Päivän video

Teimme kesällä Jyrki Vesan kanssa tällaisen videon Land Rover Experience Finlandin maastoajoalueella. Kuvasimme kahdella Nikon D7000 kameralla ja Nikkor objektiiveilla. Videolla taitaa olla 70 - 200 millisellä ja 10,5 mm kalansilmällä kuvattua, mutta käytimme myös 35 mm f/1.8 DX ja 14 - 24 mm f/2.8 zoomia.

Ei kopio, mutta liian samanlainen

Olen juuri lähdössä kuvaamaan Tampereelle, mutta laitan pikaisesti kielitaitoisille linkin, jonka takana on mielenkiintoinen laintulkinta tekijänoikeuden rikkomisesta Englannissa. Amateut Photographer julkaisi jutun, joka on täällä.

Mielenkiintoista tässä on se, että oikeuden mielestä kaksi kuvaa ovat samankaltaiset, mutta eivät läheskään samanlaiset, ja siksi toinen kuva rikkoo tekijänoikeutta.

Tästä voisi keskustella enemmänkin, mutta nyt pitää joutua tien päälle.

Videon tekeminen ei ole helppoa

Videon tekeminen ei ole helppoa ja siinä on niin monta liikkuvaa osaa, kirjaimellisesti, että ensi alkuun ei kokematon meinaa mitenkään hallita kaikkea. Kuvaaminen on vain pieni osa videotuotantoa. Sen lisäksi tulee ääni, joka on oikeastaan tärkeämpi kuin kuva.

Ennen kuin edes voi kuvata, niin pitää olla jonkin sortin käsikirjoitus ja kuvaussuunnitelma, vaikka kyseessä olisi yksinkertainenkin tuotanto. Kuvauksen jälkeen pitää editoida, jotta videosta saadaan löysät pois ja mahdollinen tarina kulkemaan.

Palkittu kuvaaja Jussi Aalto on tehnyt pari esimerkkiä aiheesta. Käy katsomassa esim. täällä ja täällä.

Sony Nex5n kokeilussa

Sony Nex5n + E 30 mm f/3.5 Macro
@ f/22, 2,5 s. ja ISO 100.

Sony Nex on nyt vajaat kaksi vuotta vanha mallisarja, joka aloitti Sonyn peilittömän kauden. Viime vuoden lopulla esiteltiin paljon kiinnostusta ja kohuakin herättänyt Nex7, jota on edelleenkin vaikea ostaa Kaukoidän luonnonmullistusten vuoksi. Sony esitteli viime vuonna myös parannetun mallin Nex5 kamerasta, jonka mallinimi on Nex5n.

Alkuperäistä Nex5:a moitittiin käyttöliittymän yksinkertaisuudesta, johon tulikin sitten parannus, mutta uusi 5n on alunperinkin tehty miellyttämään näppäilijöiden lisäksi valokuvaajia. Käyttöliittymä on kustomoitavissa oman mielen mukaan ja kosketusnäyttökin auttaa.

Mekaaninen rakenne on tukeva ja Nex tuntuu laadukkaalta. Sama koskee objektiiveja, mutta niissä tuntuma ei ole aivan ulkonäön tasolla lukuunottamatta Zeissin nimellä myytäviä kakkuloita, jotka ovat ensiluokkaisia niin laadultaan kuin hinnaltaankin.

Nexin käyttöliittymä on hyvin muokattavissa omaan käyttöön sopivaksi ja pienen kokeilun jälkeen sopivat toiminnot löytyvät napeille. Kosketusnäyttökin on, mutta minä en osaa sellaista kovin hyvin hyödyntää kuvatessa. Joku muu todennäköisesti ja toivottavasti osaa.

Sony Nex5n + E 18-55 mm mm f/3.5-5.6 OSS
@ f/3.5, 1/60 s. ja ISO 640.

Sonyn valikot, varsinkin asetusvalikko, ovat melko pitkät ja siksi toivoisin Sonyyn ns. omaa valikkoa, johon voisin laittaa yleisimmät tarvitsemani toiminnot.

Löysin kuitenkin Nexistä mieleiseni räätälöidyn käyttöliittymän ja kuvaaminen oli kohtalaisen sujuvaa. Haluaiaisn ehkä pari nappia lisää, mutta ihmeen hyvin Sonyn minimalistinen käyttöliittymä toimii.

Sony Nex5n kamerassa ei ole etsintä, vaan kuvaaminen pitää tehdä takanäytöltä. Lisävarusteena saa kameran päälle kiinnitettävän sähköisen etsimen, jonka kuva on erinomainen. Etsimen okulaari on silmälasien käyttäjälle liian pieni eikä etsinkuvaa meinaa nähdä kokonaan ja sommitteleminen kärsii.

Etsin kääntyy ylöspäin 90 astetta, mutta tämä toiminto on mielestäni täysin turha, etenkin kun etsin tuppaa kääntymään kuvatessa kuvaajan painaessa silmän okulaariin kiinni. Voi tosin olla, että painoin kameraa naamaani vasten turhankin kovasti, kun yritin silmälasien kanssa nähdä etsinkuvan reunoja.

Sony Nex5n + E 24 mm f/1.8 ZA
@ f/1.8, 1/15 s. ja ISO 3200.

