 |
| Kuvassa näkyvillä asioilla ei ole mitään yhteyttä alla olevan kirjoituksen kanssa. |
Pääkaupunkiseudulla vaikutti valokuvaaja, joka oli tehnyt yritysviestintään kuvia jo kolme vuosikymmentä. Olipa sinä aikana tehnyt jokusen kuvauksen lehtiinkin. Kuvaajan nimi oli Reino. Käytän nimeä Reino, koska en tunne yhtään sen nimistä valokuvaajaa ja siten mahdollinen sekoittuminen johonkin todelliseen kuvaajaan on mahdollisimman pieni.
Viime aikoina Reino oli suuntautunut yhä enemmän yritysasiakkaisiin, koska lehtien aina vain alentuva maksukyky ja kyseenalaiset tekijänoikeussopimukset tekivät yhteistyön käytännössä mahdottomaksi.
Reinolla oli itseasiassa parhaillaan hyvä toimeksianto meneillään. Se käsitti erään suuren rakennusurakoitsijan valmiiden kohteiden kuvaamista Etelä-Suomen alueella. Homma oli mukava, koska sitä saattoi tehdä oman aikatalunsa puitteissa ja muiden kuvausten lomassa.
Yksi kuvattava kohde oli päiväkoti Uudellamaalla n. 30 kilometrin päässä Helsingistä. Eräänä päivänä kello 14, kun valo tuli sopivasta suunnasta, Reino pysäköi autonsa päiväkodin kohdalle risteyksen toiselle puolelle jalkakäytävälle. Hän otti välillä tämän kaltaisia etuoikeuksia työmukavuuden nimissä. Olihan kuvaaminen mukavaa, kun työkalut saivat olla auton takakontissa, josta sopiva objektiivi tai jalusta oli kätevä poimia esille.
Reino pystytti jalkakäytävälle hiilikuituisen Gitzo jalustan, jonka päälle hän kiinnitti uskollisen Nikon D3x kameransa varustettuna laajakulmalla. Tästä, noin 30 metrin päästä, hän saisi juuri passelin yleiskuvan päiväkodista ja ympäristöäkin sopivasti mukaan.
Samalla, kun Reino touhuili jalustansa kanssa, niin eräs päiväkodin opettaja huomasi hänet luokkahuoneen ikkunan läpi. Opettaja katseli hetken Reinon jalustan pystyttelyä ja kutsui paikalle kaksi muutakin kolleegaansa. Yhteistuumin opettajat päättelivät, että Reinon täytyy olla pedofiili, joka haluaa syntisen paheensa kiihokkeeksi kuvata päiväkodin lapsia.
Lapset tosin olivat sisällä rakennuksessa, mutta Reinolla saattoi olla amerikkalaisesta poliisisarjasta tuttu lämpöröntgenkamera, jolla kuvaaminen käy kymmenien metrien päästä vaikka seinien läpi. Eipä Reino vielä tässä vaiheessa ollut ehtinyt kunnolla suunnata edes tavallista Nikonia päiväkotia kohti, mutta opettajat olivat jo asiastaan varmoja.
Yksi opettaja uskaltautui ulos sen verran, että näki Reinon auton rekisterinumeron, jonka perusteella saattoi selvittää auton omistajan. Soitto Trafin asiakaspalveluun varmisti kadun toisella puolella olevan auton omistajaksi Reinon ja oli todennäköistä, että kamerajalustan kanssa puuhaileva henkilö oli auton omistaja.
Reinon ensimmäisenä havainnut opettaja oli jo näppäilemässä poliisin numeroa, kun hänen kollegansa äkkiä muisti, että Reinon nimi kuulosti jotenkin tutulta. Toden totta, maailma on pieni. Opettajan äiti oli toimittaja, jonka kanssa Reino oli tehnyt usein töitä ja opettaja oli kuullut nimen mainittavan keskusteluissa. Ulkona kuvaileva hiippari taisi sittenkin olla ihan oikea valokuvaaja. Näin soitto poliisille jäi tekemättä ja Reino välttyi mahdolliselta välikohtaukselta virkavallan kanssa.
