24 mm aukolla f/1.4

Kukaan muu kuvaushetkellä paikalla ollut elävä olento ei antanut kuvauslupaa, joten tässä jälleen poseeraa tuttu malli. Uudella 24 millisellä Nikkorilla täydellä aukolla ISO 4000 herkkyydellä. Tämä objektiivi vaikuttaa voittajalta, mutta olen tosiaankin vasta totutellut, joten eipä hätäillä. Tarkennuksen kanssa pitää olla todella huolellinen, sillä terävyysalue on erittäin lyhyt täydellä aukolla vielä metrin tai parinkin etäisyydellä. Tämän lasin bokeh on kohdallaan, vaikka se ei ehkä näissä kuvissa oikeuksiinsa pääsekään. Jospa huomenna ei sataisi, niin viitsisi ulkonakin kuvata.

Kokeilussa Nikkor 24 mm f/1.4 ja Nikkor 16 - 35 mm f/4

Olen saanut kokeiluun kaksi hiljattain esiteltyä uutta Nikkoria: AFS Nikkor 24 mm f/1.4G ED ja AFS Nikkor 16 - 35 mm f/4G ED VR.

Molemmat ovat kiinnostavia, mutta minulle tärkeämpi noista kahdesta on tuo 24 millinen, joka on Nikonin ensimmäinen näin laajakulmainen valovoimalla f/1.4. Pääsiäisen aikana kuvailen molemmilla ja katsotaan sitten ovatko nämä ennakko-odotustensa arvoisia.

Valiettavasti en vielä ehtinyt kuvata kummallakaan mitään näyttämisen arvoista, mutta yritän saada aikaan edes jotain pikimiten. Sillä välin yksi todella kiinnostava tuotekuva.

Kuvaa suoraan koneelle

Suoraan koneelle kuvaaminen on hyvä idea etenkin studiossa, mutta myös muualla, kun se on mahdollista. Tietokoneen näytöltä kuvan arvioiminen on paljon tarkempaa kuin kameran näytöltä, vaikka kamerassa olisi uusin ja hienoin ruutu. Kuvan terävyys ja sävyt eivät jää arvailujen varaan ja isoa kuvaa voi tarvittaessa tarkastella useampi henkilö samaan aikaan vaivattomasti.

Olen käyttänyt Sofortbild-nimistä ilmaista ohjelmaa koneelle kuvaamiseen ja ohjelma on toiminut hyvin myös Lightroomin kanssa yhdessä. Kahden ohjelman aukaiseminen tuntuu kuitenkin hieman turhalta ja mitä enemmän välivaiheita sitä isommat mahdollisuudet vikatilanteisiin.

Uusin Lightroom 3 Beta 2 versio tukee kuvaamista suoraan tietokoneelle ja tämä on mahtavaa. LR on vasta  beta, mutta omissa kokeiluissani kuvaaminen Nikon D700 kameralla MacBook Pro kannettavalle on toiminut niin kuin pitääkin. Kuva tulee LR:n näytölle nopeammin kuin Sofortbildin kanssa ja koko touhu on yksinkertaisempaa.

Mainittakoon, että kuvat tallentuvat ainoastaan tietokoneelle, vaikka kamerassa olisi muistikortti paikallaan.

Sofortbild on hyvä ohjelma Macille ja suosittelen sitä, jos et käytä Lightroomia. Kannattaa kokeilla uutta LR 3 Beta 2 versiota jo pelkästään tämän uuden ominaisuuden vuoksi.

Onko näissä kuvissa hirveä bokeh?

Bokeh, mikä ihme sana se oikein on? Minä en pysty pokkana sanomaan sitä ääneen, mutta nykyään varsinkin nuoret kuvaajat käyttävät sitä sujuvan asiantuntevasti. Kuulin sanan ensimmäisen kerran muutama vuosi sitten ja olen selvinnyt suurimman osan kuvaajan urastani autuaan tietämättömänä koko sanasta.

Tiedän kyllä mitä se tarkoittaa ja miltä se näyttää kuvissa, mutta välillä tuntuu, että tämä bokeh on saavuttanut elämää suuremman merkityksen valokuvauksessa.

Edellisen juttuni kommenteissa kerrotaan kuinka surkea objektiivi Canon EF 35 mm f/2 on, mutta olen eri mieltä. Vahvasti eri mieltä. Kyllä, se on muovinen, mutta ei sen muovisempi kuin suurin osa tämän päivän objektiiveista. Se on myös edullinen, joten muovisuuden voi sietää. Tarkennusmoottori ja -mekanismi ovat vanhanaikaikaisia, mutta toimivia, koska objektiivissa on pienet liikkuvat massat.

Kuvien kannalta tärkein asia, eli optinen suorituskyky on erittäin hyvä. Jo täydellä aukolla kuva on terävä ja kontrastikas. Terävyysalue on kupera, joten kuvan reunat eivät välttämättä ole terävyysalueella, jos kuvataan esim. seinää täydellä aukolla. Kuvan äärimmäiset nurkat eivät terävöidy kunnolla edes himmennettynä, mutta tämä on melko pieni haitta, eikä näy kuin täyden kennon kameroissa.

