Päivän kuva, terveisiä välimereltä

Saavuimme Jyrkin kanssa lopulta päämääräämme Six-Fours-les-Plages nimiseen paikkaan, jossa hotellimme on. Tänään tutustumme Photomed-valokuvafestivaalien tarjontaan. Tämän kuvan näppäsin iPhonella ennen illallista eilen. Kuva on seitsemästä kuvasta Photo Stitch ohjelmalla yhdistetty ja toimii pienessä koossa hyvin, mutta ei kestä kriittistä tarkastelua.

Tapahtuuko kamerateollisuudessakin nokiat?

Peilikameralla kuvattu.

Olen viime aikojen kamerauutisia seuratessani miettinyt, että voiko kamerateollisuudessakin tapahtua nokiat. Kaksi suurta, ammattilaisten merkit Canon ja Nikon, valmistavat hienoja kameroita, mutta kumpikaan ei ole pitkään aikaan tuonut markkinoille mitään todella kiinnostavaa tai innovatiivista.

Kahden suuren kamerat ovat hienoja ja hyviä, mutta pitkälti vanhan teknologian varassa ja vanhan kaavan mukaan tehtyjä. Toki tämä vanha teknologia on hiottu ja kiilloitettu viimeisen päälle. Kumpikaan ei ole huhuista huolimatta esittänyt mitään konkreettista peilittömien järkkäreiden sarjaan, joka on väistämättä tulevaisuutta harrastaja- ja sunnuntaikuvaajaosastolla. Peilittömien valmistaminen on kaiken lisäksi edullisempaa ja yksinkartaisempaa kuin peilikameroiden, joten teoriassa katekin pitäisi olla suhteellisesti ottaen parempi.

Ammattilaiset tuskin siirtyvät peilittömiin työkäytössä aivan heti, mutta pelkät ammattiasiakkaat eivät pidä pystyssä kameravalmistajaa. Harrastajakuvaajat ovat elintärkeä asiakasryhmä. Suomessa peilittömät kamerat eivät vielä ole kovin merkittävää markkinaosuutta saavuttaneet, mutta kotimarkkinamme ovatkin vääristyneet, eivätkä anna todellista kuvaa. Maailmalla tilanne on hieman toinen. Kaiken aikaa tulee uusia kuvaajia, jotka eivät kaipaa peilikameran isoa kokoa, vaan ovat tyytyväisiä pieneen ja laadukkaaseen peilittömään kameraan.

Onko mahdollista, että niin Canon kuin Nikonkin ovat tuudittautuneet tukevan markkinaosuuden antamaan turvallisuudentunteeseen? Aivan kuin Nokiakin vielä pari vuotta sitten. Onko mahdollista, että Canon ja Nikon voivat kokea nokiat lähitulevaisuudessa? Panasonic, Olympus, Sony, Samsung ynnä muut saavat ensijärkkärin ostajan huomion, eikä merkin vaihtaminen ei ole houkuttavaa myöhemmin, jos kuluttaja on tyytyväinen.

Kaikissa kameroissa on nykyään, on ollut jo jonkin aikaa, riittävän hyvä kuvan laatu teknisessä mielessä, joten käytettävyys ja kompakti koko nousevat tärkeiksi valintakriteereiksi. Siirtyminen pokkarista peilittömään järkkäriin on erittäin helppoa. Kuvaaminen on samalaista kuin pokkarilla ja oppimiskynnys pieni verrattuna peilikameraan.

Festareille

Pieni koko oli kriteerinä minullakin, kun mietin, että minkä kameran otan mukaani tulevalla viikolla Etelä-Ranskaan valokuvafestivaaleille. Lähdemme kolleegani Jyrki Vesan kanssa katsomaan ensimmäistä kertaa järjestettäviä Photomed festareita välimeren rannalle. Muutaman päivän matkalle en halua ottaa muuta kuin käsimatkatavarat ja siksi kamerankin pitää olla pieni.

Kamerani tälle matkalle on Olympus XZ-1, josta jäi hyvät fiilikset viime talvena. Latasin lisäksi iPhoneen Photo Stitch ohjelman, jolla voin tehdä ( näyttäviä? ) panoraamoja missä tahansa.

Raportoin festaritunnelmista täällä Sulantoblogissa alkuviikosta, joten pysy kanavalla.

