Päivän kuva, Sigma 85 mm f/1.4

Canon 5D mk2 ja Sigma 85 mm f/1.4 @ f/1.4, 1/80 s. ja ISO 1600.

Sulantoblogin toimituksen pöytä on väärällään objektiiveja kokeilua varten. Moni lujika on toivonut, että kokeilisin Sigma 70 - 200 mm f/2.8 APO DG HSM uusinta kuvanavakaajalla varustettua mallia. Sellainen on nyt edessäni, kuten myös Sigma 85 mm f/1.4, josta olen myös saanut lukijoilta kokeilupyyntöjä.

Tarkoitukseni on Sulantoblogin käytännönläheiseen tyyliin verrata Sigman 85 millistä Canon 85 f/1.2L ja Nikkor 85 mm f/1.4 AFS laseihin. Sigma varmasti houkuttaa monia, koska sen hinta on n. 900 euroa, kun taas Nikkor maksaa vajaat 1500 ja Canon astronomiset n. 2200 euroa.

Sain kokeiltavaksi myös pari pikkukenoisille tarkoitettua Sigmaa: 10 - 20 mm f/3.5 ja 17 - 50 mm f/2.8. Näistäkin voit lukea käyttökokemuksia lähiaikoina täältä Sulantoblogista.

Ylinnä aivan ensimmäinen kuvani Sigman 85 millisellä. Tyttäreni koirineen pistäytyi kylässä ja mikäs sen helpompaa kuin hyödyntää eläinkunnan edustajaa taas kerran. Superlyhyt terävyysalue sopii joihinkin kuviin tooodella hyvin.

Turistikuvia Burmasta

Hyvä ystäväni valokuvaaja Kimmo Haimi kävi sukeltelemassa Burman vesillä ja oli kuulemma ollut tosi hauskaa. Hyvä niin, että edes joku pääsee pois tämän lumen ja jään keskeltä hetkeksi.

Sukeltelun ohessa Kimmo näppäili muutamia potretteja paikallisista ja varsin kelpo potretteja näppäilikin. Hienoja vailla turhaa kikkailua. Minä pidän tällaisesta. Muutama esimerkki alla.

Tekniikasta kiinnostuneille kerrottakoon, että Kimmo käytti Nikon D700 kameraa ja Nikkor 24 - 70 mm f/2.8 objektiivia. Kuvissa näyttää olevan exiffit mukana, elleivät ne ole kadonneet matkalla blogiin.

Arvaustehtävän vastaus

Arvaamallahan tämä oikeasti piti yrittää ratkaista, koska en ainakaan minä olisi voinut mitään kiistatonta nähdä kummassakaan kuvassa ollakseni aivan varma käytetystöä kamerasta.

Oikeita Canon arvauksia taisi tulla kommenteissa lievä enemmistö, joten onko näinkin  pienessä koossa sittenkin jotain paljastavaa? Tuskin, ehkä...

Joka tapauksessa ylempi kuva on Olympuksella ja alempi Canonilla kuvattu.

Kiitos paljon kommentteja lähettäneille.

Kumpi on kumpi?

Onko tämä kuvattu Olympus XZ-1 vai Canon 5D mk2 kameralla?

Onko tämä kuvattu Olympus XZ-1 vai Canon 5D mk2 kameralla?

Sain eilen torstaina kokeiluun Olympuksen XZ-1:sta myyntimallin ja lisäksi kokeiluun tuli Canon 70 - 300 mm f/4 - 5.6 L IS USM, josta olen saanut lukijoiltani kyselyjä. Kuvasin tänään iltapäivällä ennen työkeikkaa muutamia kuvia Olympuksella ja Canonin zoomilla, joka oli kiinni Canon 5D mk2 rungossa.

Koska suurin osa valokuvista katsellaan tietokoneen näytöltä, niin tässä perjantai-illan iloksi kevytmielinen arvaustehtävä. Huomasin nimittäin, että olin kuvannut sekä Olympuksella että Canonilla miltei samanlaiset kuvat.

Kysynkin nyt, että kumpi yllä olevista kuvista on kummalla kameralla kuvattu?

Kumpaakaan kuvaa ei ole rajattu, ainoastaan koko on pienennetty.

Voit arvailla itseksesi, jos haluat, mutta kommenttejakin saa toki lähettää. Kerron huomenna oikean vastauksen.

Hienoja kameroita, mutta...

Canon 5D mk2 ja EF 70 - 300 mm f/4 - 5.6 L IS USM.
Polttoväli 221 mm, valotus f/5, 1/200 s. ja ISO 500.

Nykyaikaiset kamerat ovat monipuolisia laitteita, mutta samalla myös monimutkaisia. Kameroiden valmistajat ovat tehneet parhaansa, jotta meillä olisi idioottivarmoja valokuvauskoneita. Siis sellaisia, joilla kuka tahansa voi tehdä ainakin teknisesti kelpoja valokuvia.

Kameroiden valmistajat uskottelevat meille markkinointiviestinnässään, että kamerat tekevät kaiken hienosti ja luotettavasti. Tarkennus seuraa leikkiviä lapsia, kuvanvakaaja estää tärähtäneet kuvat ja osaapa kamera katsoa senkin, että onko kuvattavalla silmät auki ja suu hymyssä. Meidän ei tarvitse muuta kuin nappia painaa, ja taitavat jotkut kamerat osata tehdä senkin ihan ilman kuvaajaa.

Sitten, kun kuvamme eivät olekaan aina ihan niin hienoja, niin valitamme, että tarkennus ei pysy liikkuvan kohteen mukana ja joskus kuvat tärähtävätkin. Kamerahuollossa ollaan ylityöllistettyjä, kun korjataan takuuseen sellaisia vikoja, jotka ovat oikeasti ominaisuuksia.

Jotkut kuulemma testaavat uuden kameransa perin pohjin heti uutena, että josko siinä kuitenkin olisi jokin vika. Puolen tunnin valotus linssin suojus päällä suurimmalla herkkyydellä saattaa paljastaa kameran kennon vasemmasta alanurkasta lievää magentaa raidoitusta tai mikä pahinta, kuolleen pikselin. Tuo magenta tai kuollut pikseli ei näy oikeissa valokuvissa, mutta silti kamera on saatava takuuhuoltoon mahdollisimman vauhdikkaasti.

Automaattitarkennustakin voi testata monella tavalla. Olen äskettäin kokeillut kahta erilaista automaattitarkennuksen kalibrointiin tarkoitettua laitetta, joista toinen on hyvä ja toinen ei niin hyvä, mutta en ole ihan varma onko kumpikaan laite tarpeellinen.

Jos tarkennuksessa ei käytännön kuvaamisessa ole mitään ongelmia, niin silloin mitään ei tarvitse tehdä. Jos taas on isoja ongelmia, jotka kiistatta liittyvät kameraan ja tiettyyn objektiiviin, niin kamerahuolto lienee paras osoite. Tarkennuskalibraattoreista enemmän ensi viikolla.

Tämän päivän kamerat ovat teknisesti hienompia kuin koskaan aikaisemmin. Tarkennus, valotus ja miltei kaikki muukin toimii vaivattomammin ja ehkä luotettavammin kuin ennen. Kun katson negatiiveja tai dioja, jotka olen kuvannut käsitarkenteisella kameralla joskus muinoin, niin kyllä siellä seassa on melko monta hieman etu- tai takatarkkaa kuvaa. Käyttökelpoisia, ainakin omana aikanaan, mutta eivät ihan kohdallaan.

Suurin osa teknisesti kehnoista kuvista johtuu kuvaajan virheestä ja epärealistisista odotuksista kaikkia nykyajan hienouksia kohtaan. Ei se automaattitarkennuskaan ihan joka paikassa toimi, mutta kyllä se toimii vähintään yhtä hyvin kuin keskimääräisen kuvaajan käsitarkennus. 6000 pikselin matriisivalonmittauskin saattaa joskus erehtyä, mutta kyllä se toimii vähintään yhtä varmasti kuin keskimääräisen kuvaajan arviointikyky.