Reino kuuli tapauksesta jälkeenpäin toimittajalta, jonka tytär oli opettajana päiväkodissa. Reino oli ihmeissään ja samalla pohti oliko hän todella niin epäilyttävän näköinen silloin kuvatessaan. Hän oli ollut kaukana kadun toisella puolella, eikä toisaalta ollut yrittänytkään salailla kuvaamistaan. Hän myös päätteli, että päiväkodista käsin oli ollut melko mahdoton varmasti nähdä mitä tai miten hän kuvasi.
No, tämähän oli vain tarina. Todellisessa elämässä päiväkodin opettaja ( opettajat ovat viisaita ja sivistyneitä ) olisi epäilyksen herätessä varmasti mennyt kysymään kuvaajalta mitä hän tekee tai ehkä todellisessa elämässä opettajalla olisi ollut parempaakin puuhaa kuin kuin tarkkailla niin kiinnostuneesti kadun toisella puolella jalustaa pystyttävää kuvaajaa.
Toisaalta taas totuus on usein tarua ihmeellisempää, joten kun otat kuvia julkisilla paikolla, niin varaudu siihen, että saatat näyttää pedofiililta.
17 kommenttia:
Huomenta,
Meillä on tarhaikäinen lapsi. En missään nimessä halua hänestä kuvia mihinkään ulkoiseen tai sisäiseen julkaisuun ilman meidän lupaa.
Mielestäni opettajat tekivät oikein ollessaan "ylivarovaisia". Ei voi olettaa, että valokuvauskalustoa tuntemmattomat erottavat gizot, nikonit ja canonit. Heille kamera on kamera.
Reino olisi voinut käydä pikaisesti esittäytymässä ennen kuvaussessiota. Tarha on kuitenkin erityinen kuvauskohde.
Niin, tämähän oli vain fiktiivinen tarina. Ei tällaista ole todellisessa elämässä sattunut.
Oletetaan, että kuvaaja nyt ihan oikeasti kuvaisi lastentarhaa lähietäisyydeltä, niin tottakai pitäisi käydä kertomassa mitä tekee. Jos lapset olisivat ulkona tai muuten kuvissa, niin pitäisi ehkä jopa kysyä lupia vanhemmilta.
Jos kuvaaja ihan oikeasti kuvaisi yleisnäkymiä, joissa ihmisiä ei edes ole näkyvissä, niin en minä ainakaan pitäisi esittelyjä tai lupien kyselyjä tarpeellisina.
Miten itse toimit? Kun kuvaat kaupungilla, niin käytkö kertomassa jokaisessa kuvassasi näkyvässä rakennuksessa, että otat kuvia?
Hyvä esimerkkitarina ja opettavainen ensimmäinen kommentti.
Juuri niin kuin Matti sanoi, kuvaajan on tänä päivänä hyvä esittäytyä aina, jotta erottuu tavannäppäilijöistä, kun tekee työtään.
Mutta onhan se nyt aika posketonta arvioida tuollainen kuvaaja heti pedofiiliksi.
Hei
Ei tuo ihan tuulesta temmattu juttu ole tiedän yhden isän joka kuvasi omaa lasta syntymä päivänä puistossa niin joku ohi kulkija oli soittanut poliisille
Kun poliisi tuli niin he heti huomasivat että kuvaaja on lapsen isä
Rakennuksia, vaikkapa omakotitaloja, saa kuvata vapaasti missä tahansa. Jos omakotitalon pihalla tai kerrostalon parvekkeella on ihmisiä, he ovat kotirauhan piirissä. Kotirauhan piirissä ei saa kuvata ilman lupaa.
Toimistoissa ja työpaikoilla (päiväkodissakin) ollaan julkisrauhan piirissä eikä kuvaaminen ole sallittua ilman lupaa. Päiväkodin tai koulun piha (ja kauppakeskus) ovat julkisia tiloja, niihin on vapaa pääsy ja niissä saa sananvapauden perusteella kuvata. Käytäntö voi olla todeliisuudessa toinen.
Alaikäiseltä kuvassa olevalta pitää olla huoltajan lupa. Moni päiväkoti, koulu tai päiväkerho pyytää vanhemmilta lukukauden alussa yleisluontoisen luvan siihen, että esim. lehtijutun kuvissa lapsi saa näkyä.
