Matkani jatkuu Kuuban jälkeen Panamassa. Olympus on täyttänyt tehtävänsä matkakamerana ja kompromissina koon, käyttömukavuuden ja laadun suhteen.
Olen kuvannut henkilökuvauksia lehtijuttuihin ja harjoitellut katukuvausta. Lehtikuvauksissa kuvaan kuten järjestelmäkameralla. Kameran valotus on käsisäädöllä, kameran pikkusalama ( valotus käsisäädöllä ) täytevalona ja päävalona Nikonin SB-800, jonka valotuksen säädän käsin. Nikonin orjakenno toimii kirkkaassa auringonvalossakin takuuvarmasti ainakin muutaman metrin etäisyydeltä, joka on yleensä riittävää tällaisessa kuvauksessa. Otin vanhan kasisatasen mukaan, koska se on kooltaan pienempi kuin uudet mallit.
Kameran säädöt ovat loogiset, ja info-napilla näkee astukset kerralla. Objektiivi on valovoimainen 6-24 millinen, mikä vastannee kinokoossa noin 24-105 millistä. Valovoima on 1,8-2,5. Olen pitänyt herkkyyttä ISO 200:ssa ja hyödyntänyt sisäkuvauksissa isoa aukkoa.
Katukuvausta olen tehnyt vakavissani vasta muutaman vuoden. Kävin pari kertaa Anders Petersenin työpajassa, joka opetti katu/dokumenttikuvauksen vaikeuden. Pyrin käymään vuosittain ainakin parissa työpajassa. Niin Suomessa kuin ulkomailla.
Katukuvauksessa käytän aukko-automatiikkaa. Pientä terävyysaluetta ei voi hyödyntää, joten terävyyttä voi kuvassa olla alusta loppuun. Tilanteet tulevat nopeasti, eikä säätöjä ehdi tehdä. Kirkkaassa auringonpaisteessa takanäytöstä ei näy mitään. Jos ei olisi tarvinnut sulloa kuukauden tavaroita pikkureppuun, olisin ottanut optisen etsimen mukaan. Kun on kuvnnut yli 30 vuotta etsimen läpi, on vaikea tottua takanäytöltä kuvaamiseen.
Olen kuvannut paljon "lonkalta" näytön läpi katsomatta, mutta se ei oikein luonnistu. Laajakulmallakin kuvassa on kaikkea muuta kuin oli tarkoitus. Mielestäni katukuvauksen idea on olla ihmisten keskellä kuvauksen aikana. Ihmiset reagoivat kuvaajaan eri lailla. Joku ei reagoi mitenkään, toinen hymyilee tai kääntää päänsä pois. Toinen tapa olisi käyttää pitkää teleä, ja napsia kaukaa yksityiskohtia. Isolla aukolla ja pitkällä putkella saisi erilaisia kuvia. Se on kuitenkin eri laji.
Videoita olen kuvannut jonkin verran. Säädöt laitetaan säätökiekosta valitsemalla valokuvapuolella. Säätönupissa ei ole lukitusta, ja repussa tai laukussa se on kääntynyt yleensä aina eri asentoon, kuin olisi tarkoitus. Tämä on mielestäni kameran suurin ongelma. Videokuvauksessa kuvausasetuksia ei näe kuvauksen aikana. Se on täysin "dummy-mode".
Jokainen vakavissaan videoita kuvannut haluaisi nähdä ainakin äänitasot. Kameran mikrofoni on ulkokuvauksessa aivan kelvoton, pienikin tuuli tekee äänestä sietämättömän. Pitää tietysti muistaa, että kyseessä on pokkarikamera, jossa video on lisä-ominaisuus. Kuvan laatu on hyvä. Diginauhurilla saisi ääniongelmat korjattua.
Kuuba on näkemisen arvoinen matkakohde ja erinomainen kuvauspaikka. Kauniita,komeita ja ystävällisiä ihmisiä. Värejä ja tunnelmaa. Olen ollut maassa kahdesti, yhteensä viisi viikkoa kiertäen eri puolilla Kuubaa.
Varsinkin Havannan turisti-alueilla kerjääminen ja kuvista rahaa pyytäminen on tullut röyhkeämmäksi. Suosittelen matkaa suunnittelevia unohtamaan kaikki rantakohteet ja käymään pikkukaupungeissa. Kuuba on varmasti Latinalaisen Amerikan turvallisin maa, jossa omatoimimatkaaja selviää 30 eurolla päivässä.
Jyrki Vesa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti