotoilulla. Olympus käyttää vuonna 1959 esitellyn PEN-kameran mainetta uutuuden nosteena.

Olympus PEN E-P1 muistuttaa ulkonöältään takavuosien mittaetsinkameroita, ja tietenkin alkuperäistä PENiä. Minulle tulee mieleen myös Contax G1 ja G2, jollaiset omistin joskus viime vuosituhannella. E-P1 on pieni kamera, selvästi peilikameraa pienempi, mutta selvästi pokkaria suurempi. Olympuksella puhutaan PEN tuoteperheestä, joten lisää samaan sarjaan on tulossa.

Tällä hetkellä saatavana on runko, 17 mm f/2.8 laajakulma ja 14 - 42 mm f/3.5 - 5.6 zoomi, mutta myös muut Micro 4/3 objektiivit sopivat. Sovitteiden avulla voi käyttää muitakin objektiiveja, kuten muita 4/3 järjestelmän putkia, Olympuksen filmioptiikoita tai Leica M-sarjan laseja. Pienikokoinen erillinen salama kuuluu myös PEN järjestelmään, sillä kamerarungossa ei ole salamaa.

Sisäkalut ovat maahantuojan mukaan lähes samat kuin E-620 mallissa, mutta esim. prosessori on uudempaa sukupolvea. Kuvan laatu siis pitäisi olla hyvä. Optinen etsin puuttuu kamerasta kokonaan, mutta 17 mm objektiiviin kuluu salamakenkään kiinnityvä erillinen etsin. Kun lisää objektiiveja tulee, niin kenties ainakin laajakulmiin tulee erillinen etsin mukaan.

Muistikortti on SD, joka on hyvä asia ja paljon parempi kuin Olympuksen pokkareissaan käyttämä xD. Akku on sama BLS-1 kuin esim. E-400 ja E-600 sarjan kameroissa, joka on myös järkevää.

E-P1 ei ole tarkoitettu korvaamaan peilikameraa, vaan kakkoskameraksi tai pokkarista seuraavaksi kuvauskojeeksi. Käyttöliittymä muistuttaakin pokkarin vastaavaa, mutta se ei haittaa ollenkaan. Menurakenne on samanlainen kuin muissakin Olympuksen kameroissa.

Tämä kamera on mukava käsissä ja kuvaaminen on sujuvaa. Kameran takaseinässä on kaksi pyörivää säädintä, toinen on pystyssä oleva rulla peukalolle ja toinen on hieman Canonin peukalopyörylää muistuttava kiekko. Lisäksi takaseinässä on muutama painonappi. Käyttäminen on helppoa varsinkin niille, joille Olympuksen järjestelmäkamerat ovat tuttuja, mutta uskoisin, että muillekin oppimiskynnys on matala.

Tarkennus perustuu kontrastinmittaukseen, kuten pokkareissakin. Tämä menetelmä edellyttää, että jokaisen tarkennuksen yhteydessä tarkennus käy äärilaidasta toiseen löytääkseen isoimman kontrastieron. Tämä lienee syynä siihen, että emme ole ennen Micro 4/3 järjestelmää nähneet vastaavia kameroita. Objektiivissa pitää olla pienet massat ja koko järjestelmä nopeasti reagoiva, jotta tarkennustapahtuma ei kestä liian kauan.

Olympuksen tarkennus toimii nopeasti ja riittää normaaleihin kuvaustilanteisiin varsin hyvin. Tämä kamera ei muutenkaan ole sopiva urheilun tai muun rajun toiminnan kuvaamiseen perinteisessä mielessä.

Tarkennuspisteitä on normaalisti 11, mutta kasvojentunnistus käyttää 25 pistettä. Pisteet ovat melko kattavasti kuva-alueella, jotta sujuva kuvaaminen tältä osin on mahdollista. Käsitarkennuksessa näytön kuva suurenee ja tarkentaminen on miellyttävää parin poikkeusta lukuunottamatta.

Rungossa oleva kuvanvakaaja ei ilmeisesti toimi tarkennuksen aikana, koska kuva heiluu herkästi ja kameraa täytyykin pidellä huolella, jotta tarkennus onnistuu. Hämärässä tarkennuskuva suttaantuu ja tarkentaminen ei ole kovin helppoa. Sanoisin kuitenkin, että sellaisessa valossa, jossa käsivaralta kuvaaminen on mahdollista, niin käsitarkennuskin toimii tyydyttävästi.

