Nikonin langaton salama, näin sitä käytetään

Aina silloin tällöin, aika usein oikeastaan ja viimeksi eilen, törmään valokuvauksen harrastajiin, jotka kyselevät minulta langattomasta salamasta. Yksi yleinen kysymys on perustavaa laatua: miten sitä Nikonin langatonta salamaa oikein käytetään?

Vastaus yllä olevaan kysymykseen löytyy tietenkin Nikonin käyttöohjeesta, mutta ohjetta ei joko lueta tai sitten ohje ei ole selkeä.

Tässä Nikonin langattoman salaman lyhyt oppimäärä.

Langaton salama tässä tapauksessa tarkoittaa Nikonin infrapunaohjauksella toimivaa järjestelmää, jossa ilman johtoja ( lankoja ) voidaan kamerasta käsin ohjailla yhtä tai useampaa erillistä salamalaitteita, jotka ovat yhteensopivia tämän järjestelmän kanssa. Tällaisia salamoita ovat esim. Nikon SB-900 tai vasta esitelty uutuus SB-700. On myös tarvikesalamoita, jotka toimivat.

Nikonin langaton salama toimii D90 rungon ja sitä parempien runkojen kanssa ilman lisävälineitä. Vähintään yksi erillinen salama toki tarvitaan, mutta ei muita lisävälineitä. Mainitun D90 rungon alapuolella mallistossa olevilla rungoilla voidaan myös käyttää langatonta salamaa, mutta silloin tarvitaan vähintään kaksi erillistä salamaa. Toinen on kamerassa kiinni ohjaavana salamana ja toinen kamerasta erillään ohjattavana.

Ohjaus kamerarungon omalla salamalla

Nikon D90 ja sitä paremmilla rungoilla ( poislukien D3-sarja ) erillissalaman ohjaus voidaan tehdä kamerarungon omalla salamalla, joka asetetaan ohjaustilaan kameran valikosta. Yhdysrakenteisen salaman asetukset löytyvät "mukautetut asetukset"-valikosta, joka on myös kynäsymbolilla merkitty. Nikon D700 rungossa valikon kohta on e3.

Yllä olevassa kuvassa on vasemmalta oikealle valikon polku. Viimeisessä valikon ruudussa näkyy, että kameran oma salama on asetettu olemaan välähtämättä, ryhmä A on käsisäädöllä 1/5 teholla ja ryhmä B 1/32 teholla. Alinna olevassa kanavavalinnassa on neljä vaihtehtoa, jolloin esim. neljä kuvaajaa voi työskennellä samassa tilassa välkyttelemättä toistensa salamoita.

Ohjattava, eli orjasalama, asetetaan "remote"-tilaan. Yllä olevassa kuvassa on Nikon SB-900 salaman virtakytkin käännettynä remote-asentoon. Virtakytkimen keskellä olevaa nappia pitää painaa, jotta kytkin kääntyy remote- ja master-asentoihin.

Toinen tärkeä asia ohjattavassa salamassa on ryhmän valinta, joka voi olla A, B tai C. Kamerarungon yhdysrakenteisella salamalla voi ohjata kolmea ryhmää, joista yksi on rungon oma salama. Näin ohjattaville salamoille voi antaa ryhmäksi joko A tai B. Rungosta käsin voi sitten säätää kumpaakin ryhmää. Yhdessä ryhmässä voi olla useita salamoita ja ryhmän säätö vaikuttaa kaikkiin saman ryhmän salamoihin.

Yllä olevassa kuvassa Nikon SB-900 salama kuuluu ryhmään B ja on kanavalla 1. Ohjattava salama pitää tietenkin olla samalla kanavalla kuin ohjaava salama.

Ryhmä valitaan SB-900 salamassa painamalla nappia GR-kirjaimien alapuolella, jonka jälkeen valintakiekkoa pyörittämällä valitaan haluttu ryhmä ja OK-napilla kuitataan valinta. Kanavan valinta käy samalla tavalla, mutta ensin painetaan Ch-nappia, jonka jälkeen pyöritetään kiekkoa ja sitten kuitataan OK-napilla.

Ohjaus erillisellä salamalla

Kaikissa Nikonin digirungoissa voidaan käyttää langatonta salamajärjestelmää, kun ohjaavana laitteena käytetään rungon salamakenkään kiinnitettyä erillistä salamaa. Nikon D90 ja sitä parempien runkojen kanssa näin saadaan pidempi kantama ohjaussignaalille ja muiden runkojen kanssa tämä tai SU-800 lähetin  on ainoa mahdollisuus.

Jos ohjaavana laitteena käytetään Nikon SB-900 salamaa, niin käyttöön saadaan neljä ohjattavaa salamaryhmää, joista yksi on ohjaava salama. Ohjaavan salaman lisäksi voi siis käytössä olla kolme ( A, B tai C ) erikseen säädettävää salamaa tai salamaryhmää.

