Pikafilmi oli takanäytön korvike silloin vanhaan hyvään aikaan.

Muutama Polaroid skannattuna. Nämä on kuvattu Mamiya RZII kameralla ja valaistu Elinchrom salamoilla.

Näin vuoden päätteeksi on usein tapana kerrata mennyttä vuotta, mutta tällä kertaa menen hieman kauemmaksi menneisyyteen, aina ajalle ennen digikameroita. Etsin nimittäin paspileikkuriani ja löysin komerosta kasan vanhoja Polaroideja.

Digikuvaaja on suorastaan pilalle hemmoteltu kameransa monilla mahdollisuuksilla. Kamera taipuu vaikka mihin ja tekee sellaisia asioita, mistä harva uskalsi unelmoida 20 vuotta sitten. Yksi käyttökelpoisimmista ominaisuuksista on kuvan tarkastelu heti kuvaamisen jälkeen.

Kuvan tarkastelu heti ( n. kaksi minuuttia kuvan oton jälkeen, mutta silloin se oli heti ) oli mahdollista ennen digiaikaakin. Silloin käytettiin Polaroidin pikafilmiä, ja Fujia, kun Polaroidin patentti meni vanhaksi. Polaroidin huono puoli oli se, että koekuva oli vain koekuva, eikä sitä voinut käyttää mihinkään muuhun.

Muutama Polaroid skannattuna. Nämä on kuvattu Mamiya RZII kameralla ja valaistu Elinchrom salamoilla.

Tähän väliin pitää sanoa, ennen kuin joku kommetoi, että Polaroidilla tehtiin toki ihan oikeita kuviakin ihan oikeille asiakkaille, mutta useimmissa tapauksissa ne olivat vain testikuvia, joita ei voinut käyttää samaan tarkoitukseen kuin samasta tilanteesta esim. diafilmille tehtyä kuvaa. Digikamerallahan kaikki kuvat ovat teknisessä mielessä samanlaisia.

Polaroidilla oli lisäksi erinomainen mustavalkofilmi, Polapan 55, josta tuli pikakuvan lisäksi hieno ja terävä negatiivi. Tuon negatiivin saattoi sitten laittaa suurennuskoneeseen ja valottaa paperille vaikka minkä kokoisen kuvan.

Polaroidia ei voinut myöskään käyttää järkevästi kinofilmikameran kanssa, koska Polaroidille piti olla oma filmikasettinsa, eikä kinariin voinut vaihtaa filmikasettia. Kinareille tehtiin Polakasetteja, mutta ne olivat suhteellisen harvinaisia, kalliita ja vaativat käytännössä yhden kamerarungon vain tähän tarkoitukseen.

Polaroidkasetti 4x5 tuuman kameralle, pari Polaroid 55 filmiä ja 20 kappaleen pakkaus samaa.

Keskikoon kameroissa oli paria poikkeusta lukuunottamatta vaihdettavat filmikasetit, joiden ansioista filmin vaihtaminen onnistui vaikka kesken rullan. Filmikasetin tilalle pystyi laittamaan erityisesti Polaroidia varten suunnitellun kasetin ja siten pikafilmin käyttö oli suhteellisen vaivatonta. Tämä oli yksi syy myös siihen miksi keskikoon kamera oli monen kuvaajan valinta tietyn tyyppisiin kuvauksiin.

Joissakin kuvauksissa pikafilmiä paloi pakettitolkulla, kun studiossa asiakkaan kanssa rakennettiin valaisua johonkin monimutkaiseen monivalosettiin. Monella kuvaajalla oli lisäksi tapana ottaa kuvauksen lopuksi vielä yksi Pola ihan vaan varmistukseksi, ettei kesken kuvauksen esim. joku salama ollut sammunut tai liikahtanut huomaamatta.

Tahmeaa kemiaa

Polaroidissa oli tietenkin kehittämiseen tarkoitetut kemiat mukana. Polaroidkasetissa oli telat, joiden välistä filmi vedettiin ulos ja samalla filmiä puristavat telat levittivät kehitteen tasaisesti filmin pinnalle. Filmi oli eräälainen laminaatti, joka kehityksen päätteeksi avattiin erottamalla kehittynyt kuva suojapaperista.

Kehite kerääntyi ajan myötä kasetin teloihin, jotka piti pestä säännöllisesti. Likaisista teloista tahmeaa kehitettä tuli toisinaan sormille eikä kehitystuloskaan ollut enää silloin tasavarma.

4x5 tuuman Polakasetissa näkyvät kiiltävänä teräksiset telat, jotka levittävät kehitteen tasaisesti filmin pinnalle.

Polaroid kehittyi n. kahdessa minuutissa, mutta lämpötila vaikutti kehittymiseen huomattavasti, etenkin viileä lämpötila. Tähän aikaan vuodesta ulkona Polaa piti lämmitellä käsien välissä tai auton lämmitinsuuttimien edessä ja siltikin kuva saattoi olla melko viitteellinen. Kokenut kuvaaja ei mitannut kellolla kehitysaikaa, vaan raotti hieman filmin ja suojapaperin kulmaa. Jos kulma oli musta, niin kehitys oli valmis, jos taas kulma oli rusehtava, niin vielä piti odotella hetki.

Kehitysaika tuntui joskus ikuisuudelta, kun kuvaamiseen oli vain hetki aikaa. Kuvattava kyseli, että joko kohta on valmista ja kuvaaja hieroi Polaroidia kämmenien välissä lyhentääkseen kehitysaikaa. Mieti, jos digikameran näytölle ilmestyvää kuvaa pitäisi odotella kaksi minuuttia kuvan ottamisen jälkeen.

