Pahvipalttoossa

Tämän päivän kuvan näppäsin töiden jälkeen. Kuvasin studiossa kaksi mallinukkea, joilla oli ulkoiluasut päällään. Olen joskus tehnyt jotain vastaavaa, mutta hyvin olin unohtanut kuinka erittäin hankalaa mallinuken pukeminen on.

Kyllähän kenille ja barbille vaatteet päälle saa, mutta kun niiden vaatteiden pitäisi vielä näyttää komeilta ja hyvin istuvilta. Mallinuken päällä mitkä tahansa releet näyttävät aina liian isoilta ja roikkuvilta. Minä tungin paperia hihoihin ja pistelin nuppineuloja selkään, mutta taitaa silti olla vielä Photoshopilla töitä :-)

En rasita teitä lukijoitani noilla kuvilla, vaan näytän sen sijaan tämän, jossa hemmo makoilee ihan pokerinaamalla pahvilaatikossa. Eikä haittaa sekään, että oma jalka on miltei silmässä ja kädetkin irroitettu.

Kuvasin tämän Nikon D700 kameralla, Nikkor Ai 50 mm f/2 objektiivilla täydellä aukolla ja valotusajalla 1/30 s, kun ISO-arvo oli 2500. Ketä muuten kiinnostaa onko tässä kuvassa objektiivin piirto ja kontrasti paras mahdollinen kuvan nurkissa? Voihan tosin olla, että kuvaa ei muutenkaan kiinnosta katsella, mutta otan riskin.

Päivän kuvatus

Tänään tulee iPhonella tuotettu kuva. Valaisin kuvan studiosalaman ohjausvalolla ja Lightroomissa säätelin hiukan kontrastia sekä värikylläisyyttä.

Sigma 24 - 70 mm läheltä

Tässä vielä pieni täydennys Sigma 24 - 70 mm juttuuni. Tein Sigmalla tuotekuvia studiossa, koska halusin selvittää miten tämä osa-alue sujuu. Jotkut objektiivit, makroja lukuunottamatta, saattavat toimia yllättävästi lähikuvauksessa. Jotkut yllättävän hyvin ja jotkut taas yllättävän huonosti.

Oma Nikonin valmistama 24- 70 mm f/2.8 ei ole mitenkään huikaiseva lähimmillä tarkennusetäisyyksillä. En käytä tätä muuten niin erinomaista objektiivia mielelläni pienten tuotteiden kuvauksessa, koska lasin suorituskyky laskee näissä olosihteissa. Piirto huononee reunoilla ja kromaattiset aberraatiot lisääntyvät.

Sigma toimii Zoom Nikkoria paremmin tämän tyyppisessä kuvauksessa, mutta saman suuntaisia virheitä alkaa näkyä siirryttäessä lähietäisyyksille, tosin paljon lievempänä kuin Nikkorissa.

Kumpikaan zoomi ei ole paras vaihtoehto pienehköjen tuotteiden kuvaamiseen, mutta satunnainen tuotekuvaus kyllä sujuu, jos muutakaan objektiivia ei satu ulottuvilla olemaan.

Tässä käytin vielä vertailun vuoksi vanhaa käsitarkenteista Nikkor Ai 50 mm f/2 normaaliobjektiivia yhdessä Nikon lähilinssin kanssa. Lähilinssi on peräisin sekin jostakin 70 - 80-lukujen taitteesta. Olen maksanut tästä objektiivista käytettynä 50 euroa.

Yllä oleva kuva puhukoon puolestaan. Kuva on ruudun vasemmasta reunasta, polttoväli zoomeilla n. 50 mm, kuvausaukko f/16 ja kuvausetäisyys n. 40 cm. Tämä on vain yksi esimerkki, mutta havainnollistaa asian hyvin.

Päivän iPhone

Tänään sunnuntaina on vuorossa iPhonella kuvattu otos salolaisen ostarin katolla olevalta parkkipaikalta.

Sigma 24 - 70 mm, saako sillä hyviä kuvia?

Sigma 24 - 70 mm f/2.8 IF EX DG HSM on suhteellisen kohtuuhintainen vaihtoehto vastaaville merkkituotteille, jos tällainen ilmaisu sallitaan. Onhan Sigmakin merkkituote ja kameramerkki myös. Edullinen hinta saa uteliaaksi jopa ammattilaisen, koska Sigma on n. 30 - 50 % edullisempi kuin merkkiobjektiivit vertailukohdasta riippuen.

Olen kuvannut Sigmalla muutaman kuvauksen asiakkailleni ja sen lisäksi olen laukonut huvin vuoksi sekalaisia kuvia. Tämä on laitekokeilu ja havaintoni perustuvat ensisijaisesti normaaliin kuvaamiseen. Olen kuvaillut sekalaisia aiheita ja tehnyt Sigman toiminnasta havaintoja sen perusteella.

Sigma on lyhyempi, mutta paksumpi kuin vertailuobjektiivini Nikkor 24 - 70 f/2.8. Sigman pituus muuttuu Nikkoriin verrattuna paljon polttovälin mukana ja Sigma on lyhyimmillään 24 mm asennossa ja pisimmillään 70 mm asennossa. Nikkor puolestaan on lyhimmillään n. 48 mm asennossa ja pisimmillään 24 mm asennossa.

Nikkorin epäloogiselta vaikuttavaan käytökseen löytyy selitys, kun vastavalosuoja laitetaan kiinni objektiiviin. Nikkorin vv-suoja on objektiivin rungossa kiinni ja objektiivin etulinssi liikkuu suhteessa vv-suojaan polttovälin vaihtuessa. Näin vv-suoja on tavallaan lyhimmillään 24 mm asennossa ja pisimmillään 70 mm asennossa, tai tarkasti ottaen n. 48 mm asennossa.

Sigman vv-suoja on kiinni objektiivin etuosassa ja liikkuu etulinssin mukana. Sigman vv-suoja ei ole yhtä hyvä kuin Nikkorissa, koska teleasennossa Sigman lyhyt vv-suoja on melko tehoton.

Kokeilemani Sigma oli hieman toispuoleinen optisesti ja varsinkin pisimmässä asennossa kuvan vasen reuna ei ollut täysin terävä millään aukolla. Laajassa päässä tämä ilmiö oli lievempi ja tuskin havaittavissa.

Tällainen epätasaisuus laadussa ei ole Sigman yksinoikeus, sillä ainakin minä olen ostanut niin Canon- kuin Nikon-merkkisiä objektiiveja, jotka on pitänyt heti uutena huoltaa tai vaihtaa toiseen. Uusi objektiivi kannattaa aina testata ja kokeilla huolella ennen varsinaista käyttöönottoa.

Sigman mekaaninen rakenne tuntuu hyvältä eikä ainakaan uudessa objektiivissa tunnu liikaa välystä rakenteissa. Zoomaus- ja tarkennusrenkaat toimivat pehmeästi sopivalla vastuksella. Zomaus tapahtuu eri suuntaan kuin Nikkorissa, joka voi saada tiukassa tilanteessa kuvaajan lausumaan yhdyskuntakelvotonta puhetta.

Sigman tarkennus tuntui toimivan erittäin hyvin. Tarkennus osui kohdalleen nopeasti ja hapuilematta joka kerta.