Ohjaava salama asetetaan "master"-tilaan, josta esimerkkinä yllä SB-900 salaman virtakytkin. Yllä olevassa kuvassa ohjaava mastersalama on asetettu olemään välähtämättä, ryhmä A on asetettu käsisäädölle 1/32 teholle, ryhmä B käsisäädölle 1/4 teholle ja ryhmä C TTL-automaattivalotukselle ilman valotuskorjailua. Oikeassa ylänurkassa näkyy valittuna kanava 1.

Kun jotain ryhmää halutaan säätää, niin SEL-kirjainten alapuolella olevaa nappia painamalla voidaan valita haluttu ryhmä. Säädettävän ryhmän kohdalla MODE-nappia painelemalla valitaan tämän ryhmän toiminta käsisäädön ja automaattitoimintojen välillä.

Käsisäädöllä olevan ryhmän tehoa säädetään painamalla ensin M-kirjaimen alapuolella olevaa nappia ja sitten säätökiekkoa pyöritetään niin, että haluttu teho tulee näkyviin. OK-napilla kuitataan lopuksi.

Automaatilla olevan ryhmän valotuskorjausta säädetään +/- merkin alapuolella olevaa nappia painamalla, jonka jälkeen säätökeikkoa pyöritetään niin kauan, että haluttu korjaus näkyy. Lopuksi kuitataan OK-napilla.

Ohjattavat orjasalamat asetetaan samalla tavalla kuin käytettäessä ohjaavana salamana kamerarungon yhdysrakenteista salamaa.

Nopean valotusajan salama

Toinen usein kuulemani kysymys koskee nopeita suljinaikoja salaman kanssa. Miten ne nopeat, virallista salamatäsmäysaikaa lyhyemmät valotusajat saa käyttöön? Nopean valotusajan salamatäsmäys on käytettävissä vain Nikonin D90 ja sitä paremmilla rungoilla.

Nikon käyttää nopeasta salamatäsmäyksestä lyhennettä FP, ja tämän saa käyttöön samasta valikosta kuin langattoman salaman ohjauksenkin. Nikon D700 rungossa valikon kohta on e1, josta valitaan "automaattinen FP". Yllä valikon polku vasemmalta oikealle.

Nyt salamat välähtävät kaikilla valotusajoilla, mutta niin kuin kaikessa, tässäkin on kääntöpuolensa. Lyhyillä valotusajoilla salaman välähdys on oikeastaan hyvin nopea sarja lyhyitä välähdyksiä, joista muodostuu yksi koko sulkimen aukioloajan kestävä pitkä välähdys. Tuollainen toiminta kuluttaa energiaa enemmän kuin tavallinen välähdys ja siksi salaman teho laskee.

Automaattisalamalla kuvatessa tehon laskun huomaa niin, että salama pitää ehkä olla lähellä kohdetta, jotta valon määrä riittää. Käsisäätöisellä salamalla tehon laskun huomaa siitä, että nopeilla valotusajoilla salman teho pitää säätää suuremmalle kuin vastaavalta valaisuetäisyydeltä virallisella salamatäsmäysajalla kuvattaessa.

Yllä esimerkkikuvapari, jonka vasen kuva on kuvattu aukolla f/5.6, ajalla 1/250 s. ja salaman 1/128 teholla. Oikea kuva on kuvattu samalla f/5.6 aukolla, mutta valotusaika on ollut 1/2000 s. ja salaman teho 1/4. Olen siis joutunut nostamaan salaman tehoa kokonaiset viisi aukkoa, koska käytin nopean valotusajan salamatäsmäystä.

Valon väri näyttää niin ikään olevan kuvissa erilainen. Miljööhenkilökuvissa sekä ulkona, joissa nopean valotusajan salamatäsmäys on ehkä omimmillaan salaman valon värivirhe ei ole kovin kriittistä. Studiossa tuotekuvissa asia on aivan toinen, mutta jos joku studiossa tuotekuvia pikkusalamoilla kuvaakin, niin nopean valotusjan täsmäystä hän siellä tuskin tarvitsee.

Yllä esimerkkikuvaparin oikeanpuoleinen kuva värikorjattuna vastaamaan suunnilleen vasenta kuvaa.

Nikonin langaton salama toimii hyvin ja luotettavasti useimmissa kuvaustilanteissa kunhan ohjaavalla salamalla on näköyhteys ohjattavan salaman sensorille. Kokeilimme kesällä järjestelmän kantamaa ja yllätyimme.

Nämä ohjeet ovat tietenkin vain välttämätön tekninen osa salamoiden käytössä. Kokonaan toinen juttu on sitten salamoilla valaisu, jolla kuva ja sen tunnelma tehdään.

KORJAUS JA LISÄYS

Pekka kommentoi, että langaton toimii myös D80 rungon omalla salamalla. Tekstini käsittelee Nikonin tämän hetken mallistoa, mutta en ole sitä selvästi tuonut esille. En tunne Nikonin malleja kovin hyvin lähimenneisyydestä, koska palasin Nikonin käyttäjäksi uudelleen vuoden 2009 keväällä. Sitä edellinen Nikonini oli D1x.