Polaroidille tuleva kuva oli suurinpiirtein saman kokoinen kuin käytetyn kameran negatiivikoko, joka oli myös yksi syy siihen, että kinarilla ei ollut käytännöllistä kuvata Polaa. Pienestä 24 x 36 mm kuvasta oli vaikea erottaa yksityiskohtia. Isolla laakafilmikameralla kuvattu Pola taas oli hienoa katseltavaa, sillä se saattoi olla jopa 18 x 24 cm kokoinen. Vieläkin isompia oli, mutta ei yleisessä käytössä.

Muutamia Polaroideja.

Mamiya RZ, jossa oli pyörivä filmikasetti, teki Polaroidille neliön muotoisen 7 x 7 cm kuvan, vaikka negalle tai dialle tuli suorakaiteen muotoinen 6 x 7 cm kuva. Kuvaajan piti huomioida tämä tarkastellessaan Polaroidia. Pyörivä kasetti mahdollisti pysty- ja vaakakuvien ottamisen kameraa kääntämättä.

Polaroidin yleisesti käytetty väriversio, jonka tyyppinumeron olen unohtanut, oli nimellisherkkyydeltään ISO 64, vaikka yleisimmät filmiherkkyydet olivat ISO 50 ja ISO 100. Tämä piti muistaa, kun kuvasi Polaa. Polaroidin värintoisto ja sävyala ei ollut ollenkaan sama kuin diafilmillä, joten Polaa piti osata tulkita.

Fuji FP100 oli Fujin versio pikafilmistä ja se olikin sävyn- värintoistoltaan huomattavasti Polaroidia tarkempi, jos vertailukohtana oli diafilmi. Fujissakin tosin huippuvalot tuppasivat palamaan puhki, vaikka sama valotus filmille oli vielä toistokyvyn rajoissa. Fuji oli herkkyydeltään ISO100, joka oli huomattavasti käytännöllisempi kuin Polaroidin ISO 64. Kuvaajat puhuivat aina Polaroidista, vaikka olisivat käyttäneetkin Fujia. Nimitys oli vakiintunut vuosien mittaan, ja olihan Polaroid vuosikymmenien ajan yksinvaltias pikafilmialalla.

Seuraavan kerran, kun kahden sekunnin odotusaika kuvan, jonka voi suurentaa ja jossa on rgb-histogrammi, ilmestymiseen takanäytölle tuntuu pitkältä, niin se ei oikeasti ole pitkä aika. Kyllä digi on hienoa, minä en kaipaa Polaroidia tai Fujin pikafilmiä tippaakaan, en ainakaan töissä.

Potretteja Odessasta

Hyvä ystäväni Kimmo Haimi kävi Mustanmeren rannalla Odessassa kuvaamassa ja lähetti minullekin pari potrettia julkaistavaksi blogissa. Hienoja kuvia ilman kikkailua.

Teknisistä tiedoista en tiedä yksityiskohtia, enkä katsonut exiffjä, mutta sen verran tiedän, että Kimmo kuvasi Nikon D700 kameralla ja Nikkor AF-S 24 - 70 mm f/2.8 zoomilla.

Päivän kuva ja uusia työpajoja

Porvoonjoki tulvii.
Fuji X10, 7,1 mm, f/2.5, 1/280 s. ja ISO 100.
Kuvakoko "4:3", Kuvan laatu "H", Dynamiikka-alue "AUTO", Filmisimulaatio "S", Väri "STD"
Terävyys "K-PEHM", Vaaleiden sävy "K-PEHM", Tummien sävy "VAK.", Kohinanvaimennus "MAT",
Väriavaruus "Adobe RGB".

Olen tulossa siihen päätelmään, että Fuji X10 on niitä harvoja kameroita, joilla ei kannata kuvata raakakuvia. Fujin jpg-kuvat ovat niin hyviä, että kuvan teknisen laadun vuoksi en näe mitään syytä kuvata raakana. Ainoa asia, joka minulle kokemattomana jpg-kuvaajana aiheuttaa päänvaivaa, on jpg-kuvan asetukset.

Fujissa, kuten melkein kaikissa muissakin kameroissa, on monta eri vaihtoehtoa jpg-kuvan asetuksille. On dynamiikka, vaaleiden sävyjen säätö, tummien sävyjen säätö, terävöitys, värikylläisyys, valkotasapaino jne. Kuinka ihmeessä minä kykenen edes muistamaan kaikki mahdollisuudet saati sitten käyttämään niitä kuvatessa? Raakakuvan hyvä puoli on juuri siinä, että kuvatessa ei tarvitse tehdä edellä mainittuja säätöjä. Niitä voi, ja on hyväkin, miettiä kuvatessa, mutta niiden toteuttamisen voi tehdä myöhemmin.

Lisää työpajoja tulossa

Blogini lukijakysely on vielä kesken, enkä ole vastauksia ehtinyt tarkemmin vielä tutkia, mutta uusia työpajoja on siitä huolimatta tulossa.

Raakakuvan säätäminen ja tulostus 28.1.2012


Oletko kuvannut raakakuvia, mutta et oikein tiennyt mitä niille pitäisi tehdä?

Tässä työpajassa käsitellään raakakuvan mahdollisuuksia ja opetellaan miten saadaan haluttu sekä mahdollisimman hyvä lopputulos. Työpajassa opetellaan myös miten saadaan aikaan mahdollisimman hyvä tuloste ja mitä pitää huomioida ennen tulostamista, jotta hukkamateriaalia syntyy mahdollisimman vähän.

