Päivän kuvat

Olen työstänyt valaisuohjeita salamalle ja tällä viikolla tulee ensimmäinen osa, jossa käsitellään aivan perusasioita. Valaisun perusasioita siis. Vanhan kertausta on tulossa, ainakin aluksi, mutta katsotaan mihin kaikki johtaa.

Tässä joitakin Nikon D300ässällä pikseleille tallennettuja näkymiä. Kaikki on kuvattu 35 mm f/1.8 objektiivilla.

Olympus E-P2 sähköinen etsin

Merkittävin ero uuden Olympus Pen E-P2 ja viime kesänä esitellyn E-P1 välillä on sähköinen etsin, josta tähystely muistuttaa perinteisen kameran etsimen läpi katselua. Tässä muutamia huomioita etsimen toiminnasta.

Etsin kytketään toimintaan sen takareunassa olevasta pienestä napista ja kun etsin on toiminnassa, niin kameran takaseinän iso lcd-näyttö ei toimi. Jos kuvaaja haluaa tehdä kameraan jotain säätöjä, jotka vaativat näytöltä katselua, niin etsin pitää kytkeä pois toiminnasta. Ainakin aluksi tämä tuntuu hiukan hankalalta.

Toivoisin, että Olympus tulevissa firmware päivityksissä tekisi seuraavan kaltaisen muutoksen kameran toimintaan, kun etsin on kytketty käyttöön. Esim. menu- tai toistonappia painamalla takanäyttö kytkeytyisi päälle ja sammuisi esim. laukaisimeen koskemalla.

Toinen toive olisi lukitus etsimeen, sillä nyt se saattaa kuvauksen kiihkeässä rytmissä luiskahtaa pois paikaltaan salamakengästä. Tämä kylläkin vaatisi mekaanisia muutoksia.

Etsimestä kuvaaminen on paljon mukavampaa kuin takanäytöltä. Kamerasta saa kunnon otteen ja esim. pitkähköillä suljinajoilla kuvaaminen on varmempaa. Suoraan sanottuna kamera tuntuu enemmän oikealta kameralta, kun siinä on etsin. Sähköinen etsin lukittuu normaaliasentoon, mutta sen voi kääntää pystyyn n. 90 astetta, joka mahdollistaa alaviistosta kuvaamisen.

Hämärässä sisätilassa kittizoomin teleasennossa aukolla f/5.6 etsimen kuva kohisee jonkin verran, mutta valovoimaisemmalla optiikalla kohina ei häiritse. Etsinkuva suurenee automaattisesti, kun käsitarkennusrengas liikahtaa ja suurennetusta kuvasta on helppo tehdä tarkennus. Suurennettu kuva muuttu hämärässä huonovalovoimaisella, esim. f/5.6, objektiivilla melkoiseksi puuroksi ja käsitarkennus voi olla hankalaa.

Kuvittelisin, että useimmat kuvaajat käyttävät automaattitarkennusta, joten tuo suurennetun etsinkuvan puuroutuminen ei mielestäni ole paha ongelma, eikä se valovoimaisilla ( parempi tai yhtäsuuri kuin f/2.8 ) objektiiveilla ole muutenkaan ongelma. Etsimen kuva on käyttökelpoinen niissä puitteissa kuin käsivaralta kuvaaminen on mahdollista tai järkevää.

Micro 4/3 kameroihin saa sovittimella kiinni lähes mitä objektiiveja tahansa, mutta silloin tarkennus on pakko tehdä käsin. Tässä tapauksessa sähköinen etsin on paljon parempi kuin takanäyttö. Kokeilin vanhaa Olympuksen 50 mm objektiivia ja tarkennus oli suhteellisen helppo suorittaa. Etsinkuva ei suurene automaatisesti, mutta silti tarkennus on vaivatonta.

Eihän sähköinen etsin ole peilikameran optisen etsimen veroinen, mutta useimmissa kuvaustilanteissa se on kameran takanäyttöä parempi vaihtoehto.

Ohessa Olympuksella kuvattu mahtava maisema :-) Ainakin meillä päin satoi lähes koko valoisan ajan, mutta aurinko pilkisti pilven takaa muutaman hetken ennen kuin meni horisontin taakse.

Olympus E-P2 Sulantoblogissa

Olin kuullut huhuja, että Olympus Pen E-P2 kamera olisi jo maassa, mutta tänään iltapäivällä sain yllättäen kutsun noutaa E-P2 pikakokeiluun viikonlopun ajaksi. No, mitäpä en tekisi lukijoideni hyväksi. Hyppäsin siis autoon ja lähdin hakemaan kameraa.

Viikonlopun aikana otan selvää miten sähköinen etsin toimii ja mitä uutta Olympus Penin viimeisin versio sisältää. Sain kameran mukana sovittimen Olympuksen filmiobjektiiveja varten ja Olympus Zuiko 50 mm f/1.8 objektiiivin. Uusi etsin nimittäin tekee vanhojen käsitarkenteisten kakkuloiden käyttämisen melko mukavaksi, kun tarkennus on helpompaa edelliseen Peniin verrattuna.

Palataan tähän aiheeseen siis huomenna syvällisemmin.

Muutama kuva Nikon D300s kameralla

Tässä joitakin kuvia Nikon D300s kameralla. En ole kuvannut yhtään kuvaa s-mallin edeltäjällä, joten en voi esittää mitään vertailevaa analyysiä. D300s on minulle helppo kamera, koska se on käytännössä hyvin samanlainen kuin oma kamerani, D700.

Nikonin käyttölogiikka ja säätimet ovat hyvät, parhaasta päästä mihin tahansa verrattuna, mutta minulle opettelukynnys on joka tapauksessa olematon. Kaikki tuntuu olevan kohdallaan ja kuvaamisen aloittaminen on hyvin helppoa.

Nikon tuntuu oikealta työkalulta heti kättelyssä. Etsinkuva on erittäin hyvä, tarkennus toimii varmasti ja kamera reagoi kuvaajan toiveisiin rivakasti.

Ensimmäiset tunnelmat ovat mukavat, mutta katsotaan miten jatko sujuu.

Kaikki nämä kuvat on otettu Nikkor 35 mm f/1.8 DX objektiivilla, jonka pitäisi löytyä jokaisen DX-kennoisella Nikonilla työskentelevän kuvaajan kameralaukusta. Se on hyvä objektiivi.

