Päivän kuva, Sony Nex7

Kuten blogini lukijat tietävät, niin pidän valokuvaustyöpajan ensi viikonloppuna. Työpajan valmistelu ottaa aikaa ja siksi bloggaaminen on ollut vähäistä parin viime päivän ajan.

Sony Nex7 + E 18 - 55 mm f/3.5 - 5.6 OSS
@ f/8, 1/15 s. ja ISO 100.

Olen joskus luvannut kuvata naapurissani asuvan nuoren miehen autosta vauhdikkaan kuvan ja tänään iltapäivällä lunastin lupaukseni. Sonyn kääntyvä näyttö on tämän tapaisessa kuvaamisessa ihan ehdoton. Kuva on pientä säätämistä lukuunottamatta kameran tekemä jpg. Tummensin hieman nurkkia ja rajasin pikkuisen ylimääräistä pois.

Kerron Sonyn käyttökokemuksista lisää ensi viikolla.

Sony Nex7 kokeilussa

Vihdoin Suomeenkin asti on saatu ainakin yksi Nex7, joka on nyt minulla. En ehtinyt vielä tänään kuvata kunnolla mitään, mutta ehkä jo huomenna. Peli vaikuttaa ensikättelyssä ennakkotietojen veroiselta, siis hyvältä. Tukeva rakenne, napakka toiminta, hyvä etsin, hyvin kustomoitava käyttöliittymä jne. Palataan siis tähän, kun saan käytettyä vehjettä hieman.

Nikon P7100

Nikon toi noin vuosi sitten markkinoille raskaan sarjan pokkarin, P7000, joka oli ensimmäinen kerta kun Nikonin pokkari oikeasti haastoi Canonin G sarjan. Nikon P7000 oli hyvä kamera, mutta siinä oli huonotkin puolensa. Se oli hieman laiskan tuntuinen, kamera reagoi joidenkin nappien paineluun pienellä viiveellä. Siinä ei ollut kääntyvää näyttöä jne.

Nikon P7100@
16,3 mm, f/6.3, 1/4 s. ja ISO 100.

Nikon P7000:n seuraaja P7100 korjaa suurimman osan edeltäjänsä huonoista puolista. Enää ei laiskuutta esiinny ja säätöjen tekeminen kameraan käy napakasti. Säätimet ovat mekaaniselta toteutukseltaan todella hyvät. Etusormen ja peukalon säätörullat toimivat aivan kuin järkkärissä, mutta myös monen kameran heikko kohta, takaseinän monitoimisäädin, on erinomainen. Sen tuntuma on hyvä ja toiminta täsmällistä. Fujin insinöörit voisivat vilkaista vaikkapa Nikonia.

Kääntyvä näyttö on toimiva, mutta pakko sanoa, että Canonin joka suuntaan kääntyvä on käytössä parempi. Nikonin näyttö kääntyy vain ylös ja alas, eikä sitä saa piiloon.

Nikon P7100@
25,4 mm, f/4.5, 1/1250 s. ja ISO 100.

Optinen etsin on hyödytön ja se pitäisi korvata hyvällä sähköisellä.

Optiikka on monipuolinen ja se mikä hävitään valovoimassa tulee takaisin polttovälissä. Nikonin objektiivi kattaa täyden koon mittakaavassa polttovälit 28 - 200 mm valovoiman vaihdellessa välillä f/2.8 - 5.6. Lasi on hyvälaatuinen ja terävää jälkeä tulee kaikilla polttoväleillä. Jos aivan tarkkaan katsoo, niin terävyys heikkenee hieman keskialueelta sekä laajaan että teleen päin, mutta ei merkittävästi.

Nikon P7100@
6 mm, f/2.8, 1/40 s. ja ISO 1600.
Tämä aukeaa täysikokoisena.