Sigman kuvanlaatu on mielestäni erinomainen ja minun on mahdoton varmuudella erottaa Nikkorilla ja Sigmalla kuvattuja kuvia toisistaan. Toisissa tilanteissa Nikkor tuntui paremmalta ja toisissa taas Sigma. Laboratoriotesteissä varmaan näkyy eroa näiden kahden objektiivin välillä, mutta ainakin käytännön kuvauksessa erot ovat hyvin pienet.

Kuvan keskialueella Sigma on erittäin terävä kaikilla aukoilla, mutta kuvan reunojen ja nurkkien arviointi on hieman hankalaa edellämainitusta syystä. Kuvan oikea reuna oli kokeiluobjektiivissa erittäin hyvä varsinkin himmennettynä, mutta kuten sanottu vasen reuna ei pisimmällä polttovälillä ollut oikein hyvä millään aukolla.

Vastavaloa Nikkor tuntuisi sietävän paremmin kuin Sigma, vaikka sekään ei ole huono tässä suhteessa.

Kuvanlaatua isompi ja merkillisempi ero näiden kahden objektiivin välillä on niiden polttoväleissä. Toinen ja ehkä peräti molemmat objektiivit eivät nimittäin ole läheskään sellaisia kuin päällä lukee.

Sigma on laajakulmaisempi kuin Nikkor, jonka polttoväli varsinkin telepäässä on huomattavasti Sigmaa pidempi. Yllä olevassa kuvassa olen laittanut Nikkorin kuvat Sigman kuvien päälle. Kuvat otin jalustalta samalla rungolla peräkkäin. Tämä illustraatio ei ole tieteellisen tarkka, mutta riittävä tähän tarkoitukseen.

Tuolla seikalla ei käytännössä välttämättä ole isoa merkitystä, mutta onhan siinä hieman huijauksen maku, jos objektiivia myydään esim. 85 millisenä, mutta se onkin todellisuudessa 70 millinen polttoväliltään.

Pieniä eroja todellisen ja ilmoitetun polttovälin välillä on monessakin objektiivissa, mutta näillä kahdella objektiivilla on kyllä liian iso ero mahtuakseen toleranssin sisälle.

Sigmalla siis saa hyviä kuvia. Huonoa Sigmassa on vastavalosuoja ja väärään suuntaan kääntyvä zoomausrengas, ainakin Nikonkuvaajan näkökulmasta. Hyvää on mekaaninen rakenne, luotettava tarkennus sekä terävä ja kontrastikas kuva.

Jos saisin Sigman, jonka linssit olisivat kunnolla linjassa, niin voisin aivan hyvin tehdä työni Sigmalla. Tämän kokeilun perusteella voin suositella Sigmaa, kunhan vain ostat sellaisen yksilön, jossa linssit ovat kohdallaan.

Niin ja sitten se kuvapari, josta piti arvella kumpi on kummalla objektiivilla kuvattu. Ylempi on Sigmalla ja alempi Nikkorilla.

Joku kommentoi, että toinen kuva on väärin tarkennettu ja se saattaa pitää paikkansa. En kuitenkaan ole tehnyt tahallisesti mitään vilppiä, vaan olen ihan samalla tavalla kuvannut molemmat kuvat.

Tämä on oiva käytännön esimerkki siitä, että on ihan mahdoton erottaa näillä kahdella otettuja kuvia toisistaan. Molemmat kuvat olisivat täysin käyttökelpoisia mihin tahansa käyttöön teknisessä mielessä.

Sigmalla kuvaamistani kuvista on pieni galleria täällä.

Onko tarvetta kaapelille?

Siivosin tarvikevarastoani ja kuinka ollakaan löysin jopa jotakin minulle tarpeetonta. Nämä tavarat, virtakaapelit, saattavat jollekin olla tarpeellisia, joten kysyn nyt onko näille tarvetta?

Kyseessä on 3 kpl erilaisiin Quantum akkuihin sopivia virtajohtoja eri salamoiden välille sekä yksi Metz SCA 380 salama-adapteri Contax kameroille. Myyn nämä nimelliseen hintaan 5 euroa / kpl + postikulut 2 euroa Suomeen. Alla luettelo kuvineen.

Tuo Contax-adapteri tullaan viemään käsistä, joten pidä kiirettä :-)

Ota yhteyttä sähköpostilla, jos kaapelit kiinnostavat: info@abcd.fi

CM-1 sopii Metz salamoiden ja Quantum Turbo akun väliin.

Tässä johdossa lukee KZ2, mutta luulen, että kyseessä on XKZ2, joka käy tiettyjen Metz salamoiden ja Quantum QB-1 akun välille.

Tässä johdossa lukee E4, mutta luulen, että kyseessä on ME4, joka käy tiettyjen Metz salamoiden ja Quantum QB-1 akun välille.

SCA 380 sovitin Metz salamoille Contax-kameroiden TTL-salamavalon mittaukseen.

Onko eroa?

Sigma 24 - 70 mm f/2.8 kokeiluni on vielä kesken, mutta käsitys kakkulan kyvykkyydestä alkaa pikkuhiljaa muotoutua. Tässä vaiheessa en vielä halua kirjoitella lopullista mielipidettäni, mutta sen sijaan laitan tässä teille lukijoilleni pienen tehtävän.

Yllä on pari kuvaa, joista toinen on kuvattu Sigma 24 - 70 mm f/2.8 ja toinen Nikkor 24 - 70 f/2.8 objektiivilla. Imuroi täältä molemmat kuvat täysikokoisina ja katso pystytkö näkemään kumpi kuva on kummalla objektiivilla kuvattu.

Molemmat kuvat on kuvattu raakana ja Adobe Lightroomissa tallennettu parhaalla laadulla jpg:ksi. Toinen kuva oli n. puoli aukkoa vaaleampi kuin toinen ja korjasin sen, mutta muuten kuviin ei ole tehty mitään säätöjä tai korjauksia.

Kommenttina saa lähettää arvauksia, jos uskaltaa, mutta ei ole pakko tietenkään.

Kerron vastauksen lauantaina, jolloin voit tarkistaa täältä blogista olitko oikeassa.

Sony Alpha 850, mietteitä kokeilun jälkeen

Sony Alpha 850 on tällä hetkellä edullisin niin sanottu täyden kennon kamera, mutta aivan kuin se ei riittäisi, koska Sonyssa on myös eniten pikseleitä yhdessä Nikon D3x:n kanssa. Eniten kinokameroista puhuttaessa, siis. Kukapa ei olisi kiinnostunut tuollaisesta laitteesta, minä ainakin ja siksi kokeilin Sonya viikon verran ja tässä muutamia ajatuksia kokeilun jälkeen.

Sony a850 on hyvin samanlainen kuin a900 ja ainoat käytännön erot ovat etsimen kattavuus ja sarjatulinopeus. Kalliimmassa a900-mallissa etsin näyttää 100% todellisesta kuvasta ja sarjakuvaus on mahdollista viiden kuvan sekuntivauhdilla. Alpha 850-mallissa etsin on 98% ja sarjakuvaus kolme kuvaa sekunnissa, joka on a900-mallin hidas sarjakuvanopeus.

Muilta osin kamera on käytössä kuin a900, josta kirjoitin viime syksynä. Lähes vuosi sitten kirjoittamani pitää edelleen paikkansa käytettävyyden osalta enkä viitsi kaikkea toistaa tässä.

Käytin Sony a850:a muutamalla ihan oikealla kuvauskeikalla, jonka lisäksi kuvasin muita kuvia ihan huvikseen.

