sulantoblog

On karnevaalin aika

2012-02-16T21:43:00.000+02:00

Tässä parit karnevaalikuvat Saksasta Düsseldorfista tänään iltapäivällä. Käytin Fuji X10 kameraa, joka toimi yllättävän hyvin olosuhteisiin nähden. Kuvat ovat kameran jpg-kuvia lukuunottamatta alinta, johon tein pientä säätöä. Lisää kuvia ja muutakin reissun päältä huomenna. Juuri nyt pitää päästä nukkumaan, on ollut pitkä päivä. Heräsin aamuyöllä, lensin Saksaan, menin suoraan lentokentältä kekkereihin ja nyt väsyttää.

Currywurst mit Pommes eli makkaraperunat saksalaisittain.
Hinta 7,50 euroa, sisältää oluen.

Uusi objektiivi, Olympus 45 mm f/1.8

2012-02-15T01:03:00.000+02:00

Olympus E-PL3 + 45 mm f/1.8
@ f/2.8, 1/160 s. ja ISO 200.

Aloitin varustautumisen uutta kameraa varten ja ostin uuden objektiivin, eikä enää puutu kuin E-M5 runko ja 12 mm f/2 laajakulma, niin terästetty m4/3 kuvausvarustukseni on valmis. Mukaan kuuluu tietenkin myös Panasonic 20 mm f/1.7 objektiivi.

Olympus 45 mm f/1.8 on kerrassaan hieno lasi. Se on komean näköinen, tai oikeastaan aika söpö. Se on kuin oikean objektiivin pienoismalli. Se on edullinen ja mikä ihan parasta, se on optisesti loistava.

Keittiön pöydällä oli kuihtuvia kukkia maljakossa ja päätin kokeilla uutta objektiiviani niihin. Virittelin valaistuksen kolmella Olympus FL-300R minisalamalla ja parilla sateenvarjolla. Työhuoneessani on sopivasti tummat verhot, jotka saivat toimia taustana. Kameran laitoin jalustalle, jotta kuvaaminen olisi helpompaa.

Tämä kuvauskalusto mahtuu miltei taskuun.

Päävalo tulee vasemmalta ja on heijastettu sateenvarjosta. Tasoitusvalo tulee kameran suunnasta ja sekin on heijastettu sateenvarjosta. Taustalla olevia verhoja valaisee yksi salama ilman sen kummempia lisäkkeitä. Kuvasin E-PL3 kameralla ja väläytin salamat Olympuksen langattomalla järjestelmällä.

Lopputulos ei ehkä aivan mestariteos ole, mutta tulipahan harjoiteltua valojen käyttöä ja kokeiltua uutta objektiivia. Asetelmien kuvaaminen on vaikeaa. Kameran näytöltä katsottuna kuva on aina mitä hienoin, mutta iso näyttö paljastaa milloin minkäkin häiritsevän yksityiskohdan. Pitää harjoitella lisää.

Osallistu kilpailuun!

2012-02-13T18:43:00.000+02:00

Paranormaali valokuvauskilpailu on käynnissä, mutta vain yksi kuvaaja on osallistunut tähän mennessä. Osallistu ihmeessä, vielä ehtii. Aihe on hyvin vapaa ja mahdollistaa kaikenlaisen hauskan. Käytä mielikuvistusta ja ota kuva paranormaalista ilmiöstä.

Leijuvatko huonekalut kotonasi, näkyykö outoja valoilmiöitä, onko takapihallasi kummia kuvioita lumihanhessa? Jos on, niin tallenna ne kamerallasi ja osallistu.

Vielä yksi Nikon D700 myynnissä!

2012-02-13T18:37:00.001+02:00

Tämäkin kamera on sitten myyty.

Omat D700 runkoni menivät kaupaksi heti, mutta sain todella paljon kyselyjä kameroista. Jyrki Vesalla olisi myynnissä vielä yksi Nikon D700 runko, joka on todella vähän kuvattu ja siisti.

Kameralla on kuvattu 6144 kuvaa ( siis juuri sisäänajettu ) ja mukaan tulee akku, laturi, ohjekirja ja johdot. Hinta on 1400 euroa.

Jos kiinnostaa, niin ota yhteyttä Jyrkiin: jyrki.vesa ät luukku.com tai 0500 483 118

Hieman pölyä pinnassa, mutta kunto on hyvä.

Potrettivalaisu vaiheittain

2012-02-12T19:35:00.000+02:00

Meillä oli hieno työpaja taas jälleen viime lauantaina. Paikalle oli saapunut mainio porukka opettelemaan salamavalaisun alkeita. Kun päivän kuvaustehtävät oli tehty niin kurssilaiset pyysivät minua vielä tekemään neljän valon potrettivalaisun vaihe vaiheelta, ja minähän tein. Näytän vaiheet nyt tässä siltä varalta, että niistä on jollekin hyötyä.

Aloitin laittamalla päävalon kuvaajasta katsottuna oikealta. Valo oli Nikon SB-900 heijastettuna n. 60 cm varjosta, joka oli n. metrin päässä mallista. Vasemmalla oli valkoinen seinä, jonka peitimme mustalla heijastimella, koska seinä heijasti valoa ei toivotusti mallin kasvoihin. Päävalo on tällä kertaa sivusta, koska halusin dramatiikkaa valoon.

Seuraavaksi laitoin tasoitusvalon, joka oli sekin Nikon SB-900 heijastettuna n. 115 cm varjosta. Tasoitusvalo oli kameran suunnasta selkäni takaa. Tasoitusvalon teho on n. 3 aukkoa alle päävalon tehon. Tasoitusvalon teho on makuasia, tässä halusin melko tummat varjot.

Kolmas valo oli hiusvalo, joka oli Nikon SB-700 varustettuna HonlPhoto 1/8 Speed Grid hunajakennolla. Valo oli mallin takana kuvaajasta katsottuna vasemmalla ylhäällä. Hiusvalo on tässä maltillinen ja sen tarkoitus on korostaa hiuksia vain hieman. HonlPhoton 1/8 Speed Grid tekee melko kapean valokeilan ja siksi valo osuu juuri sopivasti pienelle alueelle.

Neljänneksi laitoin vielä taustalle sinisen valon. Tämäkin oli Nikon SB-900, jonka edessä oli HonlPhoton sininen tehosteväri. Taustavaloa olisi voinut ehkä nostaa vielä hiukan, jotta sininen väri ulottuisi korkeammalle, mutta tarkoitus selviää tästäkin. Tausta oli Lastolite kokoontaitettava näppärä tausta, jonka toinen puoli on valkoinen ja toinen musta. Tässä käytin mustaa puolta, kuten näkyy.

Lopuksi laitoin tasoitusvalon eteen vielä lämmittävän 1/4 CTO suodattimen.

Oikealla näkyy musta heijastin peittämässä valkoista seinää.
Vasemmalla päävalo ja takanani tasoitusvalo.

Muotokuvan voi valaista monella tavalla ja tässä yksi tapa. Valaisun rakentaminen kannattaisi joka tapauksessa tehdä yksi valo kerrallaan tässä järjestyksessä. Näin kuvaajan on helppo nähdä miten mikäkin valo vaikuttaa. Miksi käytin juuri tuon kokoisin varjoja? Siksi, kun ne sattuivat olemaan käsillä. Kuvasin Nikon D7000 kameralla ja Nikkor AF-S 35 mm f/1.8 G DX objektiivilla aukolla f/5.6.

Kiitos lauantain työpajaan osallistuineille vielä kerran.

Olympus E-M5, valokuvaajan työkalu

2012-02-08T05:41:00.000+02:00

Olympus julkisti virallisesti uuden m4/3 kameran, mallimerkinnältään E-M5, joka kuuluu uuteen OM-D sarjaan. Laitteen muotoilu mukailee filmiaikojen OM-kameroita ja sanotaan retrosta mitä tahansa, niin uusi Olympus E-M5 on hiton hyvännäköinen kamera.

Minulla oli pari viikkoa sitten mahdollisuus pikaisesti tutustua E-M5 kameran esituotantomalliin. Vehje oli sen verran esituotanto, että edes kaikki mekaaniset rakenteet eivät olleet tuotantomallin tasoa, mutta siitä huolimatta minulle jäi erittäin hyvä vaikutelma.

Pystykuvauskahva on joillekin hyödyllinen lisävaruste.

E-M5 on ensimmäinen oikeasti ammattilaatuinen m4/3 kamera säätiivistyksineen päivineen. Runko on magnesiumvalua ja sen tuntee. Kuvausote on mainio rungossa olevan peukalotuen ansioista ja kaksi säätöpyörää osuvat juuri sopivasti sormille. Oikein pitää ihmetellä, että kesti näinkin kauan ennen kuin m4/3 järjestelmään saatiin kunnollinen valokuvaajan kamera. Ergonomialtaan tämä on lajinsa parasta ja esim. Panasonicin G-sarjan kamerat eivät ole samalla tasolla.

Etsin on tietenkin sähköinen, hyvälaatuinen ja näkyy hyvin myös silmälaseilla. Takanäyttö kääntyy ylös - alas suunnassa, josta on apua etenkin videokuvauksessa.

Takana on isokokoinen kääntyvä OLED-näyttö.

Olympus lupaa nopeaa tarkennusta ja pikaisen kokeilun perusteella se pitää paikkansa, mutta lopullisen varmistuksen antaa ihan oikea kokeilu tuotantokameralla.

Tämän rungon kanssa kun paketoi Olympuksen 12 mm f/2, 45 mm f/1.8 ja Panasonicin 20 mm f/1.7 objektiivit, niin siinä on melkoisen hyvä repparikalusto pienessä koossa.

Uusi 75 mm f/1.8 teleobjektiivi täydentää hienosti jo valmiiksi laajaa objektiivivalikoimaa. Nyt on kiinteitä valovoimaisia laseja hyvä perusvalikoima tarjolla. Nopeat zoomit puuttuvat vielä, mutta joidenkin huhujen mukaan sellaisiakin olisi tulossa. Mielestäni E-M5 rungon kanssa sopivat pienikokoiset kiinteät optiikat zoomeja paremmin, mutta joissakin tilanteissa zoomi on tietenkin kätevä.

Toinen uusi objektiivi on sääsuojattu 60 mm f/2.8 makro, joka on myös erittäin kiinnostava. Makro-objektiiville ominaisesti suurin kuvausssuhde on 1:1, mutta kohtalaisen hyvän valovoiman ansioista lasi käy hyvin muuhunkin kuin lähikuvaukseen.

Tässä voi olla hittituote Olympukselle. Hyvä mekaaninen rakenne, hyvä objektiivivalikoima, hyvä langaton salama, pieni koko jne. Jos valo- ja videokuvan tekninen laatu on lupausten ja odotusten tasolla, niin tässä on Nikon D800:n ohella myyntimenestyksen ainekset.

Minä ainakin innostuin E-M5 kamerasta vähintään yhtä paljon kuin aikanaan ensimmäisestä PEN-mallista.

Olympuksen teknisiä tietoja voi katsella vaikka täällä.

Myydään 2 kpl Nikon D700 runkoja

2012-02-07T17:52:00.003+02:00

Molemmat rungot löysivät uuden omistajan. Onnea heille ja hyviä kuvia.

Myyn kaksi kpl Nikon D700 runkoja. Molempiin tulee mukaan 2 akkua, jotka hyvässä toimintakunnossa ja alkuperäiset mukana tulleet tarvikkeet. Siis jotain johtoja, käyttöohjekirja ja laturi. Toisessa kamerassa ei ole alkuperäistä laturia, mutta mukana tulee Pixo C2+ yleislaturi, jolla voi ladata muitakin akkuja. Molemmissa rungoissa on Katz Eye tähyslasi, joka on käsitarkennuksessa alkuperäistä parempi.

Molemmat rungot ovat hyvässä kunnossa, mutta joitakin normaaleja käytön jälkiä tietenkin on. Kolhuja tai muita väärinkäytön jälkiä ei ole. Toisella rungolla on kuvattu 37349 kuvaa ja toisella 33661 kuvaa. Ei siis ihan älyttömästi kuvattuja kumpikaan. Kaupantekohetkeen mennessä molempiin voi tulla lisää kuvia, mutta ei monia tuhansia missään tapauksessa.

Lisään vielä, että olen ostanut molemmat uutena keväällä 2009. Toinen on ostettu Optotekista Töölöstä ja toinen Top Shotista Malminkartanosta.

NikonD800, nyt on pikseleitä

2012-02-07T15:04:00.001+02:00

Kävin aamulla Suomen Nikonin virallisessa tilaisuudessa, jossa julkistettiin Nikon D800 ja D800E. Olen lukenut huhuja tulevasta kamerasta ristiriitaisin tuntein, mutta kyllä siinä aina käy samalla tavalla, kun uusi kamera on oikeasti olemassa. Pitäähän se saada.

Nikon D800, kuva Nikonin sivuilta.

En tarvitse lisää pikseleitä, enkä varsinkaan 36 miljoonaa, mutta koska en pidä pystykuvien ottamisesta, niin tässä on ratkaisu siihenkin. Nikon D800:n kuvakoko on 7360 x 4912 pikseliä, josta riittää yllinkyllin vaikka pystyrajaukseen. Voin siis kuvata kaikki kuvat vaakana ja tarvittaessa rajata pystykuvan, jos niin on tarvetta.

DX-kokoon kuvaaminen D700:lla ei ole ollut kovin järkevää, koska jäljelle jäävä 6 megapikselin kuva on hieman pienikokoinen, vaikkakin riittävä moneen lähtöön. Nikon D800:n DX-kokoinen kuva sen sijaan on reilut 15 megapikseliä, joka on erittäin käyttökelpoinen jopa hieman rajattunakin.

Tilausuudessa oli kaksi kameraa, jotka molemmat olivat niin varhaisia esituotantolaitteita, että kortille kuvaaminen oli kielletty. Kuvan tekninen laatu on todennäköisesti kuitenkin erinomainen, koska pikselitiheys on sama kuin D7000 kamerassa, jonka kuva on erittäin hyvä. Korkeatkin herkkyydet ovat luultavasti hyvällä mallilla, onhan D800 vuoden verran uudempi kuin D7000.

Nikon D800E mallista puuttuu ns. AA-suodatin kennon edestä ja kuvan tarkkuus on on siksi vieläkin parempi kuin D800 mallissa. Tämä on vaihtoehto niille, joille absoluuttinen tarkkuus on tärkeä asia. Toivotaan, että objektiivit pysyvät perässä.

Nikon D800:ssa on säädettävät äänentasot, joka on videokuvaajalle erittäin tärkeä ominaisuus, mutta yhtä lailla tärkeä on kuulokeliitäntä. Tämä mahdollistaa äänen tallennuksen suoraan kameraan ja helpottaa editointia huomattavsti.

Pidin uutta kameraa hetken käsissäni ja laukaisin muistaakseni yhden kuvan. Laite on mukavan kompaktin kokoinen, vähän kuin D7000, mutta hieman isompi. Etsinkuva on tietenkin 100% ja hyvin nähtävissä vaikka silmalaseilla. Nikon D800:n hinta on ainakin aluksi n. 2700 euroa, joka on erittäin kohtuullinen ominaisuuksiin nähden, mutta näemme varmaan melko pian katuhinnan asettuvan 2500 euron paikkeille. D800E maksaa reilut 300 euroa enemmän. Näillä hinnoilla Nikonit eivät kaupan hyllyllä varmasti kauaa vanhene. Ostamaan pääsee muutaman viikon kuluttua.

Palaan kokeilun merkeissä heti, kun Suomeen saadaan sellaisia kameroita, joilla voi kuvata.

P.S. Minulla on myynnissä kaksi siistiä Nikon D700 runkoa. Molemat kahdella hyvällä akulla. Toisella on kuvattu tällä hetkellä 37349 kuvaa ja toisella 33661 kuvaa. Molemmissa on Katz Eye tähyslasi, joka on vakiota parempi käsitarkennuksessa. Laitan näistä vielä ilmoituksen tänne blogiin, mutta jos kiinostaa jo nyt, niin ota yhteyttä.

Nikon D3100 FAQ

2012-02-06T21:34:00.000+02:00

Tämän blogin viime vuoden suosituin postaus on ylivoimaisesti Nikon D3100 kameran kokeilu. Siihen tulee vieläkin kommenttien muodossa kysymyksiä ja sen lisäksi saan sähköpostilla samoja kysymyksiä.

Nikon D3100 + Nikkor AF-S 35 mm f/1.8 DX
@ f/1.8, 1/80 s. ja ISO 1600.

Päätin vastata yleisimpiin kysymyksiin tässä yhdellä kertaa. Haastattelin itseäni Nikon D3100 kamerasta.

Matti kysyy: Onko Nikon D3100 hyvä kamera?
Matti vastaa: Kyllä se on hyvä kamera ja sopii hyvin esim. ensimmäiseksi järkkäriksi.

Matti kysyy: Onko Nikon D3100 parempi kuin Canon EOS, Pentax tai joku muu peilikamera?
Matti vastaa: Minun mielestäni se on yksi parhaista edullisista peilikameroista, mutta kaikki muutkin ovat hyviä ja kaikilla voi tehdä hienoja kuvia. Käy kaupassa kokeilemassa mikä sopii sinulle.

Matti kysyy: Nikonissa on vähemmän / enemmän pikseleitä kuin Canonissa. Onko sillä jotain merkitystä?
Matti vastaa: Ei sillä ole merkitystä.

Matti kysyy: Mitä objektiiveja suosittelet Nikon D3100 kameraan.
Matti vastaa: Katso täältä.

Nikon D3100 ja 18 - 55 mm kittizoomi.

Matti kysyy: Riittääkö se kittiobjektiivi vai tarvitsenko jotain muuta?
Matti vastaa: Kuvaa aluksi kittiobjektiivilla ja jos tuntuu, että tarvitset jotain muuta, niin osta sitten.

Matti kysyy: Onko kuvanvakaajasta hyötyä?
Matti vastaa: On joissakin tilanteissa, mutta muista, että liikkeen pysäyttämiseen tarvitaan aina riittävän lyhyt valotusaika, johon vakaaja ei auta.

Matti kysyy: Mutta minulla on vain 200 euroa telezoomiin ja sinä suosittelet Nikkoria, joka maksaa 380 euroa. Mikä minun kannattaa ostaa?
Matti vastaa: Säästä lisää ja osta suosittelemani Nikkor. Se ei ole kallis. En ole kuvannut kaikilla objektiiveilla, mutta yleensä hinta ja laatu kulkevat samaan suuntaan. Jos haluat hyvän ja halvan, niin sinun pitää ostaa kaksi. Ensin se halpa ja sitten myöhemmin se hyvä.

Matti kysyy: Mitkä objektiivit sopivat Nikon D3100 kameraan?
Matti vastaa: Kaikki, joissa on Nikon F-bajonetti ja tarkennusmoottori. Kysy tarkemmin sieltä mistä ostat. Vanhat käsitarkenteiset sopivat myös, mutta niiden kanssa tarkennus ja valotus pitää säätää käsin.

Matti kysyy: Mistä minun kannattaa edullisimmin ostaa objektiivi Nikon D3100 kameraan?
Matti vastaa: En tiedä missä milloinkin on edullisin tarjous. Minä ostan Top Shotista, mutta Suomessa on paljon muitakin kauppoja. Katsele netistä eri vaihtoehtoja tai googlaa sopivilla hakusanoilla, kuten vaikka "kamerakauppa".

Matti kysyy: Mihin sitä nappia siinä kameran päällä / sivussa käytetään?
Matti vastaa: Käyttöohjeessa on selitetty kaikkien nappien toiminta. Nikon kameroille on olemassa muitakin oppaita, mutta valitettavasti useimmat ovat engalnniksi.

Matti kysyy: Haluan kuvata värikkäitä lähikuvia. Onko se mahdollista Nikon D3100 kameralla?
Matti vastaa: Kyllä se on mahdollista. Tarvitset ehkä makro-objektiivin, johon löytyy suositus täältä.

Matti kysyy: Haluan kuvata koiraani ja juoksevia hevosia. Joskus haluan kuvata hämärässä. Onnistuvatko tuollaiset kuvat Nikon D3100 kameralla?
Matti vastaa: Kyllä nuokin onnistuvat, mutta valokuvaus on monipuolinen ja jopa monimutkainen kokonaisuus, jonka harjoitteluun ja taitamiseen voi mennä vuosikausia. Et todennäköisesti pysty millään kameralla harjoittelematta tekemään hienoja kuvia vaativissa olosuhteissa. Lue ja ymmärrä kamerasi käyttöohje. Lue hyvä valokuvauksen peruskirja, jonka voit vaikka lainata kirjastosta. Kuvaa ja kokeile paljon, niin ennen pitkää opit.

Matti kysyy: Voinko kuvata lumi- tai vesisateessa Nikon D3100 kameralla?
Matti vastaa: Käyttämällä ns. tervettä järkeä sateessa kuvaaminen on ihan ok. Pidä kameraa vaikka takin alla silloin, kun et kuvaa. Muutama vesipisara kameran päällä ei haittaa mitään. Älä kuitenkaan ihan kaatosateessa kuvaa, ainakaan kovin pitkään.

Matti kysyy: Onko Nikon D3100 varmasti hyvä kamera minulle?
Matti vastaa: Luultavasti on, mutta tutustu myös muihin saman hintaluokan kameroihin ennen ostamista. Markkinoilla ei ole huonoja kameroita, mutta joku sopii jollekin paremmin kuin joku toinen.

Valokuvaa paranormaali ilmiö ja voita elokuvapalkinto!

2012-02-06T19:44:00.000+02:00

Viime vuonna täällä blogissa oli valokuvakisa, jossa piti kuvata UFO. Kisaan tuli hauskoja kuvia ja ajattelin, että jatketaan teemaa paranormaaliin suuntaan.

Mikä paranormaali?

Paranormaali ilmiö tarkoittaa tapahtumaa, jota ei voida tiedossa olevan tieteen keinoin mitata tai selittää. Käytännössä kyse on epätavallisista ja selittämättömistä ilmiöistä. Englannin kieleen termi "paranormal" ilmaantui jo 1920-luvulla, mutta laajaan tietoisuuteen se on päässyt vasta viime vuosikymmeninä populaarikulttuurin kautta.

Kuten henkimaailman olennot, UFOt ja esimerkiksi vanhan kansan parannusmenetelmät, myös paranormaalit ilmiöt ovat yleinen väittelyn aihe. Osa ihmisistä uskoo paranormaalien ilmiöiden olemassaoloon, mutta toiset pitävät niitä täysin hölynpölynä. Paranormaaleihin ilmiöihin skeptisesti suhtautuva entinen taikuri James Randi on luvannut miljoona dollaria henkilölle, joka pystyy todistamaan paranormaalin, yliluonnollisen tai okkultistisen voiman tai ilmiön olemassaolon.

Kuvaa se!

Kuvaa, tee, tuota tai käsittele kuva, jossa on nähtävissä paranormaali ilmiö. Lataa kuva sen jälkeen johonkin netin kuvapalveluun tai -galleriaan ja laita linkki tämän blogikirjoituksen kommettiketjuun. Kaksi parasta kuvaa voittaa Paranormal Activity 3 blu-ray/DVD -elokuvan sekä saman elokuvan grafiikoilla höystetyt iPhone 4 -puhelimen vaihtokuoret!

Kilpailuaika päättyy perjantaina 22.2.2012 keskiyöllä, johon asti kommetteja kuvalinkkeineen voi lähettää. Arvostettu raati valitsee kuvista kaksi parasta, joiden kuvaajat palkitaan.

Paras kuva ei ole välttämättä hienoin tekninen suoritus, vaan raati kiinnittää erityistä huomiota kuvan huumoriin, kekseliäisyyteen ja hyvään yritykseen. Kilpailun elokuvakytköksestä johtuen myös populaarikulttuurin hyödyntäminen kuvausaiheessa on plussaa. Hyvä aihepiiriin liittyvä idea ratkaisee.

Tässä vielä yhteenveto kilpailun säännöistä:

- Kuvassa voi olla aito paranormaali, mutta myös lavastettu kelpaa.
- Kuvankäsittelyohjelman käyttö on sallittua, mutta ei pakollista.
- Kilpailuun saa osallistua vain yhdellä kuvalla per kuvaaja
- Kilpailuun osallistuvat kuvat pitää ladata sellaiseen netin kuvapalveluun tai -galleriaan, joka on julkisesti nähtävillä, eikä edellytä rekisteröitymistä.
- Kilpailuun osallistutaan laittamalla kuvalinkki tämän blogitekstin kommettiketjuun, eli lähettämällä kommentti, jossa on linkki kuvaan.
- Kuvan pitkän sivun pitää olla vähintään 1000 pikseliä.
- Osallistujalla pitää olla tekijänoikeus kuvaan. Kuva tai mikään sen osa ei saa olla kopioitu kolmannen osapuolen kuvasta tai teoksesta. Kuvan sisältö kokonaisuudessaan pitää olla osallistujan itse tuottamaa.
- Kaksi voittajakuvaa julkaistaan Sulantoblogissa, mutta muuten kilpailun järjestäjä ei käytä tai julkaise kuvia ilman eri sopimusta.
- Kilpailuaika loppuu perjantaina 22.2.2012 keskiyöllä.

Kesällä Saarenmaalle

2012-02-03T20:48:00.000+02:00

Tänään tuntuu, että kesä on kaukana, mutta se tulee ja lähestyy väistämättä. Kesällä pitää keksiä mukavaa tekemistä ja sellaiseksi minulla on ehdotus.

Olen Jyrki Vesan kanssa heinäkuussa Saarenmaalla pitämässä valokuvaustyöpajaa ja ehdotan, että lähdet mukaan. Saarenmaalla Kuressaaressa on hienoja miljöitä, mukavia ihmisiä ja hauskaa valokuvausta.

Minä pidän henkilökuvauksen peruskurssin ja Jyrki henkilökuvauksen kurssin edistyneemmille.

Molemmilla kursseilla on vielä vapaita paikkoja. Ilmoittaudu vaikka heti. Oman kurssini ohjelma on täällä ja Jyrkin kurssin ohjelma on täällä.

Minulla on oma lehmä ojassa kun suosittelen tätä, mutta se on oikeasti hieno paikka ja siellä on paljon hyvää kuvattavaa. Tässä muutama kuva viime kesän kuvausretkeltä meren rantaan.

Huiskarvan varassa

2012-02-03T19:19:00.000+02:00

Tänään minun piti hoitaa pk-seudulla pari asiaa ja palata sitten hyvissä ajoin alkuiltapäivästä takaisin toimistolle Porvooseen. Eräs ystäväni soitteli tien päältä aamupäivällä ja kertoi, että ajokeli on surkea, koska näkyvyys on paikoitellen vain metrejä.

Porvoon moottoritiellä

Ajellessani moottoriteitä kohti Helsinkiä huono ajokeli olikin ihan ilmiselvä. Minulla on Land Roverissani ns. mud terrain renkaat, jotka eivät pidä hyvin lumella tai jäällä. Jätänkin aina pitkän välin edellä ajavaan, koska oma autoni pysähtyy todennäköisesti huonommin kuin edellä menevä.

Mud terrain rengas.

