Kulmaetsin helpottaa lähikuvausta

En kovin usein tee lähi- tai makrokuvausta, varsinkaan ulkona, mutta joskus sitäkin pitää tehdä. Joissakin tilanteissa kameran okulaariin tiirailu on miltei mahdotonta, kun kamera on esim. maan tasossa tai matalalla yläviistoon. Monessa uudessa kamerassa on kääntyvä näyttö, joka helpottaa hankalissa asennoissa kuvaamista, mutta läheskään kaikissa kameroissa näyttö ei käänny.

Kulmaetsin on vanha keksintö, joka auttaa tänäkin päivänä. Joillakin kameramerkeillä on valikoimissaan kulmaetsin vielä tänäkin päivänä, mutta Hoodmanilla on tarvike-etsin, joka käy Canoniin ja Nikoniin. Saman etsimen voi sovitteella kiinnittää molempiin merkkeihin. Juuri tuo mahdollisuus oli minulle ratkaiseva tekijä.

Olen käyttänyt Hoodmanin vinkkelietsintä omiin lähikuvauksiini ja olen ollut tyytyväinen. Tarkennus tai sen varmistaminen sujuu hyvin, koska etsimessä on normaalin suurennuksen lisäksi 2,5 kertainen suurennus. Isommalla suurennuksella tosin etsinkuvan reunoja ei voi nähdä, mutta keskiosan alue, johon pääkohde useimmin sommitellaan näkyy kunnolla.

Etsinkuva tummenee jonkin verran, kun Hoodman on kiinnitettynä, mutta ongelmaksi asti vasta aivan hämärässä. Hoodman pyörii okulaarin ympäri, joten sopiva kuvausasento löytyy, vaikka kamera olisi vinossa.

Mekaaninen rakenne on vakuuttava, eikä Hoodman kulmaetsin tunnu halpatekeleeltä. Ainoa pieni moite voisi olla sovittimen hieman liian herkkä pyöriminen, kun etsin on kiinnitettynä okulaariin. Pakkauksen perusteella kampe näyttää lähinnä kertakäyttöiseltä, mutta kun pakkausmuovin kuorii, niin sisällä on ihan kunnon tuote, joka on käyttöön tehty.  Etsin sovittimineen on pienessä laukussa, jonka voi sujauttaa kameralukun sivutaskuun.

Panasonicilta ensimmäinen 3D videokamera

Kolmiulotteisuus tekee kovasti tuloaan kotikäyttöön tai niin laitevalmistajat ainakin haluaisivat. Panasonic julkisti tänään ensimmäisen kuluttajakäyttöön tarkoitetun 3D videokameran SDT750.

Panasonic SDT750 on oikeastaan miltei tavallinen HD videokamera, jonka objektiivin eteen ruuvataan 3D linssi. Ero normikameraan on prosessorissa, joka osaa sitten yhdistää kahdesta kuvasta yhden 3D kuvan. 3D toimii tässä tapauksessa niin, että kamera kuvaa kennon oikealle ja vasemmalle puolelle erilliset kuvat 3D lisäkkeen avulla. Sen jälkeen kuvat yhdistetään kameran prosessorilla ja lopputuloksena on täyden HD tarkkuuden 3D elokuva. Kolmiulotteista kuvaa voi sitten katsella tietyillä Panasonicin televisioilla, ja lisäksi pitää olla 3D lasit silmillä.

Tallennusresoluutio on 3D kuvauksessa kummallekin puolelle 960 x 1080, koska käytössä on vain puolikas kennon pinta-alasta. Objetiivin kuvakulma kapenee vastaavasti, kun 3D lisäke on käytössä.

Tänään Panasonic on näköjään julkistanut kehittävänsä samalla tekniikalla toimivan 3D objektiivin Micro4/3 järjestelmään.

Tämän kuun alussa kävin Tukholmassa katselemassa Panasonicin 3D kuvaa, joka näyttää 3D lasien läpi katsottuna hyvin kolmiulotteiselta, mutta minulle jäi hieman synteettinen ja pelimäinen vaikutelma. Videopelien käyttäjät ovat varmasti innoissaan 3D teknologiasta, koska luulen, että juuri peleissä vaikutelma on parhaimmillaan.

Varmasti elokuvissakin voidaan tehdä vaikuttavia asioita 3D tekniikalla, mutta ensin pitää päästä alkuinnostuksen ohi. Kaikki tähän mennessä näkemäni 3D elokuvat tai elokuvien pätkät näyttävät siltä, että ne on tehty 3D tehosteiden ehdoilla. Kuvan sommittelussa on haettu ainoastaan tehokkainta 3D vaikutelmaa ja kaikki muu on sivuutettu.

Panasonic SDT750 mahdollistaa joka tapauksessa kotivideoiden kolmannen ulottuvuuden. Kamera tuntui tavalliselta videokameralta hyvällä tavalla, mutta 3D lisäke kasvattaa laitteen kokoa jonkin verran. Objektiivin eteen tuleva lisäosa kooltaan puolet kameran koosta, mutta ei onneksi kovin painava.

Panasonic SDT750 tulee kauppoihin lokakuussa, mutta hinnasta ei ole vielä tietoa.

Perusjärkkäri, Sony A390

Sony uudisti hiljattain edullisia järjestelmäkameroitaan. Mitään mullistavaa uutta ei tullut, mutta pientä hienosäätöä ja enemmän pikseleitä. Kokeilin uutta Sony A390 mallia yhdessä peruskittilasin kanssa.

Sony A390 on melko tuhdin tuntuinen kädessä. Runko paksun näköinen, eikä kokonaisuus näytä kovin sirolta. Painoa ei ole kertynyt liiaksi ja Sony on kevyt käsitellä. Sony A390 on muovinen, mutta siitä huolimatta hyvin tehdyn tuntuinen.

Ergonomiaa

Rungossa ei ole liikoja nappuloita ja yleisilme onkin selkeän näköinen. Kuvausote on periaatteessa hyvä, mutta säätimet kaipaisivat pientä uudelleenjärjestelyä.

Valotukseen liittyvät säädöt pitäisi jokaisessa kamerassa voida tehdä helposti, kuvausotetta ja -asentoa liiaksi muuttamatta. Sonyssa valotuskorjailun käyttö kameraa silmältä siirtämättä vaatii melkoista sormiakrobatiaa, koska korjailun nappi on hullussa paikassa. Korjailu jää käytännössä käyttämättä, koska sen käyttö on niin hankalaa.

Takaseinän Fn nappi olisi oivallinen valotuskorjailulle ja korjailun nappi taas sopisi sijaintinsa puolesta paremmin Fn napiksi.

Valotuksen lukituksella voi hoitaa osan valotuskorjailun tarpeesta, mutta kyllä korjailu pitäisi olla paremmin saatavilla kuvauksen aikana. Muuten kuvaaminen ja kameran hallinta sujuu mukavasti, eikä säätimien sijoittelu muilta osin anna aihetta moitteisiin.

Kuvien katselussa zoomausnappi suurentaa kuvan heti isoimpaan kokoon, joka on kätevää, koska silloin kuvan terävyyden tarkistus käy nopeasti.

Yhdysrakenteiselle salamalle ei ole omaa nappia lainkaan, vaan salamaa hallitaan valikosta käsin. Tämä ei ole paras ratkaisu ja hidastaa salaman käyttöönottoa äkkitilanteissa.

Rungon takanäyttö kääntyy vain ylös - alas, mutta sekin helpottaa näytöltä käsin kuvaamista. Näytön kuva ei ole aivan parhaiden ruutujen tasolla, mutta hyvää keskitasoa kuitenkin.

Sonyn salamakenkä ei ole yleisen standardin mukainen ja saattaa edellyttää sovitinta joidenkin lisälaitteiden kiinnittämiseen. Sama toimii toisinkin päin. Sonyn salamaa ei voi kiinnittää esim. samaan valojalustaan, johon sopivat kaikki muut pikkusalamat. Sony A390 kameran ominaisuuksiin kuuluu langaton erillisen salaman ohjaus.

Kuvaaminen

Sonyn tarkennuksen voi asettaa tarkentamaan kaiken aikaa, ikään kuin etukäteen. Teoriassa tarkennus on näin nopeampaa, koska objektiivi on valmiiksi melkein sopivassa asennossa. Minua objektiivin jatkuva tarkentelu hermostutti ja kytkin toiminnon pois päältä.

