Olympus PEN veden alla, osa 1

Kamera ja kuvaaja

Olympuksella on perinteisesti ollut hyvä valikoima vedenalaisvarusteita kameroihinsa. Olen jo pitkään haaveillut kameran sukelluskotelon kokeilusta, mutta kun en itse ehdi joka paikkaan, niin delegoin homman eteenpäin. Ystäväni valokuvaaja Kimmo Haimi käväisi Punaisella Merellä kokeilemassa sukelluskuvausta Olympuksen kalustolla.

Kimmolta tuli tarinaa niin paljon, että olen jakanut sen kahteen osaan. Tässä niistä ensimmäinen.

Matti

Esivalmistelua ennen sukellusta

Kun minulle tarjoutui tilaisuus kokeilla Punaisen Meren sukellusmatkalla Olympus E-PL3L kameraa varustettuna 14-42 mm objektiivilla ja niille suunniteltua PT-EP05L vedenalaiskoteloa, otin tilaisuuden innolla vastaan.  Sain mukaan vielä 2kpl Olympuksen UFL-2 salamalaitteita ja niihin optiset kaapelit sekä PTWC-01 laajakulmalisäkkeen. Loistavat sukelluskohteet, uusi hieno kamera ja hyvät salamalaitteet – odotukseni olivat korkealla ja into kova. 

Koko kuvaussetti laivan kannella.

Vaikka olen valokuvannut työkseni jo vuosia, olen melko lailla aloittelija vedenalaisessa kuvauksessa. Ostin reilu vuosi sitten, heti Adwanced Open Water Diver kurssin jälkeen, ensimmäiseksi sukelluskamerakseni Canonin G12 ja Canonin oman WP-DC34 kotelon. Pian niiden hankinnan jälkeen aloin kaivata kunnollista laajakulmaa ja ulkopuolista salamaa tai muuta valonlähdettä. Canoniin on saatavissa myös kolmannen osapuolen koteloita, joihin saa parempia laajakulmalisäkkeitä, mutta niiden hinnat nousevat niin ylös etten halunnut lähteä rakentamaan vedenalaiskuvauspakettia niiden varaan.

15 mm, 1/125 s., f/4.5 ja ISO 200. Syvyys n. 18 m.
Samoilla asetuksilla voi kuvata ison osan kuvista.

Alun perin olisin halunnut vedenalaiskotelon jo valmiiksi omistamaani Nikon D700 kameraan.  Sellaisten hinnat ovat kuitenkin liian korkeita, enkä pystynyt itselleni perustelemaan tuhansia maksavan kotelon ja lensporttien hankintaa. Vedenalais- kuvien myynnillä niitä tuskin olisi ihan heti saanut maksettua. Halvimman D700 Nikoniin sopivan Ikeliten kotelon olisin ehkä vielä ostanut mutta Ikeliteltä ei löytynyt lensporttia johon olisi mahtunut Nikonin 14-24/2,8 lasi. 

Varret ja kahvat tuottavat päänvaivaa

Olympukselta ei löytynyt omaa lisäkahvaa eikä jatkovarsia salamalaitteille.  Lisäkahva kiinnitetään kameran pohjaan ja siihen puolestaan saa kiinnitettyä salamalaitteet jatkovarsineen. Koska Punaiselle Merelle suuntautuva sukellusmatkani odotti jo nurkan takana kahvan ja varsien hankinnalla oli pienoinen kiire, tilasin heti 2 kpl 24cm pitkiä Dyron flex arm varsia ja Ikeliten dual handle trayn Englannista, Camerasunderwater liikkeestä. 

Dyronin varren kiinnitys salamaan on hieman turhan löysä ja salama tuppaa liikkumaan. Vedessä salama pysyy jotenkuten ryhdissä, mutta olisin kuitenkin halunnut ne hieman tiukemmalle. Dyronin varren kiinnitys Ikeliten kahvaan ei myöskään ole välyksetön. Laivalla pääsin kokeilemaan Ikeliten omaa vartta, se istui kahvaan paljon tukevammin.