Kehä kolmella Kuusikon mäessä, siinä Ikean luona, jäin ylämäessä ajamaan parin henkilöauton perässä vaikka näkyvyys oli siinä kohtaa melko hyvä. Mietin hetken, että ohitanko, mutta päätin sittenkin ottaa rauhallisesti. Alamäkeen, Tikkurilaan päin, näkyvyys huononi ja jätin enemmän väliä edelläni menevään autoon. Pari autoa ajoi vasenta kaistaa ohi, vaikka näkyvyys oli huono.

Kehä 3:lla Kuusikon mäessä

Sitten syttyivät jarruvalot jossain edessä ja samalla hahmotin pöllyävän lumen seasta epämääräisen kasan tiellä: kolari, iso kolari. Jarrutin ja ajoin pientareelle saadakseni lumesta lisää jarrutuspitoa. Sainkin autoni pysähtymään n. 30 metriä ennen kolarisumaa ja vaistomaisesti katsoin saman tien peiliin, josta näin, että puoliperävaunullinen rekka tulee vauhdilla ja täysin pulkkana mäkeä alas.

Takanakin kolaroitiin.

Olin jo aivan varma, että rekka vie minut ja autoni mukanaan, mutta perävaunun kulma ohitti Land Roverin n. 20 sentin päästä ja rekka painui karmealla rytinällä muiden rutussa olevien autojen päälle. Ei siinä vielä kaikki, vaan toinenkin raskaan kaluston ammattikuljettaja oli arvioinut jarrutusmatkan kesäkelin mukaan ja rysäytti ohitseni kuorma-autolla samaan kasaan. Nojoo, kyllä siinä aika moni muukin oli ajanut olosuhteisiin nähden tarpeettoman vauhdikkaasti.

Kaukana mäen alla taisi olla toinen hässäkkä.

Katselin edelleen peiliin huolestuneena, mutta nyt näytti siltä, että uskalsi hengittää. Otin muutaman valokuvan ja huomasin, että käteni tärisevät. Ajattelin, että olen kolarpaikalla taatusti vielä illallakin, mutta parin tunnin odottelun jälkeen henkilöautot päästettiin pois paikalta.

Uutisissa sanottiin, että kukaan ei kuollut, joka on kyllä ihme, sillä sen verran rajun näköistä jälkeä syntyi.

Oma lukunsa oli sitten päästä liikkumaan johonkin suuntaan, koska kolareita oli joka paikassa ja sen vuoksi myös loputtomia jonoja joka paikassa. Kello 17 olin viimein kotona ja se tuntui aivan mahtavalta. Tämä päivä meni siis seikkailun merkeissä, mutta onneksi selvisin hengissä ja onneksi ilmeisesti kaikki muutkin.

Pakkasessa raha ratkaisee

2012-02-02T21:53:00.000+02:00

Kuvaan yritysviestintään tulevat kuvat pääosin sisätiloissa jostain syystä. Yksi syy varmaan on Suomen syksy ja talvi, koska silloin sää ei suosi henkilökuvausta ulkona.

Kuopiossa maanantaina aamupäivällä.

No, tällä viikolla olen kuvannut ulkona henkilökuvan jos toisenkin. Otin vieläpä etumatkaa paukkupakkaseen, sillä ajoin viime sunnuntaina Kuopioon kuvatakseni maanantaiaamuna yhden kuvan ulkona. Täällä etelässä oli silloin vielä ihan normaalipakkaset, mutta Kuopiossa sain kuvata -28 asteen lämpötilassa aamuhämärissä kello 8.

Kun aamulla kylmässä ja pimeässä kiipesin Land Roveriini, jossa on kangaskatto, niin tuumasin, että nyt motivoi ainoastaan raha. Mikään muu ei olisi saanut minua ulkoilemaan kameran kanssa niissä olosuhteissa.

Matkalla Kuopiosta Porvooseen.

Tuollaisissa tilanteissa on kieltämättä hyötyä siitä, että olen pystyttänyt valot lukemattomia kertoja ja siitä on tullut jotain rutiinia hommaan. Olimme kuvattavan kanssa nimittäin melkoisen valmiita n. 20 minuutin kuvaussession jälkeen.

Viikko on mennyt töitä tehdessä ja siksi bloggaaminenkin on jäänyt, mutta blogi palaa normaalitahtiin taas viikonvaihteen aikana. Minulla on kokeilussa Olympuksen minisalamat ja erittäin mielenkiintoinen Metz 15 MS-1. Jälkimmäinen on lähikuvasalama, joka muistuttaa rengassalamaa, mutta ei ole oikea sellainen. Olen käyttänyt Metziä potretteihin hyvällä menestyksellä ja näytän täällä blogissakin kokeiluni tuloksia jossain vaiheessa.

Päivän video

2012-01-28T20:58:00.000+02:00

Teimme kesällä Jyrki Vesan kanssa tällaisen videon Land Rover Experience Finlandin maastoajoalueella. Kuvasimme kahdella Nikon D7000 kameralla ja Nikkor objektiiveilla. Videolla taitaa olla 70 - 200 millisellä ja 10,5 mm kalansilmällä kuvattua, mutta käytimme myös 35 mm f/1.8 DX ja 14 - 24 mm f/2.8 zoomia.

Ei kopio, mutta liian samanlainen

2012-01-25T07:18:00.000+02:00

Olen juuri lähdössä kuvaamaan Tampereelle, mutta laitan pikaisesti kielitaitoisille linkin, jonka takana on mielenkiintoinen laintulkinta tekijänoikeuden rikkomisesta Englannissa. Amateut Photographer julkaisi jutun, joka on täällä.

Mielenkiintoista tässä on se, että oikeuden mielestä kaksi kuvaa ovat samankaltaiset, mutta eivät läheskään samanlaiset, ja siksi toinen kuva rikkoo tekijänoikeutta.

Tästä voisi keskustella enemmänkin, mutta nyt pitää joutua tien päälle.

Videon tekeminen ei ole helppoa

2012-01-24T17:01:00.000+02:00

Videon tekeminen ei ole helppoa ja siinä on niin monta liikkuvaa osaa, kirjaimellisesti, että ensi alkuun ei kokematon meinaa mitenkään hallita kaikkea. Kuvaaminen on vain pieni osa videotuotantoa. Sen lisäksi tulee ääni, joka on oikeastaan tärkeämpi kuin kuva.

Ennen kuin edes voi kuvata, niin pitää olla jonkin sortin käsikirjoitus ja kuvaussuunnitelma, vaikka kyseessä olisi yksinkertainenkin tuotanto. Kuvauksen jälkeen pitää editoida, jotta videosta saadaan löysät pois ja mahdollinen tarina kulkemaan.

Palkittu kuvaaja Jussi Aalto on tehnyt pari esimerkkiä aiheesta. Käy katsomassa esim. täällä ja täällä.

Sony Nex5n kokeilussa

2012-01-23T20:43:00.000+02:00

Sony Nex5n + E 30 mm f/3.5 Macro
@ f/22, 2,5 s. ja ISO 100.

Sony Nex on nyt vajaat kaksi vuotta vanha mallisarja, joka aloitti Sonyn peilittömän kauden. Viime vuoden lopulla esiteltiin paljon kiinnostusta ja kohuakin herättänyt Nex7, jota on edelleenkin vaikea ostaa Kaukoidän luonnonmullistusten vuoksi. Sony esitteli viime vuonna myös parannetun mallin Nex5 kamerasta, jonka mallinimi on Nex5n.

Alkuperäistä Nex5:a moitittiin käyttöliittymän yksinkertaisuudesta, johon tulikin sitten parannus, mutta uusi 5n on alunperinkin tehty miellyttämään näppäilijöiden lisäksi valokuvaajia. Käyttöliittymä on kustomoitavissa oman mielen mukaan ja kosketusnäyttökin auttaa.

Mekaaninen rakenne on tukeva ja Nex tuntuu laadukkaalta. Sama koskee objektiiveja, mutta niissä tuntuma ei ole aivan ulkonäön tasolla lukuunottamatta Zeissin nimellä myytäviä kakkuloita, jotka ovat ensiluokkaisia niin laadultaan kuin hinnaltaankin.

Nexin käyttöliittymä on hyvin muokattavissa omaan käyttöön sopivaksi ja pienen kokeilun jälkeen sopivat toiminnot löytyvät napeille. Kosketusnäyttökin on, mutta minä en osaa sellaista kovin hyvin hyödyntää kuvatessa. Joku muu todennäköisesti ja toivottavasti osaa.

Sony Nex5n + E 18-55 mm mm f/3.5-5.6 OSS
@ f/3.5, 1/60 s. ja ISO 640.

Sonyn valikot, varsinkin asetusvalikko, ovat melko pitkät ja siksi toivoisin Sonyyn ns. omaa valikkoa, johon voisin laittaa yleisimmät tarvitsemani toiminnot.

Löysin kuitenkin Nexistä mieleiseni räätälöidyn käyttöliittymän ja kuvaaminen oli kohtalaisen sujuvaa. Haluaiaisn ehkä pari nappia lisää, mutta ihmeen hyvin Sonyn minimalistinen käyttöliittymä toimii.

Sony Nex5n kamerassa ei ole etsintä, vaan kuvaaminen pitää tehdä takanäytöltä. Lisävarusteena saa kameran päälle kiinnitettävän sähköisen etsimen, jonka kuva on erinomainen. Etsimen okulaari on silmälasien käyttäjälle liian pieni eikä etsinkuvaa meinaa nähdä kokonaan ja sommitteleminen kärsii.

Etsin kääntyy ylöspäin 90 astetta, mutta tämä toiminto on mielestäni täysin turha, etenkin kun etsin tuppaa kääntymään kuvatessa kuvaajan painaessa silmän okulaariin kiinni. Voi tosin olla, että painoin kameraa naamaani vasten turhankin kovasti, kun yritin silmälasien kanssa nähdä etsinkuvan reunoja.

Sony Nex5n + E 24 mm f/1.8 ZA
@ f/1.8, 1/15 s. ja ISO 3200.

Nexin tarkennus toimii luotettavasti ja nopeasti, mutta hämärässä jostain syystä reunoilla olevat tarkennuspisteet eivät saaneet otetta kohteesta. Käsitarkennus on niin ikään mukavaa, koska kuva suurenee tarkennusta varten. Suurennuksen saa pois päältä, jos niin haluaa.

Sonyssa on toinekin apu käsitarkennukseen, nimittäin ns. peaking-toiminto, joka tarkoittaa, että tarkennuksen kohdalla kuvassa ääriviivat korostuvat. Tämä periaatteessa hyvä apu, mutta korostus on melko laajalla alueella syvyyssuunnassa ja joissakin tilanteissa voi olla vaikea hahmottaa missä tarkka kohta oikeasti on. Korostus voi myös häiritä kuvaamista, kun koko kuva on täynnä korostettuja ääriviivoja. Tämänkin toiminnon saa pois päältä, jos niin haluaa.

Sony Nex5n + E 24 mm f/1.8 ZA
@ f/1.8, 1/13 s. ja ISO 3200.

Kuvaaminen Sonylla on miellyttävää, koska kamera reagoi nopeasti kuvaajan pyyntöihin. Kuvan tekninen laatu on niin hyvää kuin APS-C kennoisella voi olla, eli siis erinomaista. Herkkyyttä voi nostaa ainakin ISO 3200 arvoon huoletta laadun pahemmin kärsimättä.

Sonyn peruszoomit ovat optiselta laadultaan riittäviä näppäilyyn, mutta parempaa laatua ja valovoimaa löytyy Zeissin puolelta. Kokeilin kittizoomien lisäksi 24 mm f/1.8 Zeissia, joka on kerrassaan mainio lasi. Optisesti erittäin hyvä ja mekaanisesti ensiluokkainen. Ainoa huono puoli on suhteellisen suuri koko verrattuna Nex runkoihin. Hyvää haluavalle Nex-kuvaajalle tämä on kuitenkin miltei pakko-ostos.

Kokonaisvaikutelma Sony Nex5n kamerasta on positiivinen. Hyvä kuvanlaatu, pieni koko ( objektiivi tosin vaikuttaa tähän huomattavasti ) ja luotettavan tuntuinen toiminta tekevät kuvaamisesta mukavaa. Käyttöliittymää voisi parantaa lisäämällä oman valikon ja sähköisen lisävaruste-etsimen okulaari voisi olla paremmin sopiva silmälasien käyttäjille.

Työpajassa vielä tilaa

2012-01-23T17:15:00.000+02:00

Valaisutyöpaja 11.2. on täynnä, mutta raakakuvan säätö- ja tulostustyöpajassa ensi viikonloppuna 28.1. on vielä tilaa, jos kiinnostaa. Lisätietoja on täällä.

Kuvia työpajasta

2012-01-22T18:31:00.000+02:00

Matti selittää.

Matti kuvaa Olympuksella.

Taekwondoa.

Tanssija tähtäimessä.

Hyviä neuvoja tulee vaikka ei pyytäisikään.

Työpajan isäntä Pasi Hakala kuvasi tilanteita lauantaina.

Onko tämä maailman pienin salamajärjestelmä?

2012-01-21T20:55:00.000+02:00

Olympus Pen E-PL3 + Zuiko 45 mm f/1.8 + 2 x FL-300R salama
@ f/2, 1/160 s. ja ISO 200
Päävalo oikealta sateenvarjosta seijastettuna
ja täytevalo kameran suunnasta n. 2 aukkoa päävalon ali.

Meillä oli tänään aivan mahtava työpaja Jyväskylän Säynätsalossa. Minulla oli hauskaa, mutta ennen kaikkea 12:lla kuvaajalla ja neljällä mallilla oli myös hauskaa. Kuvausmiljöö oli hieno ja päivän kuvaustulokset olivat myös komeita. Palaan Säynätsaloon kesäisemmässä säässä pitämään uuden työpajan. Lisää työpajasta huomenna.

Työpajan ruokatauolla kokeilin ehkä maailman pienintä langatonta kahden salaman valosettiä. Olympus on kiitettävästi muistanut muitakin kuin näppäilijöitä pitämällä PEN-sarjan kameroissa langattoman salamajärjestelmän. Pientä, siis erittäin pientä, salamajärjestelmää kaipaavalle Olympuksen järjestelmä tarjoaa loistavan ratkaisun.

Olympus Pen E-PL3 + Zuiko 45 mm f/1.8 + FL-300R salama
@ f/2.2, 1/160 s. ja ISO 200
Päävalo kameran päältä sateenvarjosta seijastettuna
ja täytevalo kameran alta n. 1 aukkoa päävalon ali.

Otin työpajaan mukaan Olympus PEN E-PL3 kameran, Zuiko 45 mm f/1.8 objektiivin ja kaksi FL-300R salamaa. Koko tämä potrettikuvaajan setti mahtuu helposti kahteen takintaskuun. Valojalustat ja varjot pitää tietenkin kuljettaa laukussa, mutta silti koko hoito menee tosi pieneen tilaan eikä paina paljon.

Olympus E-PL3 ja FL-300R salamat.

Aion tehdä lisää kuvia tällä kalustokokoonpanolla, mutta tässä pari esimerkkiä tältä päivältä.

Päivän kuva, LR4 toimii

2012-01-19T18:44:00.000+02:00

Nikon D700 + Nikkor 70 - 200 mm f/2.8 VRII
@ 165 mm, f/3.5, 1/640 s. ja ISO 3200.

Kuvasin aamulla tyttäreni koiraa Tomoa lumisateessa. Olosuhteet olivat haastavat, koska lunta satoi ja valo oli lattea pilviseltä taivaalta. Nostin herkkyyttä ylös aina ISO 3200 asti, jotta sain suljinajan riittävän lyhyeksi. Tässä tapauksessa 1/640 s. Kuvasin aukolla f/3.5, että saisin edes hiukan syväterävyyttä helpottamaan tarkennusta. Tomo kun ei noudattanut kovin hyvin mitään arvattavaa reittiä ja elukan pitäminen edes kuvassa oli työn takana saati sitten tarkennettuna.

Valovoima on hienoa asia. Tämän kuvaamiseksi esim. f/5.6 aukolla olisi herkkyyttä pitänyt nostaa n. ISO 8000 tasolle saman valotusajan pitämiseksi.

Kehitin raakakuvat Lightroom4 Beta ohjelmalla ja olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen. LR4 tekee aiempaa loivempaa ja sävykkäämpää jälkeä. Niin huippuvaloissa kuin varjoissakin on enemmän sävyjä kuin LR3:n kuvissa. Uudet säätimet toimivat niin ikään hienosti.

Tällaisissa olosuhteissa oikea valotus on tietenkin tärkeää, koska varsinkin ylivalottaminen tärvää vaaleat sävyt tehokkaasti. Vaalea hanki pilvisenä päivänä on vaikea kohde, koska hangen pintaan ei tahdo tulla sävyeroja eikä siten mitään muotoja. Tähän kuvaan sävyjä löytyi hienosti. Kuvan alaosassa lumessa erottuu selvästi koiran jäljet ja lumen muodot.

Käytin LR4:n uutta highlight-säädintä, jolla sain vaaleita sävyjä hieman alas ja kun vielä lisäsin paikalliskontrastia clarity-säätimellä, niin vaikeisiin kohtiin alkoi syntyä sävyeroja.

LR4 Beta vaikuttaa lupaavalta ja kun opin kunnolla uudet säätimet, niin pystyn varmasti tekemään sillä sävykkäämpiä ja paremipia kuvia kuin LR3:lla.

Fuji X-S1 ensivaikutelmat

2012-01-17T20:45:00.000+02:00

Fuji X-S1 @ 6,1 mm ( 24 mm ), f/2.8, 1/100 s. ja ISO 100

Fuji X-S1 esiteltiin viime vuoden lopulla ja sitä voisi ehkä kutsua X10:n sisarmalliksi, koska sisäkalut ovat miltei samat molemmissa. X-S1 muistuttaa järjestelmäkameraa niin, että sitä voi luulla ihan oikeaksi järkkäriksi vielä lähietäisyydeltäkin.

Fuji X-S1 tulee kauppoihin maaliskuun tienoilla, mutta Suomessa on tällä hetkellä yksi esituotantokamera, joka on minulla kokeiltavana. Laite vaikuttaa kaikin puolin toimivalta, mutta siitä huolimatta jokin toiminto tai ominaisuus voi olla erilainen tai parempi, kun firmisversion järjestysnumero on alkaa ykkösellä.

Fuji X-S1 @ 158,6 mm ( 634 mm ), f/5.6, 1/170 s. ja ISO 1600

Fuji X-S1 ja X10 voivat olla sisaruksia, mutta eivät läheskään identtisiä. Siinä missä X10 edustaa miltei pokkaria valovoimaisella objektiivilla, jossa laatu korvaa määrää, niin X-S1 haluaa olla järkkäri kaikilla herkuilla.

Vasemmalta: Fuji X10, Fuji X-S1 ja Nikon D5100.

Olin tuotekuvien perusteella ajatellut, että Fuji X-S1 olisi melko kompaktin kokoinen ja siksi yllätyin, kun avasin paketin. Fuji on saman kokoinen kuin mikä tahansa perusjärkkäri peruszoomilla. Peilittömät kamerat etsimellä, kuten esim. Panasonic G3, ovat huomattavasti Fujia pienempiä. Koko lienee harkittu asia, jolla luodaan katu-uskottavutta ja korostetaan järkkärimäistä olemusta.

Fuji X-S1 @ 27,8 mm ( 111 mm ), f/4, 1/100 s. ja ISO 640

Fujissa on kuitenkin samaan kokoon mahdutettu melko hulppea superzoomi, jonka polttovälialue kinomittakaavassa yltää 24 mm laajakulmasta aina 624 mm teleen valovoiman vaihdellessa f/2.8 - 5.6 rajoissa. Tällaista objektiivia ei ole isokennoisiin tarjolla ja vaikka olisi, niin ei kovin käytännöllisessä koossa.

Fujin objektiivin ilmoitettu polttoväli on 6,1 - 158,6 mm ja jos käytetään ilmoitettua polttovälikerrointa 4, niin silloin kinovastaava polttoväli olisi 24,4 - 634,4 mm. Jostain syystä tehdas ilmoittaa pisimmäksi polttoväliksi "vain" 624 mm. Käytin nelosen kerrointa, kun laskin kinovastaavat polttovälit kuviin.

Molemmat ylläolevat kuvat on samasta paikasta kuvattu.
Alempi laajakulmalla ja ylempi telellä.
Jos tämä zoomauskerroin ei riitä, niin sitten ei riitä mikään.

Mekaaninen rakenne on kohtalaisen laadukas, hieman muovinen, mutta samaa tasoa edullisten järkkäreiden kanssa. Objektiivi pitenee melkoisesti teleasennossa ja silloin tuntuu myös selvää klappia rakenteessa. Kuvausote on hyvä ja tässä kohtaa iso koko on pelkkää plussaa.

Käyttönapit ovat hieman kätevämmät kuin X10:ssa, sillä ohjelmoitavia Fn-nappeja on kaksi yhden sijaan ja herkkyydelle on oma nappi. Päällä olevat kuvausohjelman valitsin ja komentokiekko ovat mukavat käyttää, mutta pyörivät liian herkästi. Muuten nappulat toimivat täsmällisesti.

Fuji X-S1 @ 13 mm ( 52 mm ), f/7.1, 1/15 s. ja ISO 100

Etsin on tietenkin sähköinen ja kohtalaisen hyvä sellainen, kuten nykyään alkaa olla tapana. Etsinkuva näkyy myös silmälasien takaa katsottuna, mikä ei ole aina itsestäänselvää. Okulaarin vieressä on sensori, joka kytkee etsimeen kuvan, kun silmä on lähellä.

Kun kuvasin takanäytöltä ja pidin kameraa vyötärön korkeudella, niin etsin meni välillä päälle ja takanäyttö pimeni. Tätä varten on onneksi nappi, jolla voi valita joko etsinkuvan tai takanäytön.

Fuji X-S1 @ 6,1 mm ( 24 mm ), f/2.8, 1/55 s. ja ISO 800

Automaattitarkennus on riittävän nopea hyvissä olosuhteissa, mutta kieltäytyy välillä. Varsinkin pitkillä polttoväleillä silloin, kun tarkennuksen alkutilanne on kaukana kohteesta ei tarkennus meinaa saada otetta millään. Tämä voi olla esituotantomallin ongelmia, mutta tarkennus on luonteeltaan samanlainen kuin X100 ja X10 malleissa. Yleensä hyvin toimiva, mutta joskus yllättävän keskinkertainen.

Fuji X-S1 @ 45,5 mm ( 182 mm ), f/5, 1/100 s. ja ISO 1600

Käsitarkennus toimii kohtalaisesti, mutta siinä on liian synteettinen tuntuma. Tarkennusrengasta saa edelleen pyörittää turhan paljon, mutta esim. X100:aan verrattuna välityssuhde on erinomainen. Tämän kameran käyttäjät valitsevat varmasti automaattitarkennuksen, joten käsitarkennus on lähinnä varalla.

Tarkennustavan valitsin kameran etuseinässä pyörii sekin turhan herkästi. Vastaava säädin Fuji X10 kamerassa on napakampi.

Fuji X-S1 @ 36,2 mm ( 145 mm ), f/4.5, 1/160 s. ja ISO 1250

Kuvan tekninen laatu on samanlainen kuin X10:ssa, mutta sen objektiivi on optisesti parempi kuin X-S1:n, joka ei ole mikään ihme kun tarkastellaan X-S1:n zoomia. Vaikka X10:ssa on valovoimaa, niin polttovälialue on vaatimaton verrattuna X-S1:een. Fuji X-S1:n zoomi on ominaisuuksiinsa nähden kelpo optiikka, mutta näin laajan alueen zoomi on aina enemmän kompromissi kuin pienemmän polttovälikertoimen zoomi.

Mainittakoon vielä, että kuvanvakaaja toimii hyvin, mutta on myös tarpeellinen, koska pisin polttoväli on oikeasti pitkä.

Fuji X-S1 @ 13,5 mm ( 54 mm ), f/3.2, 1/80 s. ja ISO 800

Fuji X-S1 on mielenkiintoinen kamera, joka ei minuun erityisemmin kuvausvälineenä vetoa, mutta jollekin toiselle se voi olla juuri oikea kamera. Järkkärimäinen ulkonäkö ja käytettävyys yhdistettynä superzoomiin puhuttelevat varmasti mukavuutta tavoittelevia kuvaajia. Lisäksi ulkonäkö on uskottava. Suureen osaan perusjärkkäreitä ei koskaan vaihdeta objektiivia ja suurin osa paperikuvista on pienempiä kuin A4.

Muistutan vielä, että kokeilemani kamera ei ole tuotantoversio, vaan ns. esituotantomalli.

Fuji X-S1 @ 69,2 mm ( 277 mm ), f/5.6, 1/40 s. ja ISO 1600

Ohessa muutama kuva lumisateisesta Porvoosta.

Nyt toimii kuin junan vessa

2012-01-15T16:07:00.000+02:00

Otsikon sanontaa käytetään silloin, kun jokin laite toimii takuuvarmasti kerrasta toiseen. Sanonta viittaa perinteiseen junan vessaan, jossa tehdyt tarpeet putosivat suoraan raiteille vaunun lattiassa olevan reiän kautta. Laitteisto oli niin yksinkertainen, että siinä ei oikeastaan voinut olla mitään vikaa, eikä sitä voinut käyttää väärin.

Viiden minuutin epoksilla SD-kortin suunnitteluvirheen voi korjata.

Samaa ei voi sanoa monestakaan nykyajan laitteesta. Toimintavarmuus tai käytön yksinkertaisuus jäävät monesti varjoon, kun ominaisuuksia halutaan lisätä mahdollisimman paljon. Tämä koskee myös kameroita ja niiden lisävarusteita.

Kameroissa on ominaisuuksia jokaiselle ja joka lähtöön. Kuulostaa aluksi hyvältä, koska mahdollisimman moni kuvaaja löytää juuri ne itselle tärkeät ja kuvauksen kannalta välttämättömät toiminnot. Useissa kameroissa on jopa ns. oma valikko, johon voi laittaa tärkeimmät asiat helposti käsille.

Entäs sitten ne tarpeettomat ominaisuudet? Nehän ovat juuri ne vaarallisimmat. Ne mitä en käytä eivät tavallaan ole olemassa ja en edes ajattele niitä. Minulle on joskus käynyt niin, että olen vahingossa kytkenyt päälle jonkin toiminnon, jota en koskaan käytä. Sitten kun kamerani ei olekaan toiminut odotetulla tavalla, niin olen ihmetellyt, että missä vika. Joskus olen miltei joutunut keskeyttämään kuvauksen. Pikainen kysely kolleegoille vahvisti, että en ole ainoa, jolle on käynyt noin.

Kamerassahan pitäisi olla oman valikon lisäksi toinen oma valikko sellaisille ominaisuuksille, joita ei haluta ollenkaan. Siinä valikossa olevia ominaisuuksia tai toimintoja ei voisi kytkeä päälle ollenkaan, muuten kuin poistamalla ne kyseisestä valikosta.

Viime perjantaina, joka oli 13. päivä, luulin, että kamerani oli rikki. Olimme tekemässä videonauhoitusta studiossa kolmella kameralla. Kahdella Nikon D7000 kameralla ja yhdellä Sony Nex5n kameralla. Olimme laittaneet valot, langattomat mikrofonit ja kamerat kuntoon. Kaikki oli valmista.