Keikalla valkoisella taustalla

Tässä yksi keikkakertomus, nehän ovat osoittautuneet suosituiksi.

Asiakkaani toive oli, että ihmiset ovat valkoisella taustalla ja näyttävät hauskoilta, innostuneilta tai muuten vaan hulluttelevat. Ei ole ihan helppo toive, sillä suomalaiset ovat usein melko vaatimattomia kuvissa ja haluavat esiintyä hillitysti. Kuten näistä parista esimerkistä näkyy, niin lopputulos on ihan kelvollinen. Helppoa kuvaajalle, kun mallit ovat näin hyviä, niin ei tarvitse kuin nappia painella.

Ennen laukaisimen painelua minun piti kuitenkin pystyttää tausta ja valot. Olin sopinut tietyn tilan käytöstä kuvaukseen ja koska olin ollut siellä ennenkin, niin pystyin etukäteen miettimään studion paikan.

Sillä välin kun pystyttelin valoja, niin maskeeraaja Sanna Liljamo laittoi mallit edustavaan kuntoon. Kuvausmeikki tekee ihmeitä ja vaikuttaa lopputulokseen ihan silmin havaittavasti.

Valkoinen tausta on sinänsä helppo tehdä, mutta huolellisella valaisulla lopputulos paranee merkittävästi ja kuvankäsittelyä tarvitsee tehdä vähemmän. Jos valkoinen on liikaa valaistu, niin kuvan kontrasti kärsii ja kohteen ääriviivat pehmenevät. Jos valkoinen on taas liian vähän valaistu, niin se ei ole valkoinen. Tässä tavoitteena oli juuri ja juuri puhkipalanut valkoinen.

Valaisin taustan kahdella 1 x 1 metrin tasovalolla, joissa kummassakin oli Elinchrone 600 Ws salama. Käytin tasoja, koska halusin mahdollisimman tasaisen valon, joka ei leviä kohteeseen.

Päävalona käytin yhtä 300 Ws salamaa heijastavalla sateenvarjolla. En erityisemmin pidä läpiampuvista sateenvarjoista, koska niiden valo leviää joka puolelle ja sitä on vaikeampi hallita. Kuvissa näkyvä neljäs salama oli varalla, jos sille tulisi tarvetta.

Halusin kuvausaukoksi melko pienen, joten päädyin aukkoon f/10 ( 8 2/3 ) ja koska taustan piti palaa hallitusti puhki, niin taustan valotukseksi säädin f/14 ( 11 2/3 ), eli yksi aukko ylivalotusta pääkohteeseen verrattuna. Nämä lukemat on siis mitattu kohdistuvasta valosta, joka on tavallaan absoluuttinen mittaustapa, johon kohteen väri tai sävy ei vaikuta.

Mitä kauempana tausta on kohteesta, niin sitä helpompi on hallita kummankin, kohteen ja taustan, valaistus toisistaan riippumatta. Toisaalta mitä kauempana tausta, sitä isompi sen pitää olla, varsinkin jos kuvaaja haluaa käyttää laajakulmaa.

Minä halusin käyttää laajakulmaa joihinkin kuviin ja koska vakio taustakartonki on n. 2,7 m leveää, niin en voinut laittaa taustaa kovin kauaksi kohteen taakse. Tässä tapauksessa kuvaustilan korkeus asetti myös omat rajoituksensa studion rakentelulle.

Merkkasin pienellä teipinpalalla kohteelle paikan, jonka päällä pyysin malleja seisomaan. Kuvattavia oli seitsemän ja valotin heistä yhteensä n. 300 ruutua, joista n. 100 heitin pois, koska ilme tai asento oli huono. Toinen esimerkkikuvista on tavallaan pilalla, koska kuvattavan käsi meneen ulos kuvasta. Pidän kuvasta muuten ja siksi käytän sen nyt tässä.

Kuvauksessa käytin Nikon D700 kameraa ja 24 - 70 mm zoomia. Kuvasin vaihtelevilla polttoväleillä ja kuvakulmilla taustan suomissa rajoissa.

Huom: Olen korjannut aukkoarvot oikein myös tuonne tekstiin. Alunperin olin kirjoittanut taustan aukoksi f/11, joka on tietenkin väärin.

Pentax K-7 lähti ja Nikon 300s tuli tilalle

Kamerat vaihtuvat, Pentax lähti takaisin maahantuojalle ja Nikon D300s tuli tilalle. Jos asiat menevät hyvin, niin saatan saada Nikonin kanssa samaan aikaan kokeiluun myös Canon 7D:n, mutta se asia on vielä hieman epävarma.

Olen vaihtanut kameralaukunkin toiseen, sillä Lowepro Classified vaihtui Tamrac Aero Speed Pack 85:een, joka on selkäreppu. Kerron lähiaikoina mitä mieltä olen tästä kalustonkantoratkaisusta.

Tällä viikolla on tulossa vielä yksi keikkaraportti ja ehkä jotain muutakin kiinnostavaa.

Tässä näin lyhyesti tänään, mutta huomenna enemmän asiaa taas.

Pentax K-7, viimeinkin

K-7 on tällä hetkellä parasta mitä Pentax tarjoaa digikuvaajalle ja K-7:n ominaisuudet ovatkin lupaavat. Runko on roiskevesitiivis ja säädöistä löytyy valinnanvaraa jokaiselle.

Minua kiinnostaa eniten jokaisessa kamerassa sen toiminta kuvaustilanteessa ja tietenkin kuvan tekninen laatu, mutta se on nykyään yleensä riittävän hyvä, vaikka eroja kameroiden välillä toki on.

Kuvaan aina raakana, joten tavallisesti jätän jpg-kuvien säätöön ja muokkaukseen tarkoitetut ominaisuudet omaan arvoonsa. Pentaxissa on mm. raw-kuvien kehitys mahdollista kamerarungolla, mutta en oikein näe mitään käyttöä tälle ominaisuudelle.

Pentax on hyvin tehdyn tuntuinen, se ei natise käsissä eikä tunnu muoviselta. Runko on pienikokoinen, mutta hyvä pidellä käsissä. Käytönapit ovat pääosin hyvin sijoitellut ja tärkeimmät toiminnot onnistuvat valikoihin menemättä.

