Katupotretteja lisää

Tässä pari salamalla valaistua potrettia lisää. Tuossa Jyrkin kuvaamassa sotilaassa on kyllä kaunis valo, joka tulee yhdestä Nikon SB-800 salamasta. Voisi vaikka luulla, että ilta-aurinko tuo valoa vartiovuoroon.

Kuvaamani nainen taas voisi olla vaikka New Yorkista. Aurinko valaisee vastaan kuvattavan takaa oikealta ja Nikon SB-900 valaisee edestä vasemmalta.

Toive toteutui, vihdoinkin. Leica M9 tulossa kokeiluun.

Joskus, taisi olla viime vuoden puolella, toivoin voivani kokeilla Leica M9 kameraa mahdollisimman pian. Mahdollisimman pian on suhteellinen ilmaus ja se hetki on tällä viikolla. Sain tänään nimittäin viestin, että Leica M9 on matkalla minulle. Ei, en ole ostanut Leicaa, mutta saan kokeilla sitä. Legendaarisen mittaetsinkameran viimeisin inkarnaatio on herättänyt paljon keskustelua ja odotan innolla, että pääsen omian käsin valottamaan Leican pikseleitä. Palaan Leica-asiaan heti, kun olen valotuksia tehnyt.

Katupotretteja

Kuvasimme Jyrki Vesan kanssa Tukholman kaduilla ihmisiä. Kuvissa käytimme salamaa päivänvalossa ja samalla testasimme kuinka Nikonin langaton järjestelmä toimii ulkona.

Pysäytimme ihmisiä kadulla ja pyysimme kuvauslupaa, jonka jälkeen kuvasimme. Ajatuksena oli kuvata nopeasti muutama ruutu ja valaisu piti tehdä salamalla. Yhtäkään kohdetta emme kuvanneet kymmentä ruutua enempää ja se oli hauskaa, koska kuva piti pystyä tekemään siinä hetkessä. Hutejakin tuli, mutta myös muutama ihan kelpo otos.

Meillä molemmilla oli oma kamera ja yksi irrallinen salama mukana. Kun toinen kuvasi, niin toinen oli puheohjattu salamajalusta. Käytimme salamaa käsisäädöllä, koska valotus on varmempaa ja tasaisempaa niin, mutta salaman väläytys tapahtui Nikonin langattomalla järjestelmällä.

Tässä pari kuvaa, mutta lisää on tulossa. Ylempi on Jyrkin ja alempi minun. Jyrki kuvasi Nikon D3 kameralla ja 70 - 200 mm zoomilla ja minulla oli Nikon D700 24 - 70 mm zoomin kanssa.

Jyrki valotti aukolla f/5, ajalla 1/125 s., herkkyydellä ISO 200 ja polttovälillä 90 mm. Pidin salamaa vasemmalla niin, että valo tuli puhelikopin avoimesta ovesta kohteeseen. Puhelikoppi on kuvaushetkellä varjossa.

Oman kuvani valotin aukolla f/5.6, ajalla 1/3200s., herkkyydellä ISO 200 ja polttovälillä 35 mm. Jyrki kannatteli salamaa ylävasemmalla. Tässä olen lyhyellä valotusajalla tummentanut taivaan. Jos olisin joutunut tyytymään normaaliin salamatäsmäysaikaan n. 1/200s., niin aukoksi olisi tullut f/22, joka ei monessakaan suhteessa ole parhain mahdollinen henkilökuvaukseen.

Langaton salama ulkona

Nikonin D90-, D300- ja D700-malleissa on langaton salamakuvaus vakiovarusteena ja muissa malleissa tuon ominaisuuden voi saada käyttämällä joko SB-800 tai SB-900 salamaa ohjaamaan toisia salamoita. Langaton ohjaus toimii infrapunavalolla, jonka ohjaava laite välittää salaman välähdyksellä. Tämän järjestelmän toimivuudesta varsinkin ulkoilmassa liikkuu monenlaisia mielipiteitä ja siksi tein pienen testin viime perjantaina Tukholman kaduilla yhdessä Jyrki Vesan kanssa.

Kokeilimme ensin ohjauksen kantamaa varjoisalla pikkukadulla. Minä ohjasin Nikon D700 kameran omalla salamalla SB-900 salamaa. Kameran salaman välähdysikkunan edessä oli infrapunasuodatin, joka poistaa näkyvän valon ohjausvälähdyksestä. SB-900 välähteli iloisesti askelilla mitattuna n. 30 metrin päässä. Jyrkillä oli D3 ja SB-900 salama, joilla hän ohjasi SB-800 salamaa. Tämän yhdistelmän kantama samalla askelmitalla oli n. 40 metriä. Kokeilimme Jyrkin kameran ohjaavan salaman välähdysikkunan edessä hajotinkupua, joka ei vaikuttanut kantamaan sanottavasti.

Seuraavaksi kokeilimme kantamaa kirkkaassa auringossa samalla kalustolla. Suoraan eteenpäin ja n. 15 asteen kulmassa kameraan nähden kantama oli viitisen metriä pienempi kuin varjossa. Suuremmassa kulmassa kantama pieneni huomattavasti, mutta n. viiden metrin päässä D700 väläytti SB-900:n miltei 90 asteen kulmassa kameraan nähden eli lähes sivulta. Nikon D3:ssa kiinni ollut SB-900 varustettuna hajotinkuvulla ja käännettynä suoraan ylöspäin kykeni väläyttämään joka suuntaan n. viiden metrin päähän. Oheiset kuvat, joissa Jyrki pitelee salamaa on kuvattu 70 mm polttovälillä.

