Matkakuvia

Tähän aikaan vuodesta on aika pistäytyä Geneven autonäyttelyssä, jonne ovet tiedotusvälineille avautuvat huomenna iltapäivällä. Aion tehdä oman osuuteni näyttelyssä tiistaina, mutta ennen sitä ehdin kuvata turistikuvia. Yleensä vierailuni Genevessä on niin lyhyt, että en ehdi turismia harrastella, mutta tänä vuonna tilanne on toinen.

Tässä pari turistikuvaa Genevestä ja matkalta tänne. Laitan autokuviakin tänne blogiin, mutta kunnollinen annos kuviani tulee ilmestymään Autotoday / MSN Auto nettisivustolla lähipäivien aikana.

Kuvasin nämä kuvat Olympus E-P2 kameralla ja Panasonic 20 mm f/1.7 objektiivilla. Tämä yhdistelmä on oikein kätevä matkalla. Panan pannukakku on loistava objektiivi.

Plustek 7600i AI skanneri kokeilussa

Skanneri oli monelle valokuvaajalle tärkeä väline 1990-luvulla ja vielä tämän vuosituhannen alussakin, kun digitaaliakamerat eivät vielä olleet hinta - laatusuhteeltaan järkeviä jokapäiväiseen käyttöön. Minäkin skannasin kuvani, jotta saatoin tehdä niihin säätöjä Photoshopilla ennen kuin toimitin kuvat asiakkaalle.

Muistan hyvin, kun ostin uuden tasoskannerin, joka maksoi 17000 markkaa, eli yli 3000 euroa. Skannerissa oli diakansi, joten pystyin skannaamaan paperivedoksia sekä dioja, mutta vain kinoa isompia, koska pieni kinodia oli liikaa, vai pitäisikö sanoa liian vähän skannerille. Kuvasin pääasiassa 6 x 7 cm kokoa, joten ongelma ei ollut paha.

Nykyään skannerit ovat edullisia ja parempia kuin 10 vuotta sitten, mutta toisaalta skannerin tarvekin on vähentynyt. Näinä päivinä kuvaaja haluaa skannerin yleensä siksi, että vanhojen valokuvien muodon muuttaminen analogisesta digitaaliseksi kiinnostaa.

Kokeilin Plustek OptikFilm 7600 i AI skanneria, joka on paperilla varsin houkuttelevan näköinen laite. Hintaa on noin 460 euroa, mutta ominaisuuksia sitäkin enemmän. Plustekillä on 330 euron hintainen 7600 SE malli, jossa on sama rauta, mutta skannausohjelmisto on yksinkertaisempi kuin kalliimmassa mallissa. Samaa sarjaa on vielä 235 euron 7400 malli, josta puuttuu kahden mainitun kalliimman mallin rautapohjainen naarmujen poisto, mutta muuten ominaisuudet ovat samat.

Skannerin mukana tuleva Silver Fast 6.6 Ai Studio skannausohjelma on erittäin monipuolinen, mutta samalla myös hieman vaikeakäyttöinen. Lukuisat ominaisuudet tekevät softan oppimiskynnyksen korkeaksi, mutta opettelu palkitaan korkealuokkaisella skannausjäljellä.

Kokeilin myös VueScan ohjelmaa, jolla skanneri toimii hyvin. Naarmujen poisto ei VueScanilla onnistu, mutta skannaminen on helpompaa kuin Silver Fastilla.

Rautapohjainen infrapunavalolla toimiva naarmujen ja pölyn poisto toimii hyvin, mutta hidastaa skannausta. Kunnollinen skannattavan originaalin puhdistus ennen skannausta on tärkeää. Yllä olevassa kuvassa mallin otsassa oleva törky lähti skannerilla hyvin pois. Kuvaparin hieman erilainen sävyala johtuu siitä, että toinen on skannattu VueScanilla. Roskien poisto ei vaikuta sävyihin.

Plustek tarjoaa tarkkuutta aina 7200 ppi asti, mutta käytännössä puolet tuosta riittää tavalliselle filmille kuvattuihin kuviin. 7200 tarkkuudella kuvan pitkä sivu on yli 10000 pikseliä, eikä informaation määrä juuri kasva verrattuna 3600 ppi tarkkuuteen, joka tekee vajaan 17 megapikselin kuvan. Esimerkkikuvassa on lievä magenta virhe, joka johtuu skannerikuskin ammattitaidottomuudesta.

Saattaa olla, että erittäin hitaille filmeille kuvatuissa kuvissa on niin paljon infoa, että 7200 tarkkuudesta on oikeasti hyötyä. Tarkoitan lähinnä joitakin superhienorakeisia mustavalkofilmejä.

Paras skannaustulos syntyy negoista, mutta oikein valotetut diatkin lukeutuvat hyvin. Alivalotetut tai tummasävyiset diat sen sijaan ovat hiukan hankalia Plustekille. Diafilmi on tummista kohdistaan niin tiheää, että se on perinteisesti ollut vaikea lukemisen aihe edullisille skannereille. Kokonaisuutena skannerin suorituskyky on erittäin hyvä ja parempi kuin osasin etukäteen odottaa.

Skannerin kanssa tulee pitimet kehystetyille dioille ja negaliuskoille. Pidintä pitää siirtää käsin ja toisinaan haluttu ruutu ei osu aivan kohdalleen ja kuvan toisesta reunasta saattaa jäädä suikale pois. Käsikäyttöinen siirtomekanismi yksinkertaistaa laitetta verrattuna moottoroituun siirtoon, joka on hyvä asia. On yksi hajoava kohta vähemmän.

Skannaminen on hidasta ja työlästä, mutta oikotietä ei juuri ole, ellei sitten teetä työtä jollain toisella. Vanhojen kuvien digitoiminen, ja miksei uusienkin filmikuvien, on kuitenkin kiinnostavaa. Minulla ei ole diaprojektoria, joten diojen katselu jää vähäiseksi, eikä negoja huvita juuri tiirailla. Skannerilla niin diat kuin negatkin saavat tavallaan uuden elämän.

 Plustek 7600 skanneri on hintaansa nähden hyvä laite, mutta kannattaa miettiä mikä ohjelmisto olisi sopiva itse kullekin, sillä ohjelmisto vaikuttaa hintaan huomattavasti.

Kaikki tässä olevat esimerkit mustavalkoista lukuunottamatta on skannattu dioista.

Monivalotusta

Olen nähnyt näitä joidenkin kuvaajien blogeissa ja pitihän se itsekin kokeilla. Nikonilla voi tehdä päällekkäisvalotuksia, ja mikä parasta lopputulos tallentuu raakakuvana. Yleensä kameroiden erikoistehosteet ovat käytössä vain jpg-kuville, mutta Nikonin päällekkäisvalotus toimii raakakuvillekin.

Kuvasin suomalaista talvista metsää päällekkäisvalotuksella. Asetin kameran kuvaamaan 10 kuvaa päällekkäin ja tilttasin alhaalta ylös sarjatulella 5 kuvaa sekunnissa. Tätä tekniikkaa pitäisi harjoitella erilaisten kohteiden kanssa, jotta lopputulos olisi oikein komea. Melko graafista ja maalauksellista jälkeä näin syntyy.

Lähden sunnuntaina työmatkalle, mutta yritän saada Plustek 7600 Ai skannerijuttuni ulos ennen lähtöäni. Aina ja joka kerta, kun olen lähdössä jonnekin muutamaksi päiväksi, niin tuntuu, että ennen lähtöä pitää hoitaa loputon määrä asioita järjestykseen.

Päivän jenkki

Tämä viikko on mennyt töissä, nimittäin lumitöissä. Päivät olen kuvannut ja illat nauttinut lumitöiden muodossa siitä, että kerrankin meillä on kunnon talvi.

Tässä kuitenkin yksi kuva todisteeksi siitä, että blogi on edelleen toiminnassa. Kuvasin tämän Olympus E-P2 kameralla ja Panasonic 20 mm f/1.7 objektiivilla.

Joren kameravertailu on tulossa, mutta vertailun tekijällä on ollut hieman muita asioita, jotka ovat menneet vertailun edelle. Pahoittelemme Joren kanssa pitkää toimitusaikaa, mutta aina asiat eivät mene niin kuin haluaisi. Nyt en siis puhu vertailun tuloksista, vaan ihan muista asioista.

