Olen sivusta seurannut kommentteja, joita Joren kameravertailuun on tullut. Jostain ainakin minulle täysin käsittämättömästä syystä osa kommenteista on ollut lähestulkoon vihamielistä. Mitä ihmettä?
Tämä nimenomainen vertailu oli käsittääkseni aivan alusta asti tarkoitettu vitsiksi. Ei kai kukaan ihan tosissaan ala kuvaamaan jollain Halinan tapaisella kameralla tänä päivänä, muuten kuin kokeeksi tai fiilistelläkseen menneitä aikoja.
Sanomalehden kuvaaminen oli myös vitsi ja niin ilmeinen, että se olisi pitänyt kyllä huomata. Varsinkin kun kuvaajana on Joren tapainen kamerankäyttäjä, jota testit oikeasti eivät voisi kovin paljon kiinnostaa. Tällaisia kohteitahan innokkaat pikselirunkkaajat kuvaavat kaiken aikaa sen sijaan, että nauttisivat valokuvaamisesta kuvaamalla ihan oikeita valokuvia.
Ihmettelen mistä näille kommentoijille on tullut niin paha mieli, että sitä pitää purkaa jopa tässä blogissa. Se paha mieli ei voi johtua Joren kameravertailusta.
Sanomalehti on täysin järjetön kuvauskohde, mutta ei kukaan halua pahemmin kommentoida muitakaan kuvausaiheita. Kun kirjoitan jonkun tekniikkajutun, niin kommentteja tulee, mutta kuvia ei kukaan halua kommentoida. Tarkoitan kommentointia keskusteluhengessä.
Kun olin vielä aloitteleva valokuvaaja, niin en voinut sietää muita kuin selkeästi esittäviä valokuvia. Jos joku kuva oli niin sanottu taidekuva, eikä esittänyt mitään konkreettista asiaa, niin sivuutin sen taiteellisena paskana. Minuä ärsytti miten joku oli tuhlannut aikaansa moisen roskan tekemiseen ja sitten vielä kehtasi esitellä sitä julkisesti.
Luulen, että reaktioni johtuivat ainakin osittain siitä, että olin epävarma oman kuvaamiseni suhteen. En osannut tai uskaltanut laittaa tunnetta peliin kuvatessani ja siksi en voinut ymmärtää, jos joku toinen osasi. En osannut pitää hauskaa kuvatessani, koska yritin aivan vimmatusti tehdä teknisesti hienoja kuvia, joissa kaikki on kohdallaan.
Nyt, kun olen kuvannut työksenikin jo kohta 30 vuotta osaan suhtautua kuvaamiseen paljon vapautuneemmin kuin silloin aloittelevana kuvaajana. Uskallan pitää hauskaa ja nautiskella kuvatessani.
Kun näen valokuvan, josta en ehkä pidä tai joka ei heti ensi vilkaisulla oikein tipahda, niin katson kuvaa ja ainakin yritän miettiä miksi kuva on tehty. Yritän miettiä miksi en pidä kuvasta, koska joku syyhän siihen pitää olla. Olenkin huomannut, että nykyään pidän valokuvista paljon enemmän kuin 30 vuotta sitten.
Saattaa olla, että tällaiset lähes vihamielisten nimettömien kommenttien lähettelijät ovat vielä omassa kuvaamisessaan siinä henkisessä vaiheessa, että he ovat epävarmoja eivätkä pysty oikeasti nauttimaan kuvaamisestaan. Kun he näkevät, että jollakin toisella on hauskaa se aiheuttaa ahdistusta sekä pahaa mieltä.
Minä nautin valokuvaamisesta nyt ehkä enemmän kuin koskaan aikaisemmin ja siksi en voi suhtautua vakavasti Joren tekemän kameravertailun kaltaisiin juttuihin. Juttu oli hyvä, minä pidin siitä ja se viihdytti minua, vaikka en ehkä itse olisi samalla tavalla kirjoittanutkaan.
Tässä on muutama kuva, joita kuvatessani minulla oli hauskaa. Toivottavasti edes jollakin on hauskaa katsella niitä, sillä sekin olisi minusta hauskaa.
Tämän jutun kommentointi vain omalla nimellä, kiitos.