Kuvan laatu on pokkareiden parhaimmistoa ja riittää hyvin vaativaankin käyttöön. Herkkyyttä voi tarpeen vaatiessa nostaa vaikka ISO 1600 asti, joka ainakin minulle kelpaa. Tulostin joitakin kuvia A3+ kokoon hyvällä menestyksellä. Suurempikin koko, vaikka A2, toimisi varmaan aivan hyvin, mutta minulla ei ollut sopivaa paperia käsillä.

Nikon P7100@
16,3 mm, f/4, 1/640 s. ja ISO 100.

Yksi huono, edeltäjästä periytyvä, ominaisuus on jäljellä. Mainitsin jo aiemmin, että raakuvien kirjoitus kestää luvattoman pitkään. Monessa tilanteessa hitaus ei oikeastaan haittaa, mutta toisinaan se taas haittaa pahastikin. Tämän haitan vakavuus riippuu kuvaustyylistä ja -tilanteista, mutta kyllä se joka tapauksessa miinus on.

Nikon P7100@
6 mm, f/2.8, 2 s. ja ISO 100.

P7100 on mukava matkakamera, jossa on suhteellisen pienessä koossa kaikki tarpeellinen. Omasta näkövinkkelistäni katsottuna erot Canonin G12:n ja Nikon P7100:n välillä ovat makuasioita. Canon ei hidastele raakakuvien kanssa Nikonin lailla, mutta Nikonissa on esim. monipuolisempi objektiivi.

Nikon P7100 on mielestäni selvästi parempi kamera kuin edeltäjänsä, vaikka se ei ehkä paperilla näytä kovin erilaiselta. Suositeltava sillä varauksella, että raakakuvaaminen on hidasta.

Fuji X100 uudelleen

Kokeilin viime keväänä Fuji X100 kameraa, mutta nyt päätin ottaa kameran uudelleen kokeiluun. Onhan siihen tullut firmispäivitys ja nyt raakakuvatkin aukevat molemmilla käyttämilläni ohjelmilla: CaptureOne ja Lightroom.

f/2.8, 1/140 s. ja ISO 3200.

Firmispäivitys oli Fujin melko nopeaa reagointia käyttäjien palautteeseen, joka on hienoa ja osoittaa valmistajan halua tehdä hyviä laitteita. Minun on kaikesta huolimatta sanottava, että Fuji ei ole oikeastaan muuttunut miksikään, ei ainakaan minun kannaltani. Se mitä kirjoitin keväällä pitää edelleen paikkansa.

Fuji on upea kamera, mutta siinä käyttämisen kannalta joitakin todella ärsyttäviä seikkoja. Vai pitäisikö sanoa, että Fujissa on luonnetta? Se on kuin klassikoauto. Ei niin helppo kuin uudet miltei itsestään ajavat, mutta niin nautittava ja osaamisen tyydytystä kuskille antava.

Tarkennuspisteen valinta on hankalaa ja siihen tarvitaan kaksi kättä. Piste pitäisi voida valita yhdellä sormella ja vieläpä niin, että silmä voi olla etsimellä samalla.

Monivalitsinpyörä takaseinässä on huonosti suunniteltu. Se on liian epämääräinen ja yliherkkä.

Tätä kuvaa varten jouduin laittamaan -2 aukkoa valotuksenkorjausta. Kuvassa on tummia alueita ja kontrastia,
mutta ei mitään sellaista, jonka pitäisi olla hankalaa modernin kameran valotusjärjestelmälle.
f/5.6, 1/680 s. ja ISO 200.

Kameran valotusmittari ei ole kovin luotettava. Välillä tulee ylivalotusta ja välillä hieman alikin.

Nuo asiat korostuvat ja ärsyttävät sitäkin enemmän, koska Fuji X100 on muuten niin todella hieno laite. Kuvatessa miettii, että voi hitto, kun olisivat tämänkin osanneet, niin tämähän olisi täydellinen.

f/5.6, 1/2000 ja ISO 2000.