Nikonin langaton salama toimii kirkkaassa auringossa varsin hyvin, mutta toiminnan kannalta on tärkeää, että ohjattavan salaman kenno osoittaa ohjaavaan salamaan päin. Kantama sivuille ja taakse ei tunnu kovin pitkältä, mutta riittää esim. yhden hengen potrettia valaistessa varsin hyvin. Jos ohjaavana laitteena käytetään SB-900 salamaa, niin välähdyspäätä kääntämällä ohjaussignaalia voi ohjata haluamaansa suuntaan.

Jos kuvaan suhteellisen pitkällä polttovälillä käyttäen esim. 70 - 200 mm zoomia, niin silloin valot ovat kameran etupuolella miltei väkisin, koska joudun kuvaamaan kaukaa. Jos taas kuvaan laajakulmalla, niin voin sijoittaa valot kantaman alueelle helposti. Varsinkin auringossa yli viiden metrin etäisyys kohteesta on valotehonkin kannalta epäkäytännöllinen.

Salamoiden ohjaaminen radiolla on erittäin varmaa, kantama infrapunaa parempi eikä ohjattavan salaman tarvitse olla näkyvissä. Tavallisilla radioilla on kuitenkin myös rajoituksia verrattuna infrapunaohjaukseen. Lyhin mahdollinen valotusaika salamakuvauksessa on kamerasta riippuen n. 1/200 s. eikä salaman tehoa voi säätää lähettimestä käsin. Perusradiot eivät myöskään mahdollista salaman automaattivalotusta, joka voi joskus olla hyödyksi. Infrapunalla voi ohjata vaikka kymmentä salamaa, mutta radio-ohjauksessa jokainen salama tarvitsee oman vastaanottimen, ainakin ulkona.

Salamoiden tehonsääätö kamerasta käsin on erittäin miellyttävä ominaisuus, varsinkin jos käytössä on yhtä useampi välkky. Lyhyen, jopa 1/8000 s. valotusajan käyttömahdollisuus parantaa valaisun hallintaa auringonpaisteessa, vaikka salaman valoteho laskeekin lyhyillä valotusajoilla. Infrapunaohjaus on aina mukana ja toimii aina, kun kamerassa ja salamassa on virtaa. Ylimääräisiä palikoita ei tarvita.

Markkinoilla on radioita, joilla saadaan samat ominaisuudet kuin Nikonin omalla infrapunaohjauksella, mutta halvimmillaankin lähettimen ja yhden vastaanottimen paketti maksaa useita satoja euroja. Tuolla rahalla saa vähintään yhden Nikonin SB-900 salaman.

Nikonin langaton järjestelmä ei korvaa salamoiden radio-ohjausta, mutta on oikein käytettynä luotettava, monipuolinen ja toimii myös kirkkaassa auringossa. Tässäkin tapauksessa on tärkeää ymmärtää järjestelmän toiminta ja sen rajoitukset, niin käyttäminen on mukavampaa. Olen siirtynyt käyttämään infrapunaohjattua langatonta salamaa lähes kokonaan juuri siksi, että se on niin kätevä useimmissa tilanteissa.

Ylin kuva on valaistu vasemmalta salamalla, joka oli käsisäädöllä ja lähes täydellä teholla, koska käytin 1/2500 s. valotusaikaa aukolla f/5.6. Kameran herkkyys oli ISO 200.

Huomenna lisää katupotretteja Tukholmasta.

Kotona ollaan taas

Pääsin tänään kotiin viikon kestäneeltä työmatkalta. Reissu oli melko kiivastahtinen, joko ajoimme, nukuimme tai kuvasimme. Blogaaminen jäi hieman vajaalle teholle myös siksi, että järkeviä yhteyksiä ei ollut saatavana silloin, kun olisi ollut aikaa tai energiaa.

Olin matkassa valokuvaaja Jyrki Vesan kanssa ja koska Jyrki on pikkusalamoiden mestari, niin teimme Tukholmassa eilen perjantaina muutamia katupotretteja, joita tulee tänne blogiin, kunhan ensin puramme laukut.

Pysäytimme ihmisiä kadulla ja kysyimme lupaa kuvata. Kun lupa tuli, niin toinen kuvasi ja toinen piti salamaa. Siinä samalla tuli testattua Nikonin langatonta salamaa hieman tieteellisemmin. Kokeilimme langattoman ohjauksen kantamaa kirkkaassa auringonpaisteessa ulkoilmassa ja yllätyimme positiivisesti.

Kokeilun tuloksista tulee yhteenveto aivan lähiaikoina. Tässä pari turistikuvaa Ruotsin pääkaupungista potretteja ja salamakokeilun tuloksia odotellessa. Molemmat kuvat on kuvattu Nikon D700 + Nikkor 24 - 70mm f/2.8 yhdistelmällä.

Näkymä hotellini ikkunasta

Jokin aika sitten kolleega ja bloggaaja Joe McNally kuvaili näkymäänsä hotellinsa ikkunasta. No, tässä meikäläisen näkymä hotellin ikkunasta Ruotsin pääkaupungin Tukholman reunamilla tänään.

Avasin hotellihuoneeni oven ja tuskin ehdin laskea laukut käsistäni, kun jo revin iPhonen taskustani, jotta ehtisin tallentaa tämän ainutlaatuisen näkymän. Kiirettä aiheutti huoleni, että rännän sekainen vesisade yhtäkkiä loppuisi ja aurinko kääntäisi säteensä roskalaatikoiden puoleen.

Kaivoin siis iPhonen nopeasti taskustani, valitsin kameratoiminnon, tarkistin valotuksen, ja tarkennuksen koskettamalla näyttöä keskeltä. Ensimmäinen otos liian tiukasti rajattu, nopea jalkazuumaus pari askelta taakse ja uusi kuva. Se on siinä! Nyt aurinko voi tulla esiin ihan milloin tahansa.

