Terävyys kohdallaan

Moni Nikonin 1-sarjaan kohdistunut kriittinen kommentti puuttui terävyysalueen hallitsemiseen tai sen puutteeseen pikkukennoisilla kameroilla. Kritiikki on aivan paikallaan, koska onhan terävyysalueen hallinta ja hyväksikäyttö valokuvauksessa yksi ilmaisun tärkeä osa.

Varmasti on totta sekin, että moni ns. näppäilijä haluaa lyhyen syväterävyysalueen, jos hänelle näytetään sopivaa kuvaa, jossa sellainen on ja sitten kysytään, että eikö olekin hieno?

Upeasti pehmeää taustaa ei kuitenkaan kunnolla, hekumoinnnin asteelle, pysty tekemään edes DX-kokoisella kennolla varustetulla kameralla ja peruskittizoomilla, jonka pisin polttoväli on 55 mm ja valovoima f/5.6.

Nikon 1 J1, 30 mm, f/5.6

Nikon D7000, 55 mm, f/5.6

Kuten yllä oleva kuvapari osoittaa, niin Nikon 1 J1 ja Nikon D7000 kameroiden kittizoomeilla kuvatuissa kuvissa on eroa syväterävyydessä, mutta ei kuitenkaan aivan merkittävästi. Jos minä Nikon 1 kuvaajana olisin tyytymätön liialliseen syväterävyyteen, niin ei tuo Nikon D7000 kittizoomilla kuvattu kuva paljon lohtua toisi. Alla oleva kuva sen sijaan on aivan eri maailmasta syväterävyyden osalta. Tuollaisen minä haluaisin. Se on kuvattu eri päivänä kuin yllä oleva pari, mutta asia käy selväksi oikein hyvin.

Nikon D7000, 50 mm, f/1.4

Lyhyen syväterävyyden tekemiseen tarvitaan käytännössä jotain muuta optiikkaa kuin peruskittizoomi, joka tarkoittaa joko kiinteäpolttovälistä tai kallista tai molempia. Kummassakin on tavalliselle näppäilijälle vahva kompromissi. Kiinteäpolttovälinen tuntuu rajoittavalta, ainakin ennen kuin sellaisella on kuvannut, ja kallis on kallis. Kompromissi voi olla sekin, että objektiivi pitää vaihtaa tiettyä kuvaa varten.

Terävyysalueen alueen hallitseminen ja etenkin lyhyen terävyysalueen hyödyntäminen vaatii taitoa, huolellisuutta ja harjoittelua. Aukolla f/5.6 kuvaaminen on aivan eri asia kuin aukolla f/1.4, polttovälistä ja kuvausetäisyydestä riippumatta. Suurella aukolla kuvaajan pitää tietää mihin osaan kuvassa kannattaa tarkentaa, mutta pienemmällä aukolla terävyysalue peittää pienet tarkennusvirheet.

Minä pidän kuvista, joissa terävyysaluetta on käytetty taitavasti, enkä missään nimessä kiistä sen voimaa ilmaisussa. On kuitenkin paljon kuvaajia, jotka eivät ole niin kiinnostuneita valokuvauksen tekniikasta eivätkä he myöskään välttämättä jaksa harjoitella kuvaamista lomien ja perhejuhlien välillä. Heille tärkeää on se, että kuvaaminen on mahdollisimman helppoa.

Sitä paitsi, lyhyt terävyysalue ilmaisukeinona on vain osa valokuvausta. Ilmaista voi muutenkin, kuten valon käytöllä, sommittelulla, aiheen valinnalla, kuvakulmalla, valotusajalla jne.

Sulantoblogin työpaja on täynnä

Ensi kuun lopulla järjestettävä työpaja on täynnä. Otan halukkaiden nimiä jonotuslistalle, josta pääsee mukaan, jos peruutuksia tulee.

Nikon 1 sarja, mitä ihmettä!

Nikon 1 J1 + 10 - 30 mm
f/5.6, 1/400 s. ja ISO 100.

Nikonin peilittömän järjestelmän kaksi ensimmäistä kameraa esiteltiin viime viikolla, ja siitähän seurasi ihan mahdoton parku parahduksineen. No, olin itsekin hieman ihmeissäni, että mitä ovat menneet tekemään. Tekemiselle löytyi ihan looginen selitys, mutta itse tuotteitahan selittely ei muuksi muuta. Sain kuvata molemmilla malleilla muutaman päivän ja tässä ajatuksiani Nikonin peilittömistä.

Ensinnäkin, vielä kerran, Nikon on suunnannut nämä ensimmäiset kaksi mallia käyttäjille, jotka haluavat mahdollismman helppokäyttöisen kameran. Käyttäjille, jotka eivät halua tietää liikaa tekniikasta, mutta haluavat hyviä kuvia helposti. Sehän on paradoksi, ei ole oikotietä onneen, mutta johtoajatus on ollut tuo.

Nikon 1 J1 + 10 - 30 mm
f/6.3, 1/640 s. ja ISO 100.

Rungot ja objektiivit ovat pieniä, mutta eivät kuitenkaan merkittävästi pienempiä kuin mikro 4/3 kamerat. Ainakin teoriassa Nikon voisi valmistaa 1-sarjaan pienempiä kameroita kuin mikro 4/3 järjestelmän laitteet, mutta kyllä käytettävyyskin alkaa kärsiä liian pienen rungon kanssa.

Molemmat mallit, J1 ja V1, ovat erittäin pelkistettyjä. Nappeja on säästeliäästi, eivätkä valikotkaan ole liioilla valintamahdollisuuksilla täytettyjä. Kameran käsittely on kieltämättä mukavaa, kun ei tarvitse varoa painavansa tahattomasti jotain nappulaa, mutta siinä on myös kääntöpuolensa.