Nikkor 24 mm f/1.4, kylmät tyypit

Nikonin uusin laajakulma on tosi mielenkiintoinen, onhan sitä odotettu pitkään ja se on ensimmäinen laajissaan Nikonille. Nikkor 24 mm f/1.4 on Nikonin vastine Canonin vastaavalle optiikalle ja vaikuttaa siltä, että vastinetta löytyy ihan tosissaan.

Nikon on uusimmissa ammattiobjektiiveissaan osoittanut, että hienon optiikan tekemisen taito ei ole mihinkään kadonnut. Tänä vuonna saadaan viimeinkin valovoimaa, josta ensimmäinen osa julkistettiin reilu viikko sitten. Verkossa on jo näkynyt joitakin uutuudella kuvattuja esimerkkikuviakin, mutta parhaiten sen näkee sitten, kun itse pääsee kokeilemaan.

Hieman sain jo kokeillakin, mutta se tärkein, eli kuvaaminen jäi vielä odottamaan. Suomessa ei ole vielä yhtään tuotantomallia 24 millisestä, eikä esisarjan laitteilla saa kuvata.

Valovoiman mukana kasvavat myös ulkomitat ja Nikkor 24 mm f/1.4 on kookas, mutta ei niin painava kuin näyttäisi eikä ainakaan yhtään isompi kuin Canonin vastaava lasi. Yhdessä Nikon D700 rungon kanssa 24 millinen on hyvän tuntuinen kokonaisuus, tasapainoinen ja käteen käypä. Objektiivin ulkoinen olemus on samaa sarjaa Nikonin muiden ammattilasien kanssa, siis tehty käyttöön.

Hipelöin samassa yhteydessä uutta 16 - 35 mm f/4 VR zoomia, joka yllättävän pitkä, mutta paljon kevyempi kuin esim. 24 - 70 mm f/2.8 tai 14 - 24 mm f/2.8. Tämä zoomi ei kiinnosta minua, mutta luulen, että se tulee löytymään aika monesta kameralaukusta vielä tämän vuoden aikana.

Kaksi erilaista Sonya, silmälle ja korvalle

En yleensä kokeile pokkareita, koska peruspokkarit eivät toisistaan kovin paljon eroa ja pokkareiden mallit vaihtuvat miltei viikottain. Tein poikkeuksen Sony DSC-WX1 kameran kohdalla, koska se on yksi harvoja pokkareita, joissa on CMOS-kenno CCD:n sijasta. Sony kehuu laitteen hämäräkuvausominaisuuksia erinomaisiksi.

WX-1 on pieni ja kätevä, erinomaisesti taskuun mahtuva ja mukana kulkeva. Objektiivi on suhteellisen valovoimainen, laajakulmalla suurin aukko on f/2.4. Käyttömukavuus on pokkariksi ihan hyvällä tasolla, eikä säätimiin juuri tarvitse kajota, kun laittaa vehkeen täysautomaatille.

Kuvanlaatu kelpaa varsin hyvin tyypilliseen tällaisen kameran käyttöön mutta ei ole samalla tasolla kuin pokkareiden huipuissa, Canon S90 ja Panasonic LX-3. Korkeilla herkkyyksillä kohinanvaimennus näkyy kuvissa, mutta ISO 1600 toimii kuitenkin kohtalaisesti. En epäröisi kuvata tällä asetuksella, koska yleensä hämärähommissa vaihtoehtona on joko kuva tai ei kuvaa ollenkaan.

Sonyssa on nykytyyliin tukku erikoisominaisuuksia, kuten nopea sarjakuvaus 10 kuvaa sekunnissa, mutta minua huvitti eniten helppo panoraamakuvaus. Sonylla panoroidaan videokuvaustyylisesti haluttu maisema ja kamera yhdistää lennossa kuvat panoraamaksi. Ominaisuus on mielestäni hauska ja toimiikin ihan kelvollisesti. Jos kohteen jokin osa on kovin lähellä kameraa ja toinen osa kaukana horisontissa, niin silloin saattaa lopputuloksessa näkyä virheitä saumakohdissa.

Sony DSC-WX1 on hauska pikkupokkari peruskuvaajalle ja vaikka lomakameraksi pienen kokonsa ansiosta. Panoraamatoiminto voisi ainakin olla kaukomatkoilla mukava, eikä kohtalaisen herkkä kenno ainakaan haittaa pohjolan pimeydessä.