Parin napin paikkaa kuitenkin vaihtaisin. Minulla on tapana erottaa laukaisin ja tarkennus toisistaan, jos se on mahdollista. Kytken tarkennuksen peukalonapille kameran takaseinään ja laukaisimelle ainoastaan sulkimen toiminnan.

Pentaxissa tarkennuksen voi kytkeä kameran takasenässä olevaan nappiin, mutta tuo nappi on hankalassa paikassa ja sitä painaessa käsi ei ole parhaassa kuvausotteessa. Valotuksen lukitusnappi sen sijaan on juuri siinä missä tarkennusnapin pitäisi olla. Näiden kahden napin paikkaa vaihtaisin keskenään ja käyttömukavuus paranisi huomattavasti.

Etsin on hyvä pikkukennoiselle kameralle ja näyttää koko kuva-alan, joka on tässä hintaluokassa harvinaista herkkua. Vaikka etsinkuva on hyvä, niin silti se ei ole lähelläkään esim. Nikon D700 etsinkuvaa kokonsa ja selkeytensä puolesta, mutta omassa sarjassaan se on parhaasta päästä.

Tarkennus ei ansaitse aivan täysiä pisteitä, sillä se ei ole aivan nopeimpien joukossa eikä tarkkuuskaan aina herätä luottamusta. Toki useimmissa tilanteissa nopeus riittää varsin hyvin, mutta epäluotettavuus on seikka, jota aivan erityisesti kammoan.

Kun Nikon D1 joskus kauan sitten tuli markkinoille, niin siinä oli absoluuttiseti ajatellen aika keskinkertainen automaattitarkennus, vaikka se saattoi siihen aikaan olla muihin kameroihin verrattuna suhteelisen hyvä. Minulle on kertynyt muitakin huonoja kokemuksia vuosien mittaan epäluotettavista tarkennusjärjestelmistä, jotka tekevät työnteosta tuskallista.

Kittiobjektiiveilla, varsinkin 50 - 200 mm, tarkennus meni välillä pieleen, vaikka kohde oli hyvin selkeä ja paikallaan. Kokeilu Pentaxin 16 - 50 mm f/2.8 huippuzoomilla ei tässä suhteessa parantanut asioita, sillä varsinkin laajakulma-asennossa tämäkin zoomi tarkentaa toistuvasti väärään paikkaan.

Kuvasin useita maisemia, joihin tarkentaessani keskimmäinen tarkennuspiste syttyi ja siten tarkennuksen olisi pitänyt olla jossakin kaukaisuudessa, mutta todellinen tarkennus olikin muutaman metrin päässä. Kyseessä saattaa olla yksilövika, josta selviää säätämisellä, koska ongelma oli sen verran paha. Teleasennossa tarkennus toimi laajakulmaa paremmin, mutta ei aivan täydellisesti.

Pentaxin automattinen tarkennuspisteen valintalogiikka ei ihan valjennut minulle, sillä kamera käytti lähes yksinomaan viittä keskimmäistä pistettä, jotka ovat kuvan keskustan tuntumassa. Tarkennuspisteet ovat etsimessä tarpeettoman pieniä ja ovat valaistuna liian lyhyen aikaa tarkennuksen yhteydessä.

Kuvan laatu on hyvä, kuten nykyaikaiselta digijärkkäriltä voi odottaa. Kohinaa näkyy hieman enemmän kuin olisi tarpeellista, mutta tämä on pitkälle makuasia. Minua pieni kohina ei häiritse, mutta jotakin toista se saattaa häiritä pahastikin. Omassa kuvauksessani Pentaxin suurin käyttökelpoinen herkkyys on tilanteesta riippuen 1600 - 2000 ISOn tienoilla.

Jossakin kameratestissä kerrottiin, että K-7:n dynamiikka olisi keskivertoa huonompi, mutta en huomannut mitään ongelmia tässä suhteessa. Kuvat ovat sävykkäitä, eikä huippuvalojen puhkipalaminen ollut riesa. Amerikan matkalta osa Pentaxilla ottamistani kuvista päätynee painettavaksi ihan lehteen asti.

Kuvanvakaaja on sisäänrakennettuna Pentaxiin, mutta ei ole kokemukseni perusteella kovin tehokas. Rungossa oleva vakaaja häviää tyypillisesti objektiivissa olevalle varsinkin pitkillä polttoväleillä, eikä Pentax K-7 ole poikkeus.

Pitkällä 50 - 200 mm kittizoomilla ei vakaaja toimi läheskään niin hyvin kuin lyhyemmällä 18 - 55 mm zoomilla. Onnistuin laajakulmallakin tuottamaan useita yllättävästi tärähtäneitä kuvia jopa 1/15 s. valotusajalla, vaikka yritin pidellä kameraa huolella ja vakaasti. Tuollaisella valotusajalla kuvaan omalla kamerallani ihan kelpo otoksia ihan ilman vakaajaakin.

Kyllä Pentaxin vakaajasta on epäilemättä hyötyä, mutta vakaaja ei vain ole niin tehokas kuin joissakin muissa kameroissa.

Pentaxin suurin kuvausnopeus riittää hyvin oikeastaan kaikkeen ja akkukin kestää pitkään. Muistikortin luukku voisi aueta hieman enemmän, niin kortin asettaminen ja poistaminen olisi helpompaa.

Amerikasta käsin raportoin, että kittiobjektiivit eivät oikein miellyttäneet minua. Molemmat edulliset kittiobjektivit välttävät kyllä, mutta minusta on hassua ostaa jonkin merkin huippurungon kaveriksi keskinkertaista optiikkaa. Sitä paitsi objektiivit eivät vanhene ja menetä arvoaan ollenkaan siinä tahdissa kuin kamerarungot.

Sain maahantuojan suosiollisella avustuksella kokeiluun Pentax DA * 16-50mm F2.8 ED/AL (IF) zoomin, joka edustaa Pentaxin ammattitasoista sarjaa. Tämä on kaikin puolin eri laite kuin kittizoomi. Rakenne on tukevampi ja tarkennus tapahtuu äänettömästi objektiivin sisään rakennetulla moottorilla.

Halusin kokeiluun jonkin valovoimaisen laadukkaan objektiivin, jotta olisin voinut arvioida K-7 runkoa paremmin. En siis ole tehnyt varsinaista objektiivikokeilua 16 - 50 mm kanssa, eikä aika edes ole ollut riittävä sellaiseen.