Käytännössä kaikki muut kuvaukseen liittyvät valinnat paitsi valotuksen säätö pitää tehdä valikoista, joka harmittaa kokenutta kuvaajaa. Kuvausmoodiksi jää helposti täysautomaatti ja sillä siisti. Takaseinän monivalintapainikkeesta voi sentään säätää valotuksen korjailua ja käsivalotuksella suljinaikaa. Himmenninaukko säädetään näppärästi peukalokäyttöisellä vivulla.

Tarkennustavan voi valita monivalitsimella, mutta tarkennusalue pitää etsiä valikoista.

Takaseinän napit voisivat olla ohjelmoitavissa sitä haluavalle, niin kokonaisuus paranisi huomattavasti, ainakin kokeneelle kuvaajalle, joka tietää mitä haluaa.

Nikon 1 V1 + 10 mm
f/5.6, 1/200 s. ja ISO 100.

Tarkennus toimii luotettavasti ja Nikonin kaksinkertainen järjestelmä vaikuttaa hyvältä. Pistää odottamaan miten Nikonin tulevaisuuden peilikamerat tarkentavat. Liikettä seuraavaa tarkennusta ei saanut luotettavasti kokeiltua, sillä kittizoomin polttoväli on hieman lyhyt sellaiseen. Minulle kuitenkin jäi sellainen vaikutelma, että liikkuva kohde ei ole kovin paha rasti tarkennukselle.

Valotuskin toimi ongelmitta, mutta sehän ei ole yllätys, koska Nikonin kamerat ovat osanneet valottaa hienosti jo vuosikausia. Automaattiseen herkkyyden asetuksen ja käytetyn suljinajan välinen suhde sen sijaan on hieman hakusessa.

Kamera valitsee ajaksi esim. 1/20 s. ja herkkyydeksi ISO 800, vaikka olen asettanut suurimmaksi herkkyydeksi ISO 3200. Hämärässä kamera voisi käyttää lyhyempää suljinaikaa ja nostaa herkkyyttä nykyistä hanakammin. Kaikissa objektiiveissa kun ei ole vakaajaa. Kuvaaja ei voi vaikuttaa lyhimpään sallittuun suljinaikaan automaattiherkkyyden kanssa, mutta herkkyysalueen voi asettaa.

Nikon 1 J1 + 10 - 30 mm
f/3.5, 1/25 s. ja ISO 800.

Herkkyyden näyttö etsimessä on myös hieman harhaanjohtava. Etsin nimittäin näyttää esim. "A3200", joka tarkoittaa, että herkkyys on automaatilla ja suurin sallittu on ISO 3200. Olisi paljon parempi ratkaisu näyttää käytössä oleva herkkyys kuin suurin sallittu. Minä ja myös kaikki kameraa kokeilleet ystäväni ihmettelivät ensin, että miksi laite kuvaa kaiken aikaa ISO 3200 arvolla.

Nikon 1 V1 mallin etsin on hyvä, ei aivan Sonyn järkkäreiden tasoinen, mutta hyvinkin samalla tasolla vaikkapa Panasonicin mikro 4/3 kameroiden kanssa. Etsinkuva on riittävän suuri ja näkyy silmälaseillakin reunoille asti.

Nikon 1 V1 + 10 mm
f/2.8, 1/30 s. ja ISO 450.

V1 malli käyttää samaa akkua kuin esim. Nikon D7000, joka lupaa hyvää akun kestoa ainakin, jos D7000:n toiminta-aika on mikään peruste. J1 mallissa on pienempi akku ja selvästi lyhyempi toiminta-aika, mutta silti varsin riittävä.

Molemmissa Nikon 1 malleissa on kuvaajan tehtävää helpottamaan suunniteltuja toimintoja, kuten kuvan valitisin. Kamera kuvaa nopeasti kohteesta 20 kuvaa ja valitse niistä parhaat. Jos esim. kasvojen edessä on käsi, niin Nikon hylkää kuvan. Toimii, ja saattaa olla käyttökelpoinen jollekin, ei tosin minulle.

Nikon 1 V1 + 10 mm
f/5.6, 1/200 s. ja ISO 100.

Kuvan tekninen laatu on mielestäni hyvä, vaikka kenno onkin pienehkö, mutta pikseleitä on maltilliset 10 miljoonaa, joten liikaa ruuhkaa kennolla ei ole. Availin raakakuvia Nikon View ohjelmalla, mutta haluan nähdä kuvat Lightroomissa, ennen kuin sanon lopullisen mielipiteeni. Varsinkin korkeiden herkkyyksien raakakuvat olisi hauska nähdä Lightroomissa, koska se osaa mielestäni käsitellä kohinaa mallikkaasti.

Jpg-kuvat ovat alhaisilla herkkyyksillä teräviä ja sävykkäitä, mutta pikselitasolla voi havaita pientä pehmeyttä. Pienellä lisäterävöityksellä jpg-kuvista saa hieman enemmän yksityiskohtia esille. Tulostin joitakin kuvia A3+ kokoon hyvällä menestyksellä.

Nikon 1 J1 + 10 - 30 mm
f/5.6, 1/60 s. ja ISO 220.

Korkeilla herkkyyksilläkin kuvat ovat yllättävän hyvän näköisiä. Jpg-kuvissa on lievää pehmeyttä ja värikohinaa esiintyy, mutta uskoisin, että Lightroomilla ja raakakuvilla pääsee varsin käyttökelpoiseen ISO 1600 herkkyyden kuviin. Tuotakin korkeammat herkkyydet näyttävät ihmeen hyvältä, kun huomioidaan Nikonin pienehkö kenno.