Silloin, kun kuvaaja on opetellut käyttämään kameraansa ja harjoitellut eri tilanteissa sekä tekniikkaa että kuvan sisältöön liittyviä asioita, niin silloin nykyajan automaattiapuvälineet voivat täydentää kuvaajan osaamista ja tehdä miltei mahdottomasta mahdollista. Mutta se vaatii harjoittelua, ei ole oikotietä onneen. Tämä kannattaa muistaa, vaikka kameravalmistajien markkinointiviestintä ei sitä aina kerrokaan.

Päivän kuva

Samsung NX-10 ja 30 mm f/2 @ f/2, 1/100 s. ja ISO 1600.

Kuvasin tämän Samsung NX-10 kameralla ja 30 mm f/2 objektiivilla. Viime kesänä käytin Samsungia, josta pidin kovasti, mutta kittizoomi olisi joiltain osin voinut olla parempikin. Valovoimainen 30 millinen vaikuttaisi olevan laatupeli, mutta kirjoitan siitä lisää tuonnempana.

Onko salamoiden sekakäyttö sopivaa?

Lukija lähestyi minua kysymyksellä, joka koski erilaisten salamalaitteiden käyttöä yhdessä saman kuvauksen aikana. Kysyjä vielä pelkäsi kyselevänsä ihan tyhmiä, mutta se ei ole totta. Kysymys on hyvä.

Canon 5D, 24 - 70 mm f/2.8 @ f/11, 3,2 s. ja ISO 100.
2 kpl Elinchrom 600 S, 2 kpl Elinchrom 300 S ja 1 kpl Canon 580EX.

Tässä tapauksessa on kyseessä Elinchrom RX-sarjan kompaktisalamat ja Nikon SB-900. Lyhyt vastaus on, että kyllä niitä voi käyttää samaan aikaan samassa kuvauksessa.

Pidempi vastaus on tässä. Kun käytössä on samanlaisia valoja, niin valaisun hallinta on hieman helpompaa kuin sekalaisilla valoilla. Kahdesta samanlaisesta valosta tulee sama määrä valoa, kun säätimet ovat samoissa asennoissa. Samanlaiset valot antavat muutekin samanlaista valoa, johon käytettävä heijastin tietenkin vaikuttaa. Ehkä paremmin ( tai sekavammin ) sanottuna samanlaisilla valoilla on sama fiilis.

Vaikka valot olisivat eri tehoiset, mutta saman tyyppiset, niin silloinkin valaisun rakentaminen ja hallitseminen on melko yksinkertaista. Esim. Elinchrom RX 600 ja RX 300 ovat muuten samanlaiset, mutta 600 antaa kaksinkertaisen määrän valoa verrattuna 300:een.

Samanlaisilla tai samantyyppisillä salamoilla valaisu on siis mukavuutta, mutta muuten ei ole mitään estettä käyttää sekaisin erilaisia salamalaitteita. Nikonin SB-700 ja SB-900 sopivat teknisessä mielessä hyvin mihin tahansa valaisuun, koska Nikoneissa on optinen orjakenno. Mitään lisälaitteita ei tarvita, jotta salamasynkka toimisi.

Nikon, tai muu vastaava pikkusalama, sopii erityisen hyvin tilanteisiin, joissa valo pitää saada pieneen tilaan, eikä isoa studiosalamaa voi käyttää. Pikkusalaman voi sijoittaa vapaammin myös siksi, että virtajohtoa ei ole.

Ongelmia voi tulla kuvauksissa, joissa paukutetaan isoilla tehoilla paljon kuvia. Silloin tehokkaatkin pikkusalamat tuppavat hyytymään. Niistä ei tule tarpeeksi valoa, varautumisaika venyy ja saattaapa ylikuumeneminenkin yllättää.

Yllä olevassa kitarakuvassa käytin neljää Elinchrom kompaktisalamaa ja viidentenä valona Canon 580EX pikkusalamaa. Canon valaisi Cadillacin jalkatilaa, jonne se oli suhteellisen helppo piilottaa. Canonissa oli kiinni orjakenno, jonka avulla väläytys hoitui, ja valoteho oli tietenkin käsin asetettu.

Siitä vaan kokeilemaan.

Sulantoblogin vuoden kamera 2010

Viime vuoden lopulla ajattelin, että Sulantoblogissa valitaan vuoden kamera ensimmäisen kerran blogin historiassa. Ajattelin toimituksen ( minun ) valintaa tai vaihtoehtoisesti lukijoiden valintaa, mutta sitten ajattelin, että vuoden kamera valitaan kuitenkin jo turhan monessa paikassa.

Vuoden kameran valinta on sitä paitsi ihan hölmöä, koska vuoden kamera ei tee yhdestäkään kuvaajasta parempaa kuvaajaa.

Nyt on kuitenkin niin, että olen sittenkin päättänyt valita vuoden kameran, koska muut vuoden kameran valitsijat ja niin sanotut kameratestaajat eivät ymmärrä mistään mitään. Eivät kai ehdi kuvata ollenkaan, kun aika kuluu vuoden kameroiden valintaa pähkäillessä. Oma suosikkikamerani ei ole menestynyt kotimaisten lehtien testeissäkään mielestäni ansaitsemallaan tavalla, joten jotain pitää tehdä. Minun on puolustettava omaa suosikkiani. Tarkennuksena väärinkäsitysten välttämiseksi sanottakoon, että tämä kappale on kirjoitettu huumorimielessä.

Sulantoblogin vuoden kamera on Nikon D7000, jos painotus on valokuvauksessa.

Nikon D7000 ja Nikkor Ai 28 mm f/2.8 objektiivi jostain 70-luvun lopulta.

Perustelut Nikon D7000 puolesta.

Paras tarkennusjärjestelmä hintaluokassaan ja parempi kuin monessa kalliimmassa kamerassa. Tarkennus toimii kohtalaisen nopeasti ja käyttökelpoisesti myös live view tilassa, paremmin kuin missään muussa peilikamerassa. Sonyn kiinteäpeiliset poislukien.
Kaksi korttipaikkaa, ainoana hintaluokassaan.
Paras salamajärjestelmä missään hintaluokassa. Nikon D90 ja sitä paremmat Nikonit ovat Olympuksen lisäksi ainoita, joiden yhdysrakenteinen salama tukee lyhyitä valotusaikoja. Siis esim. 1/2000 sekuntia.
Erinomainen kuvanlaatu kaikilla herkkyyksillä, pikkukennoisista ainoastaan Pentax K-5 on parempi yli ISO10000 herkkyyksillä.
Hyvä etsin ja 100% etsinkuva.
Hyvät videokuvausominaisuudet ja sisäänrakennettu ajastin, jolla nykyään niin muodikas time lapse kuvaus on mahdollista.
Erittäin hyvä hinta - laatu suhde. Paljon ominaisuuksia kohtuuhinnalla.

Ainoa kameran käsittelyn kannalta huonosti mietitty asia Nikon D7000 kamerassa on ISO säätö, joka on muuten melko kehnosti mietitty kaikissa Nikoneissa. Laukaisimen vieressä, erinomaisessa paikassa, on kaksi nappia, joista toisella säädetään valotuksen korjausta. Hyvä niin.

Siinä se on laukaisimen vieressä parhaalla paikalla lähes hyödytön nappi.
Tuo vasemman puoleinen pieni nappula. 

Toisella napilla taas valitaan valotusmittarin toimintatapa, siis pistemittaus, keskustaa painottava tai matriisimittaus. Mitä ihmettä? Kuinka usein sinä vaihdat valotusmittarin toimintatapaa? Minä en vaihda sitä koskaan. Laukaisimen vieressä, erinomaisella paikalla on siis nappi, jolla ei ole mitään käyttöä. Herkkyyssäätö pitäisi olla tällä napilla ja valonmittaustavan valinta vaikka siellä missä herkkyyden valinta on nyt, eli takaseinässä.

Toinen ominaisuus, joka ei ole täysin sopusoinnussa kameran muiden ominaisuuksien kanssa on pieni puskurimuisti. Nikon D7000 on nopea kamera, mutta nopean toiminnan kuvaamisessa puskurimuisti täyttyy liian äkkiä.