Minun on tietenkin helppo sanoa, että oma valintani K-7 rungon kanssa olisi ehdottomasti 16 - 50 mm hinnasta piittaamatta, kun en ole kumpaakaan ostamassa. Kuten aikaisemmin jo sanoin, niin objektiiveihin satsaaminen on paljon älykkäämpää kuin kamerarunkoon.

Hyvä objektiivi kestää ja toimii monen rungon elämän ajan. Eräs kolleegani vaihtoi juuri Canon 70 - 200 f/2.8 zoominsa uuteen kuvanvakaajalla varustettuun, koska vanha oli jo hieman kulunut. Ei ihmekään, sillä se oli ollut ammattikäytössä jo yli 10 vuotta, jota yksikään digikamerarunko ei olisi taatusti kestänyt.

Takaisin Pentaxiin. 16 - 50 millinen antaa lisähintaan parhaimmillaan kaksi aukkoa kittizoomia enemmän valovoimaa ja keskimäärin parempaa terävyyttä. Keskellä kuva on terävä jo täydellä aukolla kautta linjan ja himmetäminen levittää terävän alueen vähitellen kuvan reunoille.

Pentax 16 - 50 mm ei ole aivan parhaimpien zoomien tasoinen, mutta hyvä se on ja ehdottomasti kittizoomia parempi. Objektiivin käytös on tasainen polttovälistä riippumatta, jolloin kuvaajan on helppo oppia hyödyntämään sitä. Paras terävyys ja kontrasti esiintyy jossain aukon f/11 kieppeillä, jonne kannattaa himmentää, jos kuvan reunoilla tai nurkissa on sisällön kannalta tärkeitä asioita.

Minulla oli hyvät odotukset Pentax K-7 kamerasta, koska olin lukenut siitä kiittäviä arvioita ja koska pidin kovasti viime talvena kokeilemastani Pentax K-m kamerasta. Halusin pitää K-7:sta, mutta loppujen lopuksi en ihan täysillä innostunut siitä.

Pentaxissa on paljon hyvää, kuten etsin, sääsuojaus, sarjakuvanopeus, pieni koko ja laadukas mekaaninen olemus. Kuvasin Pentax K-7:lla monta hyvää kuvaa ja olen varma, että niin tekee moni muukin kuvaaja. Minä en kuitenkaan oikein päässyt sinuiksi K-7:n kanssa, mutta koska se on vain minun mielipiteeni ja jos Pentax kiinnostaa sinua, niin kannattaa käydä itse kaupassa kokeilemassa laitetta.

Top-Shotissa on ihan kohtuullinen paketti, johon kuuluu K-7 runko ja 16 - 50 mm f/2.8 zoomi. Vastaavilla ominaisuuksilla ei taida samaan hintaan mitään muuta kameraa saada, varsinkin, kun otetaan huomioon Pentaxin 150 euron cash back.

Video-ominaisuutta en juurikaan kokeillut, koska sen esittäminen netissä on osoittautunut hankalaksi ja täysikokoinen video vie ihan älyttömästi tilaa. Viiden sekunnin klippi taas ei oikein kerro mitään.

Dpreview on tapansa mukaan tehnyt lähes uuvuttavan kattavan testin Pentax K-7 kamerasta ja joissakin kohdin heidän kokemuksensa eroavat omistani. Testin yhteydessä on täydelliset tekniset tiedot ja se on muutenkin hyvää luettavaa, jos intoa riittää.

Tässä jutussa olevat kuvat on kaikki kuvattu 16 - 50 mm f/2.8 objektiivilla.

Pentax 16 - 50 mm f/2.8 saapui

Sain eilen perjantaina Pentaxin maahantuojalta K-7 kokeiluani varten edullisia kittizoomeja pätevämmän vaihtoehdon, otsikossa mainitun 16 - 50 mm f/2.8:n. Tämäkin on tavallaan kittizoomi, koska ainakin Top-Shotissa on Pentax K-7 + 16 - 50 mm f/2.8 kitti myynnissä.

Ainakin täällä Etelä-Suomessa on ollut koko tämän päivän aivan masentavan normaali marraskuinen sää, eli harmaata ja sadetta. Olen siksi oikeastaan vain napsinut sisällä jotain kuvia saadakseni ensituntumaa Pentaxin parempaan kittiputkeen.

Tein myös hyvin epävirallisia vertailuja 18 - 55 ja 16 - 50 zoomien välillä, mutta miten tahansa asiaa katsoo, niin kyllä kalliimpi ainakin tässä kohtaa on myös selvästi parempi. Varsinkin kontrastintoisto on 16 - 50 millisessä edullista serkkuaan parempi.

Molemmat objektiivit ovat parhaimmillaan n. 35 mm polttovälin tienoilla ja aukolle f/11 himmennettynä niitä on vaikea erottaa toisistaan, sillä tuossa kohtaa myös edullinen kittizoomi on erittäin hyvä.

Mekaaniselta rakenteeltaan 16 - 50 millinen on eri sarjaa kuin 18 - 55 millinen, mutta ei samalla tasolla kuin esim. 24 - 70 mm Nikkor, joka on kylläkin taas ihan eri sarjaa hinnaltaan kuin kumpikaan Pentax.

Katsotaan mitä saan aikaan huomenna ja maanantaina Pentax K-7 ja 16 - 50 mm f/2.8 yhdistelmällä. Palaan asiaan heti, kun minulla on jotakin mitä voin näyttää.

Kamat kantoon, Lowepro Classified 250 AW

Kameralaukku on tärkeä ja henkilökohtainen varuste valokuvaajalle. Laukun pitää suojata kuvauskalusto, mutta laukun pitää olla myös helppokäyttöinen ja hyvä kantaa mukana.

Olen käyttänyt n. neljä viikkoa Lowe Pro Calssified 250 AW laukkua, joka matkasi mukanani ihan Amerikkaan asti ja takaisin. Classified-sarjan laukut ovat olalla kannettavia ja ne on muotoiltu näyttämään mahdollisimman vähän kameralaukulta.

Laukun materiaalit vaikuttavat suhteellisen laadukkailta ja ulkopinta on likaa hylkivän oloinen. Suuren läpän alta paljastuu kaksi tilavaa sivutaskua ja päällä olevan vetoketjun avaamalla pääsee käsiksi kameroille ja läppärille tarkoitettuun tilaan. Läpän voi kiinnittää alareunastaan kahdella muovisoljella.