V1 mallissa on varusteluisti, johon voi kiinnittää pienen erillissalaman ja muita lisävarusteita, kuten GPS-paikantimen. Salamassa ei ole paristoja, vaan se ottaa sähkönsä kamerasta, ja siinä on käätyvä välähdyspää sekä videovalo. Nikonin isot salamat, esim. SB-900, eivät ole yhteensopivia 1-sarjan kanssa eikä salamoiden langaton ohjaus ole mahdollista.

Nikon 1 J1 + 10 - 30 mm
f/3.5, 1/125 s. ja ISO 180.

Nikonin 1-sarjan alku herättää ristiriitaisia tunteita. Molemmat rungot ovat laadukkaan tuntuisia ja ne vähät säätimet toimivat oikein mukavasti. Molemmilla kameroilla on helppo näppäillä, joten siinä mielessä valmistajan tavoite on ainakin minun kohdallani saavutettu. Näppäilyä hieman suunnitelmallisempi kuvaaminen saattaa turhauttaa, koska valikoita pitää selata turhan usein.

Tulevaisuuden soisin tuovan Nikonin 1-sarjaan kokeneellekin kuvaajalle suunnatun rungon, jossa ainakin kuvausohjelman ja herkkyyden voisi valita napeilla. Toivoisin myös, että Nikonin langaton salama toimisi ja GPS olisi sisäänrakennettuna. Valovoimaiset optiikat ovat myös toivelistalla.

Nikon 1 J1 + 10 - 30 mm
f/5.6, 1/125 s. ja ISO 180.

Fotografiska museet, Stockholm

Nikon 1 J1 + 10 - 30 mm, f/4.8, 1/200 s. ja ISO 100.

Tukholmassa on hieno valokuvataiteen museo, joka kannattaa ehdottomasti tarkistaa, jos käyntiä Ruotsin pääkaupunkiin tulee. Lähdin viime viikonloppuna katsomaan Robert Mapplethorpen näyttelyä, mutta museossa oli kaksi muutakin erinomaista näyttelyä samaan aikaan.

Olin nähnyt miltei kaikki näyttelyssä olevat Mapplethorpen kuvat jo aikaisemmin, mutta eipä se haitannut. Upea näyttely, joka on auki vielä muutaman päivän ja sulkeutuu 3.10.2011.

Fotografiskan vessassa kädet voi kuivata kangaspyyhkeeseen.
Nikon 1 J1 + 10 - 30 mm, f/3.5, 1/30 s. ja ISO 400.

Hieman pidempään on avoinna Martin Bogrenin erittäin vaikuttava näyttely, Lowlands. Bogrenin kuvat ovat tummasävyisiä ja tunnelmaa täynnä. Osa potreteista on miltei surrealistisia ja maisemat unenomaisia. Kuvat saavat mielikuvituksen liikkelle, sillä jokaisessa on tarina. Näyttely sulkeutuu 16. lokakuuta 2011. Suosittelen.

Nikon 1V1 + 10 mm, f/5.6, 1/10 s. ja ISO 3200.

Kolmas näyttely koostui Helen Lewittin mainioista katukuvista vuosilta 1936 - 1993. Hyvää huumoria ja mahtavasti oivallettuja tilanteita, jotka sopivat mukavasti kevennykseksi Mapplethorpen ja Bogrenin jälkeen. Tämä on avoinna joulukuun 11. päivään asti.

Nikon 1 J1 + 10 - 30 mm, f/4, 1/250 s. ja ISO 100.

Fotografiska museet on hyvällä paikalla meren rannassa miltei Viking Linen terminaalin kupeessa. Vanha tiilinen rakennus on komea ulkoa ja yläkerrassa on ravintolakahvila, josta on hyvät näkymät merelle. Valokuvauksen ystävälle ehdoton vierailukohde.

Työpajassa vielä kaksi paikkaa jäljellä

Sulantoblogin työpajassa on vielä kaksi paikkaa jäljellä, ellei tule peruutuksia. Nopeat syövät hitaat!

Työpajassa vielä tilaa, tule mukaan oppimaan!

Ensi kuun lopulla järjestettävään Sulantoblogin valokuvaustyöpajaan on vielä paikkoja jäljellä, vaikka ilmoittatumisia on tullutkin oikein mukavasti. Tule siis oppimaan ja opettelemaan pikkusalamavalaisun perusteet kerralla ja kunnolla. Lisää tietoa täällä.

Nikon 1 J1 esimerkkikuvia

Olen lähdössä pariksi päiväksi kuvausmatkalle uusien Nikonien kanssa, mutta ennen sitä tässä muutama näyte Nikon 1 J1 kameralla. Kaikki kuvat aukeavat täydessä koossa. Yksi maisema ja ISO 3200 esimerkki on kuvattu raakana ja avattu Nikon Capture ohjelmalla. Muut ovat kameran jpg-kuvia 10 - 30 mm zoomilla.

On muuten ollut melkoista vihapuhetta netti tulvillaan uusista Nikoneista, vaikka suurin osa kirjoittajista ei ole koko kameraa edes nähnyt kuin kuvissa. Saati sitten kuvannut kummallakaan.

Jos et kerta kaikkiaan pärjää ilman 24 megapikselin peilitöntä kameraa, niin mene ja tilaa itsellesi sellainen äläkä valita. Niitähän saa jo ihan kohta kaupasta. Mitä sitten, jos Nikonilla eivät halunneet tehdä Sonyn tappajaa? Minä näen tämän enemmänkin niin, että nyt tuli yksi valinnanvara lisää. Tämähän on hyvä asia.