Nikkor AF-S DX 55 - 300 mm f/4.5 - 5.6 ED VR kokeilussa

Nikon esitteli hiljattain uuden version edullisesta telezoomista pikkukennoisille kameroille. Vanhaan 55 - 200 milliseen verrattuna polttoväliä on tullut lisää 100 mm pitkään päähän, jonka lisäksi muovibajonetti on vaihtunut metalliseen.

Objektiivin rakenne on muovinen, mutta siitä huolimatta hyvän tuntuinen. Ainakaan uudessa objektiivissa ei ole isoja välyksiä edes pisimmilleen venytettynä ja metallibajonetti luo vakuuttavaa tunnelmaa. Vastavalosuoja sisältyy Nikonin tapaan hintaan myös tällaisessa edullisessa objektiivissa. Kakkula oli paljon paremman tuntuinen mekaanisesti kuin oli odottanut.

Toiminta kuvatessa vastaa odotuksia. Tarkennuksen käsikäyttö edellyttää katkaisijan kääntämistä, mutta se ei liene ongelma suurimmalle osalle käyttäjistä. Käsitarkennusrengas on ohut rinkula objektiivin etupäässä, mutta minun ei tarvinnut turvautua siihen, koska objektiivi tarkensi moitteettomasti automaatilla. Zoomausrengas kääntyy pehmeästi, eikä liikkeessä ole pykäliä tai tahmeita kohtia.

Optinen suorituskyky on niin loistava, että pitää oikein ihmetellä. Kokeiluni perusteella varsinaista heikkoa kohtaa ei löytynyt. Terävyys laskee hieman, kun lähestytään pisintä polttoväliä, mutta pysyy hyvällä tasolla loppuun asti. Kokonaisuus on oikein hyvä ja tasapainoinen.

Vääristymät ja aberraatiot ovat melko hyvin hallinnassa ja sen laatuisia, että ne on helppo halutessaan korjata kuvauksen jälkeen.

Tarkennusnopeus on hyvä, mutta hitaampi kuin Nikonin ammattikäyttöön tarkoitetuissa objektiiveissa. Käytännössä tarkennus toimii hyvin ja luotettavasti, jopa liikkuvaa kohdetta kuvatessa.

Kuvanvakaaja vaikuttaa tehokkaalta, mutta mikään vakaaja ei tee ihmeitä. Suljinajan venyessä pitkäksi kannattaa kuvausote pitää tulevana, niin kuvaustulos paranee olipa käytössä vakaaja tai ei.

Nikkor DX 55 - 300 mm on hyvä telezoomi pikkukennoisella kuvaavalle. Piirto ja kontrasti ovat erinomaiset, eikä mekaaninen rakenne ole muovisuudesta huolimatta halvan tuntuinen. Valovoima on hieman niukka, mutta se toisaalta mahdollistaa pienet ulkomitat ja vähäisen painon.

En ole kuvannut edeltävällä 55 - 200 millisellä, jolla on hyvä maine. Moni pohtii varmaan, että kannattaako vaihtaa vanha uuteen? Jos 300 mm tuntuu aivan välttämättömältä, niin sitten kannattaa, mutta muuten todennäköisesti ei.

Edullisen tai pienikokoisen telezoomin tarvitsijalle Nikkor DX 55 - 300 mm f/4.5 - 5.6 on hyvä valinta.

Olympus ei lopeta 4/3 objektiivejaan

Olympuksen 4/3 järjestelmän objektiiveista on liikkunut kaikenlaisia huhuja viime päivinä liittyen erääseen haastatteluun quesabesde.com saitilla.

Miguel Angel Garcian sanomaa on ilmeisesti tulkittu hieman vapaasti, sillä Olympus tähdentää, että se ei ole lopettamassa 4/3 objektiivien tuotantoa tai niiden kehitystä. Vaikka juuri nyt ei olekaan uusia 4/3 objektiiveja tulossa, niin tulevaisuudessa niitä voidaan silti esitellä ja tuottaa. Tällä hetkellä Olympus keskittyy täydentämään Micro 4/3 objektiivisarjaa, mutta 4/3 järjestelmää ei hylätä.

Tuo on Olympuksen virallisesta tiedotteesta, joten sitä pitää uskoa.

Minulta on kyselty ehdinkö käydä sillä ja sillä osastolla Photokinassa ja vastaus on, että en ehtinyt. Olin messuilla vain yhden päivän ja minun oli pakko jotenkin rajata osallistumistani. Photokina on saksalaiseen tyyliin valtava monen ison hallin kokoinen tapahtuma, jossa pitäsisi viettää monta päivää nähdäkseen kaiken.