Nikon D7000 on erinomainen kamera, mutta kuten sanottu, se ei tee kenestäkään parempaa kuvaajaa. Se kannattaa muistaa, kun haaveilee uudesta kamerasta. Minäkin ostin Nikon D7000:n, mutta en ainakaan vielä ole havainnut mitään uuden kameran aiheuttamaa parannusta kuvissani.

Yksi välillinen hyöty uudesta kamerasta on. Otan Nikon D7000:n varustettuna Nikkor 35 mm f/1.8 objektiivilla mukaani lähes joka paikkaan, koska se on suhteellisen pieni yhdistelmä ja siksi saatan ehkä joskus kuvata hienon kuvan, joka muuten jäisi kuvaamatta. Paras kamerahan on se, joka on mukana.

Videoita sen sijaan olen kuvannut, koska minulla ei aikaisemmin ole ollut järkkäriä, jolla olisin videoita voinut kuvata.

Yksi syy D7000:n hankintaan oli tietenkin se, että haluan kokeilla pikkukennnoisille tarkoitettuja objektiiveja sinua ja kaikkia lukijoitani varten. Aikaisempi pikkukennoinen kamerani Nikon D40 antaa liian hyvän vaikutelman objektiiveista, koska siinä on vain 6 megapikselin kenno. Nikon D7000 erottelee objektiiveista jyvät ja akanat.

Nikon D40 on edelleenkin suositukseni, jos etsit edullista järkkäriä. Niitä saa käytettynä alle pokkarihintojen ja rahalleen saa siinä todella hyvän vastineen. Useimmilla Nikon D40 kameroilla on kuvattu vain muutama tuhat kuvaa ja ne ovat siinä mielessä lähes uuden veroisia.

Jos painotus on videokuvauksessa, niin Sulantoblogin vuoden kamera on Panasonic GH2. Se on hyvä valokuvakamera ja erinomainen videokamera.

Päivän kuva

Kaksi kuvaajaa yrittää saada Nikon WT-4 lähetintä toimimaan. Molemmat sanoivat miltei yhteen ääneen kolmen ja puolen tunnin tuloksettoman yrittämisen jälkeen, että kyllä filmiaikana homma oli aika helppoa. Kumpikaan ei oikeasti kaipaa menneisyyteen, eikä kaikki niin helppoa ollut silloin ennekään, mutta tietotekniikka on joskus raskasta. No, oikeasti ongelman ydin taisi ehkä luultavasti olla USB-johdossa. Kuvat kuitenkin siirtyivät ilmojen halki kamerasta tietokoneelle loppujen lopuksi.

Olympus XZ-1 kokeilussa

Olympuksen uusin pokkari, premium-luokkaan tarkoitettu XZ-1, on ollut huhujen ja juorujen kohde viime aikoina. Laitteesta on ollut melko vähän käyttökokemuksia nähtävänä toistaiseksi. Minulla oli lyhyessä kokeilussa XZ-1, jonka ohjelmisto ei ollut kaikilta osin kauppaan myyntiin tulevia kameroita vastaava, mutta voin joka tapauksessa kertoa jotain käytännön kokemuksia.

24 mm ( 112 mm ) f/2.5, 1/60 s. ja ISO 250

Olympus XZ-1 on ohut, mutta valovoimainen zoomi jää hieman ulos rungosta. Koko on samaa luokkaa kuin Panasonicin LX-sarjan kameroissa. Olympus on melko tukevan tuntuinen, eikä missään tapauksessa heppoinen, mutta ei aivan kaikkein parhaiden tasolla laatuvaikutelmassa.

Olympuksessa on objektiivin ympärillä kierrettävä rengas, jolla tehdään osa kameran säädöistä. Rengas on käytännöllinen ja hyvässä paikassa kuvaamista ajatellen. Täysautomaatilla renkaalla säädetään herkkyyttä, ajan esivalinta-automaatilla renkaalla säädetään suljinaikaa ja vastaavasti aukon esivalinta-automaatilla renkaalla säädetään aukkoa. Käsisäädöllä takaseinän säätökiekolla valitaan suljinaika ja tuolla mainitulla renkaalla himmenninaukko.

24 mm ( 112 mm ) f/4.5, 1/60 s. ja ISO 125.

Vaikka renkaalla on eri toiminto kuvausohjelmasta riippuen, niin silti se on hyvä ratkaisu. Rengas os isokokoinen ja sen kääntely on selkeää. Kuvaaja ei voi kustomoida renkaan toimintaa, vaan on tyydyttävä valmistajan valintoihin.

Takaseinän säätökiekko nappeineen muistuttaa PEN-sarjan kameroita ja on käypänen ratkaisu. Kiekko on melko pieni, mutta käyttely sujuu ja lisäksi toiminnot on järkevät. Esim. tarkennuspisteen valinta on nopeaa. Näytölle ilmestyvästä pikavalikosta on suhteellisen kätevää valita muitakin kameran asetuksia.

6 mm ( 28 mm ) f/1.8, 1/15 s. ja ISO 200

Valotusohjelma valitaan kameran päällä olevasta kiekosta, joka voisi olla hieman terävämminkin pykälöity, mutta ei se nyt ihan itsekseenkään kääntyile.

Valovoima on muotia pokkareissa laajakulman lisäksi. Olympus XZ-1 tarjoilee molempia erittäin käyttökelposessa paketissa. Zoomin valovoima vaihtelee f/1.8 - 2.5 välillä ja kuvakulma vastaa periteisessä järjestelmässä 28 - 112 mm objektiivia. Laajempaakin kuvakulmaa pokkareista löytyy, mutta Olympuksen zoomi osuu todella käytännölliselle alueelle. Hyvän valovoiman ansiosta teleasentoakin voi käyttää vähässä valossa.

Zoomi on optisesti tasokas, eikä kontrastissa tai terävyydessä ole huomauttamista. Kuvan laatu on muutenkin hyvällä mallilla, vaikka en voinut sitä aivan viimeisen päälle arvioidakaan, koska vehje oli esituotantoversio. En myöskään nähnyt kuin jpg-kuvia, koska raakakuvia en saanut auki. Videokuvaus kuuluu pakollisiin ominaisuuksiin ja se on mahdollista 720p tarkkuudella.

6 mm ( 28 mm ) f/2.5, 1/100 s. ja ISO 100.

Tarkennus toimii nopeasti ja kuten sanottu tarkennuspisteen käsivalinta on kätevää. Automaattiherkkyys pysyttelee matalissa lukemissa ja kamera antaa täysautomaatilla suljinajan venyä melko pitkäksi, joka kannattaa huomioida kuvatessa. Herkkyyden säätö tosin käy täysautomaatilla kuvatessa näppärästi, mutta silti olisi mukavaa, jos automaattiherkkyyttä voisi hieman kustomoida. Suurimman herkkyyden ja pisimmän suljinajan valinta saisi olla mahdollista.

Olympus toimii muutenkin jouheasti ja raakakuvienkin kulku läpi kameran on rivakkaa. En huomannut, että minun olisi tarvinnut odotella kameraa toisin, kuin joidenkin muiden vastaavien kameroiden kohdalla. Kuvasin kaikki kuvani sekä raakana että jpg:na, joten kuormitus oli siinä mielessä tapissa.

24 mm ( 112 mm ) f/2.5, 1/60 s. ja ISO 200

Taidesuodattimet kuuluvat Olympukseen nykyään itsestäänselvyytenä. Taiteentekoasennossa kamera on täysautomaatilla ja opiskan ympärillä olevalla renkaalla valitaan haluttu taidemuoto, joista oma suosikkini on neulanreikäefekti.

Olympus XZ-1:n varustukseen kuuluu langaton salamohjaus, mutta ei niin monipuolisena kuin esim. PEN-mallistossa. XZ-1:lla voi ohjata langattomasti Olympuksen salamajärjestelmän kanssa yhteensopivia salamoita, mutta salaman valotus on automaattinen. Tämä on hyvä kompromissi, joka riittää satunnaiseen pienimuotoiseen valaisuun. Ei kai kukaan vakavasti ala tällaisella kameralla monimutkaisia monisalamavalaistuksia tekemään.