Kerron oman työnkulkuni kuvauksesta raakakuvan säätöjen kautta tulosteeksi.

Työpajassa tulostetaan erilaisille papereille ja verrataan lopputuloksia. Käytämme Epsonin tulostinta.

Raakakuvan säädöt ja tulostus tehdään Adobe Lightroomilla, mutta muidenkin ohjelmien käyttäjät varmasti hyötyvät työpajasta. Photoshopin säädöt ovat identtiset Lightroomin kanssa.

Osallistujalla kannattaa olla oma läppäri ja Lightroom, mutta ne eivät ole välttämättömiä. Lightroomista saa kokeiluversion, joka kannattaa imuroida työpajaa varten, jos ostaminen askarruttaa.

Mitä maksaa? Työpaja maksaa 95 euroa, joka sisältää lounaan. Mukaan mahtuu 15 kuvaajaa.

Missä? Top Shotin koulutustilassa, Luutnantintie 5, 00410 Helsinki.

Milloin? Launataina tammikuun 28. päivä vuonna 2012 klo 10.00 - 16.00.

Ilmoittatua voi vaikka heti osoitteeseen blogi ät sulanto.fi. Kirjoita aihekenttään "vedostus" ja itse viestiin nimesi yhteystietoineen.

Digikuvauksen perusteet 11.2.2012

Onko sinulla digikamera, jota haluaisit osata käyttää paremmin? Haluaisitko hyödyntää kamerasi ominaisuuksia nykyistä enemmän ja tehdä parempia kuvia?

Tämän työpajan jälkeen teet parempia kuvia ja löydät kamerastasi ominaisuuksia, joista et edes tiennyt. Tämä työpaja on tarkoitettu niille digikameran omistajille, jotka eivät osaa tai uskalla käyttää muuta kuin P-asentoa kamerassaan. Eniten hyötyä tästä työpajasta on järjestelmäkameran omistajille, mutta myös muiden kameroiden omistajat varmasti hyötyvät.

Käymme läpi digikuvauksen perustekniikkaa, kuten eri tallennusmuodot, kuvan siirtäminen kamerasta tietokoneelle, arkistoinnin merkitys jne.

Käymme läpi valokuvauksen perusasioita, kuten sommittelu, valotusajat, syväterävyys, kuvakulma jne.

Teemme kuvaustehtävät, joissa sovelletaan edellä opittuja asioita.

Osallistujalla pitää olla oma kamera käyttöohjeineen ja sen lisäksi kannattaa olla oma läppäri ja muistikortinlukija tai muu väline kuvien siirtämiseksi tietokoneelle.

Mitä maksaa? Työpaja maksaa 95 euroa, joka sisältää lounaan. Mukaan mahtuu 12 kuvaajaa.

Missä? Top Shotin koulutustilassa, Luutnantintie 5, 00410 Helsinki.

Milloin? Launataina helmikuun 11. päivä vuonna 2012 klo 9.00 - 16.00.

Ilmoittatua voi vaikka heti osoitteeseen blogi ät sulanto.fi. Kirjoita aihekenttään "perusteet" ja itse viestiin nimesi yhteystietoineen.

Osallistu Sulantoblogin lukijakyselyyn ja arvontaan, voit voittaa kameran!

Sulantoblogin perinteinen synttäriarvonta jäi tänä syksynä väliin, mutta paikataan sitä hieman vielä tänä vuonna. Haluan tietää mitä mieltä lukijani ovat valokuvaustyöpajoista ja olen laatinut aiheesta muutaman kysymyksen. Toivon, että mahdollisimman moni vastaa kysymyksiin, niin voi tulevaisuudessa tehdä parempaa blogia ja järjestää parempia työpajoja.

Samalla, kun vastaat kyselyyn, niin osallistut arvontaan, jossa on palkintona yksi Panasonic TZ18 digikamera ja kolme kappaletta Norton tietokoneen tietoturvapakatteja. Kukin Norton paketti sisältää Norton 360 ohjelman Windows koneille, Norton Mobile Security ja Tablet Security ohjelmat Android käyttöjärjestelmälle. Yhteensä siis neljälle vastaajalle arvotaan palkinnot.

Kyselyssä pitää kertoa nimi ja sähköpostiosoite, mutta ne ovat vain arvontaa varten. Jos haluat, niin voit vastata anonyymisti, mutta silloin et ole mukana arvonnassa. En kerää nimiä ja osoitteita arkistoon tai tietokantaan, en lähettele roskapostia tai tee muutakaan asiatonta tiedoilla.

Kysely on täällä, vastaa saman tien. Osallistua voi 30.12.2011 asti.

Päivän kuvat, Sony Nex5n

Sony Nex5n + Sony E 30 mm f/3.5 Macro
@ f/8, 1/500 ja ISO 400.

Tänään, vuoden pimeimpänä päivänä, paistoi aurinko Porvoossa ja se piti hyödyntää. Minulla on Sony Nex5n kokeilussa ja kävin pihalla kuvaamassa pari makrokuvaa pimeän päivän auringossa.

Sony Nex5n + Sony E 30 mm f/3.5 Macro
@ f/10, 1/250 ja ISO 400.

Minulla on kokeilussa myös muutama viikko sitten esitelty Canon Pixma Pro-1 tulostin, jolla olen jo tehnyt muutaman koevedoksen. Käyttöohje ainakin on parempi kuin Epson 3880:ssa, mutta toisaalta siihen ei paljon vaadita. Tulostusjälki vaikuttaa ensialkuun hyvältä, mutta en vielä ole ehtinyt kunnolla kokeilla paksuja taidepapereita. Tästä kuuluu lisää.