Nexin tarkennus toimii luotettavasti ja nopeasti, mutta hämärässä jostain syystä reunoilla olevat tarkennuspisteet eivät saaneet otetta kohteesta. Käsitarkennus on niin ikään mukavaa, koska kuva suurenee tarkennusta varten. Suurennuksen saa pois päältä, jos niin haluaa.

Sonyssa on toinekin apu käsitarkennukseen, nimittäin ns. peaking-toiminto, joka tarkoittaa, että tarkennuksen kohdalla kuvassa ääriviivat korostuvat. Tämä periaatteessa hyvä apu, mutta korostus on melko laajalla alueella syvyyssuunnassa ja joissakin tilanteissa voi olla vaikea hahmottaa missä tarkka kohta oikeasti on. Korostus voi myös häiritä kuvaamista, kun koko kuva on täynnä korostettuja ääriviivoja. Tämänkin toiminnon saa pois päältä, jos niin haluaa.

Sony Nex5n + E 24 mm f/1.8 ZA
@ f/1.8, 1/13 s. ja ISO 3200.

Kuvaaminen Sonylla on miellyttävää, koska kamera reagoi nopeasti kuvaajan pyyntöihin. Kuvan tekninen laatu on niin hyvää kuin APS-C kennoisella voi olla, eli siis erinomaista. Herkkyyttä voi nostaa ainakin ISO 3200 arvoon huoletta laadun pahemmin kärsimättä.

Sonyn peruszoomit ovat optiselta laadultaan riittäviä näppäilyyn, mutta parempaa laatua ja valovoimaa löytyy Zeissin puolelta. Kokeilin kittizoomien lisäksi 24 mm f/1.8 Zeissia, joka on kerrassaan mainio lasi. Optisesti erittäin hyvä ja mekaanisesti ensiluokkainen. Ainoa huono puoli on suhteellisen suuri koko verrattuna Nex runkoihin. Hyvää haluavalle Nex-kuvaajalle tämä on kuitenkin miltei pakko-ostos.

Kokonaisvaikutelma Sony Nex5n kamerasta on positiivinen. Hyvä kuvanlaatu, pieni koko ( objektiivi tosin vaikuttaa tähän huomattavasti ) ja luotettavan tuntuinen toiminta tekevät kuvaamisesta mukavaa. Käyttöliittymää voisi parantaa lisäämällä oman valikon ja sähköisen lisävaruste-etsimen okulaari voisi olla paremmin sopiva silmälasien käyttäjille.

Työpajassa vielä tilaa

Valaisutyöpaja 11.2. on täynnä, mutta raakakuvan säätö- ja tulostustyöpajassa ensi viikonloppuna 28.1. on vielä tilaa, jos kiinnostaa. Lisätietoja on täällä.

Kuvia työpajasta

Matti selittää.

Matti kuvaa Olympuksella.

Taekwondoa.

Tanssija tähtäimessä.

Hyviä neuvoja tulee vaikka ei pyytäisikään.

Työpajan isäntä Pasi Hakala kuvasi tilanteita lauantaina.

Onko tämä maailman pienin salamajärjestelmä?

Olympus Pen E-PL3 + Zuiko 45 mm f/1.8 + 2 x FL-300R salama
@ f/2, 1/160 s. ja ISO 200
Päävalo oikealta sateenvarjosta seijastettuna
ja täytevalo kameran suunnasta n. 2 aukkoa päävalon ali.

Meillä oli tänään aivan mahtava työpaja Jyväskylän Säynätsalossa. Minulla oli hauskaa, mutta ennen kaikkea 12:lla kuvaajalla ja neljällä mallilla oli myös hauskaa. Kuvausmiljöö oli hieno ja päivän kuvaustulokset olivat myös komeita. Palaan Säynätsaloon kesäisemmässä säässä pitämään uuden työpajan. Lisää työpajasta huomenna.

Työpajan ruokatauolla kokeilin ehkä maailman pienintä langatonta kahden salaman valosettiä. Olympus on kiitettävästi muistanut muitakin kuin näppäilijöitä pitämällä PEN-sarjan kameroissa langattoman salamajärjestelmän. Pientä, siis erittäin pientä, salamajärjestelmää kaipaavalle Olympuksen järjestelmä tarjoaa loistavan ratkaisun.

Olympus Pen E-PL3 + Zuiko 45 mm f/1.8 + FL-300R salama
@ f/2.2, 1/160 s. ja ISO 200
Päävalo kameran päältä sateenvarjosta seijastettuna
ja täytevalo kameran alta n. 1 aukkoa päävalon ali.

Otin työpajaan mukaan Olympus PEN E-PL3 kameran, Zuiko 45 mm f/1.8 objektiivin ja kaksi FL-300R salamaa. Koko tämä potrettikuvaajan setti mahtuu helposti kahteen takintaskuun. Valojalustat ja varjot pitää tietenkin kuljettaa laukussa, mutta silti koko hoito menee tosi pieneen tilaan eikä paina paljon.

Olympus E-PL3 ja FL-300R salamat.

Aion tehdä lisää kuvia tällä kalustokokoonpanolla, mutta tässä pari esimerkkiä tältä päivältä.

Päivän kuva, LR4 toimii

Nikon D700 + Nikkor 70 - 200 mm f/2.8 VRII
@ 165 mm, f/3.5, 1/640 s. ja ISO 3200.

