Superzoom on peli!

Niin sanottu superzoom, eli pikkukennoisen kameran objektiivi, joka kattaa suunnilleen polttovälin 18 - 200 mm on varsin kätevä laite. Suosittu Photographyblog-saitti listasi kesällä hyviä syitä ostaa tuollainen superzoom. No, minäkin päätin tehdä listan superzoomien hyvistä puolista.

Ensinnäkin superzoom antaa tiettyä katu-uskottavuutta, koska superzoom on ulkoisesti suurempi kuin joku normaalipolttovälin paikkeilla oleva kiinteäpolttovälinen. Superzoomissa on myös isonumeroinen zoomauskerroin, jolla on hyvä ällistyttää satunnaisessa keskutelussa ja sananvaihdossa.

Toiseksi superzoom vapauttaa kuvaajan hankalasta päätöksenteosta ja rajoituksista kuvausvaiheessa. Jos kuvattavana on esim. maisemakuva, niin kuvaaja voi asettaa kameransa sarjatulelle, valita nopean suljinajan ja sitten laukoa nappi pohjassa samalla hitaasti zoomaten joka auki tai kiinni. Näin syntyy erittäin nopeasti ja kätevästi hyvä valikoima maisemakuvia, joista voi sitten valita oman tietokoneen ääressä parhaan varsion.

Kolmanneksi superzoom säästää aikaa ja vaivaa, sillä kuvaajan ei tarvitse kuvata Suomen olosuhteissa syyskuusta helmikuuhun, koska superzoomin valovoima ei riitä käsivaralta kuvaamiseen useimpina päivänä edes valoisimpaan aikaan.

Neljänneksi superzoom antaa hyvän syyn matkustaa talviaikaan jonnekin aurinkoon, jossa f/6.3 valovoimalla voi kuvata edes jotakin ilman jalustaa keskellä päivää.

Viidenneksi superzoom säästää rahaa myös siinä suhteessa, että kameran päivittämisen niin sanottuun täyden kennon laitteeseen voi uhohtaa, koska superzoomeja saa käytännössä vain pikkukennoisiin järjestelmäkameroihin. Canonilla on superzoomin korvike isolla piiroympyrällä, mutta sitä lasketa tässä, koska sen hinta on moninkertainen edullisiin harrastajasuperzoomeihin verrattuna.

Sitten ihan vakaava asiaakin. Tulossa on taas laitteita kokeiluun. Ainakin Sonyn uusia järkkäreitä on luvassa sekä tietenkin Canon G11 heti, kun niitä on maassa joskus kuukauden kuluttua.

Yllä olevalla kuvalla ei ole mitään tekemistä superzoomien kanssa, vaan se on iPhonella näpätty.

Päivän kuva

Hieman hiljaista on ollut Sulantoblogissa viime aikoina, mutta kyllä tämä tästä. Aikani on mennyt parissa projektissa ja olenkin vitsaillut kuvauskeikoille mennessäni, että pitää lähteä harrastamaan valokuvausta välillä muiden hommien ohessa.

Nyt nuo projektit alkavat olla loppusuoralla ja täällä blogissakin toivottavasti päästään pikapuoliin siihen tavalliseen rytmiin, jossa tavaraa tulee useamman kerran viikossa.

Tässä kuitenkin aivan äsken iPhonella näppäämäni kuva. Futiskenttä näytti niin hylätyltä vesilammikoineen, että piti oikein kuva ottaa.

Huvitteluvälineitä jokaiseen makuun

Olimme tänään etsimässä kuvauspaikkaa Ferrari 308 GTS:lle, joka on varmaan yksi autohistorian kauneimpia laitteita. Aivan sattumalta tivoli Sariola pystytteli rakennelmiaan viikoloppua varten lähistöllä ja me tuumasimme, että mikäs sen parempi kuvauspaikka kuin tivoli.

Kuvauslupa ei ollut ongelma, päinvastoin. Tivolin väki otti meidät vastaan oikein lämpimästi ja kuvasimme hienoja kuvia. Italiassa valmistetaan Ferrareiden lisäksi paljon myös tivoleissa käytettäviä laitteita, joten miljöö oli siis lähes täydellinen.