Yllä olevat kaksi kuvaa ovat täydellä aukolla kuvattuja, eikä kuvien epäterävä alue ole mielestäni ollenkaan hirveän näköinen. Joillakin objektiiveilla bokeh voisi olla kauniimpi, mutta tämä ei ole hirveä tai kamala, vaan oikein nätti.

Alla olevissa esimerkeissä näkyy terävyys täydellä aukolla. Osasuurennos on täysikokoinen osa kuvasta. Kaikki kuvat on kuvattu Canon 5D kameralla ja tellennettu jpg-kuviksi Lightroomin oletusterävöityksellä. Pikkukennoisella kuvista rajautuisi reunoilta iso osa pois.

Tässä on vain neljä esimerkkikuvaa, jotka eivät tietenkään kerro objektiivista kokonaisvaltaisesti, mutta jos näiden kuvien perusteella joku sanoo tätä objektiivia surkeaksi ja sen bokehia ( vai taipuuko se bokehta? ) kamalaksi, niin en ymmärrä mitä tämä sanoja objektiivilta haluaa.

Canon 550D, vielä muutama sana

Tämä pieni yhteenveto on hieman myöhässä, mutta parempi myöhään kuin ei ollenkaan. Minulla kävi Canonin kanssa hieman hassusti, sillä en ehtinyt kokeilla videota kuin ihan pienen muutaman sekunnin pätkän ajan. Olin nimittäin suunnitellut videokuvausta, mutta eräällä asiakkaallani olikin valokuvaustoiveita samaan aikaan ja seuraavan päivänä Canon pitikin jo palauttaa.

Videokuvaus tulee vastaan yhä enemmän myös omien asiakkaideni taholta ja tulevaisuudessa paneudun kameroiden video-ominaisuuksiin entistä paremmin.

Valokuvauskojeena Canon 550D on hintaansa nähden oiva peli. Minulla on taipumus pitää edullisista järjestelmäkameroista, koska hinta - laatusuhde on näissä ainakin harrasteluun yleensä parempi kuin kalliimmissa kameroissa. 550D ei ehkä ole edullinen, koska järjestelmäkameroita saa jopa alle 400 euron, mutta kyllä se mielestäni vähintäänkin kohtuuhintainen on.

Canonissa on teknisessä mielessä erittäin hyvä kuvanlaatu, jonka ei pitäisi jättää moitteille sijaa edes vaativalta käyttäjältä. Kuva on terävä, sävykäs ja ainakin ISO 1600 herkkyyteen asti täysin käyttökelpoinen. Lightroomin uusin 3 Beta 2 versio osaa avata 550D:n raakakuvat, joten pääsin tarkastelemaan muitakin kuin jpg-kuvia.

Canonin käyttöliittymä on nopeakäyttöinen ja kaikki kuvaamisen kannalta tärkeät asiat voi säätää kätevästi. Yksi säätöpyörä ei ole hyvä valotuksen käsisäädössä, mutta muuten sekään ei isommin kuvaamista haittaa.

Pakettina myytävä 18 - 55 mm f/3.5 - 5.6 muoviobjektiivi on surkeata valovoimaa ja muovista rakennetta lukuunottamatta hyvä kakkula. Terävyys on hyvä ja varsinkin hieman himmennettynä tällä zoomilla on mahdollista tehdä hyvännäköistä jälkeä. Jos et omista yhtään objektiivia ennestään, niin tämä peruszoomi kannattaa ostaa rungon kanssa. Pariksi sopii hienosti esim. EF 35 mm f/2, jossa saa hyvälaatuista valovoimaa edullisesti.

Canonissa ei ole monia huonoja puolia, mutta tässä muutamia mieleen jääneitä. Pieni ja pimeä etsin, joka on tyypillinen muillekin vastaavan hintaisille kameroille. Vain yksi säätöpyörä valotukselle. Automaattisen herkkyyden kynnysarvon voi säätää vain täyden aukon välein. Automaattisen herkkyyden valitsema herkkyys näkyy etsimessä vain täyden aukon välein; jos kameran valitsema herkkyys on oikeasti esim. 1250, niin etsin näyttää 1600.

Canonia mielivälle 550D on suositeltava kamera, mutta kokeile ihmeessä kaupassa sopiiko Canon omaan käteesi ja ovatko nappulat oikeilla paikoilla, sillä muitakin hyviä kameroita on samassa hintaluokassa. Kameraa ei koskaan kannata ostaa kokeilematta.

Katso myös edelliset juttuni Canon 550D kamerasta täällä ja täällä.

Tässä vielä linkki erään toisen suomalaisen kuvaajan Canon 550D:llä tekemään videoon. Hyvältä näyttää ainakin minun mielestäni.

Ongelmia yhteyksissä

Nettiyhteyteni on toiminut todella epäluotettavasti eilen ja tänään, jonka lisäksi olen tehnyt taas ihan oikeita töitäkin. Siksi en ole isompia päivityksiä tehnyt. Juttua on luvassa taas viikonvaihteen tienoilla, jos yhteydet pelaavat kunnolla.

Yksinkertainen kamera helpottaa kuvaamista

Olen moneen kertaan kirjoittanut kuinka pidän yksinkertaisesta kuvauskalustosta, koska se helpottaa kuvaamista. Samaa mieltä on joskus ollut joku muukin kuvaaja ja tänään viimeksi kuulin saman suuntaista eräältä hyvin tunnetulta valokuvaajalta.

