Hyvää uutta vuotta!

Samsung EX-1, 7,8 mm ( 36 mm ), f/2.7, 1/30 s. ja ISO 200

Vuosi vaihtuu jälleen, ja luulemme siirtyvämme johonkin toiseen aikaan, mutta päivä vaihtuu toiseen aivan kuin 365 kertaa vuodessa muutenkin.

Kodachrome filmi häipyy kokonaan planeetaltamme tämän päivän jälkeen, kun viimeinenkin tätä legendaarista filmiä kehittävä laboratorio on käyttänyt prosessiin vaadittavat kemiat loppuun. Ja uutta ei tule.

Minä en Kodachromea jää kaipaamaan, koska sen ovat jo ajat sitten syrjäyttäneet paremmat filmit. Monelle minua vanhemmalle kuvaajalle Kodachrome jäänee muistoihin, koska se oli ensimmäinen heidän käyttämänsä värifilmi.

Nikon P7000, 42,6 mm ( 200 mm ), f/5.6, 1/35 s. ja ISO 411

Sulantoblog jatkaa ensi vuonnakin hyvien valokuvausjuttujen julkaisemista. Pari filmiin liittyvää juttuakin on työn alla. Kävijämäärät todistavat, että kysyntää suomenkieliselle valokuvausasialle netissä on, joten mitäpä tässä sitten jarruttelemaan.

Ohessa pari kuvaa Nikon P7000 ja Samsung EX-1 kameroilla. Molemmat ovat erinomaisia pokkareita. Samsungista kirjoitan mielipiteeni ensi vuonna ja samoin Nikonin uuden firmiksen vaikutuksista.

Hyvää uutta vuotta!

Päivän kuvat

Samsung EX-1, f/1.8, 1/15 s. ja ISO 240

Samsung EX-1, f/2.5, 1/45 s. ja ISO 120

Samsung EX-1, f/1.8, 1/30 s. ja ISO 200

Tässä kuvia Jyväskylästä, jonne lähdin kokeilemaan Samsung EX-1 kameraa. Näitä kuvia varten kiinnitin kameraan lisävarusteena saatavana laajakulmalisäkkeen, joka laajentaa kuvakulman vastaamaan n. 18 mm kinokameran objektiivia.

Nikon P7000, f/2.8, 1/7 s. ja ISO 800

Paluu arkeen pikku hiljaa

Minun piti tänään julkaista arvioini Pentax K-r kamerasta, mutta minulle sattui eilen pieni tapaturma. Leikkasin A3 valokuvapaperille tulostamiani pikkukuvia mittoihinsa, mutta valokuvapaperin lisäksi leikkasin sormestani palan pois. Jään henkiin, mutta kirjoittaminen on yllättävän rasittavaa, kun toisen käden etusormi on paketissa. Pentax saa siis odottaa muutaman päivän, kunnes sormi toimii hieman paremmin.

Pentax K-r, 18 - 55 mm, f/8, 1/80 s. ja ISO 400. Oikealta salama varjosta
heijastettuna ja väläytettynä Pentaxin langattomalla järjestelmällä.
 Täytevalona kameran oma salama. 

Minulla on kokeilussa Samsung EX-1, joka on aito vaihtoehto Canonin ja Panasonicin kompakteille. Kokeilussa on myös Nikon P7000 uudella firmiksellä, jonka pitäisi nopeuttaa raakakuvien prosessointia. Tuon mainitun seikan hitaus oli mielestäni tämän kameran pahin epäkohta.

Syksy oli melkoista laitepornoa Photokinan ansiosta, mutta uutena vuotena käsitellään taas enemmän muitakin valokuvauksen alueita.

Taidankin huomenna ostaa ihan oikean valokuvaleikkurin. Sormista loppuu tällä menolla kulutuspinta liian nopeasti.

Hyvää joulua itse kullekin!

Olen saanut paljon palautetta siitä, että julkaisen ainoastaan omalla nimellä kirjoitettuja kommentteja. Osassa palautteesta on ollut hyviä perusteluja nimettömyyteen, jonka vuoksi olen päättänyt luopua nimivaatimuksesta ja tästä eteenpäin nimettömänä kommentointi on sallittua Sulantoblogissa.

Olen edelleenkin sitä mieltä, että omalla nimellä esiintyminen on jotenkin reilumpaa. Ymmärrän kuitenkin, että syystä tai toisesta kaikki eivät voi tai halua nimeään kertoa, joten mennään tällä tavalla uutta vuotta kohti.

Valvon kaikki kommentit, kuten tähänkin asti ja asiattomat sensuroin pois, mutta toivon, että kommentointi pysyy keskustelevalla asialinjalla, eikä minun tarvitse jättää julkaisematta mitään.

Kiitos blogini lukijoille jälleen yhdestä hienosta vuodesta.