Photokinassa käyntini tuloksia voidaan toivottavasti nauttia välillisesti pitkään tulevaisuuteen ja toivon, että voin entistä paremmin raportoida ja kokeilla uutuustuotteita. Muuta valokuvaukseen liittyvää unohtamatta, tietenkään.

Tässä muutama turistikuva Kölnistä.

Photokina on nähty

Jokaisen Photokinajutun yhteydessä pitää olla kuva Kölnin maamerkistä, joten tässä se. Kuvan jälkeen pikainen katselmus muutamiin uutuuksiin.

Yleisenä trendinä tuntuu olevan, että perinteisten peilikameroiden kehitys ja tuotanto on yhä enemmän kahden ison merkin vallassa. Kumpikaan näistä isoista, ei Canon eikä Nikon, ole vielä esitellyt peilittömiä kameroitaan, mutta se päivä ei liene kaukana.

Peilittömiä ja muita perinteisistä ratkaisuista poikkevia kameroita putkahtelee yhä enemmän. Eniten kasvava kameraryhmä tällä hetkellä onkin pokkareiden ja parempien peilijärkkäreiden välissä oleva ryhmä, jossa on kohta runsaudenpula. Ostajalla on mistä valita.

Sonylla oli esillä uusi puoliläpäisevällä peilillä varustetun kameran valmiin näköinen mallikappale. Melko ammattimaisen näköinen runko oli lasin takana, mutta osoittaa Sonyn päättäväisyyttä tämän tekniikan kanssa.

Sonylla oli esillä malleja uusista NEX-sarjan objektiiveista, joihin kuuluu Zeissin valmistama laajakulma, makro-objektiivi, sekä pari zoomia.

Samsungin kuuma uutuus on tietenkin NX100, joka on jatkoa NX10:lle ja osoittaa, että Samsung on tosissaan oman peilittömän järjestelmänsä kanssa. Uusia objektiiveja on niin ikään tulossa ensi vuonna ja Samsungin valikoima on pian melko kattava. Kuvassa NX100 rungon kanssa on uusi vasta esitelty 20 mm f/2.8 laajakulma. Odotan NX100 kameraa kokeiluun ja sitten nähdään onko käyttömukavuus yhtä hyvä kuin NX10 mallilla.

Olympuksen osastolla oli tiukasti lasin takana kiinteäobjektiivisen uutuuspokkarin mallikappale, johon käyvät PEN sarjan lisävarusteet. Kamera tulee tuotantoon, mutta teknistä tietoa ei pahemmin herunut. Kokonsa ja ulkonäkönsä puolesta laite muistuttaa Sigman pokkareita sekä Panasonic LX-5 kameraa.

Panasonic GH2 on hienosäädetty ja paranneltu versio GH1 mallista. Etsin on uusi ja entistä parempi, vaikka vanhakin oli jo melko hyvä. Video-ominaisuuksia on myös parannettu ja merkittävimmät uudistukset koskevat juuri video-ominaisuuksia. GH2 mallin voi ostaa joko kittinä objektiivin kanssa tai pelkän rungon, joka ei ollut mahdollista GH1:n kanssa.
Uusia objektiiveja oli niin ikään esillä, joista erikoinen on 3D-kuvaa tekevä kaksoisoptiikka. Kolmiulotteiset kuvat onnistuvat toistaiseksi vain GH2 rungolla, mutta firmware päivityksellä muutkin Panasonic m4/3 rungot siirtyvät kolmanteen ulottuvuuteen.

Nikonin uusi SB-700 salama löytyy luultavasti monen harrastajan kameralaukusta jatkossa, sillä hinta tulee olemaan reilun satasen alle SB-900 huippumallin. Käyttöliittymä on samankaltainen kuin SB-900 mallissakin, ja SB-700 toimii langattomassa järjestelmässä sekä ohjaavana masterina että ohjattavana orjana. Sillä voi tosin ohjata vain kolmea valoryhmää, joista yksi on master. SB-900 salamalla voi ohjata neljää ryhmää, joista yksi on master. Kuvassa salama on kiinni uudessa D7000 rungossa.

Leica on tunnettu erikoisista keräilijöille tarkoitetuista M-sarjan kameroista, joihin kuuluu Titaaninen M9. Titaanimalli eroaa vakiomallista myös niin, että etsimen halokehät on ledeillä valaistu ja siksi ne näkyvät erinomaisesti kaikissa valaistusolosuhteissa. En tiedä onko halokehillä ja niiden näkyvyydellä paljon käytönnön merkitystä, sillä kuvaakohan kukaan tosissaan tällaisella keräilymallilla, jonka hintakin kuvassa näkyvällä 35 mm f/1.4 titaanioptiikalla varustettuna on reilut 22000 euroa. Komean näköinen laite joka tapauksessa.