Olin tänään kuuntelemassa Steve McCurryn esitelmää Helsingissä. Oli hauskaa ja mielenkiintoista kuunnella legendaarisen kuvaajan juttuja. Joku tietenkin kysyi Steven kuvauskalustosta ja hän kertoi, että kaksi viimeisintä keikkaa National Geograhic-lehdelle hän kuvasi käyttäen vain yhtä kameraa ja yhtä objektiivia. Tuo objektiivi oli 24 - 70 mm zoomi. Steve kertoi, että hän haluaa kuvata kohteensa läheltä ja jos kuva ei synny tuolla objektiivilla, niin hän ei sitten kuvaa.

Steve kertoi käyttävänsä muutakin kalustoa esim. mainoskuvauksiin, mutta lehtikuvaukset, joissa hän voi itse päättää kuvaustyylin hän hoitaa hyvin pelkistetyllä tekniikalla. Ja se toimii.

Kuvia syntyy vain kuvaamalla, ei kalustoa ostelemalla. Kuvaa siis enemmän ja murehdi kameroista vähemmän.

Olumpus E-PL1 video, toinen yritys

Video on nyt Vimeossa ja näkyy hieman isompana siellä. Olympus E-PL1 koevideo from sulantoblog on Vimeo.

Olympus Pen E-PL1, videokokeilu

En ole tähän mennessä pahemmin keskittynyt kameroiden video-ominaisuuksiin, mutta tämä asia tulee yhä useammin esille jo töissäkin. Videon esittäminen täydessä koossa netin kautta on hieman hankalaa, koska tiedostot ovat isoja. Tässä kuitenkin pieni pätkä kuvattuna Olympus E-PL1 kameralla. Videon koko on n. 11 megaa, joten odottele rauhassa, jos ihan heti ei tapahdu mitään. Video on wmv-muodossa ja toivottavasti se näkyy niin macilla kuin peeceelläkin.

Päivitys.

Ilmeisesti tuo video ei kuitenkaan näy pc:llä jostain kumman syystä, joten olen poistanut sen. Katsotaan nyt viitsinkö jatkossa koko videoon paneutua blogissa, koska vaikuttaa siltä, että videoiden näyttäminen on liian vaikeaa. Menee hermo...

Hymyä vai ei?

Edellisessä jutussani uhkasi kommentointi Joren ja minun välillä riistäytyä sellaiselle alueelle, että päätin poistaa kommentit. Sensuuri iski, mutta ei lopullisesti. Sana on vapaa ja keskustelu siitä pitääkö kuvissa hymyillä vai ei tulee erillisenä juttunaan. Näppäimistöä takovat jutussa Jore ja Matti, mutta kommentoida saavat muutkin.

Keikalla, henkilöitä miljöössä

Keikkakertomuksia on pyydetty ja niitä tulee aina, kun kertomuksen arvoinen kuvaus on tehty ja kuvien maksaja antaa minun kertoa. Tällä viikolla olin kuvaamassa B+Tech Oy nimisessä yrityksessä Helsingissä. Tehtävänä oli kuvata henkilökuvia miljöössä. Ihmisten piti näyttää positiivista asennetta kuvissa ja sitä, että he pitävät työstään. Tavoitteena oli saada noin 6 - 8 valmista kuvaa.

Menimme tiimini ( minä, apulainen ja meikkaaja ) kanssa kuvauskohteeseen ja tutkimme paikat. Päämiljöö oli laboratorio ja jos aikaa jäisi, niin kuvaisimme ehkä muuallakin.

Tämä kuvaus piti tehdä tehokkaasti, sillä aikaa oli vain puoli päivää, joten olin päättänyt käyttää hyväksi havaittua reseptiä. Käytetään vallitsevaa valoa, mutta tuunataan sitä tarpeen mukaan sopivaksi. Tarkoitukseni oli valaista kuvat kahdella Nikon SB-900 salamalla, mutta otin mukaan myös neljä Elinchrome studiosalamaa kaiken varalta.

Meikkaaja Satu Arvo alkoi laittaamaan porukkaa kuvauskuntoon, kun minä ja apulaiseni Sakari Hannula laitoimme valot ja kuvauskaluston valmiiksi. Olin jättänyt kannettavan tietokoneen kotiin, mutta se pitäisi aina ottaa mukaan kuvien arviointia varten. Kameran näytöltä päättelin, että salamoiden eteen kannattaa laittaa kääntösuodatin, jotta kaikki valonlähteet kuvassa olisivat edes lähellä toisiaan värilämpötilan puolesta.

Loisteputkivalaistus on joskus tosi hankala, koska putket välkkyvät. Välke on niin nopeaa, että silmä ei sitä huomaa, mutta kamera sen sijaan kyllä. Suhteellisen lyhyillä valotusajoilla samassa paikassa kuvatut peräkkäiset kuvat saattavat olla eri värisiä keskenään. Väri riippuu siitä missä loisteputken välähdyksen vaiheessa kuva on otettu. Tästä aiheutuu toisinaan ylimääräistä työtä kuvankäsittelyn muodossa.

Vallitsevaa valoa oli huoneessa yllättävän paljon ja saatoin pitää kameran herkkyyden melko matalalla, eli alle ISO 800 koko kuvauksen ajan. Salamat olivat käsisäädöllä ja kuvasin nyt ensimmäisen kerran näinkin ison kuvauksen kokonaan Nikonin langatonta salamaa käyttäen. Tekniikka pelasi moitteetta koko kuvauksen ajan. Elinchromeja ei tarvittu, vaan pärjäsimme kahdella Nikonin salamalla.

Aikanaan Canon EOS3 kamerassa oli langattoman salaman käyttömahdollisuus, mutta järjestelmä ei toiminut kovin hyvin tai luotettavasti. Yritin silloin, filmikuvauksen viimeisinä aikoina, hyödyntää pikkusalamoita tämän kaltaisissa kuvauksissa, mutta huonolla menestyksellä. Tuosta minulle on jäänyt lievä kammo kameroiden langattomia salamajärjestelmiä kohtaan, mutta tänä päivänä laitteiden toimintavarmuus on aivan toisella tasolla kuin yli kymmenen vuotta sitten.

Kuvasin kahdella Nikon D700 kameralla sekä 24 - 70 mm ja 70 - 200 mm zoomeilla. Valotin kaikki kuvat täydellä aukolla f/2.8, koska halusin mahdollisimman pienen terävyysalueen. Suuri aukko auttoi myös pitämään valotusajan riittävän lyhyenä.

Tällaisessa kuvauksessa on ensiarvoisen tärkeää tuntea niin kuvaustekniikka kuin kuvauskalustokin omia taskujaan paremmin. Kaikki liikenevä energia pitää voida käyttää kuvien sisältöön ja mallien ohjaamiseen. Kameran säätöjen opettelu vie keskittymisen heti pois pääasiasta. Tärkeää on tehdä kuvaustilanteessa mahdollismman valmista jälkeä, sillä kuvankäsittelyyn saa pahimassa tapauksessa kulumaan paljon enemmän aikaa kuin itse kuvaukseen, kun kuvia on paljon.

Tällä kertaa mallit olivat erittäin yhteistyökykyisiä, vaikka olivatkin tässä hommassa amatöörejä. Saimme hyviä kuvia enemmän kuin uskalsin toivoa ja kuvaukseen käytetty aika oli siis vaivan arvoinen. Tässä muutama otos. Tilannekuvat ovat apulaiseni Saken napsimia.

Panasonic G2, kädessä pitäen

Panasonic G1 oli esittelynsä aikaan ensimmäinen kamera Micro 4/3 järjestelmään, joka on lyhyen historiansa aikana vakiinnuttanut asemansa ja vahvistaa sitä kaiken aikaa. Tämän kuun alussa Panasonic esitteli G2 mallin, joka on suora seuraaja G1:lle.

Panasonic Lumix G2 on monessa suhteessa samankaltainen kuin G1, mutta hienosäätöä on tehty ja tärkeimmät uudet ominaisuudet ovat kosketusnäyttö ja videokuvaus. Samassa yhteydessä esiteltiin myös Lumix G10, joka on Panasonicin alkaen malli Micro 4/3 järjestelmään. Lumix G10 on ominaisuuksiltaan hieman riisuttu, mutta valokuvauksen kannalta tärkeät asiat ovat samat kuin kalliimmissakin malleissa.

Sain tänään hieman kokeilla Lumix G2 kameralla kuvaamista, mutta kamera oli esituotantokappale sanan oikeassa merkityksessä, eivätkä kaikki ominaisuudet toimineet. Se ei tahtia haitannut ja kosketusnäytön käytöstä sai hyvän ensikokemuksen.

Lumix G2 on kädessä sopivan tuntuinen, mutta kuitenkin pieni ja kevyt. Peruskäytön säätimet ovat hyvin sormilla ja sähköinen etsin on todella hyvä.

Varsinkin tarkennuspisteen valinta näyttöä koskettamalla on hyvältä tuntuva ominaisuus ja sitä käytinkin eniten. Tämä ominaisuus toimii myös videokuvauksen aikana. Kosketustuntuma oli miellyttävä ja ainakin ensi alkuun näytön toteutus tuntui onnistuneelta.

Tässä muutama kuva Lumix G2 kameralla ja Panasonic 20 mm f/1.7 objektiivilla. Kamera oli siis esituotantolaite, eikä kuvan tekninen laatu välttämättä ole tuotantolaitteiden tasolla. Sitähän ei näistä pienennetyistä kuvista huomaa, mutta minä lupasin kertoa sen. Tuotekuvat otin Nikon D3s kameralla.

Kun Suomeen saapuu Panasonic Lumix G2 tuotantokappaleita, niin suoritan hieman tämän päiväistä perusteellisemman kokeilun.

Taso vai varjo?

Edelliseen valaisujuttuuni liittyen Toni kyseli tasovalon ja sateenvarjon eroja. Ehkä merkittävin käytännön ero on käytettävyydessä, jossa varjo päihittää tasovalon mennen tullen. Sateenvarjo on kuvauskunnossa parissa sekunnissa ja toisaalta menee tosi pieneen tilaan kokoonpantuna. Kokoontaittuvat pikkutasot ovat ihan käteviä, mutta siltikin monimutkaisia varjoon verrattuna. Pieni A-nelosen kokoinen taso on sitä paitsi aika pieni tositoimissa.