Mitä parhainta joulun aikaa teille kaikille.

Petteri puhuu asiaa

Olli Juneksen blogin avulla löysin Petteri Järvisen kirjoituksen hyvitysmaksusta. Kannattaa lukea myös tämä asiakirjoitus Teoston ja kumppaneiden ahneudesta. Toivotaan, että ennen pitkää tuo hyvitysmaksuhullutus loppuu ja tässä asiassa siirrytään tälle vuosituhannelle.

Inhimillisestä näkökulmasta katsottuna hyvistymaksun puolustajia voi ymmärtää. Kun on saatu lupa painaa rahaa, niin eihän siitä tietenkään haluta luopua. Toisaalta taas me, joilla ei ole lupaa painaa rahaa, koemme tällaisen yksipuolisen painoluvan epäoikeudenmukaisena.

Ihmettelen sitäkin, että kun kerran pakollinen veroluonteinen tv-lupakaan ei ainakaan vielä tullut, niin miten tällainen hyvitysmaksu voi olla olemassa?

Pitäisiköhan täyttää kaikki kovalevyjen tyhjä tila musiikilla? Kun kerran maksaakin siitä.

Mihin tätä oikein tarvitaan?

Sain anonyymin kommentin, jossa ihmetellään, että mihin pari päivää sitten julkaisemassani saapaskuvassa oiken tarvittiin Nikonin langatonta salamajärjestelmää? Anonyyminä pysyttelevä ihmettelijä on sitä mieltä, että koska salamat olivat käsisäädöllä, niin olisihan tavallinen optisilla orjillakin toteutettu valaisu toiminut.

Anonyymi on aivan oikeassa. Nikonin langatonta salamajärjestelmää ei tarvittu yhtään mihinkään tässä kuvassa valaisun kannalta, ja sama pätee oikeastaan lähes kaikkiin maailman salamakuviin, joissa tämän kaltaista järjestelmää on käytetty.

Nykyaikaisissa kameroissa ja niiden lisävälineissä on paljon sellaisia ominaisuuksia, jotka ovat tarpeettomia valokuvaamisen kannalta: automaattitarkennus, automaattivalotus, digitaalisuus, zoomit, ISO 102400 jne.

Ilman noita kaikkia herkkuja on mahdollista tehdä valokuvia, jopa hienoja tunteisiisn vetoavia valokuvia. Nuo kaikki herkut ovat mukavuusvarusteita, jotka tekevät valokuvauksesta mukavampaa. Aivan kuten monet autoissa olevat herkut, joita ilmankin matka taittuu, tekevät ajamisesta mukavampaa: ilmastointi, vakionopeussäädin, automaattivaihteisto, nahkapenkit, sähköikkunat, 240 kW, 510 Nm jne.

Nikonin langaton salamajärjestelmä, ja muutkin vastaavat, tekevät salamakuvauksesta mukavampaa. Voin säätää valotehot kamerasta käsin, eikä minun tarvitse kävellä hiusvalona kolmen metrin korkuisen jalustan päässä olevan salaman luokse, laskea tarkoin suuntaamani salama alas, säätää sitä käsin, nostaa salama uudelleen kolmeen metriin, suunnata se uudelleeen, kävellä takaisin kuvauspaikalle ja mitata valo mittarilla tai ottaa testikuva.

Yllä mainitun sijasta näpyttelen kamerani valikosta 2/3 aukkoa tehoa pois hiusvalosta ja jatkan kuvaamista.

Nikonin langaton salamajärjestelmä, ja muutkin vastaavat, ovat aina mukana, jos salamatkin ovat mukana. Mitään ylimääräisiä lisälaitteita ei tarvita. Ei sellaisia, joista voi paristo tai akku tyhjentyä. Ei sellaisia, jotka voi unohtaa kotiin tai studiolle, jos kuvaus on miljöössä.

Minä pidän mukavuudesta ja siksi käytän omassa salamakuvaamisessani Nikonin langatonta järjestelmää, vaikka en asetankin aina salamoiden tehot käsin. Jos kuvaisin muun merkkisellä kameralla, niin käyttäisin sen kameramerkin langatonta salamjärjestelmää. En ostaisi sellaista kameraa, ainakaan ainoaksi työkameraksi, josta puuttuisi tämä mukavuusvaruste.

A:B = valaisu, Nikonin valomatematiikkaa

Nikonin uudessa SB-700 salamassa on yksi uusi ominaisuus langattomaan salamakuvaukseen, nimittäin valotehon suhteellinen säätömahdollisuus A- ja B-ryhmien välillä silloin, kun SB-700 toimii ohjaavana "Masterina". Canonilla on myös tällainen ominaisuus joissakin salamalaitteissaan, mutta Nikonin versio on käytettävyydeltään muutaman ison askelen Canonia edellä.