Sonyn monipistetarkennus ei kokeiluni perusteella osunut aina ihan kohdalleen. Varsinkin maisemakuvauksessa etsimeen saatoi syttyä kolme tai neljä tarkennuspistettä eri etäisyyksillä, eikä tarkennus ollut kunnolla minkään pisteen kohdalla. Lähi- ja henkilökuvauksessa monipistetarkennus pelasi hyvin.

Yhden pisteen tarkennuksella osumatarkkuus oli hyvä. Tarkennusnopeus oli mainio kaikissa tapauksissa.

Valotusautomatiikka toimi myös hieman epätasaisesti. Kittizoomin laajakulma-asennolla valotus oli melko hyvin kohdallaan, ehkä aavistuksen alivalotuksen puolella minun makuuni. Zoomin pisimmällä polttovälillä sen sijaan kuvat ylivalottuivat 0,5 - 1 aukkoa silloin tällöin ilman mitään hyvää syytä.

Sonyn live view on kuvaamiseen peilikameroiden paras, koska tarkennus toimii kunnolla ja toiminto on helppo ottaa käyttöön.

Kuvan laatu

Sonyn kuva on teknisesti hyvälaatuinen, kuten kaikissa uusissa kameroissa. Kohina ei häiritse pahasti alle ISO 1600 herkkyyksillä.

Kittizoomi DT 3.5 - 5.6 / 18 - 55 SAM on laadultaan keskitasoa. Himmennettynä aukoille f/8 - 11 kuva on terävä ja kontrastikas koko kuva-alalla.

Suositus

Sony A390 on perusjärkkäri, jonka live view toimii kuvatessa paremmin kuin yhdenkään muun peilikameran. Muita Sonyja lukuunottamatta. Sony A390 sopinee niille, jotka haluavat peilikameran, mutta haluavat kuvata usein myös takanäytöltä ja haluavat erottua Suomen yleisimmällä merkillä kuvaavasta massasta.

Kommentit omalla nimellä, kiitos

Muistutamme jälleen, että Sulantoblogin kommentit jätetään omalla nimellä. Julkaisemme Google-tilin haltijoiden kommentteja ilman koko nimeä, mutta toivomme, että kommentoija kertoisi nimensä kommentin lopussa.

Sulantoblogiin kirjoittavat kertovat oman nimensä ja siksi ei liene kohtuutonta pyytää samaa niiltä, jotka haluavat kommentoida kirjoituksia.

Kaksi tapaa viettää heinäkuun kylmin päivä

Eilinen lauantai oli todennäköisesti tämän heinäkuun kylmin ja sateisin päivä. Monelle se oli helpotus, mutta toisille taas ei. Tässä kahden eri valokuvaajan tapa käyttää sadepäivä.

Minä kuvasin koko lauantain, aamusta iltaan, jätestioita. Isoa ja pientä purkkia toisensa perään valkoisella taustalla. Jokainen purkki pitää vielä syvätä eli erottaa taustastansa, joten homma ei edes loppunut vielä. Jos joku nyt ihmettelee likaista ja sekaista taustaa, niin sitä ei siis ole valmiissa kuvissa. Mukavaa sadepäivän viettoa.

Kolleegani Jyrki Vesa kuvasi Trash The Dress teeman kuvauksen, jossa mallina oli kaunis nainen. Vesan lisäksi kuvaukseen osallistui muutama muukin, lähinnä kuvauksen harrastajia. Trash The Dress kuvauksessa morsian laitetaan tilanteeseen, jossa hääpuku käytännössä tärvätään. Suomessa on tehty tämän lajin kuvia, mutta suurta suosiota se ei ole ainakaan vielä saavuttanut.

Kumpi vaihtoehto kuulosti paremmalta tavalta viettää sateinen kesälauantai?

Panasonic LX5 kokeilussa

Panasonic on julkistanut tänään uusia kameroita. Hyvää pokkaria etsivälle on tarjolla LX5 ja superzoomia kaipaavalle on vaihtoehtona FZ100.

LX5 on hyvää mainetta saavuttaneen LX3:n seuraaja. Megapikseleiden lukumäärä on sama 10 kuin edeltäjässäkin, mutta herkkyyttä luvataan aina ISO 12800 asti. Objektiivi on uusittu ja yltää nyt pisimmillään 90 mm kinokameran lasin kuvakulmaa vastaavalle polttovälille. Valovoima on edelleen 24 mm laajakulmapäässä mainio f/2, mutta heikkenee telepäässä arvoon f/3.3, joka on sekin vieä ihan kelvollinen valovoima.

FZ100 on superzoomkamera, jonka objektiivi vastaa kinokameran 25 - 600 mm kuvakulmaa. Pikseleitä on 14,2 miljoonaa ja videokuvaus täydellä HD tarkkuudella AVCHD muodossa on mahdollista. Kääntyvä näyttö on kätevä käytössä ja jopa 11 kuvaa sekunnissa tallentava sarjakuvaus antaa mahdollisuuksia toiminnan tallentamiseen.

LX5 kokeilussa

Minulla oli mahdollisuus kokeilla uutta Panasonic LX5 kameraa tämä kuun alussa Tukholmassa. Uutuus on hyvin saman näköinen ja oloinen kuin edeltäjänsäkin LX3, mutta etuosan sormituki on erilainen ja paremmin otetta tukeva. Takaseinän säätimissä on tapahtunut muutoksia, sillä joystick on kadonnut ja tilalla on säätöpyörä, jota kääntämällä ja painamalla hallitaan valotusta.

Kuvaukseen liittyvänä uutena asiana on 1:1 rajauksen mahdollisuus. Tämä on hauska ominaisuus, koska neliötä on mukava sommitella. Rajaus näkyy kameran näytöllä ja myös raakakuvat rajautuvat valmiiksi. Neliökuvan koko on 2736 pikseliä kanttiinsa eli n. 7,5 megapikseliä. Täydet 10 megapikseliä saa käyttöönsä 4:3 kuvasuhteella, jolloin kuvan koko on 3648 x 2736 pikseliä.

LX5 on hyvä kädessä ja uusittu etuseinän sormituki tuntuu onnistuneelta. Kameran päällä oleva kuvausohjelman valintakiekko pyörii hieman liian herkästi, aivan kuin LX3 mallissakin. Takaseinän säätöpyörä on mielestäni parempi kuin aikaisempi joystick, mutta ei aivan täydellinen toiminnaltaan.

Pyörää käytetään sekä painamalla että pyörittämällä, mutta painamisen vaste on hieman liian vähäinen, joka aiheuttaa satunnaisia virhepainalluksia. Tähän tottuu varmasti omistajana, mutta ainakin alussa tuli virheitä.

LX3 sai moitteita liian lyhyestä telepään zoomista ja vaikka LX5 ei polttovälikisoja voitakaan, niin kieltämättä 24 - 90 mm on käytännöllisempi kuin 24 - 60 mm. Tuon huomaa hyvin käytännön kuvaamisessa ja uusi objektiivi on erittäin tervetullut uudistus. Varsinkin, kun valovoimaa on kohtalaisesti jäljellä. Entistä laajempi zoomin polttovälialue ei ole suurentanut kameraa, ja tämä on hyvä seikka.

Panasonic LX5 vaikuttaa ensituntumalta hyvältä seuraajalta LX3 kameralle. Pikseleitä ei ole lisätty eikä entisiä hyviä ominaisuuksia poistettu, vaan käyttömukavuutta on parannettu ja kuvan teknistä laatuakin on saatu entistä paremmalle tasolle. 

Kuvaaminen muuten sujui kuin LX3:lla ja siihen tottuneelle LX5 on helppo päivitys. Kuvan laatua en voi arvioida, koska kamera oli esituotantokappale, joka ei välttämättä vastaa kauppaan syyskuussa tulevia myyntimalleja. Mitään erityistä huomauttamista en huomannut kuvanlaadussa, mutta palaan siihen, kun tuotantokamera on saatavana kokeiluun.

Yllä joitakin kuvia Panasonic LX5 kameralla. Lähikuva kamerasta on kuvattu Samsung NX10 kameralla.

FZ100 kokeilussa

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kuvasin superzoomkameralla, joita en ole koskaan arvostanut kovin korkealle. Kokelun aikana tajusin tällaisen kameran viehätyksen tiettyyn käyttöön oikein hyvin. Laitehan on varsinainen monitoimikone, mutta samalla tietysti hieman keskinkertainen joillakin yksittäsillä osa-alueilla.

Objektiivin polttovälielue 25 mm lajakulmasta 600 mm teleen ei jätä toiveille sijaa. Minusta tuntui, että hieman pienempikin määrä millimetrejä olisi riittänyt, sillä noinkin pitkällä putkella kuvaaminen ei ole helppoa. Täsmällinen rajaaminen käsivarakuvauksessa voi olla vaikeaa ja tärähtäminenkin uhkaa kuvanvakaajasta huolimatta.

Zoomin äärialueelta toiselle siirtyminen kestää hieman liian kauan, koska käsizoomausta ei ole. Ennakoiva kuvaaja pitää zoomin jossain puolivälin tienoilla valmiina ja näin jompaan kumpaan suuntaan siirtyminen on nopeaa.

Laajakulmalla voi kuvailla yleisnäkymiä ja tele houkuttelee poimimaan yksityiskohtia niin rakennuksista kuin ihmisistäkin. 

Panasonic FZ100 on varustettu sarjakuvaustoiminnolla, joka nopeudessa haastaa parhaat järjestelmäkameratkin. Täydellä resoluutiolla suurin kuvausnopeus on 11 kuvaa sekunnissa. Tarkennus ei tosin toimi kuin 5 kuvaa sekunnissa asti, mutta joissakin tilanteissa 11 kuvaa sekunnissa voi varmistaa juuri oikean liikkeen tallentumisen.

Kääntyvä näyttö helpottaa kuvaamista normaalista poikkeavista kuvakulmista ja toisaalta myös houkuttelee vaihtoehtoisiin näkymiin.

FZ100 ei ehkä ole valokuvauksen himoharrastajan kamera, mutta perhemuistojen tallentamiseen tai nuorison yleiskamerana se voi olla hyvä valinta. 

Muita Panasonic uutuuksia ovat FX700 ja FT10 pokkarit sekä FZ45 superzoomaaja. Ensinmainitussa on 24 mm laajakulma, valovoimainen f/2.2 objektiivi, 14,1 megapikseliä ja tietenkin videokuvaus täydellä HD resolla. 

FT10 on kovaan käyttöön tehty ja kestää niin pudottelua 1,5 metrin korkeudesta kuin 3 metriin sukellustakin. 14 megapikseliä ja motion jpg videokuvaus täydellä HD resolla kuuluvat ominaisuuksiin.

FZ45 on hieman riisuttu versio FZ100 mallista, johon erona on mm. videokuvaus AVCHD Lite muodossa. Objektiivi ja pikselit ovat samat kuin FZ100 mallissakin.


Ensimmäisenä kauppoihin tulee FZ100 jo elokuun aikana ja muut uutuudet syyskuun aikana.

Yllä kuvia Panasonic FZ100 kameralla. Lähikuva kamerasta on kuvattu Samsung NX10 kameralla.

Kallista ja siirrä - Canon TS-E 24mm f/3.5L II

Sakari Hannula kokeili Canonin siirrettävää ja käännettävää 24 millistä. Alla Saken havaintoja.

Canonin uusin perspektiivinkorjausobjektiivi TS-E 24mm f/3.5L II julkaistiin vuosi sitten samaan aikaa TS-E 17mm f/4L:n kanssa. Edeltäjä, ykkösversio, on vuodelta 1991, kuten Canonin muut TS-E -sarjalaiset eli 45mm f/2.8 ja 90mm f/2.8.

TS-E 24mm:n kakkosversio on rakenteeltaan laadukkaan jämäkkä, ja siksi myös melkoinen mötikkä; paino 870 grammaa ja suodatinkierteen halkaisija 82 mm (vertailuna edeltäjä 570 g ja 72 mm, ja vaikkapa EF 24mm f/1.4L II USM 650 g ja 77 mm).

Siirto-osa kiertyy kamerarunkoon nähden 180 astetta pituusakselinsa ympäri, ja se lukittuu 90 asteen välein. Lisäksi 30 asteen välein on apukolot ilman lukitusta. Siirtovara on +- 12 mm, ja siirron voi tehdä kädellä objektiivia liikuttaen tai säätöpyörällä. Säätöpyörää vastakkaisella sivulla on lukitusruuvi, jolla säädön saa lukittua.