Kun piti alkaa kuvaamaan, niin kamerani videokuvaus ei käynnistynyt. Painelin Nikonin takaseinässä olevaa nappia, mutta turhaan. Mitään ei tapahtunut. Kamera toimi muuten täysin normaalisti, mutta videokuvaus ei käynnistynyt. Otin akun irti, postin muistikortit ja irrotin vielä objektiivinkin, ja laiton takaisin paikoilleen, mutta video ei toiminut. Onneksi naapurista löytyi lainaksi kamera ja saimme kuvauksen lopulta tehtyä aikataulun puitteissa.

Seuraavana päivänä vika löytyi, eikä kamera ollut rikki. Kamerani ykköskorttipaikassa olleessa SD-kortissa oli kirjoituslukitus päällä. Lukitus oli mennyt päälle ilmeisesti kun olin työntänyt korttia koteloon, koska kameraan työntäessä lukitus ei voi mennä päälle. Olin kuvausta edeltävänä iltana alustanut kaikki kortit kamerassa ja kokeillut, että kamera toimii. En älynnyt tarkistaa lukitusta kuvaustilanteessa, koska en käytä kirjoituslukitusta. Minulle sellaista toimintoa ei ollut olemassa.

Kyselin tästäkin muutamalta kuvaajakolleegalta ja jokainen kertoi, ettei ole koskaan käyttänyt kirjoituslukitusta. Tyhjä kortti on kotelossa tarra ylöspäin ja kuvattu kortti tarra alaspäin. Yksinkertaista ja toimivaa.

Minua ihmetyttää sekin, että Nikon tallensi valokuvat kakkospaikan kortille, mutta ei videota, vaikka kakkospaikka oli asetettu ylivuototilaan. Minusta epäloogista, mutta jollekin toiselle ilmeisesti täysin selvää. Jos kamera ei olisi tallentanut valokuviakaan, niin olisin ehkä epäillyt muistikorttia. Tai sitten en.

Ajattelin varmistaa, että tämä oli ensimmäinen ja samalla viimeinen kerta, kun näin käy. Kameroista tarpeettomien toimintojen poistaminen ei käy kovin helposti, jos ollenkaan, mutta muistikortin lukituksen poistaminen on helppo homma.

Epoksia uraan, niin toiminta paranee.

Laitoin kaikkien SD-korttieni lukitusnastan uraan epoksiliimaa, joka estää lukituksen käyttämisen. Minulla on paljon SD-kortteja, mutta jos joskus ostan niitä lisää, niin liimaan lukituksen ennen kuin käytän korttia kertaakaan. Sen jälkeen ne toimivat kuin se junan vessa.

Päivän kuva

2012-01-11T20:42:00.000+02:00

Fuji X10 @ 28,4 mm ( 112 mm ), f/5, 1/450 s. ja ISO 400.

Salamatyöpaja Helsingissä

2012-01-10T21:43:00.000+02:00

Saan päivittäin sähköpostia tuoreilta järjestelmäkameroiden omistajilta. He haluavat tietää mikä on aukko, mitä tarkoittaa haarukointi, mikä on polttoväli, miten valotus säädetään jne. Minä päättelin, että perustiedoille on kysyntää ja ajattelin järjestää digikuvauksen perustyöpajan. Päättelin väärin, sillä työpajaan on tullut vain pari ilmoittatumista n. kahdessa viikossa.

Valaisu- ja salamatyöpajoihin sen sijaan tulee aina enemmän ilmoittautumisia kuin on tilaa. Jyväskylän työpajaankin on jonossa kuvaajia. Olenkin päättänyt perua digikuvauksen perustyöpajan vähäisen kysynnän vuoksi ja pidän sen tilalla salamavalaisun perustyöpajan. Ilmoittautua voi heti täällä.

Minusta on hienoa, että minuun luotetaan ja minulta kysytään. Minä haluan auttaa aloittelevia kuvaajia ja haluan vastata heidän kysymyksiinsä, mutta minulla ei ole mahdollisuuksia tehdä sitä jokaiselle yksitellen.

Valokuvauksen perusasiat ovat olleet samat jo vuosikymmeniä ja niistä löytyy paljon hyvää tietoa esim. googlettamalla tai vaikka kirjastosta. Käytä siis näitä mahdollisuuksia. Lainaa kirjastosta kirja, jos netin luotettavuus ei vakuuta.

Sähköpostilla vastaaminen pariin kysymykseen vie paljon aikaa. Miten selitän perusteellisesti mikä on aukko tai miten valotus säädetään? Vastauksesta tulee pitkä, jos se on kunnolla tehty.

Jatketaan huomenna.

Nikon FT-1 kokeilussa

2012-01-08T18:04:00.001+02:00

Nikon 1V1 + FT-1 + Nikkor DX 35 mm f/1.8 G
@ f/4, 1/500 s. ja ISO 100

Peilittömät kamerat ovat tuoneet mukanaan sovittimet, joilla voidaan kiinnittää miltei mikä tahansa objektiivi miltei mihin tahansa peilittömään kameraan. Nikonin 1-sarjan kameroihin ei ainakaan vielä ole muuta sovitinta kuin Nikonin oma FT-1, jolla lähes kaikki F-bajonetin Nikkorit sopivat 1-sarjan runkoihin. Nikkoreita on tehty paljon ja iso osa niistä on vieläpä sieltä paremmasta päästä, joten tällä yhdelläkin sovitteella 1-sarjan objektiivivalikoima laajenee melkoisesti.

Nikon 1V1 ja sovittimella kiinnitetty Nikkor Ais 35 mm f/1.4

Sovitin on periaatteeltaan yksinkertainen putkenpätkä, jossa on eri bajonetti molemmissa päissä. Linssejä ei siis ole, kuten ei ole muissakaan vastaavissa sovittimissa esim. m4/3 kameroihin. Sähkökontaktit toki löytyvät, jotta tieto kamerasta objektiiviin välittyy. Sovittimessa on niin ikään jalustakierre, koska pieni kamera isolla objektiivilla voi olla epätasapainossa jalustalla.

Sovitin toimii niin kuin pitääkin. Nikonin AF-S objektiiveilla tarkennus on erittäin nopea, yhtä nopea kuin millä tahansa muulla Nikonilla, ja täsmällinen. Epämääräisissä kohteissa ilman selkeitä linjoja tai muuta tarttumapintaa tarkennukselle Nikon 1V1 hakee herkemmin kuin esim. Nikon D700, mutta ei sen pahemmin kuin perusjärkkäri.

Nikon 1-sarjan pieni kenno aiheuttaa objektiiveihin ns. polttovälikertoimen, joka on 2,7. Isoista Nikkoreista löytyy siis lähinnä pitkiä putkia Nikonin 1-sarjan kameroihin, koska esim. 35 mm laajakulma vastaa 1-sarjassa kuvakulmaltaan 94,5 millistä teleä. Pitkillä putkilla on monia käyttöjä, mutta yksi selkeä sellainen on urheilu tai muu vastaava toiminta. Sitä paitsi Nikon 1V1 pystyy 10 kuvan sekuntinopeuteen, josta voisi olla hyötyä juuri toimintakuvauksessa. Juuri tähän FT-1 adapteri asettaa valitettavasti rajoituksia.

Nikon 1V1 + FT-1 + Nikkor DX 35 mm f/1.8 G
@ f/4, 1/250 s. ja ISO 100

Nikon 1V1 on yllättävän mukava käsiteltävä pitkänkin putken kanssa. Kun kuvasin 70 - 200 mm f/2.8 zoomilla, niin olisi tuntunut aivan luontevalta kuvata mitä tahansa toimintaa jääkiekosta ratsastukseen. Huippunopean tarkennuksen lisänä hyvä etsinkuva ja olematon laukaisuviive eivät mitenkään haittaa.

Adapterin toiminta olisi melkein liian hyvää, jos ei olisi. Automaattitarkennuksessa on nimittäin pari rajoitetta, joista toinen on merkittävä toimintakuvauksessa. Ensimmäinen rajoite on se, että vain keskimmäinen tarkennuspiste voi olla käytössä FT-1 sovittimen kanssa. Ok, ei vielä paha, mutta kun jatkuva tarkennuskaan ei onnistu, niin se jo rajoittaa liikkuvien kohteiden kuvaamista.

Nikon 1V1 + FT-1 + Nikkor DX 35 mm f/1.8 G
@ f/4, 1/320 s. ja ISO 100

Kokeilin kuvata hitaasti liikkuvia kohteita, kuten kameraa kohti käveleviä ihmisiä, ja tämä onnistui kohtalaisesti, kun kohteet olivat muutaman kymmenen metrin päässä. Lyhyen laukaisuviiveen ansioista kohde ei ehdi pois terävyyaslueelta.

Sovittimessa on jalustakierre, joka on tietenkin hyvä asia, mutta se ei ole toteutukseltaan paras mahdollinen. Kun kuvasin testivideota Nikon 1V1 kameralla, niin halusin käyttää jalustaa ja halusin käyttää sekä 1-sarjan objektiivia että isoja Nikkoreita. Ensiajatus oli, että ruuvaan Manfrotto pikakiinnityslevyn sovittimen pohjaan ja kameran pohjaan. Näin minun on kätevä ja nopea laittaa videopäähän kiinni joko kamera tai sovitin.

Pikakiinnityslevy ei kuitenkaan sopinut yhtäaikaa sekä kameraan että sovittimeen, koska kamera on pieni ja sovitinkin on pieni. Selvä, laitetaan pikakiinnityslevy sitten pelkkään sovittimeen. Muuten hyvä, mutta sovitin ei lähde kamerasta irti, kun pikakiinnityslevy on paikallaan. Jos siis on tarve käyttää jalustaa, 1-sarjan objektiiveja ja isoja Nikkoreita toistuvasti peräkkäin, niin objektiivin vaihtamisesta tulee ihan älyttömän hankalaa ja hidasta.

Pikakiinnityslevy on tässä tapauksessa hidastelevy.

Oletetaan, että kuvaan ensin FT-1 adapterin kanssa ja sitten haluan vaihtaa 1-sarjan objektiiviin. Ensin pitää irrottaa kamera adaptereineen jalustasta, sitten ruuvata pikakiinnityslevy irti adapterista, sitten vaihtaa objektiivi, sitten ruuvata pikakiinnityslevy kameran pohjaan ja sitten kiinnittää kamera takaisin jalustaan.

Mielestäni olisi ollut parempi tehdä jalustakierteelle irroitettava jalka, kuten esim. 70 - 200 mm zoomissa. Irroitettava jalka voisi olla kunnolla muotoiltu ja riittävän iso, koska sen ei tarvitsisi olla paikallaan kaiken aikaa, vaan ainoastaan tarvittaessa. Nykyisellään FT-1 sovittimen jalustakierre on parempi kuin ei mitään, mutta ei yhtään sen enempää.

Jos jalustalle ei ole käyttöä, niin edellä kuvattu ei tietenkään vaikuta mihinkään.

Nikon 1V1 + FT-1 + Nikkor DX 35 mm f/1.8 G

@ f/2.8, 1/250 s. ja ISO 100

Vanhat käsitarkenteiset Nikkorit toimivat myös FT-1 sovittimen kanssa, mutta valotusta voi säätää vain käsin tai aukon esivalinnalla. Tarkennus pitää suorittaa tietenkin käsin ja kuvausaukolla. Tai kyllä tarkentaa voi täydelläkin aukolla, mutta himmennys kuvausaukolle pitää sitten tehdä tarkennuksen jälkeen.

Kokonaisuutena sovitin ja sen avulla kuvaaminen on kuitenkin positiivinen kokemus. Mielestäni FT-1 sovitin sopii Nikon 1-sarjaan hyvin ja sen hankintaa kannattaa vakavasti harkita, jos omistaa peilikameroiden Nikkoreita ja 1-sarjan rungon.

Nikon SB-910 kokeilussa

2012-01-07T18:51:00.000+02:00

Valaisin tämän potretin kahdella SB-910 salamalla. Toinen oikealta varjon kautta heijastettuna
ja toinen kameran suunnasta niin ikään varjon kautta heijastettuna täytevalona.
Kamera oli Nikon D700 ja objektiivi 24 - 70 mm f/2.8 zoom.
Valotus: 27 mm, f/5.6, 1/200 s. ja ISO 200.

Nikon päivitti salamamalliston lippulaivaa miedosti syksyllä ja olen nyt kokeillut uudistettua versiota, jonka mallimerkintä on SB-910. Kuten mallimerkinnästäkin voi päätellä, niin kyseessä on enemmänkin päivitys kuin kokonaan uusi malli.

Vasemmalla SB-900 ja oikealla SB-910.

Joillakin käyttäjillä on ollut ongelmia SB-900 salaman kanssa, kun laite on ylikuumentunut. Juuri tuohon ongelmaan, ainakin Nikonin mukaan, on tullut parannus SB-910 salamassa. Minulla ei ole koskaan salama ylikuumentunut, mutta olen kolleegoilta kyllä kuullut sellaisesta. Kuumeneminen kuulemma tapahtuu, kun salamaa väläytellään täysillä tai melkein täysillä useita kymmeniä kertoja peräkkäin. En kokeillut kuinka monta väläytystä SB-910 kestää täysillä peräkkäin, mutta uskon, että tarpeeksi monta omaan käyttööni. Yllä olevanssa potretissa päävalo oli täysillä eikä kuumenemisen kanssa ollut ongelmia.

Laukku on nyt suorakaiteen muotoinen, kun se ennen oli pitkänomainen.

Muuten SB-910 on vain lievästi muuttunut SB-900. Takaseinän LCD-näytön asettelu on muuttunut, nappien toiminta on hieman muuttunut ja korjailusuodattimet ovat nyt kovaa muovia taipuisan filmin sijaan. Niin ja laukku on kanssa uusi.

Vasemmalla SB-910 ja oikealla SB-900.
Melkein samanlaiset, mutta nappien toiminta on hieman erilainen molemmissa.

Toiminnaltaan SB-910 on miltei kuin edeltäjänsä ja tehoakin tulee täsmälleen saman verran. Mittasin salamamittarilla sekä SB-900 että SB-910 mallit ja molemmista tuli sama määrä valoa. En ole käyttänyt Nikonin värikorjailusuodattimia SB-900 salaman kanssa, joten niistä ei ole kokemusta, mutta luultavasti uuden mallin kovaa muovia olevat kestävät ja toimivat paremmin.

Käyttäminen on selkeämpää kuin ennen, vaikka ei SB-900 ollut erityisen vaikeaselkoinen. Erillinen menu-nappi on hyvä asia ja näytön grafiikka selkeämpi kuin aiemmin.

Nikon SB-900 oli yksi parhaista pikkusalamoista ja SB-910 on vielä pikkuisen parempi. SB-900 salaman omistajan ei ole mitään syytä vaihtaa uuteen, ellei sitten kuumenemisen kanssa ole ollut ongelmia. Kokonaan uuden salaman ostajalle SB-910 mallia voi suositella helposti.

Yllä oleva potretti ilman salamoita.
Valotus on sama kuin yllä.

Outoja exiffejä

2012-01-06T18:45:00.000+02:00

Sony Nex5n + E 55 - 210 mm f/4.5 - 6.3 OSS
@ 147 mm, f/9, 1/60 s. ja ISO 800.

Sony Nex5n + E 55 - 210 mm f/4.5 - 6.3 OSS
@ 162 mm, f/9, 1/250 s. ja ISO 500.

Lightroom väittää, että käytin tässä 55 - 210 mm objektiivia polttovälillä 35 mm.

Huomasin äsken mielenkiintoisen, mutta ei miellyttävän, seikan Sony Nex5n:n exif-tiedoissa. Uudenvuodenpäivänä kuvatessani käytin kahta objektiivia, 18 - 55 mm ja 55 - 210 mm. Lightroomin mukaan kuvasin jotkut kuvat 55 - 210 mm objektiivilla, vaikka se ei pidä paikkaansa. Polttoväli ja muutkin tiedot ilmeisesti näkyvät oikein, mutta objektiivi väärin.

Ruutukaappaus Lightroomista.

Olisiko pakkanen, vaikka sitä ei ollutkaan kuin n. kuusi astetta, tehnyt tehtävänsä, kun ulkona vaihtelin optiikoita. Nimittäin kahvilassa, siis lämpimässä, käynnin jälkeen kaikki exifft näyttäisivät olevan oikein.

Sinivalkoista

2012-01-06T12:57:00.000+02:00

Minulta on usein pyydetty blogiin vaaleaa pohjaa tummalla tekstillä, koska sitä on helpompi lukea. Tässä se nyt on. Tämä on ihan Bloggerin vakiopohja, mutta ehkä kustomoin sitä myöhemmin tai sitten en.

Mielestäni tätä on nyt todellakin helpompi lukea kuin vanhaa mustaa blogia. Mitä mieltä sinä olet, onko tämä parempi kuin entinen?

Nikon 1V1 video

2012-01-06T08:25:00.000+02:00

Nyt se video, josta eilen mainitisin. Kuvasin, ilman tarkempaa käsikirjoitusta, eilen Nikon 1V1 kameralla, FT-1 sovittimella, Nikkor DX 35 mm f/1.8 G ja Nikkor 70 - 200 mm f/2.8 VRII objektiiveilla pienen testivideon. Käytin kuvaamisessa myös 1-sarjan peruszoomia 10 - 30 mm f/3.5 - 5.6 laajakulmakuviin.

Nikon 1V1 ja FT-1 sovitin, koekuvia

2012-01-05T21:15:00.000+02:00

Nikon 1V1 + FT-1 + Nikkor 70 - 200 f/2.8 VRII
@ 200 mm, f/5, 1/160 s. ja ISO 400.

Nikon esitteli viime syksynä peilittömän 1-sarjan, johon kuuluu aluksi kaksi kameraa, kolme objektiivia ja salama ym. pientä tarviketta. Pieniin 1-sarjan kameroihin eivät tietenkään sovi perinteiset isot Nikkor-objektiivit, mutta yhteensopivuuden ylläpitämiseksi Nikon tarjoaa sovitinta.

Nikon 1V1 + FT-1 + Nikkor DX 35 mm f/1.8 G
@ f/2, 1/200 s. ja ISO 400.

Olen kuvannut Nikon 1V1 kameralla ja FT-1 sovittimella, joka vaikuttaa kelpo vermeeltä äkkituntumalta. Palaan tähän aiheeseen hieman tarkemmin vielä viikonloppuna, mutta tässä muutama koekuva ensihätään. Kuvat aukeavat täysikokoisina.

Nikon 1V1 + FT-1 + Nikkor DX 35 mm f/1.8 G
@ f/1.8, 1/125 s. ja ISO 3200.

Ei muuten yhtään paskempi tuo ISO 3200 kuva. Samaa tasoa kohinat kuin m4/3 kameroissa.

Koska Nikon 1-sarjan kameroissa on pienempi kenno kuin Nikonin FX-sarjan, niin objektiivien kuvakulma muuttuu: 200 mm vastaa kuvakulmaltaan 540 millistä ja 35 mm vastaa 94,5 millistä. Syväterävyysalue ei muutu miksikään.

Nikon 1V1 + FT-1 + Nikkor DX 35 mm f/1.8 G
@ f/4, 1/200 s. ja ISO 400.

Tein videonkin, jossa käytin Nikon 1 sarjan omaa peruszoomia 10 - 30 mm f/3.5 - 5.6 ja sen lisäksi FT-1 sovittimen avulla paria isoa Nikkoria. Tarkoitukseni oli laittaa video tänään näkyville, mutta koska asun täällä jumal..., eikun Soneran selän takana ja yhteydet ovat mitä ovat, niin video on siirtynyt YouTubeen varmaan huomiseen mennessä. Siis, jos sähköt pysyvät päällä.

Canon Pixma Pro-1 kokeilussa

2012-01-04T19:22:00.000+02:00

Joitakin Canonilla tulostettuja kuvia.

Canonin uusin tulostin, Pixma Pro-1, tekee vaikutuksen, sillä se on melko iso A3+ tulostimeksi. Canon on saman kokoinen, jopa hieman isompi, kuin Epson Stylus 3880, joka on A2 koon tulostin. Pixma Pro-1 on Canonin tuotevalikoimassa ammattitulostinten alla ja mekaaninen rakenne oikeuttaa siihen kyllä hyvin. Canon on jämerän oloinen ja paperituet sun muut ulokkeet ovat keskimääräistä tukevammat, vaikka muovia ovatkin.

Canon on melko kookas A3+ tulostimeksi, mutta vastapainona on luotettavan tuntuinen mekaniikka.
Oma tulostimeni on hyvässä paikassa, josta en sitä jaksanut nostaa vertailukohdaksi, mutta
Canon Pixma Pro-1 ja Epson 3880 ovat käytännöllisesti katsoen saman kokoiset.

Kaikki 12 väriä

Canonin käyttöohje on melko asiallinen ja selvästi parempi kuin esim. yllä mainitun Epsonin, johon tosin ei paljon vaadita. Ohjeessa on selvästi kerrottu asennus ja miten mikäkin paperi syötetään laitteeseen. Ainoa seikka, joka oli hieman epäselvä liittyi paksujen taidepapereiden käyttöön, mutta siitä myöhemmin.

Canon mainostaa uusinta tulostintaan 12 värin tulostimena, mutta se on mielestäni hieman venytettyä totuutta. Värikasetteja on 12, mutta yksi on kirkaslakka, kaksi on mustaa, joista vain toinen on kerrallaan käytössä ja harmaitakin on kolme. Kerrallaan on käytössä 10 väriä, jos kirkaslakkaa ei lasketa.

Lakka, tai virallisesti Chroma Optimizer, on käytössä kiiltäville kuville. Mustesuihkutulostimilla tehdyille kiiltäville kuville on tyypillistä eptasainen kiilto kuvan pinnalla. Paperi kiiltelee eri tavalla siitä missä on mustetta ja missä ei ole. Lakan tarkoitus on tasoittaa kiiltoa.

Canonissa paperin syöttö on luotettavammin toteutettu kuin omassa Epson 3880 tulostimessani. Varsinkin paksujen papereiden käsisyöttö toimii hyvin ja varmasti. Sanoisinko ammattilaadulla. Epsonissa paperi pitää asettaa erityisen huolellisesti paikalleen.

Värikasetit ovat laitteen etunurkissa.

Värikasetit sijaitsevat tulostimen etunurkissa, kuusi kummallakin puolella. Kaseteissa on merkkivalo, joka vilkuttaa harvakseen, kun väri on vähissä tai tiheään, kun väri on loppu. Tämä on kätevää, kun luukku on auki, niin yhdellä silmäyksellä voi nähdä mikä väri oli lopussa. Kun olen vaihtanut omaan tulostimeeni värejä, niin olen varmuuden vuoksi aina tarkastanut tietokoneen ruudulta, että mikä se vaihdettava väri olikaan. Canonissa niin ei tarvitse tehdä.

Värikaseteissa on käyttömukavuutta lisäävät ledit, jotka vilkkumalla
kertovat mikä väri on vähissä tai loppu. Tässä tumma harmaa ja harmaa ovat vähissä.

Värien riittoisuudesta en osaa sanoa valitettavasti mitään luotettavaa, koska en ole niin paljon tulostanut, että esim. joku väri olisi kulunut loppuun. Jouduin vaihtamaan yhden värin, mutta tulostin on ollut Canonilla demokäytössä ennen minulle saapumistaan.

Muoville hienoja värejä

Tulostimen käyttöohjeessa oli kohta, josta minun piti oikein soittaa Canonille ja varmistaa, että ymmärsin oikein. Jos valittuna on mikä tahansa "Fine Art" paperi, niin Canon jättää vähintään 35 mm marginaalin paperin lyhyille sivuille. Tätä en meinannut uskoa, mutta totta se on.

Tämä ei ole mikään erityisen paha seikka, koska yleensä taidepapereille ei tulosteta reunoille asti, mutta 35 mm on aika iso marginaali A4 kokoiselle arkille. Kuvan leveys voi olla enintään n. 23 cm. Toisaalta taas esim. Epsonilla moista rajoitusta ei ole. Tästä ei siis ole isoa haittaa, mutta ei hyötyäkään. Rajoituksen voi kiertää, valitsemalla toisen paperin, mutta se vaikuttaa tulostusjälkeen.

Aloitin kokeilun tulostamalla Lightroomista Canon Pro Platinum paperille sekä väri- että mustavalkokuvia. Kuvat näyttävät kerrassaan upeilta, värit ja sävyt on täyteläiset. Kiilto on melko tasainen koko kuvan alueella, mutta kirkaslakasta huolimatta ei ihan tasainen. Kokonaisuutena tälle paperille tulostetut kuvat näyttävät erittäin hyviltä.

Platinum Pro on kiiltävä muovipaperi, joka ei minua erityisemmin miellytä muovisuutensa vuoksi, joten siirryin omaan suosikkiini Hahnemühle Photo Rag taidepaperiin. Imuroin Hahnemühlen sivuilta Canonille tarkoitetun profiilin ja ei kun tulostamaan. Tämä ei mennytkään ihan niin hyvin kuin edellämainittu muovipaperille tulostus.

Vaikea Photo Rag

Ensimmäinen värikuva oli aivan liian vaalea ja kaiken lisäksi liian lämminsävyinen. Olinko unohtanut jotain tai jättänyt jotain oleellista huomioimatta? Toinen tuloste oli samanlainen, vaikka tarkistin tulostusasetukset moneen kertaan.

Päätin seuraavaksi kokeilla Canonin omalle Photo Rag paperille tarkoitettua profiilia, olihan minulle kerrottu, että Canonin paperi on Hahnemühlen valmistamaa. Nyt alkoikin homma toimia eri tavalla, tulostimen ulos työntämä kuva oli oikean värinen ja sävytkin olivat paljon ensimmäistä paremmat.

Yleissävy oli kuitenkin hieman tukkoinen ja vertailu samaan kuvaan samalle paperille Epsonilla tulostettuna vahvisti tukkoisuuden. Canonin keskisävyt ovat tummemmat kuin Epsonin ja siksi kuvan sävyt näyttävät tukkoiselta. Mielenkiintoista on sekin, että Canon ja Hahnemühle tarjoavat samalle paperille aivan eri tavalla toimivat tulostusprofiilit.

Hahnemühle Photo Rag paperille tulostettu kuva.
Vasemmalla Hahnemühlen profiililla ja oikealla Canonin profiililla.

Tein saman kokeilun mustavalkoisella kuvalla ja siinäkin Canonin profiililla kuvasta tuli hyvin tumma ja Hahnemühlen profiililla selvästi vaaleampi. Tässä tapauksessa tumma kuva on aivan liian tumma, mutta vaaleampi taas melko hyvä. Minun makuuni hieman liian vaalea, mutta jonkun toisen mielestä ehkä juuri sopiva.

Kokeilin uteliaisuuden vuoksi myös Canonin mukana tulevaa Easy-PhotoPrint EX ohjelmaa, joka on tarkoitettu sunnuntaitulostelijalle. Canonin Fine Art Museum Etching paperille tulostetun kuvan värikylläisyys oli pienempi kuin Lightroomista tulostetun ja lopputulos oli kaikkiaan "harmaampi".

Ei kiirettä

Tulostusnopeus ei ole mielestäni kovin tärkeä asia, kun tehdään korkealaatuisia valokuvia, mutta siitä huolimatta Canon on hidas. En yleensä tee tieteellisiä mittauksia, kun kokeilen laitteita, mutta tulostuspaperi viipyi Canonin sisällä niin kauan, että minun oli pakko ottaa aikaa.