Sadesuoja on omassa taskussaan laukun takana. Minun ei onneksi tarvinnut kokeilla sadesuojaa, koska sää oli aurinkoinen joka päivä kokeiluni aikana :-) Laukun materiaali kestää pientä sadetta ilman suojaakin.

Classified 250 AW on tilava laukku. Matkalla minulla oli laukussa mukana seuraavat tavarat: Nikon D700 + 24 - 70 mm, Nikon D700 + 50 mm, Pentax K7 + 18 - 55 mm ja 50 - 200 mm, Nikon SB-900, Canon G11 ja Mac 15,4 tuuman MacBook Pro. Lisäksi oli jotakin pikkusälää, kuten pari ulkoista kovalevyä, Multiblitz radio-orjat, matkalla tarvittavia papereita ym.

En tietenkään kaiken aikaa pitänyt kaikkea mukanani, mutta esim. lentokoneessa kaikki tuo oli laukussa. Kun edellä mainitut tavarat olivat laukussa, niin se kyllä pullotti hieman, mutta kaikki roina mahtui sisään.

Tällaisessa laukussa kameroita ja objektiiveja pitää pinota jonkin verran päällekkäin, jos laukun kapasiteetin haluaa hyödyntää kokonaan. Laukun sisälle mahtuu pystyyn D700 runko ja esim. 70 - 200 f/2.8 zoomi, mutta D3 rungon sijoittelu samalla tavalla saattaa vaatia pientä sovittelua. En tosin kokeillut, mutta päättelin vaan.

Läppärille tarkoitettu lokero on samassa tilassa kameroiden kanssa, mutta esim. lentokentän turvatarkastuksessa olisi kätevämpää, jos läppärin saisi ulos laukusta avaamatta kameraosastoa.

Läpän alla olevat taskut ovat tilavat, mutta koska läppä on tosi iso, niin välillä taskuun pääsy tuntuu hieman työläältä. Laukun takana on tosin erillinen vetoketjullinen tasku, johon voi laittaa esim. matkalla tarvittavia papereita. Tasku on hieman matalaksi mitoitettu, sillä A4-kokoinen paperi tai lehti mahtuu todella tarkasti sisälle. Sentti enemmän korkeutta lisäisi taskun käyttömukavuutta roimasti.

Käytössä laukku oli hyvä ja mainituista pikkumoitteista huolimatta opin pitämään Lowepro Classified 250 AW laukusta matkan aikana. Classified ei todellakaan näytä kameralaukulta, joka on pelkästään hyvä asia. Iso läppä toimii hyvänä suojana sivutaskuille, vaikka läpän lukitussoljet olisivat auki.

Tilavaa olkalaukkua hakevalle Lowepro Classified 250 AW on mielestäni harkinnan arvoinen valinta, mutta kuten alussa sanoin, niin laukku on hyvin henkilökohtainen varuste, jonka vuoksi valikoimaan kannattaa tutustua huolella.

Laukun ostaminen on myöskin yllättävän vaikeaa, koska vasta muutaman viikon käytön jälkeen huomaa oikeasti toimiiko uusi laukku vai ei. Lowepro Classified 250 AW osoittautui toimivaksi minun käytössäni. Hyvään laukkuun kannattaa panostaa, sillä laukussa kulkevat tavarat ovat joka tapauksessa paljon laukkua arvokkaampia.

Lowepro Classified 250 AW maksaa alle pari sataa euroa ja tarkemmat speksit löytyvät täältä.

Päivän kuva

Tässä päivän kuva, joka ei ole aivan uusi, mutta julkaisen sen kuitenkin. Olen kuvannut tämän Pariisissa Riemukaaren päällä Olympus E-410 kameralla ja kittizoomilla.

Huomenna tulee taas enemmän tekstiä yhden tuotekokeilun muodossa. Kyseessä on Lowe Pro Classified AW 250 kameralaukku, jota käytin matkallani Kaliforniassa, josta palasin pari viikkoa sitten.

Missä viipyy Pentax K-7?

Joku lukija on jo ehkä ihmetellyt, että missä viipyy arvioni Pentax K-7 kamerasta. Arvio on tulossa, mutta olen päättänyt kirjoittaa lopullisen mielipiteeni vasta, kun olen kokeillut K-7 kameraa jonkin muun kuin kittiobjektiivin kanssa. Minulla on toiveita saada tällä viikolla jokin Pentaxin paremmista objektiiveista kokeiluun rungon kanssa.

Joitakin päiviä vielä siis pitää odotella ennen kuin Pentaxista tulee juttua tähän blogiin.

Yllä yksi Pentax K-7 kameralla ja 50 - 200 mm kittiobjektiivilla kuvattu otos.

Valaisuohjeet koko perheen peli-iltaa varten

Kuvasin pitkästä aikaa kuvatoimistokuvaa, kun kokonainen perhe oli lupautunut malliksi. Teimme muutamia eri aiheita ja sommitelmia, mutta suosikkini on tämä videopeliteema.

Halusin tehdä kuvan, jossa koko perhe pelaa tai osallistuu jotenkin videopelin pelaamiseen. Valaistuksen piti olla dramaattinen ja näyttää pelitilanteelta.

Aloitin laittamalla lattilalle sohvan eteen yhden salaman, jossa oli perusheijastin ja hunajakenno. En halunnut valon leviävän ympäri asuntoa ja siksi laitoin hunajakennon, joka rajaa valoa pehmeästi.

Laitoin valon eteen myös sinisen värikalvon. Sininen kalvo, jota käytin on niin sanottu half blue, 1/2 CTO, joka on tarkoitettu keinovalon osittaiseen kääntämiseen kohti päivänvaloa. Minulla kalvo oli salaman edessä, koska halusin salaman valosta hieman viileän sinistä.

Sininen valo osoitti nyt sohvaa kohti ja esitti videopelin ruudusta tulevaa valoa, mutta kuvasta tuntui puuttuvan jotakin. Pelkkä videopelin valo ei tuntunut riittävältä, joten laitoin vielä sohvan sivuille molemmille puolille n. parin metrin päähän salamat. Nämä valot olivat jalustoilla n. 1,5 m korkeudella.

Halusin näiden kahden sivulta tulevan salaman antavan mielikuvan jostakin asunnossa olevasta valonlähteestä. Halusin myös, että valo osuu vain tarkoin rajatulle alueelle ja siksi laitoin molempiin valoihin kapeat hunajakennot, mutta en käyttänyt mitään värikalvoja.