Kuvasin aamulla tyttäreni koiraa Tomoa lumisateessa. Olosuhteet olivat haastavat, koska lunta satoi ja valo oli lattea pilviseltä taivaalta. Nostin herkkyyttä ylös aina ISO 3200 asti, jotta sain suljinajan riittävän lyhyeksi. Tässä tapauksessa 1/640 s. Kuvasin aukolla f/3.5, että saisin edes hiukan syväterävyyttä helpottamaan tarkennusta. Tomo kun ei noudattanut kovin hyvin mitään arvattavaa reittiä ja elukan pitäminen edes kuvassa oli työn takana saati sitten tarkennettuna.

Valovoima on hienoa asia. Tämän kuvaamiseksi esim. f/5.6 aukolla olisi herkkyyttä pitänyt nostaa n. ISO 8000 tasolle saman valotusajan pitämiseksi.

Kehitin raakakuvat Lightroom4 Beta ohjelmalla ja olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen. LR4 tekee aiempaa loivempaa ja sävykkäämpää jälkeä. Niin huippuvaloissa kuin varjoissakin on enemmän sävyjä kuin LR3:n kuvissa. Uudet säätimet toimivat niin ikään hienosti.

Tällaisissa olosuhteissa oikea valotus on tietenkin tärkeää, koska varsinkin ylivalottaminen tärvää vaaleat sävyt tehokkaasti. Vaalea hanki pilvisenä päivänä on vaikea kohde, koska hangen pintaan ei tahdo tulla sävyeroja eikä siten mitään muotoja. Tähän kuvaan sävyjä löytyi hienosti. Kuvan alaosassa lumessa erottuu selvästi koiran jäljet ja lumen muodot.

Käytin LR4:n uutta highlight-säädintä, jolla sain vaaleita sävyjä hieman alas ja kun vielä lisäsin paikalliskontrastia clarity-säätimellä, niin vaikeisiin kohtiin alkoi syntyä sävyeroja.

LR4 Beta vaikuttaa lupaavalta ja kun opin kunnolla uudet säätimet, niin pystyn varmasti tekemään sillä sävykkäämpiä ja paremipia kuvia kuin LR3:lla.

Fuji X-S1 ensivaikutelmat

Fuji X-S1 @ 6,1 mm ( 24 mm ), f/2.8, 1/100 s. ja ISO 100

Fuji X-S1 esiteltiin viime vuoden lopulla ja sitä voisi ehkä kutsua X10:n sisarmalliksi, koska sisäkalut ovat miltei samat molemmissa. X-S1 muistuttaa järjestelmäkameraa niin, että sitä voi luulla ihan oikeaksi järkkäriksi vielä lähietäisyydeltäkin.

Fuji X-S1 tulee kauppoihin maaliskuun tienoilla, mutta Suomessa on tällä hetkellä yksi esituotantokamera, joka on minulla kokeiltavana. Laite vaikuttaa kaikin puolin toimivalta, mutta siitä huolimatta jokin toiminto tai ominaisuus voi olla erilainen tai parempi, kun firmisversion järjestysnumero on alkaa ykkösellä.

Fuji X-S1 @ 158,6 mm ( 634 mm ), f/5.6, 1/170 s. ja ISO 1600

Fuji X-S1 ja X10 voivat olla sisaruksia, mutta eivät läheskään identtisiä. Siinä missä X10 edustaa miltei pokkaria valovoimaisella objektiivilla, jossa laatu korvaa määrää, niin X-S1 haluaa olla järkkäri kaikilla herkuilla.

Vasemmalta: Fuji X10, Fuji X-S1 ja Nikon D5100.

Olin tuotekuvien perusteella ajatellut, että Fuji X-S1 olisi melko kompaktin kokoinen ja siksi yllätyin, kun avasin paketin. Fuji on saman kokoinen kuin mikä tahansa perusjärkkäri peruszoomilla. Peilittömät kamerat etsimellä, kuten esim. Panasonic G3, ovat huomattavasti Fujia pienempiä. Koko lienee harkittu asia, jolla luodaan katu-uskottavutta ja korostetaan järkkärimäistä olemusta.

Fuji X-S1 @ 27,8 mm ( 111 mm ), f/4, 1/100 s. ja ISO 640

Fujissa on kuitenkin samaan kokoon mahdutettu melko hulppea superzoomi, jonka polttovälialue kinomittakaavassa yltää 24 mm laajakulmasta aina 624 mm teleen valovoiman vaihdellessa f/2.8 - 5.6 rajoissa. Tällaista objektiivia ei ole isokennoisiin tarjolla ja vaikka olisi, niin ei kovin käytännöllisessä koossa.

Fujin objektiivin ilmoitettu polttoväli on 6,1 - 158,6 mm ja jos käytetään ilmoitettua polttovälikerrointa 4, niin silloin kinovastaava polttoväli olisi 24,4 - 634,4 mm. Jostain syystä tehdas ilmoittaa pisimmäksi polttoväliksi "vain" 624 mm. Käytin nelosen kerrointa, kun laskin kinovastaavat polttovälit kuviin.

Molemmat ylläolevat kuvat on samasta paikasta kuvattu.
Alempi laajakulmalla ja ylempi telellä.
Jos tämä zoomauskerroin ei riitä, niin sitten ei riitä mikään.

Mekaaninen rakenne on kohtalaisen laadukas, hieman muovinen, mutta samaa tasoa edullisten järkkäreiden kanssa. Objektiivi pitenee melkoisesti teleasennossa ja silloin tuntuu myös selvää klappia rakenteessa. Kuvausote on hyvä ja tässä kohtaa iso koko on pelkkää plussaa.