22 kommenttia:
Pääsin vihdoin täältä Borneon saaren surkeiden nettiyhteyksien takaa katsomaan blogiasi. Hyvä blogi, yritän päästä tänne useammin. Täällä näyttää olevan muitakin vanhoja tuttuja. :-)
Nimimerkki Jore Puusan henkilö on yli miesmuistin (5 vuotta) ajan herättänyt vihamielistä vastakaikua. Tulin jo kauan sitten siihen tulokseen, että se on Joren tarkoituskin, niin itsetarkoituksellisen provosoivia hänen kirjoituksensa usein ovat. Joren huumorintaju poikkeaa täysin ainakin omastani, mutta hänellä kuitenkin on sellainen. Esimerkkinä vaikkapa Joren vuosia sitten yksityispostissa minulle lähettämä uhkaus haasteesta oikeuteen, jos en julkisesti pyydä anteeksi hänen "maineensa mustaamista". Haastetta ei tullut, joten se oli siis joremainen vitsi. En provosoitunut.
Eräs kirjoittaja jo ehdottikin Joren suhteen Mauno Koiviston mainiota ohjetta provosoitumattomuudesta. Kannatan lämpimästi. Kokemukseni mukaan Jorekin kyllästyy räyhäämiseensä, kun lukijat lakkaavat provosoitumasta. Joren provosoitumiseen emme voi vaikuttaa, mutta jokainen voimme vaikuttaa itseemme.
Jatka Matti samaan malliin. Käyn lukemassa mielenkiintoista juttuasi raw-kuvista, kunhan saan digikamerani korjautettua. Trooppisessa sademetsässä asumisessa on omat huonot puolensa, mm. elektroniikan lyhytikäisyys ja korjaamoiden löytämisen vaikeus. Tai ehkä korjaan itse yhden vanhan Petrin pokkarini ja ostan filmiskannerin. Ehkä täältä saa vielä jostain oikeaa filmiä.
Viisaita sanoja Matilta.
Huumori on tunnetusti vaikea laji, eikä Joren kirjoituksista ole aina helppoa päätellä, onko kyseessä vitsi, vai onko hän ehkä tosissaan.
Minusta hauska tuo kuva "kaksitehosilmälaseista". :-)
t. PR
Terve Matti,
On ikävää, mutta niin tämän päivän hengen mukaista, että suurin meteli ja kommenttien perusteella kiinnostus tulee tekniikkaan liittyvistä jutuista.
Mutta haluan vielä valaa uskoa ja jakamista sinulle myös kuvalliseen puoleen. On meitä, jotka nauttivat siitä puolesta todella paljon.
Mielestäni tämä blogi on mielenkiintoisin seurattava tämän alan blogeista ja seuraankin sitä säännöllisesti saaden tuoreet jutut syötteenlukijaani.
Tämänkin jutun kaltaiset mustavalkeat katukuvat on äärettömän kiehtovia ja ne herättävät monenlaisia ajatuksia. Jos sinulla on hauskaa niitä kuvatessa, on eetterin tällä laidalla taatusti yhtä hauskaa ja nautittavaa niiden katseleminen.
Itse tykkään tehdän siten, että luen tekstit ja sen jälkeen keskityn kuvien katseluun ajatuksen kanssa, koska mielestäni niissä on tämän blogin ehdoton anti.
-Antti-
Joren kameratesti oli sopivan ärhäkkä, hieman provosoiva, kerta kaikkiaan hauska. Samoin juttu kuvatoimistokuvauksen kulta-ajasta oli todella mielenkiintoinen. Näitä Jorelta lisää.
Jokaisella kirjoituksella on oma historiansa, joka ulottuu kauas sen tekstin taakse. Jokainen kirjoittaja on oman historiansa vanki. Halusipa hän sitä tai ei.
Kovin paljoa ei tarvitse selailla valokuvauksen ympärillä käytyjä nettikeskusteluja huomatakseen, millä kielenkäytön tasolla Joren julistukset siellä liikkuvat. Hänen kanssaan hiemankin eri mieltä olevat ovat varkaita ja paskoja, ainakin paskamaisia. Henkilökohtaista herjaa lentää kuin kuolaa raivotautisen suusta. Niistä on Joren aina mainostama hyvä kotikasvatus kaukana. Mm. eräässä kommentissa mainittukin Petteri Järvinen on saanut näistä pärskeistä vähintäänkin itselleen kuuluvan osansa. Ainakin Joren mielestä Petterille sopivan määrän. Vanhan sanonnan mukaan kun liika kun on liikaa, mutta kohtuus on yleensä liian vähän.