Työpajassa vielä muutama paikka vapaana

Sulantoblogin Jyväskylän työpajassa 21.1.2012 on vielä paikkoja vapaana, joten vielä mahtuu mukaan. Ilmoittaudu heti täällä!

Terveisiä Kuubasta!

Sulantoblogin erikoiskirjeenvaihtaja Jyrki Vesa pakeni sadetta ja talvea Etelä-Amerikkaan, josta hän lähettelee meille terveisiä silloin tällöin.

Olympus XZ-1 @ 6 mm, f/1.8, 1/250 s. ja ISO 200.
Oikealta Nikon SB-800 salama.

Reissukameran valintaa

Teen talvisin muutaman viikon reissun Etelä-Amerikkaan. Otan mukaan vain pienen repun, joka kulkee lentokoneessa käsimatkatavarana. Mitään ylimääräistä ei siis mahdu mukaan.

Mikä on hyvä kamera tällaiselle reissulle? Täyden koon kenno, valovoimaista lasia laajakulmasta teleen, selkeät käyttösäätimet, mahtuu taskuun, kestää vettä ja kolhuja. Tällaista ei tietenkään ole olemassakaan.

Viimeksi minulla oli kamerana Nikon D7000, mutta nyt päätin ottaa jotain pienempää. Mietimme Matin kanssa mikä voisi olla sopiva kamera ja yhdeksi ehdokkaaksi nousi heti Fujin uutuus X10. Fuji piti kuitenkin unohtaa saman tien, koska haluan tehdä salamakuvia myös reissun päällä, eikä Fujin salamaa saa käsisäädölle.

Sitten muistui mieleen Olympus XZ-1, joka Matilla oli mukana, kun kävimme viime kesäkuussa Ranskassa valokuvafestareilla. Olympuksen salaman saa käsisäädölle ja sitä voi käyttää orjasalaman väläyttämiseen. Olympuksessa on myös hyvä valovoimainen objektiivi ja kamera mahtuu shortsien taskuun. Valinnassa oli lopulta helppo kallistua XZ-1:een.

Olympus XZ-1 @ 6 mm, f/8, 1/200 s. ja ISO 100.
Vasemmalta Nikon SB-800 salama.

Perinteiseen ja oikeaoppiseen tapaan otin uuden kameran käyttöön pari tuntia ennen reissuun lähtöä. Adobe Bridge CS5 ei luonnollisesti tunnista Olympuksen raakakuvia, enkä kiireessä löytänyt sopivaa muutakaan ohjelmaa, kun en halunnut päivittää Photoshopia. Kuvaan siis reissukuvat sekä raakana että jpgnä. Nämäkin kuvat ovat suoraan kameran pieniä jpg-kuvia ilman mitään kuvankäsittelyä.

Molemmat kuvat on valaistu Nikon SB-800 salamalla, joka asetettu orjaksi ja väläytetty Olympuksen yhdysrakenteisella salamalla. Kamera ja salama olivat luonnollisesti käsisäädöllä.

Kerron miten Olympus toimii ja lähettelen lisää kuvia kun reissu edistyy.

Jyrki Vesa

Parhaat UFOkuvat ovat...

UFOkuvakisaan tuli monta hienoa kuvaa, joiden tekninen toteutus vaihteli taitavasta valonkäytöstä piirtämällä tehtyyn ja siltä väliltä. Kaksi voittajaa piti kuitenkin valita, eikä se ollut helppoa tehtävä. Vaikean valinnan jälkeen, saanko esitellä UFOkuvakisan parhaat!

 Alkuperäinen linkki kuvaan on tässä.

Alkuperäinen linkki kuvaan on tässä.

Perusteluna on hyvä tunnelma X-filesin hengessä. Tekninen toteutus on sellainen, että ainakin minun on mahdoton sanoa ovatko kuvat lavastettuja vai oikeita.

Kiitos kaikille osallistuneille kuvaajille kuvineen. Tämä ei jää Sulantoblogin viimeiseksi kuvakisaksi ja toivotan nyt palkinnoitta jääneet osallistumaan uudelleen tulevaisuudessa.

Pyytäisin palkittujen kuvien kuvaajia ilmoittautumaan sähköpostitse osoitteeseen blogi ät sulanto.fi. Sähköpostissa pitää olla koko nimi ja postiosoite, niin saan palkinnot postiin.

Molemmille palkituille Paramount Home Entertainment lahjoittaa Super 8 elokuvan ja Verbatim lahjoittaa Netbook 8Gb USB muistin.

Onnea voittajille ja kiitos vielä kerran kaikille osallistuneille!

Työpaja tulossa Keski-Suomeen

Oletko halunnut parantaa kuvaustaitojasi osallistumalla hyvään valokuvaustyöpajaan, mutta asuinseudullasi ei ole tarjontaa, etkä halua yhden päivän työpajan vuoksi matkustaa satoja kilometrejä? Tammikuussa tarjoan osallistumismahdollisuuden Jyväskylän seudun valokuvaajille, sillä pidän salamatyöpajan Jyväskylän lähistöllä.

Työpaja on tarkoitettu salamakuvauksen alkeet osaaville kuvaajille, jotka haluavat parantaa valaisutaitojaan. Työpajassa kuvaamme ihmisiä sekä studiossa että miljöössä. Yleisenä teemana on henkilövalaisu kuvaideasta toteutukseen. Opettelemme erilaisia valaisutyylejä ja valosuhteiden hallintaa studiossa ja studion ulkopuolella. Käytämme valaisuun pikkusalamoita.