Nikon D700:n jälkeen tarkennuspisteet tuntuvat olevan hieman liian keskellä kuvaa ja pisteitä voisi olla enemmänkin, mutta tarkennuksen toiminnasta minulla ei ole huonoa sanottavaa. Tarkennus on nopea ja varman tuntuinen.

Etsinkuva on kookas ja kirkas, eikä parin prosentin kavennusta näkökulmaan käytännössä huomaa muussa kuin kriittisessä jalustakuvauksessa.

Muistikorttilokeron luukku voisi aueta hieman enemmän tai CF-kortti voisi ponnahtaa hieman ulommas, koska kortin poistaminen voi olla hankalaa. Kameraan käy sekä CF-kortti että Memory Stick, jonka poistamisessa ei ole ongelmia. Molemmille korteille ei voi tallentaa samaan aikaan, joka on harmillista. Olisi aika kätevää, jos esim. raakakuvat voisi tallentaa toiselle kortille ja jpg:t toiselle, kun korttipaikkoja kuitenkin on kaksi.

Minulla oli kamerarungon lisäksi objektiiveina 24 - 70 mm f/2.8, 70 - 200 mm f/2.8 ja 50 f/2.8 mm makro. Kaikki objektiivit ovat hyviä, mutta en ainakaan käytännössä huomannut mitään ratkaisevaa eroa Canon tai Nikonin vastaavien objektiivien suoritukykyyn, vaikka esim. 24 - 70 millistä Zeissin valmistetta on jossakin hehkutettukin.

Juuri tuo 24 - 70 mm osoittautui ajoittain herkäksi vastavalolle, josta olin hieman pettynyt. Kuvasin nimittäin erääseen lehteen kuvaa, jossa aurinko paistoi suoraan kohti kameraa. Tarkoitukseni oli salamalla valaista kohdetta ja antaa auringon toimia vastavalona. Testikuva on yllä, enkä voi hyväksyä tuollaisia heijastuksia. Onneksi minulla oli mukana oma Nikonini ja siinä kiinni Sigma 24 - 70 mm, jolla homma hoitui ilman ongelmia.

Muuten minulla ei ole mitään valittamista kokeilemieni objektiivien laadusta tai suorituskyvystä. Mitään halpislaseja Sony a850:n kanssa ei kannata käyttää, jos haluaa kamerasta kaiken irti.

Kuvan laatu on erinomainen. Korkeilla ISO-arvoilla a850 ei ole yhtä hyvä kuin parhaat Nikonin tuoteet, mutta vastapainona Sonyssa on pikseleitä tuplasti enemmän. En kuitenkaan pidä Sonyn kuvaa mitenkään huonona korkeillakaan herkkyyksillä. Pitää vielä korostaa, että tällaisen kameran kuvat syövät niin muistikorteilta kuin kovalevyiltäkin tilaa ahmatin lailla ja siksi kannattaa miettiä onko pikseleille todella tarvetta.

Edellisen Sonyn, a550, kokeilun yhteydessä sain hieman kritiikkiä kritiikistäni Sonyn salamakenkää kohtaan. Sonylla on oma standardi salaman kiinnitykseen, joka toimii hyvin, mutta kiinnitys ei ole ilman sovitetta yhteensopiva kolmannen osapuolen lisälaitteiden kanssa.

Kameroiden salamakenkään voi kiinnittää esim. radiolähettimen salamoiden laukaisua varten, GPS-vastaanottimen, kameran kaukolaukaisimen vastaanottimen jne.

Käytän lähes joka päivä radio-orjia salamalaitteiden kanssa ja siksi minulle on tärkeää, että saan lähettimen kiinni kameraan mahdollisimman helposti. Mitä vähemmän minun täytyy keskittyä laitteiden mekaaniseen kokoonpanoon kuvaustilanteessa, sitä enemmän voin keskittyä itse kuvaamiseen ja sitä varmemmin voin toimittaa asiakkaalleni julkaisukelpoisia kuvia.

Jokainen kuvaaja tekee omalla tavallaan hommansa, mutta kun olen keskustellut kuvaajatoverieni kanssa kalustoasioista, niin mahdollisimman yksinkertainen ja varma kalusto tuntuu olevan jokaisen toivelistalla. Yksinkertainen on tietenkin suhteellista ja se määräytyy kunkin kuvauksen mukaan.

Tämä asia saa tässä jo turhankin isot mittasuhteet, mutta tositilanteessa kaikki ylimääräiset liikkuvat osat ja sovitteet lisäävät toimintahäiriön riskiä. Siksi en pidä Sonyn Minoltalta perimää salamakenkää hyvänä ratkaisuna, vaikka se onkin sinänsä hyvä.

Jos kuvaajalla on tarvetta ainoastaan kameraan kiinnitettävälle salamalle, niin silloin ongelmaa ei tietenkään ole. Sovitteella mikä tahansa laite sopii Sonyn salamakenkään ja sovitteiden kanssa voi tulla toimeen, mutta kuten sanottu siinä on yksi mahdollinen vikapaikka ja unohtamiselle altis osanen.

Olipa pitkä selostus pienestä asiasta, mutta halusin selventää tämän pienen asian tärkeyttä oman työni näkökulmasta.

Kokeilin myös Sony GPS-CS3KA GPS-jäljitintä, joka on erillinen kamerasta riippumaton palikka. Laite muistaa missä on milloinkin oltu ja osaa kellonajan perusteella jälkeenpäin yhdistää kuviin paikkatiedon.

Kojeen käyttö on suorastaan helppoa, kunhan sen muistaa kytkeä päälle ennen kuvausta. Kuvauksen jälkeen Memory Stick laitetaan kojeessa olevaan korttipaikkaan ja napista painamalla käsketään kojeen yhdistää paikkatiedot kuviin.

Laite siis toimii ja on helppokäyttöinen, mutta on suunnattu selvästi harrastekuvaukseen. Vehje ei nimittäin osaa käsitellä muita kuin jpg-kuvia eikä lue muita kortteja kuin Memory Stickiä.

KORJAUS 28.9.2009: GPS-jäljittimeen käyvät myös SD-muistikortit. Koje siis käy muillekin kuin sonykuvaajille.

Sony a850 on hintaansa nähden erinomainen kamera, jonka ostaja saa pikseleitä edulliseen hintaan. Kun rungon pariksi liitetään uusi 28 - 75 mm f/2.8 objektiivi, niin paketin hinta houkuttelee kovasti. Sony a850 runko maksaa n. 2000 euroa ja pakettina mainitun zoomin kanssa n. 2900 euroa hieman ostopaikasta riippuen.

Sony a850 galleria

En valitettavasti saanut vielä valmiiksi Sony a850 kokeiluni loppuarviota, mutta kieli pitkällä odottaville sonyfaneille on kuitenkin tarjolla jotakin. Olen tehnyt pienen gallerian Sonylla kuvaamistani kuvista ja laittanut imuroitavaksi eri herkkyyksillä kuvattuja näytteitä.

Gallerian kuvat ja näytteet on kuvattu raakana, koska tämän tasoisen kameran käyttäminen jpg:n kuvaamiseen olisi haaskausta. Gallerian kuvia olen hieman vedostanut, joten jos jonkin kuvan nurkat ovat aavituksen tummat tai jossakin värikylläisyys hieman vaisu, niin ei kannata huolestua.

ISO-näytteet ovat suoraan kamerasta, mutta nekin on kuvattu raakana ja jpg:t ovat Lightroomin tekemiä. Olen rajannut kuvia ihan sen vuoksi, että parhaalla laadulla pakattuna ne veivät liikaa tilaa.