Fujilla on kaikesta huolimatta hauska kuvata, eikä sille ole varsinaista kilpailijaa. Saman tapaisia kameroita on, mutta ei aivan vastaavaa. Pidän erityisesti Fujin ulkonäöstä, vaikka eihän sillä kauheasti tekemistä ole kuvaamisen ja sen lopputuloksen kanssa.

Fuji X100 on köyhän miehen Leica. Kuvan laatu on parhaasta päästä kuten myös optiikka. Joskus sanotaan, että tietyllä objektiivilla kuvatuissa kuvissa on sitä jotain. Mielestäni Fujin kuvissa on sitä jotain, jota on vaikea täsmentää, mutta kuvat vain näyttävät hyviltä. Tai niillä on ainakin hyvät edellytykset näyttää hyviltä, kuvaajasta riippuen.

Lopuksi vielä matkailuvinkki. Tuossa valotuksenkorjailua vaatineessa kuvassa, ja myös yllä, on erinomainen panimoravintola Bryggeri Skovlyst, joka on vierailemisen arvoinen paikka oluen ystävälle. Tarjolla on ihan muuta kuin bulkkicarlsbergia tai - tuborgia.

Sijainti on hieman sivussa, jos majoitus on Kööpenhaminassa, mutta autolla pääsee. Vieläkin parempi idea on vuokrata pyörä Kööpenhaminasta ja pyöräillä ravintolaan. Matkaa Kööpenhaminan keskustasta tulee n. 20 km, joka ei ole paha matka fillaroida. Laiska voi ajaa junalla Værløseen ja pyöräillä loput. Tanskassa on erittäin mukava pyöräillä, eikä liian jyrkkiä ylämäkiä ole. Vastatuulta sen sijaan voi joskus hieman olla.

Nyt on canonisteilla juhlat

Ymmärtääkseni Canonilla kuvaavat ovat odottaneet uutta ammattilaismallia vähintään yhtä innokkaasti kuin Nikonillakin kuvaavat. No, nyt on odotus palkittu, ja uusi hieno kamera on esittelyssä DPreviewissa.

Yhtä asiaa ihmettelen kuitenkin. Kuka hiton älypää noita mallinimiä keksii kameroille, kuten Canon 1DX. Eikö kukaan Canonilla keksinyt mitään muuta nimeä uudelle kameralle kuin Nikonin jo kerran käyttämän mallinimen? Ihan oikeasti siis. Ok, onhan siinä merkit hieman eri järjestyksessä, mutta kuitenkin.

Kameroiden nimeämisen kyvyttömyys ei ole Canonin yksinoikeus. Kirjain X tuntuu olevan monenkin valmistajan suosiossa, ja varsinkin Canonin ja Nikonin mallimerkinnät ovat olleet hyvin samanlaisia ennenkin.

Huonosta mallimerkinnästä huolimatta Canon 1DX on varmasti erinomainen kamera. Eihän nimi kameraa pahenna.

Monitoimityökalu

Nikon P7100 @ 7,4 mm, f/3.2, 2 s. ja ISO 100.

Nikon P7100 ja muutkin vastaavat kamerat ovat todellisia valokuvauksen monitoimityökaluja. Ne eivät ole parhaita missään, mutta riittävän hyviä usein. Ne ovat helppoja ottaa mukaan ja siksi tulee kuvattua. Oikein käytettynä näillä kameroilla saa hienoa jälkeä, joka riittää melko isoihin ( ainakin A3+ ) tulosteisiin.

Nikon P7100 @ 6 mm, f/2.8, 1/30 s. ja ISO 110.

Mahtava valokuvanäyttely

Kävin eilen katsomassa Gregory Crewdsonin valokuvanäyttelyn Kööpenhaminan Kuninkaallisessa kirjastossa, joka tunnetaan myös nimellä Black Diamond.

Kuvat ovat isoja ja siksi kaikki yksityiskohdat ovat tarkasteltavissa.

Olen nähnyt Crewdsonin kuvia kirjoissa, mutta isoina pari metriä leveinä vedoksina kuvat nousevat aivan uusiin ulottuvuuksiin. Crewdson kuvaa elokuvamaisia näkymiä ja asetelmia, jotka tuotetaan samalla tavalla kuin elokuvat. Isot lavasteet, isot valot, iso kuvaustiimi ja ennen kaikkea täydellinen pienimpienkin yksityiskohtien hallinta. Tekninen toteutus hipoo sellaista täydellisyyttä, joka pitää kokea, ja isolla kameralla kuvatuissa näkymissä on lähes loputtomasti tarkasteltavaa.

Näyttelyssä on laatua eikä määrää. Kuvia ei ole kymmeniä, mutta katsottavaa riittää silti.

Katsoja haluaa mennä lähelle nähdäkseen vasemmassa alakulmassa seisovan ihmisen ilmeen ja sitten kauemmaksi nähdäkseen kokonaisuuden ja sitten taas lähelle nähdäkseen mitä tuolla kolmannen kerroksen ikkunassa taas onkaan ja sitten taas kauemmaksi jne.

Jokaisessa kuvassa on tarina, joka pitää katsojan kuvan edessä vaikka tunnin pohtimassa mitä tapahtui ennen kuvan ottamista ja mitä tapahtuu sen jälkeen.

Tämä näyttely on aivan ehdoton ja pakollinen nähtävyys ja sitä varten kannattaa vaikka suunnitella pieni viikonlopun matka Kööpenhaminaan, joka on muutenkin mukava kaupunki. Crewdsonin kuvat ovat esillä Kuninkaallisessa kirjastossa 28. tammikuuta 2012 asti, joten kiire ei ole. Suosittelen!

Fuji X100 Kööpenhaminan yössä

Tässä muutama kuva eiliseltä. Kerron kameran toiminnasta lisää ja enemmän myöhemmin. Sanottakoon kuitenkin, että Fuji on ristiriitainen kamera. Älyttömän hieno kuvanlaatu, pieni koko, erinomainen optiikka, mutta sitten pari todella ärsyttävää asiaa.

Fuji X100, f/2, 1/90 s. ja ISO 6400.

Fuji X100, f/2.8, 1/20 s. ja ISO 3200.

Fuji X100, f/2, 1/60 s. ja ISO 3200.

Fuji X100, f/2, 1/40 s. ja ISO 3200.

Fuji X100, f/2, 1/60 s. ja ISO 3200.

Terveisiä Kööpenhaminasta

Eilen oli vuorossa Nikon P7100, mutta tänään kuvaan Fuji X100:lla. Täällä on tänään Helsingin taiteiden yötä vastaava tapahtuma ja siellä tarvitaan valovoimaa ja herkkyyttä, jos aikoo valokuvata. 

Alla muutama kuva, jotka kuvasin eilen Nikonilla, joka on monessa suhteessa mitä parhain kamera. Sen käsittely on nopeaa ja sujuvaa, sillä säätörullat ovat todella hyvin oikeilla paikoilla ja kamera reagoi nopeasti säätöihin. Objektiivi on hyvälaatuinen ja tasapainossa kennon kanssa. Kuvanvakaaja toimii loistavasti. Kuvanlaatu on parhaasta päästä sarjassaan. Mitä muuta voi toivoa?

No, oikeastaan yhtä asiaa. Raakakuvien kirjoitusnopeus on käsittämättömän hidas, varsinkin kun ajatellaan, että tämän kameran kohderyhmää. Olisi kiva, kun voisi toisinaan ottaa vaikka pari kuvaa ihan peräkkäin, mutta Nikonilla kuvusnopeus on noin kuva / 3 sekuntia. Se on liian hidasta.

Hitaus koskee ainoastaan raakakuvia eikä jpg-kuvaajalla ole mitään ongelmia hitauden kanssa.

Nikon P7100 @
10,7 mm , f/3.5, 1/640 s. ja ISO 100. 

Nikon P7100 @
6 mm , f/6.3, 1/800 s. ja ISO 100. 

Nikon P7100 @
42.6 mm , f/5.6, 1/400 s. ja ISO 100. 