Tulostin A4 kokoiselle Canon Photo Rag paperille kuvan, jonka koko oli n. 15 x 23 cm ja tulostaminen normaalilaadulla kesti n. 3 min 24 s. Parhaalla laadulla sama homma kesti n. 7 min. Normaalin ja parhaan laadun välillä ei ole mitään paljain silmin helposti havaittavaa eroa, joten normaalilaatua kannattaa käyttää.

Vartailun vuoksi ajoitin vastaavan tulostuksen omalla Epsonillani ja aikaa kului vajaat 2 minuuttia normaalilaadulla.

Ensimmäiset n. 30 sekuntia Canon raksuttaa ja kolahtelee, jonka jälkeen paperi solahtaa sisälle. Itse tulostus on huomattavan hiljainen, vain hiljaisia suhahduksia kuuluu, mutta kone ei vapise tai heilahtele, mikä on yleistä monella tulostimella.

Kokeilu palkitaan

Rakenteeltaan ja mekaaniselta toiminnaltaan Pixma Pro-1 on ensiluokkainen. Tulostusjälki Canonin omille muovipapereille on niin ikään ensiluokkaista, mutta taidepapereille kelvollisen tulostusjäljen saaminen ei ole aivan yksinkertaista. Tulostin kyllä pystyy sellaiseen, mutta käyttäjä joutuu etsimään sopivia asetuksia tai jopa tekemään omia tulostusprofiileja.

Kun otin käyttöön Epson 3880 tulostimen, niin tulostusjälki paperivalmistajan ohjeita noudattamalla oli heti kättelyssä kelvollista kaikille papereille ja kuvat näyttivät samalta kuin näytöllä. Alussa sähläsin jonkin verran, mutta se johtui Epsonin ala-arvoisesta käyttöohjeesta, eikä laitteesta.

Värikuvia taidepaperille.
Oikealle ylhäällä on Canon Esy-PhotoPrint ohjelmalla tulostettu ja
vasemmalla alhaalla paras Hahnemühle Photo Rag paperille tulostamani.

Sain lopulta Canonilla aikaan Hahnemühle Photo Rag paperille sävykkään värikuvan, kun laitoin paperiksi "Other Fine Art Paper 1" ja profiiliksi Canonin "Fine Art Paper Photo Rag". Tämä kuva on erinomaisen sävykäs ja oikean värinen. Verrattuna Epsonin kuvaan keskisävyt ovat edelleen hieman tummemmat, mutta nyt puhutaan makuasioista, ei siitä onko kuva käyttökelpoinen vaiko ei.

Canon Pixma Pro-1 on hyvä tulostin, mutta ainakin minulla meni hieman aikaa, että löysin sopivat asetukset. Tulostin on pitkän ajan hankinta ja asetusten hakeminen alussa on investointi tulevaisuuteen, mutta ainakin aloitteleva fine-art tulostelija voi turhautua, jos kuvat eivät heti näytäkään hyviltä.

Kun kaikki on kohdallaan, niin Canonin tulostusjälki on hienoa.

Lisää pitkiä valotuksia

2012-01-04T08:19:00.004+02:00

Lukija nimimerkillä "Laura" kommentoi edellistä postausta näin:

Vau! Hieno kuva. Minäkin olen ottanut kuvia pitkällä valotusajalla neulanreikäkameralla, en tosin ole valottanut noin kauan. Solarigrafia on hieno laji, pitäis ostaa valokuvapaperia ja teipata taas kameroita jonnekin. Tässä joitain minun solarigrafiakuviani.

Laura

Kuva: Laura
Exiffejä ei ole, mutta valotusaika oli kuulemma n. 3 viikkoa.

Hienoja kuvia, eikä tarvita kalliita laitteita. Taidan itsekin kokeilla, minulla on valokuvapaperia pari laatikollista kaapin perällä.

Tällainen kuvaaminen on täysin erilaista verrattuna 12 kuvaa sekunnissa suoltavilla järkkäreillä kuvaamiseen. Koko prossessi kuulostaa mielenkiintoiselta, eikä sitä varten tosiaan tarvitse mennä kauppaan köyhtymään satoja euroja ihan vaan kokeilemista varten. Tämä on ehkä "valokuva" sanan kirjaimellisessa merkityksessä.

Vaikka olen perinteisten filmien ja papereiden kanssa puuhannut melko paljon joskus ennen digiaikaa, niin minun on tunnustettava, että en tiennyt solarigrafiasta mitään ennen eilistä. Voi olla, että olen joskus kuullut tai lukenut siitä, mutta olen sen ainakin unohtanut täysin.

Menenkin tästä etsimään sopivan purkin, josta teen kameran.

Tosi pitkä valotusaika, 1 vuosi!

2012-01-03T19:26:00.000+02:00

Oletko ehkä joskus tehnyt valokuvia yöllä ja käyttänyt mielestäsi pitkää valotusaikaa? Olet ehkä valottanut kuvaasi 30 sekuntia, ehkä jopa muutaman tunnin, joka on jo tosi pitkä valotusaika. Vai onko?

Kanadalainen valokuvaaja Michael Chrisman pani luultavasti paremmaksi, sillä hän käytti vuoden valotusaikaa. Kyllä, yksi vuosi tasan. Tai ehkä joitakin sekunteja päälle, mutta kuka sitä nyt sekunnin tarkkuudella laskemaan.

Kuva ja juttua on täällä. Kannattaa lukea. En arvannut luvatta laittaa kuvaa blogiini.

Työpajoissa on vielä tilaa

2012-01-03T18:12:00.000+02:00

Muistutan tässä, että työpajoissani on vielä tilaa.

Tämän kuun 28. päivä on raakakuvan säätämistä ja tulostusta työpajan muodossa, joka on aivan ehdoton niille, jotka haluavat kuvata raakakuvia, mutta eivät oikein tiedä mitä kuville pitäisi tehdä kuvauksen jälkeen.

Helmikuun 11. on aloittelevan digikuvaajan työpaja, joka on aivan ehdoton niille, jotka haluavat hyödyntää kameransa ominaisuudet ja tehdä siten entistä parempia kuvia.

Olympus XZ-1 matkakamerana

2012-01-03T18:05:00.000+02:00

Matkani jatkuu Kuuban jälkeen Panamassa. Olympus on täyttänyt tehtävänsä matkakamerana ja kompromissina koon, käyttömukavuuden ja laadun suhteen.

Olen kuvannut henkilökuvauksia lehtijuttuihin ja harjoitellut katukuvausta. Lehtikuvauksissa kuvaan kuten järjestelmäkameralla. Kameran valotus on käsisäädöllä, kameran pikkusalama ( valotus käsisäädöllä ) täytevalona ja päävalona Nikonin SB-800, jonka valotuksen säädän käsin. Nikonin orjakenno toimii kirkkaassa auringonvalossakin takuuvarmasti ainakin muutaman metrin etäisyydeltä, joka on yleensä riittävää tällaisessa kuvauksessa. Otin vanhan kasisatasen mukaan, koska se on kooltaan pienempi kuin uudet mallit.

Kameran säädöt ovat loogiset, ja info-napilla näkee astukset kerralla. Objektiivi on valovoimainen 6-24 millinen, mikä vastannee kinokoossa noin 24-105 millistä. Valovoima on 1,8-2,5. Olen pitänyt herkkyyttä ISO 200:ssa ja hyödyntänyt sisäkuvauksissa isoa aukkoa.

Katukuvausta olen tehnyt vakavissani vasta muutaman vuoden. Kävin pari kertaa Anders Petersenin työpajassa, joka opetti katu/dokumenttikuvauksen vaikeuden. Pyrin käymään vuosittain ainakin parissa työpajassa. Niin Suomessa kuin ulkomailla.

Katukuvauksessa käytän aukko-automatiikkaa. Pientä terävyysaluetta ei voi hyödyntää, joten terävyyttä voi kuvassa olla alusta loppuun. Tilanteet tulevat nopeasti, eikä säätöjä ehdi tehdä. Kirkkaassa auringonpaisteessa takanäytöstä ei näy mitään. Jos ei olisi tarvinnut sulloa kuukauden tavaroita pikkureppuun, olisin ottanut optisen etsimen mukaan. Kun on kuvnnut yli 30 vuotta etsimen läpi, on vaikea tottua takanäytöltä kuvaamiseen.

Olen kuvannut paljon "lonkalta" näytön läpi katsomatta, mutta se ei oikein luonnistu. Laajakulmallakin kuvassa on kaikkea muuta kuin oli tarkoitus. Mielestäni katukuvauksen idea on olla ihmisten keskellä kuvauksen aikana. Ihmiset reagoivat kuvaajaan eri lailla. Joku ei reagoi mitenkään, toinen hymyilee tai kääntää päänsä pois. Toinen tapa olisi käyttää pitkää teleä, ja napsia kaukaa yksityiskohtia. Isolla aukolla ja pitkällä putkella saisi erilaisia kuvia. Se on kuitenkin eri laji.

Videoita olen kuvannut jonkin verran. Säädöt laitetaan säätökiekosta valitsemalla valokuvapuolella. Säätönupissa ei ole lukitusta, ja repussa tai laukussa se on kääntynyt yleensä aina eri asentoon, kuin olisi tarkoitus. Tämä on mielestäni kameran suurin ongelma. Videokuvauksessa kuvausasetuksia ei näe kuvauksen aikana. Se on täysin "dummy-mode".

Jokainen vakavissaan videoita kuvannut haluaisi nähdä ainakin äänitasot. Kameran mikrofoni on ulkokuvauksessa aivan kelvoton, pienikin tuuli tekee äänestä sietämättömän. Pitää tietysti muistaa, että kyseessä on pokkarikamera, jossa video on lisä-ominaisuus. Kuvan laatu on hyvä. Diginauhurilla saisi ääniongelmat korjattua.

Kuuba on näkemisen arvoinen matkakohde ja erinomainen kuvauspaikka. Kauniita,komeita ja ystävällisiä ihmisiä. Värejä ja tunnelmaa. Olen ollut maassa kahdesti, yhteensä viisi viikkoa kiertäen eri puolilla Kuubaa.

Varsinkin Havannan turisti-alueilla kerjääminen ja kuvista rahaa pyytäminen on tullut röyhkeämmäksi. Suosittelen matkaa suunnittelevia unohtamaan kaikki rantakohteet ja käymään pikkukaupungeissa. Kuuba on varmasti Latinalaisen Amerikan turvallisin maa, jossa omatoimimatkaaja selviää 30 eurolla päivässä.

Jyrki Vesa

Uudenvuodenpäivän panoraamat, Sony Nex5n

2012-01-01T17:42:00.001+02:00

Vuosi alkoi, ainakin täällä Etelä-Suomessa hienolla päivällä. Aurinko paistoi, kuura peitti maata ja pakkastakin oli, mutta ei liikaa ulkoilua varten. Otin Sony Nex5n kameran ja kaksi kittizoomia mukaani kävelylenkille Porvooseen. Kamera roikkui monen ulkoilijan kaulassa, mikä ei ollut ihme, olihan päivä hieno ja auringon valo herkkua.

Tässä muutama panoraama Sonyn automaatilla tehtynä. Panoraamatoiminto on kohtalaisen hyvä, mutta ei idioottivarma. Pienellä harjoittelulla oppii arvioimaan missä tilanteissa automaatilla tulee hyvä lopputulos.

Sonyn panoraama kuvataan samaan tapaan kuin videota tehdessä. Kameralla panoroidaan ja samalla painetaan laukaisinta. Kamera tekee panoraaman automaattisesti, kun kuvaaja on panoroinut tarpeksi. Suunnan voi valita joko vasemmalta oikealle tai päin vastoin sekä ylös-alas. Toivoisin, että Sony osaisi tehdä panoraaman vaakakuvien lisäksi myös pystykuvista, koska silloin pystysuuntaista kuvakulmaa saisi lisää.

Nämä kuvat aukeavat 1000 x 4414 pikselin kokoisena, joka on n. puolet alkuperäisestä. Näistä voi hyvin nähdä, että Sonyn tietokone osaa melko hyvin tikata yhteen monta kuvaa, joissa on pieniä yksityiskohtia. Joitakin virheitä on, mutta niitä ei ole helppo havaita. Objektiivi oli peruskittizoomi 18 - 55 mm f/3.5 - 5.6.

Sonyn akku muuten kesti hyvin. Kun lähdin ulos, niin kamera näytti 46% varausta, mutta silti n. 6 asteen pakkasessa akku kesti hyvin yli 1,5 tuntia, vaikka kamera oli koko ajan päällä.

Ja voittaja on...!

2012-01-01T11:28:00.000+02:00

Sulantoblogin lukijakyselyyn tuli ennätysmäärä vastauksia, kiitos oikein paljon kaikille osallistuneille. Mahtavaa!

Kyselyyn vastanneiden kesken on arvottu yksi Panasonic TZ18 digikamera ja kolme kappaletta Norton tietoturvapaketteja.

Panasonic kameran onnellinen voittaja on Aili Santaholma.

Norton tietoturvapakettien onnelliset voittajat ovat Soili Kangasvieri, Juha Lunttila ja Kai Ahola.

Onnea voittajille, vuosi alkoi hienosti!

Lukijakysely koski työpajoja ja jos et ole huomannut, niin olen tehnyt ihan oman sivun Sulantoblogin työpajoille. Sivulle on linkki tuossa sivun yläosassa, heti logon alla.

Tällä hetkellä tulossa on digikuvauksen aloittelijoille tarkoitettu paja sekä raakakuvan säätöihin ja tulostukseen keskittyvä paja. Molemmissa on vielä tilaa, joten mukaan vaan, jos haluat tehdä entistä parempia kuvia.

Pikafilmi oli takanäytön korvike silloin vanhaan hyvään aikaan.

2011-12-30T21:55:00.000+02:00

Muutama Polaroid skannattuna. Nämä on kuvattu Mamiya RZII kameralla ja valaistu Elinchrom salamoilla.

Näin vuoden päätteeksi on usein tapana kerrata mennyttä vuotta, mutta tällä kertaa menen hieman kauemmaksi menneisyyteen, aina ajalle ennen digikameroita. Etsin nimittäin paspileikkuriani ja löysin komerosta kasan vanhoja Polaroideja.

Digikuvaaja on suorastaan pilalle hemmoteltu kameransa monilla mahdollisuuksilla. Kamera taipuu vaikka mihin ja tekee sellaisia asioita, mistä harva uskalsi unelmoida 20 vuotta sitten. Yksi käyttökelpoisimmista ominaisuuksista on kuvan tarkastelu heti kuvaamisen jälkeen.

Kuvan tarkastelu heti ( n. kaksi minuuttia kuvan oton jälkeen, mutta silloin se oli heti ) oli mahdollista ennen digiaikaakin. Silloin käytettiin Polaroidin pikafilmiä, ja Fujia, kun Polaroidin patentti meni vanhaksi. Polaroidin huono puoli oli se, että koekuva oli vain koekuva, eikä sitä voinut käyttää mihinkään muuhun.

Muutama Polaroid skannattuna. Nämä on kuvattu Mamiya RZII kameralla ja valaistu Elinchrom salamoilla.

Tähän väliin pitää sanoa, ennen kuin joku kommetoi, että Polaroidilla tehtiin toki ihan oikeita kuviakin ihan oikeille asiakkaille, mutta useimmissa tapauksissa ne olivat vain testikuvia, joita ei voinut käyttää samaan tarkoitukseen kuin samasta tilanteesta esim. diafilmille tehtyä kuvaa. Digikamerallahan kaikki kuvat ovat teknisessä mielessä samanlaisia.

Polaroidilla oli lisäksi erinomainen mustavalkofilmi, Polapan 55, josta tuli pikakuvan lisäksi hieno ja terävä negatiivi. Tuon negatiivin saattoi sitten laittaa suurennuskoneeseen ja valottaa paperille vaikka minkä kokoisen kuvan.

Polaroidia ei voinut myöskään käyttää järkevästi kinofilmikameran kanssa, koska Polaroidille piti olla oma filmikasettinsa, eikä kinariin voinut vaihtaa filmikasettia. Kinareille tehtiin Polakasetteja, mutta ne olivat suhteellisen harvinaisia, kalliita ja vaativat käytännössä yhden kamerarungon vain tähän tarkoitukseen.

Polaroidkasetti 4x5 tuuman kameralle, pari Polaroid 55 filmiä ja 20 kappaleen pakkaus samaa.

Keskikoon kameroissa oli paria poikkeusta lukuunottamatta vaihdettavat filmikasetit, joiden ansioista filmin vaihtaminen onnistui vaikka kesken rullan. Filmikasetin tilalle pystyi laittamaan erityisesti Polaroidia varten suunnitellun kasetin ja siten pikafilmin käyttö oli suhteellisen vaivatonta. Tämä oli yksi syy myös siihen miksi keskikoon kamera oli monen kuvaajan valinta tietyn tyyppisiin kuvauksiin.

Joissakin kuvauksissa pikafilmiä paloi pakettitolkulla, kun studiossa asiakkaan kanssa rakennettiin valaisua johonkin monimutkaiseen monivalosettiin. Monella kuvaajalla oli lisäksi tapana ottaa kuvauksen lopuksi vielä yksi Pola ihan vaan varmistukseksi, ettei kesken kuvauksen esim. joku salama ollut sammunut tai liikahtanut huomaamatta.

Tahmeaa kemiaa

Polaroidissa oli tietenkin kehittämiseen tarkoitetut kemiat mukana. Polaroidkasetissa oli telat, joiden välistä filmi vedettiin ulos ja samalla filmiä puristavat telat levittivät kehitteen tasaisesti filmin pinnalle. Filmi oli eräälainen laminaatti, joka kehityksen päätteeksi avattiin erottamalla kehittynyt kuva suojapaperista.

Kehite kerääntyi ajan myötä kasetin teloihin, jotka piti pestä säännöllisesti. Likaisista teloista tahmeaa kehitettä tuli toisinaan sormille eikä kehitystuloskaan ollut enää silloin tasavarma.

4x5 tuuman Polakasetissa näkyvät kiiltävänä teräksiset telat, jotka levittävät kehitteen tasaisesti filmin pinnalle.

Polaroid kehittyi n. kahdessa minuutissa, mutta lämpötila vaikutti kehittymiseen huomattavasti, etenkin viileä lämpötila. Tähän aikaan vuodesta ulkona Polaa piti lämmitellä käsien välissä tai auton lämmitinsuuttimien edessä ja siltikin kuva saattoi olla melko viitteellinen. Kokenut kuvaaja ei mitannut kellolla kehitysaikaa, vaan raotti hieman filmin ja suojapaperin kulmaa. Jos kulma oli musta, niin kehitys oli valmis, jos taas kulma oli rusehtava, niin vielä piti odotella hetki.

Kehitysaika tuntui joskus ikuisuudelta, kun kuvaamiseen oli vain hetki aikaa. Kuvattava kyseli, että joko kohta on valmista ja kuvaaja hieroi Polaroidia kämmenien välissä lyhentääkseen kehitysaikaa. Mieti, jos digikameran näytölle ilmestyvää kuvaa pitäisi odotella kaksi minuuttia kuvan ottamisen jälkeen.

Polaroidille tuleva kuva oli suurinpiirtein saman kokoinen kuin käytetyn kameran negatiivikoko, joka oli myös yksi syy siihen, että kinarilla ei ollut käytännöllistä kuvata Polaa. Pienestä 24 x 36 mm kuvasta oli vaikea erottaa yksityiskohtia. Isolla laakafilmikameralla kuvattu Pola taas oli hienoa katseltavaa, sillä se saattoi olla jopa 18 x 24 cm kokoinen. Vieläkin isompia oli, mutta ei yleisessä käytössä.

Muutamia Polaroideja.

Mamiya RZ, jossa oli pyörivä filmikasetti, teki Polaroidille neliön muotoisen 7 x 7 cm kuvan, vaikka negalle tai dialle tuli suorakaiteen muotoinen 6 x 7 cm kuva. Kuvaajan piti huomioida tämä tarkastellessaan Polaroidia. Pyörivä kasetti mahdollisti pysty- ja vaakakuvien ottamisen kameraa kääntämättä.

Polaroidin yleisesti käytetty väriversio, jonka tyyppinumeron olen unohtanut, oli nimellisherkkyydeltään ISO 64, vaikka yleisimmät filmiherkkyydet olivat ISO 50 ja ISO 100. Tämä piti muistaa, kun kuvasi Polaa. Polaroidin värintoisto ja sävyala ei ollut ollenkaan sama kuin diafilmillä, joten Polaa piti osata tulkita.

Fuji FP100 oli Fujin versio pikafilmistä ja se olikin sävyn- värintoistoltaan huomattavasti Polaroidia tarkempi, jos vertailukohtana oli diafilmi. Fujissakin tosin huippuvalot tuppasivat palamaan puhki, vaikka sama valotus filmille oli vielä toistokyvyn rajoissa. Fuji oli herkkyydeltään ISO100, joka oli huomattavasti käytännöllisempi kuin Polaroidin ISO 64. Kuvaajat puhuivat aina Polaroidista, vaikka olisivat käyttäneetkin Fujia. Nimitys oli vakiintunut vuosien mittaan, ja olihan Polaroid vuosikymmenien ajan yksinvaltias pikafilmialalla.

Seuraavan kerran, kun kahden sekunnin odotusaika kuvan, jonka voi suurentaa ja jossa on rgb-histogrammi, ilmestymiseen takanäytölle tuntuu pitkältä, niin se ei oikeasti ole pitkä aika. Kyllä digi on hienoa, minä en kaipaa Polaroidia tai Fujin pikafilmiä tippaakaan, en ainakaan töissä.

Potretteja Odessasta

2011-12-30T12:08:00.000+02:00

Hyvä ystäväni Kimmo Haimi kävi Mustanmeren rannalla Odessassa kuvaamassa ja lähetti minullekin pari potrettia julkaistavaksi blogissa. Hienoja kuvia ilman kikkailua.

Teknisistä tiedoista en tiedä yksityiskohtia, enkä katsonut exiffjä, mutta sen verran tiedän, että Kimmo kuvasi Nikon D700 kameralla ja Nikkor AF-S 24 - 70 mm f/2.8 zoomilla.

Päivän kuva ja uusia työpajoja

2011-12-28T08:45:00.000+02:00

Porvoonjoki tulvii.
Fuji X10, 7,1 mm, f/2.5, 1/280 s. ja ISO 100.
Kuvakoko "4:3", Kuvan laatu "H", Dynamiikka-alue "AUTO", Filmisimulaatio "S", Väri "STD"
Terävyys "K-PEHM", Vaaleiden sävy "K-PEHM", Tummien sävy "VAK.", Kohinanvaimennus "MAT",
Väriavaruus "Adobe RGB".

Olen tulossa siihen päätelmään, että Fuji X10 on niitä harvoja kameroita, joilla ei kannata kuvata raakakuvia. Fujin jpg-kuvat ovat niin hyviä, että kuvan teknisen laadun vuoksi en näe mitään syytä kuvata raakana. Ainoa asia, joka minulle kokemattomana jpg-kuvaajana aiheuttaa päänvaivaa, on jpg-kuvan asetukset.

Fujissa, kuten melkein kaikissa muissakin kameroissa, on monta eri vaihtoehtoa jpg-kuvan asetuksille. On dynamiikka, vaaleiden sävyjen säätö, tummien sävyjen säätö, terävöitys, värikylläisyys, valkotasapaino jne. Kuinka ihmeessä minä kykenen edes muistamaan kaikki mahdollisuudet saati sitten käyttämään niitä kuvatessa? Raakakuvan hyvä puoli on juuri siinä, että kuvatessa ei tarvitse tehdä edellä mainittuja säätöjä. Niitä voi, ja on hyväkin, miettiä kuvatessa, mutta niiden toteuttamisen voi tehdä myöhemmin.

Lisää työpajoja tulossa

Blogini lukijakysely on vielä kesken, enkä ole vastauksia ehtinyt tarkemmin vielä tutkia, mutta uusia työpajoja on siitä huolimatta tulossa.

Raakakuvan säätäminen ja tulostus 28.1.2012

Oletko kuvannut raakakuvia, mutta et oikein tiennyt mitä niille pitäisi tehdä?

Tässä työpajassa käsitellään raakakuvan mahdollisuuksia ja opetellaan miten saadaan haluttu sekä mahdollisimman hyvä lopputulos. Työpajassa opetellaan myös miten saadaan aikaan mahdollisimman hyvä tuloste ja mitä pitää huomioida ennen tulostamista, jotta hukkamateriaalia syntyy mahdollisimman vähän.

Kerron oman työnkulkuni kuvauksesta raakakuvan säätöjen kautta tulosteeksi.

Työpajassa tulostetaan erilaisille papereille ja verrataan lopputuloksia. Käytämme Epsonin tulostinta.

Raakakuvan säädöt ja tulostus tehdään Adobe Lightroomilla, mutta muidenkin ohjelmien käyttäjät varmasti hyötyvät työpajasta. Photoshopin säädöt ovat identtiset Lightroomin kanssa.

Osallistujalla kannattaa olla oma läppäri ja Lightroom, mutta ne eivät ole välttämättömiä. Lightroomista saa kokeiluversion, joka kannattaa imuroida työpajaa varten, jos ostaminen askarruttaa.

Mitä maksaa? Työpaja maksaa 95 euroa, joka sisältää lounaan. Mukaan mahtuu 15 kuvaajaa.

Missä? Top Shotin koulutustilassa, Luutnantintie 5, 00410 Helsinki.

Milloin? Launataina tammikuun 28. päivä vuonna 2012 klo 10.00 - 16.00.

Ilmoittatua voi vaikka heti osoitteeseen blogi ät sulanto.fi. Kirjoita aihekenttään "vedostus" ja itse viestiin nimesi yhteystietoineen.

Digikuvauksen perusteet 11.2.2012

Onko sinulla digikamera, jota haluaisit osata käyttää paremmin? Haluaisitko hyödyntää kamerasi ominaisuuksia nykyistä enemmän ja tehdä parempia kuvia?

Tämän työpajan jälkeen teet parempia kuvia ja löydät kamerastasi ominaisuuksia, joista et edes tiennyt. Tämä työpaja on tarkoitettu niille digikameran omistajille, jotka eivät osaa tai uskalla käyttää muuta kuin P-asentoa kamerassaan. Eniten hyötyä tästä työpajasta on järjestelmäkameran omistajille, mutta myös muiden kameroiden omistajat varmasti hyötyvät.

Käymme läpi digikuvauksen perustekniikkaa, kuten eri tallennusmuodot, kuvan siirtäminen kamerasta tietokoneelle, arkistoinnin merkitys jne.

Käymme läpi valokuvauksen perusasioita, kuten sommittelu, valotusajat, syväterävyys, kuvakulma jne.

Teemme kuvaustehtävät, joissa sovelletaan edellä opittuja asioita.

Osallistujalla pitää olla oma kamera käyttöohjeineen ja sen lisäksi kannattaa olla oma läppäri ja muistikortinlukija tai muu väline kuvien siirtämiseksi tietokoneelle.

Mitä maksaa? Työpaja maksaa 95 euroa, joka sisältää lounaan. Mukaan mahtuu 12 kuvaajaa.