Olin kuvatessani polvillani ja kuvasin lattialla olevan valon yläpuolelta. Ohjasin malleja katsomaan lähelle lattialla olevaa valoa, jotta syntyisi mielikuva peliruutuun katsomisesta.

Loistavia malleja muuten koko perhe, katsokaa vaikka ilmeitä. Kiitos malleille vielä kerran!

Salamalaitteet olivat Elinchrome 300 ja 600 Ws kompaktisalamoita. Kuvasin Nikon D700 kameralla ja 24 - 70 mm objektiivilla. Muut kriittiset tiedot ovat: polttoväli 26 mm, aukko f/8, aika 1/40 s., ISO 200 ja valkotasapaino päivänvalolle. Kuva on melko suoraan kamerasta. Tein ainoastaan aivan pieniä sävynsäätöjä.

KORJAUS: Tarkkavainen lukija huomasi virheen tekstissä. Käyttämäni varikalvo on tietenkin Half Blue 1/2 CTB, eikä suinkaan CTO, joka on oranssi.

Missä vika, kun kuvat ovat huonoja?

Lukija lähestyi minua sähköpostilla, koska hänellä on ongelmia kuvaamisen kanssa. Hän lähetti muutamia kuvia ja kysyi miksi kuvat ovat niin ankean näköisiä. Hänen luvallaan näytän tässä yhden kuvan ja yritän selvittää mitä kuvatessa pitäisi tehdä, jotta lopputulos olisi tyydyttävä.

Katsotaanpa ensin miksi kuva on noinkin aneemisen värinen ja tunkkaisen oloinen.

Ensiksi, kuva on alivalotettu n. aukon verran, sillä kuvan vaaleat osatkin ovat aivan liian tummat. Pelkästään tämän korjaamalla, siis valottamalla oikein, tämä kuva paranisi huomattavasti.

Toiseksi kuvan valkotasapaino on siniseen kallellaan ja siksi kuva on hyvin kylmäsävyinen.

Nämä asiat korjattuani kuva näyttää tältä. Ihan siedettävä lievässä lumisateessa kuvatuksi, minun mielestäni. Lisääkin kuvankäsittelyä voisi tehdä, mutta mainitut kaksi seikkaa ovat pääsyy kehnoon lopputulokseen.

Tässä tapauksessa kuvaajalle olisi kuitenkin tärkeää saada jo kuvatessa valmista jälkeä, koska kuvankäsittely ei kiinnosta, eikä siihen ole aikaa. Tottahan se on, että yllä olevan kaltainen kuva pitäisi onnistua jo kuvatessa, sillä eihän tilanne ole mikään ihan mahdottoman vaikea.

En tunne aivan tarkkaan kuvaajan kameraa, Nikon Coolpix P80, joten esitän tässä muutamia kuvausvinkkejä, joista jonkun pitäisi toimia.

Tärkeintä olisi valita hyvä valaistus, joka rakennuksia kuvatessa olisi sivumyötäinen auringonpaiste. Aurinko siis paistaa kuvaajan takaa viistosti jomman kumman olkapään ylitse. Suomen talvessa hyvän valon odottamiseen saattaa kulua viikkoja, eikä se ei aina tule kyseeseen, joten...

Ensin valotus kohdalleen.

Kuvaa normaalilla P-asennolla tai aukon esivalinta-automaatilla.

Laita kuvatessa live histogrammi päälle, koska muuten valotuksen arvioiminen voi olla vaikeaa. Histogrammi näyttää miten sävyala jakautuu kuvassa. Histogrammin pitäisi tämän kaltaisessa kuvassa ulottua sekä vasempaan että oikeaan reunaan asti. Vasemmalla ovat tummat sävyt ja oikealla ovat vaaleat sävyt.

Käytä valotuksen korjailua, jotta saat histogrammin jakautumaan tasaisesti. Tässä kuvassa olisi pitänyt laittaa korjausasetukseksi +1. Jos histogrammia ei ole, niin kokeile valotuksen korjailua kuitenkin. Ota esim. kolme kuvaa -1, 0 ja +1 asetuksilla. Tärkeää olisi saada valotus oikein.

Käytä automaattista haarukointia, jos sellainen käytettävissä. Haarukoi kuvia esim. yhden aukon välein, aivan kuten edellisessäkin vinkissä, jolloin saat useimmilla kameroilla kolme eri tavalla valotettua kuvaa. Yhden noista kolmesta pitäisi olla lähellä oikeaa.

Sitten väri kohdalleen

Opettele käyttämään valkotasapainon käsisäätöä. Tässä kuvassa olisi voinut kokeilla esim. pilvisen päivän asetusta, jos automaatti ei tuota haluttua tulosta.

Lue kamerasi käyttöohje, kuvaa järjestelmällisesti samaa kohdetta eri asetuksilla ja pane merkille millä asetuksella lopputulos on paras. Opettele myös lukemaan kamerasi näyttöä ja pane merkille miltä oikein valotettu ja oikean värinen kuva näyttää kameran näytöltä katsottuna.

Valitettavasti kuvaaminen ei aina ole pelkkää napin painelua, ei edes kaikkien digiherkkujen keskellä. Toisinaan hyvään lopputulokseen pitää nähdä hieman vaivaa. Harjoittele, siis kuvaa paljon.

Toivottavasti tästä on jotain hyötyä. Vielä perusteellisempi opastaminen vaatisi oikeastaan ohjattua harjoittelua esim. työpajan tai kurssin muodossa.

Päivän Las Vegas

Tässä mielestäni hauska kuvapari Las Vegasista, kohteena Trump Tower. Kuvasin molemmat Nikon D700 kameralla ja 50mm f/1.4 AFS objektiivilla. Himmensin aukolle f/8, jotta sain syväterävyyttä kuvaan.

Tuosta ylemmästä kuvastahan minulla oli näytillä aiemmin Canon G11:lla kuvattu väljemmin rajattu versio.

Salamaohjeet ovat työn alla

Tannoisen lukijakyselyn vastaajat pyysivät kovasti salamavaloille ohjeita, siis valaisuohjeita. Minulla on homma työn alla, mutta hetki vielä menee, ennen kuin voin julkaista mitään. Olen yrittänyt miettiä loogista sarjaa, jossa lähdetään aivan perusteista. Yritän saada ensimmäisen osan ulos lähiaikoina, mutta en uskalla luvata mitään täsmällistä. Tulossa on joka tapauksessa.