Yllä yksi kuva päivän saaliista. Kuvattu Nikon D700 + 24 - 70 mm yhdistelmällä täydellä aukolla f/2.8 ja polttovälillä 24 mm.

Päivän kuva

Tässä näpsy, jonka otin iPhonella. Keskustelin hyvän ystäväni, joka on myös valokuvaaja, kanssa kamerapuhelimista ja olimme molemmat sitä mieltä, että puhelin riittää oikein hyvin näppäilyyn ja muistokuvien ottamiseen.

Puhelimen kamera siis korvaa pokkarin, koska pokkarillakin kuvaamisen kuvausosuus rajoittuu lähinnä sommitteluun ja rajaamiseen. Sitten kun haluan kuvata siten, että mukaan tulevat aukot, valotusajat, syväterävyys ja tarkennus tarkkaan valittuun osaan kuvassa, niin otan oikean kameran.

Ainiin, lukekaa ihmeessä tämä hyvä juttu julkkiskuvaaja Annie Leibovitzista.

Unelmatyökalu

Hyvät työkalut ovat kalliita, mutta hinnalle saa yleensä vastinetta ja ammattikäytössä kova hintakin on siedettävissä, jos työteko helpottuu oleelliseti verrattuna halpaan kaluun. Tämä koskee muitakin kuin valokuvaustyökaluja.

Nikkor ED-IF AF-S II 400 mm f/2.8 on kallis työkalu, mutta objektiivilta tuskin voisi paljon parempaa käytännön toimivuutta ja suorituskykyä toivoa. Huonoa on ainoastaan iso koko, joka rajoittaa tämän hienon supertelen käyttöä niihin tilanteisiin, joissa valovoimaa ei voi korvata.

Nelisatanen toimitetaan kovassa laukussa, johon mahtuisi kokonsa puolesta hyvin kohtalaisen monipuolinen kamerakalustokin. Vastavalosuoja on kaksiosainen hiilikuitukampe, jota kannattaa käyttää, sillä valtavan kokoinen etulinssi kerää hyvin myös hajavaloa. Kakkulan kuvauskuntoon laitto kestää vv-suojan kiinniruuvaamisen ajan ja sitten pitää kamera kiinnittää objektiiviin. Nimenomaan noin päin, koska lähes kuuden kilon painoista perunanuijaa ei voi kiinnittää kameraan.

Usein sanotaan, että tämän kaliiberin supertele vaatii vähintäänkin yksijalan, joka pitääkin paikkansa. Yllätyin kuitenkin siitä kuinka suhteellisen vaivatonta käsinvaraltakin kuvaaminen oli. Käsi kyllä väsyy, jos kohteen saapumista kuvaan pitää odotella pitkään ja tukeva jalusta tai yksijalka on suositeltava apuväline.

Sanomattakin on selvää, että piirto ja kontrasti ovat huippuluokkaa. Tällaiset objektiivit on suunniteltu toimimaan parhaiten täydellä tai miltei täydellä aukolla, koska juuri valovoiman vuoksihan näistä pulitetaan pikkuauton hinta. Jos korkeatasoista laatua varten pitäisi himmentää, niin hommassa ei olisi mitään älyä.

En huomannut piirrossa tai kontrastintoistossa mitään käytännön eroa aukon f/2.8 ja esim. aukon f/5 välillä. Ainoastaan syväterävyys muuttui hieman. Täydellä aukolla syväterävyys on erittäin pieni ja epäterävät alueet kuvassa toistuvat komean sumeina.

Tarkennus on lähes maagisen tarkka ja supernopea. En ole näin nopeaa tarkennusta ennen tavannut missään objektiivissa, kun perstuntumalta arvioin. Etäisyyden säätö tapahtuu lähes ajatuksen nopeudella ja kun oikea kohta on saavutettu, niin liike pysähtyy ilman mitään epäröintiä millintarkasti kohdalleen.