Leica pokkarit perustuvat vahvasti Panasonicin malleihin, mutta ne tarkastetaan huolellisemmin ja mahtuvat tiukempien toleranssien sisään kuin Panasonicin vastaavat mallit. Leican raakakuvat ovat Adoben DNG tiedostoja toisin kuin Panasonicilla. Leicat maksavat enemmän kuin Panat, mutta Leican mukana tulee koko rahan edestä Adoben softaa, joka on paljon käyttökelposempaa kuin kameravalmistajien omat ohjelmat.

Fujilla oli esillä hieno retro X100, joka tulee myyntiin ensi keväänä. Kamera näyttää luonnossa ihan yhtä hyvältä kuin kuvissakin, ja osoittautuessaan toimivaksi sekä käyttäjäystävälliseksi se löytää klassikkohenkisiä ostajia varmasti.

Messukierroksen jälkeen kierros Kölnin vanhassa kaupungissa on paikallaan ja saa ajatukset siirtymään valokuvauksesta ja laitteista ihan muualle.

Photokina kutsuu

Olen pari päivää Photokinassa, josta raportoin huomenna illalla kuulumisia.

Nikon P7000 on hyvä kamera

Nikon on vahva ja hyvä merkki järjestelmäkameroissa, mutta ei ole niiden alapuolella onnistunut kehittämään yhtä vahvaa mainetta. Tosin Suomessa yksi merkki on niin hallitseva, että meidän maailmankuvamme on hieman vääristynyt, kun ajattelemme kameramerkkien paremmuutta myynnin perusteella. Oli miten oli, niin Nikonilla on ollut paineita tehdä pokkari, jonka vannoutunut Nikonkuvaaja voi ostaa muunkin kuin merkin vuoksi.

Nyt paineet hellittävät, ainakin hetkeksi, sillä Nikon P7000 on hyvä kamera, jota voi suositella. Olen jo aikaisemmin kertonut, että käsiteltävyys on hyvä. Säätömahdollisuuksia on paljon, joten saadakseen kaiken irti tästä kamerasta kannattaa tutustua huolella sen ominaisuuksiin.

Objektiivin polttovälialue kattaa oikeastaan kaiken mitä voi vaatia, ja ainakin minulle riittäisi vähempikin. Kakkula on hyvälaatuinen, eikä kuvien tekninen laatu jää siitä kiinni. Valotuksen täysautomaatti haluaa käyttää suurinta aukkoa miltei kaiken aikaa, ja siihen lienee syynä se, että himmentäminen ei oikeastaan paranna kuvan terävyyttä. Tämähän on tuttu asia muidenkin pikkukennoisten kameroiden kanssa. Valon taipuminen eli diffraktio alkaa vaikuttaa näissä pikkuruisissa objektiiveissa melko aikaisin.

Kuvanvakaaja toimii tehokkaasti ja tarkennus osuu kohdalleeen. Tarkennuksen nopeus on hyvä, jos valoa on paljon, mutta hidastuu hieman hämärässä.

Kuvan laatu on hyvä ja kun vertasin sitä Canon G11:lla ottamiini kuviin, niin tulos on melko tasapeli. Minulla ei ollut mahdollisuutta vertailla noita kahta vierekkäin ja Nikonilla tyydyin tarkastelemaan vain jpg-kuvia, mutta jos eroja löytyy, niin niillä ei ole käytännön merkitystä.

Kuvasin myös raakakuvia, mutta Lightroom ei osaa niitä avata, joten se saa jäädä myöhemmäksi. Yleensä raakakuvat näyttävät paremmilta kuin jpgeet ja niin on varmasti myös Nikon P7000 tapauksessakin.

Eräs pettymys oli raakakuvien hidas tallennus kortille. Yhden kuvan tallennus kestää useamman sekunnin, joka on kiusallisen pitkä aika. Sarjakuvauksella voi ottaa raakakuvia peräkkäin, mutta sen jälkeen tallennus kestää kymmeniä sekunteja. Kyllä raakakuvia pitäisi tämän tasoisella ja hintaisella kameralla pystyä kuvaamaan vähintään yksi sekunnissa. Samanhintaisilla järkkäreilläkin pystyy. Jopa ikivanha Nikon D40 prosessoi vauhdikkaammin.

Korkeilla herkkyyksillä jopa ISO 1600 on suhteellisen hyvä, mutta rajoittaisin omassa käytössäni herkkyyden ISO 800 arvoon. Näin ainakin jpg-kuvien kanssa. Raakakuvilla voi ehkä rajaa nostaa hieman.

Kamera on myös aavistuksen hitaanpuoleinen joidenkin säätöjen kanssa, kuten esim. jpg-kuvien parametrien muuttaminen. Jos kuvaaja haluaa esim. vaihtaa kuvan laadun värikuvasta mustavalkoiseksi, niin valikko tulee näkyviin sekunnin viiveellä, joka tuntuu pitkältä.

Takanäyttö on hyvälaatuinen ja siihen saa valinnaisesti näkyville kaiken tarpeellisen, kuten histogrammin tai vesivaa'an. Käsisäädön käyttäminen on mukavaa kahden säätöpyörän ansiosta, mutta valotusmittarin asteikko on vaikealukuinen.