Kahvan tilaaminen ei ollut aivan niin suoraviivaista mitä olin kuvitellut. Pelkkien nettikuvien ja mittojen perusteella olin ensin tilaamassa toisenlaista, halvempaa kahva/varsi pakettia. Kun tilauksen yhteydessä olin pyytänyt myyjää vielä varmistamaan että molemmat varmasti toimisivat Olympuksen kanssa, he kehottivat vaihtamaan kahvan ja varret toisenlaisiin. Myyjän esisijainen ehdotus olisi ollut rapiat 430 puntaa, joka oli paljon enemmän mitä halusin tähän kokeiluun sijoittaa. Dyronin varsille ja Ikeliten kahvalle tuli hintaa reilut 200 puntaa. 

14 mm, f/4, 1/60 s. ja ISO 200.

Kun kahva ja varret viimein saapuivat, ja vaikka olin pyytänyt myyjää varmistamaan yhteensopivuuden Olympuksen systeemiin, olin hieman pettynyt. Olympuksen kotelon pohjassa on kolme jalustakierrettä kahvaan kiinnitystä varten. Ikeliten kahvan rei’istä ei osunut kuin yksi kohdalleen Olympuksen koteloon ja se ei riitä tukevaan kiinnitykseen. Hetken pähkäiltyäni, porasin Ikiliten kahvaan yhden reiän lisää ja sain kotelon kunnolla kiinnitettyä kahvaan. 

Huolellisuutta peliin

Olympuksen kotelo on käteen hyvän tuntuinen ja läpinäkyvä takaseinä on omiaan rauhoittamaan mieltä, siitä näkee heti pitääkö kotelo vettä vai ei. Jos veden alla haluaa käyttää zoomia, niin objektiiviin pitää kiinnittää zoom-rengas PPZR-EP02 ja jos veden alla haluaa salamakuvata, niin kameraan oma pop-up salama. Mikäli haluaa käyttää koteloon sisäänrakennettuja led valoja, niille täytyy vielä laittaa koteloon omat AAA paristot.

Zoom-rengas ei kuulu kotelon hintaan eikä tule sen mukana vaan se täytyy hankkia erikseen. Kotelon zoom säätö on etureunassa pyöritettävällä säätöpyörällä, eikä ole käytettävyydeltään paras mahdollinen. Itse kuvasin suurimman osan ajasta laajakulmalisäke kiinnitettynä enkä juuri koskenut zoomin säätöihin. Lisäsalama täytyy olla kiinni ja nostettuna ylös ennen kotelon sulkemista.

19 mm, 1/160 s., f/4.5 ja ISO 320. Syvyys n. 20 m.
Salamat olivat tässä käsisäädöllä, mutta en muista tehoasetuksia.
Olisin halunnut taustalle hieman tasaisemmin valoa,
mutta kala ei halunnut odotella säätämistäni.

Kamera zoom-renkaineen ja lisäsalamoineen sujahtaa helposti paikoilleen. Takakannen lukitus on helppokäyttöinen ja luotettavan tuntuinen. Aina takakantta sulkiessa on syytä olla huolellinen ja katsoa aina ettei tiivisteen väliin jää mitään roskaa. Olin sukelluksen jälkeen kuivannut koteloa paperilla ja kun suljin koteloa seuraavaa sukellusta varten hämärässä laivan hytissä jäi pienenpieni paperinpala takatiivisteen väliin. Huomasin sen vasta jo alkaneella sukelluksella runsaan kymmenen metrin syvyydessä. Onneksi tiiviste piti kaikesta huolimatta. 

Pientä ja painavaa

Kotelon laukaisunappula on suurikokoinen ja pienen harjoittelun jälkeen siihen saa hyvän tuntuman. Takakannen muut nappulat ovat pieniä ja turhan lähellä toisiaan. En tiedä onnistuisiko niiden käyttö kunnolla esim. kuivahanskoilla tai paksuilla neopreenikäsineillä. Erityisesti videon rec nappula on hankalasti, vieläpä eräänlaisessa syvennyksessä. Sen ongelman voi tosin kiertää asettamalla asetuksista rec toiminto johonkin muuhun nappulaan. Takakannessa on myös fn nappula johon voi ohjelmoida joitakin yleisimmin käytettyjä toimintoja. 