Mukaan mahtuu 12 kuvaajaa, joten saamme kohtalaisen pienet ryhmät. Kenenkään ei tarvitse odotella turhan pitkään ja joka ryhmällä on oma malli.

Työpajaan osallistuvalla pitää olla valokuvauksen perustiedot ja taidot käyttää sekä omaa kameraa että salamalaitetta käsisäädöllä. Työpajaan osallistuvalla pitää olla järjestelmäkamera, ainakin yksi objektiivi, vähintään yksi salamalaite jalustoineen ja mielellään oma tietokone.

Mitä, missä ja paljonko maksaa?

Aika: Tammikuun 21. vuonna 2012 klo 9.00 - 16.00.

Paikka: Studio Varjo, Saaritie 1, Säynätsalo. Studio sijaitsee n. 16 km Jyväskylästä etelään.

Hinta: 95 euroa, joka sisältää lounaan. Mukaan mahtuu 12 kuvaajaa.

Tämän työpajan jälkeen teet entistä parempia kuvia. Ilmoittaudu heti osoitteessa blogi ät sulanto.fi. Kirjoita aihekenttään "työpaja3" ja itse viestiin oma nimesi yhteystietoineen.

UFOkuvakisa on ohi

Kiitos osallistuneille! Kaksi palkittua kuvaa ovat nähtävänä täällä blogissa maanantaina 19.12.

Joulukuun valoja Fuji X10:lla

Fuji X10 @ 7,1 mm, f/2, 1/13 s. ja ISO 800

Vuoden pimein hetki on miltei käsillä, mutta onneksi meillä on keinovaloa. Tämä aika on varsinkin kamerakokeiluille haastavaa, kun päivänvaloa ei juuri ole eikä aurinko paista. Kävelin tänään Porvoon vanhassa kaupungissa ja kuvasin Fuji X10:lla joulukuun valoja.

Fujin raakakuvat aukeavat nyt Lightroomissa, kun Adobelta tuli uusi päivitys pari päivää sitten. Fujin jpg- ja raakakuvat eroavat yllättävän vähän toisistaan. Raakakuvissa on tietenkin enemmän työvaraa niin sävyissä kuin valkotasapainossakin, mutta esim. kohina on yllättävän samakaltaista molemmissa tallennusmuodoissa.

Fuji X10 @ 9,3 mm, f/2.2, 1/18 s. ja ISO 500

Fujin kohinan "raepuuro" ovat löysää ja pehmeää toisin kuin useimmissa muissa kameroissa, joissa puuro on kiinteää ja tiukkaa. Lievä pehmeys näkyy muutenkin Fujin raakakuvissa kautta linjan, kun niitä katsoo ruudulla täydessä koossa. Esim. hiljattain kokeilemani Nikon P7100:n kuvat näyttävät selvästi terävämmiltä.

Fuji X10 @ 7,1 mm, f/2, 1/7 s. ja ISO 800

Joskus kauan sitten, vuosituhannen vaihteen tienoilla, käytin Genuine Fractals ( kas vain, se on vieläkin olemassa ) nimistä ohjelmaa kuvatiedostojen suurentamiseen ja ohjelma tekikin varsin hyvää jälkeä, mutta suurennetuissa kuvissa oli tunnistettava "rakenne" yksityiskohdissa. Kun katselin Fujin kuvia ensimmäsien kerran 100% suurennoksena, niin minulle tuli heti mieleen menneisyydestä Genuine Fractalsilla suurennetut kuvat.

Fuji X10 @ 7,1 mm, f/2, 1/20 s. ja ISO 800

Kuvan katselu näytöltä 100% suurennoksena ei ole oikeaa katselua, jos tällainen ilmaisu sallitaan, koska mielestäni kuva pitää nähdä kokonaan. Ainakaan yleisessä myynnissä ei taida vielä olla sellaista näyttöä, jolta olisi mahdollista katsella täydessä koossa minkään digikameran kokonaisia kuvia.

Paperille tehdyn kuvan katselu sen sijaan on oikeaa katselua ja siinä näkyvät tekniset asiat, terävyys, kohina ym., ratkaisevat kuinka suurena kuvaa voi katsella, eli kuinka suuren tulosteen voi tehdä. Näytöllä nähtävillä asioilla on tietenkin yhteys paperilla nähtäviin, se on selvä, mutta kun kuva siirtyy näytöltä paperille, niin tekniset epätäydellisyydet laimenevat siinä matkalla.

Fuji X10 @ 12,7 mm, f/2.2, 1/4 s. ja ISO 800

Tulostin yllä olevan kuvan A2 kokoiselle arkille niin, että kuvan koko on 38 x 38 cm, ja lopputulos on hyvä. Kun katson kuvaa lähietäisyydeltä, niin voin nähdä kuvan yläosassa kohinan aiheuttamaa rakeisuutta, mutta en enää n. 70 cm päästä. Läheltäkään katsottuna rakeisuus ei ole häiritsevää ja kuvan sävymaailma on hieno. En epäröisi tulostaa Fujilla kuvattuja otoksia A2 kokoon, jos kuvan sisältö sitä vaatisi. Pakko kuitenkin sanoa, että odotin ehkä hieman enemmän Fujin raakakuvilta, vaikka käytännön suorituskyky onkin varsin riittävä.

Edullista ja hyvää, Asus PA246Q

Minulla on toisena näyttönä jo ikääntyvä 21 tuumainen, joka oli uutena oikein hyvä näyttö, mutta nyt on valo alkanyt hiipua. Näyttö on siis liian tumma vaikka kuinka säädän, joten uusi pitäisi tilalle hommata.