Viisasta ja usein yötä helpottavaa on kertoa kohteelle/kohteessa aina, mitä on tekemässä, jos kertominen on mahdollista.
Kuvasin kerran esimerkin kaltaista toimeksiantoa. Saavuin helteisenä päivänä psykiatrisen sairaalan alueelle ja työtä jouduttaakseni sihtailin ensin aikani pihamaalla ilman kameraa sopivia kuvakulmia etsien.
Voitte kuvitella, mitä tapahtui, kun hikisenä menin sairaalaan sisälle. Minulle kerrottiin ystävällisesti ja rauhallisesti sairaalan tilat ja lopuksi opastettiin päättäväisesti suoraan päivystysosastolle ja osaston kanttiiniin itseäni jäähdyttelemään...
Ymmärrän vanhempien huolen, olen itsekin sellainen ja maailmahan on vaarallinen. Ymmärrän myös sosiaalialan työntekijöiden asenteen, säännöt on sääntöjä ja piru sen poloisen perii joka nistä joustaa.
En kuitenkaan millään ymmärrä sitä, että näiden kaikkien "lasten suojelijoiden" perusoletus tuntuu olevan, että valokuvia käytetään johonkin seksuaalisesti virittyneeseen tai perverssiin tai muuten lapsia vahingoittavaan tarkoitukseen.
Mistä asenteemme lasten valokuvaamista kohtaan kertoo. Omista ajatuksistamme? Yhteiskunnasta jossa elämme? Pedofiili itsessäme?
Sitäpaitsi eiköhän se oma äiti tai isä ole keskimääräiselle lapselle paljon vaarallisempi olento kuin satuinainen ja aikeiltaan ilmiselvän hyveellinen valokuvaaja. Tai ylisuuri päiväkotiryhmä. Tai kiusaavat kaverit ja päihteet. Tämä ihan vaan sillä kun lastensuojelusta jotain työni puolesta tiedän.
Tuomo, hyvin sanottu.
>Alaikäiseltä kuvassa olevalta pitää olla huoltajan lupa.
Minua kiinnostaa mihin tämä väite perustuu? Mikä laki tai asetus tms?
Olen ollut siinä uskossa että jos kuvia käytetään kaupallisessa tarkoituksessa (mainos tmv), kuvissa tunnistettavilta henkilöiltä pitää olla ns model release eli lupa. Lasten tapauksessa varmaankin vanhemmilta saatu.
Matin tarinassa ei taidettu mainita tulevatko kuvat mainoskäyttöön vai ei. Siihen tosiaankin taidetaan tarvita sellainen mallivapaussopimus (modell release kuten amerikkalaiset sanovat).
Julkisella paikalla saa kuvata, lapsia, aikuisia, rakennuksia, mitä tahansa. En sellaiseen kuvaamiseen kenenkään lupia kysele enkä sen laajemmin alkaisi selittelemään jos joku kysymään tulisi. Valokuvaaminen on laillista ja sen perusteleminen antaa hieman sellaista olettamusta että kyseessä olisi toiminta mitä pitää erikseen jollekin perustella tai lupia kysellä.
Lopuksi vielä, että pitää erottaa toisistaan valokuvaaminen, kuvan julkaiseminen ja kuvan mainoskäyttö (kaupallinen käyttö).
Mutta kuten kirjoitin julkisella paikalla ei muuta kuin kuvaamaan niin paljon kuin muistikortille mahtuu.
Kuvien käytöstä ei tarinassa puhuttu, mutta koska kohteena oli julkinen rakennus, niin mitään mallisopparia ei tarvita. Ihmisiähän tarinassa ei kuvattu.
Tarinoidaan kuvien käyttöä nyt vaikka niin, että asiakas julkaisee kuvia ehkä vuosikertomuksessa, referenssinä jne.
Nykyisin pikkulasten äidit ovat niin vauhkoja, että 50+ ikäinen äijä ei uskalla edes koiran kanssa liikkua lähellä päiväkotia. Jos meinaa kameran kanssa liikkua, niin on parempi suunitella tarkkaan kulkureittinsä ettei harakan värinen auto tule keskeyttämään ulkoilua.