Galleria on täällä ja ISO-näytteet täällä. Nauttikaa!

Kotimaista videota Canon 5D mk2:lla

Nimimerkki plahtinen lähetti kommenttina linkin viimeisimpään videoonsa Canon 5D mk2:lla. Laitan linkin vielä tähänkin, koska tuo musavideo on katsomisen arvoinen ja ainahan näitä valokuvakameroilla tehtyjä elokuvia katselee mielellään ihan uteliaisuudestakin.

Video siis täällä.

Päivän kuva ja ankka

Kuvasin tämän Sony a850 kameralla ja 70 - 200 f/2.8 zoomilla. Valotustiedot ovat tässä: f/4, 1/500 s. ja ISO 100. Sonysta lisää juttua aivan tuota pikaa, ehkä jo huomenna.

What the Duck on jokaisen valokuvaajan suosikki, joka on joskus hyvä ja joskus erinomainen.

Pana GF1, raakaa terävyyttä

Adobe Lightroomin viimeisin versio avaa Panasonic GF1:n raakakuvat ja koska kuvasin kaikki kuvani Panalla jpg:n lisäksi myös raw-muodossa, niin olen mulkoillut niitä nyt Lightroomissa.

Pana GF1 tekee hienon näköisiä jpg-kuvia, mutta raakana kuvista saa vielä enemmän irti. Kuvien terävyys ja erottelukyky on ensiluokkainen, ainakin hyvälaatuisella 20 mm pannukakkulasilla kuvattuna.

Työvaraa, tai sanotaanko dynamiikkaa, ei ole aivan niin paljon kuin isokennoisissa kameroissa, kuten esim. Nikon D700. Ylivalotusta voi pelastaa reilun aukon verran, hieman kuvauskohteesta riippuen ja pari aukkoa alivalotetusta otoksesta saa käyttökelposen, mutta kohinaa kyllä tulee näkyviin tummiin kohtiin.

Panasonicin kuvatiedostot ansaitsevat mielestäni erinomaisen arvosanan ja edustavat luokassaan parhaimmistoa. Isokennoiset kamerat ovat Panaa parempia korkeilla herkkyyksillä sekä raakakuvien työvarassa, mutta Panasonicilla on mahdollisuus tehdä sekä teknisesti että visuaalisesti hienoja kuvia. Lopputulos on kuvaajasta kiinni.

Ainakin tällä hetkellä Pana edustaa omasta mielestäni huippua pienten kameroiden sarjassa. Ne kaikki, jotka ovat odottaneet ja himoinneet isokennoista pienikokoista kameraa hyvällä kuvanlaadulla ovat Panan muodossa saaneet toiveidensa täyttymyksen.

Ne, joille Pana ei kelpaa, koska siinä on liian pieni kenno eikä siinä ole optista etsintä tai jotakin muuta perinnekameran ominaisuutta, voivat aina ostaa Leica M9:n. Leican luulisi tyydyttävän vaativimmankin puritanistin tarpeet.

Sitten on tietenkin se ryhmä, jolle mikään ei kelpaa, mutta tuon ryhmän jäsenet eivät luultavasti ota koskaan kuviakaan, vaan keskittyvät löytämään vikoja ja puutteita valokuvausvälineistä.

Yllä yksi Panasonic GF1:llä otettu kuva ja siitä 100% osarajaus. Kuvan krittiset arvot ovat f/5.6, 1/1000 s. ja ISO 100. Kuva on avattu Lightroomissa oletusasetuksilla, valotusta hieman korjattu ja sitten tallenettu parhaalla laadulla jpg:ksi.

Päivän kuva ja vinkki iPhonen käyttäjille

Yllä testikuva, jonka kuvasin eilen pienellä kiireellä, mutta olen saanut kokeiluun pari niin mielenkiintoista laitetta, että jotain piti kuvata äkkiä.

Kuvasin Defenderin Nikon D700 kameralla ja Sigma IF DG EX HSM 24 - 70 mm f/2.8 objektiivilla. Tämä Sigma lienee monenkin kuvaajan toivelistalla ja jokainen miettii voiko tuolla hinnalla ( n. 850 euroa ) saada mitään käyttökelpoista, ainakaan noilla ominaisuuksilla.

No, siitä minä otan selvää ja aion myös kuvata rinnakkain Sigmalla ja vastaavalla Nikkorilla, jonka hinta on lähes tuhat euroa enemmän kuin Sigman.

Land Roverin valaisuun käytin Elinchromen uutta Ranger Quadra salamalaitetta kahdella välähdyspäällä. Ranger on akkukäyttöinen pienikokoinen keikka- ja vastaavaan käyttöön tarkoitettu laite, joka vaikuttaa heti kättelyssä todella hyvältä kokonaisuudelta.

Kerron lisää Rangerin toimivuudesta tositilanteissa, kunhan käytän sitä ensin hieman lisää.

Vinkki iPhonelle

Tämän löysin erään toisen kuvaajan blogista, mutta en enään muista kenen. Osa lukijoistanikin on mahdollisesti älynnyt tämän jo, mutta kerron sen kuitenkin.

Kameroiden ja muidenkin laitteiden käyttöohjeet on hyvä pitää mukana kuvausreissuilla. Ainakin minulla on aina manuaalit mukana, koska esim. kamerat ovat niin monipuolisia säätöineen, että ohjetta saattaa tarvita toisinaan.

Ohjeet voi siirtää iPhoneen pdf-muodossa ja silloin painetut kirjat voi jättää kotiin. iPhonelle on saatavana hyvätoiminen pdf-lukija, GoodReader, jonka avulla isojenkin pdf-tiedostojen siirto ja luku iPhonella on vaivatonta. Pdf-tiedostoista voi hakusanoilla etsiä haluamaansa tietoa.

GoodReader maksaa muistaakseni 0,79 euroa. Olen jo siirtänyt kaikki kuvauskaluston ohjekirjat iPhonelle ja toistaiseksi tämä vaikuttaa hyvältä järjestelyltä.

Lataamolle töitä, Pixo C2+ akkulaturi

Digikuvaajalla on kameran lisäksi jos jonkin näköistä laitetta, jotka toimivat sähköllä ja yleensä virta tulee akusta. Monella on useampi kamerakin, joiden akut ovat erilaisia. Kaikesta tästä seuraa, että myös latureita on kassillinen, jokaiseen laitteeseen ja akkuun omansa.

Olen itsekin joskus etsinyt jonkin tietyn laitteen laturia kamera-, valo- ja varustelaukkujen uumenista, kun tuon tietyn kojeen sähkövarat ovat alkaneet ehtyä. Joskus olen luullut, että minulla on oikea laturi reissussa mukana ja laturi onkin ollut oikea, mutta ei siihen laitteeseen, johon sitä olisin tarvinnut.

Olen ehkä löytänyt ratkaisun lataamisongelmaan ja se on Pixo C2+ akkulaturi, joka lataa lähes minkä tahansa akun. Pixo lataa käytännössä kaikki digikameroiden akut, sormiakut, puhelimet ja myös iPhonet sun muut, jotka käyttävät usb-liitintä lataamiseen. Pixo toimii verkkovirralla, mutta myös auton 12 voltin virtapistokkeesta.