Kun Suomeen saadaan varsinaisia tuotantokameroita, niin kokeilen XZ-1:a uudestaan, mutta alkuvaikutelmani Olympus XZ-1 kamerasta on postiivinen. Kameraa on mukava käsitella kuvatessa, objektiivi on hyvä, eikä kuvan laatukaan petä odotuksia.

Nikon D3100 video

Tein pienen lyhytelokuvan Nikonin edullisimmalla, D3100 järkkärillä. Kuvasin 720p kokoon ja video on myös katsottavissa samassa koossa.

Kuula kireällä

Minulla on n. 30 vuotta vanha Gitzo kamerajalusta, jonka mallia en enää muista, eikä jalustassa lue mitään. Se on kuitenkin tukeva ja siksi myös melko iso, eikä sitä kevyeksikään voi moittia. Se oli kallis, kuten Gitzot tänäkin päivänä, mutta se on vieläkin hyvässä käyttökunnossa. Naarmuja ja käytön jälkiä on pinnassa, mutta Gitzo on ollut moneen kertaan kovan hintansa arvoinen, vaikka en jalustaa päivittäin käytäkään. Tämä Gitzo ei kulu loppuun minun käytössäni.

Ostin Gitzooni myös kuulapään, mutta sen kanssa pihtailin, enkä oikein koskaan ollut tyytyväinen siihen. Minun olisi pitänyt ostaa silloin 30 vuotta sitten kuulapää, joka on samaa sarjaa Gitzon kanssa. Kuula hajosi muutama kuukausi sitten ja piti alkaa etsimään uutta. Päätin kokeilla onko kiinalaisista Benron kuulapäistä mihinkään.

Vasemmalta Benro B-4, B-0 ja B-2

Benron paremman sarjan kuulat ovat kopioita kalliista, mutta hyvästä Arca Swiss kuulapäästä, jota pidetään yhtenä parhaista lajissaan. Ulkoisesti Benrot ovat hienon näköisiä ja viimeistely on hyvä, melkein kuin alkuperäisessä.

Kuulapään pitää liikkua pehmeästi, jotta kameran suuntaaminen on helppoa ja kuulan pitää pysyä paikallaan, kun se kiristetään. Benrot ovat kaikki melko samanlaisia tässä suhteessa.

Pienin kokeilemani, B-0, liikkuu pehmeästi ja lukittuu tukevasti paikoilleen. Kitkan hienosäätöruuvi on liian löysä ja liikkuu miltei itsekseen. Ruuvissa saisi olla sen verran jähmetyttä, että säätö pysyisi paikoillaan.

Kuula siis lukittuu tukevasti, mutta kiristettäessä kameran asento muuttuu jonkin verran. Jalustaa käytetään yleensä silloin, kun kameran halutaan pysyvän paikallaaan, mutta samalla halutaan myös rajata tarkkaaan. Siksi on sitä parempi mitä tarkemmin kameran asento pysyy, kun kuula kiristetään.

B-0 on pieni, mutta kiristettynä se jaksaa pitää esim. Nikon D700:n kokoisen kameran hyvin paikallaan. Jos käytössä on normaalipolttoväliä pidempiä putkia, niin silloin suosittelen isompaa kuulaa D700:n tai vastaavan kanssa, mutta pienempien kameroiden kanssa pidempikin objektiivi on suhteellisen vakaa.

Vasen pienempi ruuvi on kitkan hienosäätö ja oikea isompi on varsinainen kiristysruuvi.

Benro B-2 on käytössä hyvin samanlainen kuin pikkuveli B-0, mutta jaksaa pitää hieman isomman kuorman paikoillaan tukevasti. Nikon D700 ja 24 - 70 mm f/2.8 pysyivät erittäin tukevasti aloillaan, mutta tässäkin häiritsi kameran asennon muutos kiristyksen aikana. Kitkan hienosäätöruuvi oli samalla tavalla löysä kuin B-0:ssa.

B-4 on huomattavan isokokoinen, ja tukeva kiristettynä, mutta painava teleobjektiivi saattaa tönäisystä liikahtaa. Kitka kiristettynä oli aavistuksen pehmeä ja kuulaa saattoi käsivoimin vääntää. Normaalissa kuvauksessa tästä tuskin on haittaa, mutta odotin jämäkämpää otetta näinkin isolta kuulalta.

Kitkan hienosäätöruuvi on B-4:ssä jäykkä ja säädetty asetus pysyy paikoillaan. Myös B-4 liikkui hieman kiristettäessä. Liike pitää huomioida ja joskus voi joutua kohdistamaan kameran useamman kerran ennen kuin kohdistus on haluttu. Mistään isosta liikkeestä ei ole kyse, mutta kuitenkin sellaisesta, joka häiritsee ja hidastaa työskentelyä joissakin tilanteissa.

Benro B-4 ja Samsung EX-1.

Kameran kiinnitys jalustaan tehdään kaikissa Benroissa pikakiinnityslevyllä, joka ruuvataan kameran jalustakierteeseen. Benron pikakiinnityslevyn ruuvin kannassa olevan hahlo voisi olla pikkuisen leveämpi, jotta siihen sopisi kolikko.

Pikakiinnityslevy lukitaan kuulaan ruuvilla, mutta minä pidän enemmän pikakiinnityksestä. Tämä on henkilökohtaista ja joku toinen saattaa pitää enemmän Benron ruuvikiinnityksestä. Kamera pysyi kaikissa kuulissa tukevan tuntuisesti paikallaan, kun pikakiinnityksen ruuvi oli kiristetty.

Kokonaisuutena Benron B-0, B-2 ja B-4 ovat hintaansa nähden kohtalaisen hyviä ja monelle satunnaisesti jalustaa käyttävälle harrastajalle varmasti toimiva ratkaisu. Ammattikäyttöön en voi Benroja suositella, en ainakaan, jos jalustalle on paljon käyttöä.

B-2 on näistä kolmesta peruskuvaajalle paras vaihtoehto kokonsa puolesta. Se ei ole liian iso tai painava, mutta kannattelee yleisimmät kamerayhdistelmät vaivatta.

Kulutuskestävyydestä en voi sanoa mitään, koska muutaman viikon kokeilu ei siihen riitä. Satunnaista käyttöä Benrot luultavasti kestävät pitkään.

Panasonic GH2 testivideo

Minulla oli Panasonic GH2 lyhyessä kokeilussa. GH2 eroaa G2:sta erityisesti video-ominaisuuksiensa puolesta ja koska aikaa oli vähän, niin keskityin ainoastaan videoon.

GH2:ssa on kosketusnäyttö, joka on valokuvauksessa melko turha, mutta videokuvauksessa erinomainen. Esim. tarkennuspisteen valinta koskettamalla näyttöä sopii videokuvaukseen täydellisesti ja toiminnan kruunaa todella nopeasti toimiva tarkennus.

Kääntyvä takanäyttö on luonnollisesti hyödyksi videokuvauksessa, mutta taas kerran oli pakko äimistellä Panan sähköisen etsimen hienoa kuvaa.

Panasonic GH2:ssa on videokuvaukseen paljon säätöjä ja vaihtoehtoja, joihin kannattaa perehtyä huolella. Aloin kuvata videota ja olin laittanut kameran päällä olevalla säätimellä kertatarkennuksen toimintaan, mutta silti kamera tarkensi jatkuvasti. Hetken ihmettelyn jälkeen selvisi, että videovalikossa on erillinen määrittely tarkennukselle videokuvauksen aikana.

Panassa on täydelliset käsisäädöt videon valotukselle. Kuvaaja voi valita aukon, ajan ja herkkyyden mielensä mukaan. Tämä onkin miltei välttämätöntä, kun tehdään jotain edes puoliammattilaistuotantoa tai vastaavaa.

Videokuvan laatu näytti mielestäni todella hyvältä ainakin ISO 3200 herkkyydelle asti. 14 - 140 millinen kittizoomi sopii erinomaisesti yleislasiksi videolle, ja tarvittaessa m4/3 järjestelmään saa miltei minkä tahansa objektiivin kiinni, jos haetaan vaikka valovoimaa tai muuta erityispiirrettä.

Panasonicin pitkä osaaminen videopuolella näkyy GH2:ssa, mutta ei se hullumpi valokuvakamerakaan ole. Ok, ei GH2 täydellinen ole, esim. takasenän nuolinapit ovat aika pienet ja kuvaustavan valintakiekossa kameran päällä on tarpeettoman monta vaihtoehtoa, jotakin epätäydellistä mainitakseni.

Kokonaisuutena Panasonic GH2 on kuitenkin harkittu, ja hyvä kompromissi valokuvaus- ja videokameran väliltä. Ehkä jopa paras sellainen tällä hetkellä.

Tässä tärkeimmät mieleen jääneet seikat lyhyen kokeiluni ajalta. Jos haluat lukea perusteellisemmin Panasta, niin eräs jopa uuvuttavan yksityiskohtainen testi löytyy täältä.

Yllä olevan kokeiluvideon kuvauksessa käytin 14 - 140 mm kittizoomin lisäksi uutta 100 - 300 millistä zoomia.

Päivän kuva, Olympus XZ-1

Olympus XZ-1, 6 mm ( 28 mm ), f/1.8, 1/13 s. ja ISO 200.

Sain tänään käsiini Olympus XZ-1:n. Kamera on esituotantolaite, mutta kuulemma hyvin lähellä tuotantoversiota, joten kyllä tästä jotain päätelmiä voi tehdä. Palaan aiheeseen tarkemmin viikonlopun aikana, kun olen ehtinyt tutustua Olympuksen viimeisimpään uutuuteen paremmin. Kaupan hyllylle XZ-1:n pitäisi päätyä ensi kuussa.

Vaivattomasti langattomasti Eye-Fi muistikortilla

Langaton tiedonsiirto on nykyään arkipäivää ja yhä useammin mukavuuden lisäksi myös välttämätön jonkin asian suorittamiseksi. Langaton tiedonsiirto on valokuvaajallekin mukavuutta ja ainakin lehtikuvaajille monessa tilanteessa välttämätön, jotta kuvat siirtyisivät nykyajan hetimitenkaikkivalmista yhteiskunnan vaatimusten mukaan julkaistavaksi välittömästi kuvauksen jälkeen.

Canonilla ja Nikonilla on kovaan ammattikäyttöön langattomat lähettimet, jotka sopivat tiettyihin kameroihin ja jotka on hinnoiteltu kovan ammattikäytön mukaan. Ovat siis kalliita.

Langattoman verkkokortin sisältävällä muistikortilla voi lähes minkä tahansa kameran kuvat saada liitelemään ilmojen halki haluttuun kohteeseen. Ostin viime vuoden lopulla Eye-Fi muistikortin kokeillakseni antaako langattomuus uusia ulottuvuuksia kuvaamiseeni.

Eye-Fi on, tietenkin, aivan saman kokoinen kuin muutkin SD-kortit.

Eye-Fi kortteja on neljä eri mallia, kaksi 4 gigan ja kaksi 8 gigan korttia. Valmistaja on halunnut keinotekoisesti tehdä eri kohderyhmille erilaisia ja eri hintaisia kortteja, sillä vain kalleimmassa 8 gigan mallissa on raakakuvien lähetysmahdollisuus. Raakakuvat ovat dataa siinä kuin jpg-kuvatkin, joten kyse on siis vain rahastuksesta. Kaikki kortit ovat SD-mallia.

Paras ja kallein kortti osaa myös muodostaa Ad Hoc yhteyden suoraan esim. kannettavalle tietokoneelle, jossa on langaton verkkokortti, kun muut kortit osaavat ainoastaan yhdistää langattomaan verkkoon ja sitä kautta haluttuun kohteeseen.

Ostin juuri tuon kalleimman mallin, koska halusin käyttööni kaikkien kuvien siirtomahdollisuuden. Kortti maksoi suomalaisessa verkkokaupassa 149.90 euroa ja hintaan sisältyy kortinlukija.

Kuten niin monen muunkin tuotteen kohdalla nykyään, niin myös Eye-Fi muistikortin käyttöohjeet ovat surkeat, mutta valmistajan englanninkielisiltä nettisivuilta etsivä kyllä löytää tarvitsemansa tiedon.

Kun homman juoni on selvinnyt, niin kortin käyttäminen on melko yksinkertaista. Omalle tietokoneelle asennetaan ohjelma, sitten luodaan oma käyttäjätili ja sitten päästään siirtämään kuvia. Kortti laitetaan tietokoneeseen liitettyyn lukijaan ja äsken asennetun ohjelman avulla määritellään mihin verkkoon kortti on yhteydessä. Kaikki kortin toimintaan liittyvät asetukset tehdään tässä vaiheessa. Kamerassa voi korkeintaan kytkeä lähetyksen päälle tai pois, eikä useimmissa kameroissa sitäkään.

Eye-Fi kortti toimi 13 tuumaisen MacBook Pron sisäänrakennetussa kortinlukijassa, mutta esim. Sandiskin Extreme USB lukija ei tunnistanut koko korttia. Mukana tuleva kortinlukija kannattaa siis pitää tallessa.

Kuvien siirtokohde voi olla joko oma tietokone, Flickr tai vastaava palvelu tai vaikka ftp-palvelin. Myös videoiden siirto on mahdollista. Siirtotapoja on useita kortista riippuen. Kuvaaja voi valita esim. että vain kamerassa lukitut kuvat siirtyvät, jolloin kuvat siirtyvät sitä mukaan kuin kuvaaja valitsee ja lukitsee niitä. Muuten kuvat siirtyvät jatkuvasti heti kuvan ottamisen jälkeen.

Käytössä kortti toimii tähän astisen kokemukseni mukaan luotettavasti, mutta kantama ei ole kovin pitkä. Olosuhteista riippuen kannattaa pysytellä alle 10 metrin päässä langattomasta tukiasemasta. Kameraa pitävä käsi, joka on muistikortin ympärillä huonontaa siirtonopeutta.

Sisätiloissa kantama ei ole paha ongelma, ja liikkuvan kuvaajan kannattaa käyttää akuilla toimivaa langatonta reititintä, joka voi olla vaikka taskussa ja siirtää kuvia mobiilivarkossa eteenpäin.

Joskus ensimmäisen kuvan siirtyminen kestää hieman liian kauan, mutta yleensä ja keskimäärin kuvat siirtyvät ripeästi. Jos kuvan siirto katkeaa tai jää jostain syystä kesken, niin Eye-Fi osaa jatkaa siitä mihin jäi, kun yhteys palautuu. Kameran virransäästö kannattaa kytkeä melko pitkälle ajalle, jotta kuvien siirto ei katkea kesken. Laitoin esim. Nikon 40D:ssa ajaksi 30 min.

Jos kuvaaja kuvaa Eye-Fi kortille langattoman verkon ulkopuolella, niin kuvien siirto alkaa, kun kuvaaja tulee kameroineen Eye-Fi:lle asetetun langattoman verkon alueelle.

Eye-Fi käyttää osansa kameran akun kapasiteetista, mutta en ole tehnyt tieteellistä mittauksia tai kokeita siitä kuinka paljon akun käyttöaika lyhenee. Vara-akku voi olla hyvä varuste, jos aikomuksena on lähetellä paljonkin kuvia.

Eye-Fi ProX2 solahtamassa Panasonic GH2:n sisälle.

Eye-Fi toimii useimmissa kameroissa. Olen kokeillut ja toimivaksi havainnut oman korttini seuraavissa kameroissa: Canon A460, Canon 60D, Canon S95, Olympus E-PL1, Olympus E-PL2, Olympus E-5, Panasonic LX3, Panasonic GH2, Nikon D40, Nikon P7000 ja Nikon D7000.

