torstai 26. huhtikuuta 2012

Hyvä paremmaksi, Panasonic GX1

Panasonic GX1 + PZ 45 - 175 mm f /4 - 5.6
@ 62 mm, f/5.6, 1/400 s. ja ISO 400.
GF1 oli Panasonicin ensimmäinen mikrojärkkäri ja hyvä se olikin. Kirjoitin siitä heti tuoreeltaan vuonna 2009. Mikrojärkkäreitä on sen jälkeen tullut vaikka kuinka monta, mutta GF1:lle on kaivattu arvoistaan seuraajaa. Viime marraskuussa Panasonic esitteli sellaisen, mallimerkinnältään GX1.

GX1 on tutun oloinen ja GF1 kameraan tottunut kokee uuden heti omakseen. Ulkomuoto on pientä laihdutusta lukuunottamatta samanlainen kuin GF1:ssä, mutta kuvausote on parempi pienten sormiulokkeiden ansioista. Perusnappulat ovat tutuilla paikoilla, mutta muutoksiakin on tullut ja nyt käyttöliittymässä on enemmän kustomointimahdollisuuksia.
Vasemmalta, Panasonic GF1 ja GX1.
Kosketusnäyttö on hyvin toteutettu, mutta en osaa sellaista oikein kamerassa hyödyntää. Joillekin tämä ominaisuus voi olla jopa valintakriteeri.

GX1 on hyvin tehty ja runko on tukeva sekä kaikin puolin mekaanisesti asiallinen.

Silloin, kun GF1 tuli, niin olin sitä mieltä, että etsin ei ole välttämätön tällaisessa kamerassa. Nyt olen muuttanut mieleni ja haluan kuvata etsimeen katsomalla joitakin poikkeuksia lukuunottamatta. Panasonic GX1 on erittäin tyylikkään ja pelkistetyn näköinen osittain siksi, että etsin puuttuu, mutta se hankaloittaa kuvaamista.
Panasonic GX1 + PZ 14 - 42 mm f /3.5 - 5.6
@ 14 mm, f/3.5, 1/100 s. ja ISO 800.
Panaan saa lisävarusteena hyvän etsimen, mutta se nostaa kameran hintaa huomattavasti. Irroitettavassa etsimessä on se hyvä puoli, että sen saa irti. Kiinni olleessaan etsin vie salaman tai muun lisälaitteen paikan.

GX1 on edeltäjänsä lailla suunnattu valokuvaajille, jotka haluavat itse säätää kameransa aukot ja ajat. Säätimet ovat melko hyvät, mutta toivoisin kaksi säätöpyörää; yhden peukalolle ja yhden etusormelle. Kun yhdellä säätöpyörällä on kaksi tehtävää, niin se lisää erehdyksen mahdollisuutta. Kaikkeen tottuu, mutta minulla käy edelleen usein niin, että säädän aluksi väärää asiaa, vaikka olen kuvannut GF1:llä jonkin verran.
Panasonic GX1 +  100 - 300 mm f /4 - 5.6
@ 300 mm, f/8, 1/1250 s. ja ISO 160.
Tarkennuksen nopeus ei ole mikrojärkkäreissä enää mitään uutta ja Pana GX1 tarkentaa erittäin vauhdikkaasti ja täsmällisesti. Hämärässä tarkennus hidastuu, mutta yllättävän vähän.

Kuvan hyvä laatu mikrojärkkäreissä ei sekään ole enää uutinen. Panasonic GX1:ssä on erinomainen kuvanlaatu, joka kestää hyvin ainakin ISO 3200 herkkyydelle asti. Kuvanlaatu ei ole nykyään millään muotoa este m4/3 kameran ostamiselle.
Panasonic GX1 + PZ 45 - 175 mm f /4 - 5.6
@ 175 mm, f/5.6, 1/500 s. ja ISO 160.
Panan kanssa pakettina myydään moottorizoomia PZ 14 - 42 mm f/3.5 - 5.6. Kokeiltuani tuota lasia en voi sitä suositella, ainakaan valokuvaukseen. Zoomaus ja käsitarkennus ovat kumimaiset ja tunnottomat. Optisesti zoomi on kohtalaisen hyvä varsinkin laajakulma-asennossa, mutta pisimmällä polttovälillä suorituskyky laskee. Pieni koko on hyvä asia, mutta mielestäni optinen suorituskyky ja käyttömukavuus menevät edelle valintaperusteissa.
Panasonic GX1 + PZ 14 - 42 mm f /3.5 - 5.6
@ 42 mm, f/5.6, 1/4000 s. ja ISO 400.
Kokeilin myös toista moottorizoomia PZ 45 - 175 mm f/4 - 5.6. Tämäkin on mukavan pieni, mutta käyttöä koskevat samat moitteet, kun yllämainittua lyhyempääkin zoomia. Optisesti tämä on varsin käyttökelpoinen ja hyvä vaikka reissuun, jos moottoritoimintojen kanssa pärjää.

Minä ostaisin pelkän rungon ja sitten objektiivit erikseen. Jättäsin luultavasti zoomit kauppaan ja ottaisin mukaan kiinteäpolttovälisiä valovoimaisia objektiiveja.

Panasonic GX1 on hyvä mikrojärkkäri. Se on pieni, suorituskykyinen ja kohtuuhintainen ilman etsintä. Panasonic GF1:llä kuvanneet pitävät GX1:stä varmasti. Jos etsimen puute ei haittaa, niin silloin hinta - laatusuhde on hyvin kohdallaan, mutta etsimen kanssa GX1 on hieman kallis.




1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

"Irroitettavassa etsimessä on se hyvä puoli, että sen saa irti. Kiinni olleessaan etsin vie salaman tai muun lisälaitteen paikan."

Olen ihmetellyt jo pidempään, että miksi edelleenkin elektronisten etsinten aikaan, etsin pyritään sijoittamaan siihen perinteisen paikkaansa kameran keskelle. Yleensä se vielä muodostaa ainoan ulokkeen kameran pystypäädyssä, jolloin kameran koko ylöspäin kasvaa. Toisekseen kuvaajan nenä ottaa lcd-näyttöön kiinni, kuin näin sijoitetusta etsimestä yrittää tihrustaa.

Ainoan järkevästi sijoitetun etsimen olen nähnyt sonyn nex-7-kamerassa, jossa se on siirretty kuvatessa vasempaan laitaan ja upotettu kameran profiiliin, jolloin itse rungon koko ei kasve ylöspäin etsimen ansiosta. Nenääkään ei tahraa lcd-näyttöä. Ei voi kuin ihmetelä miten muut valmistajat eivät ole tajunneet tälläistä sijoittelua. Vai onko muita?