Optinen etsin lienee niin hyvä kuin tällaisessa kamerassa voi olla, mutta siltikin sen käyttö jäänee toissijaiseksi, koska okulaarin ikkuna on pieni ja rajaus suurpiirteinen. Pidän optista etsintä hyvänä varusteena, koska joissakin tilanteissa ei voi olla välttämätön.

Kokonaisuutena Nikon P7000 on onnistunut kamera. Käyttömukavuus on hyvä, kuvan tekninen laatu on hyvä ja paria yllä mainittua poikkeusta lukuunottamatta suorituskykykin on hyvä.

Minulla ei ollut aikaa tehdä kovin syvällistä analyysia videokuvan laadusta, mutta kokeilemani perusteella sanoisin sen olevan hyvä, mutta parempiakin videopokkareita on.

Näissä kuvissa pitäisi nyt olla exiffit mukana. Tarkistin kaikki kuvat itse.

Päivän kuva

Tänään meni näin myöhään, joten laitetaan yksi kuva esille. Kuvasin tämän viime viikolla omalla Nikon D700 kamerallani, jossa objektiivina oli Nikkor 300 mm f/2.8 + 1,7 kertainen telejatke. Tehollinen polttoväli oli siis 510 mm, suljinaika 1/250, aukko f/5.6 ja herkkyys ISO 200.

Piipahdan pikaisesti Euroopan suurimmilla valokuvaustarvikemarkkinoilla Saksassa Kölnissä ja teen oman pienen Photokina raporttini keskiviikkona ja torstaina. Siihen mennessä tärkeimmät uutuudet on jo käyty läpi, koska tänään maanantaina ovet olivat auki tiedotusvälineille, mutta katsotaan saanko vielä jotain puristettua irti keskiviikkona.

Huomenna kirjoittelen lisää Nikon P7000 kamerasta, joten pysy kanavalla.

Valinnanvaikeus vain kasvaa

Yleensä en julkaise uutisia tuoteuutuuksista, jos en ole itse päässyt niitä käpälöimään, mutta Fujin uutuus näyttää niin makealta, että siitä on ihan pakko sanoa pari sanaa.

Ensinnäkin, Fuji FinePix X100 on sairaan hyvännäköinen. Siinä on himmenninrengaskin! Toiseksi, ainakin papereiden mukaan speksit ovat juuri oikein: 35 mm kinovastaava laajakulma, jossa hyvä f/2 valovoima ja iso APS-C kokoinen kenno.

Toivottavasti käyttöominaisuudet, kuten tallennusnopeus kortille, tarkennus ja säätimien toiminta täyttävät tämän päivän vaatimukset. Laadukkaiden objektiivien valmistuksesta Fujilla on vuosikymmenten kokemus, joten se asia lienee hoidossa.

Isokennoista pikkukameraa valitseva joutuu entistä vaikeamman paikan eteen. Ei voi olla kuitenkaan tyytymätön, koska muutama vuosi sitten valitettiin, että miksei kukaan tee tällaisia kameroita. Nyt niitä tehdään, monessakin paikassa.

Mallinimen valinta on muuten mielenkiintoinen. Fuji X100, Leica X1. Joskus tuntuu, että japanilaisilla on mielikuvituksen puutetta tässä asiassa tai sitten kuluttajia yritetään hämätä tahallaan. Canon D1, Nikon 1D, Canon 20D, Nikon D200 jne.

Nikon P7000, fiiliksiä

Nikonin uusin yritys valmistaa vaativille käyttäjille tarkoitettu pokkari näyttää onnistuneen kohtalaisen hyvin. Tässä joitakin ensivaikutelmia.

Sopivan kokoinen, vaikka ei mikään pikkukamera olekaan. Saa nähdä tekeekö Nikon Canonit ja tuo hetken kuluttua markkinoille pienemmän kameran samoilla sisäkaluilla, siis sama kuin Canon G11 ja S90. Painoa ei ole liikaa, vaikka ulkonäkö ehkä antaa toisen vaikutelman.

Kuvausote ja ergonomia ovat kuvaamisen kannalta hyvät. Säätökiekot toimivat täsmällisesti ja ovat tarpeeksi tukevasti pykälöidyt, jotta eivät liikahtele vahingossa.

Oikeastaan kaikki tarpeelliset kuvaussäädöt saa tehtyä kiekoilla ilman valikoita. Tosin vasemman yläreunan säätökiekostakin päästään eräänlaisiin valikoihin, mutta hyvin selkeällä tavalla.

Kuvanlaatu ja objektiivi vaikuttavat hyviltä, mutta haluan kuvata vielä lisää ottaakseni syvällisemmin kantaa tähän.

Annan lopullisen arvioini Nikon P7000 kamerasta alkuviikosta. Ohessa muutama kuva tällä kameralla. Kuvat ovat kokomuutosta lukuunottamatta kameran tekemiä jpg-tiedostoja, joissa ovat exif-tiedot mukana.

Ammatilaiskameralla ammattilaisnyrkkeilyä - Canon 1D Mark IV

Olin menossa kuvaamaan ammattilaisnyrkkeilyä Boxing Night - Helsinki Rumble -tapahtumaan Töölön Kisahalliin syyskuun alussa, ja tämä olikin mitä oivallisin tilaisuus kokeilla Canon EOS 1D Mark IV -kameraa. Lainakameran mukana tuli myös uusi Canon EF 70-200mm F2.8 IS USM II -objektiivi, josta lyhyet kokemukset jutun lopussa.

HUOM! Kokeilemani kamera oli esisarjaa, joten se ei välttämättä vastannut kaikin osin nyt myynnissä olevia malleja. Mahdollisia eroja en tiedä, mutta tämäkin yksilö toimi täysin ongelmitta.

Etukäteistunnelmat

Olin kuvannut omalla Canon EOS 5D Mark II -kamerallani maaliskuun Boxing Night -tapahtuman samassa paikassa sekä toukokuussa Amin Asikaisen sparrausta Kirkkonummella, ja oma kamerani oli nytkin mukana verrokkina. Tästä eteenpäin kamerat ovat lyhyesti vain 1D ja 5D, ja seuraavassa kerron pääasiassa kokemuksiani ammattilaisnyrkeilyä kuvatessa verraten myös kameroita keskenään.

Objektiiveina käytin sekä edellä mainittua uutta 70-200 -putkea että omaa ja hyväksi havaittua Sigma DG EX 50mm 1/1.4 HSM -lasia. Kehän reunalla kuvaamista - missä sai olla - oli maaliskuiseen tapahtumaan verrattuna rajoitettu, ja 50-millinen osoittautui siksi tällä kertaa käyttökelpoisemmaksi. Pidemmällä putkella kehän köydet tuntuivat aina olevan edessä. Salaman käyttö on kielletty nyrkkeilyotteluissa ja kuvat pitää tehdä vallitsevassa valossa.

Käsissä 1D tuntui miellyttävältä ja sangen tutun oloiselta; Canon mikä Canon. 1D on aika saman kokoinen kui 5D akkukahvalla varustettuna 1D:n ollessa muutaman millin suurempi suuntaansa. 1D akun ja hihnan kanssa painaa n. 1,41 kg, ja 5D on akkukahvan, 2 akun ja hihnan kera 70 grammaa kevyempi. Akkujen tehokapasiteetit ovat tällöin melko samat: 1D:ssä 2300 mAh 11,1 V eli n. 25,5 Wh, 5D 2 x 1800 mAh 7,2 V on 25,9 Wh, ja kuvamääräarviot tällöin 1D 1500 ja 5D 1700 kuvaa.

Sitä voi säätää!

Sain 1D:n juuri ennen kuvausta, enkä sitä ehtinyt pahemmin kokeilemaan ennen otteluja. Tässä kamerassa on mahdollisuus tehdä valtava määrä säätöjä valikon ns. valinnaisissa toiminnoissa (Canon-valikkolyhenteillä C.Fn): 62 säätökohtaa 4 valikossa vs. 5D:ssä 25 säätökohtaa 4 valikossa...

Etukäteen ehdin onneksi kahlata läpi 48 A4-sivua käsittävän suomenkielisen opuksen "Opas jatkuvan tarkennuksen valinnaisten toimintojen ja ISO-herkkyysasetusten käyttöön". Sen perusteella tein seuraavat asetukset: AI-servon seurantaherkyys puolihitaalle (2/5) estämään välitön uudelleentarkennus, jos kohde siirtyilee edestakaisin tai tuomari kulkee kuva-alan ohi; AF-pistealueen laajennus ympäröivillä pisteillä, jotta rajauksen pysyessä samana tarkennus pysyy ottelijassa vaikka tämä vähän liikkuisikin; nuo pisteet valitsin ympäröiviksi (olisi voinut valita myös vain sivusuuntaiset), koska ottelija voi myös kyykistyä vaikkapa väistöissään; AI-servotarkennuksen seurantatavaksi jatkuva tarkennus ensisijaiseksi, jotta eteen tuleva kohde ei aiheuta uudelleentarkennusta kohdetta seuratessa; AI-servon painotus 1. kuvassa ja 2. kuvasta eteenpäin -kohdassa valitsin molempiin seurantapainotuksen kuvausnopeuden sijaan; otin käyttöön automaattisen ISO-herkkyyden, jotta aika ja aukko voivat pysyä samana, mutta valaisun hieman muuttuessa tapahtuu tasapainotus automaattisesti ISO-arvoilla.