Melulle vastetta

Olen kuullut niin sanotuista vastamelukuulokkeista, mutta en ollut koskaan kokeillut sellaisia, joten sekin piti tehdä viimekertaisen ulkomaanmatkani aikana. Lentokoneessa on matkan aikana tasainen taustahumina, joka saattaa olla jopa häiriöksi, ainakin joillekin. Tällainen ympäristö on siis mitä parhain kokeilumahdollisuus melua taltuttaville kuulokkeille.

Sony MDR-NC7 kuulokkeet poistavat valmistajan mukaan 87,4 % hälyäänistä ja vaikutuksen huomaa, kun vuorotellen kytkee vaimennuksen päälle ja pois. Ensi alkuun en ollut kovin vaikuttunut vaimennuksen tehosta, mutta kun Sonyn jälkeen kuuntelin matkamusaa omilla kuulokkeillani, niin ero oli selvä Sonyn eduksi.

Taustamelun vaimennus on huomattava ja kuuntelumukavuutta lisäävä. Joissakin tilanteissa takanaistuvien puhe kuului häiritsevästi, ei läpitunkevasti, mutta häiritsevästi. Lentokoneen humina katosi melkolailla kokonaan ja kappaleiden välillä oli hiljaista.

Äänenlaatu kelpasi minulle oikein hyvin, mutta en ole hifisti. Kuulokkeet taittuvat kasaan melko pieneen tilaan, mutta itselleni haluaisin mieluummin samalla periaatteella toimivat nappikuulokkeet. Lentomatkustaminen on mukavaa, jos matkan aikana voi uneksia hyvän musiikin tahdissa.

Uusi sijainen luokassa

Kävin luennoimassa HEO:ssa valokuvauksen opiskelijoille. Edellisestä vastaavasta kokemuksestani onkin aikaa, mutta melko hyvin kaikki sujui. Ainakin siihen asti, kun piti näyttää valaisudemo.

Omien kuvien näyttäminen oli sen päivän helppo osuus, mutta lupaamani valaisudemo olisi voinut olla parempikin. Jätin aikaa demolle ihan liian vähän, ja minun olisi pitänyt tehdä parempi suunnitelma etukäteen.

Työssäni teen valaisudemon miltei joka päivä, mutta silloin yleisöä ei tavallisesti ole muita kuin kuvattava. Perjantaina, kun parikymmentä silmäparia seurasi jokaista liikettäni ja minun piti valaista vain valaisemisen vuoksi, niin kaikki tuntui jotenkin paljon tavallista vaikeammalta.

Oppilaat olivat kohteliaita ja kehuivat, vaikka mitään valmista ei syntynytkään. Ehdimme valaista pikaisen potretin pianistista, mutta kuvan olisi voinut valaista hienostuneemminkin. Homma jäi kaivelemaan niin, että lupasin jo mennä uudemman kerran tekemään ihan kunnollisen valaisudemon ajan kanssa.

Olen luvannut pitää valaisunäytöksen eräässä tilaisuudessa hieman myöhemmin keväällä, joten tämä on hyvää harjoittelua siihenkin. Kuka tietää, jos vaikka pitäisin ihan oman valaisutyöpajan joskus.

Kiitos HEOn opiskelijoille vielä kerran, ja minä palaan ennen kuin lumet sulavat. Kiitos myös Sakari Hannulalle yllä olevista tilannekuvista.

Haastattelun kuvausta, jälleen kerran

Ei varmaan pitäisi lupailla mitään, koska joka kerta, kun lupaan jotakin lukijoilleni, niin sitten tuleekin jotain, joka estää lupausten täyttämisen. Tämä viikonloppu ei ole ollut hyvä bloggailuun, mutta tässä pari taannoin kuvaamaani haastattelukuvaa. Kuvasin nämä tammikuussa, mutta nyt ne on julkaistu ja voin näyttää ne myös täällä.

Kyseessä oli ihan perustilanne. Kuvasin ensin haastattelun aikana ja sitten sen jälkeen vielä muutaman poseerauksen. Yhdellä valolla, kuten yleensäkin teen tämän tapaiset hommat. Valon edessä oli kääntösuodatin, joka oli turha tässä alemmassa kuvassa, koska siinä salaman valo on ainoa valonlähde.