Kuvaaminen ja kameran käsittely on oikein sujuvaa. Pidin paljon uudella PENillä kuvaamisesta, mutta mikään ei tietenkään ole täydellistä. Kokeilin sekä 14 - 42 mm zoomia että 17 mm laajakulmaa, joista jälkimmäinen oli oma suosikkini. Tällaiseen kameraan ei zoomi mielestäni kuulu, mutta ymmärrän toki, että zoomi pitää nykymarkkinoille olla, jos kameraa mielii myydä.

Ohjelmoin kameran tarkennuksen peukalonapille ja valotuksen lukituksen laukaisimen etuvedolle. Näin saatoin tarvittaessa tarkentaa käsin eikä laukaisimen painallus sotkenut käsin tarkentamaani etäisyyttä. Valotuksen käsisäätöä kätevämpää oli kuvata aukon esivalinnalla, joka toimikin hyvin yhdistettynä laukaisimen etuvetoon kytkettyyn valotuksen lukitukseen.

Automaattitarkennus toimii siis hyvin ja käsin tarkentaminenkin tyydyttävästi, mutta silti juuri tarkennuksen toimintaan kohdistuu käyttöä ajatellen pahin kritiikkini. Tällainen kamera olisi oiva tilannekamera ja katukuvauskamera, jos objektiivissa olisi etäisyysasteikko ja etäisyyden voisi asettaa asteikon mukaan. Sitten voisi kuvailla erillisestä etsimestä tähtäilemällä erittäin nopeasti ja jopa huomaamattomasti. Lyhyiden polttovälien, esim 17 mm, antama suuri syväterävyysalue auttaisi tässä.

Etäisyyden voi asettaa nytkin käsin tarkentamalla sopivalle etäisyydelle, mutta pienikin kosketus objektiivin tarkennusrenkaaseen muuttaa tarkennusta, jonka uudelleen asettaminen vaatii uuden tähtäyksen näytöltä. Tästä syystä erillinen etsin jäi minulla lähes kokonaan käyttämättä. Tarkennuksen varmistaminen vaatii joka tapauksessa katsomista näytölle ja siksi luontevin tapa onkin kuvata pokkareiden tapaan näytöltä tähdäten. Näyttö on hyvälaatuinen ja esim. kirkaassa auringossa kuvaaminen ei ole ongelma.

Minulle kelpaisi tällainen kamera vaikka ilman automaattitarkennusta, jos käsitarkennus olisi hyvin toteutettu. Kaltaisiani ei kuitenkaan liene tarpeeksi ja tuollaisen kameran myynti voisi jäädä melko vaatimattomaksi.

Kuvan laatua voin arvioida oikeastaan vain kameran tekemien jpg-kuvien perusteella, koska Olympuksen ohjelmisto tekee RAW-kuvalle hyvin pitkälle samat asiat kuin kamerakin.

Kuvan laadun pitäisi olla samaa tasoa kuin E-620 mallissakin, mutta kameran kuvat olivat mielestäni hieman liikaa prosessoidun näköisiä vaikka kokeilin eri asetuksilla. Kohinanpoisto suttaa kuvaa huomattavasti, mutta ilman taas kohinaa tulee näkyviin jopa ISO 200 asetuksella.

Kuva on parhaimmillaan terävä ja sävykäs, mutta odotin ehkä hieman parempaa kokonaisuutta tässä suhteessa. Tämä arvio perustuu kuitenkin jpg-kuviin ja lopullisen arvioni voin esitää vasta, kun saan RAW-kuvat auki esim. Lightroomilla. Pelkästään jpg-kuvia katselemalla olisin arvioinut monen muunkin kameran kuvanlaadun melko keskinkertaisiksi.

Olympuksen kuvanlaatu on ollut uusimmissa malleissa erittäin hyvä, joten ei ehkä pidä muodostaa hätiköityjä johtopäätöksiä.

Herkkyyttä on luvattu peräti ISO 6400 asti, mutta tuo on paras jättää viimeiseksi hätävaraksi, jos mitään muuta mahdollisuutta kuvan saamiseksi ei ole. Kuvanvakaaja on rungossa ja toimii niin kuin pitääkin.