Missä? Top Shotin koulutustilassa, Luutnantintie 5, 00410 Helsinki.

Milloin? Launataina helmikuun 11. päivä vuonna 2012 klo 9.00 - 16.00.

Ilmoittatua voi vaikka heti osoitteeseen blogi ät sulanto.fi. Kirjoita aihekenttään "perusteet" ja itse viestiin nimesi yhteystietoineen.

Osallistu Sulantoblogin lukijakyselyyn ja arvontaan, voit voittaa kameran!

2011-12-21T21:20:00.000+02:00

Sulantoblogin perinteinen synttäriarvonta jäi tänä syksynä väliin, mutta paikataan sitä hieman vielä tänä vuonna. Haluan tietää mitä mieltä lukijani ovat valokuvaustyöpajoista ja olen laatinut aiheesta muutaman kysymyksen. Toivon, että mahdollisimman moni vastaa kysymyksiin, niin voi tulevaisuudessa tehdä parempaa blogia ja järjestää parempia työpajoja.

Samalla, kun vastaat kyselyyn, niin osallistut arvontaan, jossa on palkintona yksi Panasonic TZ18 digikamera ja kolme kappaletta Norton tietokoneen tietoturvapakatteja. Kukin Norton paketti sisältää Norton 360 ohjelman Windows koneille, Norton Mobile Security ja Tablet Security ohjelmat Android käyttöjärjestelmälle. Yhteensä siis neljälle vastaajalle arvotaan palkinnot.

Kyselyssä pitää kertoa nimi ja sähköpostiosoite, mutta ne ovat vain arvontaa varten. Jos haluat, niin voit vastata anonyymisti, mutta silloin et ole mukana arvonnassa. En kerää nimiä ja osoitteita arkistoon tai tietokantaan, en lähettele roskapostia tai tee muutakaan asiatonta tiedoilla.

Kysely on täällä, vastaa saman tien. Osallistua voi 30.12.2011 asti.

Päivän kuvat, Sony Nex5n

2011-12-21T20:52:00.001+02:00

Sony Nex5n + Sony E 30 mm f/3.5 Macro
@ f/8, 1/500 ja ISO 400.

Tänään, vuoden pimeimpänä päivänä, paistoi aurinko Porvoossa ja se piti hyödyntää. Minulla on Sony Nex5n kokeilussa ja kävin pihalla kuvaamassa pari makrokuvaa pimeän päivän auringossa.

Sony Nex5n + Sony E 30 mm f/3.5 Macro
@ f/10, 1/250 ja ISO 400.

Minulla on kokeilussa myös muutama viikko sitten esitelty Canon Pixma Pro-1 tulostin, jolla olen jo tehnyt muutaman koevedoksen. Käyttöohje ainakin on parempi kuin Epson 3880:ssa, mutta toisaalta siihen ei paljon vaadita. Tulostusjälki vaikuttaa ensialkuun hyvältä, mutta en vielä ole ehtinyt kunnolla kokeilla paksuja taidepapereita. Tästä kuuluu lisää.

Työpajassa vielä muutama paikka vapaana

2011-12-20T15:32:00.001+02:00

Sulantoblogin Jyväskylän työpajassa 21.1.2012 on vielä paikkoja vapaana, joten vielä mahtuu mukaan. Ilmoittaudu heti täällä!

Terveisiä Kuubasta!

2011-12-20T15:28:00.001+02:00

Sulantoblogin erikoiskirjeenvaihtaja Jyrki Vesa pakeni sadetta ja talvea Etelä-Amerikkaan, josta hän lähettelee meille terveisiä silloin tällöin.

Olympus XZ-1 @ 6 mm, f/1.8, 1/250 s. ja ISO 200.
Oikealta Nikon SB-800 salama.

Reissukameran valintaa

Teen talvisin muutaman viikon reissun Etelä-Amerikkaan. Otan mukaan vain pienen repun, joka kulkee lentokoneessa käsimatkatavarana. Mitään ylimääräistä ei siis mahdu mukaan.

Mikä on hyvä kamera tällaiselle reissulle? Täyden koon kenno, valovoimaista lasia laajakulmasta teleen, selkeät käyttösäätimet, mahtuu taskuun, kestää vettä ja kolhuja. Tällaista ei tietenkään ole olemassakaan.

Viimeksi minulla oli kamerana Nikon D7000, mutta nyt päätin ottaa jotain pienempää. Mietimme Matin kanssa mikä voisi olla sopiva kamera ja yhdeksi ehdokkaaksi nousi heti Fujin uutuus X10. Fuji piti kuitenkin unohtaa saman tien, koska haluan tehdä salamakuvia myös reissun päällä, eikä Fujin salamaa saa käsisäädölle.

Sitten muistui mieleen Olympus XZ-1, joka Matilla oli mukana, kun kävimme viime kesäkuussa Ranskassa valokuvafestareilla. Olympuksen salaman saa käsisäädölle ja sitä voi käyttää orjasalaman väläyttämiseen. Olympuksessa on myös hyvä valovoimainen objektiivi ja kamera mahtuu shortsien taskuun. Valinnassa oli lopulta helppo kallistua XZ-1:een.

Olympus XZ-1 @ 6 mm, f/8, 1/200 s. ja ISO 100.
Vasemmalta Nikon SB-800 salama.

Perinteiseen ja oikeaoppiseen tapaan otin uuden kameran käyttöön pari tuntia ennen reissuun lähtöä. Adobe Bridge CS5 ei luonnollisesti tunnista Olympuksen raakakuvia, enkä kiireessä löytänyt sopivaa muutakaan ohjelmaa, kun en halunnut päivittää Photoshopia. Kuvaan siis reissukuvat sekä raakana että jpgnä. Nämäkin kuvat ovat suoraan kameran pieniä jpg-kuvia ilman mitään kuvankäsittelyä.

Molemmat kuvat on valaistu Nikon SB-800 salamalla, joka asetettu orjaksi ja väläytetty Olympuksen yhdysrakenteisella salamalla. Kamera ja salama olivat luonnollisesti käsisäädöllä.

Kerron miten Olympus toimii ja lähettelen lisää kuvia kun reissu edistyy.

Jyrki Vesa

Parhaat UFOkuvat ovat...

2011-12-19T14:51:00.000+02:00

UFOkuvakisaan tuli monta hienoa kuvaa, joiden tekninen toteutus vaihteli taitavasta valonkäytöstä piirtämällä tehtyyn ja siltä väliltä. Kaksi voittajaa piti kuitenkin valita, eikä se ollut helppoa tehtävä. Vaikean valinnan jälkeen, saanko esitellä UFOkuvakisan parhaat!

Alkuperäinen linkki kuvaan on tässä.

Alkuperäinen linkki kuvaan on tässä.

Perusteluna on hyvä tunnelma X-filesin hengessä. Tekninen toteutus on sellainen, että ainakin minun on mahdoton sanoa ovatko kuvat lavastettuja vai oikeita.

Kiitos kaikille osallistuneille kuvaajille kuvineen. Tämä ei jää Sulantoblogin viimeiseksi kuvakisaksi ja toivotan nyt palkinnoitta jääneet osallistumaan uudelleen tulevaisuudessa.

Pyytäisin palkittujen kuvien kuvaajia ilmoittautumaan sähköpostitse osoitteeseen blogi ät sulanto.fi. Sähköpostissa pitää olla koko nimi ja postiosoite, niin saan palkinnot postiin.

Molemmille palkituille Paramount Home Entertainment lahjoittaa Super 8 elokuvan ja Verbatim lahjoittaa Netbook 8Gb USB muistin.

Onnea voittajille ja kiitos vielä kerran kaikille osallistuneille!

Työpaja tulossa Keski-Suomeen

2011-12-17T20:14:00.000+02:00

Oletko halunnut parantaa kuvaustaitojasi osallistumalla hyvään valokuvaustyöpajaan, mutta asuinseudullasi ei ole tarjontaa, etkä halua yhden päivän työpajan vuoksi matkustaa satoja kilometrejä? Tammikuussa tarjoan osallistumismahdollisuuden Jyväskylän seudun valokuvaajille, sillä pidän salamatyöpajan Jyväskylän lähistöllä.

Työpaja on tarkoitettu salamakuvauksen alkeet osaaville kuvaajille, jotka haluavat parantaa valaisutaitojaan. Työpajassa kuvaamme ihmisiä sekä studiossa että miljöössä. Yleisenä teemana on henkilövalaisu kuvaideasta toteutukseen. Opettelemme erilaisia valaisutyylejä ja valosuhteiden hallintaa studiossa ja studion ulkopuolella. Käytämme valaisuun pikkusalamoita.

Mukaan mahtuu 12 kuvaajaa, joten saamme kohtalaisen pienet ryhmät. Kenenkään ei tarvitse odotella turhan pitkään ja joka ryhmällä on oma malli.

Työpajaan osallistuvalla pitää olla valokuvauksen perustiedot ja taidot käyttää sekä omaa kameraa että salamalaitetta käsisäädöllä. Työpajaan osallistuvalla pitää olla järjestelmäkamera, ainakin yksi objektiivi, vähintään yksi salamalaite jalustoineen ja mielellään oma tietokone.

Mitä, missä ja paljonko maksaa?

Aika: Tammikuun 21. vuonna 2012 klo 9.00 - 16.00.

Paikka: Studio Varjo, Saaritie 1, Säynätsalo. Studio sijaitsee n. 16 km Jyväskylästä etelään.

Hinta: 95 euroa, joka sisältää lounaan. Mukaan mahtuu 12 kuvaajaa.

Tämän työpajan jälkeen teet entistä parempia kuvia. Ilmoittaudu heti osoitteessa blogi ät sulanto.fi. Kirjoita aihekenttään "työpaja3" ja itse viestiin oma nimesi yhteystietoineen.

UFOkuvakisa on ohi

2011-12-16T20:10:00.001+02:00

Kiitos osallistuneille! Kaksi palkittua kuvaa ovat nähtävänä täällä blogissa maanantaina 19.12.

Joulukuun valoja Fuji X10:lla

2011-12-16T20:04:00.000+02:00

Fuji X10 @ 7,1 mm, f/2, 1/13 s. ja ISO 800

Vuoden pimein hetki on miltei käsillä, mutta onneksi meillä on keinovaloa. Tämä aika on varsinkin kamerakokeiluille haastavaa, kun päivänvaloa ei juuri ole eikä aurinko paista. Kävelin tänään Porvoon vanhassa kaupungissa ja kuvasin Fuji X10:lla joulukuun valoja.

Fujin raakakuvat aukeavat nyt Lightroomissa, kun Adobelta tuli uusi päivitys pari päivää sitten. Fujin jpg- ja raakakuvat eroavat yllättävän vähän toisistaan. Raakakuvissa on tietenkin enemmän työvaraa niin sävyissä kuin valkotasapainossakin, mutta esim. kohina on yllättävän samakaltaista molemmissa tallennusmuodoissa.

Fuji X10 @ 9,3 mm, f/2.2, 1/18 s. ja ISO 500

Fujin kohinan "raepuuro" ovat löysää ja pehmeää toisin kuin useimmissa muissa kameroissa, joissa puuro on kiinteää ja tiukkaa. Lievä pehmeys näkyy muutenkin Fujin raakakuvissa kautta linjan, kun niitä katsoo ruudulla täydessä koossa. Esim. hiljattain kokeilemani Nikon P7100:n kuvat näyttävät selvästi terävämmiltä.

Fuji X10 @ 7,1 mm, f/2, 1/7 s. ja ISO 800

Joskus kauan sitten, vuosituhannen vaihteen tienoilla, käytin Genuine Fractals ( kas vain, se on vieläkin olemassa ) nimistä ohjelmaa kuvatiedostojen suurentamiseen ja ohjelma tekikin varsin hyvää jälkeä, mutta suurennetuissa kuvissa oli tunnistettava "rakenne" yksityiskohdissa. Kun katselin Fujin kuvia ensimmäsien kerran 100% suurennoksena, niin minulle tuli heti mieleen menneisyydestä Genuine Fractalsilla suurennetut kuvat.

Fuji X10 @ 7,1 mm, f/2, 1/20 s. ja ISO 800

Kuvan katselu näytöltä 100% suurennoksena ei ole oikeaa katselua, jos tällainen ilmaisu sallitaan, koska mielestäni kuva pitää nähdä kokonaan. Ainakaan yleisessä myynnissä ei taida vielä olla sellaista näyttöä, jolta olisi mahdollista katsella täydessä koossa minkään digikameran kokonaisia kuvia.

Paperille tehdyn kuvan katselu sen sijaan on oikeaa katselua ja siinä näkyvät tekniset asiat, terävyys, kohina ym., ratkaisevat kuinka suurena kuvaa voi katsella, eli kuinka suuren tulosteen voi tehdä. Näytöllä nähtävillä asioilla on tietenkin yhteys paperilla nähtäviin, se on selvä, mutta kun kuva siirtyy näytöltä paperille, niin tekniset epätäydellisyydet laimenevat siinä matkalla.

Fuji X10 @ 12,7 mm, f/2.2, 1/4 s. ja ISO 800

Tulostin yllä olevan kuvan A2 kokoiselle arkille niin, että kuvan koko on 38 x 38 cm, ja lopputulos on hyvä. Kun katson kuvaa lähietäisyydeltä, niin voin nähdä kuvan yläosassa kohinan aiheuttamaa rakeisuutta, mutta en enää n. 70 cm päästä. Läheltäkään katsottuna rakeisuus ei ole häiritsevää ja kuvan sävymaailma on hieno. En epäröisi tulostaa Fujilla kuvattuja otoksia A2 kokoon, jos kuvan sisältö sitä vaatisi. Pakko kuitenkin sanoa, että odotin ehkä hieman enemmän Fujin raakakuvilta, vaikka käytännön suorituskyky onkin varsin riittävä.

Edullista ja hyvää, Asus PA246Q

2011-12-14T14:05:00.000+02:00

Minulla on toisena näyttönä jo ikääntyvä 21 tuumainen, joka oli uutena oikein hyvä näyttö, mutta nyt on valo alkanyt hiipua. Näyttö on siis liian tumma vaikka kuinka säädän, joten uusi pitäisi tilalle hommata.

Näyttöjen hinta - laatusuhde on parantunut roimasti muutamassa vuodessa, eikä hyvästä näytöstä tarvitse pulittaa tuhansia, vaan sataset riittävät. Tottahan tuhasien näyttö on parempi kuin satasten, mutta reilusti alle tuhannella eurolla saa valokuvaajallekin kelpaavia näyttöjä.

Minulla oli vajaat pari vuotta sitten kokeilussa silloin n. 1200 euroa maksanut tunnetun laatuvalmistajan näyttö, mutta olin siihen niin pettynyt, että en halunnut kirjoittaa siitä mitään. Silloin minun olisi pitänyt ostaa tuon valmistajan mallistosta n. 2500 euroa maksava näyttö, jotta se olisi kuvan laadultaan kelvannut minulle.

Kokeilin Asus PA246Q näyttöä, koska sitä on kehuttu monissa testeissä ja hintakin on kohtuullisella alle 500 euron tasolla. Edullinen hinta herättää tietenkin kysymyksen, että onko näyttö kelvollinen kuvien kriittiseen katseluun. Valmistaja ainakin lupaa paljon: täysi sRGB-väriavaruus ja Adobe RGB väreistäkin näkyy 98%. Kaiken kukkuraksi näyttö on valmiiksi kalibroitu tehtaalla.

Asus on 24 tuumainen ja kuva-ala on 1980 x 1200 pikseliä, joka on pystysuunnassa 120 pikseliä enemmän kuin varsinaisissa halpisnäytöissä. Mielestäni tätä pienempi näyttö on valokuvaajalle epäkäytännöllinen, ja näitäkin saisi olla kaksi, jotta esim. Lightroomilla työskentely olisi mukavaa.

Mekaaninen rakenne vaikuttaa tukevalta. Näyttö laskeutuu riittävästi jalustalla, jotta katseen voi suunnata alas eikä niska kipeydy. Asus kääntyy myös pystyyn, jos sellaiselle on tarvetta. Varusteena on USB-hubi, kortinlukija ja riittävät liittimet. Asuksen käyttöpainikkeissa on hyvä tuntuma ja valikot ovat selkeät käytellä.

Asuksen muotoilu ei saa kovin korkeita tyylipisteitä, mutta sitä saa mistä maksaa. Näytön edessä alaosassa on punainen vauhtiraita, joka ei näytä kovin tyylikkäältä, mutta ei onneksi häiritse käyttöä. Ulkoasu on muutenkin perusmusta ja sisutuselementiksi Asusta ei voi suositella.

Virran kytkemisen jälkeen ensivaikutelma on valoisa, sillä Asus on todella kirkas. Kalibrointi on melko hyvin kohdallaan, eikä oma Spyderini ainakaan huomattavasti muuttanut näyttöä. Minulla ei ole mittalaitteita, joten havaintoni ovat vain visuaalisia, mutta netistä löytyy tästä näytöstä useitakin testejä, joista yksi on täällä.

Tasaista harmaata katsoessa voi huomata, että väri ja valoisuus ei ole aivan tarkalleen sama joka nurkassa, mutta erot ovat hyvin pieniä. Kun näytöllä on jokin kuva, niin mitään eroja ei huomaa. Kuvien sävyt toistuvat pehmeästi ja sävyalaa riittää niin tummaan kuin vaaleaan päähän. Kokonaisuutena kuvaa on miellyttävä katsella vaikka koko päivän.

En käytä tietokonetta pelaamiseen, joten en tiedä miten Asus toimii pelikäytössä. Videon katselu sujui oikein hyvin.

Minulle kamerat, tietokoneet sun muut ovat tuotantovälineitä, joiden pitää toimia ja joilla homma pitää saada tehtyä. Näinä päivinä pitää kuitenkin olla kustannustehokas, enkä siksi halua statuksen tai muun turhan vuoksi ostella tarpeettomia tai tarpeettoman kalliita laitteita. Työkalujen pitää maksaa itsensä takaisin järkevässä ajassa.

Asus PA246Q toimii hyvin ja täyttää omat kriteerini näytön vaatimuksista, eikä ole kallis. Taidankin siis ostaa ainakin yhden itselleni, ehkä kaksi.

Kuvat ovat valmistajan sivulta, koska tuhosin omani vahingossa ennen kuin olin siirtänyt ne kovalevylle. Kyllä, minulla on pelastusohjelmat, mutta ehdin kuvata formatoidulle kortille uusia kuvia, jotka tuhosivat vanhat lopullisesti.

Päivän huumorit, hieno video!

2011-12-14T09:10:00.000+02:00

Nikon Rumors sivulta näin tällaisen. Hyvät naurut heti päivän alkuun.

Muista osallistua UFOkuvakisaan!

2011-12-12T15:26:00.000+02:00

UFOja on havaittu runsaasti viime aikoina, kuten kisan linkeistä voi huomata ja koska UFOja on liikkeellä, niin sinunkin kannattaa kuvata sellainen ja osallistua kilpailuun. Kisa on täällä.

Supertyöpaja oli hauska kokemus

2011-12-12T15:22:00.000+02:00

Viime lauantaina oli Sulantoblogin ensimmäinen supertyöpaja, joka onnistui erinomaisesti. Jyrkillä ja minulla oli hauskaa, mutta niin oli kaikilla osallistuneillakin. Vaikuttaa siltä, että tämän kaltainen pienille ryhmille pidettävä työpaja on kaikille mukava.

Niin osallistujat kuin me ohjaajatkin nautimme siitä, että saimme rauhassa rakentaa valoja ja ratkaista valaisuun liittyviä ongelmatilanteita. Isoissa työpajoissa tämä ei ole mahdollista.

Meillä oli kaksi täysin toisistaan poikkeavaa kuvausympäristöä ja kaksi erilaista mallia. Näin kummallakin työryhmällä oli päivän aikana vaihtelevaa kuvattavaa. Studiossa valaisimme studiovaloilla ja kuvasimme Phase One IQ180 kamerakalustolla ja miljöössä sai kuvata omalla kameralla tai käyttää Nikon D3x kameraa. Miljöövalaisu tehtiin pikkusalamoilla.

Etenkin Phase One kiinnosti kovasti ja kaikki halusivat sillä kuvata. Ei mikään ihme, sillä tällaisia laitteita ei ole Suomessa kuin muutama ja siksi kokeilumahdollisuudetkin ovat kiven alla. Onneksi Studiovarustamo järjesti meille sellaisen. Kiitos Markulle.

Kokonaisuutena päivä oli hieno. Kuvasin pienen videon työpajassa ja laitan sen esille myöhemmin, mutta sillä välin pari kuvaa lauantailta.

Ei ole aikaa, lukea käyttöohjetta

2011-12-08T15:47:00.000+02:00

Istuin tänään kamerahuolto JAS Tekniikan asiakastilassa Helsingin Töölössä ja odottelin vuoroani, enkä siinä samalla voinut olla kuulematta edelläni olleen asiakkaan puhetta hänen asioidessaan henkilökunnan kanssa. Asiakas oli tuomassa Canon 5Dmk2 runkoa huoltoon, koska takanäyttö ei toiminut kunnolla. Hän selitti, että näyttöön ei tule kuvaa aina ja että kamera on ollut aikaisemminkin korjattavana.

Tässä vaiheessa en kiinnittänyt puheen sisältöön sen enempää huomiota, vaan keskityin lukemaan puhelimellani nettihesarin sivuilta kuinka kolleega Matti Matikaisen kuvaa oli luvatta käytetty maailman lehdissä. Paska homma sekin, tuumailin, kun ihan arvostetutkin lehdet kopioivat sumeilematta sisältöä toisten lehtien nettisivuilta.

Sitten huomioni kiinnittyi Canonia huoltoon tuoneen asiakkaan sanomaan. Hän selitti, että takanäytöltä ei voi kuvata kunnolla. Etsimestä näkyy, mutta takanäytöltä ei ja päinvastoin. Ennen on kuulemma näkynyt sekä etsimestä ja takanäytöltä samaan aikaan. Asiakas epäili, että takanäyttöön ei tule virta kunnolla tai jotain sellaista.

Tässä vaiheessa en malttanut olla puuttumatta keskusteluun ja kerroin asiakkaalle, että kuvan ei kuulu, eikä se edes voi, näkyä samaan aikaan sekä etsimestä että takanäytöltä. Hän oli oikein ystävällinen, mutta epäuskoinen. Miten niin ei voi, voitko selittää? Otin objektiivin irti ja näytin kameran sisällä olevaa peiliä. Kerroin hänelle, että valo ei voi kulkea peilin läpi ja painelin samalla Canonin live view nappia, jolloin kuva vaihtui vuorotellen etsimen ja takanäytön välillä.

Lopulta hän ymmärsi ja oli tyytyväinen, koska kamera ei ollutkaan rikki. Sanoin hänelle, että kannattaa lukea kameran käyttöohje, johon hän vastasi, että ei ole aikaa, kun on pienet lapset ja harrastukset jne.

Hän poistui ja minä jäin miettimään, että olisiko hänen kuitenkin kannattanut tähänkin turhaan huoltokäyntiin kulunut aika käyttää vaikka sen käyttöohjeen lukemiseen. Kameroiden käyttöohjeet ovat joskus huonosti suomennettuja ja sekaviakin, mutta yleensä niistä selviää aivan hyvin kuinka kameran perustoimintoja käytetään. Lue siis uuden kamerasi ohje, se kannattaa. Voit oppia jotain uutta ja käyttää aikasi hyödyllisesti.

Kuvaa UFO ja osallistu kilpailuun!

2011-12-05T13:48:00.000+02:00

Porvoon pohjoisella taivaalla näkyi tänään tunnistamaton lentävä esine,
jonka onnistuin valokuvaamaan juuri ennen kuin se katosi näkyvistä suunnattomalla nopeudella.

UFOt eli kotoisammin lentävät lautaset ovat herättäneet keskustelua jo 1940-luvulta lähtien. UFOja on myös valokuvattu ahkerasti ja näiden kuvien aitous on herättänyt kiivastakin väittelyä. Lehdissä ja muissakin medioissa julkaistut ufokuvat on herkästi tuomittu lavastuksiksi ja huijauksiksi.

Amerikkalainen ohjaaja Steven Spieberg on tuottanut ja J.J. Abrams ohjannut Super 8-elokuvan, joka innoitti minut haastamaan blogini lukijat valokuvauskilpailuun, jonka aiheena on tietenkin UFO. Valokuvaa siis UFO parhaaksi havaitsemallasi menetelmällä, joka voi olla suora ja oikea valokuva UFOsta, mutta myös muut keinot, kuten lavastus ja kuvankäsittely ovat sallittuja.

Kuvaa, tee, tuota tai käsittele kuva, joka esitää UFOa. Lataa sen jälkeen kuva johonkin netin kuvapalveluun tai - galleriaan ja laita linkki tämän blogikirjoituksen kommettiketjuun. Kilpailuaika päättyy perjantaina 16.12.2011 keskiyöllä, johon asti kommetteja kuvalinkkeineen voi lähettää. Arvostettu raati valitsee kuvista kaksi parasta, joiden kuvaajat palkitaan.

Paras kuva ei ole välttämättä hienoin tekninen suoritus, vaan raati kiinnittää erityistä huomiota kuvan huumoriin, kekseliäisyyteen ja hyvään yritykseen. 3D-ohjelmalla renderoitu UFO ja puhelimalla kuvattu ilmaan heitetty pahvilautanen ovat samalla viivalla. Hyvä idea ratkaisee.

Molemmille palkituille Paramount Home Entertainment lahjoittaa Super 8 elokuvan ja Verbatim lahjoittaa Netbook 8Gb USB muistin.

Tässä vielä yhteenveto kilpailun säännöistä:

- Kuvassa voi olla oikea UFO, mutta myös lavastettu kelpaa.
- Kuvankäsittelyohjelman käyttö on sallittua, mutta ei pakollista.
- Kuvaaja voi osallistua kilpailuun vain yhdellä kuvalla.
- Kilpailuun osallistuvat kuvat pitää ladata sellaiseen netin kuvapalveluun tai -galleriaan, joka on julkisesti nähtävillä, eikä edellytä rekisteröitymistä.
- Kilpailuun osallistutaan laittamalla kuvalinkki tämän blogitekstin kommettiketjuun, eli lähettämällä kommentti, jossa on linkki kuvaan.
- Kuvan pitkän sivun pitää olla vähintään 1000 pikseliä.
- Osallistujalla pitää olla tekijänoikeus kuvaan. Kuva tai mikään sen osa ei saa olla kopioitu kolmannen osapuolen kuvasta tai teoksesta. Kuvan sisältö kokonaisuudessaan pitää olla osallistujan itse tuottamaa.
- Kaksi voittajakuvaa julkaistaan Sulantoblogissa, mutta muuten kilpailun järjestäjä ei käytä tai julkaise kuvia ilman eri sopimusta.
- Kilpailuaika loppuu perjantaina 16.12.2011 keskiyöllä.

Fuji X10, hidastettu videokuva

2011-12-04T15:56:00.000+02:00

Hidastettu video on nykyään yhä useammassa kamerassa ja niin myös Fuji X10:ssa. Fuji tekee normaalisti täyttä HD-videota, mutta hidastuksessa koko pienenee: 70 kuvaa / s koko on 640 x 480, 120 kuvaa / s 320 x 240 ja 200 kuvaa / s koko on 320 x 112.