Sitä saa mitä tilaa. Jore on tilannut näitä kommentteja riittävän pitkään, riittävän kuuluvalla äänellä ja selkeällä artikuloinnilla, joka ei jätä sanomaa ja sen kohdetta epäselväksi. Siksi näihin varsinaisen teeman ulkopuolelta tuleviin kommentteihin on syytä varautua jatkossakin Joren ollessa keskustelussa mukana. Riippumatta Joren omien kommenttien sisällöstä ja tyylistä. Siinä kun ei enää auta vetäytyminen hurskastelun taakse ”Puolustan vain ammattilaisia”, ei edes CV:n esittäminen.
Oikein Matti! Kyllä pitää uskaltaa ilmoittaa nimensä, jos aikoo osallistua tässä blogissa oleviin keskusteluihin ja kommentteihin.
Joskus tuntuu siltä, että jotkut näistä nimettöminä raukkamaisesti puskista ampuvista henkilöistä vierailevat lähes jokaisessa netissä olevissa blogeissa, koska heidän epäasiallinen kirjoitustyylinsä on aina niin samanlaista riippumatta siitä, mitä asioita niissä käsitellään. Onko heillä mielenterveysongelmia vai pelkuruuttanko haluavat pysyä nimettöminä?
Uskon, että tässäkin blogissa esitetyistä jutuista, sekä meidän lukijoiden kommenteista ja mielipiteistä voidaan olla ja saakin olla eri mieltä, mutta kyllä ne pitää tuoda julki korrektisti noudatten nettietikettiä. Mitenkäs muuten sitä hedelmällistä keskustelua sitten syntyy?
Nykyisiä pikselipellejä edelsi filmiajan viivavillet. Linssin piirtokyvyn piti olla 100 viivaa/mm. Näiden viivavillejen piti saada parhaat, kovaan ammattikäyttöön tarkoitetut kinorungot Canonilta tai Nikonilta ja niihin kalliit huippulasit, vaikka näiltä valmistajilta löytyi ihan hyvät amatöörikäyttöön tarkoitetut rungot ja objektiivit. Äveriäimmille ei riittänyt sitten mikään muu kuin Leica.
Näillä ammattivehkeillä kuvattiin kuitenkin monesti amatöörikäyttöön tarkoitetuille värinegatiivifilmille ja kuvat tilattiin 10-kokoisina. Kameraseurojen jäseniä lukuunottamatta aika harva vedosti ottamansa mustavalkokuvatkaan, vaan teetätetti ne suurissa valokuvalaboratoriossa ja 10-koossa.
Teknisesti ne eivät eronneet tuossa koossa juurikaan jollain hyvällä amatöörikameralla otetuista kuvista.
Jokainen saa toki käyttää rahansa niin kuin parhaaksi katsoo ja jos siitä tulee hyvä mieli, niin aina parempi. Muistetaan me amatöörit kuitenkin se, että loppujen lopuksi homma on korvien välissä eikä pelkästään hyvissä välineissä, vaikka ne helpottavatkin tätä hauskaa ja mielenkiintoista harrastustoimintaa :-)
Jäi vielä kertomatta edellisessä kommentissani, että kyllä mustavalkokuvassa on voimaa kun sen oikein osaa.
Kuten Pekka Raninenkin sanoi, on tuo kaksitehosilmälasikuva kerrassaan mainio. Muissakin kuvissa on onnistuttu vangitsemaan juuri se kuvan sisällön kannalta oleellinen hetki, joka ei enää toistu.
lainaus---
Hänen kanssaan hiemankin eri mieltä olevat ovat varkaita ja paskoja, ainakin paskamaisia. Henkilökohtaista herjaa lentää kuin kuolaa raivotautisen suusta.
lainaus---
--------------------------------
Ok, ok.... saitte mitä halusitte.
Jätän tämän Matin blogin nyt heti rauhaan.
En halua, että hänen hyvää työtään valokuvauksen suhteen pilataan minuun kohdistuvalla saastalla.
Nimeni vetää paikalle ne, joita valokuvauksessa kiinnostaa vain valokuvauksen tuhoaminen.
Kiitos kuitenkin, että sain mahdollisuuden kirjoittaa muutaman tekstin.