Näyttöjen hinta - laatusuhde on parantunut roimasti muutamassa vuodessa, eikä hyvästä näytöstä tarvitse pulittaa tuhansia, vaan sataset riittävät. Tottahan tuhasien näyttö on parempi kuin satasten, mutta reilusti alle tuhannella eurolla saa valokuvaajallekin kelpaavia näyttöjä.

Minulla oli vajaat pari vuotta sitten kokeilussa silloin n. 1200 euroa maksanut tunnetun laatuvalmistajan näyttö, mutta olin siihen niin pettynyt, että en halunnut kirjoittaa siitä mitään. Silloin minun olisi pitänyt ostaa tuon valmistajan mallistosta n. 2500 euroa maksava näyttö, jotta se olisi kuvan laadultaan kelvannut minulle.

Kokeilin Asus PA246Q näyttöä, koska sitä on kehuttu monissa testeissä ja hintakin on kohtuullisella alle 500 euron tasolla. Edullinen hinta herättää tietenkin kysymyksen, että onko näyttö kelvollinen kuvien kriittiseen katseluun. Valmistaja ainakin lupaa paljon: täysi sRGB-väriavaruus ja Adobe RGB väreistäkin näkyy 98%. Kaiken kukkuraksi näyttö on valmiiksi kalibroitu tehtaalla.

Asus on 24 tuumainen ja kuva-ala on 1980 x 1200 pikseliä, joka on pystysuunnassa 120 pikseliä enemmän kuin varsinaisissa halpisnäytöissä. Mielestäni tätä pienempi näyttö on valokuvaajalle epäkäytännöllinen, ja näitäkin saisi olla kaksi, jotta esim. Lightroomilla työskentely olisi mukavaa.

Mekaaninen rakenne vaikuttaa tukevalta. Näyttö laskeutuu riittävästi jalustalla, jotta katseen voi suunnata alas eikä niska kipeydy. Asus kääntyy myös pystyyn, jos sellaiselle on tarvetta. Varusteena on USB-hubi, kortinlukija ja riittävät liittimet. Asuksen käyttöpainikkeissa on hyvä tuntuma ja valikot ovat selkeät käytellä.

Asuksen muotoilu ei saa kovin korkeita tyylipisteitä, mutta sitä saa mistä maksaa. Näytön edessä alaosassa on punainen vauhtiraita, joka ei näytä kovin tyylikkäältä, mutta ei onneksi häiritse käyttöä. Ulkoasu on muutenkin perusmusta ja sisutuselementiksi Asusta ei voi suositella.

Virran kytkemisen jälkeen ensivaikutelma on valoisa, sillä Asus on todella kirkas. Kalibrointi on melko hyvin kohdallaan, eikä oma Spyderini ainakaan huomattavasti muuttanut näyttöä. Minulla ei ole mittalaitteita, joten havaintoni ovat vain visuaalisia, mutta netistä löytyy tästä näytöstä useitakin testejä, joista yksi on täällä.

Tasaista harmaata katsoessa voi huomata, että väri ja valoisuus ei ole aivan tarkalleen sama joka nurkassa, mutta erot ovat hyvin pieniä. Kun näytöllä on jokin kuva, niin mitään eroja ei huomaa. Kuvien sävyt toistuvat pehmeästi ja sävyalaa riittää niin tummaan kuin vaaleaan päähän. Kokonaisuutena kuvaa on miellyttävä katsella vaikka koko päivän.

En käytä tietokonetta pelaamiseen, joten en tiedä miten Asus toimii pelikäytössä. Videon katselu sujui oikein hyvin.

Minulle kamerat, tietokoneet sun muut ovat tuotantovälineitä, joiden pitää toimia ja joilla homma pitää saada tehtyä. Näinä päivinä pitää kuitenkin olla kustannustehokas, enkä siksi halua statuksen tai muun turhan vuoksi ostella tarpeettomia tai tarpeettoman kalliita laitteita. Työkalujen pitää maksaa itsensä takaisin järkevässä ajassa.

Asus PA246Q toimii hyvin ja täyttää omat kriteerini näytön vaatimuksista, eikä ole kallis. Taidankin siis ostaa ainakin yhden itselleni, ehkä kaksi.

Kuvat ovat valmistajan sivulta, koska tuhosin omani vahingossa ennen kuin olin siirtänyt ne kovalevylle. Kyllä, minulla on pelastusohjelmat, mutta ehdin kuvata formatoidulle kortille uusia kuvia, jotka tuhosivat vanhat lopullisesti.

Päivän huumorit, hieno video!

Nikon Rumors sivulta näin tällaisen. Hyvät naurut heti päivän alkuun.

Muista osallistua UFOkuvakisaan!

UFOja on havaittu runsaasti viime aikoina, kuten kisan linkeistä voi huomata ja koska UFOja on liikkeellä, niin sinunkin kannattaa kuvata sellainen ja osallistua kilpailuun. Kisa on täällä.

Supertyöpaja oli hauska kokemus

Viime lauantaina oli Sulantoblogin ensimmäinen supertyöpaja, joka onnistui erinomaisesti. Jyrkillä ja minulla oli hauskaa, mutta niin oli kaikilla osallistuneillakin. Vaikuttaa siltä, että tämän kaltainen pienille ryhmille pidettävä työpaja on kaikille mukava.

Niin osallistujat kuin me ohjaajatkin nautimme siitä, että saimme rauhassa rakentaa valoja ja ratkaista valaisuun liittyviä ongelmatilanteita. Isoissa työpajoissa tämä ei ole mahdollista.