Alla olevassa kuvassa on Elinchromen 1 x 1 metrin taso pakattuna kuljetuslaukkuunsa ja vieressä Photoflexin 114 cm varjo.

Isohko, esim. n. metri kanttiinsa tasovalo antaa kaunista valoa ja käytän mieluummin tasoa kuin varjoa, jos kuvauksen luonne sen mahdollistaa. Pikkukeikoilla ei tasovaloja ehdi pystytellä. Tasovalon heijastus on myös nätimpi kuin varjon vaikkapa silmälaseissa tai muissa kiiltävissä pinnoissa. Monissa tuotekuvissa tasovalo toimii varjoa paremmin juuri siksi, että tasolla voi tehdä kauniita kiiltoja tai heijastuksia kuvattavan esineen pinnalle.

Jos ei ihan hifistelemään aleta, niin useimmissa tilanteissa varjo kätevämpi ja sen antama valo on hyvin saman kaltainen kuin vastaavan kokoisen tason. Ainakin harrastajan näkökulmasta varjolla on vielä yksi etu puolellaan; se on paljon edullisempi ostaa kuin tasovalo.

Sain tänään vihdoinkin oman 70 - 200 mm zoomnikkorin ja käytinkin sitä heti keikalla, jossa kuvasin henkilökuvia miljöössä. Tämä opiska on yksinkertaisesti ihan hiton hyvä. Tarkennus toimii unelmasti, ainakin D700:n kanssa ja optiikkapuoli ei juurikaan jätä toiveille sijaa. Sitä saa mistä maksaa, sillä tarkennus on parasta mitä olen kokenut tämän polttovälin zoomeissa. Ei hapuile, sahaa tai sekoile. Joka ruutu on tarkka oikeasta paikasta ja nopeasti. Ainoa varsinaisesti heikko esitys tässä zoomissa on pilipali vastavalosuoja, joka on liian lyhyt ja väärin muotoiltu. Kokonaisuutena kuitenkin jälleen yksi hieno objektiivi Nikonilta.

Salamalla sisällä, potretti

Tässä vielä yksi esimerkki viime viikkoisesta havaintoesityksestäni HEOssa. Yksinkertainen ja perinteinen potrettivalaistus kahdella valolla. Minä pidän tämän kaltaisista klassisista valaisuista, joissa ei käytetä tai tarvita lukuisia valoja.

Tässä kuvassa on pelkkä päävalo; Nikon SB-900 ja Photoflex 107 cm varjo, jonka läpi salaman valo tulee. Varjo on hyvin lähellä kohdetta ja hieman kuvan ulkopuolella. Näin valosta tulee pehmeä, mutta kontrastikas.

Tässä kuvassa lisäsin taustalle toisen Nikon SB-900 salaman, jossa oli salaman mukana tuleva vaalea heijastinkupu pehmentämässä valoa ja David Honl Speed Gobo estämässä valon osumisen kuvattavaan henkilöön. Halusin taustalle vain sen verran valoa, että kohteen varjopuoli ja tausta erottuisivat hieman paremmin toisistaan verrattuna ensimmäiseen kuvaan.

Speed Gobo on n. 10 x 19 cm lappu, jonka toinen puoli on musta ja toinen valkoinen. Yllättävän käytännöllinen väline.

Musiikkivideo

Tammikuussa kerroin blogissani Sports Illustrated-lehden valokuvaajan Bill Frakesin ja hänen apulaisensa Laura Healdin vierailusta Suomeen. Vierailunsa aikana he kuvasivat musiikkivideon ruotsalaiselle Backyard Babies bändille. Video kuvattiin Nikon D3s kameroilla. Musavideo on ollut valmiina jo jonkin aikaa, mutta useimmat blogini lukijat eivät videota ehkä ole nähneet ja minähän lupasin laittaa linkin videoon. Se on tässä, viimeinkin.

Backyard Babies - Abandon from Straw Hat Visuals on Vimeo.

Salamalla ulkona

Olin viime torstaina HEOssa näyttämässä miten salamoilla voi valaista. Tein muutamia erilaisia perusvaloja antaakseni jotakin ideoita valaisun aloitteluun. Kuvasimme sisällä studiomaisissa olosuhteissa ja lisäksi teimme ulkona muutaman kuvan.

Ulkona salamakuvaajan haasteena on usein runsas vallitsevan valon määrä. Kameroiden lyhin mahdollinen salamakuvaukseen sopiva valotusaika on yleensä lyhimilläänkin melko pitkä, eli 1/200 s. tai vastaava. Tämä merkitsee, että kuvausaukko pitää olla suhteellisen pieni, jotta vallitsevasta valosta ei tule hallitseva valo. Pienestä kuvausaukosta taas seuraa, että salamassa pitää olla paljon tehoa tai salama pitää laittaa lähelle kohdetta.

Kameravalmistajien omat langattomat salamajärjestelmät mahdollistavat kuvaamisen kaikilla valotusajoilla, mutta nämä infrapunakauko-ohjaukseen perustuvat järjestelmät eivät aina ulkona toimi luotettavasti.

Tässä kuvassa tein aika perineteisesti, eli otin taivaan taustaksi ja salamoilla nostin pääkohteen esille. Yläkuva on ilman salamaa valotuksella 1/160 s. ja f/13. Keskikuvassa on sama valotus, mutta lisäsin yhden Canonin salaman oikealle. En muista salaman mallia, koska laite ei ollut omani. Alakuvassa on edelleen sama valotus, mutta lisäsin toisenkin salaman, joka on vasemmalla.