Suomi on maa, jossa pyritään lakaisemaan matalaksi kaikki toisenlainen ja siinä myös poikkeuksetta onnistutaan.
Jore Puusa
Voihan muna, fiksumpi olisi ehkä tajunnut "omalla nimellä" tarkoittavan kokonaista nimeä, mutta google-tili automatic laittoi vain etunimen.
Noh, sainpa kommentointineitsyyteni korkattua, vaikkei sitä kukaa päässyt todistamaan. Vielä kun muistaisi mitä vuodatin...
Olen huomannut, että tällainen "vihamielisyys" ei koske pelkäästään valokuvausta, vaan samaa näkee esim. IT-alan keskustelupalstoilla.
Valitettavaa, että tällaista näkee paljon juuri suomalaisilla keksustelupalstoilla.
Missä ovatkaan hyvät tavat ja korrekti käytös?
Tarkoitukseni suinkaan ei ollut ajaa Jorea pois tästä blogista, vaan innostaa häntä jatkamaan asiallisten ja hauskojen kirjoitusten tekoa. Sen hän näköjään myös osaa, vaikka esittää ”vaatimattomana”, että ei tule koskaan kirjoittavien toimittajien tontille. Miksi ihmeessä ei tulisi, kun kynä on terävä ja asiaakin löytyy. Tuskin muut bloggerit pitävät sitä hirveänä ”heidän ammattinsa varastamisena”.
Halusin vain varoitella siitä, millainen kalabaliikki Joren mukanaolosta lähes poikkeuksetta syntyy. Enkä näköjään turhaan. Onko vika sysissä vai sepissä vai ehkä molemmissa, sen voi jokainen aivan omin aivoin päätellä käymällä kurkistamassa jotakin Joren ryydittämää nettikeskustelua. Vaikka täällä
http://pjarvinen.blogspot.com/2009/10/
yha-hienompia-kameroita-mutta-kenelle.html
tai täältä
http://tuhatsanaa.net/
harrastelijakuvaaja_ammattivalokuvaaja_60
Muuten olen Merjan kanssa samaa mieltä:
I also want Jore back.
Itse pidän Joren tyylistä kovasti. Se ei kumartele kuvia eikä usko mitään ennenkuin itse testaa ja kokeilee. Olisi tappio jos Joren kirjoituksia ei tulisi jatkossa.
Matin kommenttiin kuvaamisen hauskuuden unohtamisesta yhdyn myös täysin. Hyvä kuva tulee silloin kun hoknoksottimet keksivät jonkun kiinnostavan kohteen, hauskan kuvakulman tai valon leikin, jonka haluaa (ja osaa!) tallentaa.
En olisi etukäteen uskonut Halinan linssin erottelukyvyn olevan G11:n luokkaa. Tämän osoittamisesta suurkiitokset Jorelle.
Minäkin pidän Joren tyylistä, kun hän vaain malttaisi jättää henkilökohtaisuuksiin menemisen vähemmälle painoarvolle. Kuvia kumartamattomuus ja rakkikoiramainen räksytys yhdistettynä prinsessanherkkään hipiään ovat tosin minusta kaksi eri asiaa, mutta tämä on tietysti näkemysasia.
Halinan linssin ja G11:n erottelukyvystä testi ei kerro mitään, ovathan G11:n kenno ja kinofilmi kooltaan ihan eri luokkaa. Monen asian yhdistelmänä saadut lopputulokset näyttävät olevan suunnilleen samaa luokkaa testattavissa kameroissa. Se on ainoa johtopäätös, mitä testistä voidaan vetää.
Oikein maukkaita kuvia jo näin puhelimen ruudulta katsottuna. Täytyy vilkaista uudestaan kun pääsen tietokoneen ääreen. Monesti en mv-kuvista niin innostu. Lieneekö yhtenä syynä se, että aloitin kuvaamisen vasta väriaikana.
Kuvaaminen ja kuvien katsominen on tosiaan hauskaa ja turhasta negatiivisuudesta ei ole kuin haittaa. Blogistasi onkin tullut vakipaikka, jossa käyn aika usein pyörähtämässä.
Minut nämä Matin mv-kuvat jättivät aika kylmäksi. Pysähdyin oikein hetkeksi miettimään, miksi näin. Eihän kuvissa sinänsä ole mitään vikaa. Ne ovat teräviä ja sävykkäitä eikä sommittelussakaan on mitään suurempia puutteita.