Molemmat objektiivit noudattavat Olympuksen hyvää linjaa optisessa suorituskyvyssä. Kahden objektiivin ja rungon yhdistelmällä kattaa oikeastaan kaiken tarvittavan. Tällaisen kameran yhteyteen ei mielestäni kuulu pikkuteleä ( tässä tapauksessa n. 50 mm ) pidempää putkea, mutta sellaisen käyttömahdollisuus on toki hyvä asia.

Kiinteä 17 mm laajakulma, joka vastaa kuvakulmaltaan kinokameran 34 millistä on valovoimaltaan f/2.8. Moni olisi varmaan toivonut parempaakin valovoimaa, mutta toisaalta objektiivin koko on näin voitu pitää todella pienenä. Parempaa valovoimaa saattaa olla tulossa, mutta sen näkee sitten joskus.

Tämä pannukakku muistuttaa monessa suhteessa Olympuksen 25 mm pannaria E-sarjan kameroihin. Optisesti 17 mm on muuten hyvä, mutta kromaattisia aberraatioita näkyy kuvassa turhan paljon, aivan kuten 25 milliselläkin. Aberraatiot saa korjattua jälkikäteen, mutta pieni lisävaiva siitä on.

Zoomissa on mielenkintoinen rakenne, jolla objektiivi saadaan pieneen tilaan kuljetuksen ajaksi. Zoomausrengasta kiertämällä ikään kuin yli asteikon kakkula menee kasaan ja tosi lyhyeksi. Kuvasin zoomilla vähemmän kuin 17 millisellä, mutta suorituskyvyltään 14 - 42 millinen vastaa aikalailla E-sarjan vastaavaa lasia.

Kokonaisuutena Olympus PEN E-P1 on erittäin kiintoisa uutuus ja siinä hyvät ainekset menestykseen. Tässä on ensimmäinen hyvä ja konkrettinen osoitus siitä mitä 4/3 järjestelmä voi olla. Oikeasti pieni kamera hyvällä kuvanlaadulla ja vaihdettavilla objektiiveilla.

Hinnaltaan ( 749,90 euroa ) PEN runko ja 14 - 42 mm zoomi on samassa luokassa kuin E-620 ja vastaava zoomi. Oma valintani näistä kahdesta olisi ilman muuta PEN, mutta 17 mm pannarilla ( 849,90 euroa ). Runko ja molemmat objektiivit kittinä maksaa 949,90 euroa. Erillinen etsin kuuluu hintaan 17 mm objektiivin mukana.

Nautin PENillä kuvaamisesta ja vaikka kameran jpg-kuvat eivät aivan vastanneet odotuksiani, niin siltikin pidän kuvan laatua hyvänä. Mielenkiintoista nähdä millaiseksi PEN tuoteperhe kasvaa ja tekeekö joku muu valmistaja jotain samankaltaista.

Ylhäällä on tuotekuvassa PENin vierellä Olympus XA, joka oli maailman pienin mittaetsinkamera ja käytti tavallista kinofilmiä.

Dpreview on tehnyt erittäin hyvän katsauksen E-P1:n ominaisuuksiin.

Olympus PEN ja Tamron 70 - 200 mm f/2.8

Julkaisen huomenna mielipiteeni Olympus PEN E-P1 kamerasta, jolla kuvasin juhannuksena. Kuvausaika oli lyhyt, mutta kerron silti kokemukseni. Toivottavasti voin palata aiheeseen vielä tuonnempana, kunhan pahin kuume tämän uutuuden ympärillä on hieman laskenut.

Päivitys Tamron 70 - 200 mm f/2.8 zoomiin. Olen kuvannut aivan pakasta vedetyllä yksilöllä jonkin aikaa ja tämä kappale toimii huomattavasti paremmin kuin aikasemmin kokeilemani. Kerron tästäkin hieman monisanaisemmin tällä viikolla.

Lisää Olympus PEN kuvia

Näin juhannuksena on hieman maisemavoittoista kuvaa tullut, mutta siitä huolimatta tässä kaksi Olympus PENillä kuvattua kuvaa lisää.

Pikkuhiljaa minulle alkaa muodostua käsitys tästä uutuuskamerasta ja heti alkuviikosta kirjoitan tänne blogiin mielipiteeni. PEN on joka tapauksessa erittäin kiinnostava uusi kamera, joka varmasti näyttää myös tulevaisuuden suuntaa. Näemme samalla periaatteella toteutettuja kameroita varmasti lisää ennen pitkää.