Canon G11

Canon teki harvinaisen tempun digikameroiden historiassa alentamalla uuden kameran pikselimäärää vanhaan malliin verrattuna. Suurimpana tavoitteena lienee ollut kuvan teknisen laadun parantaminen korkeilla herkkyyksillä. Oli miten oli, niin 10 megapikseliä riittää oikein hyvin tämän tapaisen kameran käyttötarkoituksiin.

Kuvasin G11:lla reilun parin viikon työmatkani aikana Kaliforniassa sekalaisia kuvia, joita olen täällä blogissa jo näytellyt. Canon G11 on erittäin miellyttävä käyttää ja toimii etenkin matkakamerana hienosti.

Tärkeimmät kuvaukseen liittyvät säätimet ovat perinteiseen tyyliin kameran päällä olevaa kierrettävää mallia. Valotuskorjailun tai herkkyyden asettaminen käy näppärästi kiekkoa pyöräyttämällä. Vielä kun zoomauskin olisi mahdollista objektiivin juuressa olevaa rengasta kiertämällä.

Kääntyvä näyttö on sekin oiva lisä hyvään käyttömukavuuteen. Uusia kuvakulmia löytyy ihan huomaamatta, kun kameraa tulee pideltyä totutusta poikkeavissa asennoissa.

Optinen etsinkin löytyy, mutta en käyttänyt sitä kuin muutaman kerran. Etsimen tarkkuus ei ole kehuttava eikä näkyvissä ole mitään kuvaukseen liittyvää informaatiota. Hyvälaatuinen optinen etsin on tietenkin aina toivottava, mutta minulle takanäytöltä kuvaaminen ei ole ongelma tämän tyyppisellä kameralla.

Canon G11 tekee hyvää jälkeä pokkariksi ja parhaimmillaan kuva on hyvin terävä sekä sävykäs. Kuvasin kaikki kuvani raakana ja käytin enimmäkseen aukon esivalinta-automaattia, mutta täysautomaatti on oikeastaan ihan yhtä hyvä valinta.

Aukon valinnalla tällaisessa kamerassa ei ole samalla tavalla merkitystä kuin isommalla kennolla varustetuissa kameroissa. Valon määrä toki säätyy, mutta aukon vaikutus kuvan terävyyteen tai syväterävyysalueeseen on melko mitätön.

G11 valottaa ainakin minun makuuni oikein hyvin lähes aina. Kasvontunnistuksella on voimakas vaikutus valonmittaukseen, joka pyrkii valottamaan kasvojen mukaan.

Korkeilla herkkyyksillä kuvan terävyys pysyy hyvänä, vaikka kohina lisääntyykin. Olen tutkinut kuvia Lightroom 3 Beta versiolla ja näyttää siltä, että kun värikohinan poistaa korkeilla herkkyyksillä kuvatuista kuvista, niin jälki on melko käyttökelpoista.

Värikohinan poiston jälkeen jäljelle jää luminanssikohinaa, mutta se ei ainakaan minua haittaa. Tällainen kamera ainakin minulla olisi matkakamerana tai vastaavana ja siinä käytössä en epäröisi kuvata ISO 800 asetuksella, jos tilanne sitä vaatisi. Korkeammallakin herkkyydellä voi kuvata, mutta silloin kohina alkaa syödä yksityiskohtia, vaikka kuvan terävyys säilyykin melko hyvänä. Raakakuvissa on mukavasti työvaraa ja Canonin dynamiikka on käytännössä hyvä.

Pientä moitetta omassa käytössäni antaisin siitä, että tahattomia kameran taseinässä olevien nappien painalluksia sattui jonkin verran. Kamera on melko pieni ja näytön vieressä on tiheässä nappuloita. Kyseessä oli varmaankin oma kömpelyyteni, mutta seikka häiritsi jonkin verran.

Toivoisin myös, että muistikortin alustaminen olisi mahdollista jollakin näppäinyhdistelmällä Nikonin järjestelmäkameroiden tapaan. Minulla on tapana alustaa kortti kamerassa aina kuvien siirtämisen jälkeen ja alustaminen on valikoiden kautta työlästä. Sama vika on monessa muussakin kamerassa.

Canon G11 ei pysty järjestelmäkameran tekniseen laatuun, mutta sopivissa oloissa yltää lähelle ja omassa sarjassaan se on hyvä kamera. Mitään oikeasti pahaa moitittavaa on vaikea keksiä ja kokemusteni perusteella voin suositella Canon G11:a niille, jotka haluavat pienen monikäyttöisen kameran. Kehoitan kuitenkin ainakin kaupassa kokeilemaan Canonia omassa kädessä ennen ostopäätöstä.

Alla pari kuvaa, joista ylempi on 100% rajaus alemmasta. Kuvan tekniset tiedot ovat: polttoväli 6,1 mm, aukko f/4, aika 1/400s. ja ISO 80. Kuvasin raakana, avasin LR 3 betaversiolla ja tallensin parhaalla laadulla jpg:ksi. Terävöitys oli LR oletusarvoissa.

Herkkyyttä ja infoa

Olin tänään töissä ensimmäistä kertaa matkani jälkeen, mutta siltikin aikaero tuntuu rassaavan edelleen ja siksi näytän kuvia enempien sanojen sijaan.

Sekä Pentax K-7 ja Canon G11 kameroista tulee vielä tiivistetty yhteenveto, joten malttakaa vielä hetki.

Kameroiden lisäksi minulla oli matkassa mukana uusi laukku, Lowepro Classified 250 AW, josta kirjoitan myös käyttökokemuksia. Classified-sarjan laukut ovat vähemmän perinteistä kameralaukkua muistuttavia päältä ladattavia kamerakasseja.

Alla ISO 1600 esimerkit sekä Canonilla että Pentaxilla. Esimerkkikuvat eivät ole vertailukelpoisia, koska ovat otettuja aivan erilaisissa valaistusolosuhteissa, mutta antavat hieman osviittaa korkeiden herkkyyksien suorituskyvystä.

Canon

Pentax

Täällä on pieni galleria molemmilla kameroilla kuvatuista kuvista.

Vertailua

Kotona taas ja mitä parhaimpaan aikaan. Tulee oikein kunnon nyrkillä naamaan palautus todellisuuteen, kun reilun 30 asteen lämmöstä palaa lumisateeseen.