Alimman kuvan dramaattisuus katosi hieman, kun sininen taivas jäi pilvien taakse, mutta luonnonvoimille ei aina voi mitään.

Tämä on tavallinen tapa käyttää kahta salamaa. Valot ovat melkolailla vastakkain ja kohde niiden välissä. Salamat olivat käsisäädöllä ja tehoa niin paljon, että aukko f/13 antoi oikean valotuksen kuvattavan kasvoille.

Tässä esimerkissä valaisin kuten studiossa, mutta otin vallitsevaa valoa mukaan hieman. Yläkuva on ilman salamaa valotuksella 1/125 s. ja f/7.1. Alakuvassa on sama valotus, mutta oikealta salama valaisee kohdetta ja vasemmalta toinen salama valaisee taustalla olevaa seinää. Päävalon, siis kohdetta valaisevan, olisin voinut sijoittaa hieman ylemmäksi, niin valaisu olisi ollut paremman näköinen. Tässäkin salamat olivat käsisäädöillä.

Salamoiden väläyttelyyn käytin radioita, mutta en omiani. Olen monelle kehunut kuinka pitkään Multiblitz lähettimeni paristo kestää, mutta joskus sillekin tulee tunnit täyteen. HEOssa eivät radioni toimineet, koska lähettimen paristo oli tyhjä. Onneksi en ollut keikalla. Sain yleisöltä lainaksi radiot, joilla homma hoitui hienosti.

Studiokuvia tulee huomenna.

Canon 550D, muutama lisäkuva

Tässä joitakin lisäkuvia Canon 550D kameralla ja pakettiobjektiivilla 18 - 55 mm f/3.5 - 5.6.

Nimimerkki Jarmo kyseli mitä objektiiveja kannattaisi tämän rungon kanssa käyttää. Pakettina myytävä kokeilukamerassa oleva peruszoomi on ihan kohtalainen ja edullinen, mutta jotain valovoimaista saisi kaveriksi olla. Canonilla ei ole omassa valikoimassaan pikkukennolle tehtyjä valovoimaisia objektiiveja, joten tyytyminen on täyden kennon laseihin, joissa ei ole mitään vikaa, mutta ne ovat tarpeettoman kookkaita pikkukennolle.

Canon 28 mm f/1.8 voisi olla hyvä kittizoomin pariksi ja toinen vaihtoehto voisi olla Sigma 30 mm f/1.4. Siinä on hyvä aloittelijan setti, jota voi sitten halutessaan laajentaa oman lompakon laajuudesta riippuen.

Canon 550D tuntuu edelleenkin melko oivalta valokuvauskojeelta, eikä vielä ole pahoja epäkohtia mieleen tullut. Pari kuvaamisen kannalta vähemmän vakavaa seikkaa olen pannut merkille.

Muistikorttilokeron kannessa ei ole jousta, eikä kansi ponnahda auki. Tämä tuntuu alussa oudolta, mutta ei haittaa kuvaamista.

Valotuksen korjailu kytketään päälle tavanomaisesti painamalla takaseinän nappia ja samalla kääntämällä etusormella säätökiekkoa. Korjailun asteikko näkyy etsimessä, mutta korjailun nappia painaessa olisi hyvä, jos etsimeen syttyisi jokin merkki siitä, että nyt olet kääntämässä valotuksen korjailun päälle. Tai vaihtoehtoisesti valotuskorjailun asteikkoa lukuunottamatta muut etsimen tiedot katoaisivat kunnes korjailun painike vapautetaan. Tämäkin on pikkujuttu, mutta ainakin alussa se hieman häiritsee.

Canon 550D on hyvä esimerkki siitä, kuinka hyviä ja monipuolisia edullisetkin kamerat ovat nykyään. En tällä Canonilla ehkä valokuvaajan töitä alkaisi tekemään, mutta harrasteluun aivan mainio kamera.

Tämä ei ole lopullinen sanani tästä kamerasta ja lisää tulee vielä.

Kuvat ovat kokomuutosta huomioimatta suoria kameran jpg-fileitä. Kuvasin puoli- tai täysautomaatilla ja kuten näkyy Canon valottaa melko tasaisesti.

Canon EOS 550D, ensitunnelmat

Pääsin kuin pääsinkin ulos tänään sen verran, että sain edes muutaman kuvan uudella Canonilla alle ISO 3200 herkkyydellä. Uutuus on heti kättelyssä asiallisen oloinen kampe.

Kuvausote on hyvä, mutta isokouraiset kuvaajat saattavat kokea Canonin hieman pienenä. Säätimet ja napit osuvat hyvin sormille, eikä ainakaan heti alkuun mikään tunnu olevan aivan väärässä paikassa. Säätökiekkoja on vain yksi, joka on yleistä tämän hintaluokan kameroissa, mutta hankaloittaa valotuksen käsisäätöä. Erillinen ISO-säätönappi on hyvä asia ja virtakytkin on paikallaan valintakiekon tyvessä prisman oikealla puolella.