Nämä kuvat eivät ole aivan suoria jpg-kuvia, vaan muokkasin niitä hieman. Molemmat on kuvattu 17 mm pannukakulla,

Pari kuvaa Olympus PEN E-P1 kameralla

Tässä muutama kuva Olympus PEN E-P1 kameralla. Nämä ovat aivan suoraan kameran jpg-kuvia, mutta hieman pienennettyinä. Uusin versio Olympus Master 2 ohjelmasta osaa avata PENin raakakuvat ja olen sitä kokeillutkin. Kunnolliset arviot raakakuvista jätän siihen kunnes Lightroom osaa avata niitä, johon saattaa kulua puoli vuotta, jos historia toistaa itseään.

Pystykuva on 14 - 42 mm zoomilla kuvattu 14 mm polttovälillä ja muut 17 mm pannarilla. Kuvasin parhaalla jpg-laadulla, ISO 100 arvolla ja valkotasapaino automaatilla. Valotusohjelma oli aukon esivalinta.

Juhannuskuva

Pikaiset ensitunnelmat Olympus PEN E-P1 ja Sigma DP2 kameroista. Tarkennan käyttökokemuksia kunhan kuvaan enemmän molemmilla.

Sigma:

Pieni koko

Laadukkaan tuntuinen rakenne

Hieman sekava käyttöliittymä

Hidas, mutta ei ollenkaan niin paha kuin luulin

Hyvä objektiivi

Hyvä kuvan laatu

Iso RAW-tiedosto ( n. 12 Mt ) kuvan pikselimittoihin nähden

Olympus:

Pieni koko, tosin hieman isompi kuin luulin

Laadukkaan tuntuinen rakenne

Erittäin hauska käyttää

Hyvä videokuva

Hyvä kuvanlaatu, käytännössä sama kuin E-620

Muotoilu ja tunnelma täydet 10

Yllä olevat kuvat on Sigmalla kuvattu. Alempi on täysikokoinen rajaus yläkuvasta ja näyttää hyvin kuinka terävä Sigman kuva on. Kuvasin raakana, säätelin hieman Lightroomissa ja tallensin jpgnä. Kuvan terävöitys on LR:n oletusarvoilla.

Hyvää juhannusta!

Oikein hyvää juhannusta blogini lukijoille ja kaikille muillekin!

Olympus PEN E-P1 kokeilussa

Sain kutsun Olympuksen maahantuontiin tutustumaan uuteen PEN E-P1 kameraan. Menin paikalle siinä uskossa, että saan käpälöidä uutuuden esisarjan laitetta ja että kuvattuja kuvia en saa ottaa mukaani.

Satuin olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan, sillä yllätyksekseni saankin kuvata juhannuskuvani uudella Olympus Pen E-P1 kameralla. Kuten kuvasta yllä näkyy, niin minulla on koko hoito: runko, 17 mm pannari ja 14 - 42 mm zoomi.

Hauskuutta lisää vielä se, että ihan sattumalta samaan aikaan minulla on Sigma DP2 kokeilussa. Nämä kaksi kameraa eivät ole aivan vertailukelpoisia, koska Sigmassa on kiinteä optiikka. Molemmat laitteet on kuitenkin suunniteltu jossain määrin samalta pohjalta, jossa lähtökohtana on ollut hyvä kuva isolla kennolla pienessä ulkokuoressa.

Suoritan pientä vertailua näiden kahden kameran välillä ja kuvaan tietenkin mestarillisia otoksia tänne blogiini nähtäväksi. Pysy lukuetäisyydellä myös juhannuksena.

Kevyemmin jaksaa paremmin

Pidän yksinkertaisesta kuvauskalustosta. Liika tavaramäärä kääntää ajatukset pois itse asiasta eli kuvaamisesta. Toki työkalujen pitää olla tehtävän mukaiset, mutta se huomioiden mahdollisimman pelkistetty kalusto helpottaa keskittymistä työntekoon.

Olin hiljattain muutaman ( kolmen ) päivän työmatkalla Pohjois-Norjassa ja minulla oli mukana kolme kameraa, neljä objektiivia, kannettava tietokone ja joitakin digitaaliseen työnkulkuun liittyviä tarpeita, kuten kortinlukija.

Kolmessa kamerassa oli yksi tavallaan liikaa, koska yksi oli Nikon D5000, joka oli minulla kokeilussa. Tähän kameraan kuuluva objektiivi oli myös ylimääräinen normaaliin varustukseen verraten.