Itsekin harrastan vastaavanlaisten kuvien ottamista. Onko se nimeltään katukuvausta tai näppäilyä, ei väliä. Ne ovat kuitenkin satunnaisesti syntyneitä, yleensä kuvattavien huomaamatta ja kuvaajalle tuntemattomista henkilöistä. Minunkaan kuvistani eivät muut ole yleensä kiinnostuneita. Omasta mielestäni taas ne ovat hienoja ja kuvaavat kuvaushetken tunnelmaa osuvasti.
Olisiko syy tähän, että katsojalta puuttuu kokonaan kuvaan liittyvä konteksti (toisin kuin paikalla olleella kuvaajalla)? Henkilöt ovat tuntemattomia. Aika, paikka ja taustatarina niin ikään. Ne ovat vain kuvia ilman kiinnitystä mihinkään. Näitähän on maailma täynnä. Kuvan visuaalisuuden pitää olla ihan toista luokkaa, ennen kuin se alkaa kiinnostaa pelkkänä kuvana.
Tästä ei kannata provosoitua. Ensinnäkin minä olen tässä oikeassa ainoastaan ja vain omasta puolestani – tosin siinä sitä suuremmalla asiantuntevuudella. Joku toinen voi ja toivottavasti kokeekin esim. nämä kuvat toisella tavalla. Toiseksi en ole lainkaan sitä mieltä, etteikö tällaisia kannattaisi laittaa nettiin. Siellä olevasta visuaalisesta saastasta nämä kuvat kokoavat ihan eri svääreihin. Kerroin vain, miksi suurin osa ihmisistä sivuuttaa olankohautuksella nämäkin kuvat ne nähdessään. Se ei johdu kuvien huonoudesta vaan siitä, että ne eivät kosketa heidän elämäänsä millään tavalla.
Kahdet silmälasit-kuva oli kyllä minustakin varsinkin aiheena hauska. Tällaisten enempi vähempi salaa otettujen kuvien ongelmana tuppaa olemaan vain se, että kuvan sommittelu jää aina jotenkin puolitiehen. Tässäkin olisi toivonut jotain kuvassa näkyvää osviittaa sille, miksi miehellä on kahdet lasit.
Tämä oli toisen katukuvaajan, ei edes ammattilaisen näkemys Matin kuvista. Kuten sanoin, omani eivät kuvina ole ainakaan parempia, mutta minua (ja kuvissani olevia) enemmän koskettavia. Edellä mainituista syistä.
Jore Puusa kirjoitti
"Jos olisin tehnyt testin lähes 50 vuotta vanhalla M2:llani ja sen 35 mm Summicronilla, esivalottaen negan loivemmaksi, olisi jälki hakannut Canonin mennen tullen."
Matti Blomqvist kirjoitti...
"Itse pidän Joren tyylistä kovasti. Se ei kumartele kuvia eikä usko mitään ennen kuin itse testaa ja kokeilee."
Henri Heinonen kysyy
"Joren jos olisin tehnyt on nähtävästi sama asia kuin tavallisen pulliaisen tein?"
Komppaan Voitto Siukolaa kontekstin puuttumisessa ja jutun kaltaisiin kuviin olisi mukava saada joku ihan lyhyt pohjustus, esim vaikka ollaanko missä päin Suomea tai muuta maailmaa. Ei välttämättä näihin niin perusteellista, kuin työkeikoistasi kertovissa. Olet tainnut näin yleensä tehdäkkin, mutta ihan yleistävästi tuli mieleen.
Jokohan Joren voisi jättää rauhaan? Hän on sentään jotain tässä maassa amatööripelleihin verrattuna. Olen varma, että Joren tasoinen ammattilainen ei ihan pienestä ota hernettä nenäänsä, mutta rajansa kaikella.
Kaikille Joren poistumisesta huolestuneille tiedoksi, että ei hätää. Joren rankaisee meitä epäuskostamme muutaman päivän tai viikon, antaa meille sitten anteeksi ja palaa taas julistamaan ainoaa oikeaa näkemystä valokuvista, niiden ottamisesta ja ottajista, katsomisesta ja katsojista, tulkitsemisesta ja tulkitsijoista sekä ystävälliseen tapaansa opastamaan hänen kanssaan eri mieltä olevia oikeaan näkemykseen.