Valitettavasti olemme joko olleet tien päällä, nukkumassa tai kuvaamassa, joten en ole ehtinyt blogata reissun päältä. Tietoliikenneyhteydet eivät muuten ole reissaajalle aina kovin kaksiset, vaikka niin voisi luulla, kun ollaan täällä koillisella Euroopan kulmalla.

Palaan asiaan luultavimmin viikonloppuna, kun olen palannut kotiin. Tässä vielä toinen iPhonekuva auton ikkunasta kuvattuna, kun ruotsalainen pilvitaivas esitti parhaintaan, ennen kuin alkoi kaataa räntää maassa matkaavien niskaan.

Asiakaspalvelua

Tässä tämä jo eilen lupaamani juttu. Pakkailin matkaa varten ja hoitelin viime hetken asioita eilen illalla. Siinä tohinassa unohdin julkaista tämän jutun. Pahoittelen viivästystä.

Hyvä ystäväni osti kolmisen kuukautta sitten pokkarikameran, hyvän sellaisen, jota voi kuljetella mukana silloin, kun Canon 5D ei mahdu mukaan. Kameraan tuli vika pari kuukauden käytön jälkeen ja ystäväni vei kameran korjattavaksi.

Ystäväni osti pokkarinsa paikallisesta liikkeestä, eikä siis tilannut kameraa netistä. Paikallinen liike sai ystävästäni asiakkaan, jonka pitäisi olla arvokas asia näinä aikoina, kun maailma on pieni ja netistä tavaroita voi tilata näppärästi jopa paikallista kauppaa edullisemmin.

Pokkariin tuli siis pieni vika, joka ei estänyt kuvaamista, mutta haittasi huomattavasti. Ystäväni kävi liikkeessä kysymässä miten menetellään. Vastaanotto oli viileähkö, mutta ystävääni kehotettiin tulemaan takaisin takuulapun kanssa, niin asia saataisiin etenemään.

Ystäväni menikin takaisin ja kamera sekä takuulappu jäivät liikeeseen, joka lupasi toimittaa kameran takuukorjaukseen. Tämä tapahtui tiistaina. Seuraavana maanantaina, siis viikon kuluttua, ystäväni sai kamerakaupasta tekstiviestin, jossa pyydettiin takuulappua.

Kiinnostavaa tässä on se, että kamerahuollosta oli lähetetty liikkeeseen kysely puuttuvasta takuulapusta jo edellisenä torstaina, eli heti kun kamera oli saapunut heille. Olivat siis pari työpäivää pitäneet asiaa omana tietonaan liikkeessä ennen kuin kysyivät ystävältäni takuulappua uudelleen.

Ystäväni ihmetteli mistä on kyse, sillä hänhän oli jo vienyt takuulapun, ja soitti kauppaan, jossa apulainen ei tiennyt koko jutusta mitään. Seuraavana päivänä kaupasta soitettiin ystävälleni ja puhelun aikana ilmeni, että kaupassa ei tiedetty missä takuulappu on. Kun ystäväni kysyi, että eikö kirjanpidosta löydy myyty laite, niin kauppa vastasi, että on hankala etsiä käsikirjanpidosta.

Ystävälläni oli toki tallella ostokuitti, mutta siinä ei ole yksilöitynä mitä on ostettu.

Tätä seuraavana päivänä ystäväni soitti uudelleen kauppaan ja kyseli joko takuulappu oli löytynyt. Kauppa oli tehnyt uuden ostokuitin, siis tekaissut, kamerasta ja lähettänyt sen huollolle. Ystävälleni jäi keskustelusta sellainen olo, että hän on pokkareineen rasite ja kaupassa ollaan tehty jo ihan tarpeeksi hänen hyväkseen ja että ei tarvitse soitella enää tästä asiasta.

Tästä eteenpäin homma meni niin kuin pitikin, mutta aikaa kului toista viikkoa ylimääräistä aivan turhaan ja ystäväni oli huolissaan.

Kamerakaupoilla on joskus nihkeä asenne takuukorjausten suhteen varsinkin, jos korjattava kamera on ostettu muualta. Tämä on ihmeellistä ja lyhytnäköistä, koska takuukorjattavan laitteen liikkeeseen tuova on potentiaalinen asiakas, jolle voi ehkä myydä jotakin.

Tässä tapauksessa kamerakaupalla oli jo asiaskas, mutta heitä ei kiinnostanut pitää sitä. Melko pienellä vaivalla tämäkin kauppa olisi pitänyt ystäväni asiakkaana. Kauppa olisi voinut tehdä uuden kuitin viipymättä huollolle, jotta korjaus olisi lähtenyt etenemään. He olisivat sitten kertoneet asiasta ystävälleni, kun tämä tulisi hakemaan kameraa korjauksen valmistuttua.

Kun alkuperäinen takuulappu häviää, niin kuluttajalle tulee kylmä rinki takapuolen ympärille välittömästi. Nämä ovat herkkiä asioita ja tällaisissa tapauksissa kamerakauppiaan palvelukyky punnitaan. Kun uudehko laite vikaantuu, niin se ei koskaan ole mukava asia ja siksi hyvän palvelun merkitys korostuu. Hyvä käytös asiakkaan puolelta kuuluu tietenkin myös asiaan. Sitä saa mitä tilaa, eli ei voi odottaa hyvää palvelua, jos itse aloittaa räyhäämällä.