Pixo C2+ laturissa on kaksi säädettävää virtakosketinta, jotka on muotoiltu niin, että käytännössä kaikki kameroiden akut saavat kosketuksen ja lataaminen onnistuu. Laturi tunnistaa akun napaisuuden, joten siitä ei tarvitse välittää ja akun voi laittaa miten päin vaan laturiin. Laturissa on jousikuormitteinen puristin, joka pitää akun paikallaan latauksen ajan.

Sormiakkuja voi ladata kaksi kerrallaan ja ne pitää myös osata laittaa oikein päin, mutta niinhän on oikeastaan kaikissa sormiakkulatureissa. Sormiakkujen napaisuus on lisäksi aina hyvin merkitty, joten tämä ei ole ongelma käytännössä.

Ennen kameran akun lataamista varten pitää akun yleensä kolmesta metallinastasta katsoa plus- ja miinusnavat. Nämä ovat yleensä reunimmaiset, mutta siitä on aiheellista varmistua akkua läheltä katsomalla.

Seuraavaksi laturin puristinta avataan kädellä akun leveyden verran ja säädetään varovasti esim. kynän kärjellä laturin virtakoskettimet niin, että ne osuvat akun plussan ja miinuksen kanssa kohdakkain. Kun laturin ja akun koskettimet ovat linjassa, niin akku painetaan kiinni laturiin, varmistetaan latausvalon syttyminen ja odotellaan latautumista.

Laturin mukana tulevat selkeät kuvitetut ohjeet, joiden avulla homman juoni viimeistään selviää.

Kokeilin ladata Pixolla Nikon D700, Panasonic GF1 ja Sony a550 kameroiden akkuja, jotka kaikki latautuivat. Sonyn akussa virtanastat ovat hankalan näköisesti akun sisällä, mutta sekään ei ollut ongelma. Sonyn akku piti laittaa pystyyn laturin puristimen väliin, jolloin sähköinen yhteys akun ja laturin välille syntyi.

Pixon mukana tulee kattava valikoima sovittimia puhelimille ja usb-johto. Sovittimien tallessa pitäminen on tietenkin haaste, mutta minkäs teet, kun niin harvassa laitteessa on samanlainen latauspistoke. Kameroiden akut ja sormiakut eivät kuitenkaan tarvitse sovittimia.

Jos jotain pientä moitetta pitää keksiä, niin niitä on kaksi. Sormiakkuja voi ladata vain kaksi kerrallaan, mutta neljä olisi tietenkin parempi. Laturin akkua vasten tulevia virtakoskettimia pitää käsitellä turhan varovasti, kun koskettimia säätää eri asentoihin. Kuljetusasennossa koskettimet ovat suojassa eivätkä pääse vahingoittumaan helposti.

Nuo moitteet eivät ole vakavia ja laite on kokonaisuutena erittäin kätevä.

Pixo C2+ laturia voin omien käyttökokemusteni perusteella suositella jokaiselle digikuvaajalle, vaikkapa kakkoslaturiksi kameran akuille. Jos kamera vaihtuu, niin Pixo lataa uudenkin kameran akun mitä suurimmalla todennäköisyydellä.

Olen lisännyt Pixo C2+ laturin omaan varustelaukkuuni, koska laite ratkaisee osaltani laturiongelman, ainakin toistaiseksi. Myös kuvausmatkoille otan mukaan kameran oman laturin lisäksi Pixon, koska sillä voin ladata kameran vara-akut ja lisäksi kaikkien muiden reisulla tarvitsemieni laitteiden akut.

Pixon voi ostaa Top Shotista 49 euron hintaan. Top Shotin sivuilla on myös tarkat tekniset tiedot laturista.

Sony a550 käyttökokemuksia

Sony a550 on tämän syksyn uutuuksien joukossa ja edustaa kohtuuhintaista järjestelmäkameraa, joka on suunattu alottelijalle tai pokkarista järkkäriin siirtyvälle kuvaajalle.

Ensituntuma Sonysta on asiallinen, mutta rungon kansiosa on kieltämättä aika muovisen tuntuinen. Runko on hyvä pidellä kädessä ja isokourainenkin saanee siitä hyvän kuvausotteen. Namikat ja säätöpyörät ovat hyvillä paikoilla, mutta minulla oli pieniä sopeutumisvaikeuksia, koska kuvaan yleensä Nikonilla. Olen varma, että sellaiset kuvaajat, joilla ei ole menneisyyden taakkaa tässä suhteessa pärjäävät hienosti.

Kamera vastaa kuvaajan käskyihin riittävän ripeästi useimmissa käytännön tilanteissa. Tarkennus etsii oikean kohdan hapuilematta ja sarjakuvanopeus riittänee kameran kohderyhmälle hyvin. Laukaisin oli hieman liiankin herkkä minulle ja lauoin tahattomia kuvia jonkin verran.

Valotuksen säätö tehdään yhdellä säätöpyörällä, joka ei ole paras ratkaisu valotuksen käsisäädölle. Kuvasin kaikki kuvani Sonylla käyttäen aukon esivalintaa, joka osoittautui toimivaksi ratkaisuksi. Valotusmittari arvioi tilanteet hyvin, eikä sen toimintaan tarvinnut puuttua.

Takaseinän monivalitsin toimi niin kuin pitääkin, mutta oli tunnottoman oloinen.

Epästandardia salamakenkää pitää moittia, koska monen lisävarusteen liittäminen vaatii sovittimen, joka on yksi ylimääräinen ja häviämään altis palikka kameralaukun pohjalla.

Rungossa olevaa kuvavakaajaa pitää puolestaan kiitellä. Vakaaja hoitaa tehtävänsä hienosti ja mikä parasta toimii kaikkien objektiivien kanssa.

Live view lienee markkinoiden mukavin käyttää, koska tarkennus toimii aivan normaalisti. Sonyssa on pieni CCD-kenno etsinprisman sisällä ja tämä välittää elävän kuvan takanäytölle. Haittapuolena on kuvan rajautuminen niin, että näkyvissä on n. 90 % todellisesta kuvasta, mutta mielestäni toimiva tarkennus on kuvaamisen kannalta tärkeämpi. Live view tilassa saa koko kuvankin näkymään, mutta silloin tarkennus pitää tehdä käsin, joka toimiikin hyvin jalustalta kriitsessä työssä.

Kuvien katselu ja niiden suurentelu sen sijaan on paikoitellen hidasta. Kuvankatselunapin painamisen jälkeen voi kestää kiusalliset pari sekuntia ennen kuin näytölle ilmestyy mitään.

Toinen hieman kuvausta hankaloittava ja mielestäni edellistä vakavampi vika liitty etsimeen. Silloin, kun valo tulee kuvaajan sivulta tai takaviistosta se tekee okulaarin lasille haijastuksia, jotka häiritsevät kuvaamista. Näin tapahtuu ainakin silmälaseja käyttävälle kuvaajalle. Okulaarin kumisuojan ja silmän / silmälasin välimatka jää liian suureksi, jolloin vallitseva valo pääsee tekemään heijastuksiaan.

Kuvan laatu on riittävän hyvä, kuten kaikissa uusissa kameroissa. Pienimmällä ISO 200 herkkyydellä laatu on tietenkin parasta, mutta säilyy käyttökelpoisena n. ISO 1600 asti. Kameran jpg-kuvissa kohinanvaimennuksesta näkyy merkkejä jo ISO 400 kohdalla, mutta ne näkyvät vasta 100% suurennoksia ruudulla tiiratessa eivätkä juurikaan häiritse normaalisti kuvia ruudulta katsellessa.