Omat objektiivini olivat kaikki käsitarkenteisia Ai Nikkoreita. Olen aikanaan oppinut kuvaamaan kiinteäpolttovälisillä objektiiveilla ja siksi edelleen vierastan zoomeja, vaikka ne ovatkin käteviä voivat olla optisesti huippuluokkaa.

Kiinteä objektiivin polttoväli tekee kuvaamisestani harkitumpaa, koska minun pitää miettiä kuva etukäteen huolellisemmin kuin zoomilla kuvatessa. Zoomilla on liian helppo kuvata liian nopeasti, mutta samalla huolimattomasti. Kiinteät lasit ovat paljon zoomeja kevyempiä ja pienempiä, joka mukavoittaa työntekoa.

Mukana reissussa kuljettamani 28, 50 ja 105 mm objektiivit ovat optisesti erittäin hyviä ja samalla valovoimaisia, eikä käsin tarkentaminen haittaa, varsinkin kun Nikon D700:n tähyslasi toimii kohtalaisen hyvin. Käsitarkenteisissa vanhan mallin objektiiveissa on lisäksi kunnollinen metriasteikko, jonka mukaan etäisyyden voi asettaa, jos tarkennus muuten ei onnistu.

Automaattitarkennuksella on paikkansa tietyissä kuvaustehtävissä, mutta olen viime aikoina siirtynyt yhä enemmän käsitarkennukseen, koska sekin edesauttaa huolellista ja harkittua kuvaamista. Käsin kun tarkentelee, niin pitää ihan oikeasti miettiä mikä on kuvassa se tärkeä kohta.

Miksi minä kirjoitan tästä? No siksi, että toivon osaltani voivani vähentää välineurheilun osuutta valokuvauksessa. Toivon, että vaatimattomat esimerkkini saisivat jopa tämän lajin välineurheilijat kiinnittämään enemmän huomiota kuvauskohteeseen kuin kuvauskalustoon. Siksi, että nykyään kuvataan liian paljon määrää laadun kustannuksella. Kuvataan ja vertaillaan pikseleitä, mutta muu saattaa jäädä sivuseikaksi.

Ennen vanhaan pidettiin 20 - 30 rullaa vuodessa kuvaavaa harrastajaa aktiivisena kuvaajana. Siis 720 - 1080 kuvaa vuodessa. Kuulostaa tänä päivänä aika pieneltä määrältä, vai mitä.

Yllä kuva, jonka kuvasin kalastusaluksen kannelta, kun kalastaja heitteli kalojen perkausjätteitä laidan yli. Kuvattu Nikon D700 kameralla ja Nikkor Ai 28 mm f/2.8 objektiivilla aukolla f/8 ja ajalla 1/500 s.

Olympus PEN tulee kauppoihin

Olympuksen vasta julkistama PEN E-P1 tulee kauppoihin jo heinäkuun aikana. Tämä kamera on todella kiinnostava, sillä se on ensimmäinen laatuaan ja ainakin paperilla vaikuttaa juuri siltä, mitä on odotettukin.

Myyntiin tulee kolme eri kokoonpanoa:

Runko ja 14 - 42 mm f/3.5 - 5.6 zoomi 749 euroa

Runko, 17 mm f/2.8 ja irtoetsin 849 euroa ( kuvassa yllä )

Runko ja molemmat yllä mainitut objektiivit 949 euroa.

Toivottavasti pääsen pian kokeilemaan uutuutta.

Nikon D5000 video

Olen lisännyt tänne pienen pätkän Nikon D5000:lla kuvattua videota, joka ei ole kovin pitkä videon isosta koosta johtuen. Video on kuvattu käsivaralta ja ääni on melkoista kohinaa tuulesta johtuen, mutta jos kiinnostaa, niin katso.

Samalla kun lisäsin tämän, niin poistin Canon 5Dmk2:lla kuvaamani videon. Ihan vaan ilmoituksena, jos joku sitä vielä kaipailee.

Yllä jälleen yksi kuva Nikon D5000 kameralla.

Olympus Pen julkistettu

Tämä on varmaan jo ympäri nettiä, mutta tässä kuitenkin linkki Olympuksen ensimmäisen Micro 4/3 kameran sivuille.