Uusia tulostuspapereita

Nikon D7000 + Nikkor DX 35 mm f/1.8

Canson on perinteinen taidepaperien valmistaja ja muistan sen hyvin jostakin menneisyyden taidetunnilta opiskeluajoilta. Nykyään Canson valmistaa myös valokuvien tulostukseen sopivia papereita, joista tässä on tietenkin kyse. Canson on Suomen tulostuspaperivalokoimassa melko uusi nimi. Sain tänään pari pakettia Cansonia kokeiluun, ja sen jälkeen kerron mitä mieltä olen näistä. Saas nähdä onko Hahnemühle Photorag löytänyt vertaisensa.

Joku on saattanut ihmetellä Sulantoblogin verkkaista tahtia viime aikoina, ja syystäkin, koska tahti on ollut kertaluokkaa tavallista hitaampi. No, minulla on ollut yksityispuolella pientä projektia ja kuvatakin on pitänyt aina välillä, joten en ole oikein jaksanut kirjoitella.

Kesän tullen bloggailu jatkuu kuitenkin ja minulla on muutama hyvä juttu tekeillä parhaillaankin. Ei siis hätiä mitiä, luettavaa tulee kyllä jatkossakin.

Sony NEX-5 Enduroreissulla Saharassa.

Hyvä ystäväni ja taitava valokuvaaja Rami Salle pistäytyi Saharassa kääntämässä kaasukapulaa ja kuvasi siinä ohessa joitakin valokuvia sekä videoita. Alla Ramin kokemuksia Sony NEX-5 kamerasta Saharan hiekkapöllyssä

Matti

Lähtötilanne: Ajan aktiivisesti Enduroa ja haluan tallentaa sekä videota että laadukkaita 

valokuvia. Kameralta vaaditaan pientä kokoa, hyvää kuvanlaatua, RAW tallennusta ja full HD videota 50 ruutua sekunnissa. Ja tietysti toimintavarmuutta. 

Olin lähdössä Saharaan kuvausmatkalle, ja se asetti tavallistakin kovemmat vaatimukset kuvauskalustolle. Kotisuomessa ei pölisevää hiekkaa yleensä ole riesaksi asti, mutta Pohjois-Afrikassa santa lentää.


Kypäräkamera Helmet GoPro HD oli helppo valinta, koska sen tiesin tuottavan 1080p videota 50 kuvaa sekunnissa. Sille siis tarvittiin kaveri valokuvia ja muuta videokuvausta varten. 

Kamera otti hienoja panoraamoja käsivaralta. Idea on että kamera ottaa useita kymmeniä 

ruutuja peräjälkeen samalla kun käännät kameraa näytössä olevan nuolen osoittamaan 

suuntaan. 

Perinteinen järjestelmärunko ei tullut kuuloonkaan sen koon vuoksi. Jos kaadun, se hajoittaa minut. Moni pokkari ei kuvan laadultaan ole kovinkaan kummoinen. Kävin läpi eri minijärkkäreitä. Eteen tuli Sony NEX-5, joka osoittautui nopean testin jälkeen oivaksi matkakaveriksi. Siinä on iso kenno luonnollisen syväterävyyden ja kuvan laadun takamiseksi. 

NEX kulki vyölaukussa, mutta minulla oli jokaiselle päivälle Minigrip pussi lisäsuojaksi kameralle, koska hiekkapöly Saharassa tunkeutuu joka paikkaan tehokkaasti.

Näin se on, välillä pölyä on tämän verran. Sukelluskotelo ei tule oikein kysymykseen, 

kamera kuumenee kotelon sisällä kovasti, varsinkin jos kamera on mustarunkoinen.

Sonyn käynnistyminen saisi olla hieman nopeampi, jotkut tilanteet menivät hieman 

ohitse. Valikoita on liikaa, tosin panoraama ja yökuvaus modet toimivat hyvin. 

Videokuvauksen jälkeen tallennusaika on melko pitkä, ja se myös verotti still-kuvaus 

tilanteita joihin ei kerennyt mukaan. Unelma olisi ollut ottaa videoklippi ja sen jälkeen 

nopeasti muutama stillkuva samasta tilanteesta. Tarkennus joka perustuu kontrastiin ei 

pölyisessä maisemassa aina pystynyt tarkentamaan ja silloin tällöin tuli epäteräviä ruutuja. Noh, kaikkea ei voi saada… 

Yökuvaustila kameralla toimi todella hienosti. Kuvataan käsivaralla jolloin kamera ottaa 

useamman kuvan sarjan josta tekee yhden kuvan. Toimi hienosti, mutta vain JPG-kuville. 

Valituslistan jälkeen voin todeta, että Sony NEX-5 oli paras vaihtoehto tälle reissulle. 