Tämä ominaisuus antaa mahdollisuuden automaattisalamalla kuvatessa säätää kätevästi kahden salamaryhmän tehoja yhdellä kertaa. Pyörittämällä SB-700:n säätökiekkoa valosuhde muuttuu lähes portaattomasti ryhmien A ja B välillä. Salaman näytöllä valosuhde näkyy havainnollisena pylväsdiagrammina sekä numeroina, kuten kuvassa 1:4. Kätevää.

Siis kätevää, mutta ei sovi minulle, koska haluan säätää valon tai ryhmän kerrallaan ja haluan voida säätää jokaista valoa tai ryhmää täysin toisistaan riippumatta. Oikeaoppisesti valaistus rakennetaan siten, että laitetaan päävalo kohdalleeen ja sopivalle teholle. Sitten laitetaan mahdollinen tasoitusvalo kohdalleen ja sopivalle teholle. Sitten laitetaan mahdollinen taustavalo kohdalleen jne. Lopuksi pitää ehkä tehdä hienosäätöä, kun kaikki valot ovat kohdallaan, jotta valaistus saadaan hiottua juuri niin täydelliseksi kuin halutaan.

Automaattivalotus ei siis sovi silloin, kun halutaan tehdä valaistus kunnolla, mutta moni kokee automaatin helpoksi. Ja tottahan näin saakin vaivattomasti tehtyä valaistuksia, jotka menevät ihan täydestä monessakin tilanteessa. Niille, jotka haluavat kuvata automaattisalamalla, Nikonin SB-700 antaa erittäin miellyttävän tavan säätää valosuhdetta kahden valon tai valoryhmän välillä. Säätö toimii hienosti ja sitä on nopea käytellä kuvauksessa.

Suosittelen kuitenkin kaikille salamakuvauksesta kiinnostuneelle opettelemaan valojen käsisäädöt, koska vain niin voi valaista juuri niin kuin itse haluaa.

Asiasta ja hieman sen vierestäkin

Teostomaksu, eli veroluonteinen maksu useista dataa tallentamaan kykenevistä tai tallennusta vastaanottamaan kykenevistä laitteista korpeaa ainakin valokuvaajaa, joka lahjoittaa omien tuotostensa tallennukseen käyttämiensä välineiden ostamisen yhteydessä rahaa Teostolle ynnä muille. Nyt Teosto ja kumppanit haluavat tuota maksua nostaa ja laajentaa koskemaan entistä useampia laitteita.

On tehnyt mieleni kirjoittaa aiheesta tänne blogiin, mutta koko homma suorastaan v*****aa niin älyttömästi heti, kun ajattelenkin sitä, että en kykene enää selkeästi toimimaan.

Osmo Soininvaara on omassa blogissaan kirjoittanut melkolailla minunkin ajatukseni, joten lue Osmon teksti. Se on hyvä.

Nikon SB-700 kokeilussa

Nikonin uusin salamalaite SB-700 on tervetullut uutuus ja tuo isoveljestä SB-900:sta tutun erinomaisen käyttöliittymän huomattavasti edullisemmassa paketissa.

SB-700 ja SB-900 asetettuna ohjaaviksi "Master" salamoiksi.

SB-700 on täysin uusi salamalaite, eikä mikään facelift päivitys vanhaan. Käyttöliittymä on samankaltainen kuin SB-900 mallissa, jonka omistaja ei tarvitse edes käyttöohjetta SB-700:n kanssa. Uudessa mallissa on tingitty jättämällä pc-synkkapistoke pois, mutta muuten ysisatasen kaikki hyvät ominaisuudet on jätetty aina optista orjaa myöten. Langattomassa salamajärjestelmässä SB-700 osaa ohjata itsensä lisäksi kahta salamaryhmää, kun SB-900 osaa ohjata kolmea.

Mites ne tehot? No, aika mukavat. Laitoin vierekkäin SB-700:n ja SB-900:n jalustoille, molempiin samat asetukset, tehot täysille ja väläyttelin. Minoltan salamamittarin mukaan SB-700 antoi vajaan aukon verran vähemmän valoa kuin SB-900. Siis ei huono, eikä mikään pilipalisalama tehojen puolesta.

Nikon SB-700 vahvistaa ja monipuolistaa mukavasti Nikonin salamajärjestelmää, joka on kiistatta markkinoiden paras.