Nimim. Kokemusta on
Hyvä keskustelunavaus Matilta!
On tässä jonkinlaista hysteriaa ilmassa? Ihan kuin tavallisen lapsen, arkioloissaan ilman mitään seksuaalista vivahdetta, kuvaaminen olisi lähestulkoon raiskaus tai seksuaalista hyväksikäyttöä? Silti hyväksymme yhteiskunnan yliseksualisoitumisen ja pehmopornon joka puolella? Esim. Euroviisut olivat ennen koko perheen ohjelma, nyt se on lähes alastomien leikeltyjen naisten tissinheilutuskabaree... Mitä sellaisen katsominen tekee lapselle, kun kaikki on ulkonäkö- ja seksuaalikeskeistä, "hot" pitää olla.
Kävelin Lahden satamassa PENin kanssa yksi päivä, ja n. 8-vuotias tyttö tuli juttelemaan laiturilla. Sanoi "tule katsomaan mun kanssa merelle", menin varovasti, pidin etäisyyttä, vaihdoin muutaman sanan. Hän sanoi sitten "sinä olet kiva". Vanhemmat istuivat muutaman metrin päässä penkillä ja tulivat kyllä aika pian siihen. Onneksi olen nelikymppinen luultavasti kiltin ja normaalin näköinen hymyilevä nainen, mutta olin silti huomaavinani myös epäluuloisuutta vanhempien katseessa, vaikka toisillemme hymyiltiinkin. Kateeksi ei käy miehiä, jos lasten kanssa ei enää voi jutella tai olla lähietäisyydellä. Minkälaiseksi lasten maailmankuva muodostuu, jos kaikki vieraat ihmiset ovat potentiaalisesti vaarallisia eikä heihin saa ottaa mitään kontaktia. Omassa lapsuudessani pihan lapsijengi juoksi ympäri kulmakuntia omissa leikeissään, ei oltu ylipainoisia eikä peliriippuvaisia, eikä pelätty aikuisia. Monimutkaisia juttuja.
Muutama vuosi sitten kuvasin makrolla kukkia ja ötököitä. Siihen tuli sitten joku vatipää syyttämään että vakoilen hänen asuntoaan - ties missä tarkoituksessa. Ei siinä mitään, oli kirkas kesäpäivä, pikkaisen voisi olla haastetta ottaa noissa olosuhteissa kuvia sisätiloista ulkoapäin:-)
Ei voi kuin ihmetellä mistä lähtien muka julkisella paikalla kuvaamiseen on tarvittu lupa? Vaikka kuvaisi nimenomaisesti ihmisiä, olkoot lapsiakin? Ja pihahan on suojattua aluetta vain jos sinne ei näe ilman erityistä vaivaa eli siten, että se on selvästi haluttu pitää yksityisenä. Puolen metrin puuaita jalkakäytävän vieressä ei tee pihasta aluetta jossa oleskelevia ihmisiä ei saisi näkyä valokuvissa. Samoin parveke, paikka joka on oikein tyrkyllä, ei ole automaattisesti suojattu. Maalaisjärkeä saa käyttää! Se mikä ei ole oikeus ja kohtuus ei voi olla lakikaan.
Samoin yhden kommentoijan kannattaisi ehkä lukea uudestaan pykälät julkisrauhasta. Jos sinulla on lupa oleskella siellä niin saat myös kuvata. Vain oikeudeton kuvaaminen on kiellettyä.
Terveisin kuvaaja joka kuvaa hyvinkin paljon ihmisiä julkisilla paikoilla.
Asiaa voisi varmaan miettiä myös siltä kantilta, että miten parhaiten lisättäisiin positiivista mielikuvaa valokuvaajista, heidän työstään ja ammattitaidoistaan. Jos ajatellaan, että tuossa tilanteessa olisi ollut mahdollisuus osoittaa sitä ammattitaitoaan, niin ihan varmasti tuossa se tilaisuus jätettiin käyttämättä.