Raakana kuvaaminen on lähes aina parempi kuin suoraan jpg:nä ja niin on Sony a550:kin kohdalla. Kameran mukana tuleva raakakuvien käsittelyohjelma ei ole hulluimmasta päästä ja sen avulla voi tehdä yleisimmät sävyjensäätötoimenpiteet raakakuville. Ohjelman käyttö on suhteellisen helppoa, joten sitä kannattaa kokeilla ennen kuin ostaa muita ohjelmia.

Pieni salamalaite HVL-F20AM on näppärä pikkuapuri, jos valo käy vähiin. Virtakatkaisija on yhdistetty nivellettyyn salaman jalkaan. Kun Salama nostetaan käyttöasentoon, niin virta kytkeytyy samalla.

Tällainen pikkuruinen salama ei ole a550 rungon kanssa ehkä kaikkein käyttökelpoisin, koska rungossa on yhdysrakenteinen salama, joka riittää lähietäisyydelle. HVL-F20AM toimii langattoman salamajärjeslemän ohjaajana ja tässä tarkoituksessa sopii hvyin esim. a850 rungon kanssa, koska siinä ei ole salamaa.

Kokeilin kamerarungon lisäksi kolmea objektiivia, joista 18 - 55 mm f/3.5 - 5.6 SAM myydään pakettina rungon kanssa. Pitkä zoomi oli 70 - 300 mm f 4.5 - 5.6 G SSM ja lähikuviin DT 30 mm f/2.8 SAM.

En tee objektiiveilla enkä muillakaan laitteilla mitään tieteellisiä testejä, vaan kaikki arvioni perustuvat käyttökokemuksiin. Kittilasi on hyvää tasoa sarjassaan, eikä siitä ole pahaa sanottavaa niiden vakiovalitusten lisäksi.

Vakiovalitukset pakettiobjektiivien kohdalla ovat huono valovoima ja edulliselta tuntuva rakenne, joka tosin Sonyn tapauksessa ei ole ollenkaan huonoimmasta päästä. Valovoimasta ja rakenteesta tinkimällä valmistajat voivat toteuttaa muilta osin kohtuullisen hyviä ja ennen muuta edullisia objektiiveja.

Pitkä zoomi 70 - 300 mm on hyvä alle 200 mm polttoväleillä, mutta tuon pidemmälle puolelle mentäessä suorituskyky laskee selvästi. Kyllä 300 mm asentokin käyttökelpoinen on moneen tilanteeseen, mutta kriittiseen kuvaamiseen kannattaa käyttää alle 200 mm polttovälejä.

Pitkän zoomin rakenne on kohtalaisen hyvä, vaikka ainakin päällipuolinen rakenne on muovia. Mukana tulee hyvä vastavalosuoja, joka on aina tarpeellinen varuste.

Kolmesta kokeiluobjektiivista suosikkini oli 30 mm f/2.8 makro, joka sopii tietenkin lähikuvaukseen hyvin, mutta on myös oiva yleislasi kohtalaisella valovoimalla. Tämän objektiivin parhaat kuvausaukot ovat välillä f/4 - f/8, jonka alle mentäessä toisto pehmenee asteittain ja aukkoa f/22 ei kannata käyttää jollei ole pakko. Täydellä aukolla piirto on hyvä, mutta kontrastintoisto hieman loivaa.

Yhteenvetona voisin todeta, että Sony a550 on varteenotettava valinta hintaluokassaan. Eräs henkilö näki minun kuvaavan Sonylla ja kysyi, että miksi ihmeessä sinä Sonylla kuvaat? Kannattaa muistaa, että Sonyn järjestelmäkameroiden juuret ovat vahvasti Minoltassa. Kameran valinnassa kannattaa päätyä sellaiseen kojeeseen, joka tuntuu sopivalta omaan käteen ja on muutenkin luontevan tuntuinen käytellä.

Olen tehnyt pienen gallerian Sonylla kuvaamistani kuvista tänne. Kuvasin pari esimerkkiä korkeilla herkkyyksillä ISO 1600 - 12800. Nämä kuvat voi imuroida zippinä täältä.

Hieman tiedotusta

Uutuuksia on pukannut monelta suunnalta taas viime viikkoina. Tämäkin blogi on muuttunut ihan väline-esittelyksi kesän pitkän tauon jälkeen.

Laitekokeilut ovat olleet ja tulevat olemaan osa tätä blogia. Kun minulla on mahdollisuus kokeilla uutuuksia heti tuoreeltaan, niin raportoin niistä mahdollismman pian myös lukijoilleni, kuten kävi Panasonic GF1:n kanssa.

Muitakin kuin laitteisiin liittyviä asioita tullaan jatkossakin käsittelemään tässä blogissa. Esittelen myös omia kuvausprojektejani aina, kun sopivaa esiteltävää sattuu matkan varrelle.

Panasonic GF1 tunnelmia ja ISO 3200

Palautin tänään Panasonicin maahantuojalle, joka lienee jo antanut sen edelleen seuraavalle kokeilijalle. Jonoa oli kuulemma oven takana :-)

Viikonloppu on lyhyt aika perusteellisesti kokeilla uutta kameraa, mutta oli kuitenkin hienoa saada näinkin kova uutuuskamera kokeiluun heti tuoreeltaan ja oli hienoa välittää kokemuksia edelleen lukijoilleni.

Panasonic on tehnyt hienon Micro 4/3 kameran, se on sanottava. Mikään ei ole täydellistä, tietenkään ja varmasti GF1:stä moni löytää jotakin moitittavaa, kuten vaikka etsimen puute. Viime syksynä ihastelin G1 kameraa, joka oli toiminnaltaan ja kuvan laadultaan melko valmis tuote, mutta muotoilu oli konservatiivinen eikä ottanut kaikkea irti uudesta tekniikasta.

GF1 on radikaalimmin muotoiltu ja esim. etsimestä on luovuttu. Muotoilu muistuttaa kovasti saman valmistajan LX-3 mallia ja mielestäni tämä on oikea suunta. GF1 on pieni ja tuntuvasti mitä tahansa peilikameraa pienempi, mutta ei pokkari, sillä GF:lle tarpeeksi isot taskut löytyvät ehkä päällystakista.

Panan käyttö ja toiminta on sujuvaa. Kuvaamisen aikana ei tarvitse kiinnittää tarpeetonta huomiota kameraan ja lähes kaiken huomoon voi keskittää hyvien kuvien tuottamiseen. Valotuksen käsisäätö ei ole aivan parhaalla tavalla toteutettu, koska säätöpyöriä on vain yksi, mutta tämä ei ole iso ongelma ja sama koskee kaikkia kameroita, joissa on vain yksi säätöpyörä.

Automaattitarkennus on nopea, aivan kuin G1-mallissakin ja useimmissa tilanteissa vähintäänkin yhtä hyvä kuin vastaavan hintaluokan peilikameroissakin. Käsitarkennus onnistuu kohtalaisen hyvin, koska kuva suurenee automaattisesti näytöllä, kun tarkennusrengasta kierretään. Tarkentaminen onnistuu yllättävän hyvin myös kirkkaassa auringonvalossa.

Sattuneesta syystä olen arvioinut vain kameran tekemiä jpg-kuvia, mutta jo niiden perusteella sanoisin, että kuvien teknistä laatua ei hirveästi tarvitse moittia. Kuvatiedostojen olemus on hyvin samanlainen kuin G1:ssä. Korkeilla ISO-arvoilla isommilla kennoilla varustetut kamerat ovat parempia, mutta Panan kuvat kelpaavat aivan mainiosti ainakin minulle.