Älä koskaan anna alkuperäistä ostokuittia tai takuulappua kameran mukana huoltoon. Valistunut kauppiaskin tietää tämän ja laittaa kuitista kopion huoltoon. Alkuperäisen pitää jäädä asiakkaalle.

Kyllähän näitä voi kuluttaja-asiamiehen avulla yrittää ratkoa, mutta sekin voi olla pitkä ja kivinen tie, jolle ei huvita lähteä kuin viimeisessä hädässä.

Tässä jutussa en halua niinkään korostaa kuka on syyllinen ja vastuullinen, koska tämä on puolueellinen näkemys, jossa on kuultu vain toista osapuolta. Kauppa joka tapauksessa kadotti takuutodistuksen, mutta siitä huolimatta pienellä vaivalla tämäkin olisi hoitunut ihan asiallisesti. En ole kamerakauppias, mutta kuvittelen, että alalla on kilpailua ja asiakkaista haluttaisiin pitää kiinni.

Kunhan pääsen kuvausmatkaltani takaisin, niin teen vielä tietopaketin kameran huoltoon ja korjaukseen liittyen. Tässä asiassa on monta pientä seikkaa, jotka on hyvä tietää.

Kerro oma asiakaspalvelukokemuksesi kamerakaupassa

Lähetä minulle lyhyt ja ytimekäs kertomus omasta asiakaspalvelukokemuksestasi. Jutulla voi olla hieno tai surkea loppu ja hauskin tai omituisin kertomus palkitaan. Tuomarina toimin minä yksinvaltiaan otteella ja palkintokin on luvassa. Julkaisen voittajakertomuksen blogissani.

Valitsemani parhaan kertomuksen lähettäjä voi teettää Fotonetissä kaksi kappaletta kuvasuurennoksia omista tiedostoistaan. Kuvan lyhyt sivu voi olla enintään 20,3 cm ja pitkä sivu enintään 91,4 cm.

Lähetä korjauskertomus tuossa sivupalkissa olevaan osoitteseen: blogi ät sulanto.fi

Vastausaikaa on ensi viikko, aina lauantaihin 24.4. asti.

Jutun kuvitus ei liity aiheeseen mitenkään muuten, kuin ehkä hivenen ankealla tunnelmallaan.

Matkasuunnitelmat uusiksi

En ole varma kuinka kiinnostavaa tämä on, mutta kerron kuitenkin, kun tästä jo mainitsin aikaisemmin. Olen siis lähdössä työmatkalle ensi viikoksi, mutta tulivuorenpurkaus pisti matkareitin osittain uusiksi. Tämähän on globaalissa mittakaavassa niitä ongelmia, joista hyvä ystäväni käyttää ilmaisua "valkoisen miehen ongelma", mutta henkilökohtaisella tasolla se aiheutti hieman säätöä.

Piti lentää Helsingistä Tallinnaan, jossa kuvaus. Sitten lentäen Tallinnasta Kööpenhaminaan, jossa kuvaus. Sitten lentäen Kööpenhaminasta Tukholmaan, jossa kuvaus ja viimein lentäen kotiin.

Onneksi aikataulussa on sen verran väljää, että saatoin tehdä vaihtoehtoisen matkareitin maitse ja meritse. Lentäminen muuttui auto - laivamatkaksi, mutta pystyn hoitamaan sovitut kuvaukset. Vapaapäivä Kööpenhaminassa muuttuu ajopäiväksi välillä Tukholma - Kööpenhamina, mutta toisaalta työmatkastahan on kyse. Pitää ajatella hyviä puolia: nyt ei tarvitse pakata niin säästeliäästi ja huolella kuin lentokonetta varten.

On se vaan lähes hauskaa kuinka yksi tulivuorenpurkaus sotkee melko monen suunnitelmat, vaikka vuori edes ole kovin lähellä niitä, joiden suunnitelmat sotkeutuvat.

Reissukuvia ja jopa jotain asian tynkää tulee ensi viikolla yhteyksien salliessa.

Tänään vielä se opettavainen tositarina kameran takuukorjauksesta.

Vulkaanista tuhkaa

Minulla on ollut kädet täynnä, kun olen yrittänyt järjestellä ensi viikon kuvauksia. Olen lähdössä työmatkalle lentokoneella, mutta islantilainen tulivuori on eri mieltä. Reissuun pitäisi lähteä sunnuntaina ja reitti kulkee suurinpiirtein sillä alueella, joka on lähipäivien ennusteen mukaan vulkaanisen tuhkan alla.

Matkakohteet eivät ole kovin kaukana ja olen yrittänyt hahmotella suunnitelmaa sen varalle, että lentäminen ei onnistu. Nyt alkaa varasuunnitelma olla kasassa ja nähtäväksi jää mihin tuhka kulkeutuu ja miten kuvaaja Sulanto apulaisineen matkustaa. Kerron kunhan tiedän itsekin.

Yllä oleva selityksenä sille, että pitkää tarinaa ei tänäänkään tule, mutta aivan mahtava taidepläjäys kylläkin. Minulla on miltei valmiina opettavainen tosikertomus kameran takuuhuollosta ja saan sen tänne blogiin viimeistään lauantaina.

Paperikuvia

Silloin tällöin haluan omista kuvistani vedoksen, mutta sen verran harvoin, että oman tulostimen ostaminen ei ainakaan vielä ole houkuttanut. Oikea valokuva on paperilla, jopa digiaikana, mutta hyviä kuvia ei saa joka paikasta. Varsinkin mustavalkoinen on vaikea isoille kuvavalmistamoille, joiden prosessi on säädetty värikuville.