Meillä oli kaksi täysin toisistaan poikkeavaa kuvausympäristöä ja kaksi erilaista mallia. Näin kummallakin työryhmällä oli päivän aikana vaihtelevaa kuvattavaa. Studiossa valaisimme studiovaloilla ja kuvasimme Phase One IQ180 kamerakalustolla ja miljöössä sai kuvata omalla kameralla tai käyttää Nikon D3x kameraa. Miljöövalaisu tehtiin pikkusalamoilla.

Etenkin Phase One kiinnosti kovasti ja kaikki halusivat sillä kuvata. Ei mikään ihme, sillä tällaisia laitteita ei ole Suomessa kuin muutama ja siksi kokeilumahdollisuudetkin ovat kiven alla. Onneksi Studiovarustamo järjesti meille sellaisen. Kiitos Markulle.

Kokonaisuutena päivä oli hieno. Kuvasin pienen videon työpajassa ja laitan sen esille myöhemmin, mutta sillä välin pari kuvaa lauantailta.

Ei ole aikaa, lukea käyttöohjetta

Istuin tänään kamerahuolto JAS Tekniikan asiakastilassa Helsingin Töölössä ja odottelin vuoroani, enkä siinä samalla voinut olla kuulematta edelläni olleen asiakkaan puhetta hänen asioidessaan henkilökunnan kanssa. Asiakas oli tuomassa Canon 5Dmk2 runkoa huoltoon, koska takanäyttö ei toiminut kunnolla. Hän selitti, että näyttöön ei tule kuvaa aina ja että kamera on ollut aikaisemminkin korjattavana.

Tässä vaiheessa en kiinnittänyt puheen sisältöön sen enempää huomiota, vaan keskityin lukemaan puhelimellani nettihesarin sivuilta kuinka kolleega Matti Matikaisen kuvaa oli luvatta käytetty maailman lehdissä. Paska homma sekin, tuumailin, kun ihan arvostetutkin lehdet kopioivat sumeilematta sisältöä toisten lehtien nettisivuilta.

Sitten huomioni kiinnittyi Canonia huoltoon tuoneen asiakkaan sanomaan. Hän selitti, että takanäytöltä ei voi kuvata kunnolla. Etsimestä näkyy, mutta takanäytöltä ei ja päinvastoin. Ennen on kuulemma näkynyt sekä etsimestä ja takanäytöltä samaan aikaan. Asiakas epäili, että takanäyttöön ei tule virta kunnolla tai jotain sellaista.

Tässä vaiheessa en malttanut olla puuttumatta keskusteluun ja kerroin asiakkaalle, että kuvan ei kuulu, eikä se edes voi, näkyä samaan aikaan sekä etsimestä että takanäytöltä. Hän oli oikein ystävällinen, mutta epäuskoinen. Miten niin ei voi, voitko selittää? Otin objektiivin irti ja näytin kameran sisällä olevaa peiliä. Kerroin hänelle, että valo ei voi kulkea peilin läpi ja painelin samalla Canonin live view nappia, jolloin kuva vaihtui vuorotellen etsimen ja takanäytön välillä.

Lopulta hän ymmärsi ja oli tyytyväinen, koska kamera ei ollutkaan rikki. Sanoin hänelle, että kannattaa lukea kameran käyttöohje, johon hän vastasi, että ei ole aikaa, kun on pienet lapset ja harrastukset jne.

Hän poistui ja minä jäin miettimään, että olisiko hänen kuitenkin kannattanut tähänkin turhaan huoltokäyntiin kulunut aika käyttää vaikka sen käyttöohjeen lukemiseen. Kameroiden käyttöohjeet ovat joskus huonosti suomennettuja ja sekaviakin, mutta yleensä niistä selviää aivan hyvin kuinka kameran perustoimintoja käytetään. Lue siis uuden kamerasi ohje, se kannattaa. Voit oppia jotain uutta ja käyttää aikasi hyödyllisesti.

Kuvaa UFO ja osallistu kilpailuun!

Porvoon pohjoisella taivaalla näkyi tänään tunnistamaton lentävä esine,
jonka onnistuin valokuvaamaan juuri ennen kuin se katosi näkyvistä suunnattomalla nopeudella. 

UFOt eli kotoisammin lentävät lautaset ovat herättäneet keskustelua jo 1940-luvulta lähtien. UFOja on myös valokuvattu ahkerasti ja näiden kuvien aitous on herättänyt kiivastakin väittelyä. Lehdissä ja muissakin medioissa julkaistut ufokuvat on herkästi tuomittu lavastuksiksi ja huijauksiksi.

Amerikkalainen ohjaaja Steven Spieberg on tuottanut ja J.J. Abrams ohjannut Super 8-elokuvan, joka innoitti minut haastamaan blogini lukijat valokuvauskilpailuun, jonka aiheena on tietenkin UFO. Valokuvaa siis UFO parhaaksi havaitsemallasi menetelmällä, joka voi olla suora ja oikea valokuva UFOsta, mutta myös muut keinot, kuten lavastus ja kuvankäsittely ovat sallittuja.

Kuvaa, tee, tuota tai käsittele kuva, joka esitää UFOa. Lataa sen jälkeen kuva johonkin netin kuvapalveluun tai - galleriaan ja laita linkki tämän blogikirjoituksen kommettiketjuun. Kilpailuaika päättyy perjantaina 16.12.2011 keskiyöllä, johon asti kommetteja kuvalinkkeineen voi lähettää. Arvostettu raati valitsee kuvista kaksi parasta, joiden kuvaajat palkitaan.