Käyttönapit ovat hieman kätevämmät kuin X10:ssa, sillä ohjelmoitavia Fn-nappeja on kaksi yhden sijaan ja herkkyydelle on oma nappi. Päällä olevat kuvausohjelman valitsin ja komentokiekko ovat mukavat käyttää, mutta pyörivät liian herkästi. Muuten nappulat toimivat täsmällisesti.

Fuji X-S1 @ 13 mm ( 52 mm ), f/7.1, 1/15 s. ja ISO 100

Etsin on tietenkin sähköinen ja kohtalaisen hyvä sellainen, kuten nykyään alkaa olla tapana. Etsinkuva näkyy myös silmälasien takaa katsottuna, mikä ei ole aina itsestäänselvää. Okulaarin vieressä on sensori, joka kytkee etsimeen kuvan, kun silmä on lähellä.

Kun kuvasin takanäytöltä ja pidin kameraa vyötärön korkeudella, niin etsin meni välillä päälle ja takanäyttö pimeni. Tätä varten on onneksi nappi, jolla voi valita joko etsinkuvan tai takanäytön.

Fuji X-S1 @ 6,1 mm ( 24 mm ), f/2.8, 1/55 s. ja ISO 800

Automaattitarkennus on riittävän nopea hyvissä olosuhteissa, mutta kieltäytyy välillä. Varsinkin pitkillä polttoväleillä silloin, kun tarkennuksen alkutilanne on kaukana kohteesta ei tarkennus meinaa saada otetta millään. Tämä voi olla esituotantomallin ongelmia, mutta tarkennus on luonteeltaan samanlainen kuin X100 ja X10 malleissa. Yleensä hyvin toimiva, mutta joskus yllättävän keskinkertainen.

Fuji X-S1 @ 45,5 mm ( 182 mm ), f/5, 1/100 s. ja ISO 1600

Käsitarkennus toimii kohtalaisesti, mutta siinä on liian synteettinen tuntuma. Tarkennusrengasta saa edelleen pyörittää turhan paljon, mutta esim. X100:aan verrattuna välityssuhde on erinomainen. Tämän kameran käyttäjät valitsevat varmasti automaattitarkennuksen, joten käsitarkennus on lähinnä varalla.

Tarkennustavan valitsin kameran etuseinässä pyörii sekin turhan herkästi. Vastaava säädin Fuji X10 kamerassa on napakampi.

Fuji X-S1 @ 36,2 mm ( 145 mm ), f/4.5, 1/160 s. ja ISO 1250

Kuvan tekninen laatu on samanlainen kuin X10:ssa, mutta sen objektiivi on optisesti parempi kuin X-S1:n, joka ei ole mikään ihme kun tarkastellaan X-S1:n zoomia. Vaikka X10:ssa on valovoimaa, niin polttovälialue on vaatimaton verrattuna X-S1:een. Fuji X-S1:n zoomi on ominaisuuksiinsa nähden kelpo optiikka, mutta näin laajan alueen zoomi on aina enemmän kompromissi kuin pienemmän polttovälikertoimen zoomi.

Mainittakoon vielä, että kuvanvakaaja toimii hyvin, mutta on myös tarpeellinen, koska pisin polttoväli on oikeasti pitkä.

Fuji X-S1 @ 13,5 mm ( 54 mm ), f/3.2, 1/80 s. ja ISO 800

Fuji X-S1 on mielenkiintoinen kamera, joka ei minuun erityisemmin kuvausvälineenä vetoa, mutta jollekin toiselle se voi olla juuri oikea kamera. Järkkärimäinen ulkonäkö ja käytettävyys yhdistettynä superzoomiin puhuttelevat varmasti mukavuutta tavoittelevia kuvaajia. Lisäksi ulkonäkö on uskottava. Suureen osaan perusjärkkäreitä ei koskaan vaihdeta objektiivia ja suurin osa paperikuvista on pienempiä kuin A4.

Muistutan vielä, että kokeilemani kamera ei ole tuotantoversio, vaan ns. esituotantomalli.

Fuji X-S1 @ 69,2 mm ( 277 mm ), f/5.6, 1/40 s. ja ISO 1600

Ohessa muutama kuva lumisateisesta Porvoosta.

Nyt toimii kuin junan vessa

Otsikon sanontaa käytetään silloin, kun jokin laite toimii takuuvarmasti kerrasta toiseen. Sanonta viittaa perinteiseen junan vessaan, jossa tehdyt tarpeet putosivat suoraan raiteille vaunun lattiassa olevan reiän kautta. Laitteisto oli niin yksinkertainen, että siinä ei oikeastaan voinut olla mitään vikaa, eikä sitä voinut käyttää väärin.

Viiden minuutin epoksilla SD-kortin suunnitteluvirheen voi korjata.

Samaa ei voi sanoa monestakaan nykyajan laitteesta. Toimintavarmuus tai käytön yksinkertaisuus jäävät monesti varjoon, kun ominaisuuksia halutaan lisätä mahdollisimman paljon. Tämä koskee myös kameroita ja niiden lisävarusteita.