Valokuvaaja toimii palveluammatissa, tai niin ainakin mahdolliset asiakkaat haluaisivat. Kuvaajillehan järjestetään paljonkin erilaisia tekniikkakursseja, mutta aika harvoin törmää kurssiin, jolla opetetaan valokuvaajien käytöstapoja ja oikeita toimintamalleja.
Päiväkoti on tosiaan erityinen kohde, ja ne yleensä sijaitsevat erillään muista rakennuksista. Klo 14 aikoihin pienimmät heräilevät vähäpukeisina päivänokosiltaan. Tuohon aikaan ei ole pelkoa, että vanhemmatkaan olisivat vielä hakemassa lapsiaan ja siten "häiritsemässä" pedofiilin (näköisen valokuvaajan) toimia. Henkilökunta ei voi tietää mitä teknistä välineistöä kuvaajalla on mukanaan. Lisäksi heidän tehtävänsä on vahtia, etteivät lapset kirmaile joka ikkunaan puolipukeisina katsomaan "sedän hienoa kameraa", "kunpa pääsisi kuvaan hassun irvistyksen kanssa".
Ehkä poliisille soittaminen on ylireagointia, mutta toisaalta ainakaan julkisella puolella ei paljon ole vaihtoehtoja. Alueella on saattanut jopa liikkua lastenahdistelija ja poliisi on toivonut ilmoitusta kaikesta epäilyttävästä toiminnasta päiväkodin läheisyydessä. Työpaikaltaan kysymään poistuessaan työntekija rikkoo ainakin työsopimustaan vastaan (ryhmäkoot saattavat edellyttää tingimätöntä läsnäolopakkoa). Jos tätä vertaa siihen, että kuvaaja vaikka soittaa päiväkodin johtajalle, että aikoo kuvata ensi viikolla joku päivä heidän päiväkotiaan, niin minusta se tuntuisi järkevältä tiedonjaolta epätietoisuutta herättävän tupsahtamisen sijaan.
Se, että jokin on laillista, on yksinään aika heikko peruste livetä hyvistä tavoista. Nykyään liike-elämän johtotehtävissä olevat järjestelevät hieman raha-asioitaan ja arvelluttavista kaupoistaan kiinni jäädessään perustelevat sen sillä, että se on laillista. Totta kai se on laillista, koska sitä vartenhan asianajajat on palkattu. Samoin presidentin virallinen valokuva on tuotettu täysin laillisesti, mutta monenko ammattikuvaajan mielestä se meni parhaalla tavalla, ihan oikein ja oikeudenmukaisesti?
Tämän fiktiivisen tarinan on kirvoittanut ilmeisesti se, että yksi tai useampi asia meni siinä pieleen. Joten kysytään, miten tuossa tilanteessa parhaiten oltaisiin toimittu kaikkien ammattitaitoisten valokuvaajien maineen parantamiseksi (eikä heikentämiseksi)?
Niin, ja se jalkakäytävälle pysäköinti. Sille ei ilmennyt jutussa selkeitä perusteita, jotka yksiselitteisesti olisivat muuttaneet laittoman pysäköinnin lailliseksi. Eli siinäkin on seikka, joka on omiaan heikentämään kuvaajien arvostusta vahvistamisen sijaan.
TH
"Jos sinulla on lupa oleskella siellä niin saat myös kuvata."
Tässä käsityksessä minäkin olen. Mutta kuten sanot, maalaisjärkeä saa käyttää, ja järkevät ihmiset sitä käyttävätkin silloin kun pitää. Ei varmaan tee hyvää kuvaajan maineelle, jos kuuskymppisenä herrashenkilönä lähtee vieraalle paikkakunnalle kamera kaulalla, ilman kummempaa syytä, seuraamaan alle 10-vuotiaiden tyttöjen sisäliikuntatuntia, vaikka se olisikin laillista.
Eli lakia noudattaenkin voidaan toimia hyvien tai huonojen tapojen mukaisesti. Kaikkien hyvien kuvaajien puolesta toivon, että lakien noudattamisen lisäksi noudatettaisiin mieluummin hyvia kuin huonoja tapoja. Sen sijaan, että itsekeskeisesti sanottaisiin, että "lue lakikirjaa, tämä on ihan laillista", sanottaisiin useammin, "miten voin palvella?"
TH
Lähetä kommentti