Nikon P7100 @
28,9 mm , f/5, 1/15 s. ja ISO 800. 

Nikon P7100 @
11,8 mm , f/3.5, 1/30 s. ja ISO 100. 

Päivän kasvikset

Kotiini oli ilmestynyt kasa valkosipuleita, keittoa varten, mutta niistähän piti ottaa kuva ennen keittoon menoa. Tämä on ihan ikkunanvalossa kuvattu ilman mitään muita valaisuun liittyviä apuvälineitä. Kamera oli Nikon D7000 varustettuna 18 - 55 mm peruskittizoomilla. Valotin aukolla f/11, ajalla 1s. ja herkkyydellä ISO 100. Kamera oli tietenkin jalustalla.

Minulla on kokeilussa Nikonin uusittu huippupokkari P7100 ja uusintakierroksella Fuji X100 viimeisimmällä firmiksellä terästettynä. Kuvia ja kommentteja molemmista kameroista tulee seuraavina päivinä.

Leica DG Summilux 25 mm f/1.4 asph

Panasonic GF1 + Leica Summilux 25 mm f/1.4
@ f/2.8, 1/80 s. ja ISO 100.

Summilux tarkoittaa Leican kielellä valovoimaisia objektiiveja, joihin kuuluu tuoreehko uutuus Mikro 4/3 järjestelmään. Polttoväli on 25 mm, eli normaaliobjektiivista puhutaan, ja valovoima on muikeat f/1.4, eli ei paljon paremmasta väliä.

Leica 25 mm f/1.4 ei ole erityisen pienikokoinen.
Leicamainen vastavalosuoja lisää pituutta n. 4 cm.

Mekaaninen rakenne on erinomainen. Lasi ei helise eikä natise, vaikka rakenteessa on muovia, joka alkaa olla yleistä paremmissakin laitteissa. Hyvälaatuinen bajonetilla kiinnittyvä vastavalosuoja kuuluu varustukseen. Summilux ottaa 46 mm kierteellä varustettuja suodattimia.

Panasonic GF1 + Leica Summilux 25 mm f/1.4
@ f/5, 1/80 s. ja ISO 320.

Tarkennusrengas kiertyy miellyttävästi, joskin aavistuksen verran liian herkästi. Käsitarkennuksen merkitys on, ainakin minulle, nykyään melko vähäinen, varsinkin Mikro 4/3 järjestelmän kameralla valokuvatessa. Videokuvauksessa käsitarkennuksella sen sijaan on käyttöä.

Panasonic GF1 + Leica Summilux 25 mm f/1.4
@ f/1.4, 1/30 s. ja ISO 100.

Optinen laatu on huippuluokkaa, kuten odottaa sopii, kyllä Leican nimi jotain velvoittaa. Piirto ja kontrasti ovat hyvät heti täydellä aukolla ja paranevat erinomaisiksi pienen himmentämisen myötä. Paras jälki syntyy jossain f/2 - f/4 tienoilla.

Täydellä aukolla Leica on mitä parhain henkilökuviin ja muihinkin lyhyttä syväterävyyttä kaipaaviin aiheisiin. Epäterävät alueet toistuvat kauniisti.

Panasonic GF1 + Leica Summilux 25 mm f/1.4
@ f/2.8, 1/125 s. ja ISO 100.

Lyhyt syväterävyys, etenkin lähietäisyydeltä kuvatessa, saattaa aiheuttaa haasteita. Minulle sattui useammankin kerran tarkennusvirhe, eikä terävä kohta ollut kuvassa aivan siinä kuin piti. Kannattaa valita pistetarkennus, niin osumatarkkuus paranee. Vika ei ole objektiivissa vaan käyttäjässä, jolta vaaditaan huolellisuutta. Tarkennusnopeus riittää oikein hyvin ja on siis nopea.

Vasemmalla 20 mm f/1.7 ja oikealla 25 mm f/1.4.