Kameroissa on ominaisuuksia jokaiselle ja joka lähtöön. Kuulostaa aluksi hyvältä, koska mahdollisimman moni kuvaaja löytää juuri ne itselle tärkeät ja kuvauksen kannalta välttämättömät toiminnot. Useissa kameroissa on jopa ns. oma valikko, johon voi laittaa tärkeimmät asiat helposti käsille.

Entäs sitten ne tarpeettomat ominaisuudet? Nehän ovat juuri ne vaarallisimmat. Ne mitä en käytä eivät tavallaan ole olemassa ja en edes ajattele niitä. Minulle on joskus käynyt niin, että olen vahingossa kytkenyt päälle jonkin toiminnon, jota en koskaan käytä. Sitten kun kamerani ei olekaan toiminut odotetulla tavalla, niin olen ihmetellyt, että missä vika. Joskus olen miltei joutunut keskeyttämään kuvauksen. Pikainen kysely kolleegoille vahvisti, että en ole ainoa, jolle on käynyt noin.

Kamerassahan pitäisi olla oman valikon lisäksi toinen oma valikko sellaisille ominaisuuksille, joita ei haluta ollenkaan. Siinä valikossa olevia ominaisuuksia tai toimintoja ei voisi kytkeä päälle ollenkaan, muuten kuin poistamalla ne kyseisestä valikosta.

Viime perjantaina, joka oli 13. päivä, luulin, että kamerani oli rikki. Olimme tekemässä videonauhoitusta studiossa kolmella kameralla. Kahdella Nikon D7000 kameralla ja yhdellä Sony Nex5n kameralla. Olimme laittaneet valot, langattomat mikrofonit ja kamerat kuntoon. Kaikki oli valmista.

Kun piti alkaa kuvaamaan, niin kamerani videokuvaus ei käynnistynyt. Painelin Nikonin takaseinässä olevaa nappia, mutta turhaan. Mitään ei tapahtunut. Kamera toimi muuten täysin normaalisti, mutta videokuvaus ei käynnistynyt. Otin akun irti, postin muistikortit ja irrotin vielä objektiivinkin, ja laiton takaisin paikoilleen, mutta video ei toiminut. Onneksi naapurista löytyi lainaksi kamera ja saimme kuvauksen lopulta tehtyä aikataulun puitteissa.

Seuraavana päivänä vika löytyi, eikä kamera ollut rikki. Kamerani ykköskorttipaikassa olleessa SD-kortissa oli kirjoituslukitus päällä. Lukitus oli mennyt päälle ilmeisesti kun olin työntänyt korttia koteloon, koska kameraan työntäessä lukitus ei voi mennä päälle. Olin kuvausta edeltävänä iltana alustanut kaikki kortit kamerassa ja kokeillut, että kamera toimii. En älynnyt tarkistaa lukitusta kuvaustilanteessa, koska en käytä kirjoituslukitusta. Minulle sellaista toimintoa ei ollut olemassa.

Kyselin tästäkin muutamalta kuvaajakolleegalta ja jokainen kertoi, ettei ole koskaan käyttänyt kirjoituslukitusta. Tyhjä kortti on kotelossa tarra ylöspäin ja kuvattu kortti tarra alaspäin. Yksinkertaista ja toimivaa.

Minua ihmetyttää sekin, että Nikon tallensi valokuvat kakkospaikan kortille, mutta ei videota, vaikka kakkospaikka oli asetettu ylivuototilaan. Minusta epäloogista, mutta jollekin toiselle ilmeisesti täysin selvää. Jos kamera ei olisi tallentanut valokuviakaan, niin olisin ehkä epäillyt muistikorttia. Tai sitten en.

Ajattelin varmistaa, että tämä oli ensimmäinen ja samalla viimeinen kerta, kun näin käy. Kameroista tarpeettomien toimintojen poistaminen ei käy kovin helposti, jos ollenkaan, mutta muistikortin lukituksen poistaminen on helppo homma.

Epoksia uraan, niin toiminta paranee.

Laitoin kaikkien SD-korttieni lukitusnastan uraan epoksiliimaa, joka estää lukituksen käyttämisen. Minulla on paljon SD-kortteja, mutta jos joskus ostan niitä lisää, niin liimaan lukituksen ennen kuin käytän korttia kertaakaan. Sen jälkeen ne toimivat kuin se junan vessa.

Päivän kuva

Fuji X10 @ 28,4 mm ( 112 mm ), f/5, 1/450 s. ja ISO 400.

Salamatyöpaja Helsingissä

Saan päivittäin sähköpostia tuoreilta järjestelmäkameroiden omistajilta. He haluavat tietää mikä on aukko, mitä tarkoittaa haarukointi, mikä on polttoväli, miten valotus säädetään jne. Minä päättelin, että perustiedoille on kysyntää ja ajattelin järjestää digikuvauksen perustyöpajan. Päättelin väärin, sillä työpajaan on tullut vain pari ilmoittatumista n. kahdessa viikossa.

Valaisu- ja salamatyöpajoihin sen sijaan tulee aina enemmän ilmoittautumisia kuin on tilaa. Jyväskylän työpajaankin on jonossa kuvaajia. Olenkin päättänyt perua digikuvauksen perustyöpajan vähäisen kysynnän vuoksi ja pidän sen tilalla salamavalaisun perustyöpajan. Ilmoittautua voi heti täällä.