Muista ottaa panoraama

Panoraamat ovat parhaimmillaan erittäin komeita, mutta ainakaan minulle ei ole tähän päivään mennessä vielä tullut rutiiniksi tehdä niitä. Varsinkin maisemat ja kaupunkinäkymät voivat olla pitkänä vaakakuvana tosi makean näköisiä. Photoshopin panoraamatyökalu tekee hienoa jälkeä, pienellä vaivalla, joten hankalaksi panoraamojen tekoa ei voi sanoa.

Tämän panoraaman kuvasin laivan kannelta, kun olimme lähdössä Lofooteilta. Säädin valotuksen käsin, jotta kaikki panoraaman osat olisivat samalla tavalla valotettuja ja lauoin vauhdilla sarjan kuvia liikkuvan laivan kannelta. Otin yhteensä 22 pystykuvaa, joista lopulliseen kuvaan käytin 12.

Otin kuvat Nikon D700 kameralla ja Nikkor Ai 105 mm f/2.5 objektiivilla. Valotus oli 1/640 s aukolla f/8.

Nikon D5000 tuomio

Olen jo edellisissä jutuissa vihjannut, että D5000 on mielestäni hyvä kamera, mutta tässä tulee vielä hieman lisää perusteita tuolle lausumalleni.

Ergonomia

Nikonin järjestelmäkamerat ovat monen mielestä helppokäyttöisiä ja käteensopivia, eikä D5000 tee poikkeusta tästä linjasta huonoon suntaan. D5000 on suhteellisen pieni kamera, vain hieman isompi kuin D40, mutta istuu käteen hienosti. Oikeassa päädyssä oleva kahvauloke on juuri sopivan kokoinen ja koje pysyy hyvin hyppysissä.

Nappuloita ei ole kovin montaa, joka on sekä hyvä että huono. Hyvää on tietty selkeys käytössä, kun painikkeita ei ole liikaa, mutta huonoa taas, että joitakin toimintoja joutuu etsimään valikoista.

Pyöritettäviä valitakiekkoja on vain yksi, jota Nikonin tapaan liikutellaan peukalolla. Tällainen ratkaisu on yleinen edullisemmissa kameroissa eikä siinä ole kuin yksi vika: valotuksen käsisäädön käyttely on hieman ankeaa. Kuvasin itsekin lähes kaikki kuvani aukon esivalintaa käyttäen juuri tästä syystä.

Kääntyvä näyttö on tässä mallissa Nikonin ensimmäinen järjestelmäkamerassa ja ainakin minä pidin alareunastaan saranoidusta näytöstä. Kuvatessani en katso jokaisen ruudun jälkeen näyttöä ja siksi pidin näytön sisäänpäin käännettynä muuten kuin videota kuvatessa. Kun sitten halusin katsoa kuvia, niin näyttö oli tosi kätevä kääntää esiin. Kätevämpi kuin sivusta saranoitu. Jalustalta kuvatessa Nikonin saranointikohta voi aiheuttaa joitakin ongelmia, mutta koska ainakin minä kuvaan lähes kaikki kuvani käsivaralta, niin asialla ei ole merkitystä minulle.

Käytössä

Kuvatessa D5000 tuntuu nopealta ja vastaa hyvin kuvaajan toiveisiin. Tarkennus toimii nopeasti ja luotettavasti 11 tarkennuspisteen voimalla. Sarjakuvausnopeus on 4 kuvaa sekunnissa, joka on varmasti riittävä ja puskuriin mahtuu joko 63-jpg tai 11 RAW-kuvaa. Nikon kirjoittaa kortille melkoisen rivakasti, joten kuvaajan ei tarvitse odotella kameraa.

Live view on joissakin tilanteissa miltei korvaamaton ominaisuus, mutta tarkennus ei ole järin ripeä. Paikallaan oleva kohde, kuten maisema ei ole ongelma, mutta liikkuvaan kohteeseen on aivan turha yrittää tarkentaa. Näin on tosin ollut kaikissa kokeilemissani kameroissa, joissa on live view.

Etsinkuva on hyvä tämän luokan kameraan, mutta siltikin pieni ja esim. tarkentaminen tai tarkennuksen varmistaminen on hankalaa etsimestä katsomalla. Pieni etsinkuva onkin yksi pikkukennoisten kameroiden pahimmista huonoista puolista. Nikon D5000 etsimeen voi niin halutessaan saada näkyviin sommittelua helpottavat ohuet viivat, jotka minulla olivat päällä kaiken aikaa.