Palaan vielä yksityiskohtaisemmin SB-700:n käyttöön, mutta tässä yksi kuva, jonka valaisussa käytin ohjaavana salamana SB-700:aa. Molemmilta puolilta takaviistosta valaisevat salamat tekevät bootsien reunoille kiillot ja ikään kuin ääriviivat. Edestä valaisevan salaman tarkoituksena on nostaa etupuolen varjoista hieman yksityiskohtia ja antaa pientä kiiltoa etupuolelle. Halusin pitää kuvan alasävyisenä ja siksi edestä tuleva täytevalo on hyvin pienellä teholla. Tässäkin riitti hyvin kaksi ryhmää, vaikka valoja oli kolme. SB-700 ei osallistunut valaisuun, vaan toimi ainoastaan ohjaavana "Masterina" muille salamoille. Alla kaavio valoista.

Tamron SP 70 - 300 mm f/4 - 5.6 Di VC USD

Tamronilta on tullut uusi edullinen telezoom, jonka piirtoympyrä kattaa täyden kennon ja joka sopii siis kaikille digijärkkäreille kennon koosta riippumatta. Kokeilin Nikoniin sopivaa versiota, joka toimii kaikissa Nikonin rungoissa tarkennusmoottorin ansiosta.

Nikon D700 @ 240 mm, f/5.6, 1/125 s. ja ISO 800

Tamron on muovirakenteinen, mutta tuntuu kohtalaisen tukevalta, eikä helise tai hölsky. Bajonetti on metallia, kuten kuuluukin. Kakkula ei paina paljoa, joka on käytön ja kuljetuksen kannalta hyvä asia, niin hassulta kuin se kuulostaakin, niin kevyt paino antaa turhaa rimpulavaikutelmaa. Hieman painavampana Tamron olisi vakavammin otettavan tuntuinen. Tarkennus- ja zoomausrenkaat kiertyvät pehmeästi ja asiallinen vastavalosuoja kuuluu hintaan.

Kuvasin koekuvani Nikon D700 ja D7000 rungoilla.

Nikon D700 @ 300 mm, f/5.6, 1/1000s ja ISO 400

Tamronin optinen suorituskyky vakuuttaa. Piirto ja kontrasti ovat parhaimmillaan 70 mm asennossa, mutta pysyvät hyvällä tasolla myös pisimmällä 300 mm polttovälillä. Kokeilukappale oli lievästi pehmeä vasemmasta reunasta 300 mm polttovälillä, mutta ainakin minun mielestäni täysin käyttökelpoinen. Parempaa terävyyttä on saatavissa, mutta silloin euroja pitää kaupan tiskille pinota aika paljon enemmän.

Nikon D700 @ 70 mm, f/13, 1/1600 s. ja ISO 400

Vastavalo ei aiheuttanut pahoja ongelmia, enkä yrittämisestä huolimatta saanut aikaan kuin pieniä heijastumia kuviin. Vinjetointi on niin ikään hyvin hallinassa, eikä aiheuta käytännössä ongelmia. Täyden kennon kamerassa vääristymät ovat nähtävissä, jos kuvassa on suoria linjoja, mutta Tamron ei ole tässä suhteessa sen pahempi kuin muutkaan. Selkeät tyyny- ja tynnyrivääristymät on helppo korjailla jälkeenpäin.

Nikon D700 @ 300 mm, f/13, 1/125 s. ja ISO 400

Tarkennus ei ole huippunopea, mutta riittävän nopea ja äänetön. Kun kokeilin Tamronin 70 - 200 mm f/2.8 zoomia, niin minulla oli ongelmia tarkennuksen kanssa, mutta 70 - 300 millinen toimi hienosti. Kaikki kuvat tarkentuivat niin kuin pitikin.

Tuntumalta sanoisin, että kuvanvakaaja ei ole yhtä tehokas kuin 70 - 200 mm f/2.8 VRII Nikkorissa, mutta toimiva kuitenkin ja auttaa silloin kun suljinajat uhkaavat venyä. Vakaajankin kanssa pitää olla huolellinen ja tukea kameraa mahdollisimman hyvin, niin kuvaustulokset paranevat.

Nikon D700 @ 300 mm, f/5.6, 1/2000 s. ja ISO 400

Tamronin hinta liikkuu hieman päälle 400 euron tuntumassa, joka ei ole paljon. Kokeiluni perusteella voin suositella Tamron 70 - 300 mm f/4 - 5.6 zoomia edullista pitkää putkea etsivälle. Optiikka on hyvä, tarkennus täsmällinen, paino pieni ja hintakin pieni. Mitä muuta voi haluta?

Päivän ankka

Canon 60D, erikoinen välimalli

Canon esitteli muiden mukana uusia kuvauskaluja Photokinan aikoihin tänä syksynä ja uusin kamerarunko on keskihintaluokkaan asettuva Canon 60D. Kokeilimme Saken kanssa vuoron perään Canonin uutuutta.