Yläkuvassa sen sijaan kääntösuodatin tekee salaman valosta suurin piirtein saman väristä kuin huoneessa ollut vallitseva loisteputken valo. Näin ei synny sekavalotilannetta ja kuvan väritasapaino pysyy hallinnassa.

Yläkuva oli lehdessä, mutta alakuvasta pidän sen vuoksi, että se on poseeraus, mutta kuitenkin samalla tilanne.

Päivän kuvat, Olympus E-P2 + Panasonic 20 mm f/1.7

Työnteko häiritsee blogiin kirjoittelua tällä hetkellä pahasti, mutta pistetään tässä pari kuvaa otsikossa mainitulla yhdistelmällä, jolla olen kuvannut vasta muutamia kuvia. Jo ensi kokemusten jälkeen on sellainen olo, että Panasonicin 20 millinen taitaa olla Micro 4/3 kuvaajalle yksi ihan pakollinen ostos.

Ihastuin tähän objektiiviin jo viime kesänä, kun kokeilin ensi kertaa Panasonic GF-1 kameraa. Valovoima yhdistettynä muuten hyvään optiseen suorituskykyyn tekee hyvää myös Olympukselle, jonka valikoimista tämän kaltainen objektiivi puuttuu.

Viikonloppuna ehdin kirjoitella pitempiä tarinoita taas, ja viikonloppuhan on jo ihan huomenna.

Sekalaisia ajatuksia

Kuva on Meksikosta vuodelta 1989 ja skannasin alkuperäisen dian Plustek 7600 skannerilla. Olen käyttänyt Nikon F3 kameraa ja Nikkor 24 mm f/2 objektiivia.

Ensinnäkin, tulevia juttuja

-Skanneri Plustek Optifilm 7600 kokeilu tulee, kunhan viimeistelen jutun.
-Olen kuvaillut, tai siis valaissut, jonkin aikaa Honlphoto lisälaitteita käyttäen. Pikkusalamoihin sopivat lisäkkeet ovat osoittautuneet mainioiksi apuvälineiksi ja näistä kerron tarkemmin ihan kunnon jutun muodossa.
-Olen päättänyt kokeilla Olympus E-P2 kameran kanssa Panasonicin 20 mm f/1.7 objektiivia ja kerron kokeilun tuloksista, kunhan kuvaan ensin tällä yhdistelmällä.
-Myöhässä oleva salamavalaisun kolmas osa on sekin tulossa. Hyvää kannattaa odottaa.
-Tuossa tärkeimipiä, mutta muutakin on jonossa.

Megapikseleistä

Tarkoitukseni ei ole aloittaa mitään väittelyä tai kiihkoilua pikseleistä, mutta kuulisin mieluusti lukijoideni mielipiteitä pikseleiden määrästä ja tarpeellisuudesta.

Parillakin ulkomaisella saitilla on ollut hiljattain jotakin puhetta pikseleistä ja siksi ajattelin pohtia sitä taas itsekin. Olen melkolailla tyytyväinen omien kameroideni 12 megapikselin kuva-alaan. Tuo määrä riittää oikein hyvin aikakauslehden aukeamalle, vaikka vähän rajattunakin, mutta tiedostojen koko ei riistäydy käsistä.

Enemmät pikselit antavat toki rajausvaraa, mutta toisaalta, jos minun pitää oikein paljon rajata, niin olen ehkä tehnyt jotain väärin jo kuvatessa. Nettiin ja näytöltä katseluun riittää hyvin pari - kolme megapikseliä.

Eihän lisäpikseleistä mitään haittakaan ole varsinaisesti, mutta ainakin kuvat vievät enemmän tilaa ja isot pikselit ovat herkempiä valolle kuin pienet.

Jotkut kuvatoimistot, varsinkin ulkomailla haluavat tietyn kokoisen kuvan ja silloin tietysti kamerasta pitää löytyä tarpeeksi kuvapisteitä.

Siis, mikä on sinun pikselitarpeesi?

Hyvä vinkki matkalle

Tämä on tosi yksinkertainen, mutta ehkä kaikki eivät ole tätä oivaltaneet. Nykyajan digikuvaajalla on matkalla mukana ties mitä sähköllä toimivia laitteita ja latureita. Nuo laitteet tarvitsevat sähkönsä jostakin, yleensä seinässä olevasta pistorasiasta. Matkoilla ollaan yleensä hotellissa ja siellä on aina liian vähän pistorasioita.