Alla olevassa kuvassa on yhdistetty vaakakuvat perusasennosta (mustien viivojen väli), sekä kummastakin ääriasennosta (12 mm alas- ja ylöspäin; punaiset viivat osoittavat ala-asennon yläreunan ja yläasennon alareunan).

Tämän objektiivin erinomaisuus on siinä, että kallistusosa kiertyy siirto-osaan nähden erillisesti 90 astetta pituusakselinsa ympäri. Canonin valikoimissa ovat ainoat näin monipuolisesti liikkuvat perspektiivinkorjailuobkjetiivit. Tavallisesti siirto ja kallistus ovat eri suuntaan, eikä niiden keskinäistä asentoa voi muuttaa. Käytännössä joidenkin objektiivien tilt ja shift suunnat voi muuttaa työkaluilla, mutta se ei ole kovin kätevää, varsinkaan kesken kuvauksen. Canon on uusissa TS-E objektiiveissaan parantanut objektiivin käyttöominaisuuksia huomattavasti.

Säätöjen ääripäät lukittuvat, ja välissä on 30 asteen välein apukolot ilman lukitusta. Kallistusvara on +- 8,5 astetta, ja kallistuksenkin voi tehdä käsin vääntämällä tai säätöpyörästä. Samoin lukitusruuvi on vastakkaisella  puolella. Kallistuksen voi myös lukita keskiasentoonsa erillisellä vivulla, jolloin estetään vahingossa tapahtuva kallistus ja siten tahaton terävyysalueen muutos.

Koska vapaa-ajallani kuvaan mielelläni rakennuksia, keskittyi oma mielenkiintoni siirto-ominaisuuteen. Kallistuksen vaikutuksesta on netti pullollaan esimerkkejä - varsinkin sellaisia, jossa todellinen kaupunkimaisema on saatu näyttämään pienoismallilta. Matti on myös laittanut nettiin esimerkkikuvia kokeilustaan Nikon PC-E Nikkor 1:3.5 ED -objektiivilla.

Objektiivin kääntäminen (tilt) on alunperin tarkoitettu mahdollisimman hyvään syväterävyysalueen hallintaan. Niin sanottu Scheimpflugin periaate määrittelee kääntämisen matemaattisesti. On tilanteita, joissa pienimmälläkään himmenninaukolla ei saada tarvittavaa syväterävyyttä tai sitten jostain syystä ei haluta himmentää tiettyä aukkoa pienemmälle. Kääntämällä objektiivia voidaan terävyystaso kääntää haluttuun suuntaan ja näin saada kaikki tarpeellinen terävänä kuvaan.

Objektiivin siirtäminen (shift) mahdollistaa esimerkiksi rakennusten pystysuorien linjojen säilyttämisen pystysuorina kuvissa. Kamera voi kuvatessa olla vaakasuorassa, ja objetiivia ylöspäin siirtämällä saadaan rakennus kokonaan kuvaan. Lopputulos voi joskus näyttää omituiselta - aivan kuin rakennus leviäsi ylöspäin.

Kuvaaminen onnistuu parhaiten jalustan sekä kameran varustekenkään asennettavan vatupassin avulla, jolloin voi varmistua suorista linjoista. Rajausta helpottaa live view, ja sen 10 kertainen suurennus auttaa tarkentamista; objektiivihan on vain ja ainoastaan käsitarkeinteinen. Alla esimerkkikuva Maunulan kirkosta (kamera vaakasuorassa leveys- ja pituusakselien suhteen, ja siirto ylöspäin n. 4-5 mm).

Länsi-Pakilassa olevassa Hyvän paimenen kirkossa kuvasin kirkkosalin kamera vaakasuorassa leveys- ja pituusakselien suhteen, ja siirto ylöspäin n. 3-4 mm). Alla oleva kuva on muodostettu 5 eri lailla valotetusta kuvasta FDRTools-ohjelman ilmaisella Basic-versiolla, jota kokeilin ensi kertaa.

Oletin etukäteen objektiivin olevan herkkä linssiheijastumille, mutta näin ei onneksi ollut. Usemmalla yrittämällä ulkosalla oli alla oleva kuva eniten heijastumia sisältävä.