Muutenkin tuntuu, että monille valokuvaus ei ole ollenkaan niin tärkeää kuin se, että saa ostaa uuden kameran joka toinen vuosi. Kyllä ne Nikonin uudet ammattimallitkin sieltä tulevat ja siinä odotellessa kannattaa jatkaa ja kehittää omaa valokuvaamista. Sitten on entistä paremmat valmiudet tehdä hienoja kuvia niillä uusilla kameroilla.

Nikonin 1-sarjassa on monia ainutlaatuisia ominaisuuksia, kuten esim. täyden koon valokuvien mahdollisuus videon aikana. Hieno tarkennus, joka käyttää kahta menetelmää jne. Nämä ominaisuudet varmaan löytyvät tulevaisuudessa muistakin Nikoneista, myös niistä ammattilaitteista.

Olen kaiken lisäksi aivan varma, että Nikon tuo 1-sarjaan monipuolisempia, pienempiä ja ties mitä malleja tulevaisuudessa. Rauhoitutaan siis hieman ja katsotaan ensin kunnolla mikä uusi Nikon 1 oikein on.

Tässä muutama kuva ja lisää parin päivän kuluttua.

Nikon 1 J1
30 mm, f/5.6, 1/400 s. ja ISO 100 raakakuvasta

Nikon 1 J1
14,5 mm, f/5, 1/400 s. ja ISO 100

Nikon 1 J1
16,9 mm, f/5, 1/400 s. ja ISO 100

Nikon 1 J1
10 mm, f/4.5, 1/320 s. ja ISO 100

Nikon 1 J1
30 mm, f/5.6, 1/500 s. ja ISO 100

Nikon 1 J1
10 mm, f/6.3, 1/640 s. ja ISO 100

Nikon 1 J1
10 mm, f/5, 1/400 s. ja ISO 100

Nikon 1 J1
10 mm, f/4, 1/250 s. ja ISO 3200 raakakuvasta

Nikon 1 V1 video 400 fps

Tekaisin tuossa pienen videonäytteen Nikon 1 V1 kameran hidastustoiminnolla. Kamerassa on kaksi nopeutta, 400 kuvaa / s. ja 1200 kuvaa / s., joista käytin ensimmäistä. Kuvakoko on tällöin 640 x 240 pikseliä ja otoksen pituus 5 sekuntia, joka asettaa haasteita ratkaisevan hetken saamiseksi videolle. Hauska toiminto joka tapauksessa.

Nikon 1 V1, ensitunnelmia

Ihan ensiksi pahoittelen, että Nikon kiilaa tähän näin yllättäen, sillä minulla on Pentax 645:n käsittely kesken ja siitä on tulossa vielä yhteenveto.

Nikon 1 V1 + 10 mm f/2.8
@ f/6.3, 1/640 s. ja ISO 100

Nikon päätti mennä omille teilleen peilittömän kameransa kanssa. Yksi selitys lienee, että Nikon ei halunnut peilittömän tärvelevän tai syövän hyvää peilikameroiden mallistoa ja sen markkinaosuutta. Tämä, ainakin minun mielestäni, kuului läpi maahantuojan edustajien puheestakin tämän aamun tiedotustilaisuudessa, vaikka niin ei suoraan sanottukaan.

Nikon J1 ja V1 sijoittuvat mallistossa pokkareiden ja peilijärkkäreiden väliin hyvin selkeästi ominaisuuksiltaan, mutta eivät yhtä selvästi hinnaltaan.

Ensimmäisten Nikon 1 malliston kameroiden kohderyhmää ovat näppäilijät, sillä helppokäyttöisyys pienen koon ohella mainittiin useaan otteeseen. Kuka tietää millaisia malleja tulevaisuus tuo tullessaan, mutta vuoden sisällä tästä varmaan tiedämme jotain.

Nikon 1 V1 + 10 - 30 mm f/3.5 - 5.6
@ f/5.6, 1/400 s. ja ISO 100

Iltapäivällä keskityin kokeilemaan V1 mallia, jossa on sähköinen etsin ja lisävarusteluisti. Nämä puuttuvat J1 mallista, mutta molempien mallien sisäkalut ovat samat ja siten kuvan tekninen laatu myös.

Nikon V1 kamera tuntuu erittäin laadukkaalta, johon vaikuttaa varmasti magnesiumvalurunko. Kamera ei todellakaan ole lelun tuntuinen ja kuvausotekin on hyvä, koska liiat nappulat eivät ole tiellä. Koko on sopiva, eikä liian pieni.

Ulkoasu on pelkistetty, joka sopii kohderyhmälle, mutta joitakin säätöjä on työläs tehdä. Tulee mieleen Sonyn ensimmäiset NEX mallit, joita moitittiin samasta asiasta. Käyttöliittymä on tehty mahdollisimman yksinkertaiseksi, mutta kokenut kuvaaja saattaa turhautua. Esim. valotusohjelma pitää muuttaa valikosta.

Nikon 1 V1 + 10 mm f/2.8
@ f/2.8, 1/125 s. ja ISO 125

Kuvaaminen sinänsä on mukavaa ja kamera reagoi kiitettävästi. Laukaisuviive tuntuu lyhyeltä eikä tilanteiden menettäminen pitäisi olla ongelma. Tarkennus, joka muuten käyttää sekä vaiheentunnistusta että konrtastintunnistusta, tuntuu sekin nopealta.