Ota siis matkalle mukaan haaroittimella varustettu jatkojohto, jonka toisessa päässä on paikka ainakin kuudelle sähkölaitteelle. Näin saat virtaa kaikille mukanasi oleville värkeille. Jos olet sellaisessa maassa, jossa tarvitaan adapteri, niin näin selviät yhdellä adapterilla.

Tein eräässä vaiheessa kuvaajanuraani kuvausmatkoja Englantiin niin usein, että kyhäsin pari haaroittimella varustettua jatkojohtoa, joissa on seinään työnnettävässä päässä englantilainen pistoke. Nämä johdot olivat käteviä, kun valoille piti saada sähköä. Ei tarvinnut olla adaptereita matkassa ollenkaan.

Olympus E-P2, PEN etsimellä tai ilman

Olympus E-P2 on PEN-perheen toinen kamera ja eroaa ensimmäisestä E-P1 mallista lähinnä erillisen sähköisen etsimensä ansiosta. E-P2:n hintaan kuuluu salamakenkään kiinnittyvä erillinen sähköinen etsin, jonka käyttö E-P1:n kanssa ei ole mahdollista ollenkaan.

E-P2 on tukevan tuntuinen rakenteeltaan, joka tuntuu myös painossa. Olympus ei ole varsinaisesti painava, mutta tuntuu painavammalta kuin koko antaisi olettaa. Säätönamikat ovat samanlaiset kuin E-P1 mallissakin ja käyttömukavuus on hyvä. Kamerasta saa kohtuullisen hyvän kuvausotteen ja varsinkin ylempi takaseinän säätörulla osuu mukavasti peukalon alle.

Takaseinän alempi säätökiekko, joka toimii myös monivalitsimena on käyttömukavuudeltaan selvästi peukalorullaa huonompi. Monivalitsin toimii hyvin, mutta nimenomaan pyöritettävä säätökiekko on hieman huteran tuntuinen.

Säätörullien ja painikkeiden toimintoja voi kustomoida, joka auttaa kullekin sopivan käyttöympäristön löytymistä. Valikkojen rakenne on looginen ja pienen harjoittelun jälkeen asiat löytyvät nopeasti. Tärkeimpiin säätöihin pääsee käsiksi suoraan takaseinän napeilla menemättä valikoiden syvyyksiin.

Sähköinen etsin on hyvä lisä ja on useimmissa tapauksissa takanäyttöä parempi vaihtoehto. Etsimen kuva on parhaasta päästä omassa lajissaan ja ehkä jopa parempi kuin kaikista pienimmät edullisten peilikameroiden etsinkuvat.

Etsin kääntyy n. 90 astetta ylöspäin ja mahdollistaa siten myös yläviistosta tähtäilyn. Etsimessä on diopterin korjaus ja etsinkuva näkyy kokonaan silmälasienkin läpi katseltuna. Etsimessä saisi olla lukitus salamakenkään, sillä joissakin tilanteissa etsin saattaa liukua osittain pois paikaltaan. Etsin on myös suhteellisen kookas ja lisää kameran ulkomittoja juuri sen verran, että takin tasku alkaa ahdistaa.

En ole koskaan ollut ohjelmoidun valotuksen täysautomaatin ystävä, mutta viime aikoina olen sitä käyttänyt paljonkin pokkareilla kuvatessani. Käytin P-asentoa myös Olympuksen kanssa ja se tuntui oikelta vaihtoehdolta, kun valotuksen korjaus oli peukalolla.

Täysautomaatti toimii hyvin kameroissa, joissa himmenninaukon valinta ei vaikuta liikaa kuvaustulokseen. Pokkareilla syväterävyyttä ei käytännössä voi säätää ollenkaan ja siksi on oikeastaan ihan sama mikä kuvauksessa käytetty aukko on.

Olympuksella aukko vaikuttaa enemmän kuin pokkarilla, mutta 17 mm polttovälillä syväterävyys on melko iso kaikilla aukoilla aivan lähietäisyyksiä lukuunottamatta. Etsin näyttää kameran valitsemat arvot, joista halutessaan voi poiketa ohjelmaa siirtämällä.