Minusta on hienoa, että minuun luotetaan ja minulta kysytään. Minä haluan auttaa aloittelevia kuvaajia ja haluan vastata heidän kysymyksiinsä, mutta minulla ei ole mahdollisuuksia tehdä sitä jokaiselle yksitellen.

Valokuvauksen perusasiat ovat olleet samat jo vuosikymmeniä ja niistä löytyy paljon hyvää tietoa esim. googlettamalla tai vaikka kirjastosta. Käytä siis näitä mahdollisuuksia. Lainaa kirjastosta kirja, jos netin luotettavuus ei vakuuta.

Sähköpostilla vastaaminen pariin kysymykseen vie paljon aikaa. Miten selitän perusteellisesti mikä on aukko tai miten valotus säädetään? Vastauksesta tulee pitkä, jos se on kunnolla tehty.

Jatketaan huomenna.

Nikon FT-1 kokeilussa

Nikon 1V1 + FT-1 + Nikkor DX 35 mm f/1.8 G
@ f/4, 1/500 s. ja ISO 100

Peilittömät kamerat ovat  tuoneet mukanaan sovittimet, joilla voidaan kiinnittää miltei mikä tahansa objektiivi miltei mihin tahansa peilittömään kameraan. Nikonin 1-sarjan kameroihin ei ainakaan vielä ole muuta sovitinta kuin Nikonin oma FT-1, jolla lähes kaikki F-bajonetin Nikkorit sopivat 1-sarjan runkoihin. Nikkoreita on tehty paljon ja iso osa niistä on vieläpä sieltä paremmasta päästä, joten tällä yhdelläkin sovitteella 1-sarjan objektiivivalikoima laajenee melkoisesti.

Nikon 1V1 ja sovittimella kiinnitetty Nikkor Ais 35 mm f/1.4

Sovitin on periaatteeltaan yksinkertainen putkenpätkä, jossa on eri bajonetti molemmissa päissä. Linssejä ei siis ole, kuten ei ole muissakaan vastaavissa sovittimissa esim. m4/3 kameroihin. Sähkökontaktit toki löytyvät, jotta tieto kamerasta objektiiviin välittyy. Sovittimessa on niin ikään jalustakierre, koska pieni kamera isolla objektiivilla voi olla epätasapainossa jalustalla.

Sovitin toimii niin kuin pitääkin. Nikonin AF-S objektiiveilla tarkennus on erittäin nopea, yhtä nopea kuin millä tahansa muulla Nikonilla, ja täsmällinen. Epämääräisissä kohteissa ilman selkeitä linjoja tai muuta tarttumapintaa tarkennukselle Nikon 1V1 hakee herkemmin kuin esim. Nikon D700, mutta ei sen pahemmin kuin perusjärkkäri.

Nikon 1-sarjan pieni kenno aiheuttaa objektiiveihin ns. polttovälikertoimen, joka on 2,7. Isoista Nikkoreista löytyy siis lähinnä pitkiä putkia Nikonin 1-sarjan kameroihin, koska esim. 35 mm laajakulma vastaa 1-sarjassa kuvakulmaltaan 94,5 millistä teleä. Pitkillä putkilla on monia käyttöjä, mutta yksi selkeä sellainen on urheilu tai muu vastaava toiminta. Sitä paitsi Nikon 1V1 pystyy 10 kuvan sekuntinopeuteen, josta voisi olla hyötyä juuri toimintakuvauksessa. Juuri tähän FT-1 adapteri asettaa valitettavasti rajoituksia.

Nikon 1V1 + FT-1 + Nikkor DX 35 mm f/1.8 G
@ f/4, 1/250 s. ja ISO 100

Nikon 1V1 on yllättävän mukava käsiteltävä pitkänkin putken kanssa. Kun kuvasin 70 - 200 mm f/2.8 zoomilla, niin olisi tuntunut aivan luontevalta kuvata mitä tahansa toimintaa jääkiekosta ratsastukseen. Huippunopean tarkennuksen lisänä hyvä etsinkuva ja olematon laukaisuviive eivät mitenkään haittaa.

Adapterin toiminta olisi melkein liian hyvää, jos ei olisi. Automaattitarkennuksessa on nimittäin pari rajoitetta, joista toinen on merkittävä toimintakuvauksessa. Ensimmäinen rajoite on se, että vain keskimmäinen tarkennuspiste voi olla käytössä FT-1 sovittimen kanssa. Ok, ei vielä paha, mutta kun jatkuva tarkennuskaan ei onnistu, niin se jo rajoittaa liikkuvien kohteiden kuvaamista.

Nikon 1V1 + FT-1 + Nikkor DX 35 mm f/1.8 G
@ f/4, 1/320 s. ja ISO 100

Kokeilin kuvata hitaasti liikkuvia kohteita, kuten kameraa kohti käveleviä ihmisiä, ja tämä onnistui kohtalaisesti, kun kohteet olivat muutaman kymmenen metrin päässä. Lyhyen laukaisuviiveen ansioista kohde ei ehdi pois terävyyaslueelta.

Sovittimessa on jalustakierre, joka on tietenkin hyvä asia, mutta se ei ole toteutukseltaan paras mahdollinen. Kun kuvasin testivideota Nikon 1V1 kameralla, niin halusin käyttää jalustaa ja halusin käyttää sekä 1-sarjan objektiivia että isoja Nikkoreita. Ensiajatus oli, että ruuvaan Manfrotto pikakiinnityslevyn sovittimen pohjaan ja kameran pohjaan. Näin minun on kätevä ja nopea laittaa videopäähän kiinni joko kamera tai sovitin.