Valotus toimii luotettavasti ja automaatilla tulee miltei kaikissa tilanteissa hyvää jälkeä. Kokeilemani kamera tosin teki n. puoli aukkoa tummempaa jälkeä kuin oma D700 kamerani, vaikka molemmissa kameroissa oli täysin samat asetukset. Kyse ei ollut valotusmittarista, vaan aivan kuin D5000:n herkkyys olisi ollut erilainen kuin D700:n. Tämä ei häirinnyt kuvaamistani mitenkään, mutta huomasin seikan, kun kuvasin samaa aihetta kahdella eri kameralla. Kyseessä lienee yksilövika, koska ainakaan Dpreview ei tuoreessa testissään mainitse asiasta mitään.

Kuvan laatu

Kuvan laatu on erinomainen ja riittää kaikkeen mitä tällaisella kameralla on tarkoitus kuvata. Hyvissä olosuhteissa hyvällä objektivilla varustettuna D5000:lla on mahdollista kuvata teknisessä mielessä kuvia, joita on tosi vaikea tai mahdoton erottaa esim. Nikon D700:lla kuvatuista. Korkeilla herkkyyksillä D700:n iso kenno toimii paremmin ja silloin ero näiden kahden välillä on selvä. No, onhan eroa hinnassakin hieman.

RAW-kuvissa on melko hyvä työvara ja esim. ylivalotusta voi pelastaa lähes parin aukon verran. Parasta on tietenkin valottaa oikein, mutta jos kohteessa on suuria kontrasteja, niin silloin isosta valotusvarasta on hyötyä.

Kokeilemani kittiobjektiivi, Nikkor 18 - 55 mm f/3.5 - 5.6 DX VR, on hyvälaatuinen optisesti, mutta D5000 ansaitsee mielestäni vielä parempaa optiikkaa nokallensa. Edullinen ja hyvä ratkaisu on vaikkapa Nikkor 35 mm f/1.8 DX, jota suosittelen minkä tahansa kittikakkulan rinnalle.

Video

Muodin mukaisesti D5000:lla voi kuvata valokuvien lisäksi videoita. Videokuvan laatu ei ole yhtä hyvä kuin esim. Canon 5D mk2:lla, mutta ei huonokaan. Videokuvauksen mahdollisuus on hyvä lisä, vaikka en itse ole siitä mitenkään haltioissani.

Parhaimmillaan videokuva on hyvin elokuvamaisen näköistä, koska syväterävyyden käyttö ilmaisukeinona pääsee oikeuksiinsa aivan eri tavalla kuin tavallisella videokameralla.

Toisaalta taas käyttömukavuus ei yllä videokameran tasolle, koska esim. tarkennus ei toimi kuvatessa muuten kuin käsin. Kuten sanottu tämä ominaisuus on hyvä bonus.

Suositus

Nikon D5000 on hyvä kamera, jota voin suositella vilpittömästi. Mitään erikoisen huonoa tai käytössä ärsyttävää en huomannut. Tämä kamera ansaitsee hyvän objektiivin parikseen, sillä vain sellaisella kuvanlaadusta saa kaikki irti. Jos kuvista ei tule hyviä, niin vika on taatusti kuvaajassa.

Yllä muutama kuvapari, jotka kuvasin Bodössä matkalla Lofooteilta takaisin kotiin. Minulla oli pari tuntia aikaa lentoa odotellessa ja kävelin laitakaupungilla Nikonin kanssa. Kaikki kuvat on kuvattu yllä mainitulla kittiobjektiivilla.

Alin kuvapari on vertailu D5000 ja D700 välillä. Rajaukset ovat kuvan keskeltä. Kuvasin raakana, avasin kuvat Adobe Lightroomiin oletusasetuksilla, säädin molempiin kuviin saman värilämpötilan ja tallensin jpg:nä. Kuvat on kuvattu aivan peräkkäin. Jos D5000 kuvaa säädetään hieman kirkkaammaksi, niin ero näiden kahden välillä on melko pieni.

Nikon D5000 ja D700 ISO 3200

Tässä aivan pikainen eikä kovin tieteellinen vertailu kahdella kameralla. Molemmat kamerat samoilla säädöillä, samalla valotuksella jne. Kuvat avattu Adobe Lightroomiin ohjelman perusasetuksilla ja molempiin kuviin laitettu sama valkotasapaino eli värilämpötila. 