Moni on saanut sävytettyjä mustavalkokuvia, koska väriprosessi ei ole ollut neutraali. Joskus punaiseen tai syaaniin kippaava mustavalkoinen voi olla hieno, mutta ei silloin, kun tavoitteena on neutraali harmaasävykuva. Värikuvissa pientä värien heittelyä ei huomaa, mutta mustavalkoisessa se näkyy heti.

Kokeilin teettää kuvia Fotonetissä ja yllätyin kuinka hienoja mustavalkoisia sain. Käytin Fotonetin Pro palvelua, jossa on tarkemmat toleranssit kuin peruslinjalla. Fotonetti suosittelee, että kuvat tallennetaan heidän omalla väriprofiilillaan varustettuna ja juuri niin teinkin. Profiilin saa Fotonetin sivuilta.

Kuvissa on hyvä kontrasti ja täyteläiset sävyt. Valinta kiiltävän ja matan välillä on makuasia, johon vaikuttaa kuvan aihekin. Mustavalkoiset ovat neutraaleja ilman sävytystä aivan kuten pitääkin.

Olin säätänyt kuvat mieleisekseni, joten jätin käyttämättä vaihtoehtoista automaattisäätöä, joka optimoi kuvat Fotonetin tulostimelle. Tilaaminen on sujuvaa ja käyttöliittymä helppokäyttöinen, eikä minulla ollut vaikeuksia ymmärtää mitä pitää tehdä. Ainoastaan hinnasto on hieman sekava, koska vaihtoehtoja on paljon.

Kuvakoko määräytyy automaattisesti kuvan lyhyen sivun mukaan ja esim. panoraaman tilaaminen käy kätevästi. Suurin kuvakoko on 61 x 254 cm, jolla on hintaa 60,66 euroa.

Suosittelen kokeilemaan Fotonetin Pro kuvia sekä mustavalkoisiin että värikuviin, mutta etenkin ensin mainitut ovat tosi hienoja.

Jotain unohtui?

Uusi Lexus on juuri päätetty vetää myynnistä Yhdysvalloissa, koska sen turvallisuudessa on maan kuluttajalehden mukaan huomauttamista. Automerkin oma mainoskuvakin antaa viitteitä vaarallisista ominaisuuksista. Jos kärry alkaa ihan itsekseen ilman kuljettajaa tehdä vaikkapa kuvan kaltaisia kumin polttoja, niin ei ihmekään, että joku saattaa pitää tätä kulkupeliä hieman arvaamattomana, jopa vaarallisena.

Vakavasti puhuen, joku Photoshopin ammattilainen ei ilmeisesti ole koskaan ajanut autolla, eikä hänellä ole ajokorttia. Jokainen autolla ajanut tai edes kyydissä ollut tietää, että kuvan kaltaiseen huvitteluun tarvitaan auton lisäksi myös kuljettaja.

Lisää aamutunnelmia

Tässä vielä pari kuvaa lisää sunnuntaiaamulta Suomen pääkaupungista. Kuvasin Olympus E-P2 kameralla ja 17 mm pannukakulla. Tämä on tätä meikäläisen tajunnanvirtaa...

Messuilla minulta kyseltiin kaikenlaista ja ajattelin koota pariin yleisimpään kysymykseeen jotain selvennystä tänne blogiin. Nyt on vain sellainen tilanne, että minulla on työputki päällä ja asiakkaat odottavat toinen toistaan hienompia kuvia, joten voi mennä muutama päivä ennen kuin saan mitään painavaa asiaa julkisuuteen asti.

Hyvää luettavaa ja katsottavaa on joka tapauksessa luvassa. Reissujuttuakin tulee ihan lähitulevaisuudessa ja tietenkin kalustokokeilua.

Olen myös teettänyt kuvia, sellaisia paperille vedostettuja, joista tuli tosi hienoja. Kerron kokemuksistani ihan lähipäivinä ja kerron myös mistä näitä hienoja vedoksia saa.

Kamerahuollosta ja takuukorjauksista on myös tulossa kiinnostavaa asiaa. Myös siitä miten kauppias voi kääntää mahdollisuuden menetykseksi ja varmistaa, että asiakas ei takuulla tule takaisin.

Keikkakertomukset kiinnostavat, mutta kuten olen aikaisemminkin sanonut, en voi kaikista keikoista raportoida julkisesti. Jotain kuitenkin tulee siltäkin sektorilta.

Päivän kuvat

Tässä pari kuvaa, jotka näppäilin tänään aamulla Helsingissä, kun olin matkalla Kuva ja Kamera messuille. Kuvasin Olympus Pen E-P2 kameralla ja 17 mm pannukakku objektiivilla.

Messuilla kävi melkoinen vilske ja omaa salamaesitystäni kävi seuraamassa ihan mukavasti porukkaa. Kiitos paikalla käyneille.

Nikkor 24 mm f/1.4, hyvää kannattaa odottaa

Nikonilta on pitkään puuttunut valikoimista valovoimaiset kiinteäpolttoväliset objektiivit supertelejä lukuunottamatta. Toki mallistossa on ollut joitakin vanhoja, optisesti hyviä laseja, mutta varsinkin niiden tarkennusmekanismi ei ole ollut ajan tasalla enää pitkään aikaan.

Puutteita on vieläkin, mutta helpotusta on tullut hieman. Viime vuonna saimme 50 mm f/1.4 normaalista uuden version ja tänä vuonna Nikonkuvaajille aivan uuden objektiivin 24 mm f/1.4. Tällainen supervalovoimainen laajakulma on löytynyt Canonin valikoimista jo iät ajat ja Nikonistiti ovat vain voineet uneksia moisesta. Muihin peilikameroihin tällaista ei taida olla saatavana.