Canon 60D + 17 - 85 mm f/4 - 5.6 @ f/5.6, 1/10 s. ja ISO 3200

Canon 60D tuntuu tukevalta kädessä, vaikka pelkäsinkin pahinta, koska runkomateriaali ei ole kokonaan metallia. Ainakaan uutena tuntuma ei häpeä esim. 5D mark kakkosen rinnalla. Runko on mielestäni sopivan kokoinen, mutta Sakke olisi kaivannut isompaa otepintaa.

Canon 60D + 17 - 85 mm f/4 - 5.6 @ f/5.6, 1/80 s. ja ISO 1600

Säätimet ja napit ovat 60D:ssä hieman erilailla kuin poistuvassa 50D:ssä. Joystick, jolla tarkennuspisteitä valittiin on jäänyt pois ja tilalla on takaseinän säätökiekon keskellä oleva monitoimipainike. Tämä painike muistuttaa tyyliltään pokkarimallin vastaavaa, eikä yllä käyttömukavuudessa ilotikun tasolle. Painikkeen tuntuma on olematon ja sijainti valintakiekon keskellä kehno.

Canonin perinteinen takaseinän valintakiekko on sujuvakäyttöinen, mutta 60D:n pokkarimallisen kiekon pyörittely takkuaa. Sormi ikäänkuin luiskahtaa kiekolta, koska keskellä oleva monitoiminappi on hieman koholla.

Canon 60D + 24 - 105 mm f/4 @ f/4, 1/30 s. ja ISO 3200

Painonapit ovat niin ikään rungon tasossa, eikä niiden käyttö oikein onnistu sormituntumalla. Esim. rungon päällä, näytön etupuolella, olevat napit ovat periaatteessa hyvällä paikalla, mutta huonosti suunniteltu. Vaikkapa herkkyyden muuttaminen etsimeen katsomalla on hankalaa, koska nappia ei sormen päällä erota ympäristöstään.

Virtakytkimen oikea paikka olisi laukaisimen ympärillä. kuten Nikonin ja Pentaxin suunnittelijat ovat oivaltaneet. Canonissa pitää olla käytännössä kaksi kättä vapaana, jotta voi kytkeä virrat päälle tai pois.

Canon 60D + 70 - 200 mm f/2.8 @ f/2.8, 1/30 s. ja ISO 3200

Valotusohjelman valitsin rungon vasemmassa päädyssä on lukkiutuva, joka on erinomainen asia ja unohtunut esim. Nikon D7000:n suunnitelijalta.

Canonin etsin on kunnollinen pentaprismaversio, joka on sarjassaan hyvää tasoa, mutta näyttää vain 96% todellisesat kuva-alasta. Oikeasti tämä ei ole kovin vakava puute, mutta samassa hintaluokassa sekä Nikon että Pentax tarjoavat 100% etsinkuvaa, josta ei ole todellakaan mitään haittaa.

Canon 60D + 17 - 85 mm f/4 - 5.6 @ f/5.6, 1/100 s. ja ISO 100

Canon tarkentelee yhdeksän pisteen arsenaalilla varman tuntuisesti, mutta enemmänkin pisteitä saisi olla varsinkin liikkuvaa kohdetta kuvatessa. Käytännössä Canon tarkentaa täsmällisesti ja nopeasti.

Live-view tilassa tarkennus sen sijaan on epäkäytännöllisen hidas, joka rajoittaa kääntyvän näytön käytännöllisyyttä valokuvauksessa. Videokuvauksessa kääntyvä näyttö lisää mukavuutta huomattavasti.

Canonin valonmittaus ja valotusautomatiikka toimivat takuuvarmasti, eikä mitään ylläreitä satu hankalissakaan olosuhteissa.

Canonin salamajärjestelmä on monipuolinen, mutta mainittakoon, että rungon yhdysrakenteinen salama ei tue nopeiden valotusaikojen käyttöä. Jos siis haluat kuvata salamalla, ohjata Canonin langattomalla järjestelmällä useita salamoita ja käyttää 1/250 sekuntia lyhyempää valotusaikaa, niin joudut hankkimaan 580EX tai vastaavan salaman.

Canon 60D + 17 - 85 mm f/4 - 5.6 @ f/5.6, 1/50 s. ja ISO 160

Parasta Canonissa on ilman muuta kuvan laatu, joka varsinkin alhaisilla herkkyyksillä on loistava. Kuvassa on tarkkuutta ja terävyyttä vaikka muille jakaa. Canonin 18 megaisessa pikkukennossa on jokainen pikseli hyödynnetty huolella. Korkeilla herkkyyksillä Canon joutuu antautumaan kilpailijoille, sillä sekä Nikon että Pentax jyräävät, kun mennään ISO 1600:n herkemmälle puolelle. Canonin kuvaa ei kuitenkaan voi huonoksi moittia ja suorituskyky on kokonaisuutena erinomainen.