Kuvanlaadultaan objektiivi on kokeilun perusteella erittäin hyvä. Kokeilemani objektiivi oli vielä esisarjaa, eikä sen kuvanlaatu välttämättä ole niin hyvä kuin tuotantoversioissa - mitään valittamisen aihetta en kuitenkaan löytänyt. Tynnyrivääristymiä ei tarvitse korjailla jälkeenpäin, koska ne on korjattu jo tehtaalla. Tämä kakkula ei vääristele, ja se onkin tämän tapaisessa objektiivissa ihan ehdoton edellytys. Lähin tarkennusetäisyys on 21 cm.

Canonin asiantuntija kertoi, että diffraktion takia kallistus- ja/tai siirtokäytössä ei kannata käyttää pienempää aukkoa kuin 11. Alla 12 mm alaspäinsiirrolla otetuista kuvista 100 % leikkaukset - vasemmalla f/11 ja oikealla f/22 - ja eron kyllä huomaa kuvan pehmenemisenä, mutta f/22 on silti tarvittaessa aivan käyttökelpoinen varsinkin pienen kuvankäsittelyllisen terävöityksen jälkeen.

Sakari Hannula

Kesätunnelmaa

Täällä Sulantoblogissa heinäkuu on perinteisesti tavallista hiljaisempi, mutta hyvää luettavaa on tulossa vielä tässäkin kuussa monta kertaa.

Tässä yksi kesäinen lomakuva vuodelta 2000. Olen kuvannut tämän Leica M6 kameralla ja Summicron-M 35 mm f/2 asph. objektiivilla Kodak T-max 400 filmille. Viimeisiä aikoja, kun kuvailin filmille.

Samsung NX10, hauska ja pieni reissukamera

Samsung NX10 on ensimmäinen APS-C kennoinen peilitön järkkäri ja samalla valmistajansa ensimmäinen. Peilikamera on peilittömään verrattuna hankalampi valmistaa ja perinteisille järkkärimarkkinoille on hankala raivata markkinaosuutta, joten ei ihme, että uudet yrittäjät tai pienen markkinaosuuden haltijat yrittävät erottua joukosta.

Suurimmat pelurit Canon ja Nikon eivät ainakaan vielä ole esitelleet peilittömiä vaihtoehtoja, joka osoittaa, että ne eivät ole innovaatioiden kärjessä, vaan luottavat suuren markkina-asemaan. Edullisten peilikameroiden etsin on pieni ja hämärä kustannussyistä, joten sähköinen etsin ja peilitön rakenne puolustavat paikkaansa.

Tuntumat

Samsung NX10 on pieni, samankokoinen kuin Panassonic G2, ja huomattavan litteän tuntuinen. Runko tuntuu laadukkaalta eikä nitise liitoksistaan. Nappulat ja muut säätimet toimivat täsmällisesti.

Kittizoomi sensijaan on selvästi muovisen tuntuinen ja zoomausrenkaan liikkeessä tuntuu pykälää ja tahmeutta käännettäessä. Vastavalosuoja on mukana ja asiallinen.

Rungon säätimet ovat erittäin hyvin näpeissä ja loogiset käyttää. Valotuskorjailun nappi osuu peukalolle täydellisesti ja säätöpyörä etusormelle. Molempien käyttö kuvaamisen aikana on nopeaa ja näppärää. Kamerasta saa hyvän otteen vaikka runko on litteä, mutta se on kuitenkin saman korkuinen kuin pienet peilikameratkin.

Valikot ovat niin ikään selkeät, mutta suomenkielinen käännös on paikoin omituinen. Valikon kohdasta "ohjaus" valitaan kerta-, sarjatuli, haarukointi tai itselaukaisin. Kielivalinnan kohta sen sijaan on aina englanniksi, joka voi olla hyvä silloin, kun joku päättää pilailla ja vaihtaa kieleksi mandariinikiinan tai vastaavan.

Pikavalikolla pääsee mukavasti käsiksi useimpiin kuvaukseen liittyviin valintoihin, kuten tarkennusalue, herkkyys tai vaikka salama.