Kamera toimi luotettavasti, oli sopivan kokoinen, kuvan laatu mainio, kuvausnopeus hyvä.  

Kun letka pyöriä ajaa ohi, niin haluan ottaa kuvan jokaisesta ohi ajavasta prätkästä. Silloin 

pitää kameran pystyä tunkemaan kuvaa puskurimuistiin. 

Jään odottamaan NEX-7 versiota, jossa varmaankin 1920x1080 50p videokuvaus…. Sitä 

kokeillaan sitten seuraavalla reissulla. 

Lisää kuvia ja videoita Teknari lehdessä joka on sekä iPad lehti sekä webbilehti: 

www.teknari.fi 

Mekaanikkomme kokeilee pyörää ilta-auringossa. Mainio suoritus kameralta. Optiikka olisi 

voinut olla laajempi. Tosin en välttämättä lähtisi siellä vaihtamaan optiikoita. Zoom on hyvä 

kompromissi ja riittävä laadultaan. 

Lista kaikista mukana olleista valokuvauskamoista: 

GoPro HD Helmet HERO kamera 

4 x akkua edelliseen

Varasuojakotelo 

LCD BacPac 

Battery BacPac 

Sony NEX-5 

18-55mm perusoptiikka 

3 x akkua edelliseen

ThinkTank Camera Belt V2.0 

3 x ThinkTank All other stuff laukkuja 

Olympus LS-10 diginauhuri 

Apple MacBookPro 17” 

3 x LaCie 1TB kovalevyä 

Vesi ja pölytiivis B&W OutdoorCase 50 tietokoneelle plus lisähärpäkkeet jotka kulkivat huoltoautossa.

Rami Salle

Voiko ammattilainen kuvata pikkukennoisella?

Nikon D7000 + Nikkor 35 mm f/1.8 DX @ f/2.8, 1/250 s. ja ISO 200.

Yksi yleisimmät kysymykset, jotka saan lukijoiltani, koskevat kameran valintaa. Yleisimmin halutaan tietää onko joku kamera hyvä ensimmäiseksi kameraksi, mutta usein kysytään myös, että voiko pikkukennoisella kameralla kuvata työkseen?

Tuohon jälkimmäiseen vastaus on, että ilman muuta voi. Ennen vuotta 2002 kaikki Canonit olivat pikkukennoisia ja Nikonit peräti vuoteen 2007 asti. Ennen noita aikoja kaikki kuvasivat pikkukennoisilla. Nykyään Canonin tai Nikonin ostaja voi valita pienen tai ison kennon väliltä, mutta pienessä monia houkuttaa edullinen hinta.

Minä pidän niin sanotusta täyden kennon kamerasta, koska olen oppinut kuvaamaan filmille, ja kinofilmin ruutuhan juuri on ollut mittana näille kennoille. Objektiivit tuntuvat paremmin sopivilta kuin pienille kennoille tarkoitetut, mutta tämä on vain oma mielipiteeni.

Ne kuvaajat, jotka eivät ole koskaan filmille kuvanneet, ja ovat aloittaneet pikkukennoisella kameralla, eivät ehkä samalla tavalla kaipaa täyden kennon kameraa. Moni saattaa ajatella, että sellaisella saisi tehtyä parempia kuvia tai että se olisi enemmän oikea kamera. No, jos kuvat eivät ole hyviä sillä pikkukennoisella, niin eivät ne parane täysikennoiseen vaihtamalla. Sen voin luvata.

Nykyään kuvaisin enemmänkin töitä Nikon D7000 kamerallani, koska se on pieni ja kevyt, mutta minulla ei ole siihen oikein sopivia objektiiveja. Omistan sopivat objektiivit Nikon D700 kameraan, enkä halua ostaa toista sarjaa D7000 runkoa varten. Tarkoitan nyt siis sopivia objektiiveja työntekoa varten. Vapaa-aika on sitten toinen juttu.

Nikon D7000 ei eroa käytössä kovinkaan paljon D700:sta ja soveltuu ammattikäyttöön mielestäni hyvin. Siinä on hyvä 100% etsin, langaton salaman ohjaus, kaksi korttipaikkaa, monipuolinen tarkennus jne. Ainoa huono seikka on pieni puskurimuisti, joka ei tosin ole minua häirinnyt, mutta saattaa häiritä esim. urheilukuvauksessa. Satunnaiset urheilukuvaukset D7000:lla kyllä tekee, mutta jos urheilun kuvaaminen on päätyö tai intohimo, niin silloin joku toinen runko on parempi valinta.

Pitääkö kaikki kuvata?