Canon 60D + 28 mm f/1.8 @ f/2.8, 1/200 s. ja ISO 1600

Canon 60D on käytössä napakan tuntuinen ja vastaa kuvaajan toiveisiin ja käskyihin hyvin, mutta käyttösäätimet jättävät toivomisen varaa. Kannattaa miettiä huolella mitä haluaa tai tarvitsee, jos Canonin osto on mielessä. Canon 550D on huomattavasti edullisempi, eikä kuvanlaadultaan eroa käytännössä mitenkään 60D:stä. Canon 7D on jonkin verran kalliimpi, mutta sen käyttönamikat ja tarkennus ovat paljon paremmat. 

Minä ja Canonia käyttävä apulaiseni Sakke emme oikein nähneet 60D:n paremmuutta 550D:een verrattuna etenkin, kun hintaero lasketaan. Puoliammattilaismallista Canonia etsivälle taas 7D on ihan selvä valinta.

Canon 60D + 28 mm f/1.8 @ f/2.8, 1/320 s. ja ISO 1600

Vähemmän on enemmän

Nikon D7000 + 35 mm f/1.8 @ f/2.5, 1/30 s. ja ISO 200

Tässä vielä kuva Varsovasta, jossa olin käymässä. Tämä kuva on joulumarkkinoilta, joilla suurin osa myytävästä oli valitettavasti kiinalaista roinaa. Ruuat ja juomat onneksi olivat paikallisia.

Minulla oli mukana Nikon D7000 ja yksi objektiivi, Nikkor DX 35 mm f/1.8. Tämä yhdistelmä on melko mukavan kokoinen kannettavaksi pitkin päivää.

En ole koskaan pitänyt objektiivien vaihtelusta kesken kuvauksen, koska aina tuntuu siltä, että kamerassa on kiinni se väärä opiska. Kun on vain yksi, niin se on samalla oikea ja sopiva.

Nikon D7000 + 35 mm f/1.8 @ f/3.2, 1/40 s. ja ISO 400

Tämän kuvan otin raitiovaunun ikkunan läpi juuri ennen kuin vaunu lähti pysäkiltä.

Päivän kuva

Nikon D7000 + 35 mm f/1.8 @ f/1.8, 1/30 ja ISO 1100

Päivän kuvat

Nikon D7000 + 35 mm f/1.8 @ f/2, 1/30 s. ja ISO 500 

Nikon D7000 + 35 mm f/1.8 @ f/2, 1/30 s. ja ISO 250

Nikon D7000 + 35 mm f/1.8 @ f/2.2, 1/30 s. ja ISO 400

Päivän kuva

Nikon D7000 + 35 mm f/1.8 @ f/3.5, 1/50 s. ja ISO 1000

Nikon D7000 + 35 mm f/1.8 @ f/4, 1/30 s. ja ISO 3200

Päivän kuva

Nikon D7000 + 35 mm f/1.8 @ f/2, 1/125 s. ja ISO 1000

Nikkor AF-S 35 mm f/1.4 G

Kun palautin lainassa ollutta Nikonin uutta 35 millistä, niin maahantuojalla kysyivät, että mitä pidin objektiivista. Vastasin, että se oli tylsä, koska siitä ei voi oikein sanoa kuin yhden sanan: v-tun hyvä. Ok, se on kaksi sanaa.

Vasemmalla Nikkor 35 mm f/1.4 Ais ja oikealla Nikkor AF-S 35 mm f/1.4 G

Nikonilla on ollut aikaisemminkin tuotannossa vastaava opiska, mutta se on jo ajat sitten jäänyt vanhanaikaiseksi. Käsitarkenteinen Nikkor 35 mm f/1.4 Ais oli aikanaan hieno objektiivi, jollaisella itsekin kuvasin lukemattomat kuvat 80-luvulla. Vanhus on toki vieläkin käyttökelpoinen ja optisestikin parhaimmillaan erittäin hyvä, mutta ei se nykyajan ammattilaisen vaatimuksia täytä.

Nikon D700 + Nikkor 35 mm f/1.4 @ f/1.4, 1/40 s. ja ISO 200.

Tänä syksynä Nikon on viimeinkin onnistunut pusertamaan uuden version valovoimaisesta 35 millisestä. Odotusaika on ollut liian pitkä, mutta uusi lasi on todella hieno laite kaikin puolin.

Rakenne on Nikonin muiden valovoimaisten uutuuksien kaltainen. Ulkokuori on muovia, mutta kokonaisuus tuntuu kovaan käyttöön tehdyltä. Sääsuojaus kuuluu pakettiin, tietenkin, koska ammattityökalusta on kyse. Muovinen vastavalosuoja on tukeva sekin.

Nikon D700 + Nikkor 35 mm f/1.4 @ f/1.4, 1/50 s. ja ISO 200.

Kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, niin kokoa on tullut melkoisesti lisää vanhaan 35mm verrattuna. Mikään pieni ja huomaamaton tämä objektiivi ei ole.

Tarkennus ei ole huippunopea, mutta riittävä, ja mikä tärkeintä, täsmällinen. Jokainen D700:lla kuvaamani ruutu oli tarkentunut juuri sinne minne pitikin.

Nikon D700 + Nikkor 35 mm f/1.4 @ f/1.4, 1/100 s. ja ISO 1000.

Optinen suorituskyky on huippuluokkaa ja täydellä aukolla voi kuvata huoletta, kunhan muistaa, että terävyysalue on erittäin ohut. Tausta pehmenee mukavasti ja esim. miljööpotretit voivat näyttää aika hienoilta tällä kuvattuna. Kirkkaat valopisteet eivät leviä edes kuvan reunoilla, joka on hienoa, koska tämän tapaisella objektiivilla kuvataan paljon hämärissä oloissa ja keinovalomiljöissä.

Himmennys parantaa terävyyttä ja siinä mielessä parhaimmillaan Nikkor AF-S 35 mm f/1.4 on aukoilla f/5.6 - 8, jolloin vaativimmankin käyttäjän pitäisi olla tyytyväinen. Nikonilla on tosin muita ja edullisempia objektiiveja aukolla f/8 kuvaamiseen. Tämä objektiivi ostetaan, kun halutaan kuvata aukoilla f/1.4 - 2.

Nikon D700 + Nikkor 35 mm f/1.4 @ f/5.6, 1/30 s. ja ISO 800.

Tynnyrivääristymää on hieman liikaa, josta olin yllättynyt. Mihinkään zoomien sarjaan ei tässä suhteessa mennä, mutta odotin kuitenkin vähempää. No, jos tällä kompromissilla on voitu saavuttaa muuta etua, niin se kelpaa minulle. Vinjetointia on täydellä aukolla, mutta kohtuuden rajoissa.

Valovoimaa kaipaavalle Nikkor AF-S 35 mm f/1.4 on suositeltava hankinta, jota ei tarvitse katua. Huonoa, oikeasti huonoa, sanottavaa ei ole. Hinta on kova n. 1850 euroa, mutta hyvästä saa aina maksaa.

Nyt, kun Nikon on saanut valmiiksi täyden kennon valovoimaiset kiinteät normaalipolttovälit, niin toivelistalla on samankaltainen sarja pikkukennoisille. Vaikkapa näin 16 mm f/2, 24 mm f/2 ja 60 mm f/2. Normaalihan oli jo: 35 mm f/1.8. Näistä olisi mahdollista tehdä pienikokoisia ja siten mukavasti vaikka matkalla kuljetettavia.

Aina pitää yrittää

Haastattelukuvaukset voivat olla hankalia tilanteita, jos kuvaaminen pitää tehdä samaan aikaan, kun toimittaja jututtaa kohdetta. Yleensä haluan hetken kahden haastateltavan / kuvattavan kanssa, jotta voin tehdä rauhassa työni, mutta aina se ei onnistu.

Viime viikolla kuvasin Finnairin toimitusjohtajaa Talouselämään haastattelun yhteydessä. Toimittajalla ja minulla oli tunti aikaa hoitaa homma, mutta mitä nopsemmin sen parempi, koska Vehviläisellä oli sattuneesta syystä kysyntää muuallakin. Tilauksena oli yksi iso kuva haastatteluun.

Olisihan se ollut kiva mennä vaikka lentoasemalle tai jotain, mutta haastattelu tehtiin toimitusjohtajan työhuoneessa. Yritin siis ottaa kaikki irti tästä tilanteesta. Kerroin aluksi mihin halusin toimittajan ja haastateltavan istuvan, jotta minulla olisi paras mahdollinen kuvaussuunta. Sitten laitoin yhden salaman metrisestä varjosta heijastettuna kuvattavan etupuolelle. Halusin sellaisen valon, jota minun ei tarvitsisi siirrellä, vaikka liikkuisin eri puolella huonetta kameran kanssa.

Huoneessa oli loisteputket ja joitain muita valoja, joten päätin laittaa salamaan kääntösuotimen, jotta välttyisin pahemmilta sekavaloilta. Kääntösuodin ( CTO ) tekee salaman valosta keinovalon väristä, eli suunnilleen saman väristä kuin huoneen vallitseva valo.

Kuvasin muutaman kuvan ja sitten päätin, että laitan toisenkin valon haastateltavan taakse antamaan hieman lisäpotkua. Tähän valoon laiton Honlphoton hunajakennon, koska halusin rajata valon vain pienelle alueelle. Ajattelin, että kuvissa on ainakin kunnollinen valo, jos ei muuta. Näillä sitten mentiin haastattelun loppuun. Kuvasin eri puolilta, ylhäältä, alhaalta, tiukkaa ja väljää.