Kokeilemani pannukakkuobjektiivi 20 mm f/1.7 on GF1 rungon kanssa todella hieno yhdistelmä. En tiedä kuinka paljon Panasonic on tässä kamerassa korjaillut objektiivin mahdollisia geometria- tai muita virheitä ohjelmallisesti, mutta homma toimii.

Objektiivin suorituskyky on erittäin hyvä, kunhan pysytään aukon f/8 avarammalla puolella. Kahdeksikon alle himmentäminen suttaa kuvaa valon taipumisen vuoksi aivan silmin havaittavasti. Täydellä aukolla taustaa saa häivytettyä mukavasti varsinkin lähellä olevissa kohteissa, kuten esim. potreteissa, vaikka polttoväli on vain 20 mm.

Valovoima on edelleen valttia, vaikka kameroiden hämäräominaisuudet paranevat ja automaatti hoitaa tarkennuksen. Esimerkiksi f/1.7 ja f/2.8 välillä on reilu yksi aukkoarvo, joka tarkoittaa esim. että kuvaaja voi käyttää ISO 1600:n sijasta ISO 640:a. Tuo tietysti edellyttää, että kuvauskohde on sellainen, jonka voi kuvata aukolla f/1.7.

Panasonic on tehnyt viisaasti tuodessaan Micro 4/3 järjestelmään valovoimaa. Toivottavasti joskus tulee vielä valovoimainen laajakulma, vaikkapa 12 mm f/2 ja lyhyt tele esim. 40 mm f/2. Muutahan ei tällaisen kameran kanssa tarvitsekaan, siis tuon jo mainitun 20 mm lisäksi.

Moni vertaa Olympus E-P1 kameraa GF1:een eikä turhaan, sillä molemmat laitteet ovat hyvin samankaltaisia. Olympuksen retro ulkonäkö kieltämättä miellyttää ainakin omaa silmääni ja käytettävyyskin on hyvällä tasolla. Niin ja rungossa on kuvanvakaaja, joka Panasta puuttuu.

Panasonicissa käytettävyys on myös hyvää tasoa, tarkennus toimii Olympusta paremmin ja kuvan laatu ei ole ainakaan huonompi kuin Olympuksessa. Panassa on tietenkin salama, joka voi joskus olla tarpeen.

Oma valintani saattaisi kallistua Panasonicin puoleen.

Olen lisännyt neljä ladattavaa Panasonicilla otettua kuvaa samalle sivulle, josta voi imuroida muutaman muunkin esimerkkikuvan. Uudet kuvat ovat zippinä ja esimerkit on kuvattu ISO-arvoilla 400 - 3200.

Tiedotus!

Olen huomenna koko päivän kuvaamassa, joten Sony a550 juttua tulee aikaisintaan ylihuomenna, mutta hyvää kannattaa odottaa :-)

Minulla on toinenkin Sony kokeilussa, nimittäin erittäin kiintoisa ja hinnaltaan jälleen eräälainen merkkitapaus: Sony a850, jonka ostaja saa edullisimmat täyden kennon pikselit ja niitä on paljon.

Panasonic GF1 galleria

Olen tehnyt pienen gallerian Pana GF1:llä kuvaamistani kuvista. Galleriassa näkyvät kriittiset tiedot, kuten valotusaika, aukko, iso jne. Olen myös laittanut imuroitavaksi muutaman kuvan alkuperäisenä täysikokoisena versiona. Nämä kuvat on tarkoitettu henkilökohtaiseen katseluun omalla koneella, joten toivon, että niitä ei julkaista muualla.

Minulla on kesken kokeilu Sony a550 kamerasta, mutta Pana on niin kova uutuus, että otin sen tähän väliin, kun kerran mahdollisuus tuli. Sonyn arvio tulee parin päivän sisällä ja myös Panasta tulee hiukan lisää asiaa seuraavan parin päivän aikana.

Panasonic GF1 on juuri sitä mitä kaipasin, kun viime syksynä kokeilin Panasonicin G1-kameraa. Kiittelin silloin tuota Panasonicin ensimmäistä Micro 4/3 kameraa monestakin syystä, mutta moitin ulkonäköä ja kaipasin valovoimaa kiinteäpolttovälisessä muodossa. Nyt ulkonäkö on korjattu ja valovoimakin yhden objektiivin osalta, mutta hyvä käytettävyys ja erittäin hyvä kuvan laatu ovat säilyneet.

Nauttikaa galleriasta ja imuroikaa isot kuvat, jos lähempi tekninen tarkastelu kiinnostaa. Vakituiset lukijani tietävät mitä mieltä olen kameroiden jpg-kuvista, mutta on myönnettävä, että GF1 tekee melko hienoja jiipekkejä.

Lisätään nyt vielä, että kaikki gallerian kuvat ja myös imuroitavat isot kuvat ovat aivan suoraan kamerasta ilman mitään kuvankäsittelyä.

Se onkin jo täällä, Panasonic GF1

Jälleen kerran pidän itseäni etuoikeutettuna ja siinä samalla myös kaikki lukijani kuuluvat samaan ryhmään. Minulla on nimittäin juuri nyt hallussani tiettävästi ainoa Suomessa oleva Panasonic GF1 kamera varustettuna 20 mm f/1.7 pannukakkuobjektiivilla. Tästä kamerasta ei liene vielä tähän päivään mennessä kovin montaa suomenkielistä omakohtaista arviota luettavissa missään.

Sain kameran käsiini tänään iltapäivällä ja kyseessä on niin sanottu esituotantokappale, joka ei välttämättä kaikilta osin vastaa myyntimallia. Mikään proto ei käsissäni kuitenkaan ole ja laite tuntuu pelittävän ihan niin kuin pitääkin.

Ensimmäiset kokemukseni ovat erittäin positiivisia. Kamera tuntuu hyvin tehdyltä, voisi jopa sanoa, että kyseessä on LX3:n isoveli. Tarkennus on nopea, aivan kuin Panasonicin G1-mallissakin. Käyttöliittymä on Panasonicin käyttäjille tuttu ja G1 tai LX3 käyttäjät tuntevat olonsa kotoisaksi varmaan heti kättelyssä.

Tämä kamera suorastaan huutaa, että ota kuvia, paljon, hyviä kuvia! Yllä muutamia Panasonic GF1:llä aivan äsken kuvaamiani kuvia. Viikonlopun aikana tulee lisää kuvia ja muutakin juttua tästä kamerasta. Nyt jo voin sanoa, että Olympus E-P1 saa tästä tosi kovan kilpailijan. Lisäetua Panasonicille kaupassa tuo lisäksi se, Panaa myydään myös ilman objektiivia kun Olympuksen mukana joutuu ostamaan objektiivin.

Kaikki ylläolevat kuvat aukeavat hieman isompina, kun niitä klikkaa. Toivon, että näitä kuvia ei kukaan kopio muille sivustoille, vaan sen sijaan laittaa linkin tänne, jos tarvetta on. Kuvat ovat aivan suoraan kameran prosessoimia jpg-kuvia, jotka olen pienentänyt 1400 pikselin kokoisiksi.