Kuvatessa Canonin tarkennus tekee määrätietoista työtä, enkä ainakaan vielä ole huomannut mitään hapuilua. Kamera toiminta ja vastaavuus käyttäjän toiveisiin on napakkaa. Etsinkuva on melko tavallinen esitys tässä hintaluokassa ja on siis suhteellisen pinikokoinen eikä erityisen kirkas. Yhdeksän tarkennuspistettä ovat käytännöllisesti jakautuneet kuva-alalle ja perussommittelussa jokin piste osuu yleensä kohteeseen. Takanäyttö on erittäin hyvä, jopa niin hyvä, että kuvat näyttävät miltei todellista paremmilta.

Kuvan tekninen laatu vaikuttaa hyvältä, mutta ei kai oikein muuta voi Canonilta odottaakaan. Nämä kuvat ovat kokomuutosta lukuunottamatta suoria kameran jpg-kuvia, koska Lightroom ei tietenkään osaa vielä tehdä mitään 550D:n raakakuville. Kuvasin aukon esivalinta-automaatilla ja valkotasapaino oli automaatilla niin ikään. Objektiivi oli peruskittikakkula 18 - 55 mm f/3.5 - 5.6 IS.

Tässä joitakin ensitunnelmia Canon 550D kamerasta. Lisää kuvia ja kokemuksia huomenna.

Päivän kuva

Tässä jälleen yksi meikäläisen löytämä kuva. Kuvasin tämän Olympus E-P2 kameralla ja Panasonic 20 mm f/1.7 objektiivilla. Tämä Pana on koko Micro 4/3 järjestelmän paras objektiivi, ehdottomasti.

Sain tänään kokeiluun Canon EOS 550D:n, joka on ison C:n viimeisin uutuus kovaan hintaluokkaan. Akku latautui vasta, kun oli jo pimeää ja siksi en vielä ole ehtinyt kuvata yhtään sellaista kuvaa, jonka kehtaisin näyttää.

Näppäilin kyllä jotakin, että saisin tuntumaa kojeeseen ja ensivaikutelmani on hyvin myönteinen. Yritän huomenna saada aikaan julkaisukelpoisia otoksia ja voin toivottavasti kertoa enemmän ensivaikutelmia.

Sain eiliseen kirjoitukseeni julkaistujen lisäksi muutaman oikein mukavan kommentin, mutta koska vaatimuksena oli omalla nimellä kirjoittaminen, niin en niitä julkaise. Kiitos kuitenkin.

En ainakaan toistaiseksi aio vaatia kaikkia kommentteja omalla nimellä, vaikka nimellä esiintyminen olisikin mielestäni reilua. Lukijoilta tuleva kommentointi hyvässä hengessä on blogin pitäjälle palkitsevaa, joten toivon runsasta kommentointia jatkossakin.

Jos joku tässä blogissa kirjoitettu asia järkyttää syvästi tai suorastaan vituttaa, niin kommentoi vasta seuraavana päivänä. Pahimpien höyryjen haihduttaminen voi auttaa asiallisen kommentin kirjoittamiseen.

Pidetään hauskaa, ei ikävää

Olen sivusta seurannut kommentteja, joita Joren kameravertailuun on tullut. Jostain ainakin minulle täysin käsittämättömästä syystä osa kommenteista on ollut lähestulkoon vihamielistä. Mitä ihmettä?

Tämä nimenomainen vertailu oli käsittääkseni aivan alusta asti tarkoitettu vitsiksi. Ei kai kukaan ihan tosissaan ala kuvaamaan jollain Halinan tapaisella kameralla tänä päivänä, muuten kuin kokeeksi tai fiilistelläkseen menneitä aikoja.

Sanomalehden kuvaaminen oli myös vitsi ja niin ilmeinen, että se olisi pitänyt kyllä huomata. Varsinkin kun kuvaajana on Joren tapainen kamerankäyttäjä, jota testit oikeasti eivät voisi kovin paljon kiinnostaa. Tällaisia kohteitahan innokkaat pikselirunkkaajat kuvaavat kaiken aikaa sen sijaan, että nauttisivat valokuvaamisesta kuvaamalla ihan oikeita valokuvia.

Ihmettelen mistä näille kommentoijille on tullut niin paha mieli, että sitä pitää purkaa jopa tässä blogissa. Se paha mieli ei voi johtua Joren kameravertailusta.

Sanomalehti on täysin järjetön kuvauskohde, mutta ei kukaan halua pahemmin kommentoida muitakaan kuvausaiheita. Kun kirjoitan jonkun tekniikkajutun, niin kommentteja tulee, mutta kuvia ei kukaan halua kommentoida. Tarkoitan kommentointia keskusteluhengessä.

Kun olin vielä aloitteleva valokuvaaja, niin en voinut sietää muita kuin selkeästi esittäviä valokuvia. Jos joku kuva oli niin sanottu taidekuva, eikä esittänyt mitään konkreettista asiaa, niin sivuutin sen taiteellisena paskana. Minuä ärsytti miten joku oli tuhlannut aikaansa moisen roskan tekemiseen ja sitten vielä kehtasi esitellä sitä julkisesti.