Entäs kuvan laatu sitten? Katselin kameran tekemiä jpg-kuvia ja availin joitakin raakakuvia Nikon View NX2 ohjelmalla. Haluan kuvata vielä lisää sanoakseni mitään lopullista kuvien teknisestä tasosta, mutta näyttää siltä, että Nikon V1 sijoittuu kuvan laadultaan pokkareiden ja peilijärkkäreiden välimaastoon yhtä selkeästi kuin muiltakin ominaisuuksiltaan.

Kunhan Adobe ja muut saavat ohjelmansa ajan tasalle, niin silloin vasta näemme Nikonin raakakuvien potentiaalin oikeasti. Nikon View NX2 ei ole kovin monipuolinen, ei varsinkaan kohinanpoistossa.

Tässä päällimmäiset ensivaikutelmat. Kerron lisää, kun olen kuvannut lisää. Laitan myös täyden koon esimerkkejä näkyville ennen viikonloppua.

Nikonin peilitön

Äskeisen kuvan kanssa piti tulla myös teksti, mutta en sitä puhelimella saanut välitettyä, joten tässä se näin pienellä viiveellä.

Minulla on siis Nikonin uudet peilittömät kamerat, virallisesti Nikon V1 ja J1, kokeilussa. Kunhan pääsen toimistolle, niin kerron tarkemmin ensivaikutelmia näillä uutuuksilla kuvaamisesta ja tietenkin kuvan laadusta.

Varsinkin kuvan tekninen laatu kiinnostaa monia, koska Nikon käyttää verraten pientä kennoa peilittömissään. Polttovälikerroin on 2,7 verrattuna täyden kinokoon kennoon.

Nikonin peilitön kokeilussa

Salamatyöpaja ensi kuussa, osallistu!

Tämäkin kuva on valaistu pikkusalamoilla.

Pikkusalamat ovat pop ja niiden käyttöön on netti ohjeita väärällään, mutta aloittelijalla saattaa siitä huolimatta olla vaikeuksia hallita salamavalaisua, eikä valo aina tahdo taipua hallitusti kokeneemmankaan käskystä.

Ensi kuun lopulla on mahdollisuus oppia pikkusalamoiden käytön perusteet osallistumalla Sulantoblogin ensimmäiseen valokuvaustyöpajaan. Järjestän yhdessä valokuvaaja Jyrki Vesan kanssa työpajan salamakuvauksen aloittelijoille.

Olemme, Jyrki ja minä, käyttäneet työssämme pikkusalamoita vuosikausia ja rakentaneet tuhansia valaisuja mitä erikoisemmissa ympäristöissä. Meillä on yhteensä yli 50-vuoden kokemus pikkusalamoiden käytöstä.

MITÄ?

Työpajassa opettelemme pikkusalamoiden nappulatekniikan, opettelemme tasapainottamaan vallitsevan valon ja salaman. Valaisemme yhdellä ja kahdella salamalla studiossa, miljöössä ja ulkona.

Osallistujalla pitää olla oma järjestelmäkamera ja mielellään yksi salamalaite. Meillä on muut tarvittavat pelit ja vehkeet. Oma kannettava tietokone helpottaa, mutta ei ole välttämätön.

MISSÄ?

Studio Close-Up, Tallikatu. Helsingissä Pasilan rautatieaseman ratapihalla.

MILLOIN?

29. lokakuuta 2011 alkaen kello 9.00.

MITÄ MAKSAA?

Työpajan hinta on 95 euroa, joka sisältää kevyen lounaan kahveineen ja pullineen.

ILMOITTAUDU HETI

Ilmoittaudu sähköpostilla osoitteeseen blogi ät sulanto.fi ja laita aiheeksi "työpaja".

PÄIVITYS 26.9.2011: Kaksi paikkaa jäljellä.

PÄIVITYS 27.9.2011: Työpaja on täynnä. Jonotuslistalle voi ilmoittatua ja jos peruutuksia tulee, niin mukaan pääsee.

Pentax 645 ja Nikon D7000 ISO 1600

Pentax 645 on yksi parhaita, ellei paras, keskikoon kamera korkeilla herkkyyksillä. Pentaxin kuva on erittäin käyttökelpoinen ISO 1600 herkkyydelläkin.

Tein pienen kokeen, jossa kuvasin Pentax 645 ja Nikon D7000 kameroilla saman kohteen herkkyydellä ISO 1600. Kuvauksen jälkeen avasin kuvan Lightroomissa, säädin kuvien sävyt mahdollisimman samanlaisiksi, suurensin Nikonin kuvan samankokoiseksi kuin Pentaxin kuva ( lyhyt sivu 5440 pix ) ja talletin jpg-tiedostoksi.

Pentax 645 ISO 1600

Nikon D7000 ISO 1600

Pentaxissa oli 55 mm f/2.8 objektiivi ja Nikonissa 18 - 55 mm f/3.5 - 5.6 halpiskittizoomi. Valotus oli aukolla f/8 molemmilla kameroilla. Pentaxin kuva on n. puoli aukkoa tummempi kuin Nikonin suoraan kamerasta.

Kun molempia kuvia katsotaan 100% näytöllä, niin kohinaa on saman verran molemmissa, mutta kun Nikonin kuva suurennetaan Pentaxin kuvan kokoiseksi, niin kohinakin suurenee siinä samalla.

Siksi päätin tehdä Nikonin kuvaan hieman kohinanpoistoa ja terävöitystä Lightroomissa. Epäreilua, kuulen jonkun sanovan. Ehkä, mutta halusin nähdä pääseekö n. 1/10 Pentaxin hintaisella pikkukennoisella Nikonilla edes lähelle keskikoon laatua.