Kuvaaminen

Samsung NX10 sähköinen etsin näyttää ankean kuvan, joka on haalea versio siitä mitä kennolle tarkentuu. Etsimessä on liian vähän pikseleitä ja värit toistuvat laimeina. Etsimen näytöt sen sijaan ovat hyvät ja erityisesti pidin valotusmittarin ja valotuskorjailun näytöstä, koska se tuo mieleen vanhanajan kamerat. Automaattista herkkyyttä käytettäessä kameran valitsema herkkyys saisi näkyä etsimessä, mutta kun ei näy.

Takanäyttö on hyvä ja tarkka, eikä minulla ollut vaikeuksia katsella kuvia edes kirkkaassa auringossa.

Tarkennus toimii nopeasti ja täsmällisesti. Panasonic G2 tarkentaa ehkä aavistuksen nopeammin, mutta Samsung toimii hyvin, enkä havainnut käytännön ongelmia tarkennuksen kanssa. Jatkuva tarkennus ei osaa ennustaa kohteen liikettä, joten kovan toiminnan kuvaamiseen Samsung ei ole paras vaihtoehto.

Automaattisella herkkyysasetuksella kuvatessa Samsung käyttää ihan älyttömän pitkiä valotusaikoja, jopa 1/4 s. tai pidempi. Kamera ei nosta automaatilla herkkyyttä yli ISO 800, vaan pidentää valotusaikaa. Tämän kanssa pitää olla tarkkana, sillä edes kuvanvakaaja ei pelasta, jos aika menee liian pitkäksi.

Raakakuvien tallennus vie aikaa, jolloin kamera käytännössä jumahtaa muutamiksi sekunneiksi. Kuvaamista voi jatkaa tiettyyn rajaan asti, mutta mitään muuta ei voi tehdä ennen kuin kortille tallennus on valmis.

Hyvän käyttöliittymän ja ergonomian ansiosta Samsungilla kuvaaminen on kuitenkin kokonaisuutena mukavaa.

Kuvan laatu

Samsung NX10 on parhaimmillaan hyvä kamera teknisessä mielessä. Kuvan laatu on samaa tasoa kuin kuissakin saman hintaluokan kameroissa. Korkeilla herkkyyksillä Samsungin pitäisi teoriassa olla isomman kennonsa ansiosta parempi kuin esim. Pana G2, mutta käytännössä näin ei ole. Kohinat eivät minua pahemmin häirinneet alle ISO1600 arvoilla, mutta tuon yli en mielelläni menisi.

Alhaisilla herkkyyksillä kuva on erittäin terävä ja sävykäs, mutta dynamiikka ei ole samaa tasoa kuin aivan parhaimmissa pikkukennoisissa, jotka ovat tosin paljon kalliimpiakin. Saman hintaluokan kameroiden kanssa Samsungin ei tarvitse hävetä.

Kittizoomi 18 - 55 mm f/3.5 - 5.6 ei aina tee oikeutta Samsungille. Zoomista puuttuu kontrastia, varsinkin pitkässä päässä täydellä aukolla. Himmennettynä aukoille f/8 - f/11 zoomi on terävä ja kontrastikas. Zoomin kanssa pärjäilee, mutta teknisessä mielessä se ei ole ihan paras valinta.

Samsungin 30 mm f/2 pannukakkua kokeilleet sanovat, että se muuttaa kameran ihan toiseksi, siis paremmaksi. Itse en valitettavasti ole pannaria kokeillut.

Yhteenveto

Joillakin kameroilla on hauskempi kuvata kuin toisilla ja välillä on vaikea sanoa täsmällisesti miksi näin on. Samsung NX10 on hauska kamera, vaikka siinä joitakin huonoja piirteitä, joista etsin on yksi. Omalla kohdallani hyvä käyttöliittymä on tosi tärkeä, kameran pitää olla helppo käyttää ja Samsung NX10 on helppokäyttöinen.

Objektiivivalikoima ei ole Samsungilla yhtä kattava kuin Micro 4/3 järjestelmässä, johon on sitoutunut kaksi merkkiä. Yleisimmät perustarpeet valikoima kuitenkin kattaa ja mukana on yksi valovoimainenkin.

Minä pidin kovasti Samsung NX10 kamerasta ja suosittelen tutustumaan siihen, jos etsit edullista ja pientä järkkäriä.