Pidin Leicaa kädessä

Leican uutuudet tuli katsottua. Tarkkaan ottaen hypisteltävänä oli uutuuksista ainoastaan M9, mutta syksyn mittaan muutkin Leican uutuudet tulevat Suomeen asti ja pyrin saamaan niitä ihan kunnon kokeiluun tuoreeltaan.

Leica M9 ei hiplaamalla tunnu mitenkään erikoiselta, koska laite on ulkoisesti hyvin samanlainen kuin muutkin Leican M-sarjan kamerat. M9 on kuitenkin tällä hetkellä pienin täyden kinokennon kamera ja pieni se onkin verrattuna mihin tahansa kennoltaan vastavaan peilikameraan.

Kädessä Leica M9 tuntuu oikealta kameralta erittäin tukevan rekenteensa ansiosta ja myös painonsa vuoksi. Vaikka M9 on suht pieni kamera, niin se ei missään tapauksessa ole taskukamera. Musta Leica on paljon peilikameraa vähemmän huomiota herättävä ja siten joissakin tilanteissa ehdoton valinta.

Käsitarkenteisena M9 on myös erikoisuus tänä päivänä, mutta tottunut käyttäjä tarkentaa Leicalla todella nopeasti eikä toisaalta voi syyttää kameraa, jos tarkennus ei ole kohdallaan.

Palaan Leica M9:n koekuvauksen merkeissä toivottavasti pian.

Leica X1

Tavallista kansalaista hieman lähemmäksi tulee Leica X1, jota saamme ostaa Suomessa vuodenvaihteen tienoilla. X1 on isolla kennolla varustettu pieni kamera kiinteällä objektiivilla. Kenno on sama 12,9 Mp:n Sonyn valmiste, jota käytetään mm. Nikon D90:ssä. Objektiivi on 24mm f/2.8, joka vastaa osapuilleen 35 mm objektiivia kuvakulmaltaan kinokoossa.

Kuvan tekninen laatu voi olla siis hyvinkin korkea, jos sakemanni on osannut softapuolen kunnolla. Siis saksalainen insinööri, sillä tämä kamera on suunniteltu ja valmistettu Saksassa eikä sillä ole mitään tekemistä esim. Panasonicin kanssa.

Valitettavasti tätä pikkuleicaa ei ollut nähtävänä, mutta kokoluokaltaan hieman Olympus Peniä ja Panasonic GF1:tä kookkaampi laite tulee olemaan sangen kiinnostava enkä malta odottaa, että pääsen kuvaamaan sillä.

Hintaa X1:llä on tietenkin enemmän kuin tavallisilla kameroilla, mutta ei kuitenkaan aivan mahdottomasti. Hinta asettuu n. 1590 euron tuntumaan. Tuo summa on aidosta Leicasta suorastaan alehinta.

Uutuuksien teknisiä tietoja on netti tulvillaan, joten en ala niitä tässä toistelemaan. Tapansa mukaan Dpreview on tehnyt erittäin hyvän esityksen aiheesta.

Meinasi unohtua, että ylläolevat kuvat otin Sony a550 kameralla ja 30 mm makro-objektiivilla. Kädet kuvassa eivät ole minun, mutta minäkin pidin Leicaa samankaltaisesti käsissäni.

Leica tulee

Noniin, nyt viimeistään tiedämme kaikki, että Leica on esitellyt kaksi uutta kameraa: M9 ja X1. Minä menen huomenna aamulla täkäläisen maahantuojan järjestämään lehdistötilaisuuteen, jossa luultavimmin saan ainakin hetken pidellä kädessä näitä uutuuksia.

Minulla oli aikanaan Leica M6, jolla en aivan hirveästi kuvannut, koska se ei sopinut silloin oikein hyvin kuvauksiini. Leican käyttö jäi harrasteluun ja kuvamäärät siten melko pieniksi. Digiajan tullen myin Leican pois enkä ole sitä hirveästi katunut.

Leica M8 ei oikein sytyttänyt, koska siinä on vajaakokoinen kenno eikä Leican hienoja objektiiveja voinut hyödyntää siten kuin kuuluu. Leica M9 kuulostaa ainakin paperilla erittäin mielenkiintoiselta, sillä se lienee kaikista digikameroista lähimpänä vanhanajan kameraa ilman mitään turhaa.

Voi olla, että hintansa puolesta M9 jää minullekin haaveeksi, mutta on hauskaa kuitenkin päästä hiukan ottamaan tuntumaa.

Huomenna kerron täällä blogissa ensituntumat Leican uutuuksista.

Lisää Sonya

Näppäilin tänään joitakin lisäkuvia Sony a550:llä. Kuvasin jpg-kuvia, koska taas kerran uuden kameran kyseessä ollen ei raakakuvia saa auki muulla kuin kameravalmistajan omalla softalla. No, toisaalta kuvan laatu ei varmaankaan ole missään uudessa kamerassa ostopäätöstä ratkaiseva tekijä, vaan päätökseen vaikuttanee enemmän käytettävyys ja kameran toiminta käytännön tilanteissa.

Sony tuntuu reagoivan hyvin kuvaajan toiveisiin. Tarkennus on varman oloinen eikä hapuile, mutta pienestä etsimestä on vaikea varmentaa onko tarkennus kuvaajan haluamassa kohdassa vaiko sen vieressä.

Kuvien katselussa on pieni, mutta kiusallinen viive, joka ei ehkä piinaa tämän tuotteen kohderyhmää, mutta minua se hiukan kiusaa. Myös kuvan suurentaminen ja suurennettuna selaaminen on aavistuksen tahmeaa.

Laukaisuääni on melkoinen lonksahdus, joka ei minua häiritse, mutta on kuuluvampi kuin esim. oman Nikon D700:n vastaava ääni ja saattaa jonkun mielestä olla liian kova. Ääni on tosin hyvin määrätietoinen ja antaa mielikuvan kovaan käyttöön tehdystä koneistosta.

Sony a550 ei ole kaikkein pienimpiä kameroita sarjassaan, joka on mielestäni ainoastaan hyvä asia. Laitteesta saa kunnon otteen ja käsittely on kaikin puolin helpompaa verrattuna joihinkin minirunkoihin. Järjestelmäkameran ei tarvitse olla mahdollisimman pieni, sillä pientä etsivä valitsee toisen tyyppisen kameran.

Sonyn toteutus live view-toiminnosta on kohtalaisen onnistunut, sillä tarkennus toimii aivan kuten etsimen kautta kuvatessakin eli siis todella nopeasti. Sonyn prismakotelossa on pieni ccd-kenno, joka välittää live view-kuvan ja näin peili voi olla alhaalla ja tarkennus toimia normaalisti.

Tuon menetelmän haittapuolena on kuvan rajautuminen näytöllä, joka näyttää vain n. 90% todellisesta kuva-alasta. Minä ainakin otan toimivan tarkennuksen erittäin mieluusti, vaikka kuva-ala ei aivan kokonaan näykään. Koko alankin saa näkyviin, mutta silloin tarkennus pitää tehdä käsin.

Tämä tänään ja jatkoa seuraa. Yllä parit kuvat Sonylla. Pilvet on kuvattu 70 - 300 millisellä ja muut kuvat 30 millisellä makrolla, joka on muuten aivan mainio yleislasi. Alin kuva toimikoon esimerkkinä live view tarkennuksen toiminnasta, sillä koiranpentu ei ollut hetkeäkään paikallaan. Kuvasin lattian tasosta kameran takanäyttöä käyttäen ja automaattitarkennuksella.