Tämä sama kuvio on toistunut samanlaisena niin monta kertaa kaikissa yhteyksissä, joissa Jore on mukana, että alan uskoa sen olevan kaiverrettuna luuhun hänen kallonsa sisäpuolelle. Samasta syystä en enää usko Joren kykyyn ja haluun kehittyä ja oppia uutta esimerkiksi käytöstavoista. Ainoa keino välttää palstatilan täyttyminen keskustelusta Joresta on välttää provosoitumasta hänen kirjoituksistaan. Se ei ole helppoa, koska Jore lisää kierroksia kunnes joku provosoituu ja hän saa haluamansa rähinän aikaan. Lisäksi hänellä muiden "jeesusten" tapaan on opetuslapsia ja muita myötäilijöitä, joita hänen käytöksensä innostaa hyökkäämään Mestarinsa "vihollisia" vastaan ja pian meillä onkin täysi rähinä päällä.
Olkaamme ystävällisiä kaikille Matin blogin lukijoille ja älkäämme provosoituko kenenkään kirjoituksista, tämä mukaan luettuna. Siten jää enemmän tilaa keskustelulle valokuvista ja valokuvauksesta.
Minäkin olen sitä mieltä, että Joren näkemyksellä ja kokemuksella varustettua kirjoittajaa ei kannattaisi savustaa ulos typerillä asiattomuuksilla. En minäkään Joren housuissa kauaa viihtyisi blogissa, jossa tulee vain kuraa silmille. Asiallinen kritiikki on ihan eri asia. Siitähän Joren kaltainen ammattilainen varmasti on vain mielissään.
Ei millään pahalla, mutta en lähtisi mainostamaan juuri Joren kritiikinsietokykyä. Jore on Jore, vaikka öljyssä tai voissa paistaisi. Aina räiskyy, kun pannulle laitetaan edes lievästi kritiikille tuoksahtavaa.
Joten eiköhän me amatöörit koiteta pitää suutamme vähän enemmän supussa, niin saadaan nauttia Joren asiantuntevasta kynästä pidempään. Matin ehdotus yliyön nukkumisesta on oiva. Saattasi olla hyvä idea jopa Jorelle. :-)
Henri Heinoselle huomauttaisin, että Jore Puusa ainoana tässä maassa uskaltaa sanoa valokuvauksen alasajosta totuuden. Esimerkiksi Erkon Docendon työntäessä viime talvena suoranaista sontaa markkinoille, vain Jorella oli kanttia kertoa tämä selkein sanoin.
http://puusa.blogspot.com/2009/02/ahneuden-ylistys.html
Minäkin olisin voinut erehtyä tilaamaan kirjan, kun olin tottunut luottamaan tämän kustantamon laatuun. Onneksi Jore ehti varoittaa, mutta luotto kustantajaan meni laakista ja ei varmaan heti palaudu.
Enpä voi olla kertomatta, että ainakin Pohjois-Suomessa Antti Kaivannon mainitsema "valokuvauskirja" naurettiin meidän koulutettujen kuvaajien piirissä huonona vitsinä ihan pellolle.
Kirjassa käy hyvin ilmi, millaisilla journalistiliiton taksoja polkevilla hinnoilla amatöörit estävät meidän ammattilaisten toimeentulon. Minusta ammattikuvaajien pitäisi asettaa boikottiin kaikki ne lehdet, jotka ostavat kuvia amatööreiltä ja tarjoavat meille ammattilaisille alle journalistiliiton taksoja olevia kuvapalkkioita.
Ihmettelen, että Joren pitkäaikainen taistelu meidän ammattilaisten puolesta ei ole saanut ammattifotareita tekemään mitään konkreettista asian eteen. Ainakaan minun silmiin ei ole osunut tai korviini kuulunut mitään edes vähän sen suuntaista aktiivisuutta.
Onko niin, että Jore Puusaa lukuunottamatta kaikki valokuvaajat tässä maassa ovat pelkureita? Jore on itse kertonut, että kulissien takana häntä arvostetaan suuresti lehtimiespiireissä, mutta kun pitäisi näyttää tuki julkisesti, niin rivit harvenevat kummasti. Hävettää koko kuvajournalistisen kentän puolesta.
Lähetä kommentti