Kuvasin Nikon D700 kameralla Vantaalla kehä kolmosella kameraa kohti tulevia autoja useita sarjoja ja jokainen kuva oli terävä oikeasta kohdasta. Kokeilin objektiivia myös Nikon D40 rungossa ja tarkennus toimi aivan yhtä hienosti siinäkin.

Nikonin 400 millinen on unelmapeli ja sillä voi tehdä kuvia, jollaisia ei millään muulla objektiivilla voi. Iso paino ja koko hillitsevät käyttämistä, joten vaikka tämä laite tuo katu-uskottavuutta tukkuerässä, niin todellisuudessa tätä voi suositella vain tositarvitsijalle.

Minulla oli 80-luvulla Nikoniin 300 mm f/2.8 ja sen käyttö jäi melko vähäiseksi juuri noista edellämainituista syistä. On kuitenkin kuvaustehtäviä, joissa valovoimainen supertele on lähes välttämätön ja silloin muut seikat eivät merkitse.

Yllä pari esimerkkikuvaa. Kuorma-auton keula on erään sarjan viimeinen kuva ja siitä on myös täyden koon osarajaus, josta näkee tarkennuksen pätevyyden. Kuorma-auto on täydellä aukolla f/2.8 kuvattu, näkymä kehä kolmoselle on aukolla f/4 ja voimalinja on aukolla f/5.

Täydelliset maisemakuvat ovat ulottuvillasi

Maisemakuvaus ei ole ainakaan minun vahvimpia osa-alueita ja luulen, että se johtuu lyhyestä kärsivällisyydestäni, sillä en jaksa odotella tai etsiä parasta valoa tai parhaita olosuhteita tietylle maisemalle. Olen ollut siinä uskossa, että ne hienot tai jopa täydelliset maisemakuvat vaativat kuvaajalta perinpohjaista perehtymistä kuvattavaan maisemaan. Olen luullut, että oikea kuvausajankohta on aivan oleellisen tärkeä seikka hienon maisemakuvan aikaansaamiseksi.

Sain käsiini Digi-kuvan rompun, joka on otsikoitu "Näin otat täydelliset maisemakuvat". Tällä rompulla on siis ohjeet, joilla jopa minä voin saada aikaan hienoja, eikun siis täydellisiä maisemakuvia. Täydellisiä! Opeteltuani asiat ja tekniikat tältä rompulta minä osaisin ottaa maisemakuvia, joissa ei ole mitään vikaa. Maisemakuvani olisivat täydellisiä.

Innolla aloin perehtyä rompun sisältöön ja heti alkuun tajusinkin miksi maisemakuvani eivät ole olleet täydellisiä tai edes lähellä sitä. Olen nimittäin yrittänyt etsiä sopivaa valoa, vuorokauden- tai vuodenaikaa, jolloin jokin kohde näyttää parhaalta.

Rompulta käy selväksi, että täydelliset maisemakuvat saadaan aikaan kuvan jälkikäsittelyllä. Kuvanottohetkellä ei liene kovinkaan tärkeää mitä kuvaaja tekee tai näkee, sillä jälkeenpäin kuvan voi aina korjailla täydelliseksi. Tämä onkin erityisen miellyttävä lähestymistapa, sillä näin esim. lomamatkalla ei tarvitse keskittyä niin paljon kuvaamiseen, vaan voi tehdä kaikkea muuta kivaa ja räpsiä kuvia siinä sivussa.

Rompulla puhutaan paljon raw-kuvan eduista, kuvankäsittelystä sun muusta, mutta valokuvaamisesta puhutaan tai kerrotaan kovin vähän. Johtuneeko tämä siitä, että ohjeita täydellisten tai edes hienojen valokuvien ottamiseen ei oikeasti voi antaa. On paljon helpompi tehdä asiaa kuvanmuokkauksesta, joka on yliarvostettua muutenkin.

Hienon kuvan ottanut kuvaaja voi kertoa miten hän kuvan sai aikaan, mutta se ei takaa, että joku toinen siltikään päätyy samanlaiseen lopputulokseen. Varsinaista reseptiä hyviin kuviin ei ole olemassakaan.