Tein pienen esimerkkivideon Fujin 120 ja 200 kuvaa / s nopeuksilla. Kuvan laatu ei ole samalla tasolla kuin vaikkapa Nikon 1 sarjan kameroissa, mutta kyllä Fujinkin hidastuksille käyttöä löytyy ainakin hupimielessä. Videon lopussa on pientä välkettä, joka johtuu energiansäästölampuista, mutta älä anna sen häiritä.

Tässä video.

Vaihtoehtoja etsimässä

2011-12-01T11:30:00.000+02:00

Panoraama Fuji X10 kameralla.

Sain pari päivää sitten energiayhtiöltäni sähkön tasauslaskun, joka yllätti, mutta ei hyvästi. No, oma vika, kun en ole seurannut kulutusta. Siitä huolimatta päätin vertailla sähkön hintaa, jos vaikka voisin säästää edes muutaman kympin vuodessa. En ole vielä löytänyt hyvää tarjousta, mutta etsintä on päällä.

Vaihtoehdon etsiminen tuli mieleen myös, kun Adobe n. viikko sitten kertoi päivityspolitiikkansa muutoksista. Lievä kiristys ja rahastus tulee mieleen, eikä Photoshopin käyttäjä voi uusista säännöistä paljon hyvää löytää.

Nyt, kun Photoshop 5.5 on elinkaarensa lopulla, niin Adobe kertoo, että jos haluat päivittää tulevaan kuutosversioon, niin sinulla pitää olla ensin versio 5.5. Monikaan tuntemani kuvaaja tai muu Photoshopin käyttäjä ei ole päivittänyt aina, kun uusi versio tulee, koska ei ole ollut tarvetta. Oikeus päivittää kaksi tai kolme versiota taaksepäin ei ole kohtuutonta.

Tästä eteenpäin pitäisi siis päivittää jokainen uusi versio. Sekin on varmaan ihan ok, jos käyttäjälle kerrotaan hyvissä ajoin, eikä niin kuin nyt tehtiin. Bisnestä pitää tehdä, mutta joku tolkku siinäkin pitäisi olla.

Photoshopin käyttäjiä on pitkään ärsyttänyt sekin, että Camera Rawin uusin versio toimii vain uusimman Photoshopin kanssa. Saadakseen auki uuden kameransa raakakuvat pitää kuvaajan päivittää pahimmillaan koko Photoshop.

Onneksi on Lightroom meille, jotka eivät tarvitse Photoshoppia usein, mutta eiköhän sekin päivä koita, että Lightroom siirtyy pilveen ja sitä saa käyttää kohtuullista kuukausimaksua vastaan.

Onneksi on vaihtoehtoja. Aion kokeilla Pixelmator ohjelmaa, jos vaikka sillä voisin korvata vähäisen Photoshopin käyttöni. Tekisi mieli ihan periaatteen vuoksi käyttää muuta kuin Photoshoppia. Pixelmator ei maksa paljon, joten ei sen kanssa pahasti vikaan voi mennä, mutta silti epäilyttää hiukan.

Digikuvauksen ehdottomasti huono puoli on kuvaajan riippuvuus ohjelmistoista. Onhan se hassua, että en voi avata uuden kamerani raakakuvia ennen kuin ohjelmistot ovat ajan tasalla, joka saattaa kestää viikkoja. Ensiapuna on kameran mukana tuleva ohjelma tai jpg-kuvaaminen, mutta kumpikaan ei vältämättä toimi, kun haluan parhaan mahdollisen lopputuloksen.

Voiko sillä tehdä sitä?

2011-11-29T17:04:00.000+02:00

Panasonic G1

Saan paljon kysymyksiä kameroista ja valokuvauksesta. Osa tulee kommenttien muodossa ja osa tulee sähköpostilla. Jotkut kysymykset ja aiheet toistuvat usein. Yksi toistuva aihe on, että voiko jollakin kameralla tehdä sitä tai tätä?

Ai että mitä? No vaikka: Voiko kameralla x kuvata juoksevia lapsia? Tai että: Voiko kameralla y tehdä epäterävän taustan?

Canon A460

Nämä kysymykset ovat tietenkin aiheesta ja kysyjälle tärkeitä, mutta siltikin uskaltaisin sanoa, että kysymykset ovat vääriä. Kaikilla kameroilla nimittäin voi kuvata kaikkea, ja kaikilla saa sen epäterävän taustankin. Jotkut kamerat vaan sopivat joihinkin töihin paremmin kuin toiset.

Järjestelmäkamera, sellainen isokennoinen peilillinen, on melko hyvä yleistyökalu joka hommaan. Sillä sujuu niin urheilun kuin potrettienkin kuvaaminen hyönteislähikuvien ohella. Rakennusten ja arkkitehtuurin kuvaaminenkin tarkkuustyönä on sekin jouheaa.

Fuji X100

Järkkärin huono puoli on siinä, että kokoa, painoa ja hintaakin kertyy iso kasa, varsinkin kun jokaista hommaa varten on oma erikoisobjektiivi.

Pokkari ei paina paljoa, eikä maksakaan hirveästi, mutta silläkin voi kuvata samoja aiheita kuin järkkärillä. Pokkarikuvaaja ei voi tehdä samanlaisia kuvia kuin järkkärikuvaaja, mutta voi silti tehdä hienoja kuvia aiheesta kuin aiheesta.

Canon G10

Se pehmeä epäterävä taustakin onnistuu, jos kohde on tarpeeksi lähellä ja tausta tarpeeksi kaukana, mutta tämä ei ole välttämättä kovin käytännöllistä. Jos kohde on viiden sentin päässä etulinssistä, niin se rajoittaa kuvaamista tai aihevalintaa jonkin verran.

Siksi onkin tärkeää, että kuvaaja osaa käyttää kameraansa. Pokkarilla ei kannata yrittää jäljitellä järkkäriä, koska se ei onnistu kovin hyvin.

Canon S90

Aika usein minulla ja varmaan useimmilla muillakin kuvaajilla on mukanaan yksi kamera, tai yhdentyypinen kamera. Mukaan otettava kamera valikoituu sen mukaan mikä on sillä hetkellä tärkeää. Asiakas saattaa haluta henkilökuviin epäterävää taustaa, johon hyvä vaihtoehto on täyden kennon järkkäri. Lomamatkalle ehkä pienikokoinen pokkari on sopiva.

Kuvaajan pitääkin nähdä kuvauskohteet sen mukaan mikä kamera on mukana. On turhaa tuskailla miksi sejase linssi tai kamera ei juuri nyt ole mukana, jos se ei ole mukana. Sillä tavalla ei kuvia tule. On hyödyllisempää havainnoida ympäristöä mukana olevan kamerakaluston näkökulmasta.

Nikon D700

Järkkärillä voi etsiä niitä hienoja pehmeitä taustoja, mutta pokkarilla voi ison syväterävyyden kääntää hyödyksi ja kuvata asiat sen mukaisesti. Järkkärin iso etsin ja hyvä kuvausote ovat hyödyksi liikkuvissa kohteissa, mutta pokkarin pieni koko sallii kuvaamisen sellaisissakin paikoissa, joissa järkkäri ei käy.

Pitäisikin ehkä kysyä tai miettiä, että miten kuvaan kuvaan tietyn aiheen kameralla x tai y?

Fuji X10, käyttökokemuksia

2011-11-26T20:36:00.000+02:00

Fuji X10 on omassa sarjassaan, aivan kuin isoveljensä X100, sillä aivan vastaavaa ei ole muilla valmistajilla. Fujissa on kokonsa puolesta iso pokkari ja Fujissa on isompi kenno kuin pokkareissa. Ulkonäössä on huomattava näköisyys X100 malliin ja X10:n tunnistaa Fujiksi helposti.

Vasemmalta Fuji X100, Fuji X10 ja Panasonic GF1.

Fuji on tosiaan iso pokkariksi. Kun ensi kertaa näin kameran, niin se oli yllättävän iso. Tämä ei ole moite, vaan enemmänkin neutraali huomio, koska oletin kameran pienemmäksi. Fuji X10 on kokolailla saman kokoinen kuin Panasonic GF1 20 mm f/1.7 pannukakkulasilla varustettuna. Fuji mahtuu takin taskuun tai housujen reisitaskuun, mutta ei paidan tai farkkujen taskuun.

Mekaaninen rakenne on tukevan tuntuinen. Metallirunko antaa luotettavan vaikutelman ja täsmälliset säätimet vain vahvistavat vaikutelmaa. Zoomausrengas ei hölsky, vaan polttoväli vaihtuu mekaanisella tarkkuudella.

Fuji X10, f/2.2, 1/25 s. ja ISO 500

Valotuksen korjailukiekko on riittävän napakasti pykälöity ja tuskin pyörähtää vahingossa. Sama koskee valotusohjelman valintakiekkoa kameran päällä. Takaseinän monitoimisäädin on parempi kuin X100:ssa, joten kritiikki on ilmeisesti huomioitu. Säädin ei edelleenkään ole parhaiden tasolla, mutta hyvin käytettävä kuitenkin.

Automaattitarkennuspisteen valinta on sekin mukavampaa kuin X100 mallissa, sillä nyt ei tarvita kahta sormea samaan aikaan. Riittää, kun painaa kerran AF-nappia ja sitten voi monitoimisäätimellä valita haluamansa tarkennuspisteen.

Fuji X10, f/2, 1/25 s. ja ISO 1600

Fuji X10:n käyttöön liittyy muutama erikoisuus. Virtakytkintä ei ole, vaan sähköt tulevat päälle zoomausrengasta kääntämällä. Loogista ja kätevää, mutta vaatii lyhyen tottumisen. Kuvien katselu käy painamalla toistonappia, eikä zoomia tarvitse sitä varten kääntää kuvausasentoon.

Toinen erikoinen, mutta oikein käytettynä hyvä, ominaisuus liittyy herkkyyssäätöön, joka vaikuttaa vain valittuun valotusohjelmaan. Esim. näin: Kuvaan valotuksen käsisäädöllä ja valitsen herkkyyden ISO 100. Sitten vaihdan aukon esivalinnalle ja valitsen herkkyyden ISO 800. Jos sitten siirryn takaisin käsisäädölle, niin herkkyys on aiemmin valitsemani ISO 100.

Fuji X10, f/2.2, 1/30 s. ja ISO 125
Fazerin kahvilassa nautittu 9 euron annos, joka oli ihan ok, mutta jonka oikea hinta olisi ollut n. 5,50 euroa.

Automaattinen herkkyyssäätö toimii melko varovaisesti ja automatiikka pidentää valotusaikaa herkkyyden kustannuksella. Täysautomaatilla kamera valottaa esim. 1/25 sekunnin ajalla ja ISO 1250 herkkyydellä, vaikka herkkyyden yläraja olisi ISO 3200.

Jos haluaa kuvata automaattivalotuksella, mutta aukon ja ajan pitää pysyä tietyissä arvoissa, niin kannattaa käyttää valotuksen käsisäätöä ja asettaa herkkyys automaatille. Näin valotus säätyy automaattisesti, mutta aika ja aukko eivät muutu, vaan kamera säätää valotuksen herkkyyttä muuttamalla.

Fuji X10, f/2, 1/9 s. ja ISO 100

Kolmas erikoinen seikka liittyy kuvan laadun valintaan. Jpg-laatu ja kuvakoko valitaan ihan normaalisti, mutta raakakuva valitaan kokonaan toisesta valikosta. Tämä on erikoista, enkä ihan heti keksi siihen järkevää selitystä.

Fujissa on optinen etsin, joka on melko hyvä. Etsinkuva ei näytä kaikkea kuvaan tulevaa, eikä kuvassa näy mitään tarkennukseen, valotukseen tai muuhunkaan liittyvää tietoa, mutta kuva on selkeä ja riittävän iso. Okulaarissa ei ole tunnistimia ja takanäyttö pitää sammuttaa käsin, jos se häiritsee kuvaamista.

Fuji X10, f/2, 1/40 s. ja ISO 6400
6 Mp EXR moodissa
Kummajainen kuvan keskellä on vesipisara etulinssissä.

Hyvälaatuinen sähköinen etsin olisi tietenkin paras vaihtoehto, mutta Fujin optisellakin etsimellä tulee toimeen silloin, kun takanäytöltä kuvaaminen ei käy. Takanäyttö on joka tapauksessa ykkösvaihtoehto, eikä etsintä ole mukava käyttää kaiken aikaa.

Fujissa on hyvälaatuinen ja valovoimainen objektiivi, jonka 28 - 112 mm polttoväli kattaa hyvin yleisimmät tarpeet. Valovoima vaihtelee välillä f/2 - 2.8. Käsin käännettävä zoomausrengas on mahtava, koska polttovälin säätäminen on nopeaa ja tarkkaa. Renkaaseen on lisäksi merkitty yleisimmät kinovastaavat polttovälit.

Nopea automaattitarkennus ei ole enää pelkästään peilijärkkäreiden ominaisuus, vaan peilittömät kamerat ja jopa pokkaritkin osaavat tarkentaa nopeasti. Fujin tarkennus on nopea, eikä pahemmin hapuile hämärässäkään, mutta hidastuu hieman.

Fuji X10, f/4, 1/420 s. ja ISO 1250.

Entäs sitten kuvan tekninen laatu? Noh, paha sanoa tässä vaiheessa. Fujin raakakuvat eivät toistaiseksi aukea tietenkään muulla kuin Fujin omalla ohjelmalla, enkä siksi ole äärimmäistä pikselitirkistelyä päässyt suorittamaan. Olen tyytynyt jpg-laatuun, joka kertoo lähinnä Fujin jpg-prosessista.

Fujin jpgeet näyttävät hyvältä ja herkkyyttä kestää nostaa ainakin ISO 1600 arvoon vaivatta. Asetin kohinanvaimennuksen ja terävöityksen pienimmälle, koska kohina häiritsee vähemmän kuin suttuiset yksityiskohdat ja yliterävöitys pilaa kuvat. Raakakuvat näyttävät luultavasti oikein hyviltä, koska aina ne ovat parempia kuin kameran tekemät jpg-kuvat. Kameran merkistä ja mallista riippumatta.

Fuji X10, f/2, 1/1000 s. ja ISO 1250.
Makroasennolla voi kuvata miltei linssissä kiinni olevia kohteita.

Kuvaan vielä Fujilla lisää ja kerron sitten lopullisen mielipiteeni, mutta tähän mennessä vakavaa moitittavaa ei ole löytynyt.

Oheiset kuvat ovat kameran tekemiä jpg-kuvia, joista osa aukeaa täysikokoisina.

Fuji X10, testivideo

2011-11-23T15:51:00.000+02:00

Minulla on kokeilussa Fujin paljon ennakkokohuakin aiheuttanut pokkarisarjalainen X10. Aloitan Fujin kokeilun poikkeuksellisesti testivideolla, jonka kuvasin toissapäivänä. Tarkoitukseni oli tehdä hieman pidempikin video, mutta kameran akku hyytyi nollakelissä kesken. Akku ei ollut aivan täysi, kun aloitin, joten ei tästä pidä tehdä hätäisiä päätelmiä akun kestosta.

Lisää Fujia on tulossa, mutta tässä alkupalaksi video, jonka äänikin on Fujilla tallennettu. Video näkyy tarvittaessa täydellä HD-laadulla.

Sigma 120 - 300 mm verrattuna Nikkoriin

2011-11-20T17:30:00.000+02:00

Nikon D700 + Nikkor 200 mm f/2
@ f/2, 1/1000 s. ja ISO 800.

Noniin, nyt on kuvattu vertailukuvia Sigmalla ja muutamalla Nikkorilla. Tämä on hyvin pelkistetty ja yksinkertainen vertailu, joka kertoo jotakin objektiivien piirrosta ja kontrastintoistosta. Perusteellinen ja kunnolla tehty vertailu, joka selvittäisi objektiiven eroja mahdollisimman monessa eri käytännön tilanteessa, vaatisi useamman työpäivän. Minulla ei ole mahdollisuuksia sellaiseen. Toivon, että tästä on kuitenkin iloa, viihdettä ja jopa hyötyä lukijoilleni.

Tähän vertailuun osallistuivat Nikkor 70 - 200 mm f/2.8 VRII, Nikkor 200 mm F/2 VRII, Nikkor 300 mm f/2.8 VRII ja Sigma 120 - 300 mm f/2.8.

Testikuva Sigmalla 200 mm polttovälillä.

Mitä tämä yksinkertainen vertailu kertoo? Ensinnäkin se kertoo, että mikään objektiivi ei ollut ns. täydellinen yksilö. Kaikissa oli enemmän tai vähemmän epäkeskoisuutta terävyydessä, eli terävyys ei jakautunut tasaisesti kuva-alalle.

Zoomeissa on tavallista pieni epäkeskeisyys, koska zoomien rakenne jopa yli 20 linsseineen ja kuvanvakaajineen on monimutkainen. Kiinteäpolttoväliset ovat yleensä paremmin keskitettyjä, mutta kokeilemani Nikkorit ovat maahantuojan lainakalustoa ja ovat ilmeisesti kokeneet kaikenlaista käyttöä, joka saattaa osaltaan selittää asioita. Esim. 200 mm f/2 vastavalosuojassa on painauma, joka ei ole ihan itsestään tullut.

Useimmissa käytännön kuvaustilanteissa pieni epäkeskoisuus ei haittaa yhtään mitään. Oma 70 - 200 milliseni näyttää testikuvien perusteella toispuoleiselta, mutta en ole töissä huomannut koskaan mitään ongelmia terävyyden kanssa.

Vertailu kertoo myös sen, että Sigma on optisesti erinomainen. Jos nyt jossitellaan sen verran, että jos kaikki objektiivit olisivat olleet täydellisesti toleranssien sisällä, niin luultavasti Nikkorit olisivat hieman parempia. Ehkä mahdollisesti jos siis...

Nikkorin ostaja saa parasta mahdollista mekaanista laatua optisen lisäksi. Nikkorin ostaja saa myös ajatuksen nopeudella toimivan tarkennuksen, joka päihittää Sigman. Nikkorin ostaja myös saa laadukkaan laukun arvokkaalle objektiivilleen.

Nikon D700 + Nikkor 200 mm f/2
@ f/2, 1/400 s. ja ISO 800.

Kuinka paljon mikäkin asia merkitsee objektiivin ostajalle onkin sitten kokonaan toinen kysymys, jonka jokainen ratkaisee tykönään. Sigma on hämmästyttävän edullinen objektiivi ominaisuuksiinsa nähden. Sen tarkennusnopeus ja mekaaninen rakenne ei ole parhaiden Nikkoreiden tasolla, mutta se on silti todella tasapainoinen ja hyvä kokonaisuus. Oikein käytettynä Sigmalla voi tehdä aivan yhtä hienoja kuvia kuin millä tahansa supertelellä, eikä kukaan voi kuvaa katsottuaan erottaa Sigmalla kuvattua Canonilla, Nikkorilla tai muullakaan superkalliilla telellä kuvatusta.

En ihmettele, jos Sigma käy kaupaksi. Joku taisi kommetoidakin, että reilut pari kiloeuroa on vielä tavalliselle kuolevaiselle mahdollinen raha objektiivista, mutta 5660 euron opiska näkyy vain päiväunissa.

Nikon D700 + Nikkor 200 mm f/2
@ f/2, 1/2000 s. ja ISO 800.

Nikkor 200 mm f/2 on hämmästyttävä objektiivi, joka nousee joukosta optisilla kyvyillään. On sanottu, että Nikkor 200 mm f/2 tekee hunajaisen pehmeän bokehin, joka hakee vertaistaan, eikä se ole liioittelua. Suhteellisen pitkä 200 mm polttoväli aukolla f/2 sulattaa taustan kuin taustan tasaiseksi pinnaksi.

Jos tavoitteena on vain ehdottoman paras epäterävyys hinnalla millä hyvänsä ilman kompromisseja, niin Nikkor 200 mm f/2 on suositukseni. Tällä objektiivilla on taikavoimia. Canonisti ostaa tietenkin vastaavan L-sarjalaisen, joka on sekin huippulaatua hinnasta tinkimättä.

Testikuvat voit imuroida zippinä täältä. Kuvausetäisyys oli n. 60 metriä ja tarkennus vaaleanpunertavan talon seinässä. Kuvasin kaikilla objektiiveilla aukoilla f/2.8 ja f/4. 200 millisellä Nikkorilla kuvasin lisäksi aukolla f/2. En kuvannut muilla aukoilla, koska kuvia olisi tullut tarpeettoman paljon ja koska tällaiset objektiivit ostetaan juuri valovoiman vuoksi. Kuvasin 120 mm, 200 mm ja 300 mm polttoväleillä. Kamera oli Nikon D700 ja kuvissa on EXIF-tiedot mukana.

Toinen supertyöpaja ehkä tulossa

2011-11-18T18:36:00.001+02:00

Olen saanut pari kyselyä toisesta supertyöpajasta, koska ensimmäinen täyttyi jo. Jos olet kiinnostunut saamaan henkilökohtaista opastusta, oppimaan valaisua ja kuvaamaan parahailla kuvausvälineillä, niin lähetä minulle sähköpostia. Jos kiinnostusta ilmenee tarpeeksi, niin alan Jyrkin kanssa järjestelemään seuraavaa supertyöpajaa.

Niin, ja se osoitehan on blogi ät sulanto.fi.

Canson papereita kokeilussa

2011-11-18T18:02:00.000+02:00

Sain joskus puoli vuotta sitten kokeiluun uusia Canson tulostuspapereita, mutta nyt vasta olen tehnyt kunnollista vertailua niiden kesken sekä Hahnemühle Photo Rag paperiin.

Valikoimaa kylläisyyteen asti

Cansonin valikoimassa on 15 erilaista paperia, joista osaa on saatavana kahtena eri paksuutena, joten rajasin kokeilua hieman. Maalarin kangasta jäljittelevät paperipinnat eivät minua juuri kiinnosta valokuvan tulostusalustana, joten jätin ne hetimiten pois. Jätin tällä kertaa myös kiiltävät pois, koska en niistäkään ihmeemmin välitä, eivätkä esimerkkitulosteet säväyttäneet. Saatan jonain päivänä kokeilla kiiltäviäkin, mutta katsotaan sitä sitten.

Fuji X10, 7,1 mm ( 28 mm ), 1/50 s. ja ISO 100.

Käteen jäivät Canson BFK Rives 310 g, Edition Etching Rag 310 g ja Rag Photographique 310 g, jotka ovat kaikki mattapintaisia. Kahdessa ensin mainitussa on pinnassa lievä struktuuri, joka näkyy sivuvalossa, mutta ei juuri muuten. Viimeinen on sileä hyvin Photo Ragin kaltainen mattapaperi ja sitä saa myös kevyempänä 210 g versiona.

Tulostin kullekin yhden väri- ja mustavalkokuvan. Käytin samoja kuvia kuin aikaisemmassakin tulostusvertailussa. Nämä ovat hyvät esimerkkikuvat, mutta eivät tietenkään edusta kaikkia kuva-aiheita. Neljäs paperi oli siis Hahnemühle Photo Rag 308 g.

Käytin omaa Epson 3880 tulostintani, asensin jokaiselle paperille oman profiilin ja noudatin valmistajien ohjeita tulostimen asetuksissa. Tulosteet olivat A4 kokoa.

Värikuvat ensin

Värikuvien sokkokatselussa ( mikä sana! ) ensin putosi BFK Rives hieman tukkoisten väriensä vuoksi. Muut kolme ovat hyvin samanlaisia, mutta Editon Etching Rag miellyttää silmääni vähemmän kuin kaksi sileää paperia. Jäljelle jäivät siis vanha suosikkini Hahnemühle Photo Rag ja Canson Rag Photographique.

Molemmat ovat hienoja papereita, mutta Canson toistaa värit heleämmin kuin Hahnemühle ja on myös hieman loivempi. Värit ovat kirkkaaman ja pehmeämmän näköiset Cansonin pinnalla. Hahnemühle on sävykkäämpi ja säilyttää siksi ykkköstilansa värikuvissa. Pidän myös Hahnemühlen aavituksen varran maanläheisemmästä väriskaalasta enemmän.

Pehmeät harmaasävyt

Mustavalkoisessa jäljelle jäivät samat paperit kuin värikuvissakin, mutta erot ovat todella pieniä. Rag Photographique on loivin tässäkin, mutta miellyttävän pehmeäsävyinen. Photo Ragissa on tuhdimmat sävyt, mutta silti mukavan pehmeä sävyntoisto. Näistä kahdesta en osaa tämän perusteella valita voittajaa itselleni.

Korostan kerran vielä, että erot kaikkien näiden papereiden välillä niin väri- kuin mustavalkotulosteissakin ovat pienet, mutta nähtävissä. Kyse on siis myös makuasiasta ja siksi näitä tuloksia voi pitää ainoastaan viitteellisinä. Jos laatutulostus kiinnostaa, niin kokeile ihmeessä itse muutamaa erilaista taidepaperia.

Niin Canson kuin Hahnemühlekin myyvät näytepakkauksia, joissa on jokaista laatua arkki tai pari.

Muista ehdottomasti asentaa kunkin paperin ICC-profiili ja valitse paperin valmistajan suosittelemat tulostinasetukset. Muuten tulostusjälki ei ole sitä mitä pitäisi.

Valintani värikuviin on edelleeen Hahnemühle Photo Rag ja mustavalkoisiin sama tai Canson Rag Photographique, jota taidan ostaa lisäkokeiluja varten A3+ kokoisena paketin tai pari.

P.S. Sigma 120 - 300 mm vertailu Nikkoreihin on tulossa.

Sigma 120 - 300 mm f/2.8, osa 1

2011-11-15T17:29:00.000+02:00

Sigman superzoomi on vaikuttava ja kunnianhimoinen niin fyysisesti kuin optisestikin. Suurin aukko f/2.8 ei sinänsä ole zoomeissa uutta tai ihmeellistä, mutta kun siihen yhdistetään pisimmillään 300 mm polttoväli, niin aletaan olla erikoisella alueella. Yleensä tällaiset superteleominaisuudet on yhdistetty kalliisiin merkkiobjektiiveihin, jotka ovat kiinteäpolttovälisiä.

Nikon D7000 + Sigma 120 - 300 mm f/2.8
@ 300 mm, f/2.8, 1/640 ja ISO 800.

Sigma on mekaanisesti hyvälaatuisen tuntuinen. Objektiivin runko on ilmeisesti metallia ja niin zoomaus- kuin tarkennusrengaskin toimivat täsmällisesti. Zoomi on ehkä aavistuksen liian jäykkä makuuni, mutta muuten pehmeästi toimiva. Käsitarkennus on turhan jäykkä, vaikka automaatti hoitaakin tarkentelun enimmän aikaa. Sigman jalustakiinnike on asiallinen ja siitä on myös mukava kantaa objektiivia.

Jos mekaanista rakennetta vertaa esim. Nikonin 300 mm f/2.8 superteleen, niin Nikon on vielä pykälän verran laadukkaamman oloinen. Nikkorin vastavalosuoja on hiilikuituinen ja siinä on kumireunus, joka toimii iskunvaimentimena ja antaa tukevuutta, kun objektiivi lasketaan maahan vv-suojan varaan. Nikonissa on lisäksi suodinpidin objektiivin takaosassa sekä tarkennuksen rajoittamiselle useita eri vaihtoehtoja. Käsitarkennus toimii Nikkorissa unelmapehmeästi sormenpäällä pyörittäen.