Joissakin kameroissa Eye-Fi tai sen toiminta ei näy mitenkään valikoissa tai näytöllä, mutta joissakin on kortille oma valikko. Kokeilluista kameroista monipuolisin valikko oli Canon 60D:ssa, joka näytti verkon, johon kortti on yhteydessä ja lisäksi valikosta saattoi kytkeä kortin lähetyksen päälle tai pois.

Eye-Fi ei sen sijaan toiminut seuraavissa: Pentax K-r, Pentax K-5 ja Samsung EX-1. Nämä kamerat ilmoittivat muistikorttivirhettä, kun Eye-Fi oli sisällä.

Valmistajalla on kattava lista yhteensopivista kameroista. Panasonic GH2 näyttää puuttuvan listalta, mutta kortti toimi siinä.

Eye-Fi korteissa on yksi varsinainen huono puoli: kortteja saa vain SD-kokoisina. SD-korteille on sovittimia, joiden avulla niitä voi käyttää CF-kortin tilalla, mutta sovittimien toimivuudesta kamerakäytössä liikkuu kaikenlaisia huhuja, joista osa lienee tottakin. Minulla ei ole kokemusta sovittimista, enkä ottaisi mitään riskejä sen suhteen, että tallentuvatko kuvat vai eivät.

Eye-Fi on kohtuuhintainen tapa saada langaton kuvien siirto omaan kameraan. Eye-Fi toimii useimmissa kameroissa, eikä se ole varsinainen lisälaite, koska joku muistikortti kamerassa pitää kuitenkin olla. Se ei siis ole jälleen yksi katoava tai tilaa vievä lisätarvike, jonka akut pitää muistaa ladata.

Jos langaton kuvien siirto kiinnostaa tai on tarpeellinen, niin kannattaa tutustua Eye-Fi muistikortteihin, joista valitettavasti vain kallein malli on suositeltava, koska se osaa raakakuvien siirron ja Ad Hoc yhteydet.

Olympus XZ-1 kuvia DPreview galleriassa

Pen E-PL2:n lisäksi Olympus julkisti viime viikolla XZ-1:n, joka vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta taskukameralta. Toivottavasti saan XZ-1:n kokeiluun mahdollisimman pian, mutta ennen sitä kannattaa katsoa DPreview galleria, jossa on Olympuksella kuvattuja kuvia.

Samsung EX-1 kokeilussa

Samsung on digiajan kameravalmistaja ja yrittää nyt ihan tosissaan päästä jopa isojen perinteisten kameramerkkien hallitsemille osa-alueille. Samsung EX-1 on hyvä esimerkki kovan yrittämisen tuottamasta tuloksesta.

15.6 mm ( 72 mm ), f/4.9, 1/750 ja ISO 800.

EX-1 kilpailee suoraan esim. Canon G12, Canon S95, Nikon P7000 ja Panasonic LX5 kanssa. Samsungin yksi myyntiargumentti on valovoimainen laajakulmazoomi, joka kantaa Schneiderin perinteistä nimeä. Valovoimaa on parhaimmillaan f/1.8, joka näyttää hyvältä, mutta on todellisuudessa vain 1/3 aukon parempi kuin esim. Canon S95:n tai Pana LX5:n f/2. Valovoima on hyvä asia ilman muuta, mutta kannattaa aina miettiä mitä numerot todella tarkoittavat.

Samsung EX-1 on hyvä pideltävä kädessä ja kuvausote on miellyttävä. Hyvälaatuinen kääntyvä näyttö lisää käyttökelpoisia kuvausasentoja ja -kulmia. Kameran rakenne on tukeva ja kokonaisuus jättää laadukkaan vaikutelman. Samsung käynnistyy nopeasti, joten pienellä ennakoinnilla tilanteet eivät mene sivu suun.

Samsungin akku latautuu kamerassa ja erillinen laturi on lisävaruste, joka voisi kuulua hintaankin, mutta toisaalta Samsungin latausjohto sopii USB-töpseliin ja lataus käy tietokoneestakin. Tämä voi olla jossakin tilanteessa erittäin mukavaa.

Samsungin säätimet ovat melko hyvät, sillä kaikki kuvatessa tarpeellinen on kiekonkäännön tai napinpainalluksen päässä. Kameran päällä on kaksi pyöritettävää kiekkoa, joilla valitaan kuvausohjelma ja kuvaustapa. Kiekot on mukavan napakasti pykälöity, eivätkä helposti käänny vahingossa ei toivottuun asentoon. Takaseinässä on tavanomainen pyöritettävä säädin, joka toimii myös monivalitsimena ja lisäksi etuseinässä on näppärä säätöpyörä, jolla hallitaan valotuksen korjaus.

7,8 mm ( 36 mm ), f/2.2, 1/45 ja ISO 800.

Samsungin käyttäminen on samalla tavalla mukavaa kuin viime kesänä kokeilemani NX-10. Erityisesti etusormella käytettävä valotuksenkorjailu on miellyttävä käytössä. Valotuksenkorjailu näytetään niin ikään retromaisella asteikolla takanäytöllä. Laukaisin voisi olla hieman jäykempikin, sillä minulle sattui toistuvia vahingonlaukauksia.

5,2 mm ( 24 mm ), f/2.8, 1/45 ja ISO 800.

Takanäytön näkymään voi valita useampia vaihtoehtoja, mutta eniten ihmetyttää histogrammin näyttötapa. Histogrammin voi valita näkymään vain silloin, kun näytöllä näkyy kaikki mahdollinen tieto, mutta kun laukaisinta painetaan puoliväliin, niin histogrammi häviää ja kaikki muu tarpeeton tieto jää näytölle. Senhän pitäisi olla ihan päin vastoin. Parasta olisi, jos histogrammin voisi saada näkyville milloin vain.

Toinen omituisuus liittyy salamavalotuksen korjailuun. Salaman toimintatapaan pääsee hyvin käsiksi, mutta salamavalotuksen korjausta ei voikaan tehdä samalla kätevällä säätöpyörällä, jolla valotuksen korjailu tehdään. Salaman valoa säätääkseen kuvaajan on ensin käännettävä laukaisimen ympärillä olevaa zoomausvipua ja sitten monivalitsimella säädettävä itse korjaus. Etusormen säätöpyörällä homma hoituisi paljon mukavammin.

Sitten vielä yksi omituisuus, joka tuntuu olevan Samsungin sukuvika, koska samantapainen löytyy myös NX-10:sta. Automaattista herkkyyttä käytettäessä kamera antaa suljinajan venyä 1/15 sekuntiin ennen kuin alkaa nostaa herkkyyttä, eikä kuvaaja voi mitenkään vaikuttaa asiaan. EX-1 käyttää automaatilla korkeintaan ISO 400 asetusta, joka hämmästyttää, koska kuvan laatu korkeammilla herkkyyksillä on aivan yhtä hyvä kuin muissakin vastaavissa kameroissa. ISO 800 on aivan käyttökelpoinen.

Samsungin herkkyyttä voi säätää käsin vaivattomasti, joten tuo edellä manittu ei ole kovin paha haitta, mutta omituinen sellainen. Kokonaisuutena kuitenkin Samsung EX-1 on mukava kamera ja kuvaaminen on jouheaa, eikä kamera ole luovuuden tiellä.

5,2 mm + laajakulmalisäke ( 18 mm ), f/1.8, 1/15 ja ISO 240.

Objektiivi on siis valovoimainen ja laajakulmainen. Zoomin polttoväli vastaa täyden kennon kameran 24 - 72 mm kuvakulmaa ja valovoima vaihtelee välillä f/1.8 - 2.4. Schneider - Kreuznach Varioplan on laadukas kakkula, pokkareiden parhaimmistoa ilman muuta. Moni saattaa kaivata hieman pidempää polttoväliä, mutta se on sitten aivan kunkin omaan kuvaustyyliin liittyvä seikka.

Tarkennus toimii nopeasti ja tarkennuspisteen valinta käsin on sujuvaa. Kasvojentunnistus kuuluu ominaisuuksiin, mutta se ei jostain kumman syystä toimi raakakuvauksessa.