Leica Summilux 25 mm f/1.4 on erinomainen objektiivi niin mekaanisesti kuin optisestikin. Leicaa tulee väkisinkin verrattua Panasonicin mainioon 20 mm f/1.7 pannukakkuun, joka on pari sataa euroa edullisempi ja kooltaan alle puolet Leicasta.

Saattaisin kallistua Panan 20 mm puoleen pienemmän koon ja edullisemman hinnan vuoksi. Pidän myös 20 mm polttoväliä käytännöllisempänä kuin 25 mm. Optinen suorituskyky ole huono Panassakaan ja ero valovoimassa on mitättömät n. 1/2 aukkoa, jonka tingin pienen koon vuoksi ilomielin.

Leica 25 mm f/1.4 on kuitenkin yksi vaihtoehto lisää monipuoliseen Mikro 4/3 järjestelmään. Jos joku haluaa koota valovoimaisen unelmatrion, niin sehän syntyy valitsemalla Olympus 12 mm f/2, Leica 25 mm f/1.4 ja Olympus 45 mm f/1.8. Siinä on kaikki mitä kuvaaja tarvitsee, laadusta tinkimättä.

Pentax 645, vielä muutama sananen

Kokeilin Pentax 645 kameraa pari viikkoa sitten ja tässä vielä muutama sana aiheesta.

Laite on kaikista kokeilemistani keskikoon digikameroista helppokäyttöisin, ja vieläpä melko isolla erolla muihin. Pentaxin käyttöliittymä on kuin Pentax K5 kamerasta ja kaikki kameran toiminnot ovat hallittavissa  aivan kuin tavallisessa digikamerassakin. Säätimet ja käyttönamikat ovat hyvin sormilla ja muistuttavat niin ikään ihan tavallista Pentaxia.

Pentax 645 + Pentax-D FA55 mm f/2.8 AL
@ f/5.6, 15 s. ja ISO 100.

Muissa keskikoon kameroissa, joissa digiperä ja runko ovat erotettavissa toisistaan, käyttöliittymä ei ole niin selvä. Koska digiperän pitää sopia monenlaisiin kamerarunkoihin, niin käyttäminen kärsii, kun kameraosaa ja digiosaa ei voida täysin yhdistää ja integroida. Kaikkeen tottuu, mutta siirtyminen keskikoon maailmaan sujuu taatusti helpoiten Pentaxilla.

Pentaxin digiosaa ei voi päivittää, kuten esim. Phase Onea, mutta toisaalta Pentax on täysin säänkestävä, jonka on mahdollistanut juuri yhtä palaa oleva runkorakenne. Joitakin keskikoon kameroita ei suositella ulkokäyttöön.

Pentax on vaihtanut omistajaa viime vuosina melko tiuhaan, joka on varmasti vaikuttanut tuotekehitykseen ainakin tällaisten valtavirran ulkopuolella olevien tuotteiden kohdalla. Itse asiassa koko keskikoon digivalmistus on käynyt läpi melkoisen myllerryksen viime vuosien aikana, mutta nyt tilanne näyttää vakiintuneen.

Nykyisellään Pentax 645 on melko kattava järjestelmä, jossa on objektiiveja joka lähtöön. Toivottavasti Pentax haluaa panostaa keskikoon järjestelmään ja kauppa käy, niin näemme vielä uusia malleja tulevaisuudessa. Onhan Pentax vanha ja perinteinen tekijä keskikoon kameroissa.

Pentax 645 + Pentax-D FA55 mm f/2.8 AL
@ f/7.1, 1/80 s. ja ISO 200.

Pentaxissa on monipuolinen 11 pisteen automaattitarkennus, jonka pisteet tosin ovat läjässä keskellä kuvaa, koska tarkennuselementti on sama kuin esim. K5 mallissa. Kennon pölynpuhdistus kuuluu varustukseen myös, mutta toisaalta digiperänkin kennon puhdistus on melko vaivatonta, kun perän irrottaa rungosta.