Vasemmalta Sigma 120 - 300 f/2.8, Nikkor 300 mm f/2.8 ja Nikkor 200 mm f/2.

Sigma on iso, mutta ei sen isompi kuin mainittu Nikkor. Oikeastaan Sigma on varsin kohtuullisen kokoinen ollakseen mitä on. Käsivarakuvaaminen käy aivan hyvin, mutta pitkäaikainen tähtäily käy käsivarsien päälle. Iso koko rajoittaa kuvaus- ja kuljetusmukavuutta, eikä Sigma siksi oikein voi olla vaihtoehto esim. 70 - 200 mm f/2.8 zoomille, vaikka hinta onkin samassa luokassa esim. Canonin tai Nikonin kanssa.

Sigman tarkennus toimii nopeasti ja äänettömästi, juuri niin kuin kuuluukin. Tähän mennessä en ole huomannut tarkennuksessa mitään huomauttamista täsmällisyyden suhteen. Tarkennus on osunut joka kerta siihen mihin on pitänytkin. Olen käyttänyt Nikon D700 ja D7000 runkoja, joissa en huomaa eroa tarkennusnopeudessa.

Nikon D7000 + Sigma 120 - 300 mm f/2.8
@ 300 mm, f/8, 1/250 ja ISO 100.

Jos vertaan tarkennusnopeutta yllä mainittuun Nikkoriin, niin ainakin tuntuu siltä, että Nikkor tarkentaa Sigmaakin nopeammin. Nikkorin tarkennus singahtaa erittäin täsmällisesti ja hapuilematta oikeaan paikkaan.

Sigman optinen laatu vaikuttaa hyvältä ja varsinkin hintaan suhteutettuna se on suorastaan erinomainen. Teen vielä vertailevaa tutkimusta ainakin Nikkor 200 mm f/2 ja Nikkor 300 mm f/2.8 kanssa, mutta kyllä Sigmassa ihan toimiva optiikka on.

Sigman kuvanvakaaja toimii hienosti ja yllättävän pitkilläkin suljinajoilla kuvat ovat teräviä käsivaralta, jos kuvaaja malttaa olla huolellinen.

Sigma ei vääristele kuvan reunoilla olevia suoria linjoja mainittavasti ja esim. rakennukset näyttävät siltä kuin pitääkin.

Polttovälialue on Sigmassa käytännöllinen, mutta varsinkin täyden kennon kamerassa mietin, että olisiko sittenkin parempi olla vaikkapa 200 - 400 mm f/4 samaan hintaan. Se ei menisi 70 - 200 mm kanssa päällekkäin ja ulottuvuutta olisi 100 mm enemmän. Yhden aukon tiputus valovoimassa ei merkitse kovin paljon uusilla kameroilla. Olen kuvannut Nikkor 200 - 400 mm f/4 zoomilla ja se tuntui oikein hyvältä.

Nikon D700 + Sigma 120 - 300 mm f/2.8
@ 300 mm, f/5.6, 1/500 ja ISO 800.

Pikkukennoisella tilanne on kokonaan toinen, sillä Sigman tehollinen polttoväli on pisimmillään 450 mm ( Canonissa 480 mm ) ja siihen kun lisätään suurin aukko f/2.8, niin siitä ei supertelezoomi paljon parane. Pikkukennoisissa suurimmat käyttökelposet herkkyydetkin ovat aukon tai pari täyden kennon kameroita alhaisemmat, joten sekin sopii yhtälöön hyvin.

Joka tapauksessa Sigma on edullista superteleä havittelevan toivelistalla korkealla, ellei peräti ainoa vaihtoehto. Aiemmin mainittujen Nikkoreiden hinta alkaa viitosella eivätkä Canonin vastaavat ole yhtään edullisempia.

Tämä tarina jatkuu vielä optisella vertailulla Nikkor 200 mm f/2 ja Nikkor 300 mm f/2.8 objektiiveihin.

Supertyöpaja on täynnä.

2011-11-14T19:31:00.001+02:00

Sulantoblogin supertyöpaja on täynnä. Jos haluat ilmoittautua mahdolliselle peruutuspaikalle, niin tee se lähettämällä postia osoitteeseen blogi ät sulanto.fi, laita aihekenttään "työpaja2" ja viestiin nimesi yhteystietoineen.

Kestotesti, kuinka kestävä on jalustakierre?

2011-11-12T18:20:00.000+02:00

Kun aikoinaan kirjoitin Sunsniper kamerahihnasta, niin sain postia, jossa hieman epäiltiin jalustakierteen kestävyyttä kameran kantamisessa. Minulla sattui olemaan kaksi vanhaa digirunkoa, jotka soveltuivat mitä parhaiten kestotestiin. Päätin siis tehdä kokeen, jossa selviää kumpi on kestävämpi, jalustakierre vai kamerahihna kiinnikkeineen.

Tämän kokeen tuloksia ei välttämättä voi yleistää kaikkiin kamerarunkoihin, mutta kyllä ne jotain suuntaa antavat. Katso video ja ihmettele.

Supertyöpajassa on vielä tilaa!

2011-11-12T10:13:00.000+02:00

Joulukuussa järjestettävään supertyöpajaan mahtuu vielä mukaan. Osta itsellesi joululahja, jonka avulla kuvasi taatusti paranevat toisin kuin uusia välineitä ostamalla.

Superzoom tämäkin, Sigma 120 - 300 mm f/2.8 kokeilussa

2011-11-12T09:55:00.000+02:00

Sigma 120 - 300 millinen antaa katu-uskottavuutta koko rahalla.
Tässä kiinnitettynä Nikon D7000 runkoon.

Sigma 120 - 300 mm f/2.8 OS on ainutlaatuinen polttovälinsä sekä valovoimansa ansioista, eikä suhteellisen huokeaa hintaakaan voi olla ihmettelemättä. Yli 2000 euroa on toki huomattava kasa käteistä, mutta jos sitä verrataan mihin tahansa vastaavan valovoiman tai polttovälin objektiiviin, niin hinta on suorastaan edullinen.

Mutta onko siitä mihinkään, kun on niin halpakin? Siitä otan selvää lähipäivinä ja saattaapa olla, että teen jopa jonkinlaista vertailua joihinkin jonkun kameramerkin omiin laseihin, joissa joko polttoväli, valovoima tai molemmat vastaavat Sigmaa.

Samyang 7,5 mm fish eye kokeilussa

2011-11-10T10:06:00.000+02:00

Panasonic GF1 + Samyang 7,5 mm f/3.5
@ f/5.6, 8 s. ja ISO 100

Samyang objektiivit ovat tulleet vauhdilla varsinkin tiukalla budjetilla kuvaavien suosioon eikä suotta, sillä laseilla on hyvä maine ja edullinen hinta. Kääntöpuolella on sitten käsitarkennus, joka toimiikin monissa tilanteissa, mutta aiheuttaa päänvaivaa toisissa.

Kokeilin Samyangin kalansilmäobjektiivia Micro 4/3 järjestelmään, ja tämähän on siitä hyvä polttoväli ja objektiivityyppi, että tarkennusmenetelmällä ei juuri ole merkitystä, koska syväterävyyttä riittää.

Samyang on sopivan kokoinen pieneen Micro 4/3 runkoon ja kokonaisuus on tasapainoinen käsiteltävä. Mekaaninen rakenne on tukeva metallibajonetteineen. Linssinsuojus on suorastaan erinomainen, se on helppo kiinnittää ja poistaa, mutta pysyy tukevasti paikoillaan.

Tarkennusrengas on ainakin uutena melkoisen jäykkä käänneltävä, mutta toisaalta eipähän etäisyydensäätö sitten muutu vahingossa sormeilemalla.

Himmentimenaukko valitaan perinteisellä objektiivin tyvessä olevalla renkaalla, joka on sekin jäykänpuoleinen. Aukkorengas on pykälöity puolen aukon välein, joka on käytännössä riittävä tarkkuus, koska valotusajan saa kuitenkin valittua kolmanneksen välein ja automaatilla portaattomasti.

Objektiivista ei välity tietoa kameralle ja niinpä kamera on asetettava laukeamaan ilman objektiivia, sillä muuten kuvaaminen ei onnistu. Himmentimen aukko ei myöskään näy exif-tiedoissa, samasta syystä.

Panasonic GF1 + Samyang 7,5 mm f/3.5
@ f/5.6, 1 s. ja ISO 100

Kalansilmä on erikoinen objektiivi, jolla otetun kuvan tunnistaa yleensä helposti. Kalansilmäefekti kuluu nopeasti loppuun ja sitä kannattaa käytellä harkitusti, mutta joissakin kuvissa se toimii upeasti.

Samyangilla kuvaaminen on tarkennuksen puolesta yksinkertaista, koska etäisyyden voi asettaa arviolta muussa kuin aivan lähikuvauksessa. Lähin tarkennusetäisyys on n. 9 cm kennon pinnasta eli kohde voi olla miltei etulinssin pinnassa kiinni.

Optinen suorituskyky on hyvä terävyyden ja kontrastin puolesta. Himmennettynä n. aukolle f/5.6 koko kuva-ala on terävä ja tarkka. Täydellä aukolla kontrastikkaisiin rajapintohin voi tulla melko voimakkaita sinisen sävyisiä korostuksia, jotka saa tilanteesta riippuen poistettua joko hyvin ja vähemmän hyvin. Himmentämisen myötä tilanne paranee.

Panasonic GF1 + Samyang 7,5 mm f/3.5
@ f/3.5, 1/100 s. ja ISO 100

Lähietäisyydellä terävyysalue on mielenkiintoinen. Aivan kuin terävyystaso olisi voimakkaan kupera, sillä kuvan keskusta on nätisti epäterävä, mutta terävyys paranee reunoja kohti. Ilmiö näkyy hyvin ylläolevassa kuvassa, jossa kuvausetäisyys on n. 10 cm.

Kova vastavalo saattaa aiheuttaa heijastuksia kuvaan, mutta tämä on yleistä kalansilmissä

Kokonaisuutena Samyang 7,5 mm f/3.5 on suositeltava ja harkitsemisen arvoinen vaihtoehto Micro 4/3 järjestelmän kalansilmäksi. Mekaniikka on tukevan tuntuinen eikä optiikkakaan häpeä missään seurassa. Hinta - laatusuhde on erittäin hyvä, sillä alle 300 euron hinnallaan Samyang maksaa reilusti alle puolet Panasonicin vastaavasta objektiivista.

Tulosta hyvin

2011-11-08T20:41:00.000+02:00

Tulostamiseen liittyy monta muuttuvaa tekijää, jotka tuntuvat hämmentävän itse kutakin. Mikä tulostin, mikä paperi, mikä profiili jne.? Seuraavassa omia kokemuksiani puolentoista vuoden ajalta.

Tulostimen valinta ei ole helppoa. Hyvää jälkeä saa edullisellakin tulostimella, mutta valokuvaajan tulostimen pitää osata käsitellä paksuja taidepapereita ja A3+ koko on vähimmäisvaatimus. Mustesäiliöiden koko on myös tärkeä asia, sillä edullisiin tulostimiin pitää musteita vaihtaa tämän tästä. Liian isot säiliöt eivät myöskään ole hyvä asia, sillä muste saattaa vanheta laitteen sisälle.

Käytän Epson 3880 tulostinta, jonka mustesäiliöt ovat käyttööni juuri sopivat kokoiset. En tulosta joka päivä, mutta säännöllisesti kuitenkin ja yleisin käyttämäni paperikoko on A3+. Kesti reilusti yli vuoden ennen kuin ensimmäisen kerran vaihdoin mustesäiliön, joka oli muuten keltainen väri. Pian sen jälkeen loppui vaalea musta "light light black".

Tulostamisen tarvetta on tietenkin vaikea etukäteen arvailla tarkasti, mutta edullinen tulostin voi tulla kalliiksi, jos tulostaminen on säännöllistä.

Vain parasta paperia

Kotona tulostamista ei kannata tehdä vain tulostamisen vuoksi, sillä hyviä ja edullisia kuvia saa kaupallisista valmistamoista. Kotona kannattaa tulostaa siksi, että voi valita vapaasti mieleisensä paperin ja siten saada laadullisesti tulosteita, joita ei muuten voi saada.

Käytän lähes ainoastaan Hahnemühle Photo Rag 308 g paperia, koska se on mielestäni niin mahtavan hieno paperi. Pidän mattapintaisesta paperista ja Photo Ragin sävyt ovat upeat. Paksu paperi on kuin esine joka tuntuu ja näyttää hyvältä.

Photo Rag ei ole halvin paperi, mutta haluan, että kuvani näyttävät hyvältä. Halvalla ei saa hyvää. Sitä paitsi ei tulostuspaperi oikeasti niin kallista ole, ei edes hyvä paperi. Hahnemühle Photo Rag 308 g maksaa A3+ koossa vajaat 4 euroa arkki 50 arkin laatikossa. Ei ole paljon hienosta paperista.

Paperin valinta on makuasia, johon kannattaa paneutua jonkin verran, jotta löytää oman suosikkinsa. Neuvon joka tapauksessa pysymään erossa ns. muovipapereista, sillä niiden sävyt eivät ole lähelläkään kunnon kuitupaperia olipa pinta sitten kiiltävää tai mattaa.

Valitse profiili

Aivan oleellisen tärkeää tulostamisessa on oikea profiili käytössä olevalle paperille ja tietenkin tulostimelle. Kannattaa seurata paperinvalmistajan ohjeita tarkasti, niin lopputulos on mieleinen. Profiilit löytyvät paperinvalmistajien sivuilta muiden tulostusohjeiden kera. Esim. Hahnemühlen papereille sopivat profiilit löytyvät täältä.

Lightroomissa profiili valitaan oikeassa alanurkassa olevasta valikosta.
Profiilit täytyy ensin asentaa.

Väärän profiilin käyttö saattaa esim. tukkia tumman pään sävyt, jolloin mustetta ja hyvää paperia kuluu hukkaan, kun kuva ei näytä hyvältä. Huolellisuus palkitaan tässäkin asiassa.

Myös terävöitys vaikuttaa, mutta mielestäni siinä kannattaa pysyä kohtuuden rajoissa. Jos paperikuvassa alkaa näkyä rajapinnoissa korostusta, niin se ei näytä hyvältä. Kannattaa tässäkin kokeilla.

Valinta osui oikein

Oma tulostinvalintani osui kohdalleen. Epson 3880 on osoittautunut erinomaiseksi tulostimeksi. Musteet riittävät hyvin ja tulostusjälki on hienoa. Laite on sopivan kompakti ollakseen A2 tulostin. Käyttöohjeet eivät ole hyvät, mutta muuta merkittävää huonoa en osaa sanoa. Alussa olisin säästynyt monelta ihmettelyltä, jos ohjeet olisivat kunnolliset.

Vaikka tulostan eniten A3+ kokoon, niin silti on hienoa, kun voin tarvittaessa tehdä myös A2 kokoisen kuvan.

Huipputyöpaja tulossa, ilmoittaudu ajoissa!

2011-11-07T11:23:00.000+02:00

Mikä Työpaja?

Järjestän yhdessä valokuvaaja Jyrki Vesan kanssa työpajan, jossa jokainen osallistuja saa henkilökohtaista opastusta tarpeeksi, jossa jokainen saa kuvata tarpeeksi ja jossa jokainen voi tehdä upeita kuvia.

Mukaan mahtuu kuusi osallistujaa, joiden käytössä on kaksi ohjaajaa ( Matti ja Jyrki ), kaksi valokuvamallia ja huippuluokan ammattimaskeeraaja Sanna Liljamo. Osallistujat työskentelevät kahdessa kolmen hengen ryhmässä, joilla kummallakin on sekä ohjaaja että malli käytössä kaiken aikaa.

Teemme henkilökuvausta studiossa ja miljöössä. Sanna tekee kuviin sopivat meikit ja hiukset sekä huolehtii kuvauksen aikana, että molempien ryhmien malli näyttää hyvältä koko kuvauksen ajan.

Paras kamerakalusto käytössä

Jotta kuvaamiselle olisi parhaat mahdolliset tekniset edellytykset, niin osallistujien käytössä on tämän hetken paras kamerakalusto: Phase One IQ180 digiperä, Phase One DF 645 kamerarunko sekä tarpeellinen määrä objektiiveja. Kuvaamme suoraan läppärille ja kuvaamansa raakakuvat saa tietenkin mukaansa joko alkuperäisessä tai DNG-muodossa, jotta mahdollinen jatkokäsittely tai tulostus kotona on mahdollista. Omallakin kameralla saa toki kuvata, jos niin haluaa.

Tämä on erinomainen tilaisuus päästä kuvaamaan maailman huippukuvaajien käyttämällä kameralla ja kokea itse mitä 80 megapikseliä oikeasti tarkoittavat.

Valaisuun käytämme sekä pikkusalamoita että studiosalamoita tilanteen mukaan. Käytössä on tasovaloja, hunajakennoja, sateenvarjoja, heijastimia jne. niin, että valaisu ei jää kalustosta kiinni.

Milloin, missä ja mitä maksaa?

Tämä huipputyöpaja on lauantaina 10.12.2011 alkaen klo 9.00. Lopetamme sitten, kun kuvaukset on tehty, eli n. klo 17.00. Paikka on Studio Close-Up Helsingin Pasilassa.

Tämä työpaja maksaa 380 euroa per osallistuja. Hinta sisältää työpajan lisäksi aamupalan, lounaan ja välipalan iltapäivällä. Mukaan mahtuu kuusi osallistujaa. Varmista osallistumisesi saman tien lähettämällä postia osoitteseen blogi ät sulanto.fi. Kirjoita aihekenttään "työpaja2" ja itse viestiin nimesi yhteystietoineen.

Tervetuloa!

Päivän kuva, Samyang fish eye

2011-11-04T10:59:00.003+02:00

Panasonic GF1 + Samyang 7,5 mm f/3.5
@ f/8, 1/30 s. ja ISO 100. Lisäksi täytesalama kamerasta.

Kiipesin nuohoojan kanssa katolle kokeilemaan Samyang 7,5 mm f/3.5 kalansilmää Micro 4/3 järjestelmään. Kalansilmä on laajakulma, josta ei ole korjattu vääristymiä, ja siksi kuvan keskiviivan ulkopuolella olevat linjat vääntyvät. Samyang on ns. täyden ruudun kalansilmä, jonka kuvakulma on n. 180 astetta nurkasta nurkkaan.

Samyang on minulla kokeilussa ja lisää pulleita kuvia on luvassa.

Video työpajasta

2011-11-02T09:48:00.000+02:00

Viime lauantaina oli Sulantoblogin ensimmäinen työpaja, joka sujui hyvin. Sisällä meinasi kuvaustila loppua kesken, mutta tehtävät saatiin tehtyä. Sää oli hieno ja iltapäivällä saatoimme kuvata ulkona, missä tilaa riitti.

Kiitos kaikille osallistujille vielä kerran!

Tässä lyhyt video työpajasta.

Objektiivisuosituksia aloittelijalle

2011-11-02T09:16:00.000+02:00

Olen lisännyt tuohon ylös oikealle linkin lisäsivulle, jossa on suosituksia ensimmäisen järkkärin objektiiveiksi. Saan tästä aiheesta paljon kyselyjä ja siksi olen tehnyt siitä pysyvän kirjallisen esityksen.

Suosittelen tiettyjä objektiiveja Nikoniin, mutta suosituksia voi soveltaa muihinkin merkkeihin.

Laajennan listaa tulevaisuudessa, mutta nimenomaan aloittelijan objektiivit ovat se, josta eniten kysellään.

Sony NEX 7

2011-11-01T10:59:00.000+02:00

Ensinnäkin, pahoittelen pitkää taukoa kirjoittelussa. Viime viikko on ollut niin täynnä ohjelmaa, että yksi ihminen ei ole ehtinyt tehdä kaikkea mitä on pitänyt.

Sony NEX 7 + 18 - 55 mm f/3.5 - 5.6
@ 24 mm, f/5.6, 1/20 s. ja ISO 100

Sonyn kokeilu ei mennyt aivan niin kuin piti, sillä jouduin palauttamaan lainakameran kesken kaiken. Suomessa on yksi ainoa NEX 7 ja maahantuojalle tuli jokin pikainen tarve laitteelle, eikä minulla siihen tietenkään mitään sanomista ollut. Ehdin kuitenkin kuvata jotain NEXillä ja tässä niitä asioita, jotka jäivät mieleen.

Sony NEX 7 on tukevan ja kaikin puolin ammattimaisen tuntuinen käsissä. Rungon mitat ovat hieman suuremmat kuin ensimmäisissä NEXeissä, mutta silti koko on pieni ja kamerasta saa hyvän otteen.

Sony NEX 7 + 18 - 55 mm f/3.5 - 5.6
@ 18 mm, f/5, 1/5 s. ja ISO 200

Käyttösäätimet ovat lähes täydellisesti kustomoitavissa kuvaajan mieltymysten mukaan. Painonapeille voi ohjelmoida juuri ne omalle kuvaustyylille sopivat toiminnot. Kameran päällä olevat kaksi peukalokiekkoa toimivat täsmällisesti, mutta saattavat kääntyä vahingossakin. Kiekot ovat hyvässä paikassa ja toimintojen hallinta on sujuvaa.

Videon käyttönappi on valokuvaajalle turhan herkässä paikassa, sillä videokuvaus lähtee usein käyntiin vahingossa, kun tarkoitus on vain valokuvata.

Sony NEX 7 + 18 - 55 mm f/3.5 - 5.6
@ 21 mm, f/5, 1/15 s. ja ISO 100

Sähköinen etsin on sama kuin A77 kamerassa, mikä tarkoittaa hyvää. Ainoa pieni moite on tummien sävyjen tukkoisuus, mutta siltikin etsin on sähköisten huippua.

Sony NEX 7 reagoi kuvaajan käskyihin välittömästi. Laukaisuviive on olematon ja tarkennuskin erittäin nopea. Tarkennuspisteitä on riittävästi, mutta silti toivoisin pisteitä vieläkin laajemmalle alueelle, lähemmäs kuvan reunoja.

Sonyn LA-EA2 adapterilla ja peilikameroiden objektiiveilla vaiheentunnistukseen perustuvan tarkennuksen saa käyttöön Nexissä, jolloin tarkennus nopeutuu entisestään. Tässä ratkaisussa pieni koko tosin jää sivuseikaksi, mutta ainakin on yksi vaihtoehto lisää saatavilla.

Sony NEX 7 + 18 - 55 mm f/3.5 - 5.6
@ 49 mm, f/5, 1/1250 s. ja ISO 200

Kuvan teknistä laatua jouduin arvioimaan jpg-kuvien perusteella, joten tähän aiheeseen pitää palata myöhemmin. Michael Reichmann on julkaissut omalla sivullaan melko perusteellisen analyysin NEX 7 kamerasta ja siellä on kuvan laatua tarkasteltu pikselitasolle asti. Suosittelen, jos asia kiinnostaa.

Sony NEX 7 jättää hyvän maun. Kamera on harkittu kokonaisuus ilman pahoja puutteita. Jos haluat peilittömän kameran, jossa on mahdollisimman paljon pikseleitä ja hyvä käyttömukavuus, niin NEX 7:aa ei voi ohittaa valinnoissa.

Käyttämäni kittizoomi 18 - 55 mm ei ole samalla tasolla rungon kanssa. Sillä kuvailee, mutta Sony NEX 7 vaatii huippulasia, jotta kaikkien pikseleiden hyöty tulee esiin kuvissa.

Päivän kuva, Sony Nex7

2011-10-23T19:07:00.000+03:00

Kuten blogini lukijat tietävät, niin pidän valokuvaustyöpajan ensi viikonloppuna. Työpajan valmistelu ottaa aikaa ja siksi bloggaaminen on ollut vähäistä parin viime päivän ajan.

Sony Nex7 + E 18 - 55 mm f/3.5 - 5.6 OSS
@ f/8, 1/15 s. ja ISO 100.

Olen joskus luvannut kuvata naapurissani asuvan nuoren miehen autosta vauhdikkaan kuvan ja tänään iltapäivällä lunastin lupaukseni. Sonyn kääntyvä näyttö on tämän tapaisessa kuvaamisessa ihan ehdoton. Kuva on pientä säätämistä lukuunottamatta kameran tekemä jpg. Tummensin hieman nurkkia ja rajasin pikkuisen ylimääräistä pois.

Kerron Sonyn käyttökokemuksista lisää ensi viikolla.

Sony Nex7 kokeilussa

2011-10-20T21:39:00.000+03:00

Vihdoin Suomeenkin asti on saatu ainakin yksi Nex7, joka on nyt minulla. En ehtinyt vielä tänään kuvata kunnolla mitään, mutta ehkä jo huomenna. Peli vaikuttaa ensikättelyssä ennakkotietojen veroiselta, siis hyvältä. Tukeva rakenne, napakka toiminta, hyvä etsin, hyvin kustomoitava käyttöliittymä jne. Palataan siis tähän, kun saan käytettyä vehjettä hieman.

Nikon P7100

2011-10-19T20:59:00.000+03:00

Nikon toi noin vuosi sitten markkinoille raskaan sarjan pokkarin, P7000, joka oli ensimmäinen kerta kun Nikonin pokkari oikeasti haastoi Canonin G sarjan. Nikon P7000 oli hyvä kamera, mutta siinä oli huonotkin puolensa. Se oli hieman laiskan tuntuinen, kamera reagoi joidenkin nappien paineluun pienellä viiveellä. Siinä ei ollut kääntyvää näyttöä jne.

Nikon P7100@
16,3 mm, f/6.3, 1/4 s. ja ISO 100.

Nikon P7000:n seuraaja P7100 korjaa suurimman osan edeltäjänsä huonoista puolista. Enää ei laiskuutta esiinny ja säätöjen tekeminen kameraan käy napakasti. Säätimet ovat mekaaniselta toteutukseltaan todella hyvät. Etusormen ja peukalon säätörullat toimivat aivan kuin järkkärissä, mutta myös monen kameran heikko kohta, takaseinän monitoimisäädin, on erinomainen. Sen tuntuma on hyvä ja toiminta täsmällistä. Fujin insinöörit voisivat vilkaista vaikkapa Nikonia.

Kääntyvä näyttö on toimiva, mutta pakko sanoa, että Canonin joka suuntaan kääntyvä on käytössä parempi. Nikonin näyttö kääntyy vain ylös ja alas, eikä sitä saa piiloon.

Nikon P7100@
25,4 mm, f/4.5, 1/1250 s. ja ISO 100.

Optinen etsin on hyödytön ja se pitäisi korvata hyvällä sähköisellä.

Optiikka on monipuolinen ja se mikä hävitään valovoimassa tulee takaisin polttovälissä. Nikonin objektiivi kattaa täyden koon mittakaavassa polttovälit 28 - 200 mm valovoiman vaihdellessa välillä f/2.8 - 5.6. Lasi on hyvälaatuinen ja terävää jälkeä tulee kaikilla polttoväleillä. Jos aivan tarkkaan katsoo, niin terävyys heikkenee hieman keskialueelta sekä laajaan että teleen päin, mutta ei merkittävästi.