Nikkor 24 mm f/1.4 on rakenteeltaan ammattitasoa. Ulkokuori on muovia, mutta rakenne on erittäin tukeva ja kestänee kovaakin käyttöä. Mukana tulee vastavalosuoja, joka on asiallinen. Kokoa ja painoa on kertynyt, mutta tällaiseksi Nikkor on jopa kevyen tuntuinen ja huomattavasti köykäisempi kuin nopeat ammattizoomit. Nikon D700 rungon kanssa 24 millinen muodostaa tasapainoisen kokonaisuuden.

Tarkennus on äänetön, nopea ja tarkka. Käsin tarkentaminen on juhlaa, koska etsinkuva on kirkas hyvän valovoiman ansiosta.

Ennen vanhaan, kun kuvattiin filmille ja tarkennettiin käsin, niin valovoimaa tarvittiin hämärässä kuvaamisen lisäksi tarkentamiseen. Valovoima tekee etsimestä kirkkaan ja syväterävyysalueesta lyhyen, jotka molemmat helpottavat käsin tarkentamista paljon.

Nykyään automaatti hoitaa tarkennuksen ja valovoiman merkitys siinä ei ole läheskään niin iso kuin silloin ennen vanhaan. Nykyään zoomit ovat valovoimaisia ja niiden optinen laatu on hyvä. Valovoimaa ostava haluaa sellaisen objektiivin, jolla voi kuvata suuremmalla aukolla kuin zoomeilla on mahdollista. Yleensä se tarkoittaa suurempaa aukkoa kuin f/2.8.

Aukolla f/1.4 Nikkorin kuva on terävä kaikkialta, mutta kontrasti on hieman loiva ja loivenee reunoja kohti. Kirkkaat valopisteet ja kontrastikkaat ääriviivat leviävät hieman kuvan reunoilla, mutta kaikkiaan kuvan laatu on erinomainen näin valovoimaiselle optiikalle. Täydellä aukolla kuvatuissa henkilökuvissa on erittäin miellyttävä, sanotaan vaikka ilme, kun en parempaa sanaa keksi.

Kromaattista aberraatiota esiintyy, mutta se on hyvälaatuista ja helppo poistaa esim. Lightroomin säätimillä. Pitkittäistä kromaattista aberraatiota näkyy myös, eli kirkkaiden alueiden reunoilla voi havaita vihertävää reunusta terävyystason takana ja vastaavasti magentaa reunusta terävyystason etupuolella. En kokenut tätäkään häiritsevänä, eikä se edes näy läheskään kaikissa kuvissa.

Valovoimainen laajakulma vinjetoi jonkin verran, mutta parin aukon himmennys vaalentaa kuvan nurkat muun kuva-alan tasolle. Täydellä aukollakaan vinjetointi ei häirinnyt kuvaamistani, eikä sekään edes näy läheskään kaikissa kuvissa. Vastavaloa kannattaa tarkkailla, varsinkin jos esim. aurinko on juuri kuvan ulkopuolella, sillä silloin kuviin saattaa tulla pieniä heijastuksia. En kuitenkaan sanoisi Nikkoria erityisen herkäksi vastavalolle.

Himmennettynä Nikkor 24 mm f/1.4 on erittäin terävä ja kontrastikas kuvan nurkkiin asti. Paras terävyys tulee noin aukoilla f/5.6 - f/8, mutta jo aukolla f/2.8 suurin osa kuvasta on viiltävän terävä. En tehnyt suoranaista vertailua omaan 24 - 70 mm zoomiini, mutta minusta tuntuu, että 24 millinen on terävämpi kuin zoomi samoilla aukoilla. Nikkorissa on lievä tynnyrivääristymä, mutta zoomeihin verrattuna se on lähes olematon.

Nikkor 24 mm f/1.4 on optisesti erittäin hieno ja kuva pitää komeasti ryhtinsä kaikilla aukoilla. Kontrasti ja terävyys kasvavat himmentämällä, mutta tämä laajakulma on käyttökelpoinen täydellä aukolla missä olosuhteissa tahansa.

Kokonaisuutena uusin Nikkor on aivan mahtava objektiivi, enkä voi kovasti moittia sitä oikeastaan mistään, vaikka perehdyin siihen hieman normaalia kriittisemmin. Mikään ei ole täydellistä, ei edes Nikkor 24 mm f/1.4, mutta hiton hyvä objektiivi se on.

Hyvästä saa maksaa ja kieltämättä Nikkor 24 mm f/1.4 on kallis miettipä asiaa miltä kantilta tahansa, sillä hintaa on kertynyt reilusti yli 2000 euroa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tämä objektiivi on hintansa arvoinen.

Tässä joitakin pääsiäisen aikoihin kuvaamiani kuvia. Kaikki nämä kuvat on kuvattu aukolla f/1.4 tuotekuvaa lukuunottamatta. Laitan myöhemmin joitakin kuvia ladattavaksi täydessä koossa, jos kiinnostusta ilmenee.

Vauhtia jääradalla

Uusimmassa, tällä viikolla ilmestyneessä Tuulilasi-lehdessä on meikäläisen kuvittama klassikkojuttu Lancia Integralesta. Ok, on siinä jutussä muutama rallikuva Marko Mäkisen arkistoista myös.

Kyseessä on ralliauton katuversio 80-luvulta, Subaru WRXien sun muiden edeltäjä, joten halusimme kuvata teemaan liittyvät kuvat. Merkkikerhon ratapäivät tarjosivat puitteet, mutta valitettavasti sää oli pilvinen. Aina ei voi voittaa, ei edes valokuvaajana.