Pikakiinnityslevy ei kuitenkaan sopinut yhtäaikaa sekä kameraan että sovittimeen, koska kamera on pieni ja sovitinkin on pieni. Selvä, laitetaan pikakiinnityslevy sitten pelkkään sovittimeen. Muuten hyvä, mutta sovitin ei lähde kamerasta irti, kun pikakiinnityslevy on paikallaan. Jos siis on tarve käyttää jalustaa, 1-sarjan objektiiveja ja isoja Nikkoreita toistuvasti peräkkäin, niin objektiivin vaihtamisesta tulee ihan älyttömän hankalaa ja hidasta.

Pikakiinnityslevy on tässä tapauksessa hidastelevy.

Oletetaan, että kuvaan ensin FT-1 adapterin kanssa ja sitten haluan vaihtaa 1-sarjan objektiiviin. Ensin pitää irrottaa kamera adaptereineen jalustasta, sitten ruuvata pikakiinnityslevy irti adapterista, sitten vaihtaa objektiivi, sitten ruuvata pikakiinnityslevy kameran pohjaan ja sitten kiinnittää kamera takaisin jalustaan.

Mielestäni olisi ollut parempi tehdä jalustakierteelle irroitettava jalka, kuten esim. 70 - 200 mm zoomissa. Irroitettava jalka voisi olla kunnolla muotoiltu ja riittävän iso, koska sen ei tarvitsisi olla paikallaan kaiken aikaa, vaan ainoastaan tarvittaessa. Nykyisellään FT-1 sovittimen jalustakierre on parempi kuin ei mitään, mutta ei yhtään sen enempää.

Jos jalustalle ei ole käyttöä, niin edellä kuvattu ei tietenkään vaikuta mihinkään.

Nikon 1V1 + FT-1 + Nikkor DX 35 mm f/1.8 G

@ f/2.8, 1/250 s. ja ISO 100

Vanhat käsitarkenteiset Nikkorit toimivat myös FT-1 sovittimen kanssa, mutta valotusta voi säätää vain käsin tai aukon esivalinnalla. Tarkennus pitää suorittaa tietenkin käsin ja kuvausaukolla. Tai kyllä tarkentaa voi täydelläkin aukolla, mutta himmennys kuvausaukolle pitää sitten tehdä tarkennuksen jälkeen.

Kokonaisuutena sovitin ja sen avulla kuvaaminen on kuitenkin positiivinen kokemus. Mielestäni FT-1 sovitin sopii Nikon 1-sarjaan hyvin ja sen hankintaa kannattaa vakavasti harkita, jos omistaa peilikameroiden Nikkoreita ja 1-sarjan rungon.

Nikon SB-910 kokeilussa

Valaisin tämän potretin kahdella SB-910 salamalla. Toinen oikealta varjon kautta heijastettuna
ja toinen kameran suunnasta niin ikään varjon kautta heijastettuna täytevalona.
Kamera oli Nikon D700 ja objektiivi 24 - 70 mm f/2.8 zoom.
Valotus: 27 mm, f/5.6, 1/200 s. ja ISO 200.

Nikon päivitti salamamalliston lippulaivaa miedosti syksyllä ja olen nyt kokeillut uudistettua versiota, jonka mallimerkintä on SB-910. Kuten mallimerkinnästäkin voi päätellä, niin kyseessä on enemmänkin päivitys kuin kokonaan uusi malli.

Vasemmalla SB-900 ja oikealla SB-910.

Joillakin käyttäjillä on ollut ongelmia SB-900 salaman kanssa, kun laite on ylikuumentunut. Juuri tuohon ongelmaan, ainakin Nikonin mukaan, on tullut parannus SB-910 salamassa. Minulla ei ole koskaan salama ylikuumentunut, mutta olen kolleegoilta kyllä kuullut sellaisesta. Kuumeneminen kuulemma tapahtuu, kun salamaa väläytellään täysillä tai melkein täysillä useita kymmeniä kertoja peräkkäin. En kokeillut kuinka monta väläytystä SB-910 kestää täysillä peräkkäin, mutta uskon, että tarpeeksi monta omaan käyttööni. Yllä olevanssa potretissa päävalo oli täysillä eikä kuumenemisen kanssa ollut ongelmia.

Laukku on nyt suorakaiteen muotoinen, kun se ennen oli pitkänomainen.

Muuten SB-910 on vain lievästi muuttunut SB-900. Takaseinän LCD-näytön asettelu on muuttunut, nappien toiminta on hieman muuttunut ja korjailusuodattimet ovat nyt kovaa muovia taipuisan filmin sijaan. Niin ja laukku on kanssa uusi.

Vasemmalla SB-910 ja oikealla SB-900.
Melkein samanlaiset, mutta nappien toiminta on hieman erilainen molemmissa.

Toiminnaltaan SB-910 on miltei kuin edeltäjänsä ja tehoakin tulee täsmälleen saman verran. Mittasin salamamittarilla sekä SB-900 että SB-910 mallit ja molemmista tuli sama määrä valoa. En ole käyttänyt Nikonin värikorjailusuodattimia SB-900 salaman kanssa, joten niistä ei ole kokemusta, mutta luultavasti uuden mallin kovaa muovia olevat kestävät ja toimivat paremmin.