Paras kuva ei ole välttämättä hienoin tekninen suoritus, vaan raati kiinnittää erityistä huomiota kuvan huumoriin, kekseliäisyyteen ja hyvään yritykseen. 3D-ohjelmalla renderoitu UFO ja puhelimalla kuvattu ilmaan heitetty pahvilautanen ovat samalla viivalla. Hyvä idea ratkaisee.

Molemmille palkituille Paramount Home Entertainment lahjoittaa Super 8 elokuvan ja Verbatim lahjoittaa Netbook 8Gb USB muistin.

Tässä vielä yhteenveto kilpailun säännöistä:

- Kuvassa voi olla oikea UFO, mutta myös lavastettu kelpaa.
- Kuvankäsittelyohjelman käyttö on sallittua, mutta ei pakollista.
- Kuvaaja voi osallistua kilpailuun vain yhdellä kuvalla.
- Kilpailuun osallistuvat kuvat pitää ladata sellaiseen netin kuvapalveluun tai -galleriaan, joka on julkisesti nähtävillä, eikä edellytä rekisteröitymistä.
- Kilpailuun osallistutaan laittamalla kuvalinkki tämän blogitekstin kommettiketjuun, eli lähettämällä kommentti, jossa on linkki kuvaan.
- Kuvan pitkän sivun pitää olla vähintään 1000 pikseliä.
- Osallistujalla pitää olla tekijänoikeus kuvaan. Kuva tai mikään sen osa ei saa olla kopioitu kolmannen osapuolen kuvasta tai teoksesta. Kuvan sisältö kokonaisuudessaan pitää olla osallistujan itse tuottamaa.
- Kaksi voittajakuvaa julkaistaan Sulantoblogissa, mutta muuten kilpailun järjestäjä ei käytä tai julkaise kuvia ilman eri sopimusta.
- Kilpailuaika loppuu perjantaina 16.12.2011 keskiyöllä.

Fuji X10, hidastettu videokuva

Hidastettu video on nykyään yhä useammassa kamerassa ja niin myös Fuji X10:ssa. Fuji tekee normaalisti täyttä HD-videota, mutta hidastuksessa koko pienenee: 70 kuvaa / s koko on 640 x 480, 120 kuvaa / s 320 x 240 ja 200 kuvaa / s koko on 320 x 112.

Tein pienen esimerkkivideon Fujin 120 ja 200 kuvaa / s nopeuksilla. Kuvan laatu ei ole samalla tasolla kuin vaikkapa Nikon 1 sarjan kameroissa, mutta kyllä Fujinkin hidastuksille käyttöä löytyy ainakin hupimielessä. Videon lopussa on pientä välkettä, joka johtuu energiansäästölampuista, mutta älä anna sen häiritä.

Tässä video.

Vaihtoehtoja etsimässä

Panoraama Fuji X10 kameralla.

Sain pari päivää sitten energiayhtiöltäni sähkön tasauslaskun, joka yllätti, mutta ei hyvästi. No, oma vika, kun en ole seurannut kulutusta. Siitä huolimatta päätin vertailla sähkön hintaa, jos vaikka voisin säästää edes muutaman kympin vuodessa. En ole vielä löytänyt hyvää tarjousta, mutta etsintä on päällä.

Vaihtoehdon etsiminen tuli mieleen myös, kun Adobe n. viikko sitten kertoi päivityspolitiikkansa muutoksista. Lievä kiristys ja rahastus tulee mieleen, eikä Photoshopin käyttäjä voi uusista säännöistä paljon hyvää löytää.

Nyt, kun Photoshop 5.5 on elinkaarensa lopulla, niin Adobe kertoo, että jos haluat päivittää tulevaan kuutosversioon, niin sinulla pitää olla ensin versio 5.5. Monikaan tuntemani kuvaaja tai muu Photoshopin käyttäjä ei ole päivittänyt aina, kun uusi versio tulee, koska ei ole ollut tarvetta. Oikeus päivittää kaksi tai kolme versiota taaksepäin ei ole kohtuutonta.

Tästä eteenpäin pitäisi siis päivittää jokainen uusi versio. Sekin on varmaan ihan ok, jos käyttäjälle kerrotaan hyvissä ajoin, eikä niin kuin nyt tehtiin. Bisnestä pitää tehdä, mutta joku tolkku siinäkin pitäisi olla.

Photoshopin käyttäjiä on pitkään ärsyttänyt sekin, että Camera Rawin uusin versio toimii vain uusimman Photoshopin kanssa. Saadakseen auki uuden kameransa raakakuvat pitää kuvaajan päivittää pahimmillaan koko Photoshop.

Onneksi on Lightroom meille, jotka eivät tarvitse Photoshoppia usein, mutta eiköhän sekin päivä koita, että Lightroom siirtyy pilveen ja sitä saa käyttää kohtuullista kuukausimaksua vastaan.

Onneksi on vaihtoehtoja. Aion kokeilla Pixelmator ohjelmaa, jos vaikka sillä voisin korvata vähäisen Photoshopin käyttöni. Tekisi mieli ihan periaatteen vuoksi käyttää muuta kuin Photoshoppia. Pixelmator ei maksa paljon, joten ei sen kanssa pahasti vikaan voi mennä, mutta silti epäilyttää hiukan.

Digikuvauksen ehdottomasti huono puoli on kuvaajan riippuvuus ohjelmistoista. Onhan se hassua, että en voi avata uuden kamerani raakakuvia ennen kuin ohjelmistot ovat ajan tasalla, joka saattaa kestää viikkoja. Ensiapuna on kameran mukana tuleva ohjelma tai jpg-kuvaaminen, mutta kumpikaan ei vältämättä toimi, kun haluan parhaan mahdollisen lopputuloksen.