Rohkenen tässä ihan julkisesti olla sitä mieltä, että valo tekee valokuvan ja että huonosta ei tule hyvää eikä varsinkaan täydellistä, vaikka mitä tekisi jälkeenpäin. Digi-kuvan rompulle olisi ollut parempi otsikko esim. "Näin muokkaat huonoista valokuvista edes jotenkin siedettäviä"

Ohessa iPhonella tänä aamuna otettu maisemakuva, jota ei ole käsitelty muuten kuin kokoa pienennetty.

Katu-uskottava pitää olla, hinnalla millä hyvänsä

Lähdin kuvaamaan jälleen kerran erittäin hienoa ajoneuvoa, jonka brittiläinen autoteollisuus on iloksemme tuottanut. Vai voiko teollisuus-sanaa edes tässä tapauksessa käyttää, kun lopputuote on käsityönä tehty?

Kohde oli Aston Martin V8 vuosikertaa 1976, joka edustaa maskuliinisuuden ja testosteronin korkeampaa astetta kulkuneuvojen saralla. Kuvauskalusto piti siis valita kohteen mukaiseksi ja mikäpä tällä sektorilla edustaisi noita samoja arvoja paremmin kuin kunnon tuhti patukka, eli 400 millinen valovoimalla 2.8.

Nelisatanen hyvällä valovoimalla on kaikkien valmistajien isokokoisimpia ja kalleimpia objektiiveja. Kuvauksessa käyttämäni Nikonin valmiste painaa lähes viisi kiloa ja hinta on 9000 euron kieppeillä.

Yllä pari hätäisesti kuvattua tuotekuvaa, joissa mittakaavana on Nikon D40 kittizoomilla sekä 400 millisellä kuvattu otos Aston Martinista. Kuva autosta on käsivaralla kuvattu täydellä aukolla 2.8 valotusajan ollessa 1/500 s. Kuvanvakaaja oli kytkettynä päälle. Kamera oli Nikon D700.

Kerron lisää kokemuksia tästä mainiosta supertelestä lähipäivinä.

Diaesityksen paluu?

Nikon on julkistanut digipokkarin, jossa on sisäänrakennettu projektori. Kyllä, ihan oikein! Tästä virityksestä oli joskus netissä jotain huhuja, mutta ainakin minä ajattelin, että kyseessä on pila. Pila se ei ollut, sillä nyt tuote on olemassa.

Kuviansa voi esitellä vaikka baarin seinällä, jos vain sopiva vaalea kohta löytyy. En tiedä tuleeko tällaisesta hittituote, mutta ihan kiinnostava vehje kuitenkin. Toimiikohan projektorin valo myös videovalona? Tällaista pitää ehdottomasti saada kokeilla.

iPhone

Tässä pari kuvaa, jotka sommittelin upouudella iPhonellani. Olen ollut Nokialaisen käyttäjä vuosikausia, mutta koska olen myös Maccikäyttäjä, niin uusimman iPhonen houkutus kävi viimein ylivoimaiseksi.

En ole kovin paha välineintoilija, mutta vanha puhelimeni alkoi jo toimia epäluotettavasti ja uusimmissa koneissa on kieltämättä ominaisuuksia, joista voi olla hyötyä valokuvaajallekin. Ensimmäisenä tulee mieleen mahdollisuus puhelimen GPS-ominaisuuden avulla saada paikkatiedot valokuviin.

Kamerakin tietenkin löytyy ja se on minulle ensimmäinen puhelinkamera. Pikaisen kokeilun perusteella iPhonen kamera varmasti kelpaa näpsyttelyyn siinä kuin mikä tahansa muukin puhelinkamera.

Tässä joitakin aivan ensimmäisiä kuvia uudella puhelimellani. Puhelinkuvia tulee jatkossa lisääkin ja kokemuksia iPhonen soveltuvuudesta valokuvaamiseen muutenkin. Puhelinkameran kuva on osapuilleen samankokoinen kuin ensimmäisen digitaalikamerani Nikon D1:n. Nämä kuvat ovat aivan suoraan puhelimesta ja olen ainoastaan hieman pienentänyt niitä.