Paha puute on automaattisen herkkyyden näyttämättä jättäminen etsimessä. Vaikka annankin kameran valita ajan, aukon ja herkkyyden, niin haluan silti nähdä kaikki kameran valitsemat arvot.

Käytössä Olympus E-P2 on mukava, mutta sopii parhaiten rauhalliseen kuvausrytmiin. Olympuksen tarkennus toimii muuten hyvin, mutta nopeutta voisi olla hieman enemmän ja siksi rajun toiminnan kuvaaminen ei ole mukavinta.

Kasvojentunnistus osoittatui käteväksi ja toimivaksi, mutta jotkut naamiaisasut olivat liian haasteellisia tunnistukselle. Tavalliset kasvot tunnistatuivat hyvin.

Kuvan tekninen laatu on hyvä, eikä huonoista kuvista voi syyttää kameraa. Kuvanvakaaja on melko tehokas ja vaikka aikaisemmin sitä hieman moitinkin, niin onnistuin kuvaamaan aivan kelvollisia kuvia käsivaralta jopa 1/2 sekunnin valotusajalla.

Olympus E-P2 mahtuu isoon taskuun ilman etsintä ja on siksi mainio kamera esim. matkalle. Yleisobjektiiviksi valitsisin ehkä Panasonicin 20 mm f/1.7 hyvän valovoiman vuoksi, mutta ei Olympuksen oma 17 mm f/2.8 ole huono valinta sekään. Kuvasin kaikki kuvat juuri tuolla Olympuksen 17 mm objektiivilla, koska olin matkalla ja halusin pienen kameran mukaani.

Lisää karnevaalia

Huomenna kerron lopullisen mielipiteeni Olympus E-P2 kamerasta, mutta tänään pitää vielä tyytyä pariin kuvaan. Pääsin takaisin Saksasta, mutta myöhästyneen lennon vuoksi vasta aamun puolella viime yönä ja siksi palaan vasta huomenna enempien sanojen merkeissä.

Lisää matkakuvia, ja näyttelykokemus

Kävin tänään katsomassa Robert Mapplethorpen valokuvanäyttelyn Düsseldorfissa Saksassa. Näyttely on pystyssä elokuulle asti ja se kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa, jos sattuu olemaan jotain asiaa samoille seuduille.

Mapplethorpen kuva-aiheet vaihtelevat homoerotiikasta kukka-asetelmiin ja osa kuvista voi olla liikaa joillekin, mutta jos ei muuten niin ihan teknisessä mielessä kuvat kannattaa nähdä. Mapplethorpen mustavalkovedokset ovat nimittäin ihan älyttömän hienoja.

Ohessa vielä pari ihan älyttömän hienoa kuvaa Olympus E-P2:lla.

Olympus E-P2 jälleen

Talvi on kova kaikkialla Euroopassa ja Saksassakin on lunta enemmän kuin moni muistaa olleen pitkään aikaan. Kuten kuvista voi päätellä ihan suomaisella tasolla ei lumihanki vielä ole.

Olympus E-P2 on mukava näppäilykamera, jolla voi tarvittaessa päästä pokkaria parempaan tekniseen laatuun. Minusta alkaa tuntua, että uuden E-P1L kameran käyttöliittymä on PEN sarjan paras. Se tuntuu varmimmalta, koska siinä ei voi vahingossa asetella vääriä arvoja kameraan kovin helposti.

E-P2 säätörullat ovat kätevät käytössä, mutta minulle on sattunut muutaman kerran vahinko ja valotuksen korjaus on lipsahtanut väärään asenton. Ohjelmoin korjauksen peukalorullalle, jolla korjausta on nopea muuttaa, mutta rulla saattaa pyörähtää myös huomaamatta.

Kuvanvakaaja on mukava lisä, mutta siitä huolimatta kuvaajalla pitää olla vakaa käsi. Kun valotusaika pitenee 1/8 sekunnista, niin ainakin minulla on vaikeuksia saada terävää jälkeä. Oheisten kuvien valotusajat ovat 1/5 - 1/15 s.

Valovoimaa, vihdoinkin!