Luulen, että reaktioni johtuivat ainakin osittain siitä, että olin epävarma oman kuvaamiseni suhteen. En osannut tai uskaltanut laittaa tunnetta peliin kuvatessani ja siksi en voinut ymmärtää, jos joku toinen osasi. En osannut pitää hauskaa kuvatessani, koska yritin aivan vimmatusti tehdä teknisesti hienoja kuvia, joissa kaikki on kohdallaan.

Nyt, kun olen kuvannut työksenikin jo kohta 30 vuotta osaan suhtautua kuvaamiseen paljon vapautuneemmin kuin silloin aloittelevana kuvaajana. Uskallan pitää hauskaa ja nautiskella kuvatessani.

Kun näen valokuvan, josta en ehkä pidä tai joka ei heti ensi vilkaisulla oikein tipahda, niin katson kuvaa ja ainakin yritän miettiä miksi kuva on tehty. Yritän miettiä miksi en pidä kuvasta, koska joku syyhän siihen pitää olla. Olenkin huomannut, että nykyään pidän valokuvista paljon enemmän kuin 30 vuotta sitten.

Saattaa olla, että tällaiset lähes vihamielisten nimettömien kommenttien lähettelijät ovat vielä omassa kuvaamisessaan siinä henkisessä vaiheessa, että he ovat epävarmoja eivätkä pysty oikeasti nauttimaan kuvaamisestaan. Kun he näkevät, että jollakin toisella on hauskaa se aiheuttaa ahdistusta sekä pahaa mieltä.

Minä nautin valokuvaamisesta nyt ehkä enemmän kuin koskaan aikaisemmin ja siksi en voi suhtautua vakavasti Joren tekemän kameravertailun kaltaisiin juttuihin. Juttu oli hyvä, minä pidin siitä ja se viihdytti minua, vaikka en ehkä itse olisi samalla tavalla kirjoittanutkaan.

Tässä on muutama kuva, joita kuvatessani minulla oli hauskaa. Toivottavasti edes jollakin on hauskaa katsella niitä, sillä sekin olisi minusta hauskaa.

Tämän jutun kommentointi vain omalla nimellä, kiitos.

Kuvauskeikalla

Tehtävänä oli kuvata potretti muutamasta autoharrastajasta Talouselämä-lehteen. Auto piti näkyä kuvissa, mutta kyseessä oli kuitenkin potretti. Ihminenkin piti siis erottua kuvasta. Tässä kaksi tätä juttua varten kuvaamaani kuvaa.

Tämä kuva oli jutun avauskuvana aukeman kokoisena viime viikon Talouselämässä.

Koska auto oli työn alla, niin päätimme omistajan kanssa, että lavastamme remonttikuvan. Kuvattava laittoi haalarit päälle ja ryömi auton alle sillä välin, kun minä laitoin kuvauskaluston valmiiksi.

Autotallissa oli remonttihenkeen ja miljööseen sopiva valaistus, mutta halusin hieman muokata sitä. Laitoin Nikon SB-900 salaman jalustalle ja heijastin valon sateenvarjon kautta. Halusin kuvattavan kasvoille hyvän valon ja halusin myös, että katse kiinnittyy heti kuvassa olevaan ihmiseen.

Salamalla sain kohdistettua kuvattavaan valoa hieman ympäristöä enemmän ja näin pääkohde nousee juuri sopivasti esiin. Käytin jälleen kerran salaman edessä oranssia lämmittävää värikalvoa, jolla vältyin sekavalotilanteelta. Salaman valo on nyt kutakuinkin saman väristä autotallin loisteputkien kanssa. Jätin kuvan tarkoituksella hieman lämpimän sävyiseksi, koska näin se vastaa tallin tunnelmaa.

Salama on oikealla juuri kuvan ulkopuolella reilun metrin korkeudella lattiasta. Salama oli käsisäädöllä, mutta en muista mikä tehoasetusta käytin. Todennäköisesti 1/32 tai sinne päin. Valotin kuvan seuraavasti: f/4.5, 1/30 s. ja ISO 1000. Kamera oli Nikon D700 ja objektiivi Nikkor 24 - 70 f/2.8 zoomi.

Keltainen Ford avolava ei ollut remontissa ja sen olisi voinut ajaa uloskin, mutta halusin kuvata sisällä, että kaikissa kuvissa olisi sama tyyli. 1955-mallinen Ford F-100 on klassikko, jonka sivuprofiili on mallille tunnusomainen ja siksi päätin kuvata auton sivusta. Kuvattava henkilö sopisi hyvin istumaan lavan reunalle.

Päävaloksi laiton ison sateenvarjon kautta Elinchromen 300 Ws salaman ja taustaa valaisemaan samanlaisen, mutta ilman heijastinta, koska halusin valon leviävän tasaisesti ympäristöön. Päävalo on miltei suoraan kameran yläpuolelta, kuten varjoista voi nähdä. Taustavalo on auton takana ja osoittaa taakse yläviistoon. Kokeilin kuvata myös ilman taustavaloa, mutta tumma tausta ei näyttänyt hyvältä.

Ensimmäiset ruudut olivat heti lähes kelvollisia, mutta jotain puuttui. Autotallin lattia näytti hieman tylsältä ja päätimme kastella sen. Kastelu auttoikin, sillä kuvauskohde heijastuu märästä lattiasta hienosti.

Kamerakalusto oli sama kuin edellisessäkin kuvassa, mutta valotus näin: f/7.1, 1/160 s. ja ISO 400.