Mielestäni Nikonin hinta - laatusuhde näyttää enemmän kuin hyvältä Pentaxin rinnalla jopa ruudulta katsottuna, mutta kun tulostin molemmat kuvat A3+ kokoon, niin en näe mitään eroa. En edes vierekkäin katsottuna.

Tottakai Pentaxin kuva alkaa näyttämään paremmalta, kun tulosteen kokoa kasvatetaan tarpeeksi, mutta A3+ taitaa suurin koko, johon kotitulostaja yleensä tulostaa. Iso tiedosto antaa myös rajausvaraa pientä enemmän.

Tämä on taas vain yksi kuva, eikä tästä voi vetää kuin suuntaa antavia johtopäätöksiä eri kuvauskohteisiin ja -tilanteisiin. Sanoisin tämän perusteella kuitenkin, että jos tulostuskoko pysyttelee A3+ koon pienemmällä puolella, niin ei ole mitään tarvetta keskikoon kameralle kuvan terävyyden puolesta. Jos kuvat eivät ole teknisessä mielessä tarpeeksi hyviä, niin vika on kuvaajassa.

Yön kuva, Pentax 645 kokeilussa

Pantax 645 + 55 mm f/2.8
@f/5.6, 15 s. ja ISO 100.

Tämä kuva aukeaa täydessä koossa klikkaamalla. Kuvasin raakana, avasin kuvan Lightroomissa oletusasetuksilla ja tallensin jpg-tiedostoksi. Kameran valkotasapaino oli automaatilla ja valotus seuraava: f/5.6, 15 s. ja ISO 100. Kunnollista vertailua varten pitäisi olla tietenkin toinen kuva toisella kameralla samasta paikasta, mutta nyt sitä ei ole. Toivottavasti ehdin sellaisenkin vielä tehdä.

Pentax 645 on ehdottomasti käyttäjäystävällisin keskikoon digikamera, jolla olen kuvannut. Sillä kuvaaminen on samanlaista kuin millä tahansa Pentaxilla, joka taas on lähes sama kuin millä tahansa digijärkkärillä kuvaaminen. Valikot ja säädöt on helppo omaksua nopeasti vaikka ilman käyttöohjetta, mitä ei voi sanoa kaikista muista keskikoon kameroista.

Tässä tämän päivän pikakommentit, mutta tämä aihe ei ole läheskään käsitelty vielä.

Päivän kuva, Pentax 645 kokeilussa

Pentax 645 + 55 mm f/2.8 AL IF SDM
@ f/5, 1/100 s. ja ISO 200.

Pitkään piti odotella, mutta nyt se on totta. Pentax 645 kokeilussa, nimittäin. Pentax on ollut aina hyvin mukana keskikoon kameroissa, joten 645 digitaalisena on luonteva tuote. Pentax 645 poikkeaa perinteisistä keskikoon digikameroista, koska Pentaxin digiosa ei ole irroitettava, kuten esim. Hasselbladissa tai PhaseOnessa. Pentaxin hinta on omassa sarjassaan kohtuullinen, sillä runko ja kittilasi maksavat yhdessä n. 11000 euroa.

Pentax 645 ja kittilasi 55 mm f/2.8.

Sony A77, kootut tunnelmat

Sony A77 + 70 - 400 mm f/4 - 5.6 SSM
@ 400 mm, f/8, 1/200 s. ja ISO 100.

Sonyn tuotetiedoissa on isoja numeroarvoja, jotka pistävät silmään ja tekevät kamerasta houkuttelevan. Pikseleitä on pikkukennoiselle ennätysmäiset 24 miljoonaa ja suurin kuvausnopeus 12 kuvaa sekunnissa jatkuvalla tarkennuksella.

Pikseleitä on taatusti riittämiin ja liikaakin, mutta tämä seikka saa varmasti ostajia liikkeelle. Kuvan tekninen laatu on minullekin vielä hieman arvoitus, koska kokeilemani kamera ei ollut tuotantomalli, vaikkakin hyvin lähellä sellaista. Sonyn raakakuvia en saa toistaiseksi auki millään, joten senkin puolesta arviointi pitää jättää tuonnemmaksi. Vaikuttaa kuitenkin siltä, hyvällä optiikalla varustettuna A77 antaa tekniset valmiudet korkeatasoiseen kuvatuotantoon. Tähän kameraan ei kannata kiinnittää muuta kuin parasta lasia. Halvin peruskittizoomi ei kelpaa.

Nopeimmalla sarjatulella kamera käyttää aina objektiivin suurinta aukkoa ja suljinaika määräytyy sen mukaan. Mietin hetken miksi näin on, mutta en keksinyt muuta syytä kuin himmentimen lamellit. Saattaa olla, että himmennin ei pysy mukana 12 kuvan sekuntivauhdissa. Tämä on ihan oma päätelmäni, eikä siis välttämättä oikea.

Sony A77 + 70 - 400 mm f/4 - 5.6 SSM
@ 280 mm, f/11, 1/50 s. ja ISO 100.

Tarkennus pysyy mukana melko hyvin täydessä vauhdissa. Kuvasin kameraa kohti tulevia autoja ja ainakin tässä kokeessa tuokset olivat hyvät. Kuvien joukossa oli satunnaisia hieman väärään kohtaan tarkennettuja, mutta kaikkiaan homma toimi hyvin.

Kahdeksan kuvan sekuntinopeudella Sonyssa toimivat kaikki säädöt ja esim. himmentäminen on mahdollista.