Ylempi kuva on kuvattu toisesta autosta Canon 5D kameralla ja 35 mm f/2 objektiivilla. Aivan, juuri sillä, jossa on hirveä bokeh ja kertakaikkisen surkea automaattitarkennus, mutta minulla kävi tuuri, sillä juuri tässä kuvassa kumpikaan objektiivin ominaisuus ei pääse tärvelemään kuvaa.

Vauhtia ei ole kuvassa kuin muutama kymppi tunnissa, mutta se riittää liikevaikutelman saamiseksi. Kari taitavana kuskina piti Lancia sivuluisussa aivan kuvausauton tuntumassa, mutta ei kuitenkaan kosketusetäisyydellä. Radalla oli pari hyvää mutkaa joissa olosuhteet kuvaamiselle olivat erityisen otolliset.

Kuvasin aukolla f/8 ja ajalla 1/40 s. Ongelmana tässä oli lumipölyn kerääntyminen kameran linssiin ja taisi sitä kerääntyä kuvaajan silmiinkin. Liikkuvan kohteen kuvaaminen liikkuvasta kuvauspaikasta on aina hieman haastavaa pitkällä valotusajalla, koska liikkuvia osia on liikaa. Epäteräviä kuvia tulee väkisinkin, kun liikkeen suunta ei aina osu yksiin kameran ja kohteen kesken. Tässäkin kuvassa on hieman liike-epäterävyyttä, mutta sitä on melko sopivasti suhteessa terävään osaan.

Alempi kuva on 70 - 200 mm f/2.8 zoomilla penkalla seisten kuvattu ja perinteiseen tyyliin panoroitu pitkähköllä valotusajalla. Jouduin himmentämään aukolle f/10, jotta sain ajaksi vauhtia korostavan 1/80 s.

Salamavalaisua messuilla

Olen Kuva ja Kamera messuilla tulevana viikonloppuna Top Shotin osastolla näyttämässä miten David Honl salamatarvikkeita voi hyödyntää valaisussa pikkusalamoilla. Osastolla on studio, jossa pidän pienen valaisuesityksen tunnin välein, alkaen klo 10.30. Tule käymään.

Molemmat oheiset kuvat olen valaissut Nikon SB-900 salamoilla ja Honl lisävarusteilla.

Tässä se koko kuva

Esimerkkikuvani Nikkor 24 mm f/1.4 objektiivin kuvan vasemmasta nurkasta tuntuu hiertävän lukijoitani, koska koko kuva ei näy. Tässä se on.

Eilen julkaisemani kuva on täydessä koossa, joten yksityiskohdat näkyvät niin suurina kuin omalla kamerallani on mahdollista. Tässä vielä hieman isompi osasuurennos, mutta kuten huomaat yksityiskohdat eivät näy yhtään suurempana. Pienestä syväterävyydestä johtuen kuvassa ei ole muuta terävää kohtaa kuin nurkka.

Kuvasin tämän ainoastaan esimerkiksi mielestäni kohtalaisen hyvästä terävyydestä jopa kuvan nurkissa aukolla f/1.4. Kuten sanottu tällä ei ole käytännön kuvaamisessa useinkaan isoa merkitystä, mutta ei siitä haittaakaan ole. Julkaisen kyllä vielä lisää kuvia, joiden sisältö on tätä kuvaa kiinnostavampi.

Onko piirtoa nurkissa?

En malta olla julkaisematta pientä näytettä Nikkor 24 mm f/1.4 objektiivin korkeasta suorituskyvystä. Tämä on taas vain yksi kuva, joka ei kerro koko totuutta, mutta osan kuitenkin. Kohteessa on melko matala kontrasti, mutta siltikin tämä on mielestäni erinomaista ja paljon parempaa kuin olin odottanut.

Kuva on 100% osa erään ruudun vasemmasta alanurkasta, kuvan vasen alaosa on siis koko kuvan äärimmäinen nurkka. Olen kuvannut raakana Nikon D700 kameralla ja avannut kuvan LR3 Beta 2 ohjelmalla oletusasetuksilla, mutta sen verran parantelin, että poistin kromaattiset aberraatiot. Kuva on otettu täydellä aukolla f/1.4.

Aukolla f/1.4 syväterävyysalue on lyhyt, eikä kuvan terävyydellä äärimmäisissä nurkissa ole yleensä mitään merkitystä, mutta lähinnä tämä esimerkki näyttää, että Nikonin ensimmäinen yritys näin valovoimaisen 24 millisen suunnittelussa on tehty huolella.

Kuvia 16 - 35 mm f/4 VR Nikkorilla

Nikonin kaksi uusinta objektiivia, 24 mm f/1.4 ja 16 - 35 mm f/4 VR, ovat taattua Nikonia optiselta suorituskyvyltään, mutta ensinmainittu varastaa huomion. Nikonilta on odotettu valovoimaisia kiinteitä normaalipolttovälin molemmille puolille ja vaikka odottaminen on tuntunut pitkältä, niin se on kannattanut.

Nikkor 24 mm f/1.4 on hieno objektiivi, joka täyttänee vaativimmankin kuvaajan toiveet. Palaan tähän objektiiviin vielä tarkemmin lähipäivinä sekä kuvien että sanojen muodossa.

Nikkor 16 - 35 mm f/4 VR on minulle hieman oudompi tapaus, mutta uskon, että tämä zoomi löytyy monestakin kameralaukusta ennen pitkää. Nelosen valovoima on hieman liian hämärä makuuni ja ottaisin ennemmin valovoimaa, vaikka ilman vakaajaa.

Zoomin polttovälialue on käytännöllinen ja kieltämättä kuvanvakaaja on hyödyksi monessa tilanteessa. Etulinssi on maltillisen kokoinen ja suodattimia voi käyttää, toisin kuin Nikonin 14 - 24 mm f/2.8 zoomissa. Optinen laatu on hyvä, mutta ei kuitenkaan samalla tavalla sävähdyttävä kuin esim. 14 - 24 millisessä.