Tässä pieni epävirallinen vertailu Pentax K-7 ja Nikon D700 välillä, jossa objektiivin merkitys näkyy oikein selvästi. Vertailu on tietysti epäreilu siinä mielessä, että Nikon yhdistelmä maksaa Top Shotin hinnaston mukaan lähes kolme kertaa Pentax tuplakitin verran. Toisaalta taas Pentaxissa on enemmän pikseleitä, heh, heh.

Kuvat on otettu hieman eri polttoväleillä, Pentaxilla 18 mm ( kino 27 mm ) ja Nikonilla 24 mm, mutta älä anna sen häiritä, sillä tämän on tarkoitus olla vain pieni käytännön esimerkki. Suljinajat ovat molemmissa kuvissa pitkähköjä, mutta Pentaxin vakaaja on toiminut ja Nikonkuvaajalla on ollut vakaa käsi. Nostin Nikonissa herkkyyttä pykälän, jotta aika olisi ollut paremmin käsivaralta kuvaamiseen sopiva.

Nikonin kuvassa valotus on vajaat 1/3 aukkoa vaaleampi kuin Pentaxin kuvassa ja näin kamerat valottivat aukon esivalinta-automaatilla.

Pentaxin kittiobjektiiveissa minua vaivaa se, että kuvaustulokset ovat epätasaisia. Välillä jälki on ihan kohtuullista, mutta välillä taas ei. Tarkennus ei aina osu aivan kohdalleen ja kuvausaukko sekä -polttoväli vaikuttavat liian paljon kuvan tekniseen laatuun.

Hyvän objektiivin pitää mielestäni käyttäytyä loogisesti, koska muuten kuvaajan on vaikea päästä haluamaansa lopputulokseen. Kiinteäpolttoväliset objektiivit yleensä ovatkin aika suoraviivaisia, mutta zoomit ovat joskus aaltoilevia suoritukyvyltään, kun polttoväliä vaihdetaan.

Kuten jo sanoin hinnan puolesta tämä vertailu on kohtuutonta, mutta nämä kamerat minulla nyt sattuivat olemaan mukana samaan aikaan. Haluaisin todella kokeilla Pentaxia laadukkaalla objektiivilla, niin näkisin kameran todelliset kyvyt.

Amerikassa ihmiset osaavat lentää

Tässä vielä parit näytteet molemmilla kokeilussa olevilla kameroilla. Maisemat ovat Pentaxilla ja kaksi muuta ovat Canonilla kuvattuja. Alin kuva on Los Angelesista alueelta, jossa maastopalot riehuivat jokin aika sitten.

Molemmat kamerat ovat toimineet hienosti koko matkan ajan. Canonin akku on kestänyt mielestäni hyvin, sillä tänään laitoin akun lataukseen ensimmäisen kerran sen jälkeen, kun lähdin Suomesta. Olen kuvannut Canonilla vajaat 600 kuvaa eikä akku ollut vielä täysin tyhjä.

Canon G11 on käyttömukavuudeltaan pokkareiden parhaimmistoa ja kuvien tekninen laatu on parhaimmillaan hyvä. Objektiivin polttovälialue kattaa mukavasti esim. lomakuvaajan tarpeet ja objektiivi on laadultaan hyvä.

Pentaxista en vielä oikein tiedä mitä sanoisin. Kameran ominaisuudet ovat kattavat ja pahoja puutteita on vaikea keksiä. Kaikesta huolimatta en ole oikein päässyt sinuiksi Pentaxin kanssa, mutta en pysty sanomaan mitään selvää syytä siihen.

Kittiobjektiivit ovat sääsuojattuja, pieniä ja kevyitä, mutta optinen laatu ei tee oikeutta K-7 rungolle. Objektiiveilla kuvailee matkamuistokuvia, mutta kriittiseen työhön niistä ei ole.

Pentax K-7 on pienikokoinen, siinä on kohtalaisen hyvä etsinkuva ja monta muuta hyvää seikkaa puolellaan. Olen melko varma, että hyvällä objektiivilla varustettuna Pentax K-7:sta olisi paljon helpompi pitää.

Kuten olen jo aikaisemmin sanonut, kirjoitan molemmista kameroista tiivistetyn yhteenvedon kunhan pääsen takaisin kotimaahan.

Takaisin linjoilla

Ei ole aina helppoa bloggaaminen, ei edes maailman suurimmassa pelihelvetissä Las Vegasissa. Olin kuvaamassa autoharrastajan paratiisissa SEMA Showssa Vegasissa ja kuvaus sujuikin hyvin, mutta nettiyhteys ei niinkään.

Messuilla oli verkko tarjolla median edustajille, mutta koska en halunnut kuljetella läppäriä mukana, niin bloggaaminen jäi. Hotellistani olisi teoriassa saanut yhteyden, mutta käytäntö ei ollut samalla tasolla, joten päätin luovuttaa suosiolla.

Tässä nyt kuitenkin muutama kuva Las Vegasista. Aivan ylin kuva on kuvattu Pentax K-7 + 18 - 55 mm yhdistelmällä. Valotusaika oli 3 s. aukolla f/11 ja ISO 200 herkkyydellä. Käytin jalustaa, mutta käsivarallakin olisi voinut jotain samankaltaista saada aikaan, jos olisi kuvannut suuremmalla aukolla ja ottanut tukea metalliaidasta, jonka läpi kuvasin.

Pari alempaa kuvaa on Canon G11:lla kuvattuja. Päivällä kuvatussa ei ole mitään erikoista teknisessä mielessä, mutta iltakuvassa pidin kameraa jalkakäytävän reunalla lähes maan tasossa. Pidin kädellä kameraa kallellaan, jotta sain rakennukset kokonaan kuvaan. Valotusajaksi tuli 1/5 s. täydellä aukolla f/2.8 ja herkkyydellä ISO 80.

Lightroomissa on ilmeisesti hieman outo profiili Canonille, koska kuvista tulee pliisun värisiä ja valotusta tulee lisää kuin itsestään. Olen joutunut korjaamaan valotusta alaspäin miltei joka kuvassa, vaikka kamera valottaa aivan oikein. En ole matkan aikana ehtinyt perehtyä syvemmin asiaan, mutta se pitää selvittää kunhan pääsen kotiin.