Takakannessa oleva näytön heijastussuoja voisi olla paremmin kiinni kotelossa. Itselläni se irtosi useamman kerran, onneksi heijastussuoja on narulla kiinni kotelossa, niin se ei päässyt häviämään. Kameran näytöstä jota käytetään myös etsimenä, on hankala auringonpaisteessa saada mitään selvää, mutta syvemmällä vedessä tai varjon puolella ongelmaa ei ole.

Kotelo painaa kuivalla maalla 1121 grammaa, kamera objektiiveineen 450 grammaa ja vedessä koko hoidon noste on vain hieman negatiivinen. Sukelluskuvauskalustot ovat yleensä tuskaisia käsiteltäviä, kun ollaan pois vedestä. Kokoa, painoa ja moniulotteisuutta riittää. Veden alla tilanne sitten tasapainottuu. Laajakulmalisäkkeen ja salamoiden kanssa kuvauspakettini painoi yli viisi kiloa ja oli työläs käsiteltävä, varsinkin kumiveneessä joka on täynnä muita sukeltajia ja varusteita. 

Veteen mentäessä joko laivasta hyppäämällä tai kumiveneen laidan yli kierähtämällä, Dyronin flex varret tekevät painavien salamalaitteiden alla juuri sen mitä niiden nimi sanoo. Ne joustavat ja salamat sojottavat mihin sattuu. Mikäli mielii näinkin painaville salamoille kunnollisia varsia, kannattaa tallaiset flex-varret unohtaa kokonaan. 

Salamasuuntauksen harjoittelua

Salamalaitteessa on zoomtoiminto, mutta se on laajimmillaankin valokeila on kapeahko ja ainakin Dyronin varsien kanssa hankala suunnata. Salamasta tuleva valo on mukavan näköistä mutta sen suuntaaminen on työlästä ja aikaa vievää, joten ainakin tällaisen vedenalaista kuvausta aloittelevan kannattaisi hommata hajottimet salamoiden eteen, jolloin niiden suuntaamien ei ehkä olisi aivan niin tarkkaa. Ihmettelen sitä miksi eivät ne tule mukana eivätkä kuulu salaman hintaan. 

19 mm, f/4, 1/60 s. ja ISO 500.
Täällä oli lähestulkoon pimeää, eikä kamera tarkentanut
ilman käsivalaisimen apua.

Salaman saattamiseksi käyttökuntoon siihen laitetaan kaksi AA kokoista paristoa sisään ja laite on käyttövalmis. Käytössäni olleessa esittelylaitteessa toisessa salamassa oli jo paristot sisällä. Luonnollisesti halusin vaihtaa ne uusiin. Paristokotelon kansi oli niin tiukassa, etten saanut sitä ilman pihtejä auki. Paristokotelossa on kohdistusmerkit kiinni laittamiselle mutta sen kiertää silti helposti liian tiukalle, jonka jälkeen avaaminen on hankalaa. Salman takanäyttö on lcd tyyppinen eikä siitä näe hämärässä yhtään mitään ilman että painaa erikseen aina valon päälle.

Vaikka salamalaitteissa on optisen liitännän lisäksi myös TTL –liitäntä, EPO5L kotelossa sitä ei ole. Kytkin kameran ja salamat toisiinsa PCTB-E02 optisilla kaapeleilla. Kameran koteloissa on pieni ikkuna, jonka läpi sisäänrakennetun salaman välähdys ohjaa optisilla kaapeleilla kytkettyjä ulkoisia salamoita. Ikkunan peitoksi joutuu virittelemään mukana tulevan mustan muovinpalan, joka on narulla kiinni toisessa optisessa kaapelissa. Alkuun epäilin virityksen kestävyyttä mutta se toimi koko viikon ajan ilman mitään ongelmia.

Teoriassa kamerassa olevalla rc toiminolla voi väläyttää ulkoisen salaman ilman kaapeliakin. Testasin sitä pikaisesti pimeässä hylyssä. Ainakaan siellä en saanut sitä toimimaan vaikka kamerassa oli toinen UFL-2 kiinni ja toinen UFL-2 oli sukellusparini kädessä noin 2,5-3 metrin päässä. Laivassa sisällä ko. järjestely toimi kyllä.

Seuraavassa osassa kuvataan veden alla.

Kimmo Haimi