Kuvan laatu on Pentaxissa kilpailukykyinen muiden vastaavien kameroiden kanssa. Pentaxin ominta käyttöaluetta on studion ulkopuolella tapahtuva kuvaus, jossa ei tarvita tai voida käyttää tietokonetta.

Pentaxissa on vain 40 megapikseliä ja jos se ei riitä, niin sitten vaihtoehtona on esim. Phase One, jossa riittää malleja jopa 80 megapikseliin asti.

Pentax 645 on niille, joille tavallisen kameran kuvanlaatu ei riitä syystä tai toisesta. Keskikoon kameralla kuvaaminen on myös erilaista näppäilykameroihin verrattuna ja sekin saattaa viehättää joitakin kuvaajia. Kiireetön sommittelu ISOON etsimeen katsellen on suorituksena paljon lähempänä filmiaikaa kuin 10 kuvaa sekunnissa ampuvilla superkameroilla kuvaaminen. Siinä on jotain nostalgista.

Nikon kävi veden alla, pikakokeilussa Coolpix AW100

Nikon julkisti uuden rajuun käyttöön tehdyn pokkarin jokin aika sitten. Coolpix AW100 kestää pudottelun lisäksi veden alla jopa 10 metrin syvyyteen. Sitähän piti kokeilla.

8 metrin syvyydessä suomalaisessa järvessä on melko vaatimaton näkyvyys.
f/3.9, 1/30 s. ja ISO 180.

En itse ehtinyt sukeltelemaan, mutta ystäväni Kimmo Haimi dyykkasi järveen Nikon mukanaan. Tämähän ei ole varsinainen sukelluskamera ollenkaan, sillä 10 metrin syvyysraja on melko vaatimaton laitesukeltamiseen.

Pinnalla sen sijaan näkee hyvin.
f/3.9, 1/400 s. ja ISO 125.

Suomessa vesi on kylmää pinnan alla ja sukeltajalla pitää muun varustuksen ohella olla paksut hanskat kädessä, jolloin Nikonin pienien nappuloiden painelu ei luonnistu. Kuvausohjelman vaihto tai muu säätely on veden alla käytännössä miltei mahdotonta. Laitesukellukseen oikea ratkaisu on sukelluskotelossa oleva kamera. Kotelon kookkaat napit on suunniteltu vedenalaiseen työskentelyyn vaikka hanskat kädessä.

Tässä pieni videoklippi veden alta.

Coolpix ei ole huono pokkari lajissaan, mutta vedenalaiskuvaus on tämän kameran, ja muiden saman kaltaisten, väärinkäyttöä. Houkutus kokeiluun oli kuitenkin niin suuri, että se piti tehdä.

Nikon Coolpix AW100 on hyvä pokkari vaikka rantalomalle, koska sen uskaltaa ottaa veteen mukaan ja 10 metrin syvyys riittää hyvin snorklaukseen tai vapaasukellukseen.

Suomi sai Leica putiikin

Suomessa on nyt virallinen ja aito Leica Boutique, Helsingissä. Tänään avattu putiikki on yksi 34:sta ( muistaakseni ) maailmassa ja sieltä voi tavallisten perusleicojen ohella ostaa keräilykappaleita tai tulevaisuudessa jopa vain tätä kyseistä myymälää varten tehtyjä erikoismalleja.

Leica Boutique on Rajalassa Helsingissä.
Panasonic GF1 + Leica DG Summilux 25 mm f/1.4
@ f/1.4, 1/60 s. ja ISO 100.

Boutiquen avajaisten tärkeämpää antia olivat vihjeet tulevista Leican malleista, joista en voi paljon sanoa, mutta sen verran kuitenkin, että alkuvuosi 2012 tulee olemaan saksalaismerkin faneille erittäin mielenkiintoinen.

Minulla on ollut jonkin aikaa kokeilussa Leica brandilla myytävä Mikro 4/3 objektiivi Summilux DG 25 mm f/1.4, josta tulee aikanaan arvostelu tänne blogiin.