Tänä vuonna se toteutuu, Nikonistit saavat valovoimaa. Nikonilta on puuttunut yleiskuvaamiseen sopivat valovoimaiset objektiivit aivan liian pitkään. Normaali 50 millinen tuli viime vuonna ja aivan muutama päivä sitten esiteltiin 24 mm f/1.4. Tänä vuonna Nikon esittelee kaikella todennäköisyydellä vielä 85 mm ja 35 mm polttovälit f/1.4 valovoimalla ja kaikilla uusimmilla herkuilla.

En ole kova valokuvauskalustointoilija, mutta jokaisella meillä on heikkoutemme, niin minullakin. Kohdallani se on valovoima, minä pidän kovasti valovoimaisista objektiiveista. En niinkään välitä superteleistä, koska niiden käyttö tai tarve on osaltani erittäin vähäistä, mutta juuri nuo yllä mainitut polttovälit ovat niin käytännöllisiä. Niillä voin kuvata miltei kaiken.

Äskettäin esitelty 24 mm f/1.4 tulee olemaan sikamaisen hintainen, mutta ennakkotiedoista päätellen rahalle saa vastinetta. Nikonilla on tervetta esitellä osaamistaan alueella, joka on pitkään ollut Canonin hallitsemaa ja muutenkin Nikonin viime aikaisista esityksistä päätellen uudet ammattinikkorit ei tule olemaan kompromisseja.

Uutuuksissa tultaneen keskittymään nimenomaan täyden aukon suorituskykyyn, koska näinä automaattitarkennuksen ja erinomaisten zoomien aikoina valovoimainen kiinteäpolttovälinen ostetaan täyden aukon kuvaamiseen. Toisin oli käsitarkennuksen aikoina, jolloin hyvä valovoima auttoi tarkentamista kirkaan etsinkuvan muodossa.

Kuvasin eilen karnevaaleissa aivan kelpo kuvia Olympus E-P2 kameralla ja 17 mm f/2.8 objektiivilla, mutta tässä jutussa olevien kaltaisia kuvia en olisi voinut kuvata millään muulla kuin valovoimaisella kiinteäpolttovälisellä objektiivilla. Lyhyt terävyysalue on parhaimmillaan niiiin hieno! Objektiivi oli tässä tapauksessa Nikkor 50 mm f/1.4 AFS. Kaikki kuvat on kuvattu täydellä aukolla f/1.4.

Olympus E-P2 karnevaaleissa

Saksassa, erityisesti Kölnin ja Düsseldorfin alueella, on juuri nyt poikkeustila. Joka vuosi tähän aikaan on Karnevaalit. Ihmiset pukeutuvat hassuihin asuihin ja joka kadunkulmassa on jonkin sortin juhlat. Leningrad Cowboys nauttii Saksassa hyvästä suosiosta ja eräät olivat valinneet bändin hahmot karnevaaliasuikseen.

Otin Olympuksen mukaan bileisiin ja kuvasin. Nämä kaikki kuvat on kuvattu ilman etsintä takanäytöltä, koska halusin mahdollisimman pienen kameran. Kuvasin kaikki kuvat täysautomaatilla ja asetin herkkyyden ylärajaksi ISO 1000.

Olympuksen 17 mm objektiivi on hyvä, mutta tämän kaltaiseen kuvaamiseen Panasonicin 20 mm f/1.7 olisi paremman valovoimansa ansiosta parempi. Onneksi Micro 4/3 järjestelmän objektiivit käyvät ristiin.

Ennen kuin pääsin kuvaamaan juhliin, niin sisäänpääsyä piti odotella n. 1,5 tuntia. Odottelu sujui melko mukavasti, sillä kohtalotovereiden kanssa syntyi helposti juttua. Jonossa takanani seisovat olivat huolissaan, koska minulla ei ollut mitään juotavaa ja tarjosivat auliisti snapseja. Tunnelma oli hyvällä mallilla jo ennen sisäänpääsyä, joten tämän enempiä kirjoitteluja ei tänään tule.

Huomenna lisää kuvia ja tunnelmia. Huomasin muuten, että kaupungissa on näytillä Robert Mapplethorpen valokuvia, jotka on ihan pakko käydä katsomassa.

Parit kuvat Olympuksella

Meni hieman myöhään kuvien lähettely. Lento oli myöhässä, mutta tässä muutama kuva kuitenkin. Huomenna lisää muualtakin kuin lentokentiltä.