RUSH Hartwall areenalla. Tämä on toinen kahdesta iPhonella tallentamastani kuvasta.

Minulla on ollut ilo lyhyen ajan sisällä kokea kaksi hienoa musiikkinautintoa. Viime viikolla olin katsomassa Roger Watersia ja eilen illalla Rushia. Molemmat olivat nautinnollisia, vaikka en aivan fani ole kummassakaan tapauksessa.

Eilen olin peräti permannolla, aivan lavan edessä, jossa hämmästelin kuinka nuoria ihalijoita Rushilla näyttää olevan. Bändi on perustettu ennen kuin moni fani oli syntynytkään. No, ehkä ne muut ikäiseni olivat sivistyneesti istumapaikoilla.

Roger Watersia sen sijaan katselin ja kuuntelin katsomon puolelta. Tosin tässä tapahtumassa permannollakin oli penkit, joka menee pehmoilun puolelle. Eikö permanto ole juuri se paikka, johon hard core fanit voivat mennä osoittamaan uskollisuuttaan huutamalla ja hyppimällä musiikin tahtiin? Ehkä Rogerin show oli sen luoteinen, että yleisön irroittelu ei ollut suotavaa.

Oli miten oli, niin juuri Rogerin spektaakkelia seuratessani kiinnitin huomiota kuinka innokkaasti katsojat valokuvasivat esitystä. Kuvaaminen oli sallittua, eikä se minuakaan häirinnyt ollenkaan, mutta mietin kyllä mitä puhelinkameran kennolle oikein tallentui. Mietin, että pitääkö kaikki aina valokuvata?

Muistan hyvin, kun tyttäreni oli esikoulussa ja ala-asteella, ja joskus pääsi esiintymään jopa joulu- tai kevätnäytelmään. Oikeastaan kaikki pääsevät esiintymään ala-asteella, ainakin johonkin statistin rooliin, ettei kenellekään tule paha mieli.

Ensimmäiset esiintymiset kuvasin ammattilaisen lailla, huolella alusta loppuun. Dokumentoin oikein kunnolla, mutta jälkeenpäin huomasin, että en ollut nähnyt esiintymisestä mitään, kun olin keskittynyt kuvaamaan. Sitten muutin käytäntöä, enkä enää kuvannutkaan. Joskus ehkä muutaman ruudun, mutta usein en ollenkaan. Se oli paljon parempi ratkaisu, ja muistankin jotain noista esiintymisistä. Se mitä muistan on paljon parempi kuin valokuvat, joita kukaan ei edes olisi katsonut toista kertaa.

Olen kyllä dokumentoinut valokuvin tyttäreni lapsuuden ja nuoruuden kohtalaisen hyvin, joka on ilman muuta arviokas ja hyvä asia, mutta kaikkea ei tarvitse kuvata. Ei oman lapsen joka käännettä eikä kaikkia muitakaan aistinautintoja.

On niin monia tilanteita, jotka kannattaa nauttia ihan sellaisenaan, ilman kameraa. Hyvä keikka tai konsertti, lapsen kevätjuhlaesiintyminen, auringonlasku Tyynenmeren rannalla, jne. Jokus pitää uskaltaa nauttia ihan ilman kameraa ja tallentaa muistikuvia.

Video tällä kertaa

Tässä lyhyt video, jossa tunnelmia saksalaisesta karnevaalitouhusta maaliskuun alussa 2011. Kuvasin Nikon D7000 kameralla, joka toimi muuten hienosti, mutta äänitys oli hankalaa. Väkijoukossa metelin taso vaihteli paljon ja Nikonin äänisäätimet ovat kehnot eikä mikrofonin esivahvistinkaan häävi ole. Kuulokeliitäntä olisi toivottava kaikissa järkkäreissä, joilla videokuvaus on mahdollista, sillä siten voisi ainakin tarkkailla äänitystä.

Kuvaamisessa Nikonin toimiva tarkennus auttoi paljon ja sen avulla takanäytöltä voi kuvata ilman suurentavaa luuppiakin. Objektiiveina käytin Tamron 18 - 270 mm superzoomia lähinnä laajakulmana ja Nikkor 35 mm f/1.8 DX hämärässä.

Videolla on kohtia, jotka on kuvattu ravintolan sisällä erittäin hämärässä ja ulkona yöllä. Noissa jouduin nostamaan herkkyyttä ISO 3200 - 6400 tasolle. Videokuvaa ei ole mitenkään käsitelty. Kuvasin suoraan 1280 x 720 kokoon ja videon voi katsella tuossa samassa koossa.