Käyttäminen on selkeämpää kuin ennen, vaikka ei SB-900 ollut erityisen vaikeaselkoinen. Erillinen menu-nappi on hyvä asia ja näytön grafiikka selkeämpi kuin aiemmin.

Nikon SB-900 oli yksi parhaista pikkusalamoista ja SB-910 on vielä pikkuisen parempi. SB-900 salaman omistajan ei ole mitään syytä vaihtaa uuteen, ellei sitten kuumenemisen kanssa ole ollut ongelmia. Kokonaan uuden salaman ostajalle SB-910 mallia voi suositella helposti.

Yllä oleva potretti ilman salamoita.
Valotus on sama kuin yllä.

Outoja exiffejä

Sony Nex5n + E 55 - 210 mm f/4.5 - 6.3 OSS
@ 147 mm, f/9, 1/60 s. ja ISO 800.

Sony Nex5n + E 55 - 210 mm f/4.5 - 6.3 OSS
@ 162 mm, f/9, 1/250 s. ja ISO 500.

Lightroom väittää, että käytin tässä 55 - 210 mm objektiivia polttovälillä 35 mm.

Huomasin äsken mielenkiintoisen, mutta ei miellyttävän, seikan Sony Nex5n:n exif-tiedoissa. Uudenvuodenpäivänä kuvatessani käytin kahta objektiivia, 18 - 55 mm ja 55 - 210 mm. Lightroomin mukaan kuvasin jotkut kuvat 55 - 210 mm objektiivilla, vaikka se ei pidä paikkaansa. Polttoväli ja muutkin tiedot ilmeisesti näkyvät oikein, mutta objektiivi väärin.

Ruutukaappaus Lightroomista.

Olisiko pakkanen, vaikka sitä ei ollutkaan kuin n. kuusi astetta, tehnyt tehtävänsä, kun ulkona vaihtelin optiikoita. Nimittäin kahvilassa, siis lämpimässä, käynnin jälkeen kaikki exifft näyttäisivät olevan oikein.

Sinivalkoista

Minulta on usein pyydetty blogiin vaaleaa pohjaa tummalla tekstillä, koska sitä on helpompi lukea. Tässä se nyt on. Tämä on ihan Bloggerin vakiopohja, mutta ehkä kustomoin sitä myöhemmin tai sitten en.

Mielestäni tätä on nyt todellakin helpompi lukea kuin vanhaa mustaa blogia. Mitä mieltä sinä olet, onko tämä parempi kuin entinen?

Nikon 1V1 video

Nyt se video, josta eilen mainitisin. Kuvasin, ilman tarkempaa käsikirjoitusta, eilen Nikon 1V1 kameralla, FT-1 sovittimella, Nikkor DX 35 mm f/1.8 G ja Nikkor 70 - 200 mm f/2.8 VRII objektiiveilla pienen testivideon. Käytin kuvaamisessa myös 1-sarjan peruszoomia 10 - 30 mm f/3.5 - 5.6 laajakulmakuviin.

Nikon 1V1 ja FT-1 sovitin, koekuvia

Nikon 1V1 + FT-1 + Nikkor 70 - 200 f/2.8 VRII
@ 200 mm, f/5, 1/160 s. ja ISO 400.

Nikon esitteli viime syksynä peilittömän 1-sarjan, johon kuuluu aluksi kaksi kameraa, kolme objektiivia ja salama ym. pientä tarviketta. Pieniin 1-sarjan kameroihin eivät tietenkään sovi perinteiset isot Nikkor-objektiivit, mutta yhteensopivuuden ylläpitämiseksi Nikon tarjoaa sovitinta.

Nikon 1V1 + FT-1 + Nikkor DX 35 mm f/1.8 G
@ f/2, 1/200 s. ja ISO 400.

Olen kuvannut Nikon 1V1 kameralla ja FT-1 sovittimella, joka vaikuttaa kelpo vermeeltä äkkituntumalta. Palaan tähän aiheeseen hieman tarkemmin vielä viikonloppuna, mutta tässä muutama koekuva ensihätään. Kuvat aukeavat täysikokoisina.

Nikon 1V1 + FT-1 + Nikkor DX 35 mm f/1.8 G
@ f/1.8, 1/125 s. ja ISO 3200.

Ei muuten yhtään paskempi tuo ISO 3200 kuva. Samaa tasoa kohinat kuin m4/3 kameroissa.

Koska Nikon 1-sarjan kameroissa on pienempi kenno kuin Nikonin FX-sarjan, niin objektiivien kuvakulma muuttuu: 200 mm vastaa kuvakulmaltaan 540 millistä ja 35 mm vastaa 94,5 millistä. Syväterävyysalue ei muutu miksikään.

Nikon 1V1 + FT-1 + Nikkor DX 35 mm f/1.8 G
@ f/4, 1/200 s. ja ISO 400.

Tein videonkin, jossa käytin Nikon 1 sarjan omaa peruszoomia 10 - 30 mm f/3.5 - 5.6 ja sen lisäksi FT-1 sovittimen avulla paria isoa Nikkoria. Tarkoitukseni oli laittaa video tänään näkyville, mutta koska asun täällä jumal..., eikun Soneran selän takana ja yhteydet ovat mitä ovat, niin video on siirtynyt YouTubeen varmaan huomiseen mennessä. Siis, jos sähköt pysyvät päällä.