Etenkin kuvan nurkissa terävyys voisi olla hieman parempi täydellä aukolla, varsinkin 16 mm asennossa, koska valovoima on vain f/4, mutta totuuden nimessä suurimmassa osassa kuvauskohteista ei mitään ongelmaa ole. Näissäkään kuvissa ei nurkissa ole mitään sisällön kannalta tärkeää, jonka pitäisi olla ehdottoman terävää.

Nikon on itse asettanut riman korkealle uusimpien objektiiviensa avulla ja siksi olen ehkä hieman pettynyt, kun tämä uutuuszoomi on ainoastaan hyvä eikä erittäin hyvä ja paras mitä olen nähnyt. Näin se käy, kun tottuu liian hyvään, niin mikään ei tunnu riittävän, vaikka sillä ei olisi mitään merkitystä käytännön kuvaamisen kannalta.

Ohessa kuvia 16 - 35 mm zoomilla. Palaan tähänkin objektiiviin vielä lähipäivinä.

LR3 Beta 2 vähentää kohinaa

En aktiivisesti etsi raakakuvien kehitykseen parasta, nopeinta tai hienointa ohjelmaa, mutta Lightroomin uusin Beta 2 versio sai minut ihan vertailemaan korkeiden herkkyyksien kohinoita. Canon 550D:n kuvat näyttivät niin hyviltä, että piti oikein tarkistaa mistä on kyse.

Kysehän on siitä, että uuden Lightroomin kehityskone on ilmeisesti edellistä parempi ainakin kohinanvaimennuksessa. Ero on aivan huomattava ja silminnähtävä, eikä mikään placebo-efekti.

Todisteeksi kuvasin Nikon D90 kameran korkeimmalla ISO 6400 herkkyydellä kuvan ja kehitin sen sekä LR2 että LR3 ohjelmilla, joista jäkimmäisellä jopa kaksi eri versiota. Ero näkyy joka paikassa, mutta katso erityisesti varjoja. Tämä on vain yksi kuva, mutta tulos on samansuuntainen joka tapauksessa.

SnapStock tulee, joutuuko valokuvaaja työttömäksi?

Valokuvaus saattaa ammattina olla uhanalainen laji, sillä amatöörit yrittävät ihan tosissaan vallata markkinat ammattilaisilta. Tämänkin blogin kommenteissa asiaa on sivuttu ja käsitelty muutamia kertoja. Olen pitänyt tämän blogin tarkoituksella erossa näistä asioista, koska haluan, että kaikki voisimme nauttia valokuvaamisesta. Kuvaaminen on minulle kuitenkin myös ammatti ja viime yönä kuulin huolestuttavia asioita Yhdysvalloista.

Puhuin Skypessä hyvän ystäväni ja suuresti arviostamani graafikon kanssa niitä näitä, mutta puhe kääntyi työasioihin ennen pitkää. Niinhän käy aina, kun kaksi yrittäjää keskustelee. Steve kertoi, että häntä oli pyydetty suunnittelemaan uuden nettisivuston ulkoasu ja koska uusi sivusto liittyi valokuvaamiseen, niin Steve oli erityisen innoissaan. Hän on nimittäin ahkera ja jopa ihan kohtalaisen laadukasta kuvaa tuottava harrastelijakuvaaja.

Uusi nettisivusto liittyy uuteen microstock tyyppiseen kuvapankkiin, jonne vain amatöörit voivat toimittaa kuvia. Kuvien pitää olla kuvattu mieluiten puhelinkameralla tai pokkarilla, mutta järjestelmäkameralla kuvattujakin saatetaan hyväksyä, jos ne näyttävät pokkarilla kuvatuilta. Uuden kuvapankin idea on tarjota nimenomaan näppäilykuvia, josta kertoo pankin nimikin: SnapStock.

Steve kertoi, että liikeidea on kuvapankkien keskuudessa ainutlaatuinen. Kuvia todellakin tarjotaan, eli niistä ei tarvitse maksaa mitään. Minä kysyin, että mikä se liikeidea on? Se on mainostajat, vastasi Steve. Sivustolle tulee mainoksia, joiden tuotto jaetaan kuvaajille siinä suhteessa kuin heidän kuviaan on ladattu.

Ladattavien kuvien kylkeen tulee myös aina mainos, jonka kuvan käyttäjä voi erillistä maksua vastaan poistaa. Ikään kuin perinteisten kuvapankkien vesileima, mutta se ei estä kuvan käyttöä. Jokaisesta kuvasta tulee neljä eri versiota, joissa mainos on eri sivulla. Näin kuvan käyttäjä voi valita omaan sisältöönsä ulkoasun kannalta parhaiten sopivan kuvan.

Amerikassa oli kuulemma suoritettu tutkimus, jonka tuloksista käy ilmi, että varsinkin pienet järjestöt, kerhot ja muut vastaavat yhteisöt olisivat valmiita käyttämään mainoksilla varustettuja kuvia omilla nettisivustoillaan, jos kuvien käytöstä ei tarvitse maksaa. Yhdysvalloissa on satojatuhansia pieniä mainitun kaltaisia organiaatioita, joten markkinoita pitäisi olla.

Suomessa ei taida olla markkinoita tuollaiselle, mutta monet ison maailman jutut kuitenkin tulevat tännekin jossain muodossa. Jotain hyvääkin sentään, sillä huhtikuun ensimmäisenä päivänä saattaa kuulla tai lukea ihan älyttömiä juttuja, joden todenperäisyyten pitää suhtautua varauksella.