Kuvauskokemus Sonylla on pääasiassa positiivinen. Kamera on erittäin reagointikykyinen ja laukaisuviive on niin lyhyt, että sen tuntee. Sony A77 on ehkä kokonaisuutena paras Sonyn järkkäri tähän mennessä. Käyttömukavuus on hyvä ja ergonomia parempi kuin Sonyn aikaisemmissa malleissa. Pikkunäyttö kameran yläpinnalla lisää käytettävyyttä verrattuna pelkkään takanäyttöön.

Sähköinen etsin on lajissaan parasta, kirkkaassa valossa sähköisyyden unohtaa saman tien. Hyvä optinen etsin on mielestäni parempi, mutta sähköisessä on omat hyvät puolensa.

Sonyssa on mukavia ominaisuuksia, kuten sisäänrakennetu GPS, jonka sekä Canon että Nikon ovat päättäneet toistaiseksi jättää pois. Akkukahva nielee kaksi akkua, joista heikompi käytetään ensin ja sitten vasta toinen. Näin akut voi vaihtaa täyteen yksi kerrallaan.

Sonylla on aikomukset olla vahva valokuvapuolella ja A77 on siitä osoitus. Kamera on selvä parannus varsinkin Sonyn aikaisempiin pikkukennoisiin verrattuna ja tulee olemaan ihan oikea kilpailija Canonin ja Nikonin puoliammattilaismalleille, joille saattaa tulla jopa hintapaineita.

Kun tästä kamerasta tulee myyntimalli, niin palaan aiheeseen tarkemmin.

Sony 77, ensivaikutelmia

Sony A77 + 16 - 55 f/2.8
@ 20 mm, f/2.8, 1/30 s. ja ISO 100.

Sony A77 tuntuu kuumentavan tunteita ja nostattavan kameran, jopa kameramerkin, vaihtohaluja. No, kerrataan nyt taas perusteet.

Kameran vaihtaminen ei tee kenestäkään entistä parempaa kuvaajaa, eivätkä kuvat parane kameraa vaihtamalla. Megapikseleiden määrä on aivan yliarvostettu numeroarvo. Kameramerkin vaihto kannattaa harkita tooodella huolella, sillä se on raskas tai erittäin raskas operaatio, riippuen siitä kuinka paljon merkkisidonnaista roinaa on laukkuun kertynyt.

Ja sitten asiaan. Tässä lyhyesti ensihuomioita Sony A77 kameralla kuvaamisesta. Kokeiltavanani oleva kamera ei ole tuotantomalli, joten olen luvannut olla kommentoimatta kuvan teknistä laatua perin juurin kriittisesti, koska tuotantomalli saattaa poiketa hallussani olevasta.

Aikaisempien kokemusteni mukaan, ja myös maahantuojan mukaan, firmisversio 1.00 on hyvin lähellä tuotantolaitetta, mutta lupaus mikä lupaus. Pitämällä lupaukseni minulla on jatkossakin mahdollisuus saada esituotantolaitteita kokeiluun. Tämän kokeilun tarkoitus onkin selvittää millainen Sony A77 on käytössä. Kun varsinainen myyntimalli tulee saataville, niin katsotaan kuvan laatua sitten.

Sähköinen etsin on hyvä, mutta hieman liian kontrastikas makuuni. Tummat alueet ovat hieman liian tummia. Etsinkuva kohisee hämärässä, mutta on mielestäni aivan käyttökelpoinen esim. himmeässä huonevalaistuksessa ( ISO 800, 1/10 s., f/2.8 ). Kirkkaassa valossa etsinkuva on erinomainen.

Sähköinen etsin näyttää valotuksen ja värilämpötilan toisin kuin optinen etsin. Okulaari on hieman ahdas silmälaseilla. Etsimessä on suorastaan mainio virtuaalihorisontti, joka näyttää pituus ja poikittaiskallistuman.

Nopea sarjakuvaus on NOPEA. Yhtä kuvaa on miltei mahdoton ottaa. Liikettä seuraavaa tarkennusta en vielä luotettavasti ole kokeillut.

Tarkennus paikallaan olevaan kohteeseen tuntuu luotettavalta. Tarkennuspisteitä saisi olla laajemmalla alueella ja lähempänä kuvan reunoja.

Sony A77 tuntuu erittäin mukavalta kädessä. Säätimet osuvat sormille hyvin.

Akkukahvan ja 16 - 50 mm f/2.8 objektiivn kanssa siedettävän painoinen kokoonsa nähden.

Pääosin positiivista tähän mennessä, mutta kerron lisää, kun kuvaan lisää.

Sony tulee vauhdilla

Minulla on kokeilussa Sony A77, uusi 24 Mp APS-C kennolla varustettu järjestelmäkamera. Kokeilukamera ei ole varsinainen tuotantomalli, mutta hyvin lähellä sitä. Kameran firmisversio on 1.00.

Sony A77 varustettuna akkukahvalla.

Sony A77 on kiinteäpeilinen, jonka ansiosta kuvausnopeus on 12 kuvaa sekunnissa niin, että tarkennuskin pysyy mukana. Ainakin niin väitetään, mutta otan selvää pitääkö se paikkansa. Megapikselikisa ei ole läheskään ohi, sillä Sonyssa on saman verran pikseleitä kuin Nikon D3x ja Sony A900 kameroissa, joissa on täyden koon 24 Mp kenno.

Uusi kittizoomi 16 - 50 mm f/2.8 on myös kiinnostava.

Laite tuntuu muutenkin aika makealta. Sähköinen etsinkuva on entistäkin tarkempi ja mikä parasta, nyt tuntuu, että Sony on viimein saanut ergonomian kohdalleen. Käyttösäätimet sun muut tuntuvat olevan oikeilla paikoilla, ainakin näin ensituntuman perusteella. Kamera näyttää yläpuolelta hieman Canonilta, mutta siihen yhdennäköisyys loppuukin.