Olosuhteet huomioiden selvisin kunnialla, mutta ei näissä tilanteissa yleensä mitään ihmeitä tehdä. Onhan noissa joissakin hieman sinivalkoista tunnelmaa. Onneksi Vehviläinen elehti jonkin verran puhuessaan, sillä puujumalan tavoin paikallaan olevat puhujat ovat painajainen kuvaajalle. Voisi ottaa kolme kuvaa ja sitten häipyä, koska mikään ei muutu.

Käytin kuvaukseen Nikon D700 kameroita sekä 24 - 70 mm ja 70 - 200 mm objektiiveja. Valaisun tein kahdella Nikon SB-900 salamalla, jotka olivat jalustoilla. Kääntösuodatin sisältyy Honlphoton sarjaan.

Valotus oli kaikissa kuvissa f/2.8, 1/250 s. ja ISO 800. Photoflexin varjosta heijastettu pääsalama oli 1/16 teholla ja takavalo oli 1/128 teholla. Salamat olivat käsisäädöllä ja niiden ohjaus tapahtui Nikonin langattomalla järjestelmällä. Ohjaava salama oli D700:n oma yhdysrakenteinen välkky.

Alla vielä suuntaa antava kaavio valaisusta.

Onko valovoima hintansa arvoista?

Nikon D700 + Nikkor AF-S 35 mm f/1.4 @ f/1.4, 1/50 s. ja ISO 200.

Olen muutamat viime päivät kokeillut Nikonin uusinta objektiivia, f/1.4 valovoimaista 35 millistä, jonka hinta on n. 1850 euroa. Valovoima maksaa ja olen aina ollut sitä mieltä, että se on hintansa arvoista, mutta onko se oikeasti?

Jonkinlainen todiste saattaa löytyä tilastosta eli metadatasta, jota esim. Lightroom ylläpitää. Katsoin metadataa omasta tämänhetkisestä Lightroomin työkirjastostani, jossa ovat siis asiakkailleni kuvaamani kuvat tietyltä ajalta.

Kirjastossa on reilut 23000 kuvaa, joista lähes kolmanneksen olen kuvannut aukolla f/2.8 ( 7310 kpl ). Seuraavaksi eniten olen kuvannut aukolla f/4 ( 3079 kpl ) ja kolmanneksi eniten aukolla f/8 ( 2300 kpl ). Aukot f/5.6 ja f/11 ovat seuraavina n. 1800 kuvan osuudella. Olen siis käyttänyt aukkoa f/2.8 ylivoimaisesti eniten.

Yllä olevasta voisi päätellä, että ainakin minulle kaksi eniten töissä käyttämääni objektiivia, 24 - 70 mm f/2.8 ja 70 - 200 mm f/2.8, ovat olleet hintansa arvoiset. Johtopäätös: minun kannattaa jatkossakin ostaa valovoimaa.

Nikkor AF-S 35 mm f/1.4, Nikonin täyskäsi on valmis

Nikon on viimein, vuosia myöhässä, saanut valmiiksi uuden sarjan valovoimaisia perusobjektiiveja. Joskus muinoin Nikonilla oli hieno setti valovoimaa yleiskuvaukseen, mutta automaattitarkennuksen myötä ne jäivät taka-alalle. Tänä vuonna Nikon on tuonut kuvaajien iloksi valovoimaa koko rahalla, ihan kirjaimellisestikin. Sarja on nyt täynnä: 24 mm, 35 mm, 50 mm ja 85 mm kaikki f/1.4 valovoimalla. Uusin on 35 millinen, joka on minulla kokeilussa.

Voidaan toki pohtia, että pitääkö olla myös 50 mm f/1.2, mutta ilman sitäkin pärjätään ihan hyvin, koska tuo 1.2 olisi ehkä enemmän imago-objektiivi kuin tarvekalu.

Kaikki tämän vuoden valovoimaiset ovat olleet huippuluokkaa optisesti, eikä 35 millinen näytä olevan poikkeus, mutta tämä vaikutelma vaatii vielä hieman lisäkuvausta vahvistuakseen. Tämä kolmevitonen on ainakin minulle ollut ehkäpä odotetuin näistä, koska olen aina pitänyt tätä polttoväliä parhaana yleislasina. Niin kuin normaalipolttovälinä.

Viime aikoina olen tosin tottunut 50 milliseenkin melko hyvin, mutta silti tuntui suorastaan kotoisalta katsella maailmaa valovoimaisen 35 millisen läpi pitkästä aikaa.

Tässä muutama tilannekuva, jotka näppäilin tänään. Kaikki ovat täydellä f/1.4 aukolla kuvattuja. Kamera oli oma Nikon D700.