Lisävarusteena voi ostaa laajakulmalisäkkeen, joka laajentaa kuvakulman vastaamaan 18 mm täyden kennon objektiivia. Kokeilin lisäkettä, joka on laadukas, mutta iso, painava ja hidaskäyttöinen, koska kiinnittyy kierteellä.

Lisäkkeen kanssa voi zoomata, mutta liian pitkälle zoomatessa kamera kehottaa poistamaan lisäkkeen ja katkaisee virran. Olisi kätevää, jos tästä voisi zoomata takaisin ilman virran katkaisua, sillä virran päällekytkemisen jälkeen zoomi palautuu laajakulma-asentoon ja kuvaus voi jatkua poistamatta lisäkettä.

Laajakulmalisäke antaa lisää mahdollisuuksia, mutta pokkarin kätevyys kärsii samalla. Saman voisi sanoa myös muiden valmistajien lisäkkeistä pokkareihin.

Kuvan tekninen laatu on Samsungissa hyvä, eikä häviä kilpailijoille missään suhteessa. Parasta laatua tavoittelevan kannattaa kuvata raakana, koska silloin voi itse vaikuttaa kohinanpoistoon ja muihin seikkoihin.

5,2 mm + laajakulmalisäke ( 18 mm ), f/3.1, 1/45 ja ISO 100.

Samsung prosessoi raakakuvia kiitettävällä vauhdilla. Kertatulella voi kuvata kolme kuvaa lähes peräkkäin, mutta säätöjä ei voi muuttaa ennen kuin kamera on kirjoittanut kuvat kortille. Kolmen kuvan jälkeen täytyy pitää parin - kolmen sekunnin tauko, jonka jälkeen voi jatkaa kuvausta. Hyvä suoritus pokkarille.

Samsungilla voi kuvata vain 640 x 480 VGA-videota, mutta muuten video-ominaisuudet ovat melko hyvät. Zoomaus onnistuu kuvatessa ja niin haluttaessa kamera mykistää äänen zoomauksen ajaksi, jotta moottorin ääni ei välity videolle.

Samsung EX-1 on laadukas ja sujuvakäyttöinen pokkari, mutta siinä on joitakin hieman oudosti ratkaistuja toimintoja. Parasta on optiikka ja hyvät käyttösäätimet mainittuja omituisuuksia lukuunottamatta. Jos tämän kameran päällä olisi toinen nimi, joka alkaisi vaikkapa esim. C:llä, niin luulen, että näitä myytäisiin enemmän kuin pystyttäisiin toimittamaan.

Olympus E-PL2 kokeilussa

f/5.6, 1/80 s. ja ISO 250.

Olympus on tänään julkistanut peilittömään PEN-sarjaan uuden kameran, jonka mallimerkintä on E-PL2. Olen kokeillut Olympuksen uutuutta, mutta katsotaan ensin mitä uutta ja ihmeellistä tässä kamerassa on.

f/3.5, 1/8 s. ja ISO 1000.

E-PL2 on käyttöliittymältään ja säätimiltään eräänlainen sekoitus E-PL1 ja E-P2 malleista. E-PL1 on hyvin pokkarimainen säätimien osalta, mutta E-PL2:n takaseinässä on pyöritettävä säätökiekko, jolla kameran toimintoja hallitaan. Kiekkoja on vain yksi, joka erottaa tämän uutuusmallin E-P2:sta. Videokuvausta varten on oma nappula, joten video on saatavilla milloin tahansa helposti.

E-PL2 on saatavana myös mustana, joka on mielestäni parempi valinta kuin kuvan väriyhdistelmä.

Olympus on uusinut peruskittizoominsa, 14 - 42 mm f/3.5 - 5.6, jonka mallimerkinnän lopussa on järjestysnumero II. Uusi kakkula on kevyempi ja pienempi kuin edeltäjänsä, joka on hyvä asia, mutta muovibajonetti ei meikäläistä miellytä. Tärkein kuvaamiseen liittyvä parannus on nopeutunut tarkennus, joka on saavutettu muuttamalla objektiivin rakennetta niin, että tarkennusken yhteydessä liikkuu vähemmän tavaraa.

Kuvatessa ei valikoihin tarvitse mennä, jos herkkyyden ohjelmoi esim. Fn-napille.

Optiikkaan liittyvät myös makro-, laajakulma- ja kalansilmälisäkkeet, joilla kuvausmahdollisuuksia voi laajentaa. Sähköinen ja optinen etsin kuuluvat niin ikään lisävarustelistalle mikrofonin lisäksi.

Muotoilu on miellyttävän yksinkertainen.

Kuvien jakaminen sosiaalisessa mediassa on tätä päivää ja Olympus on huomioinut tämän. E-PL2 malliin on lisävarusteena saatavana PENPAL-niminen Bluetooth yhteyttä käyttävä salamakenkään kiinnittyvä palikka, jolla kuvat voi tietokoneen tai älypuhelimen välityksellä jakaa haluamassaan nettipalvelussa.

E-PL2 käytössä


Nopea tarkennus on ensimmäinen seikka, johon huomioni kiinnittyi. Olympuksen PENeissä tarkennus on ollut hitaampi kuin esim. Panasonicin m4/3 kameroissa, mutta uuden kittizoomin myötä ero kaventuu mitättömäksi. Tarkennus on myös täysin äänetön, joka viehättää ainakin videokuvaajia. Toivottavasti Olympus tekee muitakin samaan tarkennusnopeuteen pystyviä objektiiveja pikaisesti. Maahantuojan mukaan uusi kittizoomi tarkentaa aivan yhtä nopeasti myös muissa PEN-sarjan kameroissa.

f/5.6, 1/100 s. ja ISO 200.

Takaseinän säätökiekko toimii melko hyvin, mutta se voisi olla hieman isompi ja jämäkämpi. Kameran käyttely on kuitenkin mukavampaa kuin E-PL1:n. Erillistä herkkyyspainiketta ei ole, mutta herkkyyden voi ohjelmoida jollekin painikkeelle, joten se asia on hoidossa. Kameran käyttöliittymä sopii parhaiten joko puoli- tai täysautomaatilla kuvaamiseen, mutta ainakin minulle se on hyvä ratkaisu, sillä käytän tällaista kameraa kuten pokkaria joitakin poikkeuksia lukuunottamatta.

f/3.5, 1/60 s. ja ISO 1600

Kuvan tekninen laatu on samanlainen kuin E-PL1 mallissa. Suurin herkkyys on ISO 6400, mutta silloin kohinaa on jo melkoisesti. Terävintä jälkeä saa kuvaamalla raakana, sillä jpg-kuvien parhaan laadun Olympus on varannut E-5 mallille, ainakin toistaiseksi.

En erityisemmin välitä Olympuksen taidesuodattimista valokuvauksessa, mutta kaikki kuusi suodatinta ovat käytettävissä myös videolla ja tämä voi harkitusti käytettynä antaa hienoja mahdollisuuksia. Videokuvan säätely jälkeenpäin ei niin vaivatonta kuin valokuvan ja siksi kamerassa tehdyt tehosteet voivat olla hyvä vaihtoehto.

f/4.3, 1/60 s. ja ISO 320.

Yhdysrakenteinen salama on samanlainen kuin E-PL1 mallissa ja sen voi heijastaa katon kautta, jolloin valaistuksen saa huomattavasti paremmaksi kuin suoralla salamalla. Salamaa ei ole virallisesti tarkoitettu heijastettavaksi, mutta se toimii, kun sormella pitää välähdyspään ylös käännettynä.

E-PL2 kameran salamaa voi käyttää ohjaamaan Olympuksen erittäin käyttökelpoista langatonta salamajärjestelmää.

f/3.5, 1/15 s. ja ISO 1000.

Olen pitänyt Olympuksen PEN-kameroista heti alusta asti ja E-PL2 vaikuttaa tähän mennessä parhaalta, etenkin, jos mukaan otetaan uusi nopeasti tarkentava kittizoomi.