Nikon P7100@
6 mm, f/2.8, 1/40 s. ja ISO 1600.
Tämä aukeaa täysikokoisena.

Kuvan laatu on pokkareiden parhaimmistoa ja riittää hyvin vaativaankin käyttöön. Herkkyyttä voi tarpeen vaatiessa nostaa vaikka ISO 1600 asti, joka ainakin minulle kelpaa. Tulostin joitakin kuvia A3+ kokoon hyvällä menestyksellä. Suurempikin koko, vaikka A2, toimisi varmaan aivan hyvin, mutta minulla ei ollut sopivaa paperia käsillä.

Nikon P7100@
16,3 mm, f/4, 1/640 s. ja ISO 100.

Yksi huono, edeltäjästä periytyvä, ominaisuus on jäljellä. Mainitsin jo aiemmin, että raakuvien kirjoitus kestää luvattoman pitkään. Monessa tilanteessa hitaus ei oikeastaan haittaa, mutta toisinaan se taas haittaa pahastikin. Tämän haitan vakavuus riippuu kuvaustyylistä ja -tilanteista, mutta kyllä se joka tapauksessa miinus on.

Nikon P7100@
6 mm, f/2.8, 2 s. ja ISO 100.

P7100 on mukava matkakamera, jossa on suhteellisen pienessä koossa kaikki tarpeellinen. Omasta näkövinkkelistäni katsottuna erot Canonin G12:n ja Nikon P7100:n välillä ovat makuasioita. Canon ei hidastele raakakuvien kanssa Nikonin lailla, mutta Nikonissa on esim. monipuolisempi objektiivi.

Nikon P7100 on mielestäni selvästi parempi kamera kuin edeltäjänsä, vaikka se ei ehkä paperilla näytä kovin erilaiselta. Suositeltava sillä varauksella, että raakakuvaaminen on hidasta.

Fuji X100 uudelleen

2011-10-18T12:54:00.000+03:00

Kokeilin viime keväänä Fuji X100 kameraa, mutta nyt päätin ottaa kameran uudelleen kokeiluun. Onhan siihen tullut firmispäivitys ja nyt raakakuvatkin aukevat molemmilla käyttämilläni ohjelmilla: CaptureOne ja Lightroom.

f/2.8, 1/140 s. ja ISO 3200.

Firmispäivitys oli Fujin melko nopeaa reagointia käyttäjien palautteeseen, joka on hienoa ja osoittaa valmistajan halua tehdä hyviä laitteita. Minun on kaikesta huolimatta sanottava, että Fuji ei ole oikeastaan muuttunut miksikään, ei ainakaan minun kannaltani. Se mitä kirjoitin keväällä pitää edelleen paikkansa.

Fuji on upea kamera, mutta siinä käyttämisen kannalta joitakin todella ärsyttäviä seikkoja. Vai pitäisikö sanoa, että Fujissa on luonnetta? Se on kuin klassikoauto. Ei niin helppo kuin uudet miltei itsestään ajavat, mutta niin nautittava ja osaamisen tyydytystä kuskille antava.

Tarkennuspisteen valinta on hankalaa ja siihen tarvitaan kaksi kättä. Piste pitäisi voida valita yhdellä sormella ja vieläpä niin, että silmä voi olla etsimellä samalla.

Monivalitsinpyörä takaseinässä on huonosti suunniteltu. Se on liian epämääräinen ja yliherkkä.

Tätä kuvaa varten jouduin laittamaan -2 aukkoa valotuksenkorjausta. Kuvassa on tummia alueita ja kontrastia,
mutta ei mitään sellaista, jonka pitäisi olla hankalaa modernin kameran valotusjärjestelmälle.
f/5.6, 1/680 s. ja ISO 200.

Kameran valotusmittari ei ole kovin luotettava. Välillä tulee ylivalotusta ja välillä hieman alikin.

Nuo asiat korostuvat ja ärsyttävät sitäkin enemmän, koska Fuji X100 on muuten niin todella hieno laite. Kuvatessa miettii, että voi hitto, kun olisivat tämänkin osanneet, niin tämähän olisi täydellinen.

f/5.6, 1/2000 ja ISO 2000.

Fujilla on kaikesta huolimatta hauska kuvata, eikä sille ole varsinaista kilpailijaa. Saman tapaisia kameroita on, mutta ei aivan vastaavaa. Pidän erityisesti Fujin ulkonäöstä, vaikka eihän sillä kauheasti tekemistä ole kuvaamisen ja sen lopputuloksen kanssa.

Fuji X100 on köyhän miehen Leica. Kuvan laatu on parhaasta päästä kuten myös optiikka. Joskus sanotaan, että tietyllä objektiivilla kuvatuissa kuvissa on sitä jotain. Mielestäni Fujin kuvissa on sitä jotain, jota on vaikea täsmentää, mutta kuvat vain näyttävät hyviltä. Tai niillä on ainakin hyvät edellytykset näyttää hyviltä, kuvaajasta riippuen.

Lopuksi vielä matkailuvinkki. Tuossa valotuksenkorjailua vaatineessa kuvassa, ja myös yllä, on erinomainen panimoravintola Bryggeri Skovlyst, joka on vierailemisen arvoinen paikka oluen ystävälle. Tarjolla on ihan muuta kuin bulkkicarlsbergia tai - tuborgia.

Sijainti on hieman sivussa, jos majoitus on Kööpenhaminassa, mutta autolla pääsee. Vieläkin parempi idea on vuokrata pyörä Kööpenhaminasta ja pyöräillä ravintolaan. Matkaa Kööpenhaminan keskustasta tulee n. 20 km, joka ei ole paha matka fillaroida. Laiska voi ajaa junalla Værløseen ja pyöräillä loput. Tanskassa on erittäin mukava pyöräillä, eikä liian jyrkkiä ylämäkiä ole. Vastatuulta sen sijaan voi joskus hieman olla.

Nyt on canonisteilla juhlat

2011-10-18T09:32:00.000+03:00

Ymmärtääkseni Canonilla kuvaavat ovat odottaneet uutta ammattilaismallia vähintään yhtä innokkaasti kuin Nikonillakin kuvaavat. No, nyt on odotus palkittu, ja uusi hieno kamera on esittelyssä DPreviewissa.

Yhtä asiaa ihmettelen kuitenkin. Kuka hiton älypää noita mallinimiä keksii kameroille, kuten Canon 1DX. Eikö kukaan Canonilla keksinyt mitään muuta nimeä uudelle kameralle kuin Nikonin jo kerran käyttämän mallinimen? Ihan oikeasti siis. Ok, onhan siinä merkit hieman eri järjestyksessä, mutta kuitenkin.

Kameroiden nimeämisen kyvyttömyys ei ole Canonin yksinoikeus. Kirjain X tuntuu olevan monenkin valmistajan suosiossa, ja varsinkin Canonin ja Nikonin mallimerkinnät ovat olleet hyvin samanlaisia ennenkin.

Huonosta mallimerkinnästä huolimatta Canon 1DX on varmasti erinomainen kamera. Eihän nimi kameraa pahenna.

Monitoimityökalu

2011-10-16T20:13:00.000+03:00

Nikon P7100 @ 7,4 mm, f/3.2, 2 s. ja ISO 100.

Nikon P7100 ja muutkin vastaavat kamerat ovat todellisia valokuvauksen monitoimityökaluja. Ne eivät ole parhaita missään, mutta riittävän hyviä usein. Ne ovat helppoja ottaa mukaan ja siksi tulee kuvattua. Oikein käytettynä näillä kameroilla saa hienoa jälkeä, joka riittää melko isoihin ( ainakin A3+ ) tulosteisiin.

Nikon P7100 @ 6 mm, f/2.8, 1/30 s. ja ISO 110.

Mahtava valokuvanäyttely

2011-10-16T13:23:00.001+03:00

Kävin eilen katsomassa Gregory Crewdsonin valokuvanäyttelyn Kööpenhaminan Kuninkaallisessa kirjastossa, joka tunnetaan myös nimellä Black Diamond.

Kuvat ovat isoja ja siksi kaikki yksityiskohdat ovat tarkasteltavissa.

Olen nähnyt Crewdsonin kuvia kirjoissa, mutta isoina pari metriä leveinä vedoksina kuvat nousevat aivan uusiin ulottuvuuksiin. Crewdson kuvaa elokuvamaisia näkymiä ja asetelmia, jotka tuotetaan samalla tavalla kuin elokuvat. Isot lavasteet, isot valot, iso kuvaustiimi ja ennen kaikkea täydellinen pienimpienkin yksityiskohtien hallinta. Tekninen toteutus hipoo sellaista täydellisyyttä, joka pitää kokea, ja isolla kameralla kuvatuissa näkymissä on lähes loputtomasti tarkasteltavaa.

Näyttelyssä on laatua eikä määrää. Kuvia ei ole kymmeniä, mutta katsottavaa riittää silti.

Katsoja haluaa mennä lähelle nähdäkseen vasemmassa alakulmassa seisovan ihmisen ilmeen ja sitten kauemmaksi nähdäkseen kokonaisuuden ja sitten taas lähelle nähdäkseen mitä tuolla kolmannen kerroksen ikkunassa taas onkaan ja sitten taas kauemmaksi jne.

Jokaisessa kuvassa on tarina, joka pitää katsojan kuvan edessä vaikka tunnin pohtimassa mitä tapahtui ennen kuvan ottamista ja mitä tapahtuu sen jälkeen.

Tämä näyttely on aivan ehdoton ja pakollinen nähtävyys ja sitä varten kannattaa vaikka suunnitella pieni viikonlopun matka Kööpenhaminaan, joka on muutenkin mukava kaupunki. Crewdsonin kuvat ovat esillä Kuninkaallisessa kirjastossa 28. tammikuuta 2012 asti, joten kiire ei ole. Suosittelen!

Fuji X100 Kööpenhaminan yössä

2011-10-15T12:57:00.000+03:00

Tässä muutama kuva eiliseltä. Kerron kameran toiminnasta lisää ja enemmän myöhemmin. Sanottakoon kuitenkin, että Fuji on ristiriitainen kamera. Älyttömän hieno kuvanlaatu, pieni koko, erinomainen optiikka, mutta sitten pari todella ärsyttävää asiaa.

Fuji X100, f/2, 1/90 s. ja ISO 6400.

Fuji X100, f/2.8, 1/20 s. ja ISO 3200.

Fuji X100, f/2, 1/60 s. ja ISO 3200.

Fuji X100, f/2, 1/40 s. ja ISO 3200.

Fuji X100, f/2, 1/60 s. ja ISO 3200.

Terveisiä Kööpenhaminasta

2011-10-14T11:42:00.000+03:00

Eilen oli vuorossa Nikon P7100, mutta tänään kuvaan Fuji X100:lla. Täällä on tänään Helsingin taiteiden yötä vastaava tapahtuma ja siellä tarvitaan valovoimaa ja herkkyyttä, jos aikoo valokuvata.

Alla muutama kuva, jotka kuvasin eilen Nikonilla, joka on monessa suhteessa mitä parhain kamera. Sen käsittely on nopeaa ja sujuvaa, sillä säätörullat ovat todella hyvin oikeilla paikoilla ja kamera reagoi nopeasti säätöihin. Objektiivi on hyvälaatuinen ja tasapainossa kennon kanssa. Kuvanvakaaja toimii loistavasti. Kuvanlaatu on parhaasta päästä sarjassaan. Mitä muuta voi toivoa?

No, oikeastaan yhtä asiaa. Raakakuvien kirjoitusnopeus on käsittämättömän hidas, varsinkin kun ajatellaan, että tämän kameran kohderyhmää. Olisi kiva, kun voisi toisinaan ottaa vaikka pari kuvaa ihan peräkkäin, mutta Nikonilla kuvusnopeus on noin kuva / 3 sekuntia. Se on liian hidasta.

Hitaus koskee ainoastaan raakakuvia eikä jpg-kuvaajalla ole mitään ongelmia hitauden kanssa.

Nikon P7100 @
10,7 mm , f/3.5, 1/640 s. ja ISO 100.

Nikon P7100 @
6 mm , f/6.3, 1/800 s. ja ISO 100.

Nikon P7100 @
42.6 mm , f/5.6, 1/400 s. ja ISO 100.

Nikon P7100 @
28,9 mm , f/5, 1/15 s. ja ISO 800.

Nikon P7100 @
11,8 mm , f/3.5, 1/30 s. ja ISO 100.

Päivän kasvikset

2011-10-12T20:27:00.000+03:00

Kotiini oli ilmestynyt kasa valkosipuleita, keittoa varten, mutta niistähän piti ottaa kuva ennen keittoon menoa. Tämä on ihan ikkunanvalossa kuvattu ilman mitään muita valaisuun liittyviä apuvälineitä. Kamera oli Nikon D7000 varustettuna 18 - 55 mm peruskittizoomilla. Valotin aukolla f/11, ajalla 1s. ja herkkyydellä ISO 100. Kamera oli tietenkin jalustalla.

Minulla on kokeilussa Nikonin uusittu huippupokkari P7100 ja uusintakierroksella Fuji X100 viimeisimmällä firmiksellä terästettynä. Kuvia ja kommentteja molemmista kameroista tulee seuraavina päivinä.

Leica DG Summilux 25 mm f/1.4 asph

2011-10-08T21:23:00.000+03:00

Panasonic GF1 + Leica Summilux 25 mm f/1.4
@ f/2.8, 1/80 s. ja ISO 100.

Summilux tarkoittaa Leican kielellä valovoimaisia objektiiveja, joihin kuuluu tuoreehko uutuus Mikro 4/3 järjestelmään. Polttoväli on 25 mm, eli normaaliobjektiivista puhutaan, ja valovoima on muikeat f/1.4, eli ei paljon paremmasta väliä.

Leica 25 mm f/1.4 ei ole erityisen pienikokoinen.
Leicamainen vastavalosuoja lisää pituutta n. 4 cm.

Mekaaninen rakenne on erinomainen. Lasi ei helise eikä natise, vaikka rakenteessa on muovia, joka alkaa olla yleistä paremmissakin laitteissa. Hyvälaatuinen bajonetilla kiinnittyvä vastavalosuoja kuuluu varustukseen. Summilux ottaa 46 mm kierteellä varustettuja suodattimia.

Panasonic GF1 + Leica Summilux 25 mm f/1.4
@ f/5, 1/80 s. ja ISO 320.

Tarkennusrengas kiertyy miellyttävästi, joskin aavistuksen verran liian herkästi. Käsitarkennuksen merkitys on, ainakin minulle, nykyään melko vähäinen, varsinkin Mikro 4/3 järjestelmän kameralla valokuvatessa. Videokuvauksessa käsitarkennuksella sen sijaan on käyttöä.

Panasonic GF1 + Leica Summilux 25 mm f/1.4
@ f/1.4, 1/30 s. ja ISO 100.

Optinen laatu on huippuluokkaa, kuten odottaa sopii, kyllä Leican nimi jotain velvoittaa. Piirto ja kontrasti ovat hyvät heti täydellä aukolla ja paranevat erinomaisiksi pienen himmentämisen myötä. Paras jälki syntyy jossain f/2 - f/4 tienoilla.

Täydellä aukolla Leica on mitä parhain henkilökuviin ja muihinkin lyhyttä syväterävyyttä kaipaaviin aiheisiin. Epäterävät alueet toistuvat kauniisti.

Panasonic GF1 + Leica Summilux 25 mm f/1.4
@ f/2.8, 1/125 s. ja ISO 100.

Lyhyt syväterävyys, etenkin lähietäisyydeltä kuvatessa, saattaa aiheuttaa haasteita. Minulle sattui useammankin kerran tarkennusvirhe, eikä terävä kohta ollut kuvassa aivan siinä kuin piti. Kannattaa valita pistetarkennus, niin osumatarkkuus paranee. Vika ei ole objektiivissa vaan käyttäjässä, jolta vaaditaan huolellisuutta. Tarkennusnopeus riittää oikein hyvin ja on siis nopea.

Vasemmalla 20 mm f/1.7 ja oikealla 25 mm f/1.4.

Leica Summilux 25 mm f/1.4 on erinomainen objektiivi niin mekaanisesti kuin optisestikin. Leicaa tulee väkisinkin verrattua Panasonicin mainioon 20 mm f/1.7 pannukakkuun, joka on pari sataa euroa edullisempi ja kooltaan alle puolet Leicasta.

Saattaisin kallistua Panan 20 mm puoleen pienemmän koon ja edullisemman hinnan vuoksi. Pidän myös 20 mm polttoväliä käytännöllisempänä kuin 25 mm. Optinen suorituskyky ole huono Panassakaan ja ero valovoimassa on mitättömät n. 1/2 aukkoa, jonka tingin pienen koon vuoksi ilomielin.

Leica 25 mm f/1.4 on kuitenkin yksi vaihtoehto lisää monipuoliseen Mikro 4/3 järjestelmään. Jos joku haluaa koota valovoimaisen unelmatrion, niin sehän syntyy valitsemalla Olympus 12 mm f/2, Leica 25 mm f/1.4 ja Olympus 45 mm f/1.8. Siinä on kaikki mitä kuvaaja tarvitsee, laadusta tinkimättä.

Pentax 645, vielä muutama sananen

2011-10-08T19:48:00.000+03:00

Kokeilin Pentax 645 kameraa pari viikkoa sitten ja tässä vielä muutama sana aiheesta.

Laite on kaikista kokeilemistani keskikoon digikameroista helppokäyttöisin, ja vieläpä melko isolla erolla muihin. Pentaxin käyttöliittymä on kuin Pentax K5 kamerasta ja kaikki kameran toiminnot ovat hallittavissa aivan kuin tavallisessa digikamerassakin. Säätimet ja käyttönamikat ovat hyvin sormilla ja muistuttavat niin ikään ihan tavallista Pentaxia.

Pentax 645 + Pentax-D FA55 mm f/2.8 AL
@ f/5.6, 15 s. ja ISO 100.

Muissa keskikoon kameroissa, joissa digiperä ja runko ovat erotettavissa toisistaan, käyttöliittymä ei ole niin selvä. Koska digiperän pitää sopia monenlaisiin kamerarunkoihin, niin käyttäminen kärsii, kun kameraosaa ja digiosaa ei voida täysin yhdistää ja integroida. Kaikkeen tottuu, mutta siirtyminen keskikoon maailmaan sujuu taatusti helpoiten Pentaxilla.

Pentaxin digiosaa ei voi päivittää, kuten esim. Phase Onea, mutta toisaalta Pentax on täysin säänkestävä, jonka on mahdollistanut juuri yhtä palaa oleva runkorakenne. Joitakin keskikoon kameroita ei suositella ulkokäyttöön.

Pentax on vaihtanut omistajaa viime vuosina melko tiuhaan, joka on varmasti vaikuttanut tuotekehitykseen ainakin tällaisten valtavirran ulkopuolella olevien tuotteiden kohdalla. Itse asiassa koko keskikoon digivalmistus on käynyt läpi melkoisen myllerryksen viime vuosien aikana, mutta nyt tilanne näyttää vakiintuneen.

Nykyisellään Pentax 645 on melko kattava järjestelmä, jossa on objektiiveja joka lähtöön. Toivottavasti Pentax haluaa panostaa keskikoon järjestelmään ja kauppa käy, niin näemme vielä uusia malleja tulevaisuudessa. Onhan Pentax vanha ja perinteinen tekijä keskikoon kameroissa.

Pentax 645 + Pentax-D FA55 mm f/2.8 AL
@ f/7.1, 1/80 s. ja ISO 200.

Pentaxissa on monipuolinen 11 pisteen automaattitarkennus, jonka pisteet tosin ovat läjässä keskellä kuvaa, koska tarkennuselementti on sama kuin esim. K5 mallissa. Kennon pölynpuhdistus kuuluu varustukseen myös, mutta toisaalta digiperänkin kennon puhdistus on melko vaivatonta, kun perän irrottaa rungosta.

Kuvan laatu on Pentaxissa kilpailukykyinen muiden vastaavien kameroiden kanssa. Pentaxin ominta käyttöaluetta on studion ulkopuolella tapahtuva kuvaus, jossa ei tarvita tai voida käyttää tietokonetta.

Pentaxissa on vain 40 megapikseliä ja jos se ei riitä, niin sitten vaihtoehtona on esim. Phase One, jossa riittää malleja jopa 80 megapikseliin asti.

Pentax 645 on niille, joille tavallisen kameran kuvanlaatu ei riitä syystä tai toisesta. Keskikoon kameralla kuvaaminen on myös erilaista näppäilykameroihin verrattuna ja sekin saattaa viehättää joitakin kuvaajia. Kiireetön sommittelu ISOON etsimeen katsellen on suorituksena paljon lähempänä filmiaikaa kuin 10 kuvaa sekunnissa ampuvilla superkameroilla kuvaaminen. Siinä on jotain nostalgista.

Nikon kävi veden alla, pikakokeilussa Coolpix AW100

2011-10-05T08:00:00.002+03:00

Nikon julkisti uuden rajuun käyttöön tehdyn pokkarin jokin aika sitten. Coolpix AW100 kestää pudottelun lisäksi veden alla jopa 10 metrin syvyyteen. Sitähän piti kokeilla.

8 metrin syvyydessä suomalaisessa järvessä on melko vaatimaton näkyvyys.
f/3.9, 1/30 s. ja ISO 180.

En itse ehtinyt sukeltelemaan, mutta ystäväni Kimmo Haimi dyykkasi järveen Nikon mukanaan. Tämähän ei ole varsinainen sukelluskamera ollenkaan, sillä 10 metrin syvyysraja on melko vaatimaton laitesukeltamiseen.

Pinnalla sen sijaan näkee hyvin.
f/3.9, 1/400 s. ja ISO 125.

Suomessa vesi on kylmää pinnan alla ja sukeltajalla pitää muun varustuksen ohella olla paksut hanskat kädessä, jolloin Nikonin pienien nappuloiden painelu ei luonnistu. Kuvausohjelman vaihto tai muu säätely on veden alla käytännössä miltei mahdotonta. Laitesukellukseen oikea ratkaisu on sukelluskotelossa oleva kamera. Kotelon kookkaat napit on suunniteltu vedenalaiseen työskentelyyn vaikka hanskat kädessä.

Tässä pieni videoklippi veden alta.

Coolpix ei ole huono pokkari lajissaan, mutta vedenalaiskuvaus on tämän kameran, ja muiden saman kaltaisten, väärinkäyttöä. Houkutus kokeiluun oli kuitenkin niin suuri, että se piti tehdä.

Nikon Coolpix AW100 on hyvä pokkari vaikka rantalomalle, koska sen uskaltaa ottaa veteen mukaan ja 10 metrin syvyys riittää hyvin snorklaukseen tai vapaasukellukseen.

Suomi sai Leica putiikin

2011-10-04T16:59:00.000+03:00

Suomessa on nyt virallinen ja aito Leica Boutique, Helsingissä. Tänään avattu putiikki on yksi 34:sta ( muistaakseni ) maailmassa ja sieltä voi tavallisten perusleicojen ohella ostaa keräilykappaleita tai tulevaisuudessa jopa vain tätä kyseistä myymälää varten tehtyjä erikoismalleja.

Leica Boutique on Rajalassa Helsingissä.
Panasonic GF1 + Leica DG Summilux 25 mm f/1.4
@ f/1.4, 1/60 s. ja ISO 100.

Boutiquen avajaisten tärkeämpää antia olivat vihjeet tulevista Leican malleista, joista en voi paljon sanoa, mutta sen verran kuitenkin, että alkuvuosi 2012 tulee olemaan saksalaismerkin faneille erittäin mielenkiintoinen.

Minulla on ollut jonkin aikaa kokeilussa Leica brandilla myytävä Mikro 4/3 objektiivi Summilux DG 25 mm f/1.4, josta tulee aikanaan arvostelu tänne blogiin.

Terävyys kohdallaan

2011-09-28T11:42:00.000+03:00

Moni Nikonin 1-sarjaan kohdistunut kriittinen kommentti puuttui terävyysalueen hallitsemiseen tai sen puutteeseen pikkukennoisilla kameroilla. Kritiikki on aivan paikallaan, koska onhan terävyysalueen hallinta ja hyväksikäyttö valokuvauksessa yksi ilmaisun tärkeä osa.

Varmasti on totta sekin, että moni ns. näppäilijä haluaa lyhyen syväterävyysalueen, jos hänelle näytetään sopivaa kuvaa, jossa sellainen on ja sitten kysytään, että eikö olekin hieno?

Upeasti pehmeää taustaa ei kuitenkaan kunnolla, hekumoinnnin asteelle, pysty tekemään edes DX-kokoisella kennolla varustetulla kameralla ja peruskittizoomilla, jonka pisin polttoväli on 55 mm ja valovoima f/5.6.

Nikon 1 J1, 30 mm, f/5.6

Nikon D7000, 55 mm, f/5.6

Kuten yllä oleva kuvapari osoittaa, niin Nikon 1 J1 ja Nikon D7000 kameroiden kittizoomeilla kuvatuissa kuvissa on eroa syväterävyydessä, mutta ei kuitenkaan aivan merkittävästi. Jos minä Nikon 1 kuvaajana olisin tyytymätön liialliseen syväterävyyteen, niin ei tuo Nikon D7000 kittizoomilla kuvattu kuva paljon lohtua toisi. Alla oleva kuva sen sijaan on aivan eri maailmasta syväterävyyden osalta. Tuollaisen minä haluaisin. Se on kuvattu eri päivänä kuin yllä oleva pari, mutta asia käy selväksi oikein hyvin.

Nikon D7000, 50 mm, f/1.4

Lyhyen syväterävyyden tekemiseen tarvitaan käytännössä jotain muuta optiikkaa kuin peruskittizoomi, joka tarkoittaa joko kiinteäpolttovälistä tai kallista tai molempia. Kummassakin on tavalliselle näppäilijälle vahva kompromissi. Kiinteäpolttovälinen tuntuu rajoittavalta, ainakin ennen kuin sellaisella on kuvannut, ja kallis on kallis. Kompromissi voi olla sekin, että objektiivi pitää vaihtaa tiettyä kuvaa varten.

Terävyysalueen alueen hallitseminen ja etenkin lyhyen terävyysalueen hyödyntäminen vaatii taitoa, huolellisuutta ja harjoittelua. Aukolla f/5.6 kuvaaminen on aivan eri asia kuin aukolla f/1.4, polttovälistä ja kuvausetäisyydestä riippumatta. Suurella aukolla kuvaajan pitää tietää mihin osaan kuvassa kannattaa tarkentaa, mutta pienemmällä aukolla terävyysalue peittää pienet tarkennusvirheet.

Minä pidän kuvista, joissa terävyysaluetta on käytetty taitavasti, enkä missään nimessä kiistä sen voimaa ilmaisussa. On kuitenkin paljon kuvaajia, jotka eivät ole niin kiinnostuneita valokuvauksen tekniikasta eivätkä he myöskään välttämättä jaksa harjoitella kuvaamista lomien ja perhejuhlien välillä. Heille tärkeää on se, että kuvaaminen on mahdollisimman helppoa.

Sitä paitsi, lyhyt terävyysalue ilmaisukeinona on vain osa valokuvausta. Ilmaista voi muutenkin, kuten valon käytöllä, sommittelulla, aiheen valinnalla, kuvakulmalla, valotusajalla jne.