Yllä olevat rajaukset ovat ruudun keskeltä ja näyttävät selvästi ison kennon paremmuuden tässä. D5000:n kuva on myös n. 2/3 aukon verran tummempi syystä tai toisesta. Katsoin kuvia Lightroomin lisäksi Nikon ViewNX ohjelmalla ja sama ero näkyi, joten kyse ei liene ainakaan Adoben bugista. 

Kuvat on käsivaralta otettu, joten mitään terävyyteen tai sellaiseen liittyvää vertailua tästä esimerkistä ei voi tehdä. Yksinkertainen terävyysvertailu näiden kahden kameran välillä tulee myöhemmin. Halusin hieman verrata näitä kahta, D5000 ja D700, kameraa, koska molemmissa on sama määrä pikseleitä.

Dpreview julkaisi pari päivää sitten Canon EOS 500D:n testin, jossa yhtenä vertailukamerana on Nikon D5000 ja Nikonin kuvanlaatu todetaan hyväksi. En aio tehdä mitään kovin syvälle luotaavaa testausta tai vertailua Nikon D5000:n kuvanlaadusta, koska laatu on erittäin hyvä ja riittävän hyvä. Kerron niitä asioita, joita tuli mieleen kuvaamisen aikana. 

Tämän päivän kaikki järjestelmäkamerat ovat hyviä ja pikseleiden tihrustamisen sijaan ihmisten pitäisi kuvata oikeita kuvia. Kaikilla kameroilla voi tehdä hyviä kuvia ja paljon kuvanlaatua tarkeämpi valintakriteeri on kameran sopivuus omaan käteen, käyttöliittymä jne. Jos kameralla on mukava kuvata, niin luultavasti kuvistakin tulee parempia.

Koska tuo ISO 3200 kuva on melko tylsä aiheeltaan, niin siksi ylhäällä on yksi oikea valokuvakin, joka on kuvattu Nikon D5000 kameralla, mutta ISO 200 asetuksella.

Parit reissukuvat

Noniin, takaisin kotimaassa. Kuten varmaan jo arvelitkin, niin kohtuudella ei nettiyhteys onnistunut Norjan saaristossa, joten parit kuvat matkalta tässä hieman jälkikäteen. 

Palasin vasta ja laitan vielä joitakin lisäkuvia matkalta tänne blogiin seuraavien päivien aikana. Yllä olevat kuvat on kuvattu Nikon D5000 kameralla ja 18 - 55 mm kittiobjektiivilla.

Viikonloppuna tulee lopullinen arvioni Nikonista, joka pelasi matkalla hyvin. Jokunen videopätkäkin tuli kuvattua ja yritän saada jonkin niistä nähtäväksi kuvien ohella. 

Tässä tämän päivän anti ja nyt alan purkamaan matkatavaroita.

Päivän kuva

Tämä kuva on myös varalla, että yhteydet eivät pelaa. Ajattelin, että reissussa kun ollaan, niin laitetaan sitten reissukuva myös päivän kuvaksi. Tämä on Etelä-Afrikasta, jossa pääsin näyttämään piilevät luotokuvaajan kykyni :-)

Päivän kuva

Tämä tulee siltä varalta, että en pääse yhteyteen matkalta. Kuvattu tietenkin Nikon D5000 kameralla ja 18 - 55 mm f/3.5 - 5.6 VR kittilinssillä.

Kuvia Nikon D5000 kameralla

Tässä muutama kuva Nikon D5000 kameralla. 

Muutamia asoita, jotka kiinnittivät huomiota:

Tarkennus nopea ja täsmällinen

Valotusmittarilla taipumus alivalottaa hieman useimmissa tilanteissa, n. 1/2 aukkoa

Kääntyvä näyttö on erittäin kätevä

Pieni, kevyt ja helppo ottaa mukaan

Etsin varsin kelvollinen tämän luokan kameraan

18 - 55 mm f/3.5 - 5.6 VR kittilinssi hyvä, mutta ei erinomainen

Tuossa joitakin ensimmäisen kuvauspäivän jälkeisiä seikkoja, jotka jäivät mieleen. Kun olen palannut reissusta ja toivottavasti kuvannut ison läjän kuvia, niin olen viisaampi ( ehkä ) ja voin tarkentaa arvioitani. 

Jos Lofooteilla toimii internet, niin laitan kuvia tänne jo matkan päältä, mutta jos taas ei, niin sitten ei.