Rungossa on kiinni uusi 16 - 50 mm f/2.8 kittizoomi, joka saattaa olla tarpeen, sillä uusi kenno kyykyttää taatusti keskinkertaista optiikkaa.

Lähdenkin tästä kuvaamaan uudella Sonyllani.

AF-S Micro Nikkor 40 mm f/2.8 G DX

f/2.8, 1/320 s. ja ISO 100.

Nikonin erinomainen lähikuvausobjektiivien valikoima täydentyi loppukesästä pikkukennoisille suunnitellulla edullisella Micro Nikkorilla, jonka polttoväli on 40 mm. Valovoima uutuudessa on kiinteäpolttoväliselle maltillinen f/2.8, mutta kuitenkin selvästi esim. peruskittizoomia parempi.

Polttoväli on hieman omituinen. Ei oikein normaaliobjektiivi, mutta teleksi lyhyt. Pienen totuttelun jälkeen kuvakulma on kuitenkin aivan hyvä, ja pariksi sopisi hienosti vaikka kiinteä n. 16 - 20 mm laajakulma. Jos Nikon sellaista valmistaisi, siis. Ehkä jonain päivänä.

f/13, 1/640 s. ja ISO 640.

Rakenne on muovinen, mutta hyvää keskitasoa. Nikonin tyyliin vastavalosuoja kuuluu hintaan, joka on ainoastaan hyvä asia. Objektiivin kyljessä on katkaisin, jolla automaattitarkennuksen voi rajoittaa 20 cm pidemmille matkoille. Makro-objektiivin tarkennusliike on pitkä ja siksi on kätevää rajoittaa tarkennus normaalikuvauksessa.

f/5, 1/30 s. ja ISO 500.

Optisesti uutuus on erinomainen. Vääristymät ovat olemattomat, eikä muitakaan optisia virheitä ole juuri näkyvissä. Kromaattista aberraatiota voi nähdä kuvan reunoilla, mutta erittäin vähän. Kontrasti ja terävyys ovat ensiluokkaiset koko aukkoalueella. Kuvasin kaikki koekuvat Nikon D7000 rungolla, enkä havainnut käytännössä näkyvää eroa eri kuvausaukoilla. Aivan tappiin asti himmennettynä valon taipuminen alkaa näkyä, mutta kokonaisuus on optisessa mielessä hyvä.

f/8, 1/400 s. ja ISO 100.

Objektiivin valovoima muuttuu tarkennusetäisyyden mukaan, mutta tämä on fysikaalinen ilmiö, joka koskee kaikkia makro-objektiiveja. Lähimmällä tarkennusetäisyydellä suurin kuvausaukko on f/4.2. Valovoima pysyy f/2.8:ssa normaaleilla kuvausetäisyyksillä.

f/2.8, 1/2500 s. ja ISO 100.

Automaattitarkennus on lähes äänetön, mutta ei erityisen nopea. Tarkennusvauhti riittää tosin kuvaustilanteissa ihan hyvin, mutta nopeampiakin on. Automaattitarkennuksen merkitys lähikuvauksessa ei  ole niin suuri kuin muussa kuvauksessa, koska lähikuvaus tehdään yleensä kaikessa rauhassa ja tarkenteluun on aikaa vaikka käsin. Objektiivissa on tarkennusmoottori ja se siis toimii kaikkien Nikonin runkojen kanssa.

f/4.2, 1/30 s. ja ISO 720.

Käytännön lähikuvauksessa 40 mm polttoväli on hieman hankala, koska suurimmalla kuvaussuhteella kohde on vain muutaman sentin päässä etulinssistä. Arat kohteet, kuten hyönteiset lähtevät karkuun helposti, kun kuvaaja tunkee liian lähelle, ja kohteen valaisu saattaa olla hankalaa.

f/5, 1/30 s. ja ISO 180.

AF-S Micro Nikkor 40 mm f/2.8 G DX on hyvä vaihtoehto normaaliobjektiiville, jos lähikuvaus kiinnostaa. Valovoima on kohtalaisen hyvä ja optinen suorituskyky muuten loistava. Hintaa kakkulalla on n. 280 euroa, joka on kohtuullista ominaisuuksiin nähden.

f/11, 1/30 s. ja ISO 320.

Päivän kuva

Olin matkoilla muutaman päivän, ja samalla järkevien yhteyksien ulottumattomissa. Tässä yksi kuva Reinin varrelta viime lauantaina.

Yhä enemmän alan olla sitä mieltä, että puhelimella voi kuvata matkamuistokuvat ja vastaavat oikein hienosti. Peruspokkari on ainakin minulle täysin tarpeeton ja samalla yksi laite vähemmän kuljetettavaksi mukana. Puhelin liittää kuvaan GPS-koordinaatitkin, joka on mukava lisä.

Ylläolevasta kuvasta koordinaatit tosin puuttuvat, koska CameraBag ohjelma iPhonelle ei osaa koordinaatteja säilyttää, jos ohjelmaa käytetään kuvanottohetkellä. Järkevämpää, mutta ei niin hauskaa, on käyttää ohjelmaa jälkikäsittelyyn, jolloin alkuperäiseen kuvaan tallentuneet koordinaatit kertovat kuvanottopaikan.

Mukana reissussa oli myös Nikonin uusi edullinen makro-objektiivi AF-S Micro Nikkor 40 mm f/2.8, josta teen arvioini tuota pikaa. Palataan asiaan piakkoin.