E-PL2 tulee kauppoihin tässä kuussa ja hinta kittizoomilla varustettuna on 599 euroa.

Nikon P7000 toisen kerran

Nikon esitteli viime syksynä jälleen uuden pokkarin, jonka on tarkoitus työntää kapuloita Canonin rattaisiin kompaktikameroiden markkinoilla. Nikon P7000 onkin oikein hyvä yritys saada myös pokkarin ostajat kiinnostumaan Nikonin tuotteista.

Nikonissa oli sen tullessa myyntiin yksi merkittävä käyttöä haittaava ominaisuus. Se oli aivan liian hidas prosessoimaan raakakuvia, joita lähes jokainen Nikonin tälle kameralle hahmottelema ostaja kuvaa. Kohderyhmähän on ammattilaiset tai edistyneet harrastelijat.

Lähes kaikki kameraa kokeilleet huomasivat välittömästi tuon yllä mainitun suunnitteluvirheen, joka oli Nikonin insinööreiltä jäänyt huomaamatta. Nikonilla kuitenkin reagoitiin palautteeseen kiitettävän rivakasti ja ennen joulua kameraan tuli ohjelmistopäivitys, jonka piti korjata hidastelu.

Kokeilin uudella firmiksellä ohjelmoitua Nikon P7000:aa, ja toden totta, nyt kamera on sellainen kuin sen olisi pitänyt olla heti alusta alkaen. Totta puhuen toivoisin vieläkin hieman kiivaampaa toimintaa raakakuvien kirjoituksessa, mutta kyllä kamera nyt on aivan eri peli kuin syntyessään.

Nikon P7000 on hyvä pokkari, jos tämän tyylinen kamera kiinnostaa. Objektiivi on hyvälaatuinen ja zoomin 28 - 200 mm vastaava polttovälialue riittää kaikkeen. Valovoimakin on kohtalainen f/2.8 laajakulma-asennossa. Kuvan tekninen laatu on erinomainen tässä sarjassa, mutta ei tietenkään yllä järkkäreiden tasolle varsinkaan, jos herkkyyttä nostetaan.

Aikaisempi kokeiluni on täällä.

Pentax K-r, lyhyt testivideo

Tein lyhyen testivideon Pentax K-r kameralla. Käytin kuvaamiseen 18 - 55 mm kittizoomia ja erinomaista 60 - 250 mm zoomia. Olen editoinut Applen iMoviella ja pienentänyt kokoa, mutta muuten en ole muokannut videoklippejä. Musiikki on GarageBandin valmis silmukka.

Pentax K-r, peruskuvaajan vaihtoehto valtamerkeille

Pentax K-r + 18 - 55 mm, f/9, 1/125 s. ja ISO 200.

Pentax K-r on edullinen perusjärkkäri ja mallistonsa toiseksi edullisin kamera, sillä ainoastaan K-x:n saa vähemmillä euroilla kaupasta.

Pentax K-r on tukevan ja hyvin tehdyn tuntuinen, mutta tänä päivänä se ei ole poikkeus, sillä järjestelmäkameroiden luokassa useimmat kamerat ovat laadukkaan oloisia, jopa edulliset mallit. Runko on kooltaan pieni, mutta selkeä muotoilu tekee siitä toimivan.

Keskikokoisella kädellä Pentaxista saa hyvän otteen ja kuvauksessa tarvittavat säätimet osuvat mukavasti kohdalleen. Edullisten kameroiden tyyliin Pentaxissa on vain yksi säätökiekko, joka riittää hyvin automaattivalotuksella kuvaamiseen, mutta valotuksen käsisäätö on epäkäytännöllistä. Muistikortin luukku voisi aueta enemmänkin, koska kortin poistaminen kamerasta on hieman vaivalloista.

Käyttölogiikka on hyvä ja säätöjen tekeminen nopeaa takanäytön avulla, sillä Pentaxin käyttöliittymä hyödyntää takanäyttöä erityisen mukavasti. Muistikortin alustus voisi olla kätevämminkin saatavilla, mutta tämä sama moite koskee suurinta osaa kameroista.

Pentax on erittäin nopea omassa luokassaan 6 kuvaa / sekunnissa tulinopeudella ja kestää tässä suhteessa vertailua kalliimpiinkin kameroihin. Esim. Nikonin muuten mainio D7000 ei pärjää K-r:lle, jonka puskurimuisti raakakuville on kaksinkertainen Nikoniin verrattuna.

Pentax K-r + 18 - 55 mm, f/9, 1/50 s. ja ISO 200.

Sarjakuvaus ei ole käytännössä kovin tärkeä ominaisuus, mutta ne, jotka pitävät sitä tärkeänä saavat Pentax K-r:ssä hyvän vastineen rahalle.

Kuvien katselu kuvaamisen jälkeen sen sijaan on hidasta, sillä kuvia ei voi katsoa eikä selailla ennen kuin kaikki on kirjoitettu kortille. Lisäksi ensimmäisen raakakuvan ilmestymistä näytölle saa odotella turhan pitkään. Tämä saa kameran tuntumaan hitaammalta kuin se oikeasti onkaan. Useimmat kilpailijat ovat tässä asiassa ripeämpiä.

Pentax K-r + 18 - 55 mm, f/7.1, 1/125 s. ja ISO 200.

Tarkennus on sama 11 pisteen järjestelmä, joka on käytössä muissakin Pentaxeissa, ja toimii perushyvin. Canonin ja Nikonin tarkennusjärjestelmät tuntuvat käytännössä hieman täsmällisemmiltä, mutta tässä hintaluokassa Pentaxin tarkennus on hyvää tasoa.

Live view tilassa Pentax sen sijaan tarkentaa hitaasti, eikä minkään liikkuvan kohteen seuraaminen onnistu. Tarkennus ei myöskään toimi videokuvauksen aikana, muuten kuin käsikäyttöisenä. Pentax ei ole ainoa peilikamera, jossa on hidas tarkennus live view tilassa. Paras tarkennus taitaa olla Nikon D7000:ssa, joka on melko hyvä, mutta ei mikään rasvattu salama sekään.

Pentaxin videokuvaus ei pahemmin käsisäätöjä salli, mutta kääntöpuolena on helppous, joka lienee kohderyhmälle tärkeintä. Videota varten kuvausohjelma pitää kameran päällä olevasta valintakiekosta vaihtaa, eikä videon kuvaus ei siis onnistu "lennosta", kuten useimmilla muilla kameroilla.

Pentax K-r + 18 - 55 mm, f/7.1, 1/25 s. ja ISO 200.

Videon laatu on mielestäni aivan yhtä hyvä kuin muillakin vastaavilla kameroilla ja kelpaa hienosti samaan käyttöön kuin kameran muutkin ominaisuudet. Pentax K-r kuvaa 1280 x 720 videota, mutta näinä nettivideoiden kulta-aikoina sen luulisi riittävän.

Valokuvien tekninen laatu on niin ikään hyvä, mutta Pentaxin peruskittilasi ei aivan riitä ottamaan kaikkea terävyyttä irti kuvan reuna-alueilta. Käytännön tilanteissa objektiivin laatu kuitenkin riittänee useimpiin tilanteisiin. Pentaxilla on laadukas ja järkevän hintainen 17 - 70 mm f/4 zoomi, joka on ehdottoman suositeltava ostos, jos kittizoomin suorituskyky ei kelpaa.

Pentax K-r + 18 - 55 mm, f/5.6, 1/125 s. ja ISO 400.
Varjosta heijastettu salama oikealta.

Pentaxissa on langaton salamajärjestelmä, mutta se on melko alkeellinen ja toimii järkevästi vain yhden erillissalaman kanssa. Tässä hintaluokassa tosin esim. Nikon ei tarjoa mitään mallia millään sisäänrakennetulla langattomalla salamajärjestelmällä, joten siinä mielessä Pentaxia voi sanoa hyvin varustelluksi.

Pentax K-r on hyvä vaihtoehto valtamerkeille edullisten järkkäreiden sarjassa. Parasta on kuvausnopeus ja mukava käyttöliittymä kuvatessa.