Jospa otettaisiin niitä kuvia

Tarkennuksen asetuksien toimivuuden myös huomasi käytännössä, sillä tarkennus pysyi hyvin juuri siinä, missä sen halusikin olevan vaikka tuomari kulki edestäni tai ottelija liikkui hieman sivusuunnassa edestakaisin. Tarkennus oli myös nopeaa ja ennen kaikkea luotettavaa. Tässä näkyi ja tuntui se suurin ero 1D:n hyväksi, sillä 5D:n antiikkisella tarkennuksella nyrkkeilyn kuvaaminen ei ole kovin helppoa.

1D:llä tapahtuneet tarkennusvirheet olivat siis ihan omia kämmejä! Aluksi oli vaikea muistaa, että vaikka käytössä oli jatkuva tarkennus, ei tarkennus muuttunutkaan heti siirtäessäni tarkennuspisteen toiseen ottelijaan - olinhan valinnut asetuksista monin tavoin, että tarkennus pysyisi alkuperäisessä kohteessaan mahdollisimman pitkään. Pian kuitenkin muistin liikuttaa sormeani laukaisimelta ja takaisin tarkennuksen "resetoimiseksi".

1D:n 45 tarkennuspistettä mahdollistavat myös sen, että yhtä tarkennuspistettä käyttäessä sitä voi nopeasti siirtää joystick-säätimellä (eli Canonin kielellä Monivalitsimella) eri kohtiin rajauksen pysyessä samana. 5D:ssä on "peräti" 9 tarkennuspistettä, jotka ovat aivan liian harvassa tähän tarkoitukseen ainakin nyrkkeilyä kuvatessa.

Käytettyä tarkennuspistettä voi hyödyntää myös kuvan toistossa suurennettaessa, sillä asetuksista voi valita kuvan suurentuvan aina sen tarkennuspisteessään.

Kuvaustaajuus eli sarjatuli on 1D:ssä 10 kuvaa sekunnissa, 5D:ssä 3,9, ja sen kuulee äänestä: klikklikklik vs. Klak - Klak. 1D:n raw-puskuri on valmistajan mukaan 26 kuvaa, nopealla kortilla jopa 28. Lainassa olleella 16 magatavun SanDisk CF Extreme Pro 90 MB/s -kortilla puskuri täyttyi kuitenkin vasta 29 kuvan jälkeen, ja Kehä I:llä arviolta 80 km/h ajanutta kuorma-autoa kuvatessa tarkennus toimi koko tuon ajan virheettä. Kokeilin 70-200 -millisen sekä ykkös- että kakkosversiolla, ja en havainnut niissä eroa tarkennuksen seurannassa.

Tunnelmat

Jenkkifutista ja rugbya kuvatessani en juurikaan ole kaipaillut ammattilaiskameraa, mutta nyrkkeilyssä kylläkin. Ero tuntuu tarkennuksessa - miten se pysyy hetkittäisisä häiriöistä huolimatta luotettavasti mukana juuri siinä ottelijassa, jota haluan seurata.

Ostanko siis 1D Mark IV:n? En. Kameran hinta on niin paljon korkeampi kuin 5D Mark II:n, että minun pitäisi kuvata urheilua - ja ehkäpä vain urheilua - todella paljon, jotta kamera maksaisi itsensä. Nautinto sillä kyllä oli kuvata nyrkkeilyä!!!

Hitaammin liikkuvia kohteita kuvaa 5D:lläkin ihan mielellään.

Harmaata laatua -  Canon EF 70-200mm F2.8 IS USM II

Vertasin pikaisesti sekä omaa ykkösversion EF 70-200mm F2.8 IS USM:ää että lainassa ollutta kakkosversiota sekä 1D:ssä että 5D:ssä. Uudessa versiossa sääsuojausta on parannettu, tarkennusrengas kumipintoineen on leveämpi ja tarkennukseen sekä kuvanvakaukseen liittyvät kytkimet ovat upotettu syvemmälle. Kerrotaan myös tarkennuksen nopeutuneen sekä kuvanvakaimen ja kuvan terävyyden parantuneen.

Erilaisissa netin kamera- ja objektiivitestisaiteilla olen tutustunut uuden mallin testeihin, ja niissä sen tuottama kuva on ollut terävämpi kuin vanhan version. Itse kuvasin käsivaralta isoimmalla aukolla muutaman otoksen, ja 100 % suurennoksesta en pysty sokkotestissä sanomaan, kumpi on uusi tai kumpi vanha (vasemmalla vanhempi versio ja oikella uudempi).

Ei vanhaa versiota koskaan ole huonoksi sanottukaan, ja mielestäni pitääkin olla hyvin erityinen kuvaustarve, jotta vanhan uuteen päivittäisi. Tarkennuksen suhteenkaan en havainnut objektiivien välillä aistinvaraisesti havaittavia eroja kummassakaan kamerassa - kameroiden välillä kylläkin nopeudessa 1D:n eduksi. Vasemmalla jälleen vanha